ALKUNYSVÄILYÄ

  Elämä saaressa on lähtenyt soljumaan eteenpäin ilman erityisiä kommervenkkeja. Eilen oli puotaista, päästiin aloittamaan pihojen rapsuttelu. Tänään sateli aamupäivän, oli tuulista.  Kun päivällä sade lakkasi, arskakin näyttäytyi, lähdin laittamaan katiskan järveen. Aiemmin en arvannut, koska liikkuvat jäälautat olisivat saattaneet pyydyksen kuljettaa huut helevettiin. Nyt ovat jäät lähitienoilta hävinneet.

Tuimailmeinen kalastaja.

  Ilotin kalliolla oli tohinaa. Lokit sitä ovat asuttaneet niin kauan kuin muistan, useamman pesäkunnan voimin. Nyt näyttää kandanhanhipariskunta silmäilevän kortteeria. Saa nähdä, suostuvatko lokit vuokraamaan? Ei noista niin väliä olisi, kanadanhanhista. Paskovat laitureille ja pihanurmikoille. Ja pitävät mekkalaa. Kaikella kunnioituksella, vaikka luontoystävä olenkin. 

Luonteri näytti lainehtivan vapaana. 

  Tänään juhlistetaan vappuaattoa. Ei kovin räyhäkästi; simaa on, donitseja munkin asemasta, illalla syödään nakkeja ja perunasalaattia. Ei todennäköisesti vaikutusta huomisaamun olotilaan.

  Koska olotila aamulla on todennäköisesti oiva, lähdetään hakemaan vene Piskolasta. Siinä meille vappumarssia. 

  

  Tiistaina jatkuu pihojen  ja kukkapenkkien rapsuttelu. Kasvimaat pitää myös lähipäivinä jyrsimellä kääntää lämpenemään. Niin, vaikka ei kovin lämmintä ole lähitulevaisuudessa lupeissa. 

  

  Pientä puuhaa riittää, siellä täällä on laitettavaa, ai niin, myös tuolla täytyy käydä jotain tekemässä. Ei aika pitkäksi käy. Aina ulkona nahutaan, kun vain ilma sallii. Se on mukavaa!

  Siellä alkoi taas ripottelemaan vettä. Nappiin osui katiskareissu. Me keitetään pian kahvit. Keitetään, koska eletään omaa elämäämme, omalla aikataululla. Työaikalaki ei ulotu Saarelan tilalle. Koskee tietysti vain omaa väkeä. Mutta ei täällä pahemmin palkollisia näy. 

HIEMAN HANKALUUTTA, MUTTA SAARESSA OLLAAN

  Me aamulla pakattiin auto pullolleen tavaraa, lähdettiin kohti Anttolaa, koska Hanelilta ei ollut tullut uutta tietoa jäätilanteesta. Eli keskiviikkona, kun viimeksi puhuttiin, sanoi Haneli, että Sappulanselkä on pian jäätön, ja minä siihen, me tullaan perjantaina. 

  Hyvässä uskossa, iloisin mielin koukattiin Anttolan keskustan kautta, sillä kävin ostamassa pyydysmerkkejä Kone- ja Urheilusta. Kun kurvattiin rantalaanille, niin kas kummaa: Harvio oli läpeensä jäässä! Silloin arvelin, että ei taida onnistua, veneellä Piskolasta Avokkaaseen meno. 

  Kun päästiin Hanelin pihaan, tämä sanoi, että kävi aamulla Paajalansalmella, ja että Ojalan saareen asti oli vapaata, sitten alkoi puikkojääpeite. Se pisti pohtimaan. Ehkä liian suuri urakka lähteä jäänmurtohommiin, joten soitimme Pesosen Heikille. Heikki sanoi, että Potinlahti on pitkälle jäässä, joten sieltä on vaikea saada soutuvenettä sulaan veteen. Meillä nääs on suoutuvene Potinlahdessa, kaiken varalta. Mutta Heguli jatkoi "minä lähden pian Mikkeliin, mutta Simo voi viedä soutuveneen traktorin kanssa Avokkaansalmelle, salmi on sula". Hän antoi vielä luurin Simolle, ja sovimme asian. 

  Koska meidän moottoriveneemme oli jo siirretty Hanelin toimesta vesirajaan, niin se laitettiin vesille. Käynnistyi ensi yrittämällä. Laitoin veneen laituriin, lähdettiin autolla Piekälään. 

  Simo oli jo kiinnittänyt kärryn taraktorin perään, kun sinne Pesosen kartanolle saavuttiin. Jatkettiin rannalle. Totta oli Heguli puhunut, jäässä oli Potinlahti.

  Laitettiin soutuvene kärryyn, lastattiin siihen tavaramme, veneen siirto alkoi.

  Mökkitietä mentiin kilsan verran, oltiin määränpään vastapuolella. 

  Tavarat pois veneestä, vene vesille, puolet kamoista veneeseen, yli salmen mökkirantaan.

  Kaikki oli Saarelassa kunnossa. Eikä löytynyt syytä mystiselle 13 kWh:n kulutuspiikille. Roudattiin tavarat tupaan, minä sytytin tulet uuneihin, lähdin hakemaan vastarannalle jääneet tavarat.

  Kun se oli tehty, laitettiin tavarat paikoillen. Sitten syötiin hernekeittoa. Minä ryhdyin sen jälkeen nahuamaan uutta pumppua kaivoon. Tai ensin suoritin sisällä toimenpiteen, millä sain ennen painesäiliön kautta tulleen käyttöveden virtaamaan kaivosta suoraan hanalle ja varaajalle. Homma onnistui, vaikka yksi liitos paineensäätöventtiilissä oli niin tiukalla, että konstilla piti avata. Se palikka piti saada nimittäin pois, jotta sain tukittua reiän. 

  Kaivosta katkaisin vesiputken ylhäältä, nostin risan pumpun ylös, irrotin sen letkusta, liitin letkun uuteen pumppuun, laskin sen kaivoon, yhdistin yläpäästä vesiputken liitoskappaleella. Sitten vaan virtaa roikalla. Hip hei huraa! Kaikki toimii! Minkä putkimiehen maailma minussa menettääkään!

  Ikolan Toni tulee ehkä vapun jälkeen laittamaan kaivoon pistorasian, tai sitten hän yhdistää pumpun suoraan siellä olevaan jakorasiaan. Mutta ei hätää, vesi tulee, vesi menee. 

  Kello kolkuttelee kuutta. Pitäneen katsoa uutiset. Mikäs katsellessa, pirtissä on 20 lämmää. 

 

  Kesäkausi on siis alkanut. Pihan rapsutusta on alkuun tiedossa. Jos ei sada, Sateen sattuessa tartutaan kirjaan. 

  Loppuun vielä kuva, missä jäälauttojen rippeitä lipuu salmella.

SUUNNITELMAT SUUNNILLEEN SUUNTAA-ANTAVAT

  Tänään on alkanut suunnitelma hahmottua. Vesijärven Enonselkä vapautui eilen jääpeitteestään. Se tarkoittaa sitä, että muutamassa päivässä sama tapahtuu Saimaalla välillä Piskolansaari-Avokkaansaari. Loppuviikon ja vapun sää on ennusteen mukaan sateista ja epävakaista, joten päätettiin, että aloitetaan kesäkausi ensi tiistaina. On aikaa miettiä ja koota kaikki mukaan lähtevä. Samoin ehditään siivota, myös parveke, sekä siistiä pihat. Sitten voidaan kevein mielin suunnata kohti Etelä-Savoa. 

  Eilen kävin hakemassa Hilpan Espoosta. Liisa oli terve ja pirteä, ei yskinyt, ei ollut ääni maassa. Ulkonakin oli tyttö aamupäivällä Hilpan kanssa, iltapäivällä olin minä mukana. 

  Liisa oli saanut Hilpalta tiedon, että eilen oli Pertin nimipäivä. Kun mentiin viereiseen leikkipuistoon, järjesti hän minulla nimipäiväkahvit kakkuineen.

  Minä mielissäni maistelin.

Onnittelukortin oli Liisa myös minulla tehnyt. 

  Hieno ilma oli Lähderannassa. Käveltiin vielä pieni lenkki lähimetsässä. Se oli täynnä valko- ja sinivuokkoja.

  Kun Anna tuli töistä, ajeltiin takaisin kotiin. Kotiin kypsyttelemään suunnitelmat suunnilleen hahmolleen. 

  Viikon päästä ollaan saaressa, jos ei taivas niskaan putoa. Minulla on kaksi erityistä mielenkiintoa sinne menemisen suhteen. 

  1. Onko laiturin kelluva osa kunnolla paikoillaan. Maaliskuun reissulla näytti siltä, että se olisi hieman kääntynyt. Paksun lumipeitteen vuoksi ei sitä voinut tarkasti määritellä.

  2. Onko kutsumattomia vieraita mökillä käynyt. Eräänä päivänä energiayhtiön sivuille kirjauduttuani huomasin, että mökillä oli kulunut virtaa tässä kuussa 13 kWh. Ei olisi pitänyt. Virtaa oli mennyt kahtena päivänä kuun puolivälissä. Eikä siellä pitänyt olla ketään. Eihän summa ole iso, mutta ihmetyttää. Onko joku kelmi vääntänyt venevajan ovet auki, siellä mellastanut, vienyt työkaluja ja koneita mennessään. 

  Vai onko joku mennyt kesäkeittiöön, joka on vain pressuoven takana, eikä siis lukossa. Ei siellä kyllä ole kuin valot ja jääkaappi. 2X10 W:n ledvaloa olisi saanut polttaa 13 kilowattituntiin 650 tuntia. 

  Vai oliko joku hunsvotti murtautunut taloon tai saunatupaan. Itse mökissä olisi kyllä äkkiä saanut 13 kWh kulumaan, jos olisi laittanut muutaman patterin päälle. 

  Niin tai näin, virrankulutus loppui tuohon mainittuun. Jos joku pentele on paikkoja kolunnut, niin on ainakin sammuttanut kaikki virtalaitteet lähtiessään. 

  Viikon kuluttua ollaan viisaampia. Tuon virtapiikin suhteen, tarkoitan. Tuskin muuten.

LÄHES BALANSISSA

  Sunnuntai-ilta. Rauhallinen sunnuntai-ilta. Ei niin, että sunnuntai-illat, illat ylipäätään, kovin rauhattomia olisivat. Tänään on kuitenkin rauhallistakin rauhallisempaa. Ei kuulu television ääntä. Ei kuulu mitään ääntä. Paitsi sormien kevyt napse näppäimistöllä. 

  Erityinen rauhallisuus johtuu siitä, että olen yksin kotona (osa ?, mutta 1. pitkään aikaan). Hilppa on nimittäin Espoossa. Se johtuu siitä, että Liisalla on yhä kova yskä, joten hänen huominen menonsa päiväkotiin on kyseenalainen. Anna aamulla viestitti, etä voimmeko huomenna olla Liisan kanssa, jos on tarvis. Vastasin, että minulla on röntgen klo. 8.55, mutta sen jälkeen voidaan tulla. Anna siihen, että ok, palataan illalla asiaan. 

  Heti kohta äkkäsin, että ei hitto, minullahan on myös renkaanvaihto Vianorilla klo. 12:00! Heti soittamaan Annalle. Ei vastannut, mutta soitti pian takaisin. Kävi ilmi, että hän oli vielä Mikkelissä. Anna ja Iiris menivät näet Emman luokse Nellin 1-vuosissynttäreille eilen. Koko perhe olisi mennyt, mutta Joni jäi Liisan kanssa Espooseen, tietystä syystä. Anna ja Iiris siis jäivät yöksi.

  No niin, kun Anna soitti takaisin kerroin tilanteen. Sanoin sitten, että voidaan tehdä näin: kun tulette Mikkelistä, ajakaa tätä kautta, niin Hilppa lähteen mukaan Espooseen. Minä tulen sitten huomenna iltapäivällä myös sinne.

  "Puhun vielä Jonin kanssa tarkemmin siitä, missä kunnossa Liisa on. Ilmoitan, kun lähdemme ajamaan Mikkelistä", vastasi Anna.

  Kahden jälkeen Anna sitten soitti, sanoi, että jos sopii, niin hän ajaa hakemaan Hilpan. Sehän sopi. Neljän aikaan Anna ja Iiris tulivat, nappasivat Hilpan kyytiin, jatkoivat Espooseen. 

  Varmasti parempi, että Liisa on vielä päivän kotona. Ei hänellä kuumetta ole ollut, eikä yskä tuossa vaiheessa enää muihin tartu. Ei kuitenkaan kovin mukavaa ole, jos joutuu päiväkerhossa koko ajan köhimään. Nyt asia sujuu sopivasti, kun Anna haki Hilpan. 

  Täällä minä siis olen, kuin orpo piru. Mutta en ole Orpona, enkä orjana. Katselin juuri yleltä dokumentin Boheemi elää - Matti Pellonpää. Nuorena poistui loistava näyttelijä. Ehti hän kuitenkin lähtemättömän jäljen Suomen elokuvamaailmaan jättämään. Tuo työmoraaliltaan tinkimätön, mutta muuten niin boheemi mies.

  Sitten ryhdyin kirjoittamaan. Itse asiassa ryhdyin siksi, että huomasin tänään olevani lähes balanssissa. En siitä syystä, että Hilppa on poissa. Kerronpa syyn, laveasti, jos sallitte. Kävin torstaina lääkärillä, kuten edellisessä blogissa kirjoitin. Kun siellä kartoitettiin polvileikkausta, kysyi lääkäri pituuttani ja painoani. Vastasin, että 175, ja paino lienee 73 kiloa. Iltapäivällä asia muistui mieleeni. En näet ole käynyt vaa'alla pitkään aikaa, vissiin viime vuonna edellisen kerran. Menin alakertaan tarkistamaan. 72 kiloa. En siis palturia pahemmin puhellut lääkärille. Samalla iskeytyi mieleeni, että minä pidän tämän painon kesään asti, niin ole 17.6. alkaen täydellisessä balanssissa; paino sekä ikä 72!

  Jos olisin perfektionisti, niin laihduttaisin äkisti kilon, jotta pääsisin täydelliseen balanssiin jo ennen kesäkuuta. Päätin kuitenkin, että en lähde sille tielle. Jos lähtisin, joutuisin kesällä kilon painoa lisää hankkimaan. Ja seuraavan kesänä taas kilon, etc. Koska olen ajatellu eläväni ainakin ysikymppiseksi, niin raskaaksi muuttuisi Peppe viimeisillä vuosillaan. Olen siis tyytyväinen siihen, että saan olla koko lailla balanssissa yhden vuoden. 

  Huomenna on ohjelmaa. Aamulla vien auton puoli yhdeksäksi pesuun. Se on tilattu yhdeksäksi. Sain varauksen jälkeen röntgeniin ajan, enkä pesua viitsinyt perua tai muuttaa. Vien siis auton ajoissa, kävelen kepin kanssa Sote-keskukseen. Matkaa ei ole kuin rehti kilsa. Röntgenistä kinkkaan sopivasti lunastamaan puhtaan auton. 

  Sitten käyn ostamassa itselleni jotain ruokaa lounaaksi. Puoli 12 on lähdettävä usmuuttamaan Vianorille. Kun renkaat on vaihdettu, lähden varmaan suoraan Espooseen. Joni on maanantaisin illalla myöhään töissä, joten häntä en ehdi tavata, mutta muun perheen kyllä.

  Näillä näkymin ajellaan illan hämärtyessä kotiin Hollolaan. Jatketaan normaalia arkea, eli jäidenlähdön odotusta.   

 Ps. Pelsut piristyivät, voittivat Tampereella eilen. Tiistain voitto kotona, näin uskon. Sitten on jatko helpompaa. 

  Loppuun kuva by Anna. Kevään ensimmäiset ulkojätskit. Tuskin syy Liisan yskään.

TIE ON AVATTU (mutta ei vielä saareen)

  Eilen oli tapahtumarikas päivä. Ensin viestitti Anna. Liisa oli aamulla yskinyt kovasti ja ääni oli käheänä. Anna jäisi kotiin, mutta hänellä oli klo. 2 tärkeä palaveri Jorvissa, joten hän kysyi, voisimmeko tulla siksi aikaa Liisaa katsomaan. Minä vastasin, että jos ehditään takaisin Hollolaan 17:30 mennessä, sillä minulla on silloin lääkäriaika, niin tullaan.  "Joni pääsee kolmelta, joten hän on jo puoli neljän jälkeen kotona", ilmoitti Anna.

  Ennen puoltapäivää siis lähdettiin Espooseen. Kun tultiin perille oli Liisa melko pirteänä, vaikka oli ääni käheänä. Hän oli nukkunut päiväunet, eikä juuri kuumetta ollut, joten hän jaksoi leikkiä. 

  Puoli kahdelta lähdin viemään Iiristä ja hänen kahta kaveriaan luisteluharkkoihin, sekä Annaa Jorviin. Melko lähekkäin ovat, Kauniasten jäähalli ja Jorvi. 

  Palattuani pelattiin Liisan kanssa muutamaa peliä. Joni tuli puoli neljä, joten me pääsimme tien päälle. Kehä 3 oli tietysti aivan turvoksissa, mutta onneksi ei liikenne täysin pysähtynyt kuin kerran, yhden siltatyömaan kohdalla. Lahden moottoritiellä oli täyttä myös, mutta Keravan jälkeen alkoi liikenne kulkea tienopeutta. Hyvin siis ehdin lääkäriin.

  Lääkäri kyseli polven tilannetta. Käytiin läpi jo tehdyt toimenpiteet, minä kerroin omat kokemukseni, tuntemukseni vaivaavasta kivusta. Hän tutki polven. Sitten hän kysyi "haluatko nivelleikkaukseen?"

  "Jos ei muuta keinoa ole, niin haluan", vastasin.

  "Selvä".

  Sitten kävimme läpi terveystilannettani, hampaiden kuntoa, etc. Sieltä ei löytynyt mitään leikkausta estävää.

  "Leikkaukseen on kaksi mahdollista paikkaa: Päijät-Hämeen keskussairaala tai Coxa Tampereella", jatkoi lääkäri. "Tulokset ovat samanlaisia, jonot yhtä pitkiä. Kumpaan halua?"

  "Mieluummin Päksiin".

  "Polvi on kuvattava uudestaan. Laitan labraan lähetteen röntgeniin. Varaa sinne heti huomenna aika. Kun saan kuvat, laitan lähetteen Päksiin. Sieltä tulee aikanaan kutsu ortopedille, joka kartoittaa tilanteen. Kuten sanoin, jonot ovat pitkiä, joten leikkaus ei ihan pian ole edessä".

  "Olen siitä tietoinen. Pääasia, että tie leikkaukseen on nyt avattu. Epäselvyys tulevasta ei enää hierrä mielessä!"

  Nyt on aika röntgeniin tilattu: ma. 24.4. klo. 8:55. Hollolassa toimii!

  Kun lääkäristä palattuani avasin PC:n, niin se hiton värkki ilmoitti: ei verkkoyhteyttä! Minä ihmettelemään, missä vika, kun kaikki toimi vielä aamupäivällä? Tarkastin, että ethernet-kaapeli oli kunnolla kiinni, niin reitittimessä kuin koneessakin. Sammutin ja uudelleen avasin koneen pari kertaa. Ei apua. Laitoin Windowsin hakemaan vikaa. Se ilmoitti jotain epämääräistä liitoskaappeleista. Vaihdoin kaapelin toiseen porttiin reitittimessä. Ei apua. Kokeilin ikivanhalla läppärillä (joka on odottanut muutaman vuoden pääsyä tuonpuoleiseen, eli asianmukaiseen kierrätykseen). Ei kaapelissa mitään vikaa ollut. Johtopäätös: vanha tietokone on elinkaarensa illassa. Johan se oli palvellutkin. On ollut mielessä, milloinhan poksahtaa. Se on sen verran vanha, että siihen ei saa Windows 11:sta ladattua. Näin ollen tein päätöksen: vein pc:n, näytön, ikivanhan läppärin, sekä Hilpan ikivanhan, käytöstä poistetun tabletin asianmukaiseen paikkaan, paikkaan, jossa tietokoneet käsitellään ja hävitetään turvallisesti. Sitten sörnäytin Giganttiin, ostin läppärin. Hyvästi pöytäkoneaika!

  

  Minullahan on  Chromebook, kaksi tai kolme vuotta vanha. Se on ollut mökkikoneenani, ja sen kera olen saaressa pärjännyt. Se on yhdistetty tietokone ja tabletti. On siinä hyviäkin puolia: käynnistyy nopeasti, eikä tarvitse erillistä tietoturvaa. En kuitenkaan koskaan päässyt sinuksi chrome-käyttöjärjestelmän kanssa. Sitä paitsi näppis on siinä surkea. Monet kerrat olen päästänyt lasten korville soveltumattomia sanoja Chromebookin kanssa kirjoittaessani. On tainnut lapsi, tai kaksi, joskus sellaisen sanan saada kuuluvilleen. Anteeksi pyydän. 

  Nyt on naamani alla uusi läppäri. Tarjoushinnalla ostettu Acer, joka on mielestäni hintalaatusuhteeltaan mainio. 

  Tunnissa oli uusi kone valmisteltu käyttökuntoon. Helppoa hommaa, kun se päivittää microsoft- ja googletilien tiedot nappia, tai oikeastaan hiirtä, painamalla. Hienosäätöä ja mukauttamista toki vielä riittää, mutta kaikki toimii. Siitä todisteena laitan pian matkaan ensimmäisen uudella läppärillä kirjoitetun blogin. 

  Sitä ennen tällään pakollisen kuvan. Se on parin vuoden takaa huhtikuun loppupuolella otettu. Tuollaiset kun ovat jäät, niin saareen veneellä pääsee. Toivottavasti pian!

MAAILMANKAIKKEUDEN TASAPAINO

  Kevät etenee aurinkoisena. Sade tekisi terää, niin katupölylle kuin jääpeitteille. Kun Hanelille eilen soittelin, hän antoi asiantuntevan arvion: tuskin jäät vapuksi lähtevät. Ok. En lähde erikoisasiantuntijoilta tarkentavaa arvioita pyytämään. 

  Tänään ajellaan fillareilla Giganttiin ostamaan mökille imurinpusseja. Sopiva päivälenkki. Sitten on puutteet reissuvihkosta hankittu. Kaikki on valmiina. Kaikki valmiina lähtöön. Ei muuta kun tavarat autoon ja matkaan, kun ilmoitus tulee.

  Aamuyön tunteina olin kotvan hereillä, koska polvea kivisti. Jostain syystä ryhdyin pohtimaan käsitettä maailmankaikkeuden tasapaino. En mitenkään syvällisesti, en tieteelliseltä-, enkä miltään muultakaan kantilta tarkasteltuna. Siis:

-militarismi kontra pasifismi

-diktatuuri kontra demokratia

-rasismi kontra ihmisarvo

-Riikka Purra kontra Li Andersson

-yltäkylläisyys kontra nälänhätä

-suvaitsemattomuus kontra suvaitsevaisuus

-egoismi kontra altruismi

-misatropia kontra filantropia

-jing kontra jang

-Peppe aamulla kontra Sami Sykkö illalla

  Siinä muutamia mieleen tulleita vastapareja. Onhan niitä, vaikka kuinka paljon. Kai ovat kaikki tarpeellisia? Tosin minusta ilman monia olisi parempi ihmisten elää. Niin tai näin, mutta yhtä en kyseenalaista. Nimittäin minun aamuolemustani ja Sami Sykön tyyliä.

  Näiden erittäin vähäsyvällisten ajatelmien jälkeen otan fillarin varastosta, lähden käymään kaupassa. 

  

TIKULLA SILMÄÄN

  Perhe Tiilikainen tulee taas meille, sillä heillä on tänään ja huomenna sovittuja juttuja Lahdessa. Mikäs sen mukavampaa. 

  Iloisia uutisia lisää: Olkiluoto 3 myöhästyy n. 14 vuotta, mutta aloittaa sähkön tuotannon päivän etuajassa!

  Kuka vanhoja muistelee, seisoo kuin tikku paskassa...... eikäku sitä tikulla silmään. Siis minua tikulla silmään. Ryhdyin muistelemaan vanhoja.

  Tein vuosia sitten jokusia valokuvakirjoja Anttolasta, pari Hollolasta ja Lahdesta myös. Sittemmin kuvakirjojen teko on jäänyt vuosittaiseen kuvakirjaa; ensin Iiriksestä, myöhemmin Liisasta ja Iiriksestä.

  Aamulla kaivoin esiin noita kuvakirjoja. Päätin skannata yhden, nimeltää Hämyä & sumua Saimaalla. Ei tuo skannauksen lopputulos mikään häävi ole. Sumukuvissa näkyy ihmeellistä kuviota. Kaikki kuvat ovat sumeita, vaikka niitä yritin tietokoneella parannella. Sumukuvat ovat melkein pelkkää sumua, vaikka alkuperäisistä kyllä hieman rantojakin näkyy. Laitan kuitenkin joutessani kirjan tähän. Se on kuvattu Olkiluoto kolmosen kaavaillun valmistumisvuoden jälkeen, eli 2013.

PYÖRÄILYÄ

  Pyöräily on nyt pop; aamulla sisällä kuntopyörällä, päivällä ulkona tavallisella. Kevyenliikenteen väylät ovat sulat, osittain on hiekka jo kerätty pois, joten mikäs polkiessa.

  Eilen huolsin fillarit. Normaali huolto sisältää pölyjen pyyhkimisen ja tarvittaessa ilman pumppaamisen renkaisiin. Tänä vuonna suoritin laajennetun huollon. Laajennettu sisältää lisäksi ketjujen öljyämisen. 

  Isoihin huoltoihin ei meillä tosiaan yleensä ole tarvis ryhtyä, sillä ajokilometrit jäävät vähäisiksi. Keväisin muutamia lenkkejä, ehkä syksyllä pari lisää. Kilometrejä lienee kertyy vuodessa 100 - 200. Joten mennään näillä opeilla. 

  Eilen tehtiin ensimmäinen ajelu. Okeroistentien kautta Sopenkorpeen, sieltä Oululaisen mäelle, Hämeenlinnantien viertä takaisin. 

  Tänään poljettiin Lahden satamaan. Se on traditioksi muodostunut keväinen reissu. 

  Jo olivat lokit ja tiirat sankoin joukoin palanneet aallonmurtajalle.

  Kahvit piti, totta kai, hörpätä. Voisilmäpullalla. Aika tavalla oli ihmisiä liikkeellä. Eikä ihme, kun lämmintä oli 15 astetta, eikä tuulta juuri lainkaan. 

  

  Ei ensimmäistäkään liikkujaa jäällä näkynyt sinä aikana, kun satamassa oltiin. Liekö varoitukset menneet perille. "Vaikka kyllä jää vielä kulkumiehen kestää", sano pilkkimies viimeseks.

  Äkkiä menee tällainen tynkäviikko. Huomenna on jo torstai. Pian taas viikonloppu. Ilma muutamaksi päiväksi hieman viilenee, mutta ensi viikolla on taas tämän päivän kaltaisia lukemia odotettavissa. Sateita ei näy ennusteissa lainkaan. Saisi kyllä sataa. Puhdistaisi vähän katupölyä ilmasta. 

  

  Kevät etenee. Etenee varmasti Anttolassa myös. Jospa sitä heti vapulta saareen päästään? Mutta en kannata vielä pakkaamaan ruveta. Pyöräillään pari viikkoa, sitten saattaa olla jo tarkempaa tietoa. Yleensä menee niin, että kun Vesijärvi lainehtii, menee pari päivää siihen, että Kiukuanselkä on veneellä kuljettavissa. 

  Pyöräilystä vielä. Kuntopyörä on tarkoitus viedä saareen. Tavallista ei. Vaikka voisihan kartanolla polkea kahdeksikkoa talon ja venevajan ympäri. Mutta jääkööt ajatuksen asteelle, tuo idea. 

LOPULTAKIN

  Lopultakin alkoi kevät etenemään. On ollut aurinkoista koko viikon, ja nyt ovat yöpakkasetkin pysyneet maltillisina. Kymmentä astetta plussaa, ylikin, on ennuste pääsiäisen päivälämpötiloille. Jokohan uskaltaisi ennustaa sitä päivää, kun vene Piskolan rannassa veteen solahtaa, kohti Avokkaansaarta nokka suuntautuu? No, parempi, että en ennusta. Kuitenkin vetäisisin sellaisen optimistisen päivämäärän, joka tuottaisi ainoastaan pettymyksen.

  Perhe Tiilikainen saapui eilen Hollolaan. Lahden kautta. Meille tulivat illankahussa. Iiris paineli vanhalta muistilta suoraan tarkistamaan pääsiäiskukon antia. Liisa oli kuin isompikin diiva. Maasta se pienikin diiva ponnistaa. 

    

 Eikä aikaakaa, kun alkoi näyttää kotoisalta. Ensi Iiris esitteli uuden spinnerinsä...

  ...sitten Liisa ja Hilppa keskittyivät palapeleihin. Taustalla Joni tutustuu antaumuksella Lidlin tarjouslehteen.

  Tänään on luvassa ulkoilua, hyvää ruokaa, ehkä yllästysmunat eräille. Huomenna on mahdollisesti pääsiäispupu käynyt piilottamassa lisää munia. Saa nähdä, löytävätkö lapset kätkön?

  Maanantaihin saakka ovat Tiilikaiset meillä. Käyvät tietysti välillä Lahdessa Aija-mummin ja Tomin perheen luona. Sitten on piinaviikko takana. Paitsi meille vasta alkamassa, piinaviikot. Piinaviikoilla odotamme, aluksi rauhallisina, vapun tienoilla kuin tulisilla hiilillä, koska jäät lopulta jättävät Etelä-Luonterin selät ja salmet. Hinku Anttolaan kasvaa potentiaalisesti päivien myötä. 

  Tein hieman tutkimustyötä. Saareen ollaan päästy sinä aikana, kun ollaan molemmat oltu eläkkeellä seuraavasti:

  -2017     6. toukokuuta

  -2018     7. toukokuuta

  -2019     25. huhtikuuta

  -2020     23. huhtikuuta

  -2021     26. huhtikuuta

  -2022     10. toukokuuta

  Jos joku veikkaus tälle keväälle pitää tehdä (teen, vaikka äsken kehuin olevani tekemättä), niin kovin paljon ennen vappua eivät vedet vapaudu, mutta ei tarvitse äitienpäivää saakka (14.5.) odotella. Melko savolaistyylinen: "jiät lähtöö, tahi suattaa olla lähtemättäi!"  Siinä mielessä hyvä arvaus, tuo savolainen, että on aina toteutunut. Nykyisin, sekä jääkausien aikana. 

  Kalenteri näyttää melko tyhjältä. 20. 4. on minulla aika lääkärille. Polven tulevaisuutta selvitellään. 24.4. on renkaanvaihto. Sen jälkeen piinaviikot alkavat kiivastua. Odottavan aika on pitkä, tunnetusti.

  Kun saareen päästään, on aluksi esissä uuden pumpun asennus kaivoon. Pumppu on jo tullut hankituksi. Sähkäri (Ikolan Toni) täytyy pyytää paikalle. Putkimies (Pöyryn Joke) luultavasti myös. Ehkä kannattaa, vaikka pystyisin luultavasti itsekin liitokset putkiin tekemään. Parempi kuitenkin pyytää osaava henkilö. "Osaisin luultavasti itse" on melko arveluttava, ja joskus kallis, päätelmä. Varsinkin nyt, kun kaivon lisäksi pitää sisälläkin tehdä muutoksia. Siellä täytyy painesäilön kautta ennen mennyt vesijohto yhdistää menemään suoraan hanalle ja varaajalle. Ei rakettitiedettä, mutta kuitenkin... 

  Painesäiliö jää tosiaankin pois, sillä uusi pumppu on VESIAUTOMAATTI CLEN ESUB 1000. Se on uppopumppu, joka käynnistyy automaattisesti, kun vettä aletaan käyttämään. 

  Ai niin. Vaikka kalenterissa ei ole merkintää, on ensi viikolla edessä siemenperunoiden, sipulien, ylipäätään istutettavien kasvien ja siementen hankinta. Tänä vuonna ollaan päätetty typistää valikoimaa. Ja pottua laitetaan vähemmän kuin ennen. Sellaisia kasviksia, kuten kurpitsa, jotka ovat tuottaneet vaatimattoman tai onnettoman sadon, jätetään pois. Mitä suotta vaivaa näkemään. Kasvatetaan niitä, joista on hyvät kokemukset, eli pottua, kesäkurpitsaa, sipulia, kurkkua, tomaattia, porkkanaa ja hieman hernettä. Kunhan joskus saareen asti päästään.