VIHREÄÄ

  On äitiluonto ottanut viidessä päivässä harppa-askelia! Lehdet puissa ovat pian täydessä koossaan, ruoho kasvaa vimmatusti, puna-ailakit, sananjalat, kielonvarret, puskevat vauhdilla kohti yläilmoja. Niittyleinikki alkaa kukkia, samoin ahomansikka. Valitettavasti myös voikukat ja vuohenputket. No, on pörriäisille hommaa.

  Vihreä on vallitsevana. Ja kevään vihreä on oma lukunsa. Silimä leppää!

  Ai niin. Raparperikiisseli on viikonlopun menyyllä! On siihen malliin kasvanut!

  Päivällä siis saareen tultiin. Auto vaihteeksi turvoksissa. Käytiin tullessa Anttolan Kone ja Urheilussa kysymässä, onko ruohonleikkuriin löytynyt tolkkua? Kyllä oli. Kone kertoi, että kaasarin aukaisi, mutta ei siellä ihmeempää vikaa ollut.
  "Näissä on tuo kaasari vaan sellanen, että ei meinaa saaha alkubensaa, vaikka kuinka kuplaa painelee", jatkoi Kone.  "Kymmenen kertaa ainakin kun painat, niin pitäisi pelata."
  Käynnistysnarun oli myös tietysti vaihtanut, Kone. Olen mielessäni nimennyt huoltohemmon Koneeksi. Ja olkoon Reea, omistaja (tietääkseni), ja myymälästä huolehtiva, sitten Urheilu. Näillä nimillä menen, vaikka Reean oikean tiedän. Anttolan Kone ja Urheilu, eikä mikään Anttolan Huoltohemmo ja Reea!

  Kun oltiin saatu tavarat saareen, syöty pikaisesti, lähdin veneellä hakemaan ruohonleikkuria. Palattuani kahvit. Sitten ruohoa ajamaan. Oikein Kone tiesi. Hyvin lähti Ryobi pelaamaan. Toista tuntia siinä meni, päälle trimmerillä viimeistelyä hieman. Nyt saa nurmi taas kasvaa kohti uutta leikkausta. 

  Huomenna mennään Hannilan Hannun kanssa kimppalaituria justeeraamaan. On vesi yhä noussut. Samalla se on uusien kahluuhousujen tulikoe. 

  Hilppaa kylvää ja puuhaa puutarhassa jotakin, näin kertoi. Viikonloppu on vapaata puuhastelua.

  Maanantaina tai tiistain tulee laituritavara Potinlahteen. Sitten alkaa projekti, ilman paineita, aikataulua, viivästyssakon uhkaa. Mutta sen tiedän, että en turhan kauaa aio pusailla. Alusta loppuun kun tekee rivakasti, pääsee nopeammin elvistelemään laiturilla.
  Paikalleen laittamisessa tarvitaan kyllä apua. Ovat niin painavia elementtejä, että Hilpan kanssa jää homma tekemättä. Ja vanha täytyy hilata maalle. Niistä meinasin tehdä polttopuille välivaraston. Leveästä osasta pohja ja kulkisilloista seinää. Siihen pressukatos päälle, johan on pilkottujen klapien mukavaa vuosi - pari kuivatella.

  Muistan, kun tein pian alennuksen puuvarastoksi saavan laiturin. Taisi olla vuosi 2004. Silloin minulla ei ollut sirkkeleitä, ei ylimalkaan kovin paljon työkaluja saaressa. Niinpä sovin Pesosen Hegulin kanssa, että saan tehdä laitiurin hänen pihallaan, peltihallin edustalla. Samoin sain lainata katkaisusirkkeliä. Kun puutavara ja muut tarpeet olivat paikalla, aloitin duunin eräänä kesäloma-aamuna. Kaksi kulkusiltaa a 4 metriä ja kelluva osa 2 X 3 metriä. Kellukkeet ja laiturisaranat paikalleen. Iltapäivän lopulla oli laituri koplailtu. Heikki kuljetti osat traktorin trukkihaarukoilla rantaan. Kelluvan osan päälle laitettiin kulkusillat, minä hinasin ne omaan rantaan. Hilpan kanssa vielä laitettiin laituri paikoilleen. Sitten sauna lämpiämään, avattiin valkoviinilekkeri. Oli hienoa kipaista uimaan heinäkuiseen veteen viinin kihelmöidessä otsaluun takana. Onhan alkomaholilla puolensa, oikein käytettynä. On laiturillakin, oikein tehtynä.
  Tietysti silloiseen laituriin seuraavina päivinä tein vielä säätöä. penkin yms. Mutta melkoin urakka päiväksi se oli.
  Senkin muistan, että olin varannut Hegulille viskipullon. Tiesin näet, että hän ei mitään korvausta avustaan (tekopaikka, sähkö, sirkkeli, kuljetus) pyydä. Niihän siinä kävikin. Tungin kuitenkin pullon hänen taskuunsa. Tuskin on enää jäljellä. Pulloa, tokko taskuakaan.

  Tuo muistelu on muistelua, aika aikaa mennyttä. Uusi laituri ei valmistu päivässä, eikä kahdessa. Paikoillaan se on, kun on. Vaikka en tosiaan sen kanssa aio vetkutella.

  Sellaisia täällä. Muuten: huomenna otetaan harsot pois peruna- ja sipulipenkeistä. Näyttää siltä, että pullistelua on näkyvissä. Huomenna selviää, pullisteleeko siellä koiranputki vai perunanvarsi.