VAIHTELUA

  Huomenna saadaan vaihtelua Nato-huuman ja vaali-hysterian valtaamaan Suomen arkeen; mennään Kaunaisten jäähallille katsomaan Magical Stories on Ice-esitystä. Se on KaTa:n kevätnäytös kilpailukauden päätteeksi. Hyvä niin. Alkaa nyppiä, kun ei voi radiota aukaista, ei toosaa myöskään, ilman että "miten asiat tästä eteenpäin etenevät Nato-asiassa"-, tai "historiallisen jännittävä ja tasainen vaalipäivä tulossa, millainen hallitus saadaan kasaan"- juttuja alkaa soljua sadatta kertaa. Ja kun Emmerdalessakin eletään järkyttäviä hetkiä, niin on tosiaan paikallaan päästä hermojaan lepuuttamaan.

  Iiriksen roolihahmosta saatiin eilen tietoa. Jätän arvoitukseksi.  

  Muutamana päivänä ollaan käyty liukulumikenkien kanssa Messilän maastossa. Tänään ei menty. Ilma oli toki yhä hieno, mutta oli omat syynsä jättää väliin, hiihtelyt. 

  Minä lähdin aamupäivällä hieman kävelemään. Jalka on ollut siinä kunnossa, että kävely on jäänyt vähiin. Joulun maissa ostamani kävelykeppi on pitänyt taas ottaa käyttöön. Se keventää polveen kohdistuvaa rasitusta jonkin verran. Kepistä huolimatta on alamäki tuskallista tallattavaa. Koska asumme paikassa, josta on lähdettävä joka alas- tai ylöspäin, niin kärsittävä on. 

  Hiljalleen kuljin reilun puolituntisen. Kuten sanoin, ilma oli hieno. Pääsiäinen lähestyy, viestittivät pajupuskat.

  Hanki kimmelsi valkeana, puro virtasi mustana ja vapaana. 

  Joo, kumma on tuo polvi. Hiihtämisen se sallii, kävelyä vihaa. Pyörällä polkemisesta se erityisesti tykkää. En vielä ulos lähde pyöräilemään. Pitää odottaa, että kulkutiet sulavat. Kuntopyörällä hinkutan joka aamu, mutta ulkoilmaa kaipaa mieli, halajaa sielu. Joten mielellään tulee lähdetyksi hieman dallaaamaan, vaikka vähän sattuu.

  Minulla on lääkäriaika huhtikuun 20. päivänä. Tarkoitus on selvittää polven kohtaloa. Jos ei asiat siellä etene, pitää ryhtyä kulkemaan toista polkua. Kädet olen jo pystyyn nostanut sen suhteen, että joku ihmeparaneminen olisi mahdollista. 

  Keppi tukena ja turvana siis mennään. Itse asiassa keppi nro. 2. Päivänä muutamana kävi näet siten, että kauppareissulla unohdin kepin ostoskärryyn. Tuuppasin kärryn Lidlin edessä muitten sisään, enkä huomannut, enkä muistanut, sillä vasta muutaman päivän olen keppiä käyttänyt. 

  Kun kotona autosta ulos tulin, huomasin heti, että keppi jäi. Sainoin Hilpalle, että mene sisään, minä lähden katsomaan, löytyykö keppi.

  Sörnäytin takaisin kaupalle. Ei ollut kärreissä. Menin sisään, kysyin henkilökunnalta. Ei ollut kukaan palauttanut. Jatkoin saman tien matkaa Prismaan, osti uuden. 

  Pari päivää katoamisen jälkeen käytiin taas Lidlissä. Kysyin uudelleen kepistä. Ei mitää tietoa. Jollekin se kelpasi. Toivottavasti menee tarpeeseen. Minä en kyllä olisi kehdannut kenenkään keppiä vohkia. Vähän noloa sellainen on. 

  No, eivät kaikki ole sellaisia luisuotsia. Vuosia sitten jäi Hilpalta lompakko silloisen Euromarketin parkkihallissa ostoskärryyn. Se oli kesäperjantai, oltiin Anttolaan lähdössä. Hilppa huomasi pian lompakon puuttuvan. Ei oltu ehditty vielä edes parkkihallista ulos. Siispä äkkiä katsomaan kärryjonoja. Ei mitään. Sitten asiakaspalveluun kysymään. Ei tietoa. 

  Lähdettiin ajelemaan kohti Anttolaa. Hilppa kuoletti pankki- ja luottokorttejaan matkalla.

  Seuraavan aamuna soitin Euromarketin asiakaspalveluun. Jippii! Lompakko oli illalla palautettu! Käytiin maanantaina se noutamassa. Kaikki oli tallella. Löytäjä ei ollut edes jättänyt yhteystietojaan, joten emme voineet häntä kiittää. Hilppa selvisi säikähdyksellä. Ja uusien korttien tilaamisella. Sehän häneltä sujui, pankkineidiltä. Olisi ajokortti mennyt uusiksi, muutakin haittaa tullut, jos myötyriksi olisi lompsa kadonnut. 

  Sellaista perjantai-iltana mielessä. Laitan vielä yhden kuvan. Ei ole maksettu mainos, mutta jos olette seutuvilla, tulkaa ihmeessä katsomaan!

LUNTA POIS, MIETTEITÄ TUPSAUS

  Näyttää siltä, että Foreca joutuu ennusteen suhteen nöyrtymään. Pari päivää sitten povattu tämän viikon lumikertymä, noin viisikymmentä senttiä, jää noin kolmeenkymmeneen. 

  Aamulla käytiin Hilpan kanssa tuuppaamassa oma reviirimme puhtaaksi.

 

  Asiaa, siis lumentuloa, voi ajatella myös positiivisesti: näyttää siltä, että liukulumikenkäkausi jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Eli päivällä metsään!

  Sain eilen katsottua loppuun HBO.N sarjan The Last of Us. The Last of Us on amerikkalainen post-apokalyptinen draamatelevisiosarja , jonka ovat luoneet Craig Mazin ja Neil Druckmann HBO: lle. Naughty Dogin kehittämään vuoden 2013 videopeliin perustuva sarja sijoittuu vuoteen 2023, kaksikymmentä vuotta massasieni-infektion aiheuttaman pandemian jälkeen, joka saa sen isännät muuttumaan zombien kaltaisiksi olennoiksi ja romahtamaan yhteiskunnan . Sarja seuraa Joelia ( Pedro Pascal ), salakuljettajaa, jonka tehtävänä on saattaa immuuni teini-ikäinen Ellie ( Bella Ramsey) post-apokalyptisessa Yhdysvalloissa (Wikipedia).

  Hilppa ei sarjaa katsonut kuin ensimmäisen jakson, minä scifi-miehenä jaksoin loppuun asti. Ei mikään mestariteos, vaikka taitaa olla lähes kaikkien aikojen suurimmat katsojaluvut heti julkaisun jälkeen saavuttanut HBO-sarja. Makuuni liian paljon väkivaltaisia kohtauksia ja "örkkejä". Vastapainoksi on myös hienoja osuuksia. Vaikkapa jakso 3 on koskettava kertomus kahden miehen kohtalosta muuttuneesta maailmassa. Samoin sarjan viimeisissä jaksoissa on mahtavia näkymiä Wyomingin talvisesta luonnosta. 

  Moraaliselta kannalta on sarjan loppu hieman pulmallinen. Täytyy miettiä, mihin vaaka kallistuu, kun kuppeihin asetetaan koko muun elossa olevan populaation tulevaisuus ja yhden poikkeushenkilön elämä.

  Jostain bongasin, että sarjaan tullaan tekemään toinen kausi. Tulee katsiottavaksi, kun sen aika koittaa.

  Yksi tokaisu jäi sarjasta mieleen. Koska pää on hatara, en enää muista kuka sen sanoi, enkä kenelle sanoi. Mutta se kuului Kannattaa miettiä tarkkaan, keneen luottaa, sillä ainoastaan ne, joihin luotat, voivat pettää sinut! Totta.

  Aamulla lumitöitä tehdessäni mietiskelin tällaistakin asiaa. Naapurustosta asuu pariskunta, joka tuntuu olevan aurinkoakin tarkempi vaikkapa taloyhtiöön liittyvissä asioissa. Kun seurasin heidän aamuista toimintaansa, tuli mieleen, että eivät ihan kaikessa ole turhan tarkkoja. Mies kävi näet laittamassa kadun laidassa seisovan auton käyntiin. Se käydä ronksotti kai varttitunnin. Sitten pariskunta lähti. Lumia oli auton päältä poistettu sentään kuljettajan kohdalta etulasista A-nelosen kokoinen alue. Eli: ihmiset ovat siten rakennettuja, että jotkut asia ovat merkittäviä, toisille viitataan kintaalla. Näin se menee, vaikka molemmat ovat tärkeitä. 

  Uutiset ovat täynnä Natoa. Kansa kiljuu onnesta. Sotahaukat ovat elementissään. Ja Peppeä pelottaa. Mutta elämä jatkuu. Toivottavasti pitkään. Kaikilla. 

KESÄAIKA, KEVÄÄSTÄ TIETOAKAAN

  Kesäaikaan yöllä siirryttiin. Sen huomaa, kun sääkarttoja katselee. Lapissa pakkasta liki 30 astetta, etelässä viitisen astetta. Lunta Hollolan tienoille tulee, mikäli Forecan ennustuksiin on luottamista, seuraavien päivien aikana noin 50 senttiä.  Sehän on enemmän kuin monena vuonna on ollut koko talvena.  

 Viime yönä ei vielä ollut lumipeitettä kertynyt kuin viitisen senttiä. Huomenna aamuyöstä alkaa sitten totisempi myräkkä.

  Tämä tarkoittaa, että pääsen vielä nauttimaan lumitöiden ihanuudesta. Yltäkylläisesti, mikäli polvelta kysytään. Hilppa tuli aamulla kaveriksi, tulee seuraavinakin päivinä. Ei ole enää Peppe talkkarin hommissa entisellään. 

  Kulttuuri on puhuttanut viime aikoina, tietystä syystä. Hyvä, että puhutaan. Ja hyvä, että tietyn puolueen mielipiteet selkenevät. Mitä tuo Purran lausahdus vaalitulokselle merkitsee? Tuskin mitään. Joku saattaa muuttaa kantaansa, joku ehkä hyppää kiljuen persujen kelkkaan. Meitä on moneksi.

  Ryhdyin pohdiskelemaan omaa kulttuurihistoriaani. No, konsertteja (rock) olen livenä nähnyt melko vähän. Alle 20, luulen, muutama clubikeikka lisäksi. 

  Teatterissa olen käynyt luultavasti myös noin 20 kertaa. 

  Museoissa kohdalla myös sama lukema. Sattaa olle snadisti suurempi.

  Taidenäyttelyssä on tullut vierailtua noin kymmenen kertaa.

  Elokuvissa varmaan hieman useammin. Nuorena jonkin verran, parhaassa aikuisiässä ei juuri lainkaan, vanhempana jonkin verran.

  Sirkuksessa olen vieraillut muutaman kerran.

  Kirjastoa olen käyttänyt säännöllisesti vuodesta 1960 asti. Kirjoja on tullut luettua varmaan tuhansia. Valtaosa niistä dekkareita ja scifiä, mutta kaunokirjallisuutta ylipäätään, klassikoitakin, on tullut ahkerasti kulutettua.

  Ovatko nuo lukemat merkki luksuksesta? Teatteria tuetaan, Museoita tuetaan. Sirkuksia tuetaan. Orkestereita tuetaan. Mutta tuskin niitä, joita ole katsomassa käynyt. Elokuvateattereitakin tukee Suomen Elokuvasäätiö, mutta vain muutamalla tonnilla per teatteri, suuruus riippuu paikkakunnan asukasluvusta. Kirjasto on käyttäjälleen ilmainen, mutta se ei edes Purran mielestä ole luksusta. 

  

  Eliittikulttuuri ei ole minulle ollut tärkeää. Sinfoniat, oopperat, baletti, ne ovat jääneet muiden nautiskeltaviksi. No, eliittikulttuureihin lasketaan kuuluviksi myös museot ja galleriat (Wikipedia), joten siltä osin olen eliittiä. 

  Mitään tilastoja ei ole, en ole ainakaan selannut, mutta luulen, että ole melko keskiverto kulttuurin kuluttajana. Koen, että kulttuuri on niin niin tärkeää, että se saa maksaa, mitä se vaatii. Myös ooppera, sinfonia ja baletti. 

  Kulttuuriin kuuluu tietysti paljon muutakin, kuin edellä luettelemani jutut. Minun omaan kulttuuriini kuuluu blogien kirjoittaminen. On kuulunut 17. elokuuta 2012 asti. Tämä on 1521. sepustus. Kirjoittaminen on minulle siis omaa kulttuuriani. Ja luksusta. Se on luksusta, koska näpyttely vei ajatukset pois muusta, sielu ja pää rauhoittuvat.

  Poliittista jargonia käyttääkseni "isossa kuvassa" kirjoitteluni ei tietysti mitään kulttuuria ole. Tai sitten on. En minä tiedä. Mutta tärkeää se minulle on, kulttuurin tavoin. 

  Loppukevennys: 

  Salpausselän kisat ovat meneillään. 100-vuotisjuhlakisat. Sen kunniaksi kysymys, jonka esitti Aallon Kalle joskus muinoin 1970-luvulla Rantaharjussa. 

  "Miksi Salpausselällä hypätään iltamäki?"

  Vastas kuului "Siksi, että kansalle piti saada tekemistä, kun se odotteli Hyvösen Erkkaa maaliin viideltäkympiltä. "

  Kaikella kunnoituksella Erkkaa (R.I.P.) kohtaan. Tuo oli silloista huumoria, josta ei edes asianosainen ottanut nokkiinsa. Ei ainakaan, jos hänelle oluen muisti tarjota. 

KEVÄT, VAALIT

  Kevät on, kesä lähestyy. Kevät on, vaikka se ottaakin takapakkia. Etupakki olisi toivotumpaa, mutta ei näköpiirissä. 

  Eilen heräsin aamulla siihen, kun mustarastas liversi takapihalla. Mielen iloiseksi teki, mustis. 

  Vaalit lähestyvät. Huomenna mennään enakkoon äänestämään. Ei puoleue, ei ehdokas, kuitenkaan miksikään muutu varsinaiseen äänestyspäivään mennessä. Varmistuu vain.

 

  Eilen oli kolmen suosituimman puolueen puheenjohtajien vaalitentti. En livenä katsonut. Tänään pätkiä olen nähnyt, kommentteja ja arvioita tilaisuudesta kuullut. 

  Aika surullista on, että noin viidennes suomalaisista on enemmän tai vähemmän rasisteja, ilmastonmuutoksen joko kieltäviä, tai sen ehkäisemiseen kielteisesti suhtautuvia, sekä isämaallisuuden kaapuun verhoutuneita egoisteja. 

  Eilen Purra toi julki vielä uuden piirteen: kulttuurii on luksusta, mihin Suomessa ei ole varaa! Ei helvetissä! Jos Persut voittavat vaalit, muutan saareen, enkä nokkaani ihmisten ilmoille pistä kuin välttämättömän pako ajamana!

  No, ehkä en sentään. Lupasihan kollegakin muinoin, että muuttaa Ruotsiin, jos Tarja Halosesta tulee presidentti. Ei muuttanut. Ei ensimmäisellä, ei toisella kerralla. 

  Maanantaina käytiin katsomassa dokkari Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin. Ihan katsottava se oli. Minulle se herätti ajatuksen siitä, että Hassisen Kone on vain pieni jakso, joskin erittäin merkittävä sellainen, Ismo Alangon loistavalla ja monipuolisella uralla. 

  Kulttuuria oli tuokin dokumentti. Ja oli meillä Hilpan kanssa varaa se katsoa. Ismo Alanko on minun ajatuksissani yksi suurimmista, jollei suurin alallaan Suomessa. Muita samaan ryhmään kuuluvia ovat Dumari, Hector, Isokynä. Lähelle näitä pääsee monia muitakin, niin artisteja kuin bändejäkin. 

  Yhtään naisartistia, en tuohon Ismo, Dumarin, Hectorin ja Isokynän ryhmään löytänyt. Siinä ei ole kyse misogynian tapaisestakaan. Siinä on kyse minun mielipiteestäni. Kaikki kunnia naisartisteille.

  Kulttuuria on rock- ja popkultturikin. Ja senkin tukemista Perussuomalainen puolue vastustaa. Osana kaikkea kulttuuria. 

   Sanan ”kulttuuri” alkuperä tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero otti käyttöön käsitteen animi cultura, ”hengen viljely”. Sana oli tämän jälkeen vuosisatoja tässä merkityksessä, kehittyneisyytenä ja hienostuneisuutena, ihmisen henkisten ominaisuuksien täydellisyytenä. Ilmeisesti käsitteen sisältöön vaikutti Platonin käsite paideia, jota tämä käytti kreikkalaisten kasvatusihanteesta. Antiikin yhteiskunnassa yläluokan kasvatustavoitteisiin kuului erityisesti filosofian, kirjallisuuden ja taiteiden omaksuminen. Tämän näkemys on vaikuttanut kulttuuri-sanan käyttöön kuvailevien ihmistieteiden ulkopuolella, esimerkiksi ilmauksissa ”taide ja kulttuuri”. Saksan kielessä kulttuuri-sanan käyttö on läheisessä yhteydessä sanaan sivistys (Wikipedia). 

  Mihin sanaan kulttuuri-sana on yhteydessä Persujen ajatusmaailmassa?

  Kuulin päivänä muutamana Vesterinen Yhtyeineen-bändin biisin Maailma palaa. Vesterinen Yhtyeineen tekee ihan hyvää suomalaista pop-musiikkia ja on osa kulttuuria. Sitä, mihin meillä ei ole varaa. Tuosta laulusta iskeytyi mieleeni kertosäe:

  Maailma palaa, miksen välitä, on kiireitä 

  Jos kärsii niin mua se ei, se ei vaan kosketa 

  Jatkan niin kuin ei mitään oliskaan 

  Siivotkoon kiinalaiset maan 

  Kiitos kiitos vaan, vai pitäiskö tajuta 

  Et' jos en mä niin kuka, jumalauta

  Siinähän oli kulttuuria kaikille. Paitsi tietylle ryhmälle, joka ei varmasti tajua. 

  Loppuun pientäkin pienempi, aikanaan muutamia koskettava, myöhemmin lähes merkityksettömäksi muuttunut siivu mikkeliläistä nuorisokulttuuria. Kuvat (vuodelta 1964) Raili Kalervon arkistosta. 

The Pictures. Ruikku, Boogi ja mä...

...sekä Lassi.

CIRCENSES

  Hollolassa pari päivää oltu. Ei täällä viikossa ollut mikään muuttunut. Lunta saman verran kuin Anttolaan lähtiessä. Päivä sentään on jatkunut, kuten kaikkialla päiväntasaajan pohjoispuolella. 

  Natoon ollaan nyt menossa aika pian, arvellaan. Jollain tasolla päätöksen hakemuksen tekemisestä viime kevään ja kesän aikana hyväksyin. Maailmantilanne siihen vaikutti. Hyväksyn liittymisen vieläkin, mutta tämä kaikki pelleily Turkin ja Unkarin kanssa on naurettavaa. No, sirkushuvia kansalle, tuo presidentti Niinistön vierailu Turkissa. Sauli valittaisiin kai Suomen ensimmäiseksi kuninkaaksi, jos siitä äänestettäisiin. 

  Natoon siis todennäköisesti mennään. Toivon vain, että Suomi ei ole mennyt Turkille mitään ihmisoikeuksien heikentymiseen johtavaa lupaamaan. Ei mistään tule maksaa liian kovaa hintaa.

  Äsken, polkiessani kuntopyörää, katselin ja kuuntelin Billy Braggia. Eivät hänen kaltaisensa artistit maailmaa paljon paremmaksi saa, mutta ehkä pikkiriikkisen kuitenkin. On varmasti olemassa lukuisa joukko ihmisiä, jotka tällaisista taiteilijoista saavat voimaa sinnitellä läpi mustalta näyttävän nykyhetken kohti parempaa.  

  Nyt plompsahti gizmo. "Ai mikä?", kysytte. No, olen ryhtynyt nimittämään puhelintani gizmoksi. Kimmokkeen sain Andy Veir'in kirjasta Artemis. Se on kertomus kuuhun rakennetusta Artemis-nimisestä kaupungista ja ajoittuu lähitulevaisuuteen. Kaupunki on neljän suuren kuplan (Shepard, Bean, Conrad ja Aldrin), sekä yhden pienen (Amstong) käsittävä kokonaisuus. Kuplat on yhdistetty toisiinsa yhdyskäytävillä. Artemiksessa asuu reilu parituhatta ihmistä. 40 kilomerin päässä kaupungista, ensimmäisen kuulennon laskeutumispaikalla, sijaitsee Apollo11-vierailukeskus. Sinne pääsee junalla. Lisäksi noin kilomerin etäisyydellä kaupungista on kaksi ydinreaktoria tuottamassa energiaa. 

  Tämän pitkän alustuksen jälkeen: älypuhelimen kehittynyt versio "gizmo" kuuluu jokaisen kuun kansalaisen perusvarustukseen. Sen avulla toimii kaikki. Tunnistus, ovien  avaus, raha-asiat, internet (netin, siis myös sähköpostin, käytössä on liki neljän sekunnin viive, sillä palvelimet sijaitsevat maassa), etc. Ilman gizmoa ei kuun asukas, ei myöskään sinne saapunut turisti, pärjää päivääkään. Siispä gizmo on hyvä nimi myös nykyiselle älypuhelimelle, sillä ilman sitä ei monikaan enää tule toimeen. 

  Äsken gizmo plomsahti. Ei mitään tärkeää, muistutus vain. Muistutus huomisesta tehtävästä.

  Huomisesta, kun tulin maininneeksi, lisää. Huomenna mennään Kino Iirikseen katsomaan Mika Kaurismäen ohjaama dokkari HASSISEN KONE 40 VUOTTA MYÖHEMMIN. Onhan se vaihtelua. Istua Kino-Iiriksen lievästi epämukavilla tuoleilla, toivottavasti onnekkaana sen vuoksi, että ketään ei ole änkeytynyt suoraan etupuolelle istumaan, sillä Kino Iiriksessä on penkkirivien porrastus melko matala, tuijottamassa valkokangasta, kun normaalisti istuu omassa olohuoneessa, omalla mukavalla mukavalla sohvalla, ilman mahdollisia näköesteitä tuijottamassa toosaa.

  Siinä vuodatusta, tietoiskua scifista, sekä tulevan päivitystä. Vuodatukseen löytyy varmasti eriäviä mielipiteitä, mutta niin pitääkin. Elämme demokratiassa. 

  Pari kuvaa arkistoista. Ensimmäinen seitsemän vuoden takaa. Peppe ylväänä korkealla luodolla Jänissaarten itäpuolella.

  Tässä Hilppa Hollolassa Soisalmensuon pitkospuilla. Hieman eri tahtiin on kevät noina vuosina edennyt.

LOPPUU LOMA PIAN

  Sininen taivas, nouseva aurinko, siinä perjantaiaamun ensisäkeet. Pakkasta viisi astetta. Sopivasti oli kovettunut hangen ja sohjon pinta, niin että oli hyvä hiihdellä katsomaan tilannetta Potinlahdessa. 

  Joskus on nimittäin keväisin ollut ongelmia päästä kitkarenkailla rannalta pois, sillä parkkialue ja tie on ollut yhtä luistinrataa. Vietiin hieman ahkiossa jo tavaraa autoon.

  Nyt ei ongelmaa ollut auton tai liukkauden kanssa. Hyvin liikahti pirssi lepopaikaltaan ilman, että tarvitsi hiekkaa ripotella renkaiden eteen. Viisastuneena minulla on pussillinen hiekkaa aina talvireissuille peräkontissa. Tyytyväisin mielin hiihdeltiin takaisin.

  Tänään vielä saunotaan, huomenna aamulla paluu on edessä. Hankikannon selkään tietysti lähdetään. Sikäli on tuuria, että ei ole suojaöitä, sillä puoliväliin saapasvartta upottavassa sohjossa ei vesikelkkaa ole mukavaa lykätä. 

  Uutisissa kerrottiin, että vaikeuksissa oleva sveitsiläinen Credit Suisse-pankki ottaa 50 miljardin lainan. Tämä sai minut, taas kerran, ihmettelemään, rahan liikkeitä. Samalla tavalla, kuin Miljoonasade ihmetteli kysyessään Juri Gagarinilta Näetkö rahan liikkeen näetkö minne se menee. Kyllä maailmassa täytyy olla rahaa, kun yksi Sveitsin yli viidestäsadasta rahoituslaitoksesta voi ottaa reilusti yli Suomen valtion budjetin puolikkaan suuruisen lainan. Toki Credit Suisse on yksi suurimmista. Mutta kyllähän tämä kuvastaa sitä, kuinka pieni Suomi kuitenkin on, budjetteineen ja valtionvelkoineen. Eli pallomme on pullollaan rahaa, mutta se on pienen piirin hallinnassa. 

  Rahan liikkeet, pörssimaailma yleensä, sähköpörssi erityisesti, ovat asioita, mitkä eivät avaudu. En voi käsittää, miten perhosefekti voi määrittää niin valtavia asioita. Aika pieneksi tuntee ihminen tuon kaiken edessä itsensä. Onneksi pieni eläke sentään kolahtaa tilille säännöllisesti. 

  Heikki Salon kysymys Juri Gagarinille Näetkö rahan liikkeen näetkö minne se menee jatkuu aselastit vaihtaa omistajaa. Tuskin Gagarin niitä näki. Tuskin nykypäivän astronautit, kosmonautit, taigonautit myöskään näkevät. Vaikka raha liikkuu, aselastit vaihtavat kiihtyvällä tahdilla omistajaa. 

  Joopa joo. Pitää lopettaa, viritellä hellaan tulet.

LUNTA, RÄNTÄÄ, VETTÄ, TUULTA

   Aamu valkenee, räntää pieksää. Elohopea näyttää nollaa, kohta sade muuttuu vedeksi. Lunta oli yöllä jonkin verran tullut. Kuuden sekuntimetrin tuuli on tuiskannut rantapolun umpeen. Huussipolkua on, sattuneesta syystä, jo kuljettu.

  Tänään ei lähdetä jäälle hiihtämään. Eikä huomennakaan. Lämpötila pysyy pari päivää reilusti plussalla, vettä satelee. 

  Torstain vastaisena yönä taas pakastaa. Hankikanto odotettavissa. Voi olla, että jo torstaina lähdetään kotiin. Tai sitten perjantaina. Torstaina on ainakin käytävä katsomassa, kuinka jää kuorruttama on auto Potinlahdessa? Ja kuinka sieltä pääsee kitkarenkailla pois?

  Tänään sade lakkaa päivällä. Iltapäivällä pitää taas kannella vedet, lämmittää sauna.

  Tänä aamuna en lämmittänyt tuvan uunia. Sen kyljet hohkavat vielä mukavasti, pirtissä on yli 20 astetta lämmintä. Lämpötila pysyy pari päivää plussalla, joten vähempi lämmittäminen riittää. Kammarin uuniakaan en enää lämmitä aamuin illoin. Illansuussa kuitenkin sinne tulet laitan. 

  Kävin netissä katsomassa energian toimittajan sovelluksesta kulutusta. Aika maltillinen, koska patterita ei ole tarvinnut pitää päällä kuin päivän verran ensialkuun. Näyttää siltä, että  viikon reissun energia maksaa meille ehkä 35 €. Siirto tietysti päälle. 

  Saattaa olla, että tämä jää ainoaksi jääreissuksi tänä keväänä. Jatkossa on kalenterissa merkintöjä, joten vasta pääsiäisen jälkeen tänne olisi aikaa tulla. 11. huhtikuuta siis voisi suunnata. Saattaa olla, että olosuhteet ovat silloin vielä sellaiset, että se onnistuu. Riippuu kevään tulon kiivaudesta. Luultavasti jäät ovat silloin vielä kantavat. Antaa ajan kulua, tehdään päätökset pääsiäisen aikaan. 

  Nyt on räntäsade loppunut. Taitaa hienoisesti vettä tihkua. Jos ei sade ylly, lähden polkemaan rantapolun helpommin kuljettavaksi. Tai sitten avaan kirjan. Eipä ole tullut juuri luettua. Päivällä on muuta puuhaa, illalla uni tavoittaa ilman houkuttelua. 

  Mukana oleva kirja on Charles Bukowskin Pystyssä kaiken aikaa. Se kertoo Bukowskin alter egon Henry Chinaskin elämästä tämän nuoruusvuosina. Olen Bukowskin rentturomattisia teoksia joskus läpi kahlannut, mutta tämä on jostain syystä jäänyt lukematta. Kyllähän Bukowskin kanssa muutama tunti sadepäivää mukavasti kuluu.

3. LOMAPÄIVÄ VALKENEE

  Sunnuntai valkenee valkeana. Illalla alkanut lumisade jatkuu yhä. Reilut viisi senttiä sitä on kertynyt. Sade loppunee aamupäivän aikana, joten ip. lähdetään jäälle hiihtämään. 

Näin talvista on täällä tänään.

  Eilen oltiin liukulumikengillä liikkeellä, kun käytiin naapurien kanssa kokeilemassa ahvenen halukkuutta itsetuhoon. Elämänvietti tuntuu olevan vahva, ainakin Potinlahden ahvenilla. 

  Joissain paikoin alkaa jäälle puskea vettä. Ainakin Avokkaansalmella, muutaman kymmenen metrin päässä laiturista, huomasin yhden uveavannon. Samoin oli Hannilan mökin edustalla ainakin kaksi. Ei vielä liukulumikengillä upottanut sohjoon asti, mutta hiihtäessä pitää varoa, sillä ei ole mukavaa, jos suksien pohjissa on kymmenen sentin jääkerros. Nimimerkillä "Kokemusta on".

  Nyt on lämpö talossa tasaantunut. Uunit ovat imeneet myös kosteuden, sillä enää ei mene lasit sumeaksi, kun ulkoa sisään astuu. Aamulla oli +20 sekä kammarissa, että pirtissä. 

  Molemmat uunit palavat. Vielä on pari päivää pakkasta, öisin ihan reilustikin. Sitten taitaa mennä plussalle, ainakin päivisin. Uunien lämmitysväliä voi varmaan keskiviikosta lähtien hieman harventaa. 

  Aamupäivä siis ollaan enimmäkseen sisätiloissa. Iltapäivällä mennään jäälle. Sitten päiväkahvit. Kahvin jälkeen menen kantamaan saunaa vedet. Tulet kiukaseen ja pataan laittelen hyvissä ajoin. 

  Huomenna on lupeissa aurinkoinen päivä. Pakkasta päivällä muutama aste, kertoo Foreca. Tuulta luoteesta 6 - 7 m/s. "Tuntuu kuin -12", jatkaa Foreca. Mutta Foreca ei kerro, että arska lämmittää melkoisesti. Mutta onhan 7:n sekuntimetrin tuuli kyllä aika navakkaa. Pitää kiertää saari vastapäivään, joten ollaan itäpuoli tuulelta suojassa. Länsipuolta taivaltaessa onkin sitten myötäinen. Hyvä päivä lähteä jäälle liukumaan. Toivottavasti ei ole vettä haitaksi asti jääkannen päälle ilmaantunut. 

  Mukavasti sujuu elämä täällä saaressa. Täällä, missä ei pahemmin ruuhkaa ole. Yksi kulkija, naapuripariskunnan lisäksi, nähtiin eilen jäällä. Jalan taivalsi pitkin Potinlahdesta lähtevää kelkkauraa. Ei pilkkihenkilöitä, ei lumikelkan ärjyntää, ei mönkijän murinaa. Ei edes linnunlaulua. Ei ole vielä tintti tajunnut, että on maaliskuu. Korpit sentään pari kertaa viestittivät olemassaolostaan. 

  Uutisetkin, joita tulee aamuin illoin mulkaistua, tuntuvat kaukaisilta. Mielenrauhaa täällä enemmän saa kuin kotona, vaikka sama paha maailma ympärillä tekee omia tekojaan, toteuttaa kieroutuneita viettejään.

  Nyt pitää lähteä katsomaan uunien tilaa. Pian saa varmaan tuupata pellit kiinni. 

TALVILOMA

  Ihmiskunnalta kului kirjoitus- ja lukutaidontaidon keksimisestä niideen osittaiseen näivettymiseen tuollaiset 7000 vuotta, ensimmäisten metallikolikoiden lyömisestä cryptovaluuttaan oli vesi virrannut Porvoonjoessa noin 2650 vuotta, kymmenjärjestelmän kehittämisestä on kesti kutakuinkin 1400 vuotta avaruusaikaan,  Alexander Graham Bell'n keksinnöstä älypuhelimeen siirtyminen vei osapuilleen 135 vuotta, meiltä kului vuotta 2023 kaksi kuukautta, yhdeksän päivää ja rapiat, ennen kuin päästiin talvilomalle saareen. 

  Aamulla minulla oli kasilta hammastarkastus. Hip hei huraa! Ei mitään toimenpiteitä tarvita, kolmen vuoden kuluttua uudestaan, aiemmin, jos ongelmia ilmaantuu.

  Yhdeksältä oli auto pakattu, baanalle. Loppumatka oli ikävää ajettavaa, kun satamaan alkanut pakkaslumi pöllysi.

  Yhdeltätoista oltiin Potinlahdessa. Jäätietä, hyväkuntoista sellaista, posotettiin kyliltä. Tavarat kelkkaan, kohti Avokkaansaarta. Pakkasta oli 7 astetta, lunta sateli. 

  Sade loppui juuri, kun päästiin laiturirantaan. Pirtissa oli lähes 10 astetta plussaa. Muuten kaikki kohdillaan, mutta hiiret olivat pitäneet peliään aika lailla. Paskoja ja pissalätäköitä oli monessa paikassa. On meillä pistorasiaan laitettavia hiirenkarkottimia joka huoneessa, mutta minusta tuntuu, että eivät ne mitään karkottimia ole! Taitavat olla kutsu pistämään bileet pystyyn! 

  Eiku ensin patterit päälle, uuneihin tulet. Sitten avannon tekoon...

 

...vettä talolle, tuli hellaan, vettä lämpiämään. 

  Minä menin tallailemaan polkuja, lapiomaan lumia rappusilta, Hilppa imuroi hiirien jäljiltä, luuttusi pissat pois. 

  Nyt on pakolliset tehty. Pirtissä ja kammarissa alkaa olla 20 astetta lämmää. Loppupäivä otetaan iisisti. Huomenna uudet suunnitelmat. Ainakin uunien lämmitystä ja ip. pilkille naapurien kanssa. Sitten talviloma jatkuu säiden suosiessa ainakin hiihtelemisen merkeissä. Luultavasti hiihdetään jäällä liukulumikengillä, sillä lunta on siellä parikymmentä senttiä, ja lisää taitaa tulla lähipäivinä. 

  Talviloma on talviloma, vaikka elämä onkin yhtä lomaa. Ainaisen loman lomassa talvilomalla on oma merkityksensä.

HERJUUTTA

  "Anna olla laitimmaine kerta, ku ruppeet tuollasta herjuutta harjottammaan!", komensi ukki-Aleksi muinoin 1950-luvulla meitä lapsia. Ketä milloinkin, joskus kaikkia yhdessä. Eivät ne meidän herjuutemme kovin kummoista olleet. Lasten ymmärtämättömyyttä, tai joskus mielipaha ilmeni koiruutena. 

  Ei ukki meitä koskaan sen kovemmin päsmäröinyt. Mutta nuo sanat olivat vakiokamaa. Ei siis ollut ollut lähelläkää Maxin ja Moritzin kohtalo.

  Tämän päivän herjuutta harjoitetaan useimmiten somessa. Siellä on helppo itseään toteuttaa, kun ei kukaan, edes ukki, ole suitsemassa herjuuden kylvämistä. 

  Kyllä herjuutta harjoitetaan tietysti vanhaa tapaan. Ja tehdään paljon pahempaakin, sellaista, mikä ei enää sovi herjuuden raameihin. 

  Teini-iässä tuli herjuutta harjoitettua sitten enemmän. Samoin tuli tehtyä pahempiakin juttuja. Aikuisena jäivät herjuudet vähemmälle. Muuta ikävää kyllä on, valitettavasti, tullut tehdyksi. 

  Iän myötä ovat molemmat, herjuudet ja pahat teot, vähentyneet. Nykyään yritän elää siten, että yöunet eivät tekemisistäni kärsi. Ei minulla, ei muilla. Tosin olen jäävi arvioimaan, kuinka se on onnistunut. 

  Sitten uutisiin. Eilen kerrottiin, että päästöttömät lennot ovat kohta mahdollisia, sillä kokeet ovat osoittaneet vedyn sopivan lentokoneiden polttoaineeksi. Hyvä uutinen. Mielestäni on olemassa toinenkin keino vähentää lentämisen ilmastovaikutuksia: päästöttömien lentojen ohella tulisi lopettaa päätön lentäminen.

  Verkkopankkihuijaukset entistä yleisempiä – kuka tahansa voi haksahtaa aidolta näyttävälle valesivustolle, kertoo ylen uutissivusto. Miljoonia on taas kansalaisilta huijattu. Ei siis ole mennyt tieto kalloon. Ei koskaan, huom. ei koskaan, pidä antaa pankkitunnuksiaan mihinkään kyselyyn. Eivät pankit, eivät mitkään muutkaan kirjautumista vaativat tahot, nimittäin koskaan erikseen kysy verkkotunnuksia. Sen kun muistaa, on jo pitkälti turvassa. Jos vielä pidättäytyy klikkaamista auki sellaista linkkiä, mistä ei ole täysin varma, niin saavat huijarit imelän pieraista.

  Alkaa kristallisoitua, että viikonloppuna lähdetään Anttolaan. Luultavasti jo perjantaina, sillä hammaslääkärini on jo klo. 8:00. Olisipa aurikoista! Ennuste näyttää tällä hetkellä sekä lumisadetta pariksi päiväksi, että myös aurinkoa. Aika kipakoita yöpakkasia näyttäisi olevan, eikä päivisinkään mennä plussalle. Ei siis kovin keväistä. Mutta ei melko hyvää talvikeliä, kaiken kaikkiaan. Energiayhtiölle voi ilmoittaa, että puilla lämmittäminen tulee olemaan ahkeraa; kammarin uunia aamuin illoin, tuvan leivinuunia joka aamu. Klapeja sekä uunihalkoja nimittäin löytyy!

  Viikonloppuna käytiin liukulumikenkäilemässä molempina päiväinä. Hyvät olosuhteet, kun uutta lunta tuli taas jokusia senttejä. Sama on mielessä tänäänkin. Toinen vaihtoehto on mennä jäälle hiihtämään, mutta kun ei ole tietoa latujen kunnosta, niin taidetaan mennä maastoon. 

  Liukulumikekäily on pian tältä talvelta ohi, sillä hankikannolla se ei ole kovin mukavaa. Siksi pitää käyttää olosuhteet hyväkseen. Anttolassa varmaan tulee hiihdeltyä enemmän. Odotan innolla.

TULOSTINONGELMA RATKAISTU

  Tulostinongelma on ratkaistu. Kolmen vaiheen ratkaisu.

  Vaihe 1. Soitin maanantaina Epsonin tukeen. Keskustelun tulos oli, että laite ei ole kurantti. Sain Epsonilta tiistaina sähköpostin, missä sanottiin, että voin vaihtaa tulostimen uuteen samanlaiseen. 

  Vaihe 2. Nyt tuli esiin uusi ongelma: en halunnut samanlaista laitetta. Marssin keskiviikkona Tokmannille. Kerroin tilanteen. Koska myymälän hyllyssä ei edes ollut samanlaista laitetta, niin ystävällinen neiti, parin soiton jälkeen, sanoi, että palautamme rahat. 

  Vaihe 3. Keskiviikkona mentiin Hilpan kanssa Giganttiin. Päädyin hankkimaan Epsonin EKOTANK-mallin ET-2811. Päädyin, vaikka Hp:n värkki oli ajatuksissa. Hintaa oli reilusti enemmän, kuin halvimmissa mustekasettilaitteissa. Kuitenkin laite tienaa hintansa parissa vuodessa, sillä siinä on täytettävät mustesäiliöt. Täyttöpullot maksavat n. 15 € (musta) ja 10 €/kpl (Yellow, Magneta ja Cyan). Teknisten tietojen mukaan tuolla määrällä tulostaa 3600 mustavalkoista tai 6500 värisivua. Ne olivat tietysti mukana. Taitaa olla, että väriä ei tarvitse koskaan enää ostaa. Jos kaikki menee, kuten on oletus. Entiseen mustekasettitulostimeen vähintään kerran vuodessa piti ostaa värikasetit. Vaikka ne eivät olisi lopussa olleet, niin kuivumisen vuoksi ne oli uusittava. Alkuperäisvärit maksavat n. 100 €/setti. 

  Minulle vakuutettiin, että tässä kyseisessä laitteessa on se hyvä puoli, että vaikka tulostinpäät pääsisivätkin kuivumaan, että kun kerran, tarvittaessa kaksi kertaa, ajaa puhdistusohjelman läpi, niin homma toimii taas. Sitä paitsi aioin kesäkaudella tulostaa pari sivua joka kerta, kun käydään kotona. Saahan siitä tietysti aikoa. Toivottavasti myös muistan.

  Eilen sitten uskallauduin laittamaan tulostinta käyttökuntoon. Ei se taaskaan ihan ilman ongelmia sujunut. Musteentäyttöön asti kaikki meni hyvin. Sitten laite ei suostunut tulostamaan testisivua. Päätin ohittaa kohdan, liittää sen wifiin. Ei taaskaan löytänyt tietokone tulostinta! Sentään ensimmäisen yrityksen jälkeen muistin, mitä Epsonin tukihenkilö oli sanonut. Otin siis virustorjunnan pois päältä. Jo vain, nyt skulasi. Pian oli ohjelmisto kokonaisuudessaan ajettu tietsikalle. 

  Sitten kokeilemaan. Kaikki pelasi, kaikki toiminnot löytyivät. Myös virustorjunta päällä, totta kai. 

  Kolmen kohdan ongelmanratkaisu tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Aika näyttää, olenko (taas) mennyt vipuun.

  Kevät etenee siihen malliin, että pian lähdetään Anttolaan. Minulla on hammaslääkäri 10. 3. Sen jälkeen on tarkoitus viikoksi saareen mennä. Samoihin aikoin viime vuonna ensimmäinen kevättalvireissu tehtiin. Eli rantauduttiin 13. maaliskuuta. Ja hyvässä kelissä, kauniissa säässä.

 

  Voi olla, että jää ainoaksi reissuksi ennen jäiden lähtöä, tai sitten mennään toisen kerra huhtikuussa, jos olosuhteet sallivat. 

  Vielä palaan tuohon muistamiseen. Mitään takeita en voi antaa. Esimerkki: keskiviikkona, kun käytiin Lidlissä, Hilppa osti tulppaanikimpun.  Ei sytyttänyt. Vasta tänä aamuna, kun keittelin aamukahveja, iski totuus päähäni. Hitto, keskiviikkona oli hääpäivä! 49. sellainen. Olen sen yleensä muistanut, kukkia käynyt ostamassa. 

  Kun Hilppa heräsi, kömpi kahville, halasin, pyysin anteeksi, lupasin, että vuoden kuluttua en varmasti unohda. Silloin on sentään kyseessä kultahäät! Mutta kuten sanoi, takuun antaminen on vaikeaa. Laitanpa het'sillään kalenteriin muistutuksen hälyttämään pari päivää ennen. Ja hääpäiväksi myös, varmuuden vuoksi. 

  Loppuun pari kuvaa by Anna. Alla Liisa polleana esittelee hammastarkastuksesta saamaansa peiliä.

  Tässä Iiris Kiira Korven kanssa. Kiira antoi muutamalle seuran luistelijalle yksityistunnin.