AJATUKSIA LEIKATUN POLVEN KUNTOUTUKSESTA

  Eilen palattiin Hollolasta saareen. Kolmen päivän kotiloma keskellä viileintä Suomea. Saatiin voguet kuntoon, minä fyssarin opetusta polven kuntouttamiseen. Oli muuten tehokas äijä, se fysioterapeutti. Minulle oli varattu aika 22.7.2025 klo. 8:00-9:15. Olin sisällä reilut 20 minuuttia. Ja tuona aika sai terapeutti polven siihen kuntoon, että en meinannut saada jalkaa auton ovesta taipumaan. No, selityksetkin löytyvät. Koska minulle jumppaliikkeet olivat jo kovin tuttuja, ei niitä tarvinnut paljon selitellä. Polven kipeytyminen johtui puolestaan siitä, että fyssari teetätti minulla muutaman koukistusharjoituksen. Niissä pitää jalka koukistaa äärirajoille, ja pitää asento ainakin 10 sekuntia. Minähän tein harjoitukset miehen lailla; koukistin ehkä hieman yli äärirajan. No, ei tuo kipu jäänyt. Polvi suostuu moneen juttuun, kuten tulen tuonnempana kertomaan. 

  Fysioterapeutti oli varsin tyytyväinen polven tilanteeseen. Pakko kai olla itsekin. Kuntopyöräilyä hän kehotti, jos siihen on mahdollisuus, harrastamaan. Minulla on. Ostin muutama vuosi sitten edullisen, taittuvan eli pieneen tilaan menevän kuntopyörän. Se eilen ahdettiin autoon. 

  Minä siis jo ajoin. Sunnuntaista asti olen ajanut, koska kriteerit (kyynärsauvat pois, haava umpeutunut, ei kolmiolääkkeitä) olivat täyttyneet. Ajaminen sujuu mainiosti. Helpottaa sekin, että kyseessä vasen jalka ja automaattivaihteisto. 

  Kävin aamulla hakemassa kuntopyörän autosta. Ei eilen viitsitty ottaa veneeseen, koska sateen uhka oli merkittävä. Kuivan kuitenkin yli päästiin.

  Toin pyörän, poljin hetken. Varovasti fyssari kehotti aluksi polkemaan. 

  Ennen lounasta tein pienen metsäretken. Kantarellejä tietysti etsin. Ja löysin, vaikka aika paljon oli satoa jo joko kuivahtanut, tai pehmennyt lötköiksi. Muutaman sadan metrin kierroksen tein. Askelet pitää asetella aika tarkkaan, kulku on hidasta, mutta kunnialla selvisin.

  Metsää sieniä kyykkiessäni mietiskelin leikatun polven harjoitteiden teon olemusta. Omalla kohdallani tuntuu olevan kaksi tapaa suhtautua niihin: Motivaatio ja intohimo.

  Kuntopyöräilyyn, samoin kuin jumppaharjoitteisiin minua kannustaa motivaatio. Motivaatio toipua mahdollisimman nopeasti. 

  Sienestykseen minut vetää vuosikymmeniä sitten alkanut intohimo. On ollut kesiä, jolloin ei sieniä ole tullut juuri ollenkaan. Ne kesät ovat olleet ikäviä. Joten nyt, kun niitä on, veri vetää klekkanakin pöhelikköön. 

  Pakkoa sanoa, että polven kuntoutus sienestämällä on tuhannesti hauskempaa kuin kuntopyöräilyllä tai jumppaharjoitteilla. Se ei tarkoita sitä, että metsässä luuraisin päivät pitkät. Ja kaikki tarvittava kaikilta osin tulee kyllä tehtyä. Vaikka kaikesta en nauttisikaan. 

  Perhe Tiilikainen tulee illankahussa koko vahvuudessaan saareen. Iiris pääsee kaverinsa äidin kyydillä Mikkeliin Kiteeltä, muut tulevat Espoosta, missä olivat pari päivää. 

  Lauantaina on juhlantynkää Mikkelissä. Annalta loppuu loma, hän lähtee sunnuntaina kotiin. Iiriksestä en vielä tiedä. Jos hänellä jo treenit alkavat, menee myös kotiin. Jonilla on vielä viikko lomaa. Hän ja Liisa ovat täällä, tai menevät Aijan mökille Arkiomaajärvelle. Tai menevätkin, mutta missä vaiheessa, selkiää myöhemmin.

  Kohta on heinäkuukin takana. Onneksi tuli polvioperaatio etuajassa! Muuten alkaisin malttamattomana pohdiskella, että milloin se tieto tulee. Nyt ei tarvitse pohtia kuin sitä, milloin pääsee hirven lailla metsissä risteilemään.

LEIKKAUKSET JATKUVAT

  Anna, Joni ja Liisa lähtivät eilen muutamiksi päiviksi Arkiomaajärvelle Lahden kylkeen Joni äidin mökille. Iiriksen leiri loppuu torstaina, ja koko perhe tulee silloin vielä muutamaksi päiväksi saareen. 

  Viikolla käytiin Kakkolan Tilalla, eli kotieläinpuistossa. Mukavan vehreä, runsaslukuisten omenapuiden reunustama miljöö, missä eläimillä hyvä asustaa. 

    Liisa marsu sylissään (kuva by Anna)

  Samalla reissulla syötiin Poijussa. Ihan hyvät muonat siellä oli. 

  Perjantaina surffailtiin veneellä Raintsaareen. Se on Saimaa Geopark-kohde, pienehkö saari, missä on ollut kivikautista asutusta vuodesta 3000-200 eaa. Enemmän tietoa paikasta osoitteessa   https://saimaageopark.fi/raintsaari-harjusaari-ja-kalliopaljastumia/#filter=r-fullyTranslatedLangus-,r-openState-,sb-sortedBy-0&zc=15.,27.90154,61.63642 

  Kaunis paikka Huosiossalon ja Hirvensalon välissä Juvan puolella, noin kolme kilomeriä pohjoiseen Karihiekasta. Enpä ollut ennen käynyt, häpeä tunnustaa. Tulen käymään toistekin, jos ei taivas putoa niskaamme. 

  Ilmakuva saaresta Saimaa Geoparkin sivuilta.

  Liisa kärjen nokassa uimassa.

  Tiilikaiset siis lähtivät eilen, me tänään. Aamusta suunnattiin kohti Hollolaa. Päätettiin ottaa lomaa lomasta, viettää muutama päivä kotona. Päätökselle löytyy vankat perusteet. Leikkaukset nimittäin jatkuvat. Huomenna on minulla tukanleikkaus, Hilpalla kampaaja tiistaina. Kovin kivuttomat leikkaukset, olematon toipumisaika. 

  Keskiviikkoaamuna minulla on tapaaminen fysioterapeutin kanssa Hollolan Sotekeskuksessa. Sen jälkeen suuntaamme takaisin Anttolaan. 

  Polvi toipuu, vaan ei vielä taivu. Ainakaan kovin paljon. Sukat ja housut saan jalkaani ilman ähellystä, joten eteenpäin on menty. Nythän varsinainen jumppaus alkaa. Kyllä siitä hyvä tulee. Käyttöä näet löytyy, kun metsät alkavat pullistella monenlaista satoa. 

  Viimeyönä heräsin tasan kello 12:00. Ajattelin, että hipsinpä katsomaan pronssiottelua. Katsoin ensimmäisen puoliajan. Englanti johti sen jälkeen Ranskaa selvin luvuin 4-0. Minä jätin katsomisen siihen. Olishan noita maaleja nähnyt lisää, jos olis jaksanut katsoa.

  Tänään kyllä katsotaan koko matsi. Kaksi kovaa loppuottelussa. Espanjan vakuuttavat peliesitykset vastaan Argentiinan sitkeys tappioasemassa. Mikäli veikkausta kysytään, niin Espanja vie maalin erolla. 

  Taidan heittäytyä pötkölleen. Hieman huonot yöunet takana, illalla pitää valvoa, joten virtaa lataukseen. 

KESÄ

  Helteet saapuivat. Muutamaan edelliseen kesän verrattuna hellepäiviä onkin ollut niukasti. Onneksi ehti Iiris pari lämmintä päivää täällä olla, sillä kahden viikon leiri Kiteellä alkaa tänään. Anna lähti aamulla viemään. 

 Me muut mennään päivällä käymään Karihiekalla. Liisa pääsee uimataitojaan kohentamaan. Tänään tyttö ui omassa rannassa enimmäistä kertaa ilman apuvälineitä. Siitä se lähtee!

  Huomenna mennään Hilpan kanssa Hollolaan. Ennen kuutta lähdetään, sillä minulla on hakasten poisto Hollolan Sotekeskuksessa 8:40. Iltapäivällä tullaan takaisin. 

  Lähiruokaa ollaan viimeaikoina syöty. Haneli toi muikkuja keskiviikkona. Niitä syötiin parina päivänä, savustettuna ja paistettuna. Lauantaina käytiin Piskolasta hakemassa Hanelin Kalatukusta kuhafileitä. Oli ollut edellisenä yönä Lietvedellä uistelemassa, eikä suotta. Omia perunoita kalan kanssa, kantarellikastiketta, omaa salaattia. Niistä ne on hyvät kesäateriat tehty.

  Polvi alkaa hiljalleen parantua. Selvästi on kipu vähentynyt, pahin lienee takana. Onneksi Joni on täällä apuna vielä pari viikkoa. Saa samalla koulutusta erilaisiin rutiineihin. Ensiviikolla hän tulee saamaan yksityiskohtaisen ohjauksen huussin tyhjennykseen. Tärkeä työ sekin.

  Neljä parasta on kisoissa seulottu. En viime yönä pelejä katsonut. Loput tulee varmasti seurattua. Neljä parasta, niin voi kai sanoa. Olisihan Norjan pääsy jatkoon olisi ollut hieno juttu, mutta Englanti tasaisen matsin vei. 

  Joni kaivaa perunoita, minun pitää valmistautua grillaukseen. Kanaa täällä kertaa. Sitten pieni lepo, veneen nokka kohti Karihiekkaa.

VESIURHEILUA, MUIKKUA, MUUTA MENOA

  Illalla katsottiin jalkapalloa.  Argentiina-Egypti, selvä peli olla piti. Vaan ei ollut. Egypti pisti hallitsevan mestarin tiukalle. Kun Messilläkään ollut paras päivänsä, oli yllätys lähellä. Viime minuuteille pusersi Argentiina lopulta voiton ilman jatkoaikaa. Taitaa edetä pitkälle?

  Tänään on ollut sateeton päivä, lämminkin pilvien väistyessä. Haneli toi aamulla muikkuja. Hyvä palvelu, ei tarvinnut edes itse hakea. 

  Iltapäivällä Iiris halusi päästä rengasvetoon. No pääsihän hän.

  Liisa ei tällä kertaa halunnut, vaan pysytteli tukijoukoissa. Tytöt tekivät päivällä kuivaharjoituksia veneilyyn. Ehkä ensi kesänä on Iiriksen aika päästä oikeasti ohjaimiin?

  Minä savustin muikkuja iltapalaksi. 

Hilppa lähti sillä aikaa kantarellejä etsimään. Löysikin. Eihän minua enää taideta tarvitakaan.

  Toipilaan olo on vaihtelevaa. On, polven suhteen, parempia päiviä, väliin huonompia. Kun päälle lasketaan ummetus, jonka vastapainona saa laukata  monta kertaa yössä pissalla, alkaa aatoksiin tulla, että olisi kiva, jos hiljalleen elo normalisoituis. 

  Tuo ummetus oli tiedossa. Kipulääke (opioidi) sitä usein aiheuttaa. Olen siihen lääkettä ottanut, mutta ei oikein meinaa tepsiä.

  Joku on horjuttanut hallinnassa olevan eturauhasen liikakasvun ja lääkkeen yhteispeliä, ja monta kertaa yössä täytyy tosiaan nurkan taakse kipittää. 

  Nuo oheisvaivat kyllä häviävät. Pääasia, että polvi kuntoutuu. On vaan niin kipeä ja jäykkä, että ei kunnolla pysty jumppaamaan. Käveltyä kyllä tulee. Tänäänkin näköjään 7700 askelta tähän mennessä. Välillä huomaan, että kyynärsauva on johonkin matkan varrella unohtunut. Olisi kyllä parempi, jos pysyisi mukana. Maasto ei pihallakaan ole mitään futiskenttää.

Maanantaina otetaan hakaset haavasta. Saamieni tietojen mukaan sen jälkeen alkaa kipu ja kiristys laantua. Siihen luotan. Pian ovat välillä ikäviltä tuntuneet vaivat takana, ja saan vienosti udella, että enkö kuitenkin saisi minäkin käydä sieniä hakemassa?

VIIKKO SIIHEN MENI

  Eilen palattiin viikon reissulta. Olis ehkä voitu tulla hieman aikaisemmin, mutta järkevintä oli toimia näin. Tuotiin Iiris luisteluleiriltä samalla. Eikä kelikään loppuviikosta kovin mairitteleva ollut. Sade piti taukoa, joten päästiin Potinlahdesta kunnialla yli. Anna lähti saman tien hakemaan Jonia junalta Mikkelistä. 

  Veneellä ajaminen sujui ihan hyvin. Miksei, ei siihen jalkaa tarvita. Myös veneeseen meno, siitä poistulo, onnistuu mallikkaasti. Tavaroiden raahaamineen autosta laiturille, toisella puolella laiturilta talolle, jäi pääosin mutten tehtäväksi. Nyt ollaan täällä, koko sakki. 

  Aika lailla on viikossa tapahtunut. Kurpitsa on alkanut kukkimaan...

....samoin amppelitomaatti.

  Myös kesäkurpitsa ja kurkku alkavat pukata tulosta. Ensimmäisen omat perunatkin maistettiin.

  Aika paljon olin eilen jalkojen päällä, autossa istuin lähes kolme tuntia. Tänään on tullut liikuttua enemmän kuin muina päivinä leikkauksen jälkeen yhteensä. Paras asento polvelle on pitkällään sängyssä tyyny jalan alla. Niinpä nyt hieman särkyä on. Vaikka lounaan jälkeen kinttua lepuuttelin. 

  Sateista oli luvassa, mutta se on armahtanut tähän asti. Joni leikkasi pikakoulutuksen jälkeen nurmikon. Märkähän se oli, mutta sentään onnistui. 

  Iiris on tämän viikon täällä, sitten alkaa kahden viikon leiri Kiteellä. Harmi, ettei sää ole paras mahdollinen, vasta loppuviikosta alkaa poutautua ja lämmetä. Kyllä me jotakin mukavaa tekemistä kehitellään. Kohta lähdetään, ennusteita uhmaten, pumppaamaan vetorengas, ottamaan tyypit. Siispä lopetan. Ei istuminen muutenkaan kovin mukavaa vielä ole.

JÄLKEEN OPERATION

   Eilen pääsin kotiin sairaalasta. Olisivat laskeneet jo maanantaina, mutta koska haava tihkui hieman verta, niin pitivät parhaana, että olen yhden yön. 

  Aamupalan ja lääkkeenoton jälkeen tapasin fysioterapeutin, ja yhdeksän maissa pääsin soittamaan kyydin kotiin. Hilppa, Anna ja Liisa tulivat hakemaan. 

  Polvi tuntui siedettävältä, mutta kun siihen leikkauksen jälkeen annettu puudutus alkoi menettää tehonsa, kipua kyllä oli, ja on yhä, aika lailla. Nukuttua sain melko hyvin, mutta sängystä, tuoliltakin, on hankalaa nousta. Tänään olenkin enimmäkseen makoilut lukien, samalla tehnyt jumppaliikkeitä, sekä pitänyt kylmäkallea polven päällä. Turvotusta on aika paljon. Toivottavasti alkaa hiljalleen tasoittua. Toiveissa on huomenna tai perjantaina lähteä Anttolaan. 

  Maanantai-iltana ja tiistaiyönä tuli katsottua sairaalassa jalkapalloa. Ei nukuttanut, vaikka ei polvea hurjsi särkenyt. No, aika yllättäviä tuloksia saatiin. Eilen en jaksanut kuin ensimmäisen puoliajan Norsuluurannikko-Norja pelistä seurata. Univajetta oli kertynyt. Tänään ainakin Englannin peli tulee seurattua, kun tulee ihmisystävälliseen aikaan.

  Iiris on leirillä Pajulahdessa, se loppuu lauantaina. Jonin loma alka myös silloin. Iiriksellä on viikko "lomaa", sitten on taas leiri Kiteellä. Siis viikko ollaan koko vahvuudella saaressa. Ostin vetorenkaan. Tiedän, että Iiris on innoissaan. Enköhän minä kykene veneellä ajamaan.

  Toivottavasti kelit suosivat. Minähän en paljon pysty hommia tekemään, mutta onneksi Joni on tuuraamassa. 

  Vajaan kahden viikon kuluttua on aika varattu hakasten poistoon. Siitä viikko fysioterapiaan. Kolmen kuukauden kuluttua on jälkikontrolli. Näitköhän alkusyksystä meikä urkenee sieni- ja marjametsään? Ainakin lähitienoille, sillä mustikkaa, puolukkaa ja sieniä ei tarvitse kovin kaukaa lähteä hakemaan.  

  Kirjoittelen tätä päivitystä  sängyssä maaten. Polvi on istuessa kipeä, eikä sitä tahdo saada huvään asentoon. Usko on kuitenkin luja; viikon kuluttua on tilanne jo paljon parempi.

AAMUT VÄHENEE

  Leikkaus eiku lähenee. Maanantaina kävin Päksissä kuvantamisessa ja haastattelussa. Kaikki on nyt valmiina ensi maanantain päätapahtumaan. Koska olen aamuvirkku, lähdin eilen aamuyöstä kohti Lahtea. Oli rauhallista ajella. Ehdin käydä kotona katsomassa, että kaikki on paikikoillaan. Sairaalassa meni kauan. Röntgen oli ajallaan, samoin sairaanhoitajan tapaaminen, missä käytiin läpi tulevaa, täsmennettiin mahdollisesti puuttuvia tietoja. Hoitaja vei minut sitten odottamaan leikkaavan lääkärin tapaamista. Sanoi, että tämä on vielä leikkauksessa, mutta tulee pian. Kaksi muuta oli myös odottamassa, he lonkkaleikkauksen menossa. Sitten alkoi odotus. Kaksi tuntia siinä meni small talkkia opetellen. Lopulta ortopedi tuli. Ensimmäinen meistä pääsi puhutteluun. Kymmenen minuuttia se kesti. Sitten meni toinen, samat minuutit. Minä viimeisenä. Lääkäri katseli äsken otettua röntgenkuvaa, sanoi "vasen varmaan leikataan, vaikka oikea on pahempi." Sen toki tiesin entuudestaan, mutta oikea ei oireile. 

  Muutaman sanan lääkäri vielä vaihtoi, ilmoitti sitten, että asia on hänen puolestaan kunnossa, kaikki tiedot on saatu. Viisi minuuttia, korkeintaan, vei tuo istunto. Kannatti toki pari tuntia odotella, kun varmistui, että toisen polven leikkaus ei luultavasti kauaa anna itseään odottaa.

  Kun pääsin sairaalasta, päätin pesettää auton. Vakipesulaan Hollolassa en mennyt, sillä siellä pesu harvoin onnistuu ilman ajanvarausta. Siis plan B: ajelin Hennalaan. Silllä on autopesula, johon yleensä pääsee suoraan sisään. Kun lähestyin sateen kostuttamalla soratiellä pahasti kuraantuneella autolla pesulan auki olevia nosto-ovia, alkoi omistaja jo kaukaa viittoa minua ajamaan suoraan sisään. Hyvä palvelu, puhdas auto, nokka kohti Anttolaa. 

  Anna ja tytöt ovat olleet täällä lauantaista saakka. Uimista, trampalla oloa, jalkapalloa iltaisin. Siinä ohjelma. Lisäksi lähimatkailua: sunnuntaina veneellä Lietveden Siltakioskilla, tänään autolla Puumalassa. Siltakioskilla kahvit/limsat ja jäätelöt, Puumalassa ruokaa, paluumatkalla Pistohiekka Resortissa kahvit/limsat ja palat juustokakkua/jätskit. 

  Saunottu ollaan joka päivä. Hyvissä ajoin, jotta kaikki ehtivät valmistautua klo. 19 tai klo. 20 alkavaan peliin. Liisa joutuu jättämään joskus pelin puoliajalla, vaikka kylä kiinnostus piisisi loppuun asti katsoa. Iiris jää välillä Annan kanssa tsiikaamaan myöhempääkin peliä. Minä vetäydyn siinä vaiheessa petiin.

  Tytöt, varsinkin Iiris, ovat kiinnostuneita kisoista. Itse tapahtumasta, sillä arvokisojen välivuosina ei kiinnostus ole mainittavaa. Iiris tietää nimeltä kaikki huippupelaajat ja maan, mitä he edustavat. Aika pitkälti tietää Liisakin, on oppinut Iirikseltä. Eilen olivat tytöt Messin maaleista suut messingillään. Ohi menneestä rankkarista ei ihan itkua tullut, mutta harmitusta kyllä. 

  Lauantaina lähdetään, koko porukka, Hollolaan. Iiris menee sunnuntaina kymmeneksi leirille Pajulahteen, minä maanantaiaamuna sairaalaan. Pitävät siellä yhden yön, se selvisi käynnillä. Sitten pitää muutama päivä viettää Hollolassa. Siksi, että selviää, onko kipulääkitys ja kaikki yleensä, reilassa. Loppuviikolla varmaan palataan saareen. 

  Jonin loma alkaa myös ensiviikon perjantaina. Hyvä juttu, saan avun ruohonleikkuuseen sun muuhun rutiinihommaan, joita en luultavasti kykene ihan heti tekemään. Mikäs siinä, Joni tekee, minä en tarvitse kuin solmuruoskan. 

  Anna ja tytöt tulevat pian saunasta. Minä lopettelen tätä päivitystä. Laitan loppuun muutaman kuvan menneiltä päiviltä.