PALUU KESÄÄN

Ei liene parempaa tapaa tyhjentää aivojaan turhanpäiväisestä moskasta, kaiken kattavasta hektisyydestä ja sielua jyrsivästä tyhjänpäiväisyydestä, kuin tuupata soutuvene aikaisin tuulettomana kesäaamuna vesille ja lähteä lipsuttelemaan pitkin rasvatyyntä pintaa. Minulle on onnekseni suotu mahdollisuus moiseen ylellisyyteen Saimaan Luonterin vesistön maisemissa. Läheskään kaikille ei vastaava tapahtuma ole toteutettavissa, ainakaan vaivattomasti, mutta pääasiaan, aivojen nollaamiseen, riittää uskoakseni mikä tahansa itselleen sopivaksi kokema toiminta. Tärkeää onkin suorittaa se aika-ajoin. Aion kuitenkin lähestyä omaa tapaani saavuttaa katarsis.

Olen ollut koko ikäni aamuihminen, luonteenpiirre on vain korostunut iän myötä. Niinpä olenkin tolpillani neljän-viiden paikkeilla. Kotioloissa on tapanani lähteä lehden luettuani, tietysti säävarauksella, reilun tunnin sauvakävelylle, mikä on miehelle, joka viihtyy yksin mielensä kanssa, miellyttävä ”missio”. Mutta kesäisin mökillä saavuttavat aamut aivan uuden sfäärin! Viime kesä ei ollut ilmojen puolesta täydellinen; oli sadetta, oli tuulta, oli pilvistä, toisin kuin parina sitä edeltä'neenä kesänä. Mutta kun pilvettömän tyynenä (sellaisiakin jokunen oli) aamuna antaa venee lipua kohti auringon nousua, on mielen valtaava rauha käsin kosketeltava. Varsinkin alkukesästä ilman täyttää lintujen korvia hivelevä konsertti, tyyntä pintaa halkoo siellä täällä vesilinnun vana, tuolla polskahtaa kala, syvemmällä pistelevät muikut pintaan. Näkeepä silloin tällöin, ei välttämättä edes joka kesä, mutta kuitenkin, norpan tai pari sukeltelemassa lähistöllä. Ja taivaan värit! Eihän luontoa taiteilijana voita mikään. Siinä häipyy mielestä tekemättömien töiden (minkä?) taakka, tuleva hikinen polttopuusavotta, mökin maalauksen suunnittelu, Hilpan lievästi sanottuna innoton suhtauminen selviin asioihin, jopa rahavaikeudet tuntuvat siirtyneen tulopuolelle. Entäpä sakean aamusumun yllättäessä? Tunne on epätodellinen; aluksi läpinäkymätön usvaseinä, minkä pehmeässä syleilyssä ei eksymisen uhan alla tohdi lähteä rannan tuntumasta kauemmas selkävesille. Ihmisen suutavaisto kun lakkaa toimimasta hernerokkasumussa. Yleensä jossain vaiheessa alkaa tuulenviri pikku hiljaa työntää sumupilveä edellään hajottaen sen asteittain. Tällöin paljastuu uskomattomia näkyjä ja värejä.

Entäpä loppukesän/alkusyksyn tunnelmat? Päällimmäisenä hiljaisuus. Syksyn edetessä vähenevät keskikesällä joskus läpi vuorokauden pörräävät moottoriveneet kuvasta. Tuntee olevansa luonnon kanssa yksin, vain kuikan huuto saattaa kantautua korviin. Kun aurinko nousee horisontin takaa, hyökkää ruskan kirjo silmille. Lokakuussa, kun lehti on jo puista pudonnut ja veneen pohja yöpakkasen jäljiltä vaarallisen liukas, lentävät suuret muuttolintujen parvet yli, kymmeniä kanadanhanhia laskeutuu läheiseen lahdelmaan, joutsenperhe viiltää vettä miettien, kannattaako vielä lähteä? Eivät muistu tulevan viikon ruuhkat ja jonotukset, nalkuttavat pomot ja napisevat alaiset (mitkä?), riitaa haastavat ja uteliaat naapurit, eivät mitkään tulevat koettelemukset kaiverra sisintä.

Mutta aika-ajoin idylliin ilmaantuu särö; allani on mittaamaton määrä juomakelpoista vettä ja aamulla olen miettinyt grillaisinko tänään, vai söisinkö vain Aura- tonnikalasalaattia? Samaan aikaan 3,5 miljardia, puolet ihmiskunnasta, elää ilman turvallista juomavettä ja perussanitaatiota. Vuosittain kuolee 1,5 miljoonaa lasta likaisen juomaveden aiheuttamaan ripuliin muihin tauteihin ja suoranaiseen janoon menehtyneistä puhumattakaan. Lähes miljardi ihmistä kärsii nälänhädästä ja 10 miljoonaa kuolee vuositasolla nälkään. Yk:n tutkimuksen mukaan kuitenkin lähes puolet syömäkelpoisesta ruoasta heitetään pois, mm. valtavat määrät ”toisarvoista” kalaa, tai syötetään eläimille viljaa niiden luontaisen ravinnon asemesta, nämä tietysti kaikien käyttämättä jääneiden ja pilaantuneiden elintarvikkeiden lisäksi. Olisikohan meidän kaikkien hyväosaisten, niin valtioiden, kuin yksityistenkin, syytä tehdä jotain asian eteen? Mieltä saattaa myös askarruttaa, koska luontoäiti saa tarpeekseen 7-miljadisen populaation tavasta käyttää pallomme antimia puolitoistakertaisen määrän siitä, minkä se pystyy tuottamaan?

Olen kuitenkin optimisti; ei vielä ole liian myöhäistä - vaikka kiire alkaa tulla - muuttaa elintapamme ja käyttäytymisemme sellaisiksi, että planeettamme voi tulevaisuudessa paremmin ja mahdollisimman monella on mahdollisimman hyvä olla.

VAALIKONE

Äkkäsin aamulla paikallisen valtalehden etusivulta, että sen ylläpitämä vaalikone oli auennut. Ei kun PC auki. Yritin, kuten ennenkin näillä koneilla vieraillessani, olla rehellinen, mutta... Johan tuli kummallinen tulos! Se on ainakin varma, että kymmenen eniten samaa mieltä olevan koostumus ei vastannut lainkaan poliittista kantaani. Olen aiemminkin ihmetellyt näitä vaalikoneita. Onko niin, että etevällä kysymysten asettelulla pystyy manipuloimaan vastajaa haluamaansa suuntaan? Olen pannut merkille, että esim. presidentin vaaleissa ja eduskuntavaaleissa samana päivänä eri foorumeissa suorittamistani "testeistä" on tullut aivan eri suuntaisia tuloksia. Jos näin on YLE:n kone lienee puolueettomin.
Niin tai näin, äänestää aion. Siis minä, ei kone. Ehdokkaasta ei vielä ole selvyyttä. Muutama tuttukin on ehdolla, hyvää ystävää ei kuitenkaa. Ja vähissä ne muutenkin ovat, siis ystävät, siis Hollolassa.
Kuntavaaleissa on henkilön äänestämninen yli puoluerajojen varmasti yleisempää, kuin valtiollisissa. Mutta se on varmaa, että persuja, ylipäätään oikealla olevia, en äänestä, sanokoot koneet mitä tahansa. No, poikkeuksena saattaisi olla joku vihreä (eiköhän Suomen Vihreät oikeistopuolueeksi lasketa, toisin kuin useimmissa muissa maissa).
Tulevan vaalikauden tärkein asia lienee täälläkin kuntaliitos. Lahti, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Nastola, Asikkala, Padasjoki, Heinola. Siinäpä pohtimista. Asia on minulle kaksijakoinen; periaatteessa olen kuntaliitosten kannalla, sehän on itsestään selvä ratkaisu. Toisaalta Hollola on ollut, on ehdottomasti vieläkin, hyvin hoidettu, upea asuinkunta. Mutta onhan meillä jo Peruspalvelukeskus Oiva (Asikkalan, Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölä ja Padasjoen  sosiaali- ja perusterveydenhuoltopalvelut).  Tietysti myös peräti 13 kunnan yhteinen maakuntakirjasto. Ergo, itsekkyys sivuun, tulkoon kuntaliitos!
Taas tuli kirjoiteltua politiikasta, vaikka se minulle onkin suunnilleen "tabula rasa". Vielä tärkeämpään asiaan. Miksi ihmiskunta, ja sen parhaimmat voimat askartelevat epäolennaisuuksien parissa? Miksei joku voisi keksiä esim. partavaahtoa, mikä maistuu persikalta ja sisältää D-vitamiinia. Itselläni ainakin on suu vaahtoa täynnä, aina kun viitsin partani ajaa.

Allekirjoittanut silloin, kun ei viitsinyt ajaa partaansa.

POLITIITISIA POHDISKELUJA

En ole suuressakaan määrin poliittisesti valveutunut henkilö, vaikka valtiollisissa vaaleissa olenkin aina äänestänyt. Pääsääntöisesti äänestän puoluetta, joskus kunnallisvaaleissa henkilöä, mutta tietty aatesuunta on aina kulkenut matkassa. Kuten sanottua, politiikka ei liiemmin kiinnosta, olen sen tuntemisessa noviisi. Mutta näen sen kaikkinen vaalirahasotkuineen sun muine kähmintöineen melko likaisena pelinä.  Lähes kaikki politiikot ovat pahimman luokan opportunesteja, valehtelevat ja salailevat tekemisistään, sekä sopivat suurista asioista suljettujen ovien takana saadakseen henkilökohtaista tai puolueeseen kohdistuvaa hyötyä tai edistääkseen omaa uraansa. Tämä koskee tietenkin lähinnä valtakunnan politiikkaa, ei niinkään kunnallista sektoria.
Tämä kaikki sai minut sydänyön hiljaisina hetkinä pohdiskelemaan vaihtoehtoja käytössä olevalle valtiomuodolle. Olisiko diktaduria tai oligargia hyvä ratkaisu? No, ei tietenkään, ilmiselvistä syistä. 
Entäpä monarkia? Ei, ainakaan muitten pohjoismaitten tai Englannin malliin; tilannehan ei keulakuvilla, kallilla sellaisilla, miksikään muuttuisi. Ja mistäpä tänne hallitsijasuku "pierastaisiin"? 
Sitten muistui muinaisen historianopettajani Ripsaluoman ehdotus valistuneesta itsevaltiaasta? Aika mahdoton yhtälö; voisi jossakin toimia yhden valtakauden, mutta entä seuraaja? 
Kuinka sujuisi kommunismi. Ei varmaankaan hyvin, sellaisenaan. Uudistamalla oppia ja toteutusta, ehkä? 
Vielä jää ainakin anarkismi. Ei saane  kannatusta "suurelta yleisöltä". Tiettyjen ryhmien tavoite, mutta maltillisenakin aika suuri muutos.
Sanonta "valta turmelee, absoluuttinen valta turmelee käyttäjänsä absoluuttisesti" pitää pitkälti paikkansa. Vaikka joku nuori kirkasotsainen ja palavamielinen henkilö eduskuntaan valituksi tultuaan olisikin täynnä hyviä ja kansaa ja ihmiskuntaa hyödyntäviä ajatuksia, alkavat ne viimeistään toisella kaudella kääntää suuntaansa. Ajan kuluessa henkilöstä muokkautuu oivallinen opportunisti.
Edesmennyt tiedemies ja kirjailija Arthur C. Clarce on joskus sanonut, ettei mihinkään virkaan tule valita henkilöä, joka siihen pyrkii. Ilmiselvistä syistä. Clarcen fiktiota on, että pallomme tärkeimpiin tehtäviin, mm. YK:n pääsihteeriksi määrätään sopivin tietyksi määräajaksi, eikä tehtävästä voi kieltäytyä. Kuulostaa järkevältä. Clarcessa pitäytyäksemme: Politiikot ovat toisen luokan kykyjä, koska he käsittelevät mahdollisuuksia, ensimmäisen luokan kykyjä kiinnostaa ainoastaan mahdoton. Pitänee paikkaansa, harvoin kai politiikan parissa varsinaisia neroja tapaa, älykkäitä ja viisaita kylläkin.
Nykyinen valtiomuotomme siis lienee kuitenkin se oikea. Mutta kuinka muuttaa vallanpitäjiä? Pari ehdotusta: Kansanedustajien jako niin, että koko Suomi tulee tasapuolisesti edustetuksi (onkin kai muuttumassa) ja kausien määrä maksimissaan kaksi. Sitten pitäisi ratkaista perimmäinen kysymys, "Quis custodiet ipsos custodes?"
Tuli vielä mieleeni avararuustätitieteen professorin, kirjailijan, viisaan miehen Esko Valtaojan ajatus, mikä menee jotenkin seuraavasti.  "Diktatuurissa tehdään niin kuin yksi tai muutamat haluavat, demokratiassa tehdään, niin kuin enemmistö haluaa, kommunismismissa tehdään, niin kuin kukaan ei halua, anarkismissa tehdään, niin kuin itse haluaa." Valitkaa!

Poliittista pimeyttä?

KARKEAA KIELENKÄYTTÖÄ 2012 jaa.

-Voihan Nokia sentään, kyllä ottaa pattiin.
-No mikäs UPM-Kymmene nyt on hätänä?
-Eikä ku jäi, Finnair vieköön, kännykkä kotiin.
-On mullekin, kaikkien metsäyhtiöitten kautta, käyny joskus noin.
-Metsojen Metsot! Olisin sitä välttämäti tarvinnu!
-Etkö, Hamina/Kotka Satama sentään, tuu yhtä päivää juttuun ilman kapulaa?
-No en, K-ryhmien K-ryhmä, en juuri tänään.
-Sitten siun pitää, kautta Työnantajaliiton, mennä hakemaan se.
-Niin, tai, ylimääräisen osingon kokoinen Metso, mennä ostamaan uusi.
-Teeppä se, nehän on OP-pankin halpoja, perusmallit meinaan.

No joo. Toinen käsi jakaa ylimääräisiä osinkoja, toinen viittoo yt-neuvotteluun. Sitten puolustelaan, ettei yhtiön hallitus tiedä, mitä toimiva johto tekee tai suunnittelee! Jos näin on, on suoranainen ihme, että sellainen firma on yhä jaloillaan.
Moni yhtiö tosiaan ilmoittaa hyvästä tuloksesta ja varoittelee samalla työvoiman vähentämisestä. Perustelee tarkkaan analalysoiduilla tulevaisuuden näkymillä. Ne vissiin perustaa näkemyksensä vanhaan sanontaa "Si vis pacem, para bellum". Minusta tuollainen strategia kuulostaa luovuttamiselta. Jos menee hyvin, eikö pitäisi käyttää kaikki keinot ja kertynyttä voittoa sen eteen, että "tarkkaan analysoitu tulevaisuus" voitaisiin välttää?
Tuntuu silä, että jos (pörssi)yhtiön johdolta kysyy, mikä on moraali, he vastaavat "saari Tyynessä Valtameressä".
Sitten kevennys: Tiedättekö mitä erikoista on jossain Linnunradan kolkassa elävällä rotu, jolla on 50 paria käsiä? Sehän on ainoa rotu maailmankaikkeuden historiassa, joka keksi deodorantin ennen pyörää.

Syksyinen auringonlasku, Keinokartanontie Hollola

MUSOITTEEN OOTOS

Terve ja iltaa, jos joku tätä tiirailee. Tein tänään sellaisen urosmehiläisen tempun, että muutin blogini otsikkoa, samalla muuttui myös web-osoite. Sehän näkyy, kun klikkaa tän auki. Sieltä löytyy kaikki samat paskat jutut, mitkä oon nyt reilun kk:n aikana öhveltäny. Aaamulla enemmän.

Välillä musta-valkoista Saimaata

SKITSOFREENIS-MONOLOGINEN DIALOGI

"Huomenta Pertti."
"Sinulle myös Pertti. Kuinkas nukuit?"
"Kiitos, kohtalaisesti. Minkä sateen ropina välillä valvotti."
"Sama juttu. Eikä loppua ole nähtävissä, meinaan sateesta. Ota kuule kahvia Pertti."
"Kiitos, kiitos, olet jo ehtinyt keittämään."
"Joo, äsken kissautin. Mitä sitä tänään tekis, kun ulos ei oo halua mennä?"
"Ajattelin, Pertti, että kirjoitan jotakin bloggeriin, sitten luen."
"Kuulostaa hyvältä idealta. Ja Kun Hilppa ja Hilppa ovat saaneet ruoan tehtyä, syödään."
"Jep, sitten kone tiskaa astiat, mikä jälkeen pitää ruveta kyttäämään sopivaa rakoa yli menoon, vai mitä Pertti?"
"Totta puhut, kuomani Pertti. Mutta kyllä jäi melko ohueksi tämän viikon lopun saalis ja liikunta!"
"Niinpä. Mutta ei aina voi voittaa. 'Tähän on tyytyminen', sanoi Luukon Anekin muinoin vedettyään kolme kertaa peräkkäin vesiperän nuotalla."
"Näin on Pertti. Onneksi tullaan reilun puolentoista viikon kuluttua tänne kahdeksi viikoksi!"
"Se on hienoa, odotan innolla. Puolukathan ei oo mihinkään kadonneet, suppissaika parhaimmillaan näillä maisemilla, muitakin sieniä syötäväksi."
"Näin on! Jospa veljeni Hannu ja Hannu vaikka vetävät pohjanuottaa, niin päästään muikkuja savustamaan."
"Kyllä ne varmaan vetää. Voi olla, että mennään niitten kanssa uistelemaankin, kun ne osaa homman."
"Kyllä varmasti Pertti. Voi olla, että silloin on jo pakkasöitä, onha joskus ensilumikin näyttäytynyt."
"Tosiaan, saattaa olla monenlaista ilmaa ja keliä. Mutta ei muulla väliä, kun ei koko ajan satais. Ei kylmä ja tuuli haittaa, vai mitä Pertti?"
"Ei niin, täräyttää Ylä-Lapin välihousut ja Papan perintö-toppiksen päälle, kyllä tarkenee! Mutta eiköhän heittäydytä sohvalle koko vartalon nojalle lukemaa Pertti?"

Syysilta laiturilta

TOIVOSTA EPÄTOIVOON

Terveisiä sektorilta Mikkeli-Anttola-Avokas. Illalla tänne tultiin. Eilen aamulla vallitsi usko, illalla toivo, nimittäin siitä, että sää olisi parempi kuin ennustukset kertoivat. Nyt aamulla vallitsee epätoivo; sataa tihuuttaa, ja sadetutka lupaa keskikovaa sadetta periaatteessa koko päiväksi, ja huomenna se vasta sataa!
Klo. 4 aamuyöstä oli tähtinen taivas, olin iloinen, ajattelin, että aamusta ainakin pääsee metsään. Mutta kun kuudelta heräsin kahvin keittoon, oli jo vettä ilmassa. Se siitä suunnitellusta suppilovahverotoivioretkestä, samoin kuin Hilpan puolukka-offensiivista. Syömäsienet sentään kävin heti seitsemältä, kun se ennustaa sateen vain yltyvän.
No, tästä tulee tällainen päivä. Onneksi on pari kirjaa matkassa: Mauno Saaren ja Juha Nummisen tuore Musta Höyhen sekä Jan Arnaldin pseudonyymillä  Arne Dahl kirjoittaman kansainvälisiä väkivältarikoksia tutkivasta "A-ryhmästä" kertovan 10-osaisen sarjan 9. teos "Jälkijäristys", mikä oli jostain syystä jäänyt lukematta. Muuten olen sarjan läpikäynyt, myös sen viimeisen osan "Pimeyden kutsu". Taattua ruotsalaista dekkarilaatua. Aaasinsiltana Dahlista, Arne Dahlin ohella on ainakin kaksi loistavaa kirjailija-Dahlia: englantilainen Roald Dahl ja norjalainen Kjell Ola Dahl. Edelliseltä tulevat mieleeni novellikokoelmat "Joku kaltaisesi" ja "Rakkaani kyyhkyläiseni" (muistaakseni Pentti Saarikosken suomennoksia), "Oswald-eno", sekä nuorten kirja "Matilda" (upeaa ironiaa). Jälkimmäinen on puolestaan oslolainen dekkaristi, jonka teoksissa esiintyvät omaperäinen poliisi Gunnarstranda ja hänen omapäinen apurinsa Frölich. Niin se taival kirjamaailmassa kuljettaa; 70-luvulla tutustuin Roald Dahliin, ja kun aika ajoin kirjastossa kävin tukimassa hyllyä D:n kohdalta, löysin kaksi muuta, lähinnä tälle vuosituhanelle kuuluvaa Dahlia. Kannattaa tutustua, siis kaikkiin Dahleihin.
Siis ei kun hauskaa päivää, toivottavasti teillä on parempi "sääolosuhde".

Tällaista täällä

LIIKENNETTÄ HOLLOLA-LAHTI

Jos sitä taas pitkästä aikaa kirjottelis jotakin, on ollu välillä kiireitä, välillä ei.  Aluksi tuli mieleen tuo kiire, ikuinen riesa ihmiskunnalle. Kun aamulla puoli yhdeksän maissa ajoin kotoa Lahteen (matkaa 8 k, tai oikeastaan 6 km osuudella 2-kaistaista Hämeenlinnantietä), oli  liikenne keskivertoa tiheyttä. Voimassa 70 km:n rajoitus, kuudet liikennevalot ja Oululaisen mäessä, jo 60 km:n alueella, yksi peltipoliisi. Riippuen kellonajasta, viikonpäistä, etc., joutuu matkalla pysähtymään 1-3 valoissa, harvoin pääsee ”aallossa” läpi. No, seurasin - taas kerran - kolmen auton toimintaa. Kaksi oli jo edelläni, yksi ohitti minut vasenta kaistaa. Ne olivat päättäneet yrittää voittaa minuutin (minkä verran yksien valojen vaihtuminen kestää) elämässään. Pystyin koko matkan niiden liikkeet näkemään; kaski vaihoi kaistaa 7 kertaa, yksi 11 kertaa. Itse ajoin oikeaa kaistaa koko matkan. Lähtötilanne: olimme 50 m:n etäisyydellä toisistamme. Lopputilanne: Mytäjäisten risteyksen valoissa yksi ”kaistapäistä” oli neljän-viiden auton verran edellä samalla kaistalla, yksi hieman edelläni vasemmalla kaistalla, ja yksi muutan autonmitan takanani vasemmalla kaistalla. Jokunen melko törkeäkin (lue vaarallinen) pieneen väliin tuppautuminen, saatikka aivan toisen ”persiissä” ajaminen oli tapahtunut, jotta näin hyvä tulos oli saavutettu. Ynnä mitähän nämä kuskit (kaikki miehiä, nähdäkseni 40+/-, autoista yksi ylempää. kaksi alempaa keskiluokkaa) olisivat sillä mahdollisesti voittamallaan minuutilla aikoneet tehdä? Tuskin sillä ihmeitä aikaan olisi saatu, mielihyvää ehkä?

Eipä silti, en välillä ole itsekkään mikään rauhallinen unelmakuski, kuten minut tarpeeksi hyvin tuntevat, ts.  kyydistäni  nauttimaan päässeet, hyvin tietävät. Kyllä niska punaisena on tullut monesti sörnäyteltyä. Mutta lähinnä minä hermostun liikenteen sujumattomuudesta, huomattavasti alle tienopeutta ajavista, etc. Yritän tätä puoltani parantaa, koska eihän tuollaisilla asioille mitään mahda.

Olen ollut huomaavani ettei Lahdessa ole totuttu viime vuosina todella hurjasti lisääntyneen liikenteen mukanaan tuomiin ruuhkiin. Esim. Helsingissä, kuten varmaan kaikissa suuremmissa kaupungeissa, on tien päällä oltava joustavia, toisia huomioon ottavia, jotta liikenne ylipäätään jollain lailla toimisi. ”Kirkolla” saa tilaa kaistan vaihtoon, kunhan vain laittaa vilkun päälle. Täällä taas ei lupaa kysytä eikä anneta. Lievää kulttuurieroa, oletan.

Sitten ihan muuhun asiaan. Eilen tuli - jostain syystä – mieleeni vuoden-parin takainen juttu, missä joku tiedemies oli esittänyt ajatuksen, ettei mitään keksimistä tai kehittämistä koskevia apurahoja pitäisi myöntää, koska maailma on valmis, kaikki on jo keksitty. Asia jäi vaivaamaan, siis kaivoin webistä tietoa. Ei se ihan noin raju väite ollut, mutta pääpiirteissään kuitenkin. Taloussanomat siitä uutisoi 31.12.2010 (siis vuoden lopun, ei maailman lopun uutinen). Väitteen on kuitenkin esittänyt kanadalainen Brittiläisen Columbian yliopiston taloustieteen professori James Brander. Ajatelkaapa, jos ihmiskunta olisi aina ollut tuota mieltä! Asuisimme varmasti vielä luolissa ja havumajoissa, sillä nuija ja keihäs olivat jo olemassa.

Hyvää alkavaa viikonloppua mahdollisille lukijoille.

Velipuolikuu

VÄHÄN POLITIIKKAA

Kohta ovat taas kuntavaalit; mikä muuttuu? Vai muuttuuko mikään? Voi muuttuakin, huonompaan suuntaan, jos "persujen prutku" toteutuu. Jos merkittävässä asemassa päätöksien teossa on puolue, minkä enemmistö on sitä mieltä, että maahanmuuttaja on hyväksyttävissä, jos hänet olisi omassa maassaan tapettu, ja jos hän siivoaa yleiset vessat minimipalkalla. Jos silloinkaan. "Kuinka kukaan voi omistaa taivasta, maata, kysyi jo intiaanipäällikkö Seattle kuuluisassa puheessaan. Reilut kaksi vuotta sitten lähetin vastineen valtalehdessämme olleeseen yleisönosastokirjoitukseen:

 Vastine Xxxxx Yyyyyyn kirjoitukseen ESS 7.5.2010. 

  Käsittelemiisi asiohin sen syvällisemmin puuttumatta haluan tuoda julki oman mielipiteeni, mistä, Sinua siteeraten, ”jokainen voi olla mitä mieltä haluaa”. 

  Suomi suomalaisille, geeniperimän säilyttäminen, etc. kuulostavat minusta loppuun jalostetetulta itsekkyydeltä. Mitäpä, jos ruotsalaiset olisivat olleet sotalapsista ja niiden ”elättämisestä” samaa mieltä, kuin olet tämän päivän pakolaisista? Entä mikä suomalaisesta tekee muun maalaista tai perimältään ja/tai etnisiltä lähtökohdaltaan erilaista ihmistä paremman? Kuka voi todistaa, että globaali yhteiskunta, missä kaikki eri ”rodut” (käsitteenä tarpeeton ja alentava) ovat iloisesti sekoittuneet, olisi ”arjalaista” kansaa huonompi?

  Minusta Sinun ja kaltaistesi ksenofobian sekä ostoskeskusten sietämättömän tilanteen riuduttamien ihmisten tulisi ostaa vaikkapa metsähallitukselta kokolias maa-alue Pohjois-Suomesta ja aidata se visusti. Siellä voisitte vaalia geeniperimäänne mielin määrin ja lopulta degeneroitua sisäsiittoisuudessanne arvokkaasti.

Arvatkaa, julkaisttinko?

Se aamun "politiikan arkipäivää"-osiosta. Sen verran musiikiin palatakseni; jos minut yllättää todellinen nostalgianälkä, nautin annoksen tai pari Animalsia, Holliesia, Kinksejä, Spencer Davis Groupia, Mamas & Papasia, Buffalo Sprigfieldiä, Jefferson Airplanea, Doorseja, Creamia, James Tayloria, Lovin' Spoonfullia, Whota, Byrdsejä, Greaful Deatheja...ja tietysti Beatleja ja Stoneseja.

Don't Let Me Be Misunderstood (The Animals)

Hämiksen installaatio

LAHDEN ILME

Nyt, kun olen onnellinen flanööri, tuli mieleeni, josko saisin tallennettua kameralla Lahden, lahtelaisten, lahtelaisuuden ilmeitä. Lahtihan on kaupunkina nuori (1905). Sodan tänne tuomat "evakot" ovat antaneet sille oman, pysyvän leimansa.
Kaupunki on loistavine ulkoilureitteineen, harjuineen, satamineen, etc., kaunis kaupunki, vaikka kaupunkimiljöö ja lähiöt eivät "ulokonäöllään illauta". Lahdessa eletään kai jonkin asteista krapulatilaa menneiden suuruuden päivien (Asko, Upo, Isku, Mallasjuoma, Rauma-Repola...) jälkeen. Kunnallispolitiikkaa en juurikaan seuraa, mutta minulle on jäänyt käsitys melko riitaisasta, välillä myrskyisästä tilanteesta asioita päätettäessä.
Niin tai näin, jokaisella paikkakunnalla on oma ilmeensä; ei tarvitse mennä kuin Heinolan torille, niin eron huomaa. Saatikka sitten Mikkeliin (130 km). Ei pelkästään puheenparsi, vaan myös habitus poikkeavat toisistaan. Poislukien nuoriso, joka haluaa olla yhdestä puusta veistetty, vaiikka epätoivoinen yritys kuultaa helposti läpi.
Jos yritykseni jollakin tasolla onnistuu, kuuluu ja näkyy se tälläkin foorumilla.

Ps. Kun joku aika sitten kirjoittelin suhteestani musiikkiin, unohdin tyysti paremman sukupuolen artistit, tästä nöyrin pahoitteluni. Heitähän on luisia määriä. Muutamia itselleni mieluisa: Janis Joplin, Joni Mitchell, Suzanne Vega, Carole King, Rickie Lee Jones, Tracy Chapman, nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Kotimaisista pidän persoonllisella äänellä varustetusta oman tiensä kulkijasta Maarit Hurmerinnasta, myös Virve Rostin voi lisätä listalle (johtuukoha muinoin Freemanin kanssa toteutetusta Young Lovers-projektista?).
"Belive In Humanity" (Carole King)

Näkymä suurmäen huipulta

SÄÄSTÄMINEN ON HELPPOA!

Kun seuraa mainontaa, huomaa, kuin helppoa on säästäminen; osta nyt se ja se automalli, niin säästät 3000 €, tai kun ostat tällä viikolla tämän sohvakaluston, säästät 300 €, tai kun hankit kampanjastamme kodin elektroniikkaa vähintään 500 €:lla, säästät 100 €. Siis päivässä oliisi vaivatonta säästää vaikkapa 3 400 €. Mutta kun kyseiset "säästökaupat" on suorittanut, niin onko joku pannut tilille 3 400? No ei tietysti ole. Mutta kauppias, joka on laskenut alennuksen sikakorkeasta "suositushinnasta" on saanut kaupoista kunnon katteen.
Mainonnan nyt tultua puheeksi, puutun vielä toiseen asiaan. Usein esitteissä ja mainoksissa esiintyvään jopa-sanaan tulee suhtautua enemmän kuin kriittisesti. Jopa-arvot tarkoittavat sitä, että ne toteutuvat optimiolosuhteissa optimitaidolla käytettyinä. Esim. autojen ilmoitetut polttoaineenkulutukset toteutuvat ihanteellisissa oloissa ammattitaitoisen testikuskin toimesta, tai ne ovat teoreettisia laskennallisia lukuja. Eihän normaalikuski normaaliliikenteessä pääse lähellekkään ilmoitettuja arvoja.
Samoin karsastan ilmaisua "hinnat alkaen". Sehan tarkoittaa mahdollisimman riisutta versiota, joka nippa nappa toimii. Jos tuotteeseen haluaa pikkaisenkin ekstraa, silloin rupeaa maksamaa. Omakohtainen esimerkki: Alempaa keskikokoa oleva henkilöauto (kohta 3 v. sitten). Hinnat alkaen 17 000€. Lopulta auto haluamillani varusteilla ja hieman peinintä versiota tehokkaammalla moottorilla karvan yli 21 000.
Mutta elämme mainosten maailmassa., siihen on sopeuduttava. Onneksi vielä kuitenkin on kyse ihmisen omista valinnoista. Lehtien mainoksia ei ole pakko lukea. Kaupallisten tv- tai radiokanavien ohjelmia ei ole pakko katsoa tai kuunnella (mielestäni on katsojan aliarvioimista ja -arvostamista, kun 30 min. ohjolmasta on 12 min. mainoksia). Jostakinhan näiden kanavien on rahansa kiskottava, sen ymmärrän, mutta onneksi on YLE.

Savolaista maanviljelyä

KUNTOILUN HINTA

Tänä aamuna sauvakävellessäni tulin miettineeksi, mitä  liikuntaharrastukseni maksaa. Käyn lähes joka päivä (säävaraus koskien vesisadetta, vielä ei pakkanen ole tullut esteeksi, sekä joskus itse aiheutettu tilapäinen estyminen) sauvakävelemässä sekä, talvien ollessa suotuisia, lumikenkäilemässä. Edeltäneet talvet ovat asettaneet kaltaiselleni päivittäistä liikuntaa harrastavalle tiettyjä vaatimuksia, siis pukeutumisen suhteen.

Niinpä aloin kelaamaan käytettävissä olevia varusteitani. Ensinnäkin huomasin, että käytännössä kaikki tarvittava oli hankittu alennetuilla hinnoilla, tarjouksina. Seuraavat artikkelit mahdollistavat harrastukseni: sauvakävellessä talvilenkkarit (Sportia Laune 30 €, puoleen hintaan), pohjissa pakolliset liukuesteet (Hong Kong 7 €), paksupohjaiset urheilusukat (Sportia Laune 2 €/pari), lumikenkäillessä ”pappakengät” (Lidl 20 €) ja villasukat (tädin tekemät), urheilukerrasto (Kärkkäinen 10 €), juoksupaita (Lidl 4,50 €) tai fleece-pusero (Sporttia Laune 5 €), kevyttotppahaalari (Kärkkäinen 20 €), Abu Garcia-fleecereuhka (Kärkkäinen 5 €) ja fleecerukkaset (Kärkkäinen 4,80 €). Pakkasen lähennellessä -20 astetta, tai viiman ollessa merkittävä, lisäksi toiset pitkät kalsarit, kevyttoppatakki (Kärkkäinen 5 € viime keväänä), ohuet villaiset sormikkaat rukkasten ja ”kommandomyssy” hatun alle (Robin Hood 2+2 €). Lauhempia kelejä varten on kevyttoppahousut (Kärkkäinen 5 €).

Siinä vaatepuoli talvella. Syksyä , kevättä ja kesää varten lenkkikengät (Sportia Laune 30 €,

-70 %:n alennus), lenkkipuku (Sportia Laune 10 €) ja tuulen ja osittain sateen pitävä takki (Sportia Laune 20 €), hihaton urheilupaita (Robin Hood 2 €) ja urheilushortsit (Robin Hood 5 €).

Sitten varusteisiin: kävelysauvat (Robin Hood 9 €), niihin joustavat kumitassut asfalttia varten (Robin Hood 2 €), lumikengät (n. 15 vuotta vanhat, en muista hintaa, nykyisin n. 70 €:sta pariin sataan), vanhat murtsikkasauvat, joihin hankittu isot sommat ja juomapullovyö juomapulloineen (Kärkkäinen 6+4 €). Sitten vielä piilolinssit (30-40 €/30 paria), koska pakkasilla silmälasit huurtuvat väistämättä, viimeistään seisahtuessa vaikkapa valokuvaamaan.

Nyt tässä koneen ääressä on helppo laskea, että koko lysti on tullut maksamaan n. 350 € huomioiden useampia kerrastoja, sukkia, urheilupaitoja sekä reilun sadan euron lumikengät, kuitenkin ilman piilolinssikustannuksia. Tuolla sijoituksella tulee toimeen vuosikausia mitättömällä kulumisen kautta tulevalla varusteiden uushankinnalla. Jalkineet ovat näistä varmasti summaltaan suurin, eikä ”halpahallilenkkareita” tosiaan kannata ostaa. Käytössäni on nyt ollut kaksi kesäkautta Catmandoo-merkkiset kengät, reilulla alennuksella hankitut. Takana on arviolta n. 2000 km, ja menettelevät vielä jonkin aikaa. Sitäpaitsi ainakin osaa ulkoilussa käytettävistä vaatteista tulee käytettyä muulloinkin, kuin vain kuntoillessa.

Summa summarum; 350 € panostuksella ei saa edes yhtä merkkiasua laskettelua tai retkeilyä varten. Kuntosalien hintoja on vaikea vertailla, mutta 12 kk:n kortit maksavat haun perusteella reilusta 300 eurosta yli 700 euroon, ja kertamaksut 12-30 euroa. Kutosaleilla tarvitaan (kai) vielä omat vaatteensa sun tilpehöörinsä.

Esittelemilläni varusteilla tulee hyvin toimeen, pakkasessakin. Toki, jos ulkoilla aikoo esim. syyssateella, on syytä hankkia kunnollinen ja melko hintava Goretex-asu. Siitäkin huolimatta omaehtoisen liikunnan vuosittaiset kustannukset ovat kohtuulliset, joskin siihen saa muoti- ja/tai laatutietoinen henkilö kulumaan huomattaviakin summia.

Siispä ulkoilemaan, ei ole rahasta kiinni.

Tämän kaltaista metsää on paljon...

...näissä maisemissa.

MYRSKYN EHDOILLA

Oli synkkä ja myrskyinen yö, sama sääolosuhde (Toni Niemisen mäkihyppytermi) jatkuu. Eli ei ole isompaa intoa lähteä ulkohommiin; huilatkoon moottorisaha, huilatkoon vesuri, enhän minä niille palkkaakaan maksa.
Niinpä istuin taas tähän koneen eteen, ja ajatelin, että antaa tulla mitä mieleen juolahtaa.
No, eipä hirveesti juolahtele, aamukankeat aivot, oletan.. Niinpä laitankin tähän vuosi-pari sitten kirjoittamani jutun.

EKOLOGIA KONTRA RAHA

  Monasti on niin, että jos haluaa elää palloamme säästävällä tavalla, vaatii se varallisuutta; raha korreloituu luontoa suojeleviin detaljeihin. Ei tietysti kaikissa teoissa tai tapauksissa, monissa kylläkin. Jos kansalaisen talous on vakaalla pohjalla, voi hän käyttää rahaa enemmän maksaviin, mutta vähemmän saastuttaviin, roskaaviin, etc. tuotteisiin ja hyödykkeisiin. Tämä näkyy jo päivittäistavaroiden hankinnassa; rahakkaammalla on varaa ostaa mm. liha- ja kalatiskiltä hinnakkaampia, mutta vähemmän roskaavia ja luontoa rasittavia elintarvikkeita. Samoin on luomutuotteiden kohdalla.Toisaalta viimeistä senttiään venyttävä ei kovin hanakasti osta kassia, vaan kantaa omaa mukanaan.

  Entäpä autot? Jos on kontanttia, voi hankkia kalliimman hybridi- tai sähköauton, ainakin kalusto on uudehkoa, vähäpäästöistä. Pers`aukinen, jos ylipäätään kulkuneuvon omistaa, köröttelee vähintään 10 vuotta vanhalla saastuttajalla. Vastapainoksi vähävarainen usein käyttää julkista liikennettä, sekä liikkuu jalkaisin tai pyörällä.

  Myös kodinkoneiden- ja elektroniikan laita on samoin. Ei kaikilla ole varaa uusiin, ”vähävirtasiin”, vaikka halua olisikin. Kyllä 15-20 vuoden ikäisien liesien, jääkaappien tai pakastimien energiankulutuksessa uusiin verrattuna on melkoinen ero.

  Eikä työttömyyspäivärahalla elävä hanki vuokrakaksioon tai mummolta perittyyn tupaan Pimiän Peräkylässä ilmalämpöpumppua eikä aurinkopaneeleja tai muita korvaavia energiamuotoja.

  Totta kai voi varatonkin elää, ja usein elääkin, luontoa varjelevalla tavalla, mutta hänelle keinot ovat huomattavasti vähäisemmät. Toisaalta hän muutenkin kuluttaa parempiosaista lähimmäistään vähemmän. Kaikkihan loppupelissä edellyttää kultakin ihmiseltä ekologista mielenlaatua.

 

  Useimmissa tapauksissa ihmisen ansaitsema raha, niin osinkotulo kuin hyvä palkkakin, syntyy luontoa kuormittavasta toiminnasta. Jokaisen ajattelevan hyvätuloisen ihmisen omatunnon pitäisi kertoa, että hän voisi vastapainoksi käyttää varojaan luontoa säästävällä tavalla. Samoin kansalaisen, jonka on pakko tai ylipääsemätön mielihalu tehdä jotain, mikä on ekologian kannalta haitallista, tai jolle haitallisen teon tekemättä jättäminen olisi kohtuuttoman hankalaa, siis käytännössä lähes jokaisen, tulisi ”korvaukseksi” säästää luontoa joillain muilla alueilla; jos joudut käyttämään paljon autoa työssäsi, turvaudu vapaa-aikana vaikkapa polkupyrään tai julkisiin liikenne-välineisiin. Jos urasi vaatii toistuvasti lentämistä, vietä lomasi kotimaassa. Jos sinä ja perheesi hankitte usein uutta viihde-elektroniikkaa tai kodinkoneita, syötte valmis- ja pikaruokia, siis kulutatte paljon energiaa, tuotatte roskaa runsaasti, on syytä kiinnittää huomiota oikeaan jätteiden lajitteluun sekä kierrätykseen. Laitteille joissa on herätevirta on syytä hankkia virtakatkaisimelle varustettu jatkojohto. Erilaisia, usein pieniltä tuntuvia vaihtoehtoja on paljon. Kannattaa pitää mielessä, että kokonaisuus on aina osiensa summa.

  Viime kädessä kaikki on jokaisesta ihmistä, hänen valinnoistaan, riippuvaista. Toivottavasti valinnat ovat oikeita, silloin saattaa pallollamme olla vielä mahdollisuuksia.

Että sellaisia on tullut joskus tuumittua. Sade jatkuu, pitisköhän vaikka lukea kotva (Thomas Kanger, Lohikäärmeen vuosi). Hilppa näyttää olevan keskittynyt John Verdonin Numeropeliin, hyvä dekkari.

Nostalgiaa: The Pictures 1964 tai 1965

PIENTÄ PUUHASTELUA

Dear Diary. Minun ei pitänyt tänään lainkaan kirjoittaa, mutta kun ilma muuttui tuulisen koleaksi, löysin itseni nykyajan kykloopin edestä. No, joutaa sitä saunaa varttuessa jotakin tekemään.
Sieniä (voi hyvä tavaton, taasko? Lopeta jo!), keräsin syötävät. On ollut näköjään viikko niin sateetonta, ettei uutta satoa ole juuri noussut.
Aamulla tuunasin venettä (tuulilasi, etc.). Kävin sitten puolen päivän jälkeen hieman pyörimässä tuulisella selällä, tulokset olivat hieman alle vuoden keskiarvon. Lilluessani musiikkia korvissani mietin suhdettani nykymusiikkiin. Lopputulema: sitä ei ole. Olen kai aika kalkkis; minulla on uutta musiikkia, mutta tekijät ovat vanhoja. Syystä tai toisesta en ole jaksanut kait pariin vuosikymmeneen olla "hermolla". Tiettyjen artistien tekemiset ovat jotenkin selvillä, mutta uusista, monasti varmasti loistavista kyvyistä olen melko tietämätön. Kaipa minulle riittää kahlaamista viiden "mystisen miehen, Niilon, Bobin, Leonardin, Van the Manin ja Johnin ohella mm. Tom Weitsin, Iggy Popin, Zappan, Jimin, Lou Reedin, John Lee Hookerin, John Mayalin, Ry Cooderin ja John Hiattin, joitain luetellakseni, tuotannossa loppuelämäkseni. Unohtamatta Dumaria ja Hectoria!
Cohenin huominen konsertti oli tiedossa jo keväällä, mutta jäi tietoisesti väliin (syyskuu, ulkoilmakonsertti, huono peruste, myönnän). Varmasti hieno tapahtuma, vaikka Old Ideas ei miehen parhaiden tuotosten tasolle ylläkkään. Mutta välillä saunaan!
Saunottu on. Minulle sopivan loivat löylyt. Kun itse lämmittää, ja saa määrätä ajankohdan, koska sinne menee, on lopputulos toivottu. Vesi oli 18-asteista. Kastautumassa kävin, uiminen lienee liioiteltu ilmaisu. Mutta autuaallisen olon se tekee!
Vielä musiikista. Jos jolla kulla, joka tämän lukee, on heittää vinkkejä hyvistä uudemmista artisteista, antakaa ihmeessä tietoa! Musiikkimakuni kait tuli edellä selväksi? Tätä nykyä olisi aikaa syvällisemminkin perehtyä mm. musiikkiin. Ei tietenkään rahaa sen laajaan hankintaan, mutta kirjasto on oiva laitos.
Hey Hey My My, Rock'n Roll Can Never Die.

Tuunattu vene

Nää on viime vuoden syyskuulta