Esimerkki vuosien saatossa merkille panemastani ratkiriemukkaasta tilanteesta. Kun jokusia vuosia sitten kävin suhtalaisen säännöllisesti Pelicansien matseissa, huomasin, että suurimmat mielenliikkeet, kohahdukset ja kovaäänisimmät naurut sai aikaan tuomarin kaatuminen tai häneen osunut kiekko/pelaaja. Itselleni tuli kyllä ensin mieleen, kuinkahan äijälle kävi? Monille siis ratkiriemuukkuus on vahingoniloon verrattava asia.
Mutta mistä riippuvaista on se, minkä kokee ratkiriemukkaaksi? Onko kyse yksilön huumorintajun laadusta? Vai muusta aivotoiminnasta? Ihmiset ovat erilaisia, kiitos siitä. Mutta miksi osa iloitsee tapahtumista, jotka saavat eräät kyyneliin?
Summa summarum: ilo on iloinen asia, jokainen tulkoon autuaaksi riemussaan. Kunhan varoo päästämästä nauruaan ilmoille väärässä paikassa; voi tulla äkkilähtö.
Ps. Tulevana maanataina menen päivänäytökseen katsomaan leffan "Nälkäpeli-Vihan liekit", ja tiistana tai keskiviikkona "Gravity". Lippu päivällä 6,50 €/kpl (3D 7,50), ja paikan saa valita mielensä mukaan. Kyllä webbi on joskus kätevä. En usko, että kumpikaan näytös minussa ratkiriemukkaita tunteita herättää, mutta odotan molempia innolla ja mielenkiinnolla.