PELIT PARANEE

  Melkoisia maalijuhlia on kisojen neljännesvälierissä vietetty. Varsinkin maanantaina: kahdessa matsissa 14 maalia plus rankkarit päälle!  Lauantainakin 7 osumaa. Sunnuntai ja eilinen jäivät vähämaalisemmiksi.   

   Puolivälieräparit ovat selvillä. Yllätyksiä jos hakee, niin kai sellaisena voi Tsekin voittoa Hollanista pitää, sekä tietysti Sveitsin rankkarikisassa ottamaa Ranskan päänahkaa.

  Tulevaa kun miettii, niin mielenkiintoisin pari on minusta Tanska-Tsekki. Onko Tanska uusimassa vuoden 1992 yllätystä, vai kulkeeko Tsekki kohti loppuottelupaikkaa, kuten 1996? Niin tai näin, mutta kumpi vain kohtaamisen voittaa, niin se on vahva ehdokas finaaliin. On niitä muitakin, vahvoja ehdokkaita. Kuusi kappaletta. Belgia-Italia-ottelun voittaja ehkä vahvin. 

  Palataanpa vielä vuoteen 1992. Kun ratkaisupelit pelattiin, olin Utsjoella. Ennen loppuottelua teimme keikan Vuogujärvellä kasaamaan paikallisen kalastaja/metsästäjä E.S.:n tukikohdan hirsikehikkoa. E.S. oli saanut luvan pystyttää maja keskelle luonnonpuistoa. Vuogujärvestä hän verkotti siikaa, ja harria. 

  Meitä oli E.S., eno-Olli, Haneli ja minä. Matka Puksalasta Vuogujärvelle, n. kymmenen kilomeriä linnuntietä, taitettiin kalastajan kulkuneuvolla, Imatran Voiman vahalla maastovolvolla. Teitä ei ollut. Meitä oli. Eli tietä ei ollut. Ehkä kokonaismatkaa tuli sellaiset 15 kilsaa. Aikaa kului kaksi tuntia. Siihen sisältyi yksi renkaanvaihto. 

  Kun rakennuspaikalle päästiin iltapäivällä, alettiin hommiin. Itikoita, yötön yö. Aamulla neljän maissa oli kehikko harjassa. E.S. totesi yksituumaan. "jokohan pojille lohta antaisi?"

  Lohileipiä syötiin, Sitten hetki nukuttiin paikalle talvella moottokelkan ja parin reen avulla kuljetetussa ikivanhassa asuntovaunussa. 

  Kun tokkurassa herättiin, tehtiin vielä joitan pikkupuuhia. Sitten E.S. sanoi Hanelille "mene sinä poika nyt harria kalastamaan".

  Hanelia ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa. Minä tietysti mukaan soutumieheksi. Ei voitu vesillä olla kuin puoli tuntia, kun Haneli oli kiskonut virvelillään niin monta komeaa Harjusta, että oli pakko lopettaa. 

  Tämän pienen alustuksen jälkeen asiaan. Kun Vuogujärveltä palattiin, syötiin vankasti E.S.:n talossa hänen vaimonsa valmistamia poronlihapullia ja tuppipottuja. Sitten käytiin Kevonsussa saunomassa, tultiin takaisin E.S.:n talolle katsomaan EM-kisojen loppuottelua Tanska-Saksa. 2-0! Maalit syntyivät John Jensenin (1–0), ja  Kim Vilfortin (2–0) toimesta. 

  Muistan, että E:S. tarjosi meille olutta, ainakin yhdet, pelin aikana. Oluthan oli tuolloin Utsjoella arvokasta tavaraa, sillä kunta oli vielä silloin kieltänyt oluen myynnin. Lähin paikka, mistä kaljaa sai ostettua, sijaitsi Inarin puolella Kaamasessa. Ei sinne tosin ollut Puksalasta matkka kuin 77 kilsaa. 

  Toinen kerta, kun E.S. tarjosi meille oluet, oli, kun sirklattiin puita hänen pihallaan. E.S. vetäisi työntouhussa itikan kurkkuunsa, köhi hetken, hyökkäsi maakellariin, tuli takaisin sormihangat täynnä olutpulloja, kysyi "ottaako pojat olutta?"

  E:S. on mies, jolta Olli-eno aikanaan osti Kevonsuun tontin. E.S. oli melko töksähtelevä persoona, joka saattoi käyttäyä arvaamattomasti. Tuolloin, Kevonsuun rakentamisen aikaan, yhteistyö kuitenkin sujui. Me jeesasimme E.S.:laa mm. polttopuuhommissa, sekä mainitussa Vuogujärvi-projektissa, hän kuljetti Volvollaan rakennustarpeita Kevonsuuhun. Mitä lie kuuluu miehelle nykyään? Onko voimissaan? Edes hengissä? Mies, joka ainakin kerran riekkolankoja kiertäessään joutui "uimaan" lumessa kilometritolkulla ihmisten imoille, kun moottorikelkka teki tenän kesken kierroksen. Kerran, kertoi E.S., hän oli kaamosaikaan menossa toiselle kalamajalleen, Vetsijärvelle. Lumimyräkkä iski päälle, tuiskutti kelkkauran umpeen.

  "Ajelin tovin summassa, pysäytytin kelkan, mietin, että ei oo ennää pitkä taival, vetäisin konneen käytiin, läksin liikkeelle, törmäsin tuvan seinään!", selvitteli E.S. kerran toista tapahtumaa luontaiselinkeinon harjoittajan elämästä. Saattoi olla vähän legendaa joukossa. 

  Tässä oli asiaa jalkapallosta(kin). Vielä vähän. Jos olisin mukana siinä videolla, missä Huuhkajien kannattajat haistattavat v***ua Krista Kiurulle kännipäissään Pietarissa, niin minua saattaisi hävettää. Voi olla, ettei asianosaisia hävetä. Valitettavasti jokaiseen joukkoon mahtuu kusipäitä pilaamaan muuten niin hienon asian. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että meneminen Pietariin olisi ollut missään tapauksessa hieno tai suvaittava juttu. 

  Loppukuvaksi aioin laittaa Hanelin virvelöimässä Harjusta Vuogujärvellä, mutta en löytänyt sitä mistään. Takuuvarmasti minulla se jossain on, mutta tällä hetkellä liian visussa tallessa. Sen sijaan laitan kuvan Hanelista lötköttämässä Kevojoen varrella hiekkarannalla. Lakia tässä(kin) rikotaan, sillä ei-ustsjokisilla ei ole lupaa kulkea luonnopuistossa kesäisin kuin merkittyä reittiä pitkin. Rikkoiko Haneli lakia, kun kalasti Vuogujärvellä E.S.:n luvalla? Luultavasti. Rikokset lienevät jo vanhentuneet.

VIKATHEMIES

  Aloitan runolla:

  Juhannus meni

  kokotta kului

  kesän juhla 

  loppuun ujui 

  Vaan ei loppunut kesä. Kyl mää sanon, et kylmää on kohta ikävä. Viileää sopii odotella. Forecan kuukausiennuste povailee helteitä heinäkuulle myös. Muuten, onko vastaanne viime aikoina tullut yhtä tukkeentunutta runosuonta? 

 Lauantaina käytiin Otavassa Amin luona. Joukko sukua, hyvät ruoat, kakkukahvit, kuumaa hieman yli kohtuuden, hipoen ohi viistänyt ukkonen. Kuluu se helteinen iltapäivä noinkin.

  Me Hilpan kanssa lähdetiin paluumatkalle tarkkaan suunnitellusti. Siis minun tarkan suunnitelmani mukaan. Hieman oli vaikeuksia saada lähdön ajoitus kohdilleen, mutta nipin napin se onnistui. Seurauksena epäinhimillisen tarkasta ajoituksesta oli, että kun tultiin saareen, päästiin pirttiin, ja avasin tv:n, vihelsi tuomari juuri pilliin Wales-Tanska-matsin alkamisen merkiksi. 

  Tiilikaiset tulivat sopivasti yhdeksän maissa, eli pelin loputtua heidät kävin hakemassa. Sitten katsottiin porukalla Italia-Itävalta. Tai porukka pieneni pian; Anna ja Hilppa menivät pötkölleen. Iiris yritti urheasti seurata matsia, mutta puoliajalla silmät painuivat kiinni, ja tyttö nukahti sohvalle.

  Eilen lähti perhe Tiilikainen Espooseen. Täällä vallitsee rauha ja hiljaisuus. Minä heittäännyin vikathemieheksi heti aamusta. Kasteen selkään ne ukkovaaritkin heinänniittoon hyökkäsivät. Iso ei ollut minun urakkani. Reilun aarin kokoinen luonnonkukkaniittynen oli kukkinut, joten sen kaatelin pois. 

  Niiton päälle ajelin vielä nurmikot. Ei ruoho kovin pitkää ollut, mutta koska meillä ei ole varsinaista stadionnurmea, niin siellä täällä sojotti pitkää piharatamoa, kortetta, päivänkakkaraa, ties mitä itsensä nurmikentälle seimentänyttä ja sinne kuulumatonta kasvia. Siistiytyi näin pihapiiri. Kovin lyhyeksi en tietenkään nurmea leikannut. Meinaa muutenkin jo palaa. 

  Vielä jalkapallosta. Neljä matsia pudotuspelejä takana, ja mielestäni kaikki ovat olleet tasokkaita, tai ainakin viihdyttäviä: 

  Tanska vyöryi iloisesti yli Walesin. Ei epäilystäkään siitä, kumpi, Tanska vai suomi, kuuluu jatkopeleihin.

  Itävalta pisti Italian yllättävän lujille. Sillä oli omat paikkansa, mutta Saksa oli voittonsa arvoinen.

  Tsekki nuiji eilen Hollannin ansaitusti. Ulosajo ei ole syy tappioon. Tsekki oli hyvä.

  Rankingin ykkönen Belgia teki näyttävän maalin ja meni jatkoon. Ei sen peli niin kovin vakuuttavaa ollut, varsinkaan hyökkäyspeli. Kevin De Bruyne jouduttiin vaihtamaan kesken ottelun. Jos loukkaantuminen on paha, on se kova takaisku joukkueelle. 

  Hyviä matseja on tulossakin, niin uskon. Tämäniltainen Kroatia-Espanja on minulle mieluisaa seurattavaa. Miksei huominen Englanti-Saksa myös. Ja onhan siellä pelaamatta muuta maata muutamaa: Ranska-Sveitsi ja Ruotsi-Ukraina.  

 

  Suomen kisaturistien tuomat tartunnat eivät kuulu tässä blogissa puitaviin asioihin. Mihis puimaan tässä pääsiskään, kun vasta heinää on niitetty. 

  Loppuun pari juhannuspäivänä Otavassa otettua kuvaa.

Hilppa Liisan ja Leon kanssa (Hilppa keskellä)...

...sekä Luna ja Iiris mehujäätä mielikseen nouleskelemassa.

TAATON URINAA

  Aatto lähestyy hetkeä, jolloin siitä voi turista. Joten turistaan. Päivä alkoi sähköttömänä, paitsi että kriittiset toiminnot pelasivat aggregaatin avulla. Sähköä ei tarvittu juhannuskoivujen hakuun, sillä vesurini ei ole edes ladattavaa mallia. Muu väki kävi poimissa ahomansikoita. Alkavat hiljalleen kypsyä. Pääpoimuri Iiris antoi vähintään joka toisen keinuvan Liisan suuhun. Tasallisesti, kuten Iiris asian ilmaisi. Hän katsoi ilmeisesti poimijan osuuden olevan ronskimpi kuin hengessä mukana olleen. 

  Iiriksen kielenkäyttö on muutenkin ajoittain mainiota. Kun hän viikko sitten tänne saapui ja huomasi huussin nurkalle tekemäni käsienpesupaikan, hän lausui Annalle "onpa Peppe-Pappa uurastanut". Jatkoi vielä "onko Peppe tehnyt myös tuon konttorin?" Sillä tyttö tarkoitti vesisäiliötä. Ilmeisesti hän haki kanisteria, mutta anteeksiannettavasti sotki hieman käsitteitä.

  Päivä lämpeni hiljalleen. Lopulta, klo. 11:43, pirahti viesti JSE:lta: 

  "Käyttöpaikan 1234567, Avokkaansaari 0 52100 ANTTOLA verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys on päättynyt 25.06. klo 11:36.   

  Pahoittelemme keskeytyksestä aiheutunutta haittaa."

  Vaan eipä virrannut voima, pyörinyt mittari! Minä toimeuduin veneelle, lähdin Piekälän puolelle tarkoituksena kävellä muuntajalta rannalle tuleva, siitä vesikaapelina jatkuva, linja. Järvi-Suomen Energian vikakartassa näkyvät vain muuntajien välit. Muuntajalta lähtevän ja päättyvän linjan tilanne ei ole energiayhtiön tiedossa, jollei kaatuneista puista, jne., ole heille ilmoitettu. Jo matkalla Piekälään soitti kesänaapuri Juha. Kerroin tilanteen. Tarkastin siis linjan, paitsi en veden alla olevaa osuutta. En uskonut, että sillä olisi ollut tuulenkaadon aiheuttamia vaurioita. Ei ollut ilmajohdon osaltakaan. Palasin saareen. Ajattelin tehdä netissä ilmoituksen JSE:lle, mutta juuri kun avasin läppärin sanoi Hilppa, että hei, nyt tuli sähkö päälle. Kello oli tuolloin siinä 12:40. Sellaiset 43 tuntia kesti katkos. 

  Muuten ensimmäinen viesti sähkön katkettua keskiviikkona hakee vertaistaan positiivisuudessa: 

  "Käyttöpaikan 1234567, Avokkaansaari 0 52100 ANTTOLA on alkanut verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys klo. 17:35. Arvioitu päättymisaika 19:40."

  No, parituntinen venähti lähes kahdeksi vuorokaudeksi. Toki JSE eilisaamuna tarkensi päättymisaika-arvion eilisiltaan klo. 23:ksi. Ei ihan putkeen mennyt sekään. Toki ymmärrän myrskyn voiman ja aiheutuneiden tuhojen määrän. Parhaansa asentajat ovat metsissä tehneet. Eivätkä muutamien mökkien sähköt ole prioriteetissa kovin korkealla. 

  Joni saapui kohta virran jälkeen. Eivät tulleet siis samalla kyydillä. Vielä oli hieman ruuhkaa teillä ollut, ja kaupoissa myös. 

  

  Grillattiin, syötiin. Kohta kahvit juotiin. Rapaperipiirakalla. Perhe Tiilikainen toimeutui Iirksen käskyttämänä trampalle. 

  Veneitä ajeli kiivaaseen tahtiin, suuntaan jos toiseen. Me porukalla rannalle uimaan ohiajajien iloksi tai mieliharmiksi. Lapset läträsivät lämpimässä vedessä.

  Tätä yllä olevaa kuvaa ottaessani uusin Keljunlahden Pursiseuran jäsenyyteni: tiputin puhelimen jortaaniin! Anna kahmaisi se melko vikkelästi pois pohjasta, eikä luuri ollut moksiskaan. En olekkaan puhelintani vuosikausiin uittanut. Tuo Keljunlahden Pursiseura oli takavuosien vitsi, ja perustajajäsenet ovat jo poissa maisemista. Jäsenneksi tarvittiin tosiaan puhelimen uittaminen. Nuoremmaksi jäseneksi pääsi matalaan veteen tiputtamalla, vanhemmaksi syvänteeseen lopullisesti hukuttamalla. Pudottipa eräs herra kännykkänsä talvella avantoon saunavettä hakiessaan. Se oli kommodorin arvonimen ansaitseva suoritus. Mutta paluu nykyisyyteen.

  Liisalla on hieno uv-uikkari. Hieman olen kade, pakko myöntää. 

  Noita ei taida olla kuin lapsille. Mitä tasa-arvoa tämä on?!?! Hallituksen vika. "Eduskunnan kesäloma peruttava! Välikysymys ja epäluottamuslause! On se Marin melkoinen heitukka!", mietiskeli Peppe.

  Sauna lämpeni alkuillasta. Kokolle ei ole asiaa, tietystä syystä. Nyt ilta kuluu sisätiloissa. Hieman nahuaa tihkusadetta. Ja pihalla on itikoita kiusaksi asti. 

  Anna lähti juuri nukuttamaan Liisaa, Hilppa mietti, mitä iltapalaksi, Joni selaa tablettia, Iiris piirtelee. Peppe, joka tuli juuri saunasta, kirjoittaa loppuun tätä pätkissä rustamaa aaton turinaa, eli siis taaton urinaa. 

  Ei yltiöriehakasta ole meno Saarelan juhanuksena. Enkä sellaista kaipaa tod. Ei kyllä ole takuita, etteikö lasit kuohuvaa kilistettäisi vielä valoisan yön alkaessa. 

KIPASTIIN KAUPUNGISSA

  Kävästiin Mikkelissä. Koko porukka. Jokainen tietää, että otsikossa ja avauslauseessa on havaittavissa lievää ironiaa, sillä jokainen tietää, että lasten kanssa matkatessa pyrkii aikaa kulumaan. Jos jokainen ei tiedä, niin kerron teille tietämättömille: lasten kanssa matkatessa pyrkii aikaa kulumaan. Tämän sanon ihan bona fide. Tenavilla on omat tarpeensa, varsinkin alle kaksivuotiailla. 

  Reilun viiden tunnin reissu siitä muodostui. Kolmenkymmenen asteen helle sai halajamaan äkkiä pois torilta, jopa jäätelökioskilta, sillä sisätiloissa ja kaupoissa oli hieman inhimillisempi lämpötila. 

Minnan Torikahvilassa toki obligatoriset kahvit/mehut nautittiin.

  Kaikki tarvittava tuli hankittua. Toriparkista käsin on hyvä suorittaa jaloin keskustan ostokset, Urpolan Lidlistä eväät hankkia. Välillä jouduttiin pikaisesti Rustassa ja Tokmannilla poikkeamaan. 

  Kun sakki ja tavarat oli saatu saareen, Peppe hyökkäsi uimaan. Ensi kiersi hän kuitenkin veden t-paidasta. Vaikka autossa ilmastointi on, niin veneeseen ja veneestä tavaroiden siirtely aiheutti hikirauhasten ylitoimintaa laajassa mittakaavassa. 

  Jouduin pian grillaamaan hampurilaispihvit, lämmittämääm grillissä sämpylät. Anna väsäsi sillä aikaa tykötarpeet pöytään, joten burgerit nautittiin hyvillä mielin. 

  Iiris ja Liisa tahtoivat pian ulos helteeseen. Minä vahtimaan, sillä naisväki siivoili pöydän, laitteli tavaroita paikoilleen. Ensin piti päästä trampalle...

...sitten saippuakuplamiekalla (heräteostos Lidlistä, herätteen herättäjä Iiris, ostaja Anna).

  Eivät lapsetkaan kovin kauaa paahtavalla yläpihalla viihtyneet, vaan lähtivät rannalle Hilpan ja Annan kanssa. Sieltä kuuluu nyt hihkumista, kun minä kirjoitan mukavasti ilmastoidussa tuvassa. 

  Illalla on lupeissa sadetta, yölläkin. Toivottavasti sataa myös. Ensimmäiset kanttarellit ovat rannalla kuivahtaneet korpuiksi, eikä uusista ole tietoa, jollei vettä tule. Eivätkä tykkää mustikat ja puolukat kuivuudesta nekään. Vettä, vettä, vettä, ilman kovia ukkosia, pliis!

  Juhannus on lähellä. Auki on vielä koko kokon tilanne kokonaisuudessaan. Ehtiikö sataa niin, että kielto kumotaan? Jos, niin kokolle mennään. Kyllä se on Hanelin rannassa sitä varten kasattuna. 

  Huuhkajien jatkoonpääsyyn ei taida enää uskoa kukaan. Kai se teoriassa mahdollista on? Kaksi lohkoa pelataan loppuun tänään, neljännesvälierät alkavat lauantaina. Lauantain parit ovat jo selvillä: Wales-Tanska, Italia-Itävalta. Loput valkenevat ensi yönä. Hienoa tietty olisi, jos Suomi mukana keikkuisi. Mutta rehellisiä kun ollaan, niin ei taso vielä ole ihan sen arvoinen. Parempaan koko ajan ollaan menty, ja arvokisoissa luultavasti ollaan tulevina vuosina mukana. Pudotuspelivaiheessakin, kukaties? 

  Näissä kekkereissä alkavat siis tosi pelit. Jos ei aivan jokaista ole tähän mennessä tullut alusta loppuun katseltua, niin lauantaista alkaen tulee. Seurattua. Mitä isompi panos, sitä suurempi kiinnostus. Ja pelien taso luultavasti paranee loppuhuipennukseen asti. 

  Nyt alkaa nokkaan tuoksua melko lailla myöhästynyt iltapäiväkahvi, minkä Hilppa äsken ilmestyi laittamaan alulle. Pitää lopettaa. Ja parin tunnin kuluttua alkavaksi ennustettua sadetta kädet ristissä odotella. 

VOIHAN HEL......LETTÄ

   Lämpöä piisaa. Ilmalämpöpumpun viilennystoiminto alkaa olla arvossaan. Vielä päivät jotenkin menevät, jos on kaulaa myöten Saimaassa, mutta yöt olisivat tuskaisia ilman ilppiä. Vesi järvessä on parikymmenasteista. Ei ole vielä pilalle lämminyt, sillä päivittäiset muutaman sekuntimetrin tuulet ovat sitä myllänneet. Pintavesi ulapoilla näyttää olevan 17 asteen tienoilla.

  Tänään lähdettiin melko navakkaan tuuleen ajelemaan Lietveden Silta-Kioskille. Vähän röykkyytti Linnunpäänselällä, mutta ei tuuli lainkaan viilentänyt. Liisa ei ole vielä sisäistänyt, että hänen isoisänsä isoisä oli sisävesikippari, ja isoisäkin ikänsä vesillä liikkunut persoona. Meinasi menomatkalla vetää naamaa vinoon Liisalla. 

 

  No, palatessa oli tyttö jo sisäistänyt tilanteen. Hän innostui jopa vilkuttelemaan muille veneille. Hilppa ja Iiris olivat kokeneempia, joskin hieman arkoja hekin, kun Linnunnokassa alkoi laitavastainen puhaltaa. Ei tässä kuvassa vielä puhalla. Tarkensin, että ette minua ihan maitojätkäksi luule. Kun sitten kohta tuiversi, ei ollut hiki ryhtyä kuvaamaan. 

  Kuumaa oli Silta-Kitskalla. Kylmää juomaa, kahvia, jäätelöä, siinä ostokset. Liipille maistui jäde...

...maistui se muillekin.

    Ihmeesti poikkeili porukkaa. Kioskin parkkipaikka meinasi ruuhkaantua. Lomalaisia osa, osa lie paikallisia ohi ajavia. 

  Kiivettiin vielä rappuset näköalapaikalle. Siellä sentään tuuli hieman vilvoitti.

  Anna nappaili selfieitä. Tässä paras otos, sillä siinä minä olen luonnollisen oloinen.

  Aika synkkiä pilviä alkoi kerääntyä pohjoisen puolelle taivasta. Me lähdettiin usmuuttamaan takaisin, vaikka ei sadetta eikä ukkosta ollut ennusteissa. Saaressa katsoin sadetutkaa ja huomasin, että jonkinlainen ukkosrintama oli kulkenut Avokkaan luoteispuolelta kohti kaakkoa. Lie Mikkelissä sadellut?

  Kun Saarelan laituriin parkkeerattiin, niin arvatkaa minne meni koko sakki? No uimaan. 

  Nyt olen saunassa käynyt. Toiset siellä paraikaa löylyttelevät. Lopettelen tätä juttua, ryhdyn katselemaan juuri alkanutta Ukraina-Itävalta-matsia. Ihan puolihuolimattomasti tulen katselemaan, verryttelynä iltaan. Suomen mahdollisuuksia päästä jatkoon kolmella pinnalla on mediassa spekuloitu riittämiin. EI siitä enempää. Kaikki on kuitenkin omissa käsissä. Kun eivät häviä, niin yhä porskuttavat Huuhkajat. Utopiaa. Vai onko? Puoliltaöin se tiedetään.

TRAMPPAA JA SKUMPPAA

  Eilen saapui saareen perhe Tiilikainen. Liisa istui veneessä takapenkillä Iiriksen ja Peppe-papan välissä, kun heidät hain Potinlahdesta. Vähän pikkuinen vierasti tilannetta, eli huusi hetken kurkku suorana, kun paatin liukuun kiihdytin. Ei varmasti viime kesän veneilyjä muista. No, eiköhän Liippi pian totu paikalliseen liikkumismuotoon.

  Tänään ryhdyttiin aamusta Jonin kanssa kasaamaan eilen Mikkelistä tuomaamme trampoliinia. Joni oli jo yhden tänä kesänä koonnut, joten minä olin lähinnä joo-miehenä. 

  Kuvassa mies ei raavi päätään epätietoisena, vaan itikat ovat ryhtyneet lähentelemään. 

  Kun rungon alaosa ja matto saatiin paikoilleen, kannettiin puolivalmiste oikealle paikalleen, jatkettiin hommia. 

  Ehätin minäkin kuvaan, kun kiinnitin suojaverkon alalaitaa jousisilmukoihin.

  Pian pääsi Iiris kokeilemaan trampan kimmoisuutta...

...ja kohta siellä olivat Joni ja Liisa myös.

  Kahden korvilla saapui sitten kahvivieraitten pääjoukko...

  Maljat ensin kohotettiin. Ilman isoja juhlapuheita.

  Sitten hörpittiin vankat kahvit. Oli kasvis-, kantarelli/pekoni- ja raparperipiirakkaa, sulhaspiirakoita munavoin kera, sekä lopuksi mansikkakkua.

  Lämmintähän se oli, ilma. Lähellä kolmeakymmentä astetta huikenteli. Siispä joukolla järveen, kun vieraat olivat poistuneet.

  Niin helteeksi tosiaan heittäikse, että piti laittaa viilennys päälle. Yötkin ovat lämpimiä, eivät paljon rakenteen silloinkaan kylmene.

  Nyt on Portugali-Saksa menossa. Portugali johtaa Ronaldon maalilla 1-0. Laitan vielä muutaman kuvan, siirryn katsomaan matsia. Eli tästä tuli lähinnä kuvakirja.

Sekä kakunleikkauksen ekstrana.

MUALAR-PEPPE

  Leikkimökin sisämaalaus on tehty. Eilen levitin homeenestoaineen, tänään maalasin. Huussin jäännösmaalit saivat uuden elämän. Onneksi vein ne kotiin talvehtimaan, sillä pakkanen on myrkkyä vesiohenteisille maaleille. 

  Melko työlästä puuhaa jäykkäkroppaiseksi muuttuneelle Mualar-Peppelle oli matalassa tilassa työskentely. Välillä joutui itsensä ulkoistamaan selän oikaisun ajaksi. Pää tuli lyötyä kattoon jokusia kertoja, otsa kurkihirteen ja oven yläkamanaan riittävän usein. 

  Kuvassa Mualar-Peppen kansallisromanttinen hattu on vielä melko puhdas. Urakan jälkeen ei enää kovinkaan. Koska katon maalasin ensin, kuten tehdä kuuluu, sai nenäliinapäähine joitain kertoja kosketusta tuoreeseen maaliin. Ei hätää. Pesussa puhdistuu. Sitä paitsi minulla on tallessa lukuisa määrä isä-Erkkin jäämistöstä pelastamiani kankaisia nenäliinoja. Joten hattuja piisaa.

  Kummalliselta tuntuu tämän ajan journalismi. Meinaan, kun yleä myöten uutisointi on mennyt opposition asioiden käsittelyksi. Eikä suinkaan arvostelevassa mielessä, vaan niistä saa sen kuvan, että hallitus on perseestä, vetelee viimeisiään, romuttaa pian koko tasavallan talouden, etc. Toitotetaan vain oipposition tekemisiä ja sanomisia niiden oikellisuudesta selvää ottamatta. 

  Oppositiopolitiikkakin kummaksuttaa keskimittaista kulkijaa. Ainakin puolueiden muisti. Sitä voi, kauniisti sanottuna, kuvata valikoivaksi. Se, mikä kävi ennen, ei sovi nyt pirtaan missään nimessä. Ja media ei viitsi sellaiseen puuttua. Tai ei halua. Sehän poikkeaisi vallalla olevasta käytännöstä. 

  Puolipoliittinen puoli tässä kirjoituksessa on käsitelty. Pian alkaa keskittyminen Huuhkajien otteluun. Vastaan tulee ärsyyntynyt Venäjä. Ei helpolla pääse suomipoika. Jos pinnakin tulee, niin hienoa. Jos kolme, on se käsittämätön urheiluteko, vertaistaan hakeva, vaan ei löytävä, fennoskandiassa sijaitsevan maan historiassa.

  Eilen oli kahden kovan kohtaaminen. Ranska voitti Saksan Hummelsin oman maalin avulla. Ranska voittonsa ansaitsi, vaikka paikkansa oli Saksallakin. 

  Ilman isoja yllätyksiä ensimmäinen ottelukierros on mennyt. No, tietysti Suomen voitto oli sellainen. Yllätyksiä tulee aina, kaikissa kisoissa. Ne ovat urheilun suola. Lisää suolaa kaivataan. Jos sitä ripottelee taas Suomi, niin sehän passaa. 

  Huomenna on edessä nurmikon siistiminen. Illansuussa ehkä Hanelin ja Markku K:n kanssa Lietvedelle kuhaa uistelemaan. Ainakin Haneli sen suuntaisen puhelun eilen soitti. Kuha ei olisi pöllömpää evästä, kun Tiilikaiset tulevat perjantaina. On kuitenkin tosiasia, että kun minä olen Hanelin paatissa, niin kuhat pyrkivät kiertämään vaaput kaukaa. Toivottavasti kirous on poistunut. Merkin ovat olemassa: viime viikolla Haneli kävi kahdesti kuhaa vetämässä, kolme tuli kummallakin kerralla. 

  Tämän nopeasti rustaamani kirjoitelman lopetan, linjani pitäen, nopeasti, eli tähän. Aloitan keskittymisen futikseen keittämällä pian kahvit. 

SIELLÄ JA TÄÄLLÄ

  Kävästiin Hollolassa, nyt taas Saarelassa. Hollolasta ei paljon tarinaa ole laittaa estradille. Eipä ole Saarelastakaan. Uutispuolella, noin yleisesti, on kuitenkin ollut ylitarjontaa, niin ettei minun tarvitse korttani kekoon raahata. On ollut jalkapallodraamaa ja -huumaa, on ollut kuntavaalit, on ollut joku Biden Euroopassa. Jopa pääministerin aamupala on jäänyt taka-alalle. Ja se on jotakin se, roskamedian pitää piristyä. 

  Ei ole siis kortta laittaa yhteiseen uutiskekoon, paitsi on jotain kuitenkin. Yksi rantakäärme pihapiirissä elelevästä joukosta oli luonut nahkansa. Aika pitkä yksilö, nahka on 69 senttiä pitkä. Vertailuna Peppen puutarhakenkä, 33 senttiä.

  Toinen huomionarvoinen muutos on junannusruusun puhkeaminen kukkaan. Hieman etuajassa, mutta siltä on kai allakka hukassa.

  Nyt on havunneulaset uutiskekoon annettu. Ryhdyn ennakoimaan tulevaa, muistelemaan hieman mennyttä. Kunhan ensin syön myöhäisen mutta ravitsevan makkaralounaan, katson Skotlanti-Tsekki-matsin ensimmäisen puoliajan. 

  Makkarat mahassa, puoliaika takana. Tsekki johtaa 1-0. Annoin armon käydä oikeudesta. Hilppa saa katsoa viiden jälkeen toosaa. Minä kirjoittelen, sillä pääottelu tänään on vasta kymmeneltä: Espanja-Ruotsi. Pääottelu minulle. Skoteilla, tsekeillä, puolskeilla ja slovakeilla, ainakin, on varmaan asiasta toisenlainen käsitys. 

  Nyt tulevaan. Juhlaviikko on alkanut. Sen ohjelmaan kuuluu leikkimökin sisämaalaus. Lännenpuoleiset nurkat ovat alkaneet hieman homehtua. Ilmeisesti suojaus on ollut huono. Pesen pinnat, käsittelen homeenestolla, maalaan maalilla, missä on homeenesto mukana. Eiköhän tokene. Tätä puuhaa joutuu tekemään parina päivänä, ehkä kolmenakin, sillä lattian maalaan myös. Tehokasta työaikaa ei tuohon kuitenkaan kulu kuin ehkä pari tuntia päivässä, joten muutakin ehtii tekemään. Nurmikko ainakin pitää leikata. Mielellään torstaina, jotta se lauantaina on parhaimmillaan. Lauantaina siksi, että lähipiiri saapuu kakkukahveelle. 

  Hilpalla on tietysti myös puuhia juhlaviikon huipennuksen vuoksi. Häntä jeesailen tarpeen mukaan. Pientä fiksailua pitänee sivuhommina tehdä yleisilmeen kohentamiseksi. Vaikka, mikäli minulta kysytään, miksi lähes täydellistä pitäisi sorkkia?

  Perjantaina mennään käymään Mikkelissä hakemassa yhtä sun toista. Ja ruokaa myös. Sitten vaan sormet ristiin ja peukut sojottamaan, jotta sääennuste pitäisi paikaansa. Tai voisi se hieman valehdella, ennuste. Povataan pilvetöntä paistetta, iltapäivällä lämpöä +27 astetta. Aurinko on ihan jees, mutta muutama aste vähemmänkin piisaisi. Pääasia kuitenkin, että ei sada.

  Sitten menneeseen. Muutama kuva per. 14. kesäkuuta. Ensin vuodelta 2016. Iiris reilun puolentoista vuoden iässä ottaa tuntumaa silloisen vesineuvon Busterin hallintalaitteisiin.

  2017 oli 14.6 vissin viileää, vaikka arska näyttää paistavan. Päättelen siitä, että Peppellä on toppatakki päällä.

  Unikko kukki v. 2018 kuten tänääkin, joten siinä suhteessa rinta rinnan on menty.

2019 oli näköjään klapihommaa jäljellä toviksi.

Viime kesänä tähän aikaan alkoi laituri valmistua juhlalliseen vesillelaskuun.

  Nyt tuoreita uutisia odottamaan. Tulevaan ei kannata kovin pitkälle edetä, menneisyyden kaivelu ei liiallisena ole mielekästä. 

  P.S. Hilppa loihe sanomaan pari päivää sitten, että eihän meillä nyt ole paljonkaan saareen viemistä, kun mennään perjantaina käymään Mikkelissä. Kylläpä kyllä. Ei ollut kuin neljä kottikärrillistä rahtausta laiturilta talolle. Ja henk.koht. reput + laukut päälle. Normaalisti selviydyn kahdella, kork. kolmella kottarireisulla. Mistä sitä roipetta piisaa?

  P.P.S. Vilkaisin yleltä futistilannetta. Tsekki johtaa 2-0 toisen jakson puolivälissä. Olis ehkä kannattanut tsiikata?

KUN VAPAAPÄIVÄN VIIMEIN SAA...

  Tämä päivä muodostui vapaapäiväksi. Minkä sentään aamulla hieman kohensin kesäkurpitsalavan suojausta. Hilppa ei perusta näköjään vapaapäivistä, sillä hän ryhtyi siivoamaan leikkimökkiä ja nukkuma-aittaa. Minä läksin tallaamaan metsään. Havaitsin, että puolukka kukkii runsaasti. Myös, että viimesyksyisen hakkuun jäljiltä risua ja oksaa on kulkua haittaamassa. Voi vastapainona myös ajoreittejä käveleksiä. Avohakkuu oli onneksi kyseessä. Ei ole metsä kaljuna, laikutettuna. Vaikka jos olisi, saattaisi ensi keväänä löytyä korvasieniä läheltä. No, voi niitä löytyä kuitenkin, ajoreiteiltä.

  Suuntasin lopulta laavukalliolle. Aina jaksaa näkymä silmää miellyttää. Sihti sunnattuna niin kauas kuin silmäin siintää...

...tai lähemmäs...

...tai siltä väliltä.

  Vapaapäivä sujuu nyt hetken näppistä hipelöiden. Sitten ei ole tietoa miten, paitsi että en mihinkään sykettä nostavaan puuhaan ryhdy. Saunan lämmitys taitaa olla raskainta. Eikä sekään ole kovin raskasta. 

  Futis alkoi sitten eilen. Minä katselin urhoolliseti pitkän kisastudion seurauksella, että avausottelua en jaksanut tiirata edes ensimmäistä puoliaikaa. Oli aika varovaista ja hakevaa peli. Näköjään Italia toisella jaksolla intoutui maalintekoon, voitti odotetusti. 

  Tänään pitää verrytellessä katsoa Wales-Sveitsi, sitten tietysti Tanska-Suomi. Iltapeli Belgia-Venäjä on mielenkiintoinen. Katsotaan, mikä on kunto. Minulla. Olen mukana, jos ei ala silmä liikaa lupsamaan. 

  Mikäli Huuhkajat jatkoon mielii, niin vähintään pinna pitäisi tänään napata. Tanskassa ollaan kuulemma sitä mieltä, että ei Suomesta ole vastusta lain. Jos joukkueellakin on sellainen ajatus pääkallossa, niin se voi olla Suomen etu. En usko kuitenkaan siihen. Ammattilaisia kaikki pelaajat ovat, tuskin leijuvat sfääreissä. 

  Onhan ilta ilta tietysti historiallinen. Onko tämä alku jollekin suurelle? Eihän lätkässäkään oltu, satunnaisia väläyksiä lukuunottamatta, lähelläkään maailman huippua, ennen kuin 1990-luvulla alkoi tapahtua.

  Jos elettäisiin aikaa 50 vuotta sitten, tai 30 vuotta sitten, tai edes 10 vuotta sitten, ei puhettakaan, ettenkö tuijottaisi jokaista peli alusta loppuvihellykseen. Koska ajat muuttuvat, me aikojen mukana, sanovat suomennettuna latinistit, nykyinen tahtini on valikoivaa, eikä sittenkään pakollista. Mikään ei ole paskamaisempaa kuin pilkkiä matsi, herätä sulkemaan tv. Parempi nukkua petissä kuin sohvalla pahassa asennossa. Sitä se ikä teettää. 

  Voi olla niinkin, että päivän sykettä nostavin puuha ei olekkaan saunan lämmitys, vaan illan Suomi-pelin katsominen. Sitä oikeastaan toivon.  

  

  Huomenna lähdetään käymään Hollolassa, maanantaina takaisin. Sitten ollaakin ehkä kuukausi päntiönä saaressa. Ei ainakaan ole tähdellistä menoa minnekkään sovittuna. 

  Perhe Tiilikainen tulee viikon kuluttua. Anna ja lapset jäävät tänne ehkä juhannukseen asti, Jonin täytyy palata duuniin. Heinäkuussa ovat Tiilikaiset varmaan koko perheen voimin täällä jonkin aikaa. 

  Raipeesti kuluu taas kesä. Kuukauden kuluttua on futiksen em selvillä, kanttrelliaika hyvässä vauhdissa, toinen koronarokotus edessä.  

  Korona näyttää helpottavan otettaan urakalla. Pikkuhiljaa avautuu Suomi. Täytyy seurailla loppukesän festerien tarjontaa, tiettyjen artistien keikkoja ylipäätään. Mieli tekee kyllä elävää musiikki kuulemaan/näkemään/kokemaan. 

  Lähden tästä viettämään vapaapäivää. En ota vapaa käteeni, vaikka monelle vapaapäivä on vapapäivä. Pieni kalastaja minussa on niin pieni, että se jaksaa odotella viikon, pari, kunnes kannattaa laittaa muikkuverkot pyyntiin. 

PISTOHIEKKA ON MY MIND

  Koska ilma oli, ja on yhä, lämmin, järvi lähes tuuleton, lähdettiin päivällä Lietveden Kioskille kahville. Ja jäätelölle. Parikymmentä minuuttia venematka sinne kestää, pintakaasulla kun ajelee, eli 40 km/h. 

  Ei kovin montaa venettä vastaan tullut, ei mennessä, ei tullessa. Nekin muutamat olivat hitaasti putkuttavia matkaveneitä. Eikä ollut sillan tyvessä laiturissa paatin paattia. Muutama auto, yksi moottoripyörä, sentään ylhäällä kitskan pihassa. 

  Kahvit ja jädetötteröt nautittiin. Koska siellä ei ollut juuri muuta kuin pirun kuumaa, päätettiin lähteä katsomaan, onko Pistohiekalla elämää. 

  Ajettiin alta sillan. Ajettiin ohi saaren, missä Hilpan kanssa yövyttiin ilman telttaa v. 1973, kun Haneli ei tullut meitä hakemaan. Olen asian kertonut joskus aiemmissa blogeissani, ei siitä enempää. Paitsi sen verran, että aamulla liftattiin soutuveneeseen, päästi leirintäalueelle. Veivät pirulaiset, nuo soutelijat, viimeisen punkkupullon palkaksi kyydistä.

  Ajettiin ohi saaren, missä kuunneltiin 1971 Helsingin EM-kisoja, kun Väätäinen voitti 5000 m. Tai sitten 10 000 m. En ole varma. Tai varma olen, että Julma-Juha voitti molemmat, mutta siitä en ole varma, kumpaa kuunneltiin. Meitä oli ainakin Rohus-Matti, Ahos-Riti ja minä. Olisko ollut Lantan Japa? Ehkä Hanelikin? Olen tästäkin episodista tainnut aiemmin kirjoittaa. Kerron kuitenkin, että kun Väätäinen voitti, yltyi riemu. Hypittiin, heiteltiin kuperkeikkoja, varsinkin Riti, meuhkattiin mitä meuhkattiin. Puolustusvoimilla oli joku harjoitus meneillään alueella, ja armeijan vene näki meidät  pienellä saarelle riekkumassa. Tulivat kysymään, että onko hätää. "Ei oo, mut Väätäinen voitti!", hihkuttiin. 

  Nähtiin takavasemalla tierumpu, minkä läpi usmuutettiin lavan rantaan, päästiin tansseihin ilmaiseksi. Muutaman kerran. Sitten järkkärit päivittivät tilanteen, meiltä loppui tanssihalu. Tosin ei me lavalla tanssin persolla menty. Kunhan elvistelemään mentiin. 

  Ajettiin piitsin luo. Muutamia matkailuautoja- ja vaunuja törmän päällä mäntykankaalla näkyi olevan. Tältä näytti alue:

  Paikka on kai karavaanareiden käytössä ilman oheispalveluja. Kaikki entisen leirintäalueen rakennukset on varmaan purettu? Laiturikin, mikä oli kuvan vasemmalla reunalla, on hävinnyt.

  Uutta elämää Pistikselle on kuitenkin luvassa. Puumalan kunta on tiemmä panostanut alueelle. Kunnalistekniikka on tulossa, joitain vuokrasopimuksia on tehty. Parin vuoden kuluttua, kai, pitäisi tuolta löytyä järvikylpylä kaikilla herkuilla. En tosin ole oikea ihminen asiaa selventämään, sillä olen vain kuullut huhuja, lukenut netistä muutaman asiaa koskevan jutun. Kai homma kuitenkin etenee? Ei ole hiijen vissi, etteikö parin vuoden kuluttua usmuutettaisi uuden uljaan kompleksi rantaan tutustumiskäynnille. 

  Joopa joo, 1960- ja 1970-lukujen taitteen molemmilta puolilta on Pistohiekan leirintäalueelta, tanssilavalta ja lähisaarista monia muistoja. Pääosin mukavia, joukossa ainakin yksi vähemmän mukava. Ja lienee joku muistamattomuuskin. Valitettavasti. Sillä se oli sitä surutonta nuoruusaikaa, siltakin lossi vain!