Erilaiset kasvit ovat alkaneet esitellä iloksemme sukuelimiään. Melko perverssiä porukaa, ihmiset.
Sinistä, punaista ja keltaista.
...ja valkoista.
Tänään sai omatarvepienviljelijöiden tilus uutta kasvustoa. Maahan meni persiljaa ja kukkia vanhaan muuripataan sekä yhteen sinkkiämpäriin. Huomenna multiin pannaan kesäkurpitsan ja kurkun taimet. Tomaatintaimet saavat vielä odottaa, totutella ulkoilmaan.
Pari amppelia ilmestyi myös roikkumaan vanhoille peikoilleen. Nämä kaikki Kagastalon puutarhalta. Ainoastaa kurpisan taimia ja basilikaa ei puutarhalta löytynyt. Pitää ne hankkia jostain muualta.
Pian alkaa koko tiluksemme viljelysala, n. 0,05 tynnyrinalaa, olla käytössä. Jos joku ei ole sisäistänyt tynnyrinalaa, niin selvennän: viljelysalamme on n. 0,06 eekkeriä.
Mukavia uutisia saatiin päivällä. Tiilikaiset ovat näillä näkymin tulossa ensi viikolla saareen. Liisan ensivisiitti. Pysyisivät ilmat lämpiminä!
Laituriprojekti sai sekin tänään uutta ulottovuutta. Lautturi Kiljusen Mattti jakoi eilen fb-sivuilleen kuvan, jossa hiekkaa kulkee Saimaalla. Siitä havahtuneena soitin Matille, kysyin, kulkeeko hiekka Saimaalla?
"Kyllä kulkee!", oli vastaus.
Asia on niin, että laiturirantaan toistakymmentä vuotta sitten talvella traktorilla tuotu hiekka on aalojen vaikutuksesta pikkuhiljaa vetäytynyt pois, ja suodatinkangasta on tullut näkyviin. Ollaan jo monta talvea kytätty kunnon jääkelejä, mutta ei niitä tunnu enää tulevan. Joten muut konstit käyttöön. Kun vanha laituri on purettu pois, on oikea aika tuoda lisää hiekkaa rannalle. Matti lupasi tulla viikolla katsomaan tilanteen. Hän kertoi, että varmaan homma onnistuu; lautallle kipataan kuorma soraa, ajetaan kaivinkone. Sitten lautta meidän rantaan, koneella levitetään sora. Helppoa kuin potunkeitto. Siltä ainakin tuntui, kun Mattia kuunteli. Ja niin se varmaan onkin. Vaikka ranta on matala, niin siinä ei ole kiviä, joten luulen, että lautan saa tuupattua niin lähelle rantaviivaa, että hiekan levitys onnistuu. Asia tietystii varmistuu, kun lautturi itse käy paikan päällä syynäämässä.
Hieno juttu, jos, ja kun, hiekkaa saadaan samaan konkurssiin. Tilanne on mieltä riipinyt jo pitkään, jospa pian helpttaa?
Huomenna taidan huilatessani maalata verannan pöydän rungon, lakata uuden pöytälevyn. Kun vieraat tulevat, on mukava verannalla syödä, kahvit juoda. Tuolit jätän suosiolla Hilpan tehtäväksi. Ei niillä ole kiire, maalailee sitten, kun sopiva hetki tulee.
Lauantai lipuu kohti iltayötä. Valoa piisaa. Hilppa googlettaa kurpitsan taimia Mikkelin alueelta. Löysi ainakin omenapuun. Loogista? Niin tai näin, mutta Liisalle nimikko-omenapuu ollaan aiottu hankkia. Ehkä Hankkijalta, mistä Hilppa äkkäsi Huvitus-nimisen omppulaadun. Kuulostaa ihan ostettavalta. Tai ei sittenkään. Hilppa syventyi asiaan, ja laatu onkin pienikasvuinen ja tuettava koko elinikänsä ajan. Löytääköhän rouva jotain toista noin hauskan nimistä?
Jätän tämän jutun tähän. Ja Hilpan googlehommiin. Menen ulos, hissukseen takavasemmalle kusaisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti