SUKUA JA YSTÄVIÄ

  Tänään kävi vieraita. Amy ja tyttärensä, samalla kummityttömme Petra, ja hänen kolme poikaansa. Petra ja pojat asuvat Itävallassa, Innsbruckissa. Ollaan mekin siellä siellä käyty. Vuonna 2001, kun Petra oli vasta sinne muuttanut. Autolla mentiin. Laivalla Saksaan, moottoriteitä etelään. Anna ja Emma olivat mukana. Muistan, että Emmalta loppui saldo kännykästä jo ennen kuin Itävaltaan ehdittiin. Loppui, vaikka Anna häntä varoitteli. Itävallassa oltiin Sisko-Ritvan luona Zell am Seessä. Anna ja Emma lähtivät pian Petran luo, me muutamaa päivää myöhemmin sieltä heidät haettiin. No, se on toinen juttu se.

  Puolen päivän jälkeen porukan hain Potinlahdesta. Monta tuntia he täällä viihtyivät. Hilppa oli tehnyt kanttarelli/pekoni-, sekä kinkkupiirakkaa, ja kesäkurpitsakakun. Niitä kahvin kera maisteltiin, puhetta piisasi.

  Iltapäivällä vein pojat veneajelulle. Usmuutettiin Luoterille, Ukonvirran kautta Siikavedelle, sieltä Hirssaaren taitse takaisin Luonterille ja Avokkaaseen. Sen verran aallokkoa, että mukavasti hytkytti selkävesillä venettä. Oli pojille kokemus, sillä eivät olleet isommilla järvillä ennen liikkuneet. 

  Mukava oli, kun kävivät. Amykin on tehnyt tuloa ties kuinka monta vuotta. Niin kauan, että on jo yhteiseksi pilaksi päässyt. Se, että me aletaan olla jo kyllästyneitä hänen jatkuvaan ramppaamiseensa. 

  Parahultainen kesäsää, ei liian kuuma, vaan tuulen sopivasti viilentämä. Aika rattoisasti kului. Aika. 

  Ystävätapaaminen tapahtui keskiviikkona. Anttolan Poijussa. Koistisen Pertti ja puolisonsa Anna-Maija. Reilut parituntia rupateltiin kahvin voimalla. Juttua tuli, vaikka paremman sukupuolen edustajat olivat muutamista muisteloista luonnollisesti ihan pihalla. Lordin soudun he kyllä tunsivat kumpikin. Eli sehän menee niin, että Lordiksi kutsuttu (jääköön oikea nimi kertomatta) mies joskus viime vuosisadan loppupuolella kähvelsi soutuveneen Vitjasen puolelta, souti sen Harvion puolelle Anttolan satamaan, yli 30 kilsaa, ja yritti myydä veneen. No, Lordi kärähti. Eikä ihme; hän yritti myydä veneen linnuntietä n. kilsan etäisyydellä paikasta, mistä oli sen vohkinut.

  Kun tuli eron aika, otettiin kuva satamassa. Toivottiin, että ensikesänä seuraava tapaaminen on edessä. Viimeistään. 

  Huomenna on ohjelmassa ainakin verkonlaskua. Muikuille, ehkä ahvenillekin. Maanantaina mustikkaan. Sen pidemmälle ei olla asioita listattu. Siis mustikkaan mennään, jos polvi suostuu. Se nimittäin kipeytyi eilen. Kipeytyi tärkeässä työssä. Kaivon vesi näyt ehtyi tiskikoneen käytön yhteydessä. Minä vaihtamaan tulon järvivedelle, koska siihen keväällä tehtiin valmius. Hommassa tuli eteen ongelma, joka osoittautui minun ajatusvirheekseni. Se selvisi puhelinsoitolla Jokelle. Homma siis onnistui, kaikki pelaa, Saimaassa vettä vielä riittää. Mutta polvi ei tykännyt tiskipöydän alla ahtaissa tiloissa polvillaan työskentelyä, vaan otti itseensä. Yöllä oli aika kipeä, aamullakin. Nyt alkaa kipu jo olla poissa. Eiköhän huomenna ole palautunut, maanantaina valmis metsään. 

  Elokuu pärähti käyntiin näillä mietteillä. Uusia tulee, kunhan tulee sen arvoisia tapahtumia. 

KUUKAUDET KULUVAT

  Heinäkuu on lopuillaan, elokuu alkamassa, mätäkuu jatkuu. Saarelassa jatkuu elämä. Joskin rauhallisempana ja tapahtumaköyhempänä, kun perhe Tiilikainen sunnuntaina poistui. Viisi viikkoa, muutaman päivän paussi välissä, oli tohinaa. Onneksi eivät kelit ihan huonoja olleet. Vaikkei hellettä, niin ei kokonaisia sadepäiviäkään juuri esiintynyt. 

  Tuon viiden viikon aikana on minulta polvi leikattu, paraneminen jo hyvässä vauhdissa. Veneellä ollaan päästy hieman ajelemaan. Ei huono keskikesä. 

  Siinä kesä- ja heinäkuu poikkeavat parista edellisestä, että viilennystä ei ole tarvinnut laittaa päälle kuin kerran tai kaksi. Ei lämmitystäkään. Sellainen normaali vanhan ajan kesä. Ovat helteet vaivanneet Keski- ja Etelä-Eurooppaa enemmän kuin Fennoskandiaa. 

  Eilen raivattiin aamupäivä pihoja. Lähinnä kukkapenkkejä, jotka olivat päässeet villiintymään. Ruusuja leikattiin, kitkettiin, trimmailtiin reunoja. Meikäläinenkin kykenee jo kevyesti kärryjä työntämään, ruohonleikkuria ja trimmeriä käyttämään. 

  Tapahtumia pukkaa lähitulevaisuuteen. Huomenna mennään Anttolaan tapamaan Koistisen Perttiä ja puolisoaan Anna-Maijaa. Viime kesä jäikin väliin heidän tiukan aikataulunsa vuoksi. Hauskaa on kaiman kanssa rupatella. Varmaan taas muutamia hauskoja tapahtumia muistellaan, ehkä joku jommaltakummalta unohtunutkin pääsee parrasvaloihin. 

  Tainalta tuli kutsu keräämään puutarhavattuja, viinimarjoja ja karviaisia. Loppuviikosta sinne pitää ennättää. 

  Lauantaina selvisi, että viikonloppuna on tulossa vieraita. Ihan Itävallasta saakka. Annan serkku Petra on käymässä Suomessa kolmen poikansa (nuoria aikuisia) kanssa. He, ja Petran äiti Amy kuuluvat lähetystöön. Amy onkin tehnyt tänne tuloa jo vuosia. Joka kesä on siitä puhuttu. Toivottavasti nyt onnistuu. 

  Eilen pyyhälsi ukkosrintama hipaisten ohi. Vettä satoi 20 milliä. Tänään saattaa ripotella lisää. Loppuviikko on sitten, ennusteen mukaan, poutaista ja lämmintä. 

  Ensi viikolla on edessä mustikoiden poimintaa ja sienestämistä. Polven ehdoilla. Reilut pari viikkoa saadaan saaressa rauhassa viettää. Elokuun puolivälin tietämissä on taas muutamia juttuja Hollolassa ja Lahdessa, välissä Hector Salmelassa. Koska Hectorin konserttia ennen, ja myös sen jälkeen, on sovittua kotopuolessa, ollaan varmaan muutama yö Hollolassa. Sieltä käydään Mäntyharjussa. 

  Maailma tarpoo meidän näkökulmastamme seesteiseen tahtiin kohti syksyä. Monessa paikassa muualla ei seesteisyydestä ole tietoakaan. Ukraina, Gaza, Iran, Hormuzinsalmi,  Bab el-Mandebin salmen mahdolliset häiriöt Jemenin huthien toimesta, Trumpin toilailut, Ranskan ja Espanjan metsäpalot. 

  Suomessa on tällä hetkellä hiljaista, kun hallitus ja eduskunta ovat lomalla. Kävivät välissä kuutelemassa Orpon valheita, mutta nyt on hiljaista. Mukavaa, kun hallitus ei kaiken aikaa ilmoittele uusista toimistaan. Ihan mieli lepää. Joskin välillä pohtien, että luultavasti ministerit hiovat saksiaan; jotain ehtii vielä ennen vaalia leikkaamaan. Enkä edes viitsi miettiä, mitä kaikkea ministeri Rydman pienessä päässään keksii.

  Sellaisia tihkupäivän ajatuksia ja päivityksiä. Muutama kuva pihalta. Kukkivia löytyy, toukokuusta syyskuuhun. 

AJATUKSIA LEIKATUN POLVEN KUNTOUTUKSESTA

  Eilen palattiin Hollolasta saareen. Kolmen päivän kotiloma keskellä viileintä Suomea. Saatiin voguet kuntoon, minä fyssarin opetusta polven kuntouttamiseen. Oli muuten tehokas äijä, se fysioterapeutti. Minulle oli varattu aika 22.7.2025 klo. 8:00-9:15. Olin sisällä reilut 20 minuuttia. Ja tuona aika sai terapeutti polven siihen kuntoon, että en meinannut saada jalkaa auton ovesta taipumaan. No, selityksetkin löytyvät. Koska minulle jumppaliikkeet olivat jo kovin tuttuja, ei niitä tarvinnut paljon selitellä. Polven kipeytyminen johtui puolestaan siitä, että fyssari teetätti minulla muutaman koukistusharjoituksen. Niissä pitää jalka koukistaa äärirajoille, ja pitää asento ainakin 10 sekuntia. Minähän tein harjoitukset miehen lailla; koukistin ehkä hieman yli äärirajan. No, ei tuo kipu jäänyt. Polvi suostuu moneen juttuun, kuten tulen tuonnempana kertomaan. 

  Fysioterapeutti oli varsin tyytyväinen polven tilanteeseen. Pakko kai olla itsekin. Kuntopyöräilyä hän kehotti, jos siihen on mahdollisuus, harrastamaan. Minulla on. Ostin muutama vuosi sitten edullisen, taittuvan eli pieneen tilaan menevän kuntopyörän. Se eilen ahdettiin autoon. 

  Minä siis jo ajoin. Sunnuntaista asti olen ajanut, koska kriteerit (kyynärsauvat pois, haava umpeutunut, ei kolmiolääkkeitä) olivat täyttyneet. Ajaminen sujuu mainiosti. Helpottaa sekin, että kyseessä vasen jalka ja automaattivaihteisto. 

  Kävin aamulla hakemassa kuntopyörän autosta. Ei eilen viitsitty ottaa veneeseen, koska sateen uhka oli merkittävä. Kuivan kuitenkin yli päästiin.

  Toin pyörän, poljin hetken. Varovasti fyssari kehotti aluksi polkemaan. 

  Ennen lounasta tein pienen metsäretken. Kantarellejä tietysti etsin. Ja löysin, vaikka aika paljon oli satoa jo joko kuivahtanut, tai pehmennyt lötköiksi. Muutaman sadan metrin kierroksen tein. Askelet pitää asetella aika tarkkaan, kulku on hidasta, mutta kunnialla selvisin.

  Metsää sieniä kyykkiessäni mietiskelin leikatun polven harjoitteiden teon olemusta. Omalla kohdallani tuntuu olevan kaksi tapaa suhtautua niihin: Motivaatio ja intohimo.

  Kuntopyöräilyyn, samoin kuin jumppaharjoitteisiin minua kannustaa motivaatio. Motivaatio toipua mahdollisimman nopeasti. 

  Sienestykseen minut vetää vuosikymmeniä sitten alkanut intohimo. On ollut kesiä, jolloin ei sieniä ole tullut juuri ollenkaan. Ne kesät ovat olleet ikäviä. Joten nyt, kun niitä on, veri vetää klekkanakin pöhelikköön. 

  Pakkoa sanoa, että polven kuntoutus sienestämällä on tuhannesti hauskempaa kuin kuntopyöräilyllä tai jumppaharjoitteilla. Se ei tarkoita sitä, että metsässä luuraisin päivät pitkät. Ja kaikki tarvittava kaikilta osin tulee kyllä tehtyä. Vaikka kaikesta en nauttisikaan. 

  Perhe Tiilikainen tulee illankahussa koko vahvuudessaan saareen. Iiris pääsee kaverinsa äidin kyydillä Mikkeliin Kiteeltä, muut tulevat Espoosta, missä olivat pari päivää. 

  Lauantaina on juhlantynkää Mikkelissä. Annalta loppuu loma, hän lähtee sunnuntaina kotiin. Iiriksestä en vielä tiedä. Jos hänellä jo treenit alkavat, menee myös kotiin. Jonilla on vielä viikko lomaa. Hän ja Liisa ovat täällä, tai menevät Aijan mökille Arkiomaajärvelle. Tai menevätkin, mutta missä vaiheessa, selkiää myöhemmin.

  Kohta on heinäkuukin takana. Onneksi tuli polvioperaatio etuajassa! Muuten alkaisin malttamattomana pohdiskella, että milloin se tieto tulee. Nyt ei tarvitse pohtia kuin sitä, milloin pääsee hirven lailla metsissä risteilemään.

LEIKKAUKSET JATKUVAT

  Anna, Joni ja Liisa lähtivät eilen muutamiksi päiviksi Arkiomaajärvelle Lahden kylkeen Joni äidin mökille. Iiriksen leiri loppuu torstaina, ja koko perhe tulee silloin vielä muutamaksi päiväksi saareen. 

  Viikolla käytiin Kakkolan Tilalla, eli kotieläinpuistossa. Mukavan vehreä, runsaslukuisten omenapuiden reunustama miljöö, missä eläimillä hyvä asustaa. 

    Liisa marsu sylissään (kuva by Anna)

  Samalla reissulla syötiin Poijussa. Ihan hyvät muonat siellä oli. 

  Perjantaina surffailtiin veneellä Raintsaareen. Se on Saimaa Geopark-kohde, pienehkö saari, missä on ollut kivikautista asutusta vuodesta 3000-200 eaa. Enemmän tietoa paikasta osoitteessa   https://saimaageopark.fi/raintsaari-harjusaari-ja-kalliopaljastumia/#filter=r-fullyTranslatedLangus-,r-openState-,sb-sortedBy-0&zc=15.,27.90154,61.63642 

  Kaunis paikka Huosiossalon ja Hirvensalon välissä Juvan puolella, noin kolme kilomeriä pohjoiseen Karihiekasta. Enpä ollut ennen käynyt, häpeä tunnustaa. Tulen käymään toistekin, jos ei taivas putoa niskaamme. 

  Ilmakuva saaresta Saimaa Geoparkin sivuilta.

  Liisa kärjen nokassa uimassa.

  Tiilikaiset siis lähtivät eilen, me tänään. Aamusta suunnattiin kohti Hollolaa. Päätettiin ottaa lomaa lomasta, viettää muutama päivä kotona. Päätökselle löytyy vankat perusteet. Leikkaukset nimittäin jatkuvat. Huomenna on minulla tukanleikkaus, Hilpalla kampaaja tiistaina. Kovin kivuttomat leikkaukset, olematon toipumisaika. 

  Keskiviikkoaamuna minulla on tapaaminen fysioterapeutin kanssa Hollolan Sotekeskuksessa. Sen jälkeen suuntaamme takaisin Anttolaan. 

  Polvi toipuu, vaan ei vielä taivu. Ainakaan kovin paljon. Sukat ja housut saan jalkaani ilman ähellystä, joten eteenpäin on menty. Nythän varsinainen jumppaus alkaa. Kyllä siitä hyvä tulee. Käyttöä näet löytyy, kun metsät alkavat pullistella monenlaista satoa. 

  Viimeyönä heräsin tasan kello 12:00. Ajattelin, että hipsinpä katsomaan pronssiottelua. Katsoin ensimmäisen puoliajan. Englanti johti sen jälkeen Ranskaa selvin luvuin 4-0. Minä jätin katsomisen siihen. Olishan noita maaleja nähnyt lisää, jos olis jaksanut katsoa.

  Tänään kyllä katsotaan koko matsi. Kaksi kovaa loppuottelussa. Espanjan vakuuttavat peliesitykset vastaan Argentiinan sitkeys tappioasemassa. Mikäli veikkausta kysytään, niin Espanja vie maalin erolla. 

  Taidan heittäytyä pötkölleen. Hieman huonot yöunet takana, illalla pitää valvoa, joten virtaa lataukseen. 

KESÄ

  Helteet saapuivat. Muutamaan edelliseen kesän verrattuna hellepäiviä onkin ollut niukasti. Onneksi ehti Iiris pari lämmintä päivää täällä olla, sillä kahden viikon leiri Kiteellä alkaa tänään. Anna lähti aamulla viemään. 

 Me muut mennään päivällä käymään Karihiekalla. Liisa pääsee uimataitojaan kohentamaan. Tänään tyttö ui omassa rannassa enimmäistä kertaa ilman apuvälineitä. Siitä se lähtee!

  Huomenna mennään Hilpan kanssa Hollolaan. Ennen kuutta lähdetään, sillä minulla on hakasten poisto Hollolan Sotekeskuksessa 8:40. Iltapäivällä tullaan takaisin. 

  Lähiruokaa ollaan viimeaikoina syöty. Haneli toi muikkuja keskiviikkona. Niitä syötiin parina päivänä, savustettuna ja paistettuna. Lauantaina käytiin Piskolasta hakemassa Hanelin Kalatukusta kuhafileitä. Oli ollut edellisenä yönä Lietvedellä uistelemassa, eikä suotta. Omia perunoita kalan kanssa, kantarellikastiketta, omaa salaattia. Niistä ne on hyvät kesäateriat tehty.

  Polvi alkaa hiljalleen parantua. Selvästi on kipu vähentynyt, pahin lienee takana. Onneksi Joni on täällä apuna vielä pari viikkoa. Saa samalla koulutusta erilaisiin rutiineihin. Ensiviikolla hän tulee saamaan yksityiskohtaisen ohjauksen huussin tyhjennykseen. Tärkeä työ sekin.

  Neljä parasta on kisoissa seulottu. En viime yönä pelejä katsonut. Loput tulee varmasti seurattua. Neljä parasta, niin voi kai sanoa. Olisihan Norjan pääsy jatkoon olisi ollut hieno juttu, mutta Englanti tasaisen matsin vei. 

  Joni kaivaa perunoita, minun pitää valmistautua grillaukseen. Kanaa täällä kertaa. Sitten pieni lepo, veneen nokka kohti Karihiekkaa.

VESIURHEILUA, MUIKKUA, MUUTA MENOA

  Illalla katsottiin jalkapalloa.  Argentiina-Egypti, selvä peli olla piti. Vaan ei ollut. Egypti pisti hallitsevan mestarin tiukalle. Kun Messilläkään ollut paras päivänsä, oli yllätys lähellä. Viime minuuteille pusersi Argentiina lopulta voiton ilman jatkoaikaa. Taitaa edetä pitkälle?

  Tänään on ollut sateeton päivä, lämminkin pilvien väistyessä. Haneli toi aamulla muikkuja. Hyvä palvelu, ei tarvinnut edes itse hakea. 

  Iltapäivällä Iiris halusi päästä rengasvetoon. No pääsihän hän.

  Liisa ei tällä kertaa halunnut, vaan pysytteli tukijoukoissa. Tytöt tekivät päivällä kuivaharjoituksia veneilyyn. Ehkä ensi kesänä on Iiriksen aika päästä oikeasti ohjaimiin?

  Minä savustin muikkuja iltapalaksi. 

Hilppa lähti sillä aikaa kantarellejä etsimään. Löysikin. Eihän minua enää taideta tarvitakaan.

  Toipilaan olo on vaihtelevaa. On, polven suhteen, parempia päiviä, väliin huonompia. Kun päälle lasketaan ummetus, jonka vastapainona saa laukata  monta kertaa yössä pissalla, alkaa aatoksiin tulla, että olisi kiva, jos hiljalleen elo normalisoituis. 

  Tuo ummetus oli tiedossa. Kipulääke (opioidi) sitä usein aiheuttaa. Olen siihen lääkettä ottanut, mutta ei oikein meinaa tepsiä.

  Joku on horjuttanut hallinnassa olevan eturauhasen liikakasvun ja lääkkeen yhteispeliä, ja monta kertaa yössä täytyy tosiaan nurkan taakse kipittää. 

  Nuo oheisvaivat kyllä häviävät. Pääasia, että polvi kuntoutuu. On vaan niin kipeä ja jäykkä, että ei kunnolla pysty jumppaamaan. Käveltyä kyllä tulee. Tänäänkin näköjään 7700 askelta tähän mennessä. Välillä huomaan, että kyynärsauva on johonkin matkan varrella unohtunut. Olisi kyllä parempi, jos pysyisi mukana. Maasto ei pihallakaan ole mitään futiskenttää.

Maanantaina otetaan hakaset haavasta. Saamieni tietojen mukaan sen jälkeen alkaa kipu ja kiristys laantua. Siihen luotan. Pian ovat välillä ikäviltä tuntuneet vaivat takana, ja saan vienosti udella, että enkö kuitenkin saisi minäkin käydä sieniä hakemassa?

VIIKKO SIIHEN MENI

  Eilen palattiin viikon reissulta. Olis ehkä voitu tulla hieman aikaisemmin, mutta järkevintä oli toimia näin. Tuotiin Iiris luisteluleiriltä samalla. Eikä kelikään loppuviikosta kovin mairitteleva ollut. Sade piti taukoa, joten päästiin Potinlahdesta kunnialla yli. Anna lähti saman tien hakemaan Jonia junalta Mikkelistä. 

  Veneellä ajaminen sujui ihan hyvin. Miksei, ei siihen jalkaa tarvita. Myös veneeseen meno, siitä poistulo, onnistuu mallikkaasti. Tavaroiden raahaamineen autosta laiturille, toisella puolella laiturilta talolle, jäi pääosin mutten tehtäväksi. Nyt ollaan täällä, koko sakki. 

  Aika lailla on viikossa tapahtunut. Kurpitsa on alkanut kukkimaan...

....samoin amppelitomaatti.

  Myös kesäkurpitsa ja kurkku alkavat pukata tulosta. Ensimmäisen omat perunatkin maistettiin.

  Aika paljon olin eilen jalkojen päällä, autossa istuin lähes kolme tuntia. Tänään on tullut liikuttua enemmän kuin muina päivinä leikkauksen jälkeen yhteensä. Paras asento polvelle on pitkällään sängyssä tyyny jalan alla. Niinpä nyt hieman särkyä on. Vaikka lounaan jälkeen kinttua lepuuttelin. 

  Sateista oli luvassa, mutta se on armahtanut tähän asti. Joni leikkasi pikakoulutuksen jälkeen nurmikon. Märkähän se oli, mutta sentään onnistui. 

  Iiris on tämän viikon täällä, sitten alkaa kahden viikon leiri Kiteellä. Harmi, ettei sää ole paras mahdollinen, vasta loppuviikosta alkaa poutautua ja lämmetä. Kyllä me jotakin mukavaa tekemistä kehitellään. Kohta lähdetään, ennusteita uhmaten, pumppaamaan vetorengas, ottamaan tyypit. Siispä lopetan. Ei istuminen muutenkaan kovin mukavaa vielä ole.