EHDOTTOMASTI TARPEELLISTA

  Eilen kävin ensimmäiset muikut paunettimiehiltä. Vesisateessa usmuutin puoli yhdeksän jälkeen pitkin Kiukuanselkää "tien päähän", eli Paajalansalmelle, Pikolan puolelle, paikkaan, mihin päättyy tie. Siellä pitää kalastaja Pettinen kalustoaan, ja sieltä hän lähtee joukkoineen (joukoissa yleensä myös Haneli) pyydyksilleen, myöhemmin kesällä nuotalle. 

  Ei ollut rannalle tällä kertaa ketään muita muikkuja hakemaan tullut. Yhdeksältä päristeli kalastajien paatti ulapalta. Toivotin heille mukavaa muikkukesää. Hiippailin laiturille katsomaan, tuliko saalista. Olihan sitä, kolmessa laatikossa, arviolta ei ihan sataa kiloa, mutta ei paljoakaan vaille. Kannettiin kalat auton lavalle. Minä pikkuämpärin kanssa kysymään, että riittääkö hakijalle. Kyllä riitti. Sitten seuraava kysymys: "Samalla kaupallako mennään kuin ennenkin?"

  "No sillä, sillä", vastasi Arto. 

  "Selevä!", vastasin. "Tehhään loppulitviikki syksymmllä".

  Viime kesän loppulitviikki oli sellainen, että vein Artolla Bradypullon. Sopimatta, mutta mukavampi tulle muikkuja hakemaan, jos on edes jotenkin huomioinut. Summa summarum; on se hyvä, että Haneli on porukassa. Kalat ovat ilmaisia. Hanelille, ja siivellä minulle. 

  Pe-la yön sateli, sateli lauantaipäivän iltaan asti. Ei kaatamalla, mutta sopivasti hissukseen. 17 milliä oman mittarin mukaan. Luonto kiittää!

  Vaikka ei kaatosadetta ollut, piti muikunhakuun varustautua asianmukaisesti. Sadetakki ja -housut, sydvesti, kumikäsineet. Niillä säilyi Peppe kuivana.

  Hyviä oli mujeet. Paistettuina. Tullee jokusia kertoja poikettua "tien päässä".

  Lätkäkisat on menny Leijonilla kohtalaisesti. Ilman isoja ponnisteluja pakkovoitot Saksasta ja Unkarista. Huomenna tuleekin totisempi paikka, kun vastaan luistelle USA suivaantuneena Sveitsi-häviöstä. Teräväinen joutui jättämään kisat, ikävä takaisku. Onneksi mukaan saatiin Granlund, mutta hän ei pelaa vielä maanantaina. 

  Viisuissa ehdoton ennakkosuosikki, taivaisiin hehkutettu Liekinheitin jäi kuudenneksi. Minä en lähetystä katsonut. Ei hirveästi EuroIsraviisut isosti kiinnosta. Tai oikeasti EuroIsraAustraviisut. 

  Tänään on ollut aurinkoinen ja melko lämmin päivä. Tästä lämpenee edelleen. Kaksikymppiä menee ehkä jo huomenna rikki. Kesältä tuntuu.

    Huomenna taidan leikata nurtsin ekaa kertaa tälle kaudelle. Muikut on syöty, joten katiskan voisi kokea. Muutakin hommaa on tiedossa. Kaikki aikanaan. 

  Tiedättekö, mitkä tavarat ovat ehdottomasti tarpeellisia. Joka paikassa, mutta varsinkin saaressa, missä ei olla kauppojen lähellä. Jos ette, niin minä valotan. Oikeastaan valotan joka tapauksessa. Tässä lyhyt lista.

  -jeesusteippiä

  -nippusiteitä

  -terassiruuveja ja kokoelma kiloruuveja, -pultteja ja -muttereita

  -pari kanisteria 98 bensiiniä

  -pekonia

  -valijakastiketta

  -leipää pakkasessa

  Noita juttuja tarvitaan usein. Jeesusteipilla ja nippareilla pikakorjaa vaikka mitä, samoin ruuveilla, pulteilla ja muttereilla. 

  Bensaa tarvitaan, jos tulee äkisti halu tai tarve lähteä veneellä vähän kauemmas, tai aggregaattiin, jos sähkö katkeaa pidemmäksi aikaa. 

  Pekonin ja vaniljakastikkeen tarve ei ole niinkään merkityksellinen, mutta makunystöröitä hellivä, sopivat moneen lähtöön. 

  Leipä pakkasessa on myös nauttijaansa palkitseva; ei täällä tuoretta leipää ole tarjolla, eikä monikaan käntty viikkoa homehtumatta kestä. 

  Ilta koittaa, muttei hämärrä. Eletään hienoa aikaa vuodesta. Hienoa aikaa kestaa toki koko vuoden, mutta vaihtuvasti erilaista. Siinä neljän vuodenajan taika. 

TORSTAI?

  Tänään on torstai. Pakko uskoa. Päivät ovat täällä niin samanlaisia, että on välillä vaikea pysyä allakan oikealla lehdellä. Koska eilen käytiin Mikkelissä ruokaostoksilla, niin heräsin tähän aamuun "Friday on My Mind". Lainausmerkeissä oleva on tietysti The Easybeatsin, australialaisen rokki-poppibändin hitti vuodelta 1966. Harman Heikki sen suomeksi esitti. Ei minulla tuo biisi mielessä aamulla ollut, vaan tosiaan luulin, että on perjantai. Johtunee siitä, että normaali kauppapäivä on meillä torstai. No, nyt on torstai, helatorstai, pyhä.

  Pyhä, torstai, perjantai, tai vaikka tiistai. Kaikki päivät ovat täällä saman arvoisia, mikään niistä ei ole enempää tai vähempää lepopäivä, ei myöskään työpäivä. Mennään tilanteen, tarpeen, kunnon, vireen, sään asettamilla ehdoilla. 

  Tänään, arkipyhänä, päätettiin vaihtaa kasvulavoilla multaa. Siis hommiin. 

  Kolmen kottarin taktiikalla. Yhteen rikkaruohot, toiseen vanhaa multa vietäväksi kasvimaalle, kolmannella multasäkkien kärräys. Nyt lavat odottavat istutuksia. Hilppa itse asiassa jo hieman salaattia ja persiljaa kasvamaan laittoi. 

  Huomenna tällätään tuolle läntille pottua vakoon. Harsoa päälle, heinäkuussa saadaan maistiaisia. 

  Iltapäivä meneekin laiskotellessa. Kirjoitan, kohta katsotaan varmaan jotain suoratoistolta, saunotaan hyvissä ajoin. 

  Huomenna, oikeana perjantaina, alkaa lätkän Mm - kisa. Leijonat heti avauspäivänä tositoimissa, Saksa vastassa. 

  Lauantaina Euroviisut. Suomea povataan voittajaksi. Huumaa nostatetaan mediassa Yleä myöten. Itse en jaksa olla noista kekkereistä kovin innostunut. Hyvä, jos voittaa. Suomi. En lakkini päällä pompi, vaikka ei voittaisikaan. 

  Samat sanat lätkän osalta. Suomen voittoa sentään juhlistaisin. Tuplaespressolla ja rivillä Fazerin Sinistä. Tai menköön kaksi, riviä, kun on espressokin tuplana. 

  Ahvenia antaa katiska nirsosti. Pientä sälää kyllä tulee mutta "keskipannun" kalat ovat harvassa. Aamulla siirsin katiskan tuonne kummelisaaren matalikon syrjään. Sieltä on joskus mukavasti saalista tullut. 

  Mitäpä muuta? Ei kai mitään. Paitsi että muistelin touhutessani jonkun ajattelijan joskus sanomaa viisautta: 

  Viisas ihminen oppiin kaikesta, tavallinen kokemastaan, tyhmällä on jo vastaukset kaikkeen.

  Piti kysäistä koneelta. Sokratesta esitettiin, vaikka tekis kertoi muidenkin suuhun ajatusta tarjotun, mm. Platonin.

  Äheltäessäni mietin, olenko tuon määritelmän mukaan viisas, tavallinen vai tyhmä. No en oikein mikään, ainakaan yksiselitteisesti. Kaikesta en opi, pakko tunnustaa, kokemuksen kautta olen paljon oppinut, vastauksia mieluummin kysyn kuin valmiina annan. Taidan olla keskitien kulkija. Keskitietä on turvallista kulkea, ei kovin helposti lipeä ojaan. 

DOWN BY THE LAITURI BY POTINLAHTI

   Viikko loppuaan lähestyy. Huomenna se huipentuu äitienpäivään. Siispä suuret onnentoivotukset ja respectit äideille.

  Tällä viikolla on ollut tapahtumia. Tiistaina tulivat kaivonputsaajat. Itse työ sujui mallikkaasti. Hieman nujuamista oli kaluston kuljettamisessa, kruununa sadan kilon aggregaatti. Se tarvittiin, sillä meiltä ei löytynyt 16 A:n sulakkeen takana olevaa pistorasiaa. Korkeapainepesuri olisi polttanut 10 A:n proput suit sait. 

  Nyt vielä juoksutamme talousveden suodattimen läpi. Kahden viikon kuluttua putsauksesta otetaan vesinäyte, lähetetään tutkittavaksi. Se kuuluu urakkaan. Toivottavasti tulos on sellainen. että suodattimet saa unohtaa. 

  Kaivon veden riittävyys on kuitenkin ongelmana. Olemme tiskikonetta käyttäneet, mutta pesukonetta emme. Se vie huomattavasti enemmän vettä. Pikkupyykkiä ollaan pesty aina saunomisen jälkeisenä aamuna rannalla, kun padassa lämmintä vettä. Lakanoita ja pyyhkeitä voi Mikkelissä pestä automaattipesulassa, ja kun Hollolassa käydään, vaikka päiväseltään, voin koneellisen pyöräyttää, tuoda saareen kuivumaan.

  Koska kaivon kunnostus sisälsi renkaiden saumojen ja mahdollisten halkeamien ja lohkeamien paikkauksen, voimme kokeilla "tekopohjaveden" tekoa. Siis pomppaamme järvestä vettä kaivon ympärille. Pitäisi toimia. Ja toimiikin, olen sen verran kokeillut. Halvan sähkön aikana kun antaa rantapumpun laulaa, niin ehkä vesipulalta saadaan niskat nurin.

  Keskiviikkona ajettiin Hollolaan, torstaina palattiin. Oli kummallakin sovittuja juttuja. Hankin myös laituriremonttiin tarvittavia osia, pultteja ja ruuveja. 

  Tästä pääsemmekin sujuvasti laiturin ehostukseen. Se tapahtui tänään. Työryhmän kokoonpano: Polvistaan jäykkä Juha Rehula, selkäsärkyä poteva Haneli ja kroonisesta polvikivusta ja akuutista selän jomotuksesta kärsivä minä. Mutta kun ei ole kivuista moksiskaan, niin homma sujuu raihnaisellakin porukalla. Sujuu, kun jakaa työtehtävät oikein; Juha minä tehtiin raskaammat osat, Haneli kevyemmät, sillä häneen selkäänsä ei ollut syytä turhaan rasittaa. 

   Pertti Juhani junttaa paalua pohjaan. Kuva by Juha.

Laituri aamulla.

Laituri päivällä.

  Tuo punainen vene ei kuulu laituriosuuskuntaan. Kyllä se nyt siinä sopii olemaan, sillä laiturilla on mittaa.

  Huomenna äitienpäivää vietetään isommin työhommiin tarttumatta. Minkä nyt pakolliset, ehkä vähän vallinnaisia. En, tietystä syystä, ole kukkaa Hilpalle ostanut. Ei luonnostakaan tähän aikaan vuodesta niitä löydy. Täytyy keksiä jotain korvikkeeksi. 

  Ensi viikolla alkaa puutarhahommat kasvulavojen mullan vaihdolla. Pari uutta lavaakin perustetaan, sillä käytäntö on osoittanut, että niissä suurin osa viljelyksistä viihtyy paremmin kuin maassa. Enää perunaa ja hernettä "peltoon" istutetaan, muut kasvat lavoilla. 

  Näin se kausi jatkuu totuttuun tapaan. Huhtikuussa tullut aikainen kevätkin on ottanut takapakkia, ja nyt ollaan melko tavanomaisessa tilanteessa. 

VIHERRYSTÄ JA KARSINTAA

  Vappu meni, viimeinen kevätkuukausi alkoi. Kesäisessä säässä alkoi. Nyt ovat lämpötilat lähellä tavanomaisia. Yöpakkasia ei enää ennusteissa näy. 

  Aattoaamuna havahduin hereille kolmen jälkeen. Mielessä alkoi pyöriä eräs tulevaan laiturihommaan liittyvä juttu; kulkusillan ja kelluvan osan liitos. Aikani pyöriskelin, nostin kädet pystyy, änkesin ylös, keitin itselleni kahvit, lähdin venevajaan. Tien valumuotit laiturin ristiin ankkurointiin tarvittaviin betonilaattoihin ja raudoitin ne. 

  Sopivasti ehdin keittämään aamukahvi kakkosen juuri ennen Hilpan heräämistä. 

  Lauantaina siivottiin kesäkeittiö, raahattiin kalusteet terassille. Parissa päivässä oli koivuihin lehti puhjennut. 

  Kyllä luonnon herääminen on joka kevät sykähdyttävä näky. Tänään koivikko vihertää jo reilusti enemmän. Grillikausikin tuli avattua; kanaa kärventelin siivotussa tilassa.

Valkovuokot iloisina terälehtensä levittävät.

  Ennen noita hommia lastasin valumuotit ja työkalut veneeseen, ajelin Potinlahteen valamaan betonilaatat. Rehulan Juha tuli kaveriksi

  Eilen tuli Heguli kaivinkoneen kanssa vetämään lähes metrin verran pohjamutaan painuneet uloimmat laituritolpat ylös. Miesvoimin niitä ei nousemaan viimesyksynä saatu. 

  Tänään hyökkäsin Hanelin kaataman lehmuksen kimppuun. Elämäni karmein karsittava. Tuon kokemuksen jälkeen pärjää vaativassakin karsintasarjassa. Melkein neljä tankillista bensaa, melkein kolme tuntia aikaa. Niillä emmeillä homma meni läpi. 

  Tänään taitaa iltapäivällä sataa. En muutenkaan enää hommiin viitsi ryhtyä. Karsinta riittää, varsinkin kun siihen liittyi myös pätkiminen. 

  Huomenna uudet askareet. Kaivonputsausmiehet tulevat. Heitä kuljetan. Ja kädet selän takana pyöriskelen kaivon ympärillä vahtimassa miesten työskentelyä, kyselen, annan neuvoja, ihmettelen, keksin parannuksia työtapoihin. No en tietysti. Pysyn loitommalla, puuhailen omia töitäni. Puuhaa täällä riittää, ei käy aika pitkäksi. Näin tulee menemään perinteisesti kevät ja alkukesä. Hyvä niin. Peukalonpyöritys ja kolmiloikan hyppääminen eivät mielihommiani ole. 

AATON ASKAREET

  Aattopäivä ei paljon muista päivistä poikennut. Paitsi että.... poikkesi se kuitenkin. Aamusta puuhailin omia hommiani, Hilppa omiaan. Minä tein kaivonkanteen pientä parannusta, kävin katiskalla (ei mainittavaa menestystä). Katiskalle lilliessäni soitti Haneli. Sanoi, että tulee ip. katamaan sovitun lehmuksen ja laukaisemaan tuulen konkeloon kaataman puolilahon haavan. Kertoi Tainan tulevan mukaan. Ja munkkeja. Ja simaa. Ja haukifileen. Joten iltapäivän osalta päivä poikkesi edellisistä. 

  Ehdin vielä ennen lounasta pestä pihaterassin. Se varmaan kalustetaan huomenna, juodaan pihalla ainakin kahvit, sillä lämmitä on luvassa. 

  Taina ja Haneli rantautuivat yhden jälkeen. Ensin kaadettiin!, siis Haneli kaatoi Lehmuksen. 

Avarampaa tuli. Syy puun kaatoon oli, kun se alkaa tiputtamaan lehtiään jo heinäkuussa, eli ei ole terve. Aika lailla varjostaa myös. Nyt on vaahteralla ja tammella tilaa ja valoa kasvaa. 

  Ei lehmus kuitenkaan laho ollut. Vähän lahonalkua vain tyvessä. Ihan "tyhkäpuuta" muuten. Haneli pätki tyvestä jonkin matkaa, sillä oma "mökkisahani" on aika tehoton ammattilaisen värkkiin verrattuna, ja tahtoo paksua puuta sahatessa teho loppua.

  Tuulekaatokonkelo saatiin sitten nurin. Taljaa apuna käytettiin. Hyvin sujui homma. Minä en yksin uskalla moisiin töihin ryhtyä. 

  Haapa on niin laho, että ei ole polttopuuksi. Raivailen vain roippeet näkyviltä. N. kuuden metrin korkeudelta katkennut rungonjämä jätettiin pystyyn. Linnut saavat pitää sen ruokailupaikkanaan, kolopesijät ehkä löytävät uuden asuinpaikan. Luulen, että puussa korkeammalla vuosikymmenet pesinyt käpytikka ei enää siihen uutta kotia naputa. Maisemissa se kuitenkin on. Uusi pesäpaikka paljastuu ennen pitkää. 

  Urakan jälkeen kahville. Tuliaisina oltiin saatu simaa ja valtavan kokoisia munkkirinkilöitä by Ollinmäki. Haneli oli ne ap. kylältä ostanut. Paitsi siman, mikä on Tainan tekemää. Siinä ei rusinat vielä pinnassa olleet, mutta meillä oli omasta takaa kaupan simaa. Siis sensin simaa, sitten kahvia ja munkkeja. Urakalla, sillä Hilppa teki ap. pikamunkkeja. En tarkalleen tiedä reseptiä, mutta taikina tiputetaan lusikalla kiehuvaan öljyyn. Hyvä olivat, kuten Ollinmäen jättimunkitkin. 

  Kahvit juotiin, vankasti syötiin, kuulumisia vaihdettiin. Aikanaan Taina ja Haneli lähtivät Piskolaan. Me päätimme heittäytyä vapaalle. 

  Huomenna on vappu. Me marssitaan kahdestaan jonossa vappumarssi. Ei vainenkaan. Me siivotaan kesäkeittiö, kalustetaan ulkoterassi, nautitaan loppupäivä kesäisestä säästä. Ja minä kerään voimia lauantaina alkavaan puusavottaan. 

  Ilmat alkanevat lämmetä. Pari seuraavaa päivää ainakin on pariakymppiä tiedossa. Sitten kymmenen tai vähän päälle. Eli aika normaalia. Yöt lämpenevät myös. Ei enää pakkasia, vaan muuta astetta plussaa aamullakin.

  Pian päästään puutarhahommiin. Hyvä, ei pääse tekeminen loppumaan. Koivut alkavat vienosti vihertää, aluskasvillisuus ei vielä. Kohta sekin aloittaa. Vetää taivaalta toivotaan. Siis sateenjumalilta. 

  Järven vesi on hieman noussut. Samoin kaivon. Nyt niitä sateita tarvitaan, sillä sulamisvedet eivät varmaan kovin paljon pintoja kohota. 

VAPPUKELIT

  Aamuyöllä heräsin obligatoriselle pissakäynnille kahden maissa. Maa oli ohuen lumikerroksen peitossa! Kun seuraavan kerran havahduin, katsoin kelloa (sähkökäyttöinen herätyskello), oli se pimeänä. Nappasin puhelimen, katsoin viestit: Käyttöpaikalla Avokkaansaari 0 52100 ANTTOLA on alkanut verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys 26.04. klo 03:19. Vikaa korjataan. Arvioitu päättymisaika 05:15.

  Avasin Järvi-Suomen Energia häiriökartan. Nyt ei ollut kyseessä niin laaja alue ilman kipinää; Mikkelin keskustan itäpuolella yksi rypäs muuntajia punaisella, Saukonsalon tienoolla, tietysti, muutama. Ajattelin, että en lähde aggregaattia virittelemään. Oikea päätös. Nukahdin, valpastuin viiden jälkeen. Kas kummaa, kello aneli ajan asettamista. Taas viestit katsoin: Käyttöpaikalla Avokkaansaari 0 52100 ANTTOLA verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys on päättynyt 26.04. klo 05:02. 

  Kerrankin oli ilmoitus oikeassa. Aina, kun sähkökatkos tulee, pärähtää viesti, missä arvioidaan korjauksen kestävän n. kaksi tuntia. Ymmärrän, että tuo kahden tunnin vakioviesti ensin laitetaan, se on varmaan automaattinen tapahtuma. Yleensä katkot ovat lyhyitä, vain parista minuutista puoleen tuntiin, joskus, onneksi harvemmin, tilanne kestää useista tunneista jopa vuorokausiin. Eikä kuluttajalle, ei ainakaan minulle, tule uutta arviota kestosta, vaikka se kerran kesti lähes kolme vuorokautta. 

  Tässä aamuinen kuva portailta otettuna. Tuliko vappusää liian aikaisin?

  Eilen, jotta elämä ei olisi rallattelua ja tanssahtelua, ilmaantui ensimmäinen joukko mauriaisia eli sokerimuurahaisia keittiöön kartoittamaan tilannetta. Oltiin varauduttu. Laitoin kaksi muurahaissyöttiä lattialle ulkoseinän viereen, oletetulle kulkureitille. Muurahaissyötin nimi paketin kyljessä on Muurahaispuffetti. Melko ironinen nimivalinta valmistajalta. Vähän kuin natsien kaasukammiot nimettäisiin terveyskylvyiksi. Ihminen on julma, ihmistä kohtaan, muurahaista kohtaan. 

  Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta iltapäivällä Hilppa äkkäsi, että toinen syöttöastia oli mustanaan mustiaisia. Eikä työtasoilla näkynyt ketään. Ei ollut nyt aamullakaan, Lisäsin syöttöastioihin apetta. Jospa tänä vuonna päästäänkin vähällä mauriaisten suhteen. Viime kesänä niillä oli, vappuna, oikein kunnon marssi, keittiön ikkunan edessä työtasolla kävi melkoinen kuhina. Työläisiähän nuo marssijat ovat. Yhtä kaltoin niitä nyt kohtelemme kuin ihmistyöläisiä on aikojen saatossa kohdeltu. Vaikka luontoystävä olenkin, niin en halua, että kahvinkeitin ja apk:n roskasuodatin ovat sokermurkkuja täynnä, mitään ruokatarviketta ei voi hetkeksikään tasoille jättää. 

  Tänään vielä tuulee, puuskissa reilusti. Toivottavasti ei enää virta pätkähtele. Huomenna on tämä kevätmyräkkä ohi. Päivät vähän lämpenevät, aamuyöt ovat nollan tietämissä. Ei ole kiirus istuttelemaan. Ei edes pottua. Valmistelevia duuneja kuitenkin viikolla aloitellaan.

  Keskiviikkona käydään kaupungissa muonaa ostamassa. Tiijä vaikka muutama munkki ja litra simaa ostoskassiin päätyisi? 

  Vappu siis tulee, vappu menee. Vapun jälkeisellä viikolla onkin sitten tapahtumia: Tiistaina tulevat kaivonpuhdistajat: Tyhjennys, korkeapainepesu, lietteen poisto, vanhan kalkin poisto, saumojen tiivistys, suodatinsora, vesikaivokalkki, runkolinjan desifiointi, vesinäytteen otto. Päästään eroon talousveden suodatuksesta. Se on ainakin toive ja tarkoitus. 

  Keskiviikkoaamuna lähdetään Hollolaan. Minulle tuli kutsu vielä yhteen röngenkuvaan hampaista. Lääkäri haluaa tarkentaa jonkun hampaan tilanteen. Toivottavasti ei löydy mitään isompaa ongelmaa. 

  Yksi yö ollaan. Hilpalla on suuhygienisti torstaina, sen jälkeen takaisin saareen. Lisää tavaraa tietysti mukanamme roudataan. 

  Kun tätä nyt lopettelen, on sähkö äsken pätkähtänyt kolme kertaa. Sekunnin katkoja, kaikista kuitenkin ilmoitus. Vain ilmoitus siitä, että oli lyhyt sähkökatkos, pahoittelut päälle. Tää on herkkää aluetta sähkön suhteen. Kun jossain tuulee, niin saattaa pätkähtää, kun jossain ukkostaa, vaikka ei edes jyrinää kuulu, saattaa pätkähtää. Sen kanssa on elettävä. Miksei, onhan verkon omistajalla Suomen kalleimmat perus- ja siirtomaksut. Pitää sillä rahalla saadakin jännitystä elämään!

VIRTAA VERKOSTA, VIRTAA OMASTA VÄRKISTÄ

  Eilen pätkähti sähkö illalla. Silmäilin häiriökarttaa, huomasin, että ei ollut kyse ihan pienestä häiriöstä; muuntajia punaisena näkyi kymmenittäin, Puumalassa, Juvalla, Mikkelissä. Varmaan kauempanakin, mutta eivät ne minua kiinnostaneet. 

  Sähkö ei palautunut Nukkumatin kutsuun mennessä. Päätin, että jos ei ole aamulla virtaa, ryhdyn toimenpiteisiin. Heräsin jo hieman ennen viittä. Hämärää oli, mutta valoa oli turha yrittää. Siis hommiin! Kävin ensin venevajasta jatkoroikkia. Sitten raahasin piha-aitasta aggregaatin talon päätyyn, mistä on lyhyt matka vetää roikka pikkukammarin läpi keittiöön, sieltä jatkaa tupaan. Vedin johdot valmiiksi. Sitten nykimään aggrea käyntiin. Tarkastin, että kaikki namikat olivat oikeassa asennossa. Ensimmäinen nykäisy tuotti tuloksen, mutta vääränlaisen. Satutin nimittäin käteni aggregaatin vetokahvaan. Ipotti. Ei auttanut, uusi kiskaisu, vahingosta viisastuneena vetokahva ala-asennossa. Heti pörähti käymään. 

  Pyysin tekoälyä luomaan kuvan minusta hyppimässä lakkini päällä, kun olin käteni satuttanut. Kerroin asetelman. Aika hyvin tekis sen teki!

   Toki ei olisi tarvinnut toista lakkia kuvaan laittaa. Olisi riittänyt nyt päässä olevan polkeminen. Ei tullut erikseen mainittua. Ehkä lakin päällä hyppiminen on tekoälylle hieman vieras tapahtuma. Harva näet kuljettaa mukaan toista hattua, minkä päällä voi pomppia. Ehkä sellaiset, jotka eivät halua varsinaista päähinettä liata, niin tekevät?

  Tuo aggregaatti on muutaman vuoden ikäinen. Sen hankin, kun juhannuksen alla oli kolmen päivän sähkökatkon jälkeen. Siihen pulaan sain aggregaatin lainaksi tutulta. 

  Nyt tuli ensimmäinen kerta, kun jouduin tositoimissa värkkiä käyttämään. Joka vuosi on täällä katkoja, useita. Mutta ne ovat olleet niin lyhyitä, että ei ole tarvinnut sijaista hommiin. Kesäisin olen aggregaattia koekäyttänyt, muuten on saanut olla rauhassa. 

  Kun aamukahvit oli nautittu, lähdetiin Mikkeliin. Oli puutteita, lähinnä rautakauppajuttuja. Ja bensaa piti myös ostaa, sillä aggregaatti on janoinen, eikä varalla paljoa ollut. 

  Kun oltiin Mikkelissä, tuli verkkoyhtiöltä ilmoitus, että sähkökatkos on päättynyt. "No hyvä", tuumittiin. Ei mennyt kauaa, kun taas ilmoitus: on alkanut uusi sähkökatko, sen on arvioitu päättyvän klo. 14:00. Eipä hätiä. Kyllä tuollaisen kanssa pärjätään. 

  Joskus yhdentoista maissa taas puhelin kilahti. Sähkökatko oli päättynyt!

  Pian ilmoituksen jälkeen oltiin saaressa. Totta oli. Sähköä tuli, ihan verkosta. 

  Uskaliaasti korjasin aggregaatin ja roikat pois. En suotta. Ei ole enää pätkinyt. Eikä ollut odotettavissakaan, sillä tänään ei tuule kovinkaan navakasti.

  Se eilinen juttu olikin tosi laaja. Puuskatuulet olivat kaataneet puita linjoille Keski- ja Itä-Suomessa. Laajalti sähköttömiä talouksia, kymmeniä metsäpaloja, kaatuvien puiden ja sähkölinjojen tulisen kohtaamisen kipinöinnin aiheuttamana.

  Ei tuuli eilen täällä erityisen kovalta vaikuttanut. Tosin puuskissa taipuilivat rungot, vaahtopäät kirmasivat. 

  Ilmastonmuutoksen, jota ei ole, sanovat eräät, vuoksi tuulisuus lisääntyy. Sähkökatkoja saattaa tulla, sillä näissä harvaanasutuissa saarisissa selkosissa ei johtoja ole paljonkaan maahan haudattu. Onneksi on sentään nyt hyväksi koettu aggregaatti, niin ei pääse pakastin sulamaan, jääkaapin sisällys pilaantumaan. Ja kahvinkeitin, televisio, tietokone, mokkula, sekä puhelimen lataus toimivat. Noihin riittää virtaa omasta takaa. Kunhan jaksaa kallista bensaa saareen roudata. 

  Viileää oli aamupäivä, hieman lämpeni päivemmällä. Viileänä pysyttelee lähiajat. Ei vielä hiirenkorvaa pukkaa. Aika tyhjän näköinen on koivikko ja aluskasvillisuus. Kunhan tovin jaksaa odottaa, alkaa tapahtua. Parasta aikaa, hento vihreys etenee kaikenkattavaksi. Ja linnut säestävät!