perjantai 1. toukokuuta 2020

KOTIINPALUU ja W.F. MAHLER

  Kirjastojen ovet ovat yhä säpissä. Siksi olen oman kirjahyllyn antimia uudelleen lueskellut. Nyt on menossa Håkan Nesserin Van Veeteren-sarjan kolmas kirja "KOTIINPALUU". Sen ensisivulla on seuraava "lainaus":

  Te kysytte kuinka pitkä on elämä,
  ja minä vastaan niin kuin asia on.
  Täsmälleen yhtä pitkä kuin hautakivessä
  on kahden vuosiluvun väli.
  
  W.F. Mahler, runoilija

  Kiinnostukseni heräsi: Kuka on W.F. Mahler? Mr Googlen haulla löytyi ainoastaan William F. Mahler, amerikkalainen kasvitieteilijä, sekä tarjottiin itävaltalaista säveltäjää Gustav Mahleria. Luulen, että Nesser ei ole kumpaakaan näistä lainanannut, vaan säkeen takaa löytyy Håkan itse.

  Tuo Nesserin Van Veeteren-sarja (10 osaa) on kirjoitettu vv. 1993 - 2003, suomennettu muutamaa vuotta jäljessä. Mukavaa luettavaa, Nesser osaa hommansa. 

  Ylen uutissa kerrottiin, että harvat vapun viettäjät ovat liikkuneet kaupunkien keskustoissa. Jutussa ei kerrottu, missä pääjoukko on heilunut. Laitakaupungilla vissiin?

  Hiljaista on ollut Hollolassa, Kartanon alueella, myös. Tiilikaiset ovat olleet monta tuntia muualla. Me Hilpan kanssa lukeuduttiin harvoihin vapunviettäjiin tässä asunnossa. Lueskeltu, vähän tallenteita katsottu. Ei poikkea normipäivästä.
  Äsken tulivat Tiilikaiset takaisin meille. Lähtivät, Hilpalla vahvistettuna, vielä ulos, kun on ihan kelvon keli. Minä jäin kirjoittamaan. Päätin, että aamulenkki saa tälle päivälle riittää.

  Sen verran ovat asiat valjenneet, että maanantaiaamuna Anttolaan palataan. Anna, Joni ja lapset ovat maisemissa sunnuntaihin asti. Sitten varmaan ollaankin pidempi jakso yhtä soittoa saaressa. Nyt, kun äitiäkään ei pääse katsomaan, ei sieltä ole tarvetta nokkaansa pois väättää.
 
  Alkuviikosta laitetaan pottua maahan. Ei ennen vappua tohdittu, kun heittäyty viileäksi. Nyt ne upotetaan. Peitetään harsolla, kyllä pärjäävät. Muutakin istutellaan. Hilppa, jolla on päävastuu suunnitelussa, kertoo mitä, milloin, ja mihin. Minä möyhennän, kuokin, kaivan. Yhden kasvulavakehikon ostimme vielä. Tarkoitus on kurkkua tänä vuonna kokeilla. Sipulia myös laitetaan ensi kertaa, siemensipulit on jo ostettu samaan aikaan kuin pottujen.
  Hilppa tosiaan on se, joka ottaa selvää, milloin on oikea aika laittaa, mitä nyt laitetaankaan, kasvamaan. Ymmärtääkseni siemenet voi laittaa vaikka heti. Taimet sitten vasta, kun ilma lämpenee riittävästi.
  Opettelua on vielä, meidän omatarveviljely. Joka vuosi tullaan viisaammiksi. Ei siis kokonaisvaltaisesti, eikä isossa kuvassa, sano poliitikko, vaan noissa kasvatusasioissa. Virheistä saa vinkkejä, isoista virheistä oppii, emämokista tulee ammattilaiseksi. Näin ei runoillut W.F. Mahler, vaan osa-aikapuutarhuri, harrasteleva harrastelija, täysaikainen ja satunnaisesti täyspäinen eläkeläinen Peppe.

  Vielä palaan eiliseen, blogiin, missä kerroin läppärihankinnasta. Tänään, kun asioita tutkiskelin, huomasin yhden seikan. Chromebookiin ei taida saada Gimp-kuvankäsittelyohjelmaa ladattua. Kaikenlaisia kuvasovelluksia toki löytyy pilvin pimein. Ei kuitenkaan lähellekään Gimp'in veroista, ainakaan ilmaiseksi. Täytyy olla saaressa kuvia isosti raiskaamatta. Siksipä laitan, tässä pc:n äärellä kun olen, pari manipuloitua kuvaa lopun sinetiksi.

  Liisa äsken juuri saapuneena


Iiris lähdössä ulos. Loppuu vapun alavireinen tunnelma näillä nurkilla, kun leijona viipottelee pyörällään.  


Ja vielä Kamalasaariin kuuluvan pienen saaren niemi tällaisessa muodossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti