MUKAVIEN UUTISTEN PÄIVÄ

  Eilen oli mukavien uutisten päivä. Iltapäivällä tuli sähköposti kaivonpuhdistusfirmalta. Se oli vesinäytteen testausseloste. Lopultakin, kaikkien kommellusten jälkeen. Ensimmäinen näyte viipyi matkalla liian kauan, uusi näytepullo meille oli lähetetty Vilppulaan. Seuraava tulikin sitten Anttolan Salen automaattiin. Maanantaina laitoimme näytteen postiin Mikkelissä. Se löysi päivässä tiensä Jyväskylään, joten siltä osin homma kunnossa. Ja kaikin puolin muutenkin. Näytteessä ovat kaikki arvot kohdillaan. Erinomaista talousvettä on nyt kaivossa. Suodatinsysteemin lähti sanan tien pois. Ihana asia!

  Ei mennyt kauaa ensimmäisestä ilonaiheesta, kun puhelin soi. Soitto tuli Päksin leikkauksenjärjestelystä. Sieltä tarjottiin peruutuspaikkaa. En kieltäytynyt, joten puukkoa tulee 29. kuluvaa kuuta. 

  Tämä aiheuttaa myös valmistautumista. Ensi maanantaina on verikoe, EKG ja viljelynäyte nenästä Hollolan Sotekeskuksessa. 

  22.6. kuvantaminen ja perään leikkaushaastattelu Päksissä. 

  29. 6. sitten kello 7:00 leikkausta varten Päksiin. 

  Fysioterapia on myös jo buukattu, se on 22. heinäkuuta Hollolan Sotekeskuksessa. Eli ajelua tulee. Onneksi kaasulla. 

  Pyysin kohteliain, sanankääntein, että Tekis tekis minusta kuvan "leikkauksen jälkeen". Tekis teki. Laittoipa kesäisen, saareen kuuluvan työhatun päähäni. Liekö kovin todellinen? Hattu ainakin tulee olemaan eri. 

  Jotenkin oli eilen noiden ilmoitusten jälkeen omituisen keveä olo. Varmaan siksi, että kaksi viimeaikojen tärkeintä asiaa saivat sinetin. Ja ihan hyvän sellaisen. 

  Muutenkin ovat asiat täällä saaressa edenneet; sauna on pesty, tramppa kasattu, tänään Hilppa siivosi nukkuma-aitan. Huomenna on vielä saunatuvan siivous. Sitten on kaikki valmiina, kun juhannukselta vahvuus Saarelassa kasvaa, Perhe Tiilikainen on täällä vaihtelevin kokoonpanoin juhannuksesta heinäkuun loppuun. Anna ja tytöt tulevat jussina, Iiris lähtee viikon leirille 22. päivä, tulee taas viikoksi tänne, sitten toiselle leirille. 

  Leikkauksen jälkeen ollaan ehkä pari päivää kotona. Tai ehkä ei. Riippuu? Aika äkkiä kuitenkin saareen palataan. Hilppa kuskina. Enköhän minä veneeseen pääse, siitä pois. 

  Jonilla alkaa loma heinäkuun puolivälissä. Täällä kaivataankin silloin ruoholeikkaajaa. Luulen, että en ehkä sitä hommaa ihan heti leikkauksen jälkeen tee. 

  Sellainen päivitys, positiivinen. Keskellä ikävien uutisten maailmaa. Niin mölöksi on maailma mennyt, että jopa futiksen mm-kisat on menettänyt makunsa. Trump ja FIFAN puheenjohtaja Giovanni Infantino pitävät siitä huolen. USA:han on joukkueiden ja fanien ollut hankalaa päästä. Eräiden maiden joukkueita on syynätty ja tutkittu ties kuinka kauan. Huippuna somalialainen erotuomari käännytettiin takaisin, vaikka matkusti diplomaattipassilla. 

  Infantio, Trumpin paras kaveri, on puolestaan tehnyt kisoista rahasammon. Kyllä, valitettavasti hienoin laji maailmassamme jää näiden herrojen masinoiman toiminnan jalkoihin. 

  Ei voi mitään, mutta meillä juoksee puhdas vesi keittiöön, minun jalkaleikkaukseni on lopultakin pian edessä. 

0NPA SEISOVAA ILMAA

  Aamulla povasi Foreca sateen alkavan puoliltapäivin. Siksi hyökkäsin ikkunoita pesemään. Aloitin ulkoa, myöhemmin sisällä Hilppa toimi assistenttina siirrellen tavaraa pois ikkunoitten edestä. 

  Nyt on ikkunat pesty. 83 pintaa kaikkiaan. Suurin määrä tulee tietysti tuvan, keittiön ja kammareitten ikkunoista; seitsemän aukkoa, kahdeksan pintaa per aukko, kun ne ulkoa, sisältä ja välistä pesee. 

  Ei muuten ole satanut. Eikä ennusteessa enää edes tälle päivälle pisaroita ole. Mutta ilma on seisovaa. Tukahduttavaa. Kuten ukkosen alla. Ilman uhkaa ukkosesta. Sanoo Foreca. 

  Ikkunat siis kirkkaina kiiltää. Hyvin näkyy lasien läpi juhannusruusu kymmenine kukkineen, satoine nuppuineen. 

  

  Eilen oli lämmin kesäpäivä. Illansuussa, kun touhuttiin hieman kasvulavoilla, huomasin aitaverkossa jurottavan syreenikiitäjän. Sehän on suurin Suomessa vakituisesti elävä perhonen, sen siipien kärkiväli saattaa olla 12 senttiä. 

  Tätä lajia näkee silloin tällöin. Kerran kesässä. keskimäärin. Eikä koskaan kahta kerralla. Toukkiakin vöngertää  kesäisin. Kookas vaaleanvihreä olio. Ei ole vielä tänä kesänä näkynyt. Eikä puuntuhoojan toukkaa, yhtä suurta punaruskeaa hirviöpäätä. Puuntuhooja on syreenikiitäjää pienempi koreilematon perhonen mustia raitoja harmaissa siivissään. Kun piha-aitan takaa kaadettiin iso raita, niin sitä pilkkoessa löytyi monta toukkaa. Ne saattavat asustaa puun sisällä vuosikausia, ennen kuin kairaavat itsensä ulos, etsivät talvehtimispaikan, missä koteloituvat. Nyt piisaa trivia perhosista. 

  Juhannukseen ei ole enää kuin puolitoista viikkoa. Epävakaista säätä taitaa olla se aika. Juhannuksen keliä ei vielä tiedä, jos ei tiedä juhannusta edeltävääkään. Ennusteet tietää, mutta niihin ei isosti kannata luottaa. Jossain kuitenkin sanottiin, että juhannukseksi saattaa tulla käänne. Ei sanottu, mihin suuntaan. Varmaa lienee, että juhannus tulee. Jollei taivas putoa niskaamme. 

POSTI JA MUUTKIN PERSEESTÄ

  Maanantaina 25.toukokuuta laitettiin vesinäyte tutkittavaksi kaivon puhdistuksen suorittaneeseen firmaan Jyväskylään. Hurrissalon Salessa se postin huomaan luovutettiin. Aamulla kahdeksan jälkeen, sillä posti lähteen eteenpäin kymmenen maissa. Tulokset lähetetään sähköpostiin 1-2 viikon kuluessa., lukee ohjeissa. 

  Viikko postituksen jälkeen, eli viime maanantaina tuli minulle postilta sähköposti: 

  Sinulle on tullut lähetys. 

  Noutopaikka on vaihtunut: Postin automaatti, K-Market Järvinen, Kaarikatu 1, Vilppula 

  Viimeinen noutopäivä: 6.6.  

  Lähettäjä: Suomen kaivohuolto Oy Lähetystunnus: JJFI66993698937617636  

  Lokero 7, koodi 513512 

  Noudettuasi paketin suljethan lokeron oven huolellisesti.

  Minä, että mitä helvettiä. Soitin kaivofirman asiakaspalveluun. Kerroin asiani. Minulle vastattiin, että kyseessä on uusi näytepullo, sillä edellinen oli tullut perille liian myöhään. Minä, että milloin. 

  "Torstaina", ilmoitti neitokainen. 

  "Kolme päivää", vastasin. "Onko se liian kauan?"

  "Kaksi päivää on meillä pidetty rajana."

  "Maanantaina paketti lähti, tarkistin sen Omapostista. Kauan kestää näköjään", tuumasin.

  "Posti on sellainen", sanottiin. "Yleensä tulevat toisella yrityksellä perille ajoissa."

  "No, entäs uuden paketin nouto-osoite?" 

  "En osaa sanoa, kyllä meillä täällä oikea osoite on."

  Niinpä niin. En oikein usko, että väärään paikkaan joutuminen postin vika on. Mutta olkoot kenen tahansa. Meille on matkalla uusi näytepullo. Se on tänään tai huomenna noudettavissa. Luultavasti Mikkelissä. Sopii, huomenna on kauppapäivä. 

  Maanantaina laitetaan uusi yritys liikkeelle. Nyt kyllä viedään lähetys Mikkeliin. Taitaa Hurrissalon ja Mikkelin väli olla liian hidas, Ei sinänsä ihme; on melko mutkainen tie. 

  Jospa nyt onnistuisi. Ja jospa tulisi pian myönteinen tulos, jotta saataisi ottaa suodatin välistä pois. 

  PS. Olen muistavani, että joku keskiaikainen Ruotsin kuningas sanoi: Jos haluat kirjeesi menevän perille, älä käytä postia. En kyllä saanut muistini tueksi Googlea enkä tekoälyä. Ei haittaa. Meidän tapauksessamme lähetys sentään meni perille, joskin liian myöhään. Ja minulle tarkoitettu lähetys tuli perille, mutta väärään paikkaan.  

  Tänään oli raikas aurinkoinen aamu. Alkukesän vihreys vallitsee. On hienoa. Näistä tulee nauttia täysin rinnoin. 

  Huomennakin on lämmitä, ja yhä lämpenee. Pieniä vesisateita on ennusteissa. Luonto on saanut vettä tarpeeksi. Järvet ja kaivot haluavat lisää. Meillä on nyt tilanne parempi. Pesukone toimii järvipumpun kautta, myös liitäntä apk:lle on tehty. Eiköhän pärjäillä. Vettä kaivossa on jonkin verran. Uutta tehdään tarvittaessa imeyttämällä Saimaata. 

  Aamupäivän pilkoin puita. Nyt, kun arska on noussut korkealle, on se turhan kuumaa hommaa. Siispä panen pisteen, menen puutarhakeinuun nauttimaan alkukesästä. 

PESUKONE SUO HELPOTUSTA

  Hoviputkimies Jokke tuli tänään rakentamaan pesukoneille liitännät järvipumppuun. Kone kertaalleen 90 asteen pitkällä ohjelmalla ilman pyykkiä käytetty. Kaikki kunnossa. Nyt voi vaihtaa kalsarit. No, totta puhuakseni olen jo kerran saaressa olon aikana vaihtanut, pari viikkoa sitten. Uskokoon, ken haluaa. 

  Tosiasiassa elo helpottuu. Ei tarvitse automaattipesulaa käyttää, ei mahdollisilla kotikäynneillä roudata likapyykkiä mukanaan, ei pestä nyrkkipyykkiä saunan patavedellä. Siis paluu normaaliin käytäntöön on tapahtunut. 

  Kovin tuulisen ja sateisenkin viikon lopulla sää on tänään mukava; arska paistaa, lämpöä sopivasti. Eilen laitettiin lähes kaikki taimet maahan, tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat, kurpitsa, basilika. Samoin dahlia reunuskasveineen vanhaan pataan. Aiemmin oli jo sipulit, porkkanat, tietysti perunat, pantu kasvamaan. Enää puuttuu ainoastaan salkopapu. Eli hyvällä mallilla on se puoli. 

  Nyt täällä saaressa ollaan tiiviisti kuukausi, jollei yllättävää tapahdu. On ollut kaiken laista, ja monta kertaa ollaan Hollolaan jouduttu ajamaan. Juhannuksen jälkeen on seuraava "pakollinen" meno. Nautitaan, jotain nahutaan, puhtaissa kalsareissa leuhkana pasteeraillaan. 

  Tänään on sitten välierien aika. Pahin mahdollinen on vastustaja. Vaan ei lyömätön. Sen verran hyvin on peli lähtenyt rullaamaan, että loppuun asti asti saattaa johtaa tie. 

  Koulut loppuivat tänään. Onnea valmistuneille, seuraavalle luokalle ilman ehtoja selvinneille. Vaikka en itse asiassa tiedä, vieläkö ehtoja annetaan. Ennen annettiin, sen tiedän, takuuvarmasti!

  Luonto alkaa olla täydessä terässä. Nurmikko kasvaa silmissä, vanha omenapuu kukkii kummasti, puna-ailakki päätti pompata muutaman metrin, tehdä  oman lisänsä polun laitaan, saksankirveli on löytänyt uuden kasvupaikan, vaikka vanhakin olisi riittänyt. 

  Kaikki leviää, kukoistaa, sillä luonto on vettä tarpeeksi antanut. Hyvä niin. Saisi antaa vielä lisää. Järven pinta on jäitten lähdöstä sellaiset 15 senttiä noussut. Nyt on jämähtänyt paikoilleen, kohta alkaa laskea, jollei taivaalta tule lisää. 

  Maanantaina on jo kesäkuu. Tai vasta. Miten asiaa tarkastelekaan. Niin tai näin, vinhaan se viilettää. Kohta juhannus, sitten heinäkuu, mahdollisesti sieniä, pian polvileikkaus. Mutta ei mennä asioiden edelle. Taidan laittaa pisteen, lähteä kahvinkeittoon. 

SADE KASTELEE, TYÖ KASTELEE

   Aamupuoleen aloitti tihuutuksen. En ollut moksiskaan, jatkoin hommaani. Hommana oli suodattimen asennus järvivesiletkuun. Tarkoituksena on näet liittää pyykinpesukone rantapumppuun. Kaivon vesitilanne kun ei oikein salli isompia pyykkäyksiä. Siksi suodatin. Imuletkua ei kovin syvälle saa tällä rannalla laitettua, ja humusta, muutakin eloperäistä, tuppaa tulemaan, vaikka imuletkun päässä on jonkinlainen verkko estämässä isommat roskat. Suodattimen, muutakin asiaan liittyvää, hankin, kun eilen käväistiin Hollolassa. Jokke, hoviputkimiehemme tulee jonain päivänä käymään. Hän ynnää, millaisia osia tarvitsee sisäpuolen asennukseen. Tehdään liittymät molemmille pesukoneille. Sitten saa vesi kaivossa olla vähissäkin, niin voidaan koneita pyörittää, sillä Saimaasta ei märkä ihan heti lopu. 

  Minä siis suodatinta asensin sateessa. Toki osittain räystään antamassa suojassa. Mutta jos räystäs suojeli, niin huolimattomasti tehdyt liitokset eivät. Sain nimittäin housuni märäksi, kun ensimmäistä kertaa laitoin paineet päälle. Itse asiassa vähän roiskutteli toisellakin kertaa. Lopulta olivat kaikki liitokset pitäviä. Nyt pelaa homma. Kunhan Jokke tulee, listaa tarvikkeet, hankkii ne, tulee rakentamaan systeemin, pääsee pk ammattiinsa. 

  Koska kukaan ei  minua kuvannut suodatinta laittaessani, pyysin tekoälyä tekemään siitä kuvan. Aika epeli tuo tekis. En ollut yllä olevaa kuvaa ottanut, kun pyysin tekistä hommiin. Eikä se kai kuvia koneeltani tai puhelimestani edes näe? Ainoastaan oman kuvani pyyntöön liitin. Jostakin se naari muut tiedot. Suodattimen mallin kai siitä, että olin nettihakuja tehnyt. Rakennusten värin se varmaan blogeistani onkii. Mutta rakennus ei ole sentään samanlainen. 

  Päätin testata tekoälyä lisää. Pyysin sitä luomaan kuvan minusta uimassa sateessa laiturin päässä. No, ensin tuli kuva jostakin naisesta vedessä. Minä tekikselle: ei kun minä. Laitoin kuvan itsestäni saatteeksi. Nyt tuli tämä.

  Täytyy sanoa, että maisema on melkein sama, kuin laiturilta on Saukonsaloon päin. Laituri ei ole sinne päinkään. Vedessä olen toki minä, mutta harvemmin, enkä koskaan vapaaehtoisesti, ui vaatteet päällä, lasit silmillä. Pitääkö tässä vanhoilla päivillä opetella tekoälykehittäjäksi, jotta hommaan saadaan rotia. Toisaalta, ehkä tekoälyn ei ole tarkoituskaan meikäläisen uimatottumuksia kuvailla. 

  Siinä älytöntä tarinaa tekoälyllä höystettynä. Illalla katsotaan Leijonien peli. On muuten Suomen ensimmäinen iltamatsi. Pitää kahvia illemmalla juoda, jotta jaksaa valvoa. Ja poppareita tehdään mikrossa. Kotikatsomo valmistautuu. 

EHDOTTOMASTI TARPEELLISTA

  Eilen kävin ensimmäiset muikut paunettimiehiltä. Vesisateessa usmuutin puoli yhdeksän jälkeen pitkin Kiukuanselkää "tien päähän", eli Paajalansalmelle, Pikolan puolelle, paikkaan, mihin päättyy tie. Siellä pitää kalastaja Pettinen kalustoaan, ja sieltä hän lähtee joukkoineen (joukoissa yleensä myös Haneli) pyydyksilleen, myöhemmin kesällä nuotalle. 

  Ei ollut rannalle tällä kertaa ketään muita muikkuja hakemaan tullut. Yhdeksältä päristeli kalastajien paatti ulapalta. Toivotin heille mukavaa muikkukesää. Hiippailin laiturille katsomaan, tuliko saalista. Olihan sitä, kolmessa laatikossa, arviolta ei ihan sataa kiloa, mutta ei paljoakaan vaille. Kannettiin kalat auton lavalle. Minä pikkuämpärin kanssa kysymään, että riittääkö hakijalle. Kyllä riitti. Sitten seuraava kysymys: "Samalla kaupallako mennään kuin ennenkin?"

  "No sillä, sillä", vastasi Arto. 

  "Selevä!", vastasin. "Tehhään loppulitviikki syksymmllä".

  Viime kesän loppulitviikki oli sellainen, että vein Artolla Bradypullon. Sopimatta, mutta mukavampi tulle muikkuja hakemaan, jos on edes jotenkin huomioinut. Summa summarum; on se hyvä, että Haneli on porukassa. Kalat ovat ilmaisia. Hanelille, ja siivellä minulle. 

  Pe-la yön sateli, sateli lauantaipäivän iltaan asti. Ei kaatamalla, mutta sopivasti hissukseen. 17 milliä oman mittarin mukaan. Luonto kiittää!

  Vaikka ei kaatosadetta ollut, piti muikunhakuun varustautua asianmukaisesti. Sadetakki ja -housut, sydvesti, kumikäsineet. Niillä säilyi Peppe kuivana.

  Hyviä oli mujeet. Paistettuina. Tullee jokusia kertoja poikettua "tien päässä".

  Lätkäkisat on menny Leijonilla kohtalaisesti. Ilman isoja ponnisteluja pakkovoitot Saksasta ja Unkarista. Huomenna tuleekin totisempi paikka, kun vastaan luistelle USA suivaantuneena Sveitsi-häviöstä. Teräväinen joutui jättämään kisat, ikävä takaisku. Onneksi mukaan saatiin Granlund, mutta hän ei pelaa vielä maanantaina. 

  Viisuissa ehdoton ennakkosuosikki, taivaisiin hehkutettu Liekinheitin jäi kuudenneksi. Minä en lähetystä katsonut. Ei hirveästi EuroIsraviisut isosti kiinnosta. Tai oikeasti EuroIsraAustraviisut. 

  Tänään on ollut aurinkoinen ja melko lämmin päivä. Tästä lämpenee edelleen. Kaksikymppiä menee ehkä jo huomenna rikki. Kesältä tuntuu.

    Huomenna taidan leikata nurtsin ekaa kertaa tälle kaudelle. Muikut on syöty, joten katiskan voisi kokea. Muutakin hommaa on tiedossa. Kaikki aikanaan. 

  Tiedättekö, mitkä tavarat ovat ehdottomasti tarpeellisia. Joka paikassa, mutta varsinkin saaressa, missä ei olla kauppojen lähellä. Jos ette, niin minä valotan. Oikeastaan valotan joka tapauksessa. Tässä lyhyt lista.

  -jeesusteippiä

  -nippusiteitä

  -terassiruuveja ja kokoelma kiloruuveja, -pultteja ja -muttereita

  -pari kanisteria 98 bensiiniä

  -pekonia

  -valijakastiketta

  -leipää pakkasessa

  Noita juttuja tarvitaan usein. Jeesusteipilla ja nippareilla pikakorjaa vaikka mitä, samoin ruuveilla, pulteilla ja muttereilla. 

  Bensaa tarvitaan, jos tulee äkisti halu tai tarve lähteä veneellä vähän kauemmas, tai aggregaattiin, jos sähkö katkeaa pidemmäksi aikaa. 

  Pekonin ja vaniljakastikkeen tarve ei ole niinkään merkityksellinen, mutta makunystöröitä hellivä, sopivat moneen lähtöön. 

  Leipä pakkasessa on myös nauttijaansa palkitseva; ei täällä tuoretta leipää ole tarjolla, eikä monikaan käntty viikkoa homehtumatta kestä. 

  Ilta koittaa, muttei hämärrä. Eletään hienoa aikaa vuodesta. Hienoa aikaa kestaa toki koko vuoden, mutta vaihtuvasti erilaista. Siinä neljän vuodenajan taika. 

TORSTAI?

  Tänään on torstai. Pakko uskoa. Päivät ovat täällä niin samanlaisia, että on välillä vaikea pysyä allakan oikealla lehdellä. Koska eilen käytiin Mikkelissä ruokaostoksilla, niin heräsin tähän aamuun "Friday on My Mind". Lainausmerkeissä oleva on tietysti The Easybeatsin, australialaisen rokki-poppibändin hitti vuodelta 1966. Harman Heikki sen suomeksi esitti. Ei minulla tuo biisi mielessä aamulla ollut, vaan tosiaan luulin, että on perjantai. Johtunee siitä, että normaali kauppapäivä on meillä torstai. No, nyt on torstai, helatorstai, pyhä.

  Pyhä, torstai, perjantai, tai vaikka tiistai. Kaikki päivät ovat täällä saman arvoisia, mikään niistä ei ole enempää tai vähempää lepopäivä, ei myöskään työpäivä. Mennään tilanteen, tarpeen, kunnon, vireen, sään asettamilla ehdoilla. 

  Tänään, arkipyhänä, päätettiin vaihtaa kasvulavoilla multaa. Siis hommiin. 

  Kolmen kottarin taktiikalla. Yhteen rikkaruohot, toiseen vanhaa multa vietäväksi kasvimaalle, kolmannella multasäkkien kärräys. Nyt lavat odottavat istutuksia. Hilppa itse asiassa jo hieman salaattia ja persiljaa kasvamaan laittoi. 

  Huomenna tällätään tuolle läntille pottua vakoon. Harsoa päälle, heinäkuussa saadaan maistiaisia. 

  Iltapäivä meneekin laiskotellessa. Kirjoitan, kohta katsotaan varmaan jotain suoratoistolta, saunotaan hyvissä ajoin. 

  Huomenna, oikeana perjantaina, alkaa lätkän Mm - kisa. Leijonat heti avauspäivänä tositoimissa, Saksa vastassa. 

  Lauantaina Euroviisut. Suomea povataan voittajaksi. Huumaa nostatetaan mediassa Yleä myöten. Itse en jaksa olla noista kekkereistä kovin innostunut. Hyvä, jos voittaa. Suomi. En lakkini päällä pompi, vaikka ei voittaisikaan. 

  Samat sanat lätkän osalta. Suomen voittoa sentään juhlistaisin. Tuplaespressolla ja rivillä Fazerin Sinistä. Tai menköön kaksi, riviä, kun on espressokin tuplana. 

  Ahvenia antaa katiska nirsosti. Pientä sälää kyllä tulee mutta "keskipannun" kalat ovat harvassa. Aamulla siirsin katiskan tuonne kummelisaaren matalikon syrjään. Sieltä on joskus mukavasti saalista tullut. 

  Mitäpä muuta? Ei kai mitään. Paitsi että muistelin touhutessani jonkun ajattelijan joskus sanomaa viisautta: 

  Viisas ihminen oppiin kaikesta, tavallinen kokemastaan, tyhmällä on jo vastaukset kaikkeen.

  Piti kysäistä koneelta. Sokratesta esitettiin, vaikka tekis kertoi muidenkin suuhun ajatusta tarjotun, mm. Platonin.

  Äheltäessäni mietin, olenko tuon määritelmän mukaan viisas, tavallinen vai tyhmä. No en oikein mikään, ainakaan yksiselitteisesti. Kaikesta en opi, pakko tunnustaa, kokemuksen kautta olen paljon oppinut, vastauksia mieluummin kysyn kuin valmiina annan. Taidan olla keskitien kulkija. Keskitietä on turvallista kulkea, ei kovin helposti lipeä ojaan.