keskiviikko 18. marraskuuta 2026

YLLÄTTÄVÄ ILTAPÄIVÄ

  Täytyypä kertoa hauskasta sattumasta. Iltapäivällä mietittiin, mitä katsoa aikamme kuluksi. Muistin, että Maikkarin Katsomossa olin huomannut Beck-elokuvan. Päätettiin katsoa. 

  Leffan nimi oli Tuhkattu vuodelta 2025. SE  näkyi olevan 53. Beck-leffa. Eli aika monta on jäänyt katsomatta. Alkuperäiset, kirjoja mukailevat jutut olivat tosi hyviä. Niitä oli kymmenen, kuten  Sjöwallin ja Wahlöön kirjoittamia kirjojakin. Sitten alkoivat uudet leffat, ne, joissa Peter Haber on Beckinä. Aluksi nekin olivat ihan katsottavia, mutta ovat muuttuivat mielestäni ajan kuluessa yhä mitäänsanomattomimmiksi. Eli jossain vaiheessa jäi katsominen. 
  Nyt kuitenkin päätettiin katsoa. Eikä tarvinnut katsoa kuin pari minuuttia, kun leffa alkoikin kiinnostaa! Kuvaan ilmestyi Koistisen Pertti! 
  "Koistinen!", minä karjaisin. 
  "Ootko varma, en ehtiny huomata", vastasi Hilppa.
  Ei auttanut kuin kelata takaisin, pysäyttää kuva. Ilman muuta se oli Koistinen! Nyt alkoikin tarkempi syynäily. Ja arvuuttelu, kuinkahan isoon osaan kaimapoika on päässyt, onko ihan murhamieheksi asti kohonnut?
  No, ei sentään. Varmaan reilut puolenkymmentä kertaa kaima kuviin pääsi, kerran ääneenkin. Hän näytteli omituisen kirkkolahkon talonmiestä, tai yleismiestä. 
  
  Perttihän on vanha kaverini Anttolan ajoilta. Kaveri, jonka olen, niin ja vaimonsa Anna-Maija myös, tavannut viime vuosina melkein joka kesä. 
  Tiesin toki, että Pertillä on historiaa, nykyisyyttä myös, Ruotsin suomenkielisessä radiossa ja harrastelijateatteri Pendelissä. Hänen "filmitähteydestään" ei ollut mitään vainua. 

  Katselun jälkeen soitin kaimalle. Hän ilahtui. Vielä enemmän, kun kerroin syyn soitolleni. Selvisi, että se oli ainoa Beck, missä hän on mukana ollut. Jossain muissa leffoissa pienessä osassa kylläkin. Vähän isompi rooli hänellä on ollut 2015 valmistuneessa elokuvassa Tjuvheder. Siinä hän näyttelee itseään, kadulla vähempiosaisten kanssa työtätekevää. Se oli kaiman hommaa ennen eläköitymistä. Ohimennen sanottuna Pertti kertoi puhelimessa menevänsä illalla vielä töihin, sillä hän tuurailee joskus, kun on vajetta henkilöstöstä. 

  Oli mukavaa kaiman kanssa jutella. Hän kertoi letkeällä tavallaan, mikä oli hänestä hauskinta koko Beck-leffan tekemisessä. 
  "No, kun ensimmäistä kohtausta valmisteltiin, sitä missä pällisteltiin tulipaloa, niin maskeeraaja sanoi, että sinua pitää maskeerata. Minä kysyin, että miksi. ¨Et ole tarpeeksi nuutuneen näköinen¨. Minä riemastuin siitä, sanoin, että minulle ei pitkiin aikoihin sanottu noin kauniisti!"

  Pertti muisteli myös erästä tapausta. Se sattui 1970-luvun alkupuolella. Kaima oli ollut Ruotsissa, ja paluumatkalla hän oli huomannut laivalla Riihirannan Hexin. Pertti oli lyöttäytynyt samaan pöytää, koska Hexi istui yksin. Siinä he olivat rupatelleet, juoneet kaljan jos toisenkin. Pertti oli tätä tarinaa sitten kertonut Anttolassa, Lotjassa, pöydäntäydelle seurueelle. Oli sanonut, että kansa varmaan ajatteli, että minä tunnen Hexin. Siihen Ahosen Risto, RIP, oli tokaissut "Minä kyllä tiijän, mitä ihmiset ajatteli! Ne ajatteli, että kukahan on tuo mies tuossa Koistisen Pertin kanssa?!"

  Tulipa ikävä Ristoa. Ja Perttiä myös. Tunnustin kaimalle, että olen joskus tullut soveltaneeksi samaa kaavaa, eli plagioinut Riston tokaisua. Riti ei varmasti käänny haudassaan tuon plagioinnin vuoksi. Hyvillään on, jos tieto mullan alle kantautuu. 

  Joopa joo. Paljon on muistoja, paljon unohtuneitakin varmaan, nuoruusvuosilta. Mutta nyt on nyt. Pääasia, että voi silloin tällöin vielä täällä olevien ystävien kanssa vanhoja muistella, uusista turista. Se on elämän suolaa ja sokeria. 

  Kuvassa Pertit Potinlahden laiturilla 5.8.2021. Silloin Anna-Maija ja Pertti kävivät luonamme saaressa. Useimmiten ollaan kesäisin tavattu Anttolan satamassa Poijussa. Ainakin kerran he kävivät täällä Hollolassakin. Ensi kesänä jossakin, toivon mukaan. 

lauantai 14. marraskuuta 2026

KOTIÄLY

  Viime aikoina on tullut käytettyä tekoälyä blogeissa. Niin kuvissa kuin asiassakin. Nyt on aika palata kotiälyyn. 

  Eilen sateli märkää lunta. Se suli melkein saman tien pois. Tänään aamulenkin aikana alkoi taas sadella. Eihän nämä lumet pitkäksi aikaa jää, vaikka kyllä saisivat. Ei olisi niin synkeää.

  Näkymiä aamun dallailun varrelta. Kuvat ovat tekoälyttömiä. Älyttömiä saattavat olla, mutta syyttävä sormi voi osoittaa vain minuun. 

  Syksyn aikana Kunttikseen, Terveystien liikenneympyrän keskelle Hollolan sote-keskuksen pääsisäänkäynnin edustalta siirretty Elämälle-patsas ihmettelee uuden kotinsa ensimmäisiä lumia. 


  Ei lunta kovin sakeasti pieksänyt, mutta maahan sitä alkoi kerääntyä. 


  Loppumatkasta oli jo talvisen näköistä.


  Kohta pitää ruveta seuraamaan Iiriksen tilannetta kisoissa. Sieltä ei ole striimiä, mutta tulossivulle pullahtaa jokaisen luistelijan suorituksen jälkeen hänen pisteensä ja sen hetkinen sijoituksensa.
  Muutama kisa on kaudella jo ollut. Iiriksellä on uusi ohjelma, ja nykyisen sarjan, "debytantit", taso on tosi korkea. Ihan hyvin on sujunut. Kärkikolmannekseen ovat sijoitukset osuneet. Kunhan kausi vanhenee, ohjelma hioutuu, niin eiköhän palkintopallille ole taas asiaa? Tänään on edessä kotikisa. Niissä IIris on aina pärjännyt hyvin. Kuinkahan tänään?

  Joulu lähestyy, väistämättä. Ei meillä sentään siihen valmistumisen kanssa ole hoppua. Perinteinen kuvakirja Iiriksestä ja Liisasta saa sekin odottaa laatimistaan. Olin jo aikeissa hommaan ryhtyä, koska alennustarjous umpeutuu huomenna. Eilen posti toi kuitenkin uuden, voimassa 13.12.2026 asti. Mañana, sellainen on ihminen. Älä tee tänään sitä, minkä voit siirtää tulevaisuuteen. Vaikka ei tuollainen ajattelu itse asiassa ole minulla tavanomaista. Paitsi joskus. 

  Viikon kuluttua ollaan Espoossa pari päivää. Muuta erityistä ei kalenterissa näy. 

  Ollaan katseltu Areenalta YLE:n sarjaa Outo historia. Mielenkiintoinen. Persut ja persumieliset ne vaan yrittää ajaa Yleisradiota alas. Vaikka Yleltä joskus puuttuu tiettyjä painotuksia, esiintyy tiettyjä turhan näkyvästi, niin on se kuitenkin ehdottoman tärkeä media. Kuka tai mikä vaikkapa Outo historia-sarjan kaltaisia ohjelmia meille enää tekisi, jos kaikki rahat viedään. Ja mitä hittoa hallitus Ylen budjettia käpälöi? Yleverollahan ne kustannukset katetaan. 

  No, tulihan se vuodatus. Nyt lähden vuodattamaan kyyneleitä. Ilo, tai surun. Kisa Kauniaisssa on juuri alkanut. 

tiistai 10. marraskuuta 2026

TULEVAISUUS?

  Tulevaisuus on taas ajatuksissa, kun vuoden 2016 ilmastokokous on alkanut Turkissa. Olisi korkea aika saada pitäviä päätöksiä pöytään, jotta ilmastonlämpeneminen saadaan pysymään edes joten kuten kestettävissä olevissa rajoissa. 

  Paljon olen tulevaisuutta miettinyt, paljon siitä lukenut. Tosin scifi on ollut enimmäkseen lähteeni, eli tieteellistä faktaa aika vähän taustalla, häpeä tunnustaa. 

  Koska tähän hätään en pitävää faktaa ehdi sisäistää, kysyinkin kahdelta tekoälyltä: 

  Millainen on maailma v. 2080? Millaisia visoita?

 Ensin GEMINI.

  Tässä keskeisimmät visiot ja tulevaisuudenkuvat vuodelle 2080 eri osa-alueilta.

  Teknologia ja tekoäly: Todellinen fuusio ihmisen ja koneen välillä.   
Post-biologinen siirtymä: Vuoteen 2080 tultaessa raja biologisen ja digitaalisen välillä alkaa hämärtyä. Edistyneet neuro-rajapinnat (BCI:t) mahdollistavat suoran tiedonsiirron ihmisaivojen ja tekoälyn välillä. Ajatusten voimalla viestiminen tai valtavien tietomäärien lataaminen muistiin ei ole enää science fictionia.   

  Tekoälyarkki arjessa: Superälykäs tekoäly ja robotiikka hoitavat suurimman osan rutiininomaisesta fyysisestä ja kognitiivisesta työstä. Perinteiset urat ovat väistyneet, ja yhteiskunnat toimivat jonkinlaisen pitkälle viedyn resurssipohjaisen talouden tai perustulon varassa.  
  Kvanttilaskenta arkipäivänä: Klassiset tietokoneet ovat historiaa. Kvanttijärjestelmät ratkaisevat sekunneissa lääketieteen, materiaalitieteen ja fysiikan monimutkaisimpia ongelmia.   

  2. Terveys ja pitkäikäisyys: Biologiset rajat haastetaan   

  Ikääntymisen pysäyttäminen: Lääketieteen läpimurrot (kuten geenisakset, kehittyneet nanorobotit ja solujen uudelleenohjelmointi) ovat tehneet monista periytyvistä sairauksista historiaa. Ihmisen keski-ikä ja terveet elinvuodet ovat kasvaneet merkittävästi, ja puhutaan jopa radikaalista eliniän pidentämisestä.   Kudos- ja elinviljely: Varaosia keholle kasvatetaan laboratoriossa tai tulostetaan 3D-biotulostimilla, mikä poistaa perinteisen elinsiirtojen hylkimisriskin ja elinpulan.   

  3. Ilmasto ja ympäristö: Sopeutumisen ja jälleenrakennuksen aikakausi.
  Korkean teknologian sopeutuminen: Vuosi 2080 on maailma, jossa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo käsinkosketeltavia – rannikkokaupunkeja on suojattu valtavilla patoja ja invaasiosuojilla, ja energiantuotanto nojaa täysin fuusioenergiaan, edistyneeseen aurinkovoimaan ja älykkäisiin varastointijärjestelmiin.   Geotekniikka (Geoengineering): Ilmaston vakauttamiseksi on saatettu turvata laaja-alaisiin keinoihin, kuten ilmakehän hiilidioksidin poistolaitoksiin ja aurinkosäteilyn hallintaan.  
  Luonnonmukaisuus ja kaupunkiviljely ovat kuitenkin nousseet uuteen arvoon: kaupungit on rakennettu biophilic-periaatteilla eli vihreiksi ekosysteemeiksi, joissa luonto ja urbaani elämä limittyvät.
  4. Avaruusajan arki: Pois maapallon pinnalta   Kuu ja Mars pysyvinä asuinpaikkoina: Maapallon ulkopuolinen elämä ei ole enää vain harvojen astronauttien varassa. Kuussa ja Marsissa toimii pysyviä, omavaraisia tutkimus- ja teollisuusyhdyskuntia.   
  Avaruusmatkailu: Vauraammille kansalaisille kiertoradalla olevat hotellit ja kuuvisiitit ovat arkipäiväistä luksusta.
  5. Yhteiskunnallinen ja filosofinen murros: Merkityksen etsintä Kun perustarpeet ja arkipäivän raskaat työt on automatisoitu, ihmiskunta kamppailee aivan uudenlaisen haasteen kanssa: eksistentiaalisen tyhjyyden ja merkityksen etsinnän kanssa. Kun koneet tekevät kaiken tehokkaammin, ihminen joutuu kysymään uudelleen, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Taide, filosofinen pohdiskelu, luovuus, yhteisöllisyys ja omien kokemuksien tuottaminen nousevat yhteiskunnan keskiöön.

  Sitten ChatGPT

  Vuosi 2080. Siihen on enää 54 vuotta. Se tuntuu kaukaiselta, mutta ajattelepa, vuonna 1972 elettiin maailmassa, jossa ei ollut internetiä, kännyköitä, GPS-navigointia eikä henkilökohtaisia tietokoneita. Silloin tuskin kukaan osasi kuvitella nykyistä maailmaamme.  Vuonna 2080 maailma voi olla meille nykyihmisille lähes yhtä käsittämätön.  Olennaista on, että tulevaisuus ei ole yksi ennalta määrätty tapahtumaketju. Se riippuu ihmisten valinnoista, politiikasta, teknologiasta ja siitä, miten suhtaudumme toisiimme ja luontoon.  Katsotaanpa muutamia mahdollisia tulevaisuuden näkymiä.

  1. Ihmiskunta ja väestö 

  Maailmassa saattaa olla noin 10,3 miljardia ihmistä. YK:n väestöennusteen mukaan maailman väkiluku saavuttaa huippunsa suunnilleen 2080-luvun puolivälissä. Mitä tämä tarkoittaa?
  - Afrikan merkitys maailmanpolitiikassa ja taloudessa kasvaa 
  - Euroopan väestö vanhenee
  - Elinikä pitenee lääketieteen kehittyessä 
  - Roboteista tulee tavallinen osa arkea
  - Ihmisten väliset kulttuurierot ja muuttoliike muokkaavat yhteiskuntia. Voi olla, että vuonna 2080 sadan vuoden ikäinen ihminen ei ole enää mikään harvinaisuus

 2. Tekoäly muuttaa kaiken

Tämä saattaa olla kaikkein mullistavin muutos.

Vuonna 2080:

  • Tekoäly voi toimia henkilökohtaisena neuvonantajana lähes jokaiselle.
  • Robotit hoitavat suuren osan raskaasta ja yksitoikkoisesta työstä.
  • Lääkärit voivat löytää sairauksia vuosia ennen oireiden ilmaantumista.
  • Koulutus on yksilöllistä ja tekoälyn ohjaamaa.
  • Ihminen voi keskustella tietokoneen kanssa lähes kaikista elämän kysymyksistä.

Mutta syntyy myös vaikeita kysymyksiä.

Kuka omistaa tekoälyn? Kuka valvoo ihmisiä? Kuka päättää, mitä tekoäly saa tehdä?

Teknologisesti kehittynyt yhteiskunta ei automaattisesti tarkoita vapaata tai oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

  3. Ilmastonmuutos ja luonto

Tässä on yksi tulevaisuuden suurimmista kysymysmerkeistä.  
Vuonna 2080: 
  - Etelä-Euroopassa voi olla erittäin vaikeita hellejaksoja
 - Kuivuus ja vesipula voivat aiheuttaa suuria muuttoliikkeitä. 
  - Merenpinta on noussut.  
  - Monet nykyiset eläin- ja kasvilajit ovat vaarassa. 
  - Uusiutuva energia ja mahdollisesti ydinfuusio voivat olla keskeisiä energianlähteitä. Euroopan ilmaston lämpenemistä koskevat ennusteet vaihtelevat huomattavasti päästökehityksen mukaan. Pohjois-Eurooppa lämpenee erityisen voimakkaasti. 

  Entä Suomi? Suomella voi olla vuonna 2080 monia etuja: 
  - Runsaat makean veden varannot. - Metsät ja viljelyyn soveltuva maa. 
  - Suhteellisen viileä ilmasto. 
  - Mahdollisuus tuottaa runsaasti puhdasta energiaa. Mutta Suomenkaan luonto ei säästy muutoksilta. Metsät, järvet ja lajisto muuttuvat. 

4. Ihmisen elämä vuonna 2080

Kuvitellaan tavallinen suomalainen koti vuonna 2080.  Aamulla ihminen herää. Koti on tarkistanut hänen terveydentilansa ja säätänyt lämpötilan sekä valaistuksen.  Aamukahvin aikana hän keskustelee tekoälyn kanssa päivän tapahtumista.  Hänellä ei välttämättä ole työpaikkaa nykyisessä merkityksessä. Robotit ja tekoäly hoitavat suuren osan tuotannosta ja palveluista.  
Ihmiselle jää enemmän aikaa: 
  - Perheelle. 
  - Ystäville. 
  - Luonnolle. 
  - Kulttuurille. 
  - Matkustamiselle. 
  - Itsensä kehittämiselle. 
  
  Tämä on optimistinen mahdollisuus, ei itsestäänselvyys. Teknologian tuottaman vaurauden jakautuminen ratkaisee paljon. 

  5. Kolme mahdollista maailmaa vuonna 2080 Minusta tulevaisuutta kannattaa tarkastella kolmen erilaisen kehityskulun kautta.

Tulevaisuus, millainen maailma? 
  1. Optimistinen: Ihmiskunta ratkaisee ilmasto-ongelmia, teknologia vapauttaa ihmisiä työstä ja hyvinvointi lisääntyy. 
  2. Todennäköisesti ristiriitainen: Teknologia kehittyy valtavasti, mutta eriarvoisuus, sodat ja ilmasto-ongelmat jatkuvat. 
  3. Synkkä: Ilmastokriisit, suurvaltojen konfliktit, valvontayhteiskunnat ja luonnon tuhoutuminen vaikeuttavat ihmisten elämää.   

  Itse pitäisin toista vaihtoehtoa varteenotettavana lähtökohtana. Ihmiskunta kykenee uskomattomiin saavutuksiin, mutta historiansa aikana se on myös toistuvasti tehnyt samoja virheitä. 

  6. Mutta entä ihminen? Onko hän vuonna 2080 onnellisempi? 

  Tämä on mielestäni kaikkein kiinnostavin kysymys.  
  Meillä saattaa olla: 
  - Lähes rajaton tietomäärä. 
  - Erittäin kehittynyt lääketiede. 
  - Älykkäitä koneita. 
  - Mahdollisuus matkustaa avaruuteen. 
  - Pidempi ja terveempi elämä. 
  Mutta tarvitseeko ihminen onnellisuuteen todella kaikkea tätä? Ehkä vuonna 2080 ihminen kaipaa edelleen samoja asioita kuin nykyään tai sata vuotta sitten. Rakkautta, ystävyyttä, turvallisuutta, vapautta, perhettä, oikeudenmukaisuutta ja tunnetta siitä, että oma elämä on merkityksellistä.  Teknologia ei välttämättä ratkaise ihmisen suurimpia ongelmia. Ne voivat olla edelleen ihmisen sisällä. 

  Vuonna 2080 syntyvät lapset tulevat elämään maailmassa, jota me emme vielä osaa kuvitella. He saattavat ihmetellä meidän aikamme ihmisiä samalla tavalla kuin me ihmettelemme 1800-luvun ihmisiä.  Ja ehkä he kysyvät:  Miksi ihmiset tiesivät jo 2020-luvulla niin paljon maailman ongelmista, mutta eivät silti tehneet kaikkea niiden ratkaisemiseksi?  Se on kysymys, johon meidän sukupolvemme joutuu vastaamaan teoillaan.

  No niin. ChatGPT:n vastaus on paljon kattavampi kuin GEMININ. Asiaa voisi puida vaikka kuinka laajasti. Mahdollisia, oikeastaan todennäköisiä sotia ei noissa analyyseissä pohdittu. Aika yleispätevää sanailua. Syvemmälle menevää pohdintaa on varmaan harjoitettu. Ihan ihmisälyllä. Täytyy alkaa niitä esiin kaivamaan.
  Se on kuitenkin varmaa, että lopultakin on herättävä tositoimiin. USA on poissa koko jutusta, mutta palannee seuraavien vaalien jälkeen kehiin. 

  Euroopan osuus ilmastopäästöistä on kuusi prosenttia ja jotain päälle, Suomen tietysti paljon pienempi. Jokainen teko on kuitenkin tärkeä, mitään ei tule väheksyä. Voitte kuvitella, millainen maailma on muutaman kymmenen vuoden kuluttua, jos suurin joukko ihmisistä, yrityksistä, valtioista ajattelee, että eihän minun pienellä osuudella ole isossa kuvassa väliä. Sillä nimittäin on. Se väli, että mitä useampi ymmärtää, että pienistä puroista tulee valtameri, sitä useampi seuraa esimerkkiä. 
  
  En itseni, enkä ikäisteni vuoksi asioita pohdi. Kyllähän me loppuumme asti täällä kärvistellään. Huolestuttaa nuoremman polven tilanne. Kuinka pärjäävät Iiris ja Liisa vuonna 2080? Vastaus "blowin in the wind". 

  Pyysin tekistä tekemään kuvan Iiriksestä ja Liisasta v. 2080.


  Jäätelöä ja makuvettä on näköjään vielä tarjolla, tuossa visiossa ainakin. 

  Loppukevennyksenä tekiksen jo aikaa sitten pullauttama anime Hilpasta ja minusta. 


  Loppukevennyksen kevennyksenä: Uuutisotikoissa oli, että Paul McCartneystä on tullut miljadööri. Paulan on melkein kaveri; minulla oli aikanaan samanlainen bassokitara, ja Aku Ankan muinoi lanseeraama nimi hänelle oli Pauli Mäki-Karppinen ja Karppinen oli äitini tyttönimi. 

perjantai 6. marraskuuta 2026

MIELI JOSKUS MATALALLA

  Mieli joskus matalalla/voisi sanoo "pöydän alla."

Ehkä kohta korkealla/toivon sitä hartaudella.

  Mieliala on viime vuodet ollut keskimäärin korkealla, joskus matalalla, harvoin vielä matalammalla. Eilen oli "vielä matalammalla-päivä". En syitä ryhdy enempää ruotimaan, analysoimaan, avaamaan. Eilenhän olisi pitänyt olla mieli sfääreissä, sillä republikaanien murskatappio USA:n välivaaleissa varmistui. Varmistui nopeasti, ja niin vakuuttavasti, että itse mr. President kertoi tuloksen hyväksyvänsä. 
  Joka tapauksessa tänään on tilanne jo parempi. Uskon, toivon, että huomenna on päivä uus, mieliala normaali tai sitä korkeampi.

  Eilen osui kohdalle erikoinen puhelu. Se sentään hieman piristi synkkää yleisnäkymää.  Enemmän tänään ja nyt, kun sitä muistelen, blogiini naputtelen. 

  Puhelin siis soi eilen kello 12:29. Minähän en juuri tuntemattomiin numeroihin vastaile, jollei ole jotain tiettyä yhteydenottoa odotettavissa. Ei ollut odotettavissa. Jostain syystä kuitenkin vastasin. 
  "Pertti Lehkonen".
  Vastapuoli esitteli itsensä, nimi ei jäänyt mieleen. Heti perään hän jatkoi.
  "Ootko se mies, joka kirjottelee nettiin?"
  "No joo. Tai kirjotteleehan sinne aika moni", vastasin. 
  "Ootko joskus kirjottanu hohtavasta James-vyönsoljesta?"
  "Olenpa hyvinkin. Siitä on aikaa jo kulunut."
  "Etsin sellaista solkea ostaakseni itselleni. Aina kun googletan, niin sinun kirjoituksesi poksahtaa esiin. Vieläkö sulla on se solki tallessa?"
  "No eipä ole. Se on hukkunut jo jotain 60 vuotta sitten. Muistot tietysti tallella ovat".
  "No harmi. Jotain 2012 kaverini sai netin kautta ostettua itselleen kaksi sellaista solkea. Minua on harmittanut, että en silloin itsellenikin hankkinut. Nyt ole alkanut ottamaan selvää, mutta ei tunnu löytyvän."
  "Harmi, etten voi auttaa".
  "Ei siinä mitään, tulipa tämäkin tie koluttua. Mukavaa loppuvuotta vaan."
  "Sitä samaa sullekin."

  Sellainen puhelu. Tarkastin äsken asian. Tuon blogin julkaisin 4.2.2015. Sen nimi on TIKULLA SILMÄÄN. Olen varmasti ainakin yhden muunkin asiaa sivuavan kirjoituksen ilmoille pölläyttänyt, mutta en jaksa lähteä sitä esiin penkomaan. TIKULLA SILMÄÄN aukeaa tästä linkistä:

  Olen tähän mennessä kirjoittanut 1876 blogia, ensimmäisen 17.8.2012. Blogit voi nähdä kuka tahansa, mutta jaan niitä ainoasta Facebookissa, missä ne näkevät kaverini. Luultavasti, tai varmasti, blogeja lukee jokunen kavereitteni ulkopuolelta. Niitä on luettu yhteensä 253455 kertaa. Kommentteja on tullut tosi nirsosti, siis blogger.comiin. Toki Facebookiin niitä on enemmän laitettu. Jos blogiini suoraan kommentoi, pitää siihen laittaa yhteystietonsa, sillä en niitä muuten näe. Minun on aina käytävä blogger.comiin laitettu tarkastamassa ja hyväksymässä, ennen kuin se näkyy muille lukijoille. Minulle ei noista kommenteista tule suoraa ilmoitusta, vaan ne on sovelluksesta itse tarkastettava. Olen, yhtä lukuun ottamatta, kaikki sinne tulleet kommentit hyväksynyt, niistä useimpiin vastannutkin. 
  Eilinen oli ensimmäinen yhteydenotto jollain muulla tavalla. Tai ei sentään. Anttolassa on parikin ihmistä tullut asiasta puhumaan. Ovat jostain saaneet vinkin ja koordinaatit blogiin. Ovat tykänneet 1950 - 1970-lukujen muisteluista, ja tulleet antamaan joitain asiaan liittyviä täydennyksiä tai muita kommentteja. 

  Sellaista palautetta. Ottakaa onkeenne. Jos teillä on komeron hyllyillä fosforoituja James-vyönsolkia, niin laittakaa myyntiin, kysyntää tuntuu olevan. 

  Aamuisin on tie auennut kuvan kaltaisena, kun seitsemän korvilla olen lenkille lähtenyt. 


  Luntakin saisi jo tulla. Ensin pakkaset, että vetäisi järvet kunnolla jäähän.

maanantai 2. marraskuuta 2026

DARWINISMIA KULLEKIN

  Bongasin pari päivää sitten aamulenkillä varpushaukan pyydystämänsä valkoposkihanhen päällä keskellä maantietä. Siitä sain kimmokkeen evoluutioteorian pohtimiseen. Lähinnä darwinismiin. Ja vielä takennettuna darwinismin ja sosiaalidarwinismin eroihin.  
  Joitain pääpiirteitä kummastakin toki tiedä, ainakin luulen tietäväni. Lähinnä askarrutti Darwinin käsitys "vahvimman" vaikutuksesta, kun kyseessä on ihmiskunta. 

  Otin avukseni AI:n, kysyin, kuinka sosiaalidarwinismi eroaa darwinismista? 

  Sosiaalidarwinismi eoaa Charle Darwinin biologisesta teoriasta ennen kaikkea siinä, että se siirtää luonnonlait sokeasti ihmiskuntaan ja muuttaa tieteellisen tieteellisen havainnon poliittiseksi arvomaailmaksi.

 Darwinin biologinen teoria: 

  Biologiassa "vahvin"  tarkoittaa parhaiten ympäristöön sopeutuvaa, ei välttämättä fyysisesti voimakkainta, älykkäintä tai aggressiivisinta. Menestys mitataan vain kyvyllä tuottaa elonjäämiskykyisiä jälkeläisiä tietyssä ympäristössä. Esimerkiksi pieni ja huomaamaton eliö voi olla "vahvempi" kuin suuri saalistaja, jos ympäristö muuttuu

  Sosiaalidarwinismi: 

  Sosiaalidarwinistit määrittelivät "vahvuuden" rikkaudeksi, vallaksi, sosiaaliseksi asemaksi ja sotilaalliseksi mahdiksi. He väittivät, että yhteiskunnan huipulla olevat ihmiset ja rikkaat valtiot olivat biologisesti "parempia" kuin köyhät tai alistetut.

  Darwinin biologinen teoria: 

  Darwin huomasi, että monilla lajeilla – erityisesti ihmisellä – yhteistyö, myötätunto ja laumakäyttäytyminen ovat evolutiivisia etuja. Kirjassaan Ihmisen polveutuminen Darwin korosti, että moraalisten tunteiden ja toisista huolehtimisen kehittyminen teki ihmisyhteisöistä vahvempia ja auttoi niitä selviytymään.

  Sosiaalidarwinismi: Tämä suuntaus hylkäsi myötätunnon. Sen edustajat  katsoivat, että heikoista huolehtiminen ja sosiaaliturva heikentävät ihmiskuntaa, koska ne sallivat "sopeutumattomien" yksilöiden jäädä henkiin ja jatkaa sukua.

 Darwinin biologinen teoria: 

   Evoluutiolla ei ole päämäärää, tarkoitusta tai moraalisesti "parempaa" suuntaa. Se on sokea prosessi, jossa eliöt muuttuvat ympäristön paineesta. Mikään laji ei ole evoluution silmissä "korkeampi" tai "kehittyneempi" kuin toinen; ne ovat vain erilaisia.  

  Sosiaalidarwinismi: 

  Sosiaalidarwinistit näkivät evoluution tikapuumaisena kehityksenä kohti täydellisyyttä. He uskoivat, että ihmisyhteiskunnat kehittyvät "alkukantaisista" kohti "sivistyneitä" (jollaisena he pitivät sen aikaista länsimaista teollisuusyhteiskuntaa). Tämä loi pohjan rasistisille teorioille, joissa eri ihmisryhmät asetettiin hierarkiaan.

  Darwinin biologinen teoria: 

  Kyseessä on kuvaileva (deskriptiivinen) tiede. Darwin pyrki selittämään, miten luonto toimii ja miten lajit ovat syntyneet. Hän ei sanonut, että luonnon säännöt olisivat hyviä tai että ihmisten pitäisi elää niiden mukaan.  

  Sosiaalidarwinismi: 

  Kyseessä on määräävä (normatiivinen) ideologia. Sosiaalidarwinistit tekivät luonnon havainnoista moraalisen säännön: koska luonnossa vallitsee olemassaolon taistelu, myös ihmisyhteiskunnassa kuuluu vallita säälimätön kilpailu.

   No niin. Selvensi hieman. Nykyään maailma on siis sosiaalidarwinisiin suuntautunut, ainakin suurelta osin, Suomi mukaan lukien. Jos pääsisin aikamatkalle jututtamaan itse Darwinia, selviäisi enemmän. On kuitenkin pidättäydyttävä tekoälyn luomaan kuvaan minusta ja Darwinista. 


  Olen kuvassa keskittyneen oloinen, ihan kuin jotain ymmärtäisin. Todellisuus voisi olla erilainen. 

  Arkisempiin asioihin. Eilen käytiin parissa museossa. Lahden 121 vuotispäivän kunniaksi oli kaupungin museoihin vapaa pääsy. Käytiin Malvassa ja Lahden Historiallisessa Museossa. Malvassa käydään joka vuosi, oli ilmaista tai ei. Historiallisessa Museossa olen käynyt joskus ennen isoa remonttia, joten nyt oli sopiva hetki käydä tarkastamaan, ja hyväksymässä työn jälki. 
  Ensin mentiin Malvaan. Puolenpäivän jälkeen. Siellä oli ihmisiä aika paljon. Ja kuumaa. Hiki otsalla oli näyttelyt kierrettävä. Ei mitään minua suuresti sykähdyttävää löytynyt. 5. kerroksen pysyvässä näyttelyssäkin poikettiin, mutta siellä ei näköjään ilmanvaihto, piisannut pitämään lämpötilaa ja ilmalaatua hyvänä. Päätettiin lähteä kohti toista museota. 

  Lahden Historiallinen Museo, upeat tilat entisen Fellmanin kartanon päärakennuksessa. Eikä ollut moitittavaa remontin lopputuloksen suhteen. Ihmisiä oli sielläkin paljon. Näyttelyt sijoittuivat moniin välillä pienehköihinkin huoneisiin, joten ahdasta oli. Melko nopeasti luovittiin näyttelyt läpi. Kahvilaan sentään mahduttiin. Täytyy käydä joskus uudestaan, niin pääsee Lahden historiaan rauhassa tutustumaan.

  Sitten arkisiin asioihin. Tänään on influenssarokotuksen aika. Minä saan kai myös koronarokotuksen, koska 75 on täynnä. 

  Seuraava merkintä kalenterissa on parturi 12.11. 

  Sitten muistutus löytyy 20. 11. Silloin on edessä matka Helsinkiin ja Espooseen. Silloin alkaa kaksipäiväinen Helsinki Trophy 2016, taitoluistelun Grand Prix-osakilpailu. Vien Hilpan jäähallille päivällä, Iiris ja Anna menevät myöhemmin. Minä ajelen, kuten perinteeksi alkaa muotoutua, ystäväni Ruikun luo Maunulaan. Uusia tuotteita on äijä saanut käsistään valimon kautta nähtäväksi. Minullekin varmaan näytteitä liikenee. Toivottavasti Risto on hyvässä vireessä. Jutustelu on silloin hedelmällisempää. 
  Ollaan yötä Annan ja Jonin luona, sillä kisat jatkuvat lauantaina. 

  Tuon jälkeen ei kalenterissa näy, täytyy improvisoida. Jos ei halua mennä fiiliksellä. Tai olla vaan. Aika näyttää. 

maanantai 26. lokakuuta 2026

MANIPULOIVA MONEYPULIVEIVARI

  Talviaika aloittelee, lokakuu loppuaan lähenee, marraskuu oviaan raottelee. Ensin kärsitään Halloweenmainokset, sitten hädin tuskin siedetään joulureklaamit. Lievän lohdun suo se, että jokainen, joka kaupallisia kanavia katsoo/kuuntelee, somessa seilaa, jakaa saman tuskan. Tai ehkei jokainen? Varmaan sellaisiakin löytyy, joille mainosten ahmiminen on herkkua kuin koralle maksamakkara. 

  Turhaa jorinaa tuo on. Isompia asioita on pallomme tulvillaan, kallomme pullollaan. Ainakin pitäisi olla. Tulipa vaan mainittua. 

  Perhe Tiiilikainen oli täällä viikonlopun. Tulivat perjantai-iltana, olivat lauantain Lahdessa Jonin veljen luona. Sunnuntaina he lähtivät jo aamupäivällä, koska Iiriksellä oli harkat. 

  Iiriksellä jatkuu luisteluharrastus tiiviinä; harkkoja oheisineen kuutena päivänä viikossa, tanssia tai balettia kerran, aamujäällä ennen koulua kai pari kertaa, kisoja muutaman viikon välein. 

  Liisa on esikoulussa. Tyttö ei ole mieleistä harrastusta löytänyt. Sellaista harrastusta, missä johonkin ryhmään kuulutaan. Notkea Liisa on kuin pajunvitsa. Kärrynpyöriä heittelee, spakaatteja venyttelee, mutta ei ainakaan vielä halua voimisteluseuraan liittyä. Mieluiten Liisa piirtää ja askartelee käsillään. Jonilta saanut taiteellista lahjakkuutta, kuten myös kärsivällistä opastusta. 

  Aivot ovat ihmeellinen elin. Tuntemattomasta syystä lepotilaverkosto kehitti ilmaisun MANIPULOIVA MONEYPULIVEIVARI, toiminnanohjausverkosto päätti sen olevan toimenpiteiden arvoinen. Miksi näin kävi. Ei ainakaan tietoisesti. Mitä sitten! Sehän on aivan kelvollinen kuvaus, joka sopii aika monen ihmisen luonnehdinnaksi. Planeettamme huipulta Takakylän pahimpaan öykkäriin. 

  Tekoäly on heittäytynyt kaveriksi. Taka-ajatukia sillä varmasti on. Tuskin AI pyyteettömään ystävyyteen kykenee. No, käytän välillä hyväkseni tekiksen esittämiä kokeiluja niin kauan, kun ne ovat maksuttomia. Päivänä muutamana sain ehdotuksen luoda kuva kuvauskopin liuskoista. No, annoin mallikuvan, tässä tulos. Jos olis tekis, niin tällaisen miksei tällisen teki?

  Nyt joku lohko ilmoittaa, että muut tehtävät odottavat. Lohko kuin lohko, sitä on kuuleminen. 

sunnuntai 18. lokakuuta 2026

PÄIVITETTY TYHMYYDEN MÄÄRITYS

  Maailma on mennyt muutaman vuoden aikana sekaisin. Mitähän isoisäni Aleksi ajattelisi, jos tähän päivään jonkin ihmeen kautta heräisi? Mitä ajattelisi Aleksi, Uuden Suomen asiamies, Savon Sanomien tilaaja, kokoomusta äänestänyt sisävesikippari ja maanviljelijä? "Ai kuitennii!", ukin lempilausahdus ei varmaan riittäisi kuvailemaan tunteita. Olisi siinä sulattelemista, reilut 55 vuotta haudassa olleelle ihmiselle. 


  Kuvassa Aleksi vesillä Penta-merkkisellä perämoottorilla joskus 1960-luvulla. Aleksi on mullissa, Penta rantakopissa Piskolan saunarannalla.

  Yllä johdanto itse asiaan. Tuli mieleeni, sydänyön unettomina tunteina, määritellä tyhmyys. Siispä:

  Ihminen joka ei usko ilmastonmuutokseen on tyhmä

  Ihminen, joka uskoo ilmastonmuutokseen, mutta ei tee mitään asian korjaamiseksi on vielä tyhmempi. 

  Ihminen, jolla on lapsia/lapsenlapsia, ja joka sisimmässään uskoo, että ilmastomuutos saattaa ehkä olla mahdollinen, mutta ei tee asian korjaamiseksi mitään, on umpityhmä. 

  Suhtautumisesta eri asioihin voisi päivittää tyhmyyden eri muotoja vaikka kuinka paljon. En siihen ryhdy. Unohdetaan koko juttu. Mutta mainittakoon, että hulluus on ymmärrettävää, tyhmyys ja välinpitämättömyys eivät. 

  Huomenna alkaa viikko 30. Se tuo kuluessaan ehkä, toivottavasti, uusia ajatuksia, päivityksen tarpeita, sattumuksia, kokemuksia. Päivästä seuraavaan tavanomaiseen tapaan ajelehtivat viikot, kuukaudet, kaipaavat välillä sellaista. 
  Loppuvalla viikolla oli tapahtumia. Mainittakoon eräs. Meillä on tapana ajastaa pesukoneet aamuyön edulliselle tunneille, pörssisähköä kun käytämme. Tiistaina, puoli viiden aikaan, jouduin menemään pissalle. Kuulin, että seinän takana pesukone oli käynnissä. Ja saman tien kone aloitti linkoamisen. Jumalaton melu! Oli kuin lentolaivueellinen Putinin hävittäjiä olisi syöksymässä päällemme! 
  Aamulla itsekin linkoukseen herännyt Hilppa sanoi, että oli jo aiemminkin kuunnellut, että linkous pitää meteliä, ja pannut merkille, että lopputulos ei ole hyvä, pyykit jäävät aika kosteiksi. 
  Pesukone on 10 vuotta vanha, Ajattelimme, että sitä ei enää kannata korjata. Siispä Giganttiin. Mielessä pesutorni. Sellaisesta on Hilppa jo kauan puhunut. 
  Runsaasta tarjonnasta tehtiin valinta. Kotiin kuljetettuna, paikalleen asennettuna ja entinen kone pois vietynä. Ensi perjantaina koneet tuodaan. Ei uskallettu aiemmaksi varata, kun pesukoneen hana (liitäntä) täytyy siirtää toiseen paikkaan, sillä jää muuten pesutornin taakse. 
  No, nyt se on siirretty. Sain putkimiehen nopeasti tutulta, mutta kovin kiireisen putkarin antamien vihjeiden avulla. Perjantaina sitten uudet värkit. Siis tapahtuma on tiedossa. 
  
  Keskiviikkona on myöskin tapahtumaa; auton renkaiden vaihto. Tänään oli aamulenkillä tiet osin liukkaita. Lienee ihan sopiva aika laitattaa talvikumit alle. 
 
  Ulkona on hieno keli. Eilisen kostean pilvisyyden jälkeen näyttää hyvältä. Aamulenkki on tehty, päivällä mennään Hilpan kanssa Hollolan mainioille ulkoiluretille tallustamaan. Se ei ole millään tyhmyyden asteikolla esiintyvä teko. No, ehkä petipotilaaksi ohjeistetun, kovassa kuumeessa viruvan ihmisen tekemänä sittenkin on. Mutta onhan noita tyhmyyksiä vaikka minkä suhteen mahdollista tehdä. Joka niin tekee, siis tyhmyyksiä vaikka missä asioissa, olkoonkin yleistyhmä.