JÄLKEEN OPERATION

   Eilen pääsin kotiin sairaalasta. Olisivat laskeneet jo maanantaina, mutta koska haava tihkui hieman verta, niin pitivät parhaana, että olen yhden yön. 

  Aamupalan ja lääkkeenoton jälkeen tapasin fysioterapeutin, ja yhdeksän maissa pääsin soittamaan kyydin kotiin. Hilppa, Anna ja Liisa tulivat hakemaan. 

  Polvi tuntui siedettävältä, mutta kun siihen leikkauksen jälkeen annettu puudutus alkoi menettää tehonsa, kipua kyllä oli, ja on yhä, aika lailla. Nukuttua sain melko hyvin, mutta sängystä, tuoliltakin, on hankalaa nousta. Tänään olenkin enimmäkseen makoilut lukien, samalla tehnyt jumppaliikkeitä, sekä pitänyt kylmäkallea polven päällä. Turvotusta on aika paljon. Toivottavasti alkaa hiljalleen tasoittua. Toiveissa on huomenna tai perjantaina lähteä Anttolaan. 

  Maanantai-iltana ja tiistaiyönä tuli katsottua sairaalassa jalkapalloa. Ei nukuttanut, vaikka ei polvea hurjsi särkenyt. No, aika yllättäviä tuloksia saatiin. Eilen en jaksanut kuin ensimmäisen puoliajan Norsuluurannikko-Norja pelistä seurata. Univajetta oli kertynyt. Tänään ainakin Englannin peli tulee seurattua, kun tulee ihmisystävälliseen aikaan.

  Iiris on leirillä Pajulahdessa, se loppuu lauantaina. Jonin loma alka myös silloin. Iiriksellä on viikko "lomaa", sitten on taas leiri Kiteellä. Siis viikko ollaan koko vahvuudella saaressa. Ostin vetorenkaan. Tiedän, että Iiris on innoissaan. Enköhän minä kykene veneellä ajamaan.

  Toivottavasti kelit suosivat. Minähän en paljon pysty hommia tekemään, mutta onneksi Joni on tuuraamassa. 

  Vajaan kahden viikon kuluttua on aika varattu hakasten poistoon. Siitä viikko fysioterapiaan. Kolmen kuukauden kuluttua on jälkikontrolli. Näitköhän alkusyksystä meikä urkenee sieni- ja marjametsään? Ainakin lähitienoille, sillä mustikkaa, puolukkaa ja sieniä ei tarvitse kovin kaukaa lähteä hakemaan.  

  Kirjoittelen tätä päivitystä  sängyssä maaten. Polvi on istuessa kipeä, eikä sitä tahdo saada huvään asentoon. Usko on kuitenkin luja; viikon kuluttua on tilanne jo paljon parempi.

AAMUT VÄHENEE

  Leikkaus eiku lähenee. Maanantaina kävin Päksissä kuvantamisessa ja haastattelussa. Kaikki on nyt valmiina ensi maanantain päätapahtumaan. Koska olen aamuvirkku, lähdin eilen aamuyöstä kohti Lahtea. Oli rauhallista ajella. Ehdin käydä kotona katsomassa, että kaikki on paikikoillaan. Sairaalassa meni kauan. Röntgen oli ajallaan, samoin sairaanhoitajan tapaaminen, missä käytiin läpi tulevaa, täsmennettiin mahdollisesti puuttuvia tietoja. Hoitaja vei minut sitten odottamaan leikkaavan lääkärin tapaamista. Sanoi, että tämä on vielä leikkauksessa, mutta tulee pian. Kaksi muuta oli myös odottamassa, he lonkkaleikkauksen menossa. Sitten alkoi odotus. Kaksi tuntia siinä meni small talkkia opetellen. Lopulta ortopedi tuli. Ensimmäinen meistä pääsi puhutteluun. Kymmenen minuuttia se kesti. Sitten meni toinen, samat minuutit. Minä viimeisenä. Lääkäri katseli äsken otettua röntgenkuvaa, sanoi "vasen varmaan leikataan, vaikka oikea on pahempi." Sen toki tiesin entuudestaan, mutta oikea ei oireile. 

  Muutaman sanan lääkäri vielä vaihtoi, ilmoitti sitten, että asia on hänen puolestaan kunnossa, kaikki tiedot on saatu. Viisi minuuttia, korkeintaan, vei tuo istunto. Kannatti toki pari tuntia odotella, kun varmistui, että toisen polven leikkaus ei luultavasti kauaa anna itseään odottaa.

  Kun pääsin sairaalasta, päätin pesettää auton. Vakipesulaan Hollolassa en mennyt, sillä siellä pesu harvoin onnistuu ilman ajanvarausta. Siis plan B: ajelin Hennalaan. Silllä on autopesula, johon yleensä pääsee suoraan sisään. Kun lähestyin sateen kostuttamalla soratiellä pahasti kuraantuneella autolla pesulan auki olevia nosto-ovia, alkoi omistaja jo kaukaa viittoa minua ajamaan suoraan sisään. Hyvä palvelu, puhdas auto, nokka kohti Anttolaa. 

  Anna ja tytöt ovat olleet täällä lauantaista saakka. Uimista, trampalla oloa, jalkapalloa iltaisin. Siinä ohjelma. Lisäksi lähimatkailua: sunnuntaina veneellä Lietveden Siltakioskilla, tänään autolla Puumalassa. Siltakioskilla kahvit/limsat ja jäätelöt, Puumalassa ruokaa, paluumatkalla Pistohiekka Resortissa kahvit/limsat ja palat juustokakkua/jätskit. 

  Saunottu ollaan joka päivä. Hyvissä ajoin, jotta kaikki ehtivät valmistautua klo. 19 tai klo. 20 alkavaan peliin. Liisa joutuu jättämään joskus pelin puoliajalla, vaikka kylä kiinnostus piisisi loppuun asti katsoa. Iiris jää välillä Annan kanssa tsiikaamaan myöhempääkin peliä. Minä vetäydyn siinä vaiheessa petiin.

  Tytöt, varsinkin Iiris, ovat kiinnostuneita kisoista. Itse tapahtumasta, sillä arvokisojen välivuosina ei kiinnostus ole mainittavaa. Iiris tietää nimeltä kaikki huippupelaajat ja maan, mitä he edustavat. Aika pitkälti tietää Liisakin, on oppinut Iirikseltä. Eilen olivat tytöt Messin maaleista suut messingillään. Ohi menneestä rankkarista ei ihan itkua tullut, mutta harmitusta kyllä. 

  Lauantaina lähdetään, koko porukka, Hollolaan. Iiris menee sunnuntaina kymmeneksi leirille Pajulahteen, minä maanantaiaamuna sairaalaan. Pitävät siellä yhden yön, se selvisi käynnillä. Sitten pitää muutama päivä viettää Hollolassa. Siksi, että selviää, onko kipulääkitys ja kaikki yleensä, reilassa. Loppuviikolla varmaan palataan saareen. 

  Jonin loma alkaa myös ensiviikon perjantaina. Hyvä juttu, saan avun ruohonleikkuuseen sun muuhun rutiinihommaan, joita en luultavasti kykene ihan heti tekemään. Mikäs siinä, Joni tekee, minä en tarvitse kuin solmuruoskan. 

  Anna ja tytöt tulevat pian saunasta. Minä lopettelen tätä päivitystä. Laitan loppuun muutaman kuvan menneiltä päiviltä.

JUHANNUKSEN ALLA

  Juhannus lähestyy, sade lähestyy, leikkaus lähestyy. Sellaiset oli mietteen aamulla. Juhannukseen en ole isommin varautunut, sateeseen en aio varautua, mutta leikkaukseen olen varautunut kuin aurinkokennoon liitetty akku. Varautumisen vuoksi ajettiin su. Hollolaan yöksi. Eilisaamuna olin verikokeissa ja EKG:ssä. Täällä saaressa olen alkanut tehdä etukäteen erilaisia juttuja, joita en varmaan ihan heti leikkauksen jälkeen saa/pysty tekemään. Varautuminen ei kuitenkaan ole 24/7-hommaa, joten aamulla napsin muutaman kuvan.

  Isotalvikit kukkivat parissa muutaman neliön läntissä.

Päivänliljat myös kukoistavat

Kukkapenkit siisteinä, kun eilen nurmikon leikkasin, trimmerillä reunat tarkoin. 

  Krassi nostavat päitään kolmessa ruukussa. Elokuussa ne alkavat vuorostaan ilahduttaa katsojaa. 

  Kuvauksen jälkeen vein, osana varautumisia, valmiiksi autoon jätesäkeissä muovia ja kartonkia kierrättäväksi, sekä yhden sekajätteeksi päätyvän. Huomenna mennään Mikkeliin ruokaostoksille, ja vesisadetta on tiedossa. Mukavampi, kun ei tarvitse roskia sateessa ylitse viedä. 

  Samalla reissulla pyöräytin lenkin Luonterin eteläpäässä. Kaukaa syynäsin, näkyykö sääksen pesällä eloa. Kyllä sieltä joku kurkisteli. Putkella kuvasin. 

Ei lähtenyt sääksivanhemmista kumpikaan kaartelemaan ylläni, mutta lokki lähti.

  Tämän päivän kuvailut ja valmistautumiset taitavat olla nyt tehty. Sateen uhka leijuu yllämme kuin Putinin varjon Ukrainan taivaalla. Ei väliä. Katsottavaa riittää, jossain välissä saunotaan. Sitä paitsi: vaikka sataisi joka päivä, rakeita välillä, niin meillä on asiat paljon paremmin kuin ukrainalaisilla. 

  Juhannuksen lienee kelvollinen keli. Kokolle aattona mennään, lauantain perinteisesti Otavaan Amyn luo. Sinne tulee myös perhe Tiilikainen. Ja paljon muita. 

  On se aika taas äkkiä ohi vilahtanut. Ollaan oltu saaressa pian kaksi kuukautta. Eli noin kolmasosa mökkikaudesta. Pian se on leikkauskin jäänyt unholaan, ei polvi kipuile, puolukat pakkasen panemat, Hollola kotina vakituisena. Tosin asioita ennen sitä tapahtuu, ajatuksia ilmaantuu, kokemuksia kasaantuu. Niistä tuonnempana, en ala tulevaisuutta tässä kohtaa kuvailemaan. En kynällä (siis näppiksellä), en kameralla. Vaikka tulevaisuuskamera olisi toki mainio keksintö. Taidan keittää kahvit. Uunikanaa äsken syötiin, nyt on kahvi maullaan. 

MUKAVIEN UUTISTEN PÄIVÄ

  Eilen oli mukavien uutisten päivä. Iltapäivällä tuli sähköposti kaivonpuhdistusfirmalta. Se oli vesinäytteen testausseloste. Lopultakin, kaikkien kommellusten jälkeen. Ensimmäinen näyte viipyi matkalla liian kauan, uusi näytepullo meille oli lähetetty Vilppulaan. Seuraava tulikin sitten Anttolan Salen automaattiin. Maanantaina laitoimme näytteen postiin Mikkelissä. Se löysi päivässä tiensä Jyväskylään, joten siltä osin homma kunnossa. Ja kaikin puolin muutenkin. Näytteessä ovat kaikki arvot kohdillaan. Erinomaista talousvettä on nyt kaivossa. Suodatinsysteemin lähti sanan tien pois. Ihana asia!

  Ei mennyt kauaa ensimmäisestä ilonaiheesta, kun puhelin soi. Soitto tuli Päksin leikkauksenjärjestelystä. Sieltä tarjottiin peruutuspaikkaa. En kieltäytynyt, joten puukkoa tulee 29. kuluvaa kuuta. 

  Tämä aiheuttaa myös valmistautumista. Ensi maanantaina on verikoe, EKG ja viljelynäyte nenästä Hollolan Sotekeskuksessa. 

  22.6. kuvantaminen ja perään leikkaushaastattelu Päksissä. 

  29. 6. sitten kello 7:00 leikkausta varten Päksiin. 

  Fysioterapia on myös jo buukattu, se on 22. heinäkuuta Hollolan Sotekeskuksessa. Eli ajelua tulee. Onneksi kaasulla. 

  Pyysin kohteliain, sanankääntein, että Tekis tekis minusta kuvan "leikkauksen jälkeen". Tekis teki. Laittoipa kesäisen, saareen kuuluvan työhatun päähäni. Liekö kovin todellinen? Hattu ainakin tulee olemaan eri. 

  Jotenkin oli eilen noiden ilmoitusten jälkeen omituisen keveä olo. Varmaan siksi, että kaksi viimeaikojen tärkeintä asiaa saivat sinetin. Ja ihan hyvän sellaisen. 

  Muutenkin ovat asiat täällä saaressa edenneet; sauna on pesty, tramppa kasattu, tänään Hilppa siivosi nukkuma-aitan. Huomenna on vielä saunatuvan siivous. Sitten on kaikki valmiina, kun juhannukselta vahvuus Saarelassa kasvaa, Perhe Tiilikainen on täällä vaihtelevin kokoonpanoin juhannuksesta heinäkuun loppuun. Anna ja tytöt tulevat jussina, Iiris lähtee viikon leirille 22. päivä, tulee taas viikoksi tänne, sitten toiselle leirille. 

  Leikkauksen jälkeen ollaan ehkä pari päivää kotona. Tai ehkä ei. Riippuu? Aika äkkiä kuitenkin saareen palataan. Hilppa kuskina. Enköhän minä veneeseen pääse, siitä pois. 

  Jonilla alkaa loma heinäkuun puolivälissä. Täällä kaivataankin silloin ruoholeikkaajaa. Luulen, että en ehkä sitä hommaa ihan heti leikkauksen jälkeen tee. 

  Sellainen päivitys, positiivinen. Keskellä ikävien uutisten maailmaa. Niin mölöksi on maailma mennyt, että jopa futiksen mm-kisat on menettänyt makunsa. Trump ja FIFAN puheenjohtaja Giovanni Infantino pitävät siitä huolen. USA:han on joukkueiden ja fanien ollut hankalaa päästä. Eräiden maiden joukkueita on syynätty ja tutkittu ties kuinka kauan. Huippuna somalialainen erotuomari käännytettiin takaisin, vaikka matkusti diplomaattipassilla. 

  Infantio, Trumpin paras kaveri, on puolestaan tehnyt kisoista rahasammon. Kyllä, valitettavasti hienoin laji maailmassamme jää näiden herrojen masinoiman toiminnan jalkoihin. 

  Ei voi mitään, mutta meillä juoksee puhdas vesi keittiöön, minun jalkaleikkaukseni on lopultakin pian edessä. 

0NPA SEISOVAA ILMAA

  Aamulla povasi Foreca sateen alkavan puoliltapäivin. Siksi hyökkäsin ikkunoita pesemään. Aloitin ulkoa, myöhemmin sisällä Hilppa toimi assistenttina siirrellen tavaraa pois ikkunoitten edestä. 

  Nyt on ikkunat pesty. 83 pintaa kaikkiaan. Suurin määrä tulee tietysti tuvan, keittiön ja kammareitten ikkunoista; seitsemän aukkoa, kahdeksan pintaa per aukko, kun ne ulkoa, sisältä ja välistä pesee. 

  Ei muuten ole satanut. Eikä ennusteessa enää edes tälle päivälle pisaroita ole. Mutta ilma on seisovaa. Tukahduttavaa. Kuten ukkosen alla. Ilman uhkaa ukkosesta. Sanoo Foreca. 

  Ikkunat siis kirkkaina kiiltää. Hyvin näkyy lasien läpi juhannusruusu kymmenine kukkineen, satoine nuppuineen. 

  

  Eilen oli lämmin kesäpäivä. Illansuussa, kun touhuttiin hieman kasvulavoilla, huomasin aitaverkossa jurottavan syreenikiitäjän. Sehän on suurin Suomessa vakituisesti elävä perhonen, sen siipien kärkiväli saattaa olla 12 senttiä. 

  Tätä lajia näkee silloin tällöin. Kerran kesässä. keskimäärin. Eikä koskaan kahta kerralla. Toukkiakin vöngertää  kesäisin. Kookas vaaleanvihreä olio. Ei ole vielä tänä kesänä näkynyt. Eikä puuntuhoojan toukkaa, yhtä suurta punaruskeaa hirviöpäätä. Puuntuhooja on syreenikiitäjää pienempi koreilematon perhonen mustia raitoja harmaissa siivissään. Kun piha-aitan takaa kaadettiin iso raita, niin sitä pilkkoessa löytyi monta toukkaa. Ne saattavat asustaa puun sisällä vuosikausia, ennen kuin kairaavat itsensä ulos, etsivät talvehtimispaikan, missä koteloituvat. Nyt piisaa trivia perhosista. 

  Juhannukseen ei ole enää kuin puolitoista viikkoa. Epävakaista säätä taitaa olla se aika. Juhannuksen keliä ei vielä tiedä, jos ei tiedä juhannusta edeltävääkään. Ennusteet tietää, mutta niihin ei isosti kannata luottaa. Jossain kuitenkin sanottiin, että juhannukseksi saattaa tulla käänne. Ei sanottu, mihin suuntaan. Varmaa lienee, että juhannus tulee. Jollei taivas putoa niskaamme. 

POSTI JA MUUTKIN PERSEESTÄ

  Maanantaina 25.toukokuuta laitettiin vesinäyte tutkittavaksi kaivon puhdistuksen suorittaneeseen firmaan Jyväskylään. Hurrissalon Salessa se postin huomaan luovutettiin. Aamulla kahdeksan jälkeen, sillä posti lähteen eteenpäin kymmenen maissa. Tulokset lähetetään sähköpostiin 1-2 viikon kuluessa., lukee ohjeissa. 

  Viikko postituksen jälkeen, eli viime maanantaina tuli minulle postilta sähköposti: 

  Sinulle on tullut lähetys. 

  Noutopaikka on vaihtunut: Postin automaatti, K-Market Järvinen, Kaarikatu 1, Vilppula 

  Viimeinen noutopäivä: 6.6.  

  Lähettäjä: Suomen kaivohuolto Oy Lähetystunnus: JJFI66993698937617636  

  Lokero 7, koodi 513512 

  Noudettuasi paketin suljethan lokeron oven huolellisesti.

  Minä, että mitä helvettiä. Soitin kaivofirman asiakaspalveluun. Kerroin asiani. Minulle vastattiin, että kyseessä on uusi näytepullo, sillä edellinen oli tullut perille liian myöhään. Minä, että milloin. 

  "Torstaina", ilmoitti neitokainen. 

  "Kolme päivää", vastasin. "Onko se liian kauan?"

  "Kaksi päivää on meillä pidetty rajana."

  "Maanantaina paketti lähti, tarkistin sen Omapostista. Kauan kestää näköjään", tuumasin.

  "Posti on sellainen", sanottiin. "Yleensä tulevat toisella yrityksellä perille ajoissa."

  "No, entäs uuden paketin nouto-osoite?" 

  "En osaa sanoa, kyllä meillä täällä oikea osoite on."

  Niinpä niin. En oikein usko, että väärään paikkaan joutuminen postin vika on. Mutta olkoot kenen tahansa. Meille on matkalla uusi näytepullo. Se on tänään tai huomenna noudettavissa. Luultavasti Mikkelissä. Sopii, huomenna on kauppapäivä. 

  Maanantaina laitetaan uusi yritys liikkeelle. Nyt kyllä viedään lähetys Mikkeliin. Taitaa Hurrissalon ja Mikkelin väli olla liian hidas, Ei sinänsä ihme; on melko mutkainen tie. 

  Jospa nyt onnistuisi. Ja jospa tulisi pian myönteinen tulos, jotta saataisi ottaa suodatin välistä pois. 

  PS. Olen muistavani, että joku keskiaikainen Ruotsin kuningas sanoi: Jos haluat kirjeesi menevän perille, älä käytä postia. En kyllä saanut muistini tueksi Googlea enkä tekoälyä. Ei haittaa. Meidän tapauksessamme lähetys sentään meni perille, joskin liian myöhään. Ja minulle tarkoitettu lähetys tuli perille, mutta väärään paikkaan.  

  Tänään oli raikas aurinkoinen aamu. Alkukesän vihreys vallitsee. On hienoa. Näistä tulee nauttia täysin rinnoin. 

  Huomennakin on lämmitä, ja yhä lämpenee. Pieniä vesisateita on ennusteissa. Luonto on saanut vettä tarpeeksi. Järvet ja kaivot haluavat lisää. Meillä on nyt tilanne parempi. Pesukone toimii järvipumpun kautta, myös liitäntä apk:lle on tehty. Eiköhän pärjäillä. Vettä kaivossa on jonkin verran. Uutta tehdään tarvittaessa imeyttämällä Saimaata. 

  Aamupäivän pilkoin puita. Nyt, kun arska on noussut korkealle, on se turhan kuumaa hommaa. Siispä panen pisteen, menen puutarhakeinuun nauttimaan alkukesästä. 

PESUKONE SUO HELPOTUSTA

  Hoviputkimies Jokke tuli tänään rakentamaan pesukoneille liitännät järvipumppuun. Kone kertaalleen 90 asteen pitkällä ohjelmalla ilman pyykkiä käytetty. Kaikki kunnossa. Nyt voi vaihtaa kalsarit. No, totta puhuakseni olen jo kerran saaressa olon aikana vaihtanut, pari viikkoa sitten. Uskokoon, ken haluaa. 

  Tosiasiassa elo helpottuu. Ei tarvitse automaattipesulaa käyttää, ei mahdollisilla kotikäynneillä roudata likapyykkiä mukanaan, ei pestä nyrkkipyykkiä saunan patavedellä. Siis paluu normaaliin käytäntöön on tapahtunut. 

  Kovin tuulisen ja sateisenkin viikon lopulla sää on tänään mukava; arska paistaa, lämpöä sopivasti. Eilen laitettiin lähes kaikki taimet maahan, tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat, kurpitsa, basilika. Samoin dahlia reunuskasveineen vanhaan pataan. Aiemmin oli jo sipulit, porkkanat, tietysti perunat, pantu kasvamaan. Enää puuttuu ainoastaan salkopapu. Eli hyvällä mallilla on se puoli. 

  Nyt täällä saaressa ollaan tiiviisti kuukausi, jollei yllättävää tapahdu. On ollut kaiken laista, ja monta kertaa ollaan Hollolaan jouduttu ajamaan. Juhannuksen jälkeen on seuraava "pakollinen" meno. Nautitaan, jotain nahutaan, puhtaissa kalsareissa leuhkana pasteeraillaan. 

  Tänään on sitten välierien aika. Pahin mahdollinen on vastustaja. Vaan ei lyömätön. Sen verran hyvin on peli lähtenyt rullaamaan, että loppuun asti asti saattaa johtaa tie. 

  Koulut loppuivat tänään. Onnea valmistuneille, seuraavalle luokalle ilman ehtoja selvinneille. Vaikka en itse asiassa tiedä, vieläkö ehtoja annetaan. Ennen annettiin, sen tiedän, takuuvarmasti!

  Luonto alkaa olla täydessä terässä. Nurmikko kasvaa silmissä, vanha omenapuu kukkii kummasti, puna-ailakki päätti pompata muutaman metrin, tehdä  oman lisänsä polun laitaan, saksankirveli on löytänyt uuden kasvupaikan, vaikka vanhakin olisi riittänyt. 

  Kaikki leviää, kukoistaa, sillä luonto on vettä tarpeeksi antanut. Hyvä niin. Saisi antaa vielä lisää. Järven pinta on jäitten lähdöstä sellaiset 15 senttiä noussut. Nyt on jämähtänyt paikoilleen, kohta alkaa laskea, jollei taivaalta tule lisää. 

  Maanantaina on jo kesäkuu. Tai vasta. Miten asiaa tarkastelekaan. Niin tai näin, vinhaan se viilettää. Kohta juhannus, sitten heinäkuu, mahdollisesti sieniä, pian polvileikkaus. Mutta ei mennä asioiden edelle. Taidan laittaa pisteen, lähteä kahvinkeittoon.