PERJANTAIN MIETELAUSEET

Näin perjantaiaamuna tuli mieleeni kirjoittaa tähän muutamia vuosien saatossa mieleeni jääneitä lainauksia. Koska ne ovat jääneet hataraan kaaliini, on niissä oltava jotakin, mikä on kolahtanut. Pyydän vilpittömästi anteeksi sitä, että sitaatit eivät ole sanatarkkoja, enkä kaikkien luojia varmasti muista, edes tiedä. Mutta puolustaudun syyttämällä iän muistilleni ja mielelleni aiheuttamia vaurioita.
"Elämä on erittäin vaarallista, mutta vaara ei piile pahaa tekevissä, vaan niissä, jotka jäävät seuraamaan sivusta tapahtumien kulkua." (Albert Einstein)
"Väkivalta on kyvyttömän viimeinen hätäkeino." (Isaac Asimov)
"Elämme suruisia aikoja; nykyisin kykenemme purkamaan atomin, mutta emme ennakkoluuloja."  (Albert Einstein)
"Mihinkään tehtävään ei tulisi valita ihmistä, joka siihen pyrkii." (Arthur C. Clarke)
"En ole varma, millaisilla aseilla 3. maailmansota käydään, mutta 4. maailmansota käydään kepeillä ja nuijilla" (Albert Einstein)
"Olen aina halunnut nähdä, mitä tapahtuu, kun järkkymätön este kohtaa vastustamattoman voiman". (Arthur C. Clarke)
"Aika on olemassa vain siksi, etteivät kaikki asiat tapahtuisi yht'aikaa." (Albert Einstein)
"Tyhmyyden edessä itse jumalatkin ovat voimattomia".  (Isaac Asimov)
"Miksi koko maailma kohuaa, kun yksi tai muutama ihminen murhataan, ja kun tuhansia ja kymmeniä tuhansia tapetaan, vaietaan?" (Muistaakseni Ivan koira-Pavlov)
"Alan asiantuntija on henkilö, joka on jo tehnyt kyseisellä alalla kaikki mahdolliset virheet." (Nils Bohr)
"Vakavissa uhkatilanteissa on kauneutensa; ne tekevät kaikista veljiä keskenään." (Victor Hugo)
"Rangaistus on ihmiskunnan kaksinaismoraaliin verhoama kosto." (Jostain 70-luvulla lukemastani kirjasta)
"Sodassa on surullisinta se, että se valjastaa ihmiskunnan parhaat voimat sen huonoimman keksinnön palvelukseen." (lähdettä en muista)
"Kollektiivinen pelko lisää laumahenkeä ja usein se myös käynnistää julmuudet laumaan kuulumattomia kohtaa." (Bernard Russell)
"Politiikot ovat toisen luokan kykyjä, koska he käsittelevät mahdollisuuksia; ensimmäisen luokan kykyjä kiinnostaa vain mahdoton." (Arthur C. Clarke)
"Täydellinen keksintö on osoitus tekijänsä aivojen rappeutumisesta." (Isaac Asimov)
"Jos olisin kyennyt ennustamaan tulevan, olisin ryhtynyt kellosepäksi."  (Albert Einstein)
"Paras kenraali ei ole se, joka voittaa sodan häviämättä yhtään taistelua. Paras kenraali on se, joka voittaa sodan käymättä yhtään taistelua." (Vuosituhantinen kiinalaisen sotataidon ohje, tekijää en muista)
"Ihmisellä, joka sanoo toista itseään huonommaksi ei sellaista olekkaan." (Havajilainen sananlasku, muistaakseni)
"Kaikkea kanattaa kokeilla ainakin kerran, paitsi sukurutsaa ja kansantansseja:" (Erik Winter jossakin Åke Edvardsonin dekkareista)

Sitten vielä pari mieltäni vaivannutta kysymystä:
Onko lapsettomuus perinnöllistä?
Saako naisten rintauinnissa käyttää käsiä?
Voiko istuva presidentti seisoa?

Hyvää viikonloppua kaikille.

Dumari viime kesänä Heinola Jyrää-tapahtumassa

TÄNÄÄN KOTONA

Tässä oltu pari päivää kotona, alkaa oloutua. Ensimmäiset sauvakävelyt kuukauteen tehty, samaltahan tuo tuntui, paitsi että Salpausselän harjun vastaset tuntu vähän jyrkemmiltä ja luonto oli rehevöityny.
Millaistakohan olis asua Helsingissä, tai vielä suuremmassa metropolissa, kun jo Lahden autojen määrä (mikä kasvaa vuosi vuodelta, liikennejärjestelyt ei pysy perässä) hirvittää? No, jossakin kaikkien on asuttava, ei pidä valittaa.
Tänä aamuna luin ensimmäisen sanomalehden myös kuukauteen. Eipä ollu hirveesti ikävä paikallista puolueisiin sitoutumatonta kokoomuksen äänenkannattajaa. Mutta täytyy tunnustaa, että sitä selatessa irtosi torttu melko leppeästi.
Kohta taakse jäävä kesä oli melkoinen mittelö penkkiurheilijalle. Omalla kohdallani tuli jalkapallon hyvätasoiset EM:mät seurattua kuta kuinkin tarkkaan, yleisurheilun vastaavat jäivät lähes kokonaan katsomatta, olympialaisia seurasin satunnaisesti. Mikäli mediaa seurasi, ei kisoissa ollut kuin kaksi urheilijaa. Taisihan niitä jokunen muukin olla. Minulla on iän myötä alkanut ilmetä käänteinen urheiluhullu-syndrooma; nuorempana kelpasi kaikki Lapuan poikapaineista lähtien. Nykyään kiinnostus keskittyy jalkapallon arvokisoihin ja jääkiekkoon lähinnä olympialaisissa ja Suomen pääsarjatasolla (viva Pelicans!). Jääkiekon MM on kokenut inflaation, kun se on joka vuosi, jopa olympia-vuonna,  pitäisi väliä harventaa. Olympialaiset ovat kuitenkin ne oikeat mittelöt, kaikki parhaat ovat mukana. Summa summarum, kyllä hyvä kirja, itseasiassa keskinkertainenkin, aina Kalevan kisat voittaa.
Huippu-urheilusta on tullut sellaista sirkusta, ettei paremmasta väliä. Itsessään urheilu, mikä tahansa liikunta, on hyvä asia. Eiköhän huippu-urheilun suurin arvo olekkin olla innoittajana nuorille.
Että sellasta tänään. Lopuksi unikon kesäelämänkaari:

LÄHTÖÄ VAILLE

Sateinen aamu, sopii hyvin tunnelmaan; puolen päivän maissa lähdetään Hollolaan. No, tulevana perjntaina takasin, jos ei ihan kaameita kelejä oo tiedossa. Kyllä täytyy sanoa, että ilmat meitä suosi, neljään viikkoon ei mahtunu vissiin ku 1 todellinen lukupäivä.
Moottorisahakin pääsi eilen pulasta vajaan odottelemaan pelolla seuraavaa Pertin kohellusta. On se viikon loman ansainnu!
Sen verran tuossa äsken katselin aamu-tv:tä, että bongasin mielenkiintosen uutisen: Englannin Essexsissä, St Osythin alueella on tehty leijonahavaintoja, ja poliisi on kehottanut asukkaita pysymään sisätiloissa. Siitähän seuraa, yks' yhteen, että kansakoulun luokkatoverini Auvisen Masa on lomamatkalla kyseisellä seudulla. Hänhän se teki ne kuuluisat leijonahuomiot Ruokolahdella 1992.
Nyt pitää alkaa haalimaan pakollisia tavaroita mukaan.

Lopuksi taas vinkki: Eilisen sienireissun rantautumispaikka

VIELÄ SIENISTÄ, VÄHÄN MUUSTAKIN

Annettakoon minulle anteeksi, kun kirjoitan taas sieniasiaa. Sitähän olen sivunnut lukuisia kertoja joko facebookissa (savoksi "veissi", Iso Kalastaja Vinski Viholaisen sanassa "lärvilä") tai tai näissä blogeissani. Mutta kuitenkin, koska se on minulle rakas harrastus.
Joka ilta annan itselleni juhlallisen vakuutuksen: en lähde, ainakaan muutamaan päivään, sieneen. Mutta kuis tänä aamuna kävikään; päätin lähteä katsomaan rouskujen ja tattien mahdollista invaasiota. Ergo, usmuutin rehdin puolen kilometrin matka Pöytäniemen (Cape Table) takaiseen lahteen, mistä lähdin dallaamaan vuosien saatossa tutuiksi tulleille, hyväksi havaituille maisemille. Vaan eipä näkynyt metsän valloittajista kunnon etujoukkojakaan! Sen olen tosin tattien osalta pannut merkille, että aiempina vuosina jo heinäkuusta asti kerättävissä olevat kyseiset sienet vaativat nykyään yhden tai muutaman kylmän yön. Jokusina edeltänienä vuosina on pakkasemme saanut tattitäytettä vasta syyskuussa. Rouskukanta vaihtelee vuosittain, mutta se on syksyn sieni, eiköhän niitä vielä tule kunnolla.
Näppäsen korillisen sain joka tapauksessa haalittua kokoon, ja lajikirjoakin oli: haapa- ja kangasrouskuja, karvalaukkuja, koivunpunikkitatteja, joku männynpunikkitatti, herkkutatteja, kangastatteja, vaaleaa orakasta, satunnainen keltahaarakas, sekä tietysti kanttarellejä ja torvisieniä, vaikka maasto ei perinteteistä kasvualustaa, etenkään kanttarelille, ollutkaan.
Tänä kesänä on ollut merkille pantavaa, että sienet ovat poikkeuksellisen matoisia. Jopa normaalisti lähes puhdas kanttarelli kannattaa halkaista puhdistusvaiheessa. Tai jos hauluaa proteiinia, jättää halkaisematta.
Kaikki esittämäni havainnot koskevat tietysti Etelä-Luonterin aluetta. Jossain muualla biosfäärissä, tai mahdollisessa toisessa ekosfäärissä, saattavat asiat olla aivan toisin.
Sieniosuuden lopuksi vankkaa tietoa aloittelevalle sienestäjälle.
-typäskääpä on syötäväksi kelpaamaton, muttei myrkyllinen sieni. Se kasvaa nimensä mukaisesti typpäissä, monta jalkaa samassa juuressa
-lampaankääpä on herkullinen laji, joka kasvaa yksittäisenä, älä sotke typäs- kaimaan
-ryypätkääpä, suomalainen perussieni, sopii toisille, toisille ei
Klisee, täytyy myöntää, mutten malttanut olla...
Sitten täysin toiseen juttuun. Kun menneinä sydänyön hetkinä pyöriskelin unta odotellen, tuli mieleeni vanha kysymys (täähän on kliseinen blogi!), mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Ja veilä versio, minkä kirjan ottaisit? Yhden kirjan valitseminen on lienee mahdoton tehtävä, sillä vaikeaa se olisi, vaikka saisi mukaansa nuppikuorman. Päädyin siis tarkastelemaan asiaa matkalaukillisen näkökulmasta:
-scifin alueelta ehdottomasti Isaac Asimovin Säätiö-sarja, mikä kasvoi 1950- luvun alun trilogiasta -80,
ja -90-luvuilla seitsenosaiseksi. Ja jos tilaa vielä lopulta jäisi, mukaa myös saman miehen Robotti-sarja, koska näillä kahdella erillisellä teoskokonaisuudella on yhteinen loppu. Vielä tästä genrestä Douglas Amamsin Linnunradan käsikirja liftareille, sehän on maailman ainoa viisiosainen trilogia!
-klassikoista mukaan lähtisivät Tolstoin Sota ja rauha, Dostojevskin Rikos ja rangaistus, James Joucen Odysseus, tai paremminkin Ulyssus, kuten Leevi Lehdon uuden suomennoksen nimi kuuluu. (Sitä en ole vielä lukenut, Pentti Saarikosken aiemman olen, vuosia, vuosia sitten läpi kahlannut). Vielä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä (sitä en häpeäkseni ole lukenut).
Jossain näillä main pääsi uni yllätämään, joten jatkoin ajatuskulkua aamuisella metsäkierroksella.
-dekkariosastolle tulisi lukuisista loistavista kirjailijoista vain yksi edustetuksi, nimittäin Håkan Nesser ja hänen kymmenosainen Van Veeteren-sarjansa, sekä kaksi suomennettua Barbarotti-sarjan teosta. Suosittelen!
-muusta kirjallisuudesta Mihael Bugakovi Saatana saapuu Moskovaan, Henry Bugovskin alter egosta Henry Chinaskista kertovat teokset, Mark Tweinin Tom Sayerin seikkailut ja Hucleberry Finnin seikkailut Jarkko Laineen suomennoksena (Turun murre), vaikka nuoreten kirjoiksi ne kai listataankin (alan ilmeisesti lähestyä lapsuuttani).
sumalaisista Kari Hotakaista, Volter Kilven Alastalon salissa (sekin on lukematta).............
Tässä vaiheessa päätin jä'ttää aiheen pohdiskelun sen kaaduttua omaan mahdottomuuteensa.
Vielä hyväksi lopuksi: Ajatellaapa tilannetta, missä olisitte autiolla saarella mukananne satoja tunteja digitaalisesti tallennettua mielimusiikkianne, muttei laitetta millä kuunnella?! Sehän on verrattavissa armoitettuun tupakkamieheen yksin autiomaassa taskussaan kartonki Norttia, vaan ei tulentekovälineitä! Tai tislaamon seinään kahlittuun juoppoon!

Cape Table

 Aamun saalis

 Torvisieni, kanttarelli, keltahaarakas, vaalea orakas

 Haaparousku, kangasrousku, karvalaukku

 Mäntytatti, koivutatti, männynherkkutatti, kangastatti

 Saalis putsattuna

LEPPOISAA LAUANTAITA

Kyllä on ollut hieno elokuun loppupuolen päivä! Lämpöa ilmassa reilusti yli 20, vesikin laiturin päässä 21. Lilluttelin iltapäivällä parisen tuntia Luonterilla obligatoorinen 1 uistin perässä. Sanomattakin selvää, ettei kalaa tullut. Mutta hienoa oli, ettei siellä näkynyt kuin muutama hassu vene, lähinnä uistelijoita. Kun kauniina heinäkuisena päivänä tekee saman lenkin, usmuuttaa veneitä ristiin rastiin, kovaa ja vielä kovempaa. Kyllä minä olen loppukesän ja syksyn ihminen, ehtoopuolekin tietysti. Tämän kaltaiset päivät, syyskuun värit ja tuulettomat aamut (jos niitä nyt sattuu olemaan), saatikka loka-marraskuun pakkasaamut, kun viimeiset muuttolinnut pysähtyvät tauolle. Entäpä mustan veden ja valkoisen lumen kontrasti! Nyt tietysti puhun kokemuksista näissä maisemissa, ylipäätään muualla kuin maalikylissä.
Huomenna, jos ei ihan maankaato sadetta ilmaannu, tulee "velj'-Hanski akkasa ja tyttölöihesä" kanssa käymään. Saan viimeikin moottorisahan pois nahnikasta. Omat taidot ja rohkeus eivät siihen ole riittäneet.
Maanantaina sitten on lähtö Hollolaan. Mutta onhan niitä viikonloppuja edessä, samaten ollaan näillä näkymin täällä lokakuussa viikot 41 ja 42.
Ei kun avanti!

Tällasta oli täällä tänään

Syksymmällä ehkä tällaista

Ja vielä syksymmällä tällaista

UUSI AAMU

Makedonialainen Aleksanteri Suuri kuoli Babyloniassa vain 32 vuotiaana valloitettuaan suunnileen koko siihen aikaan tunnetun maailman 323 eaa., ilmeisesti liian suuren alkoholinkäytön aiheuttamaan haimatulehdukseen. Napoleon syntyi Korsikalla ja kuoli Saint Helenan vankisaarella. Mannerheim näki päivänvalon Askaisilla ja menehtyi Lausannessa. Minä lähden kohta merta edemmäs kalaan, siis vähän kauemmas kesäkotikonnuilta sienimetsään.
John Keats syntyi Lontoossa 1795 ja kuoli Roomassa 1821. James Jouce putkahti maailmaan 1822 Dublinissa, ja nukkui pois 1941 Zyrichissä. Joseph Conrad tuli ihmisten ilmoille nykyisen Ukrainan alueella ja nukkui pois Bihopsbournessa Englannissa. Isaac Asimov syntyi Petrivisissä, Neuvostoliitossa, ja "jätti rakennuksen" New Yorkissa. Aikomukseni on iltapäivällä sörnäyttää nurmikko 30-vuotiaalla Brig&Stratton-leikkurilla, mikä on niin juonikas, että saatta talven jäljiltä vaatia kaksikin nykäisyä käynnistyäkseen.

Mitähän tekemistä näillä asioilla on keskenään, miettii valveutunut mahdollinen lukija? No ei mitään, ei hölkäsen pöläystä! Kunhan vain leikittelen trivialla ja tulevaisuudella.

Jimi Hendrix putkahti näkösälle Seattlessa ja menehtyi Lontoossa. Jim Morrison syntyi Melbournessa, Floridassa, ja hänen kohtalonaan oli menehtyä Pariisissa. Cass Elliot (Mama Cass) ilmestyi keskuuteemme Baltimoressa, Marylandissa ja kuoli Lontoossa. Illan kahussa pitänee lämmittää sauna. Vesikin oli vielä toissapäivänä +20.

Ei vainkaan, onhan tässä punainen lanka: ällistyttävän monet merkittävät henkilöt ovat kuolleet valitettavan kaukana juuriltaan tai asuinsijoiltaa.

Markus-setää mukaellen, hyvää alkanutta päivää, nyt Pertti-setä lähtee paskalle!

Aamun tunnelmaa

SATEEN SALLITTUA

Ei se sitten tuossa 9 ja 10.30 välissä satanukkaan, niinpä läksin vetämään maksimimäärääni uistimia eli 1 vapa, 1 professori. Hymypoikaa lähinnä tavoittelin rantojen tuntumasta; on nääs ruohikkomalli, se proffa. Eipä tullu kallaa. Pitäs vissiikii laittaa Ruikun Ruusu perään.
Mutta mikäs siellä oli lilliä kuulokkeet korvilla. Tällä haavaa puhelimessa yht. 65 h, Youngin Niiloa, Dylania, Van The Mania, Cohenia ja Lennonia.
Siinä sitten aprikoin sitä veden määrää, minkä Saimaassa on lisääntynyt viime kesään verrattuna. En tietysti muistanut järven pinta-alaa, joten tarkastin sen palattuani. Wikipedian mukaan se on 4380 neliökilomeriä. Siis jos en ole ihan hakoteillä, ja oletan veden nousuksi varovasti 1 metrin (vaikka se on enemmänkin noussut), sain lopputulemaksi 4 380 000  000 kuutiota l. 4 380 000 000 000 litraa! Sehän olis n. 625 l/pallomme asukas. Siit se jano hetkeks häviäis, jos pystyis jakamaan!
On meillä naapurustossa myös ekologinen vaihtoehto vesillä liikkumiseen (katso kuvat alempana). Varmentamattomien tietojeni mukaan siinä on 800 hv, nopeus jonnin verran toistasataa, ja kulutus päälle 200 l/h hana auki usmuuttaessa. Se siis kuluttaa vajaassa ½ tunnissa meikäläisen normaalikesän venebensat. Äänikin siinä on kuin suihkuhävittäjässä. Onneksi ei ole viimevuosina hirveästi ajellut, eikä enää täysillä näissä kapeikoissa. Ja jokainen tehköön halunsa ja varojensa mukaan, vaikka minusta pienempikin läyhke piisaa.

Ei perkele tule kallaa

Sade uhkaa

Muskelivene

Utuista on

Meinaa pienet luotosaaret kuihtua vähii, kun vesi vain nousee

Vähän kirkkaampaa

SADEPÄIVÄ

Vettä sattaa, ei niin kovaa mutta tasaseen, tyyntäkin on, ulkona +1, sisällä +21. Ja m-sahakin meni niukahtamaan jumiin, kun taitamattomana metsurina läksin kaatamaa isoa mäntyä vastatuuleen. Eikös se lähtenytkin hojeltumaan väärään suuntaan, l. taakse päin. No, enköhän sen irti saa, kun yritämme Hilpan kanssa keventää pitkällä keksillä. Ja sadekkin, tämän päivän Itä-Suomen yllä pyörittyään, häipyy rajan taa, loppu viikko pitäisikin sitten olla suht' kaunista, joten metsään vaan!
Niinpä tästä tulee lukupäivä, viimeinen lukematon kirja menossa (David Hewsonin Kultainen leikkaus). Hellaa vois kans lämmittää, ettei tulis sisällä ilma kosteaksi. Kyllä puulla on ihan eri tatsi lämmittää, patterit ei oo kun hätävara. Leivinuunin sytyttäminen ois' hätävarjelun liiottelua.
Sen verran ajattelin käydä tuossa talon takana, että kerään syömäsienet. Saalis on takuuvarma; en oon viikkoon siinä käyny. Samalla vois kuikuilla, joko rouskuja alkaa nousta. Muutaman oon hähny, ei tähän mennessä kerättäväksi asti. Ei kun voimia itse kullekkin, joka tätä lukee.

Tän näköstä ulkona on

Tätä lämmitetään

Sitten on kotosaa

PUUNTEKOVA OUOTELLESSA

Tännäänhän se on sitten jatkettava halakohommoo. Se on ihan mukavata tuunia, ainovastaan routaus kottarloella mehästä liiterrii tahi halakomispaekalle on välleen muaston röykkelikköehe tautta nihkeetä.
Anna olj' tiällä Helemi-koeran kansa viikonvaehteen, vietiin öelönnä ehtoopuoleen Mikkelliin junalle. Saepahan tytär mukkaasa sienilöitä jos mustikoetakii.
Vielä ois viikkaus jäljellä tätä autuutta, toevon mukkaa ilmat jatkuupi yhtä höljäkköenä. Kaipa sitä tuas mualikylien läyhkeeseen tottuu, vaikka isellä ei juuri oukkaan kovin ulukopuolisia velevotteita. Vuan mitekähä käypi kuullun ymmärtämine? Mutta miä kaeken kaekkijaan kojen,notta oon rikas, niätsäs rikas on se, ken pystyypi piättämmään omasta ajastaan.
Kuulema alakaa tännään sorsastus, sanovatten uamuteeveessä. Pittääpä varova hauliloita, jos sattuu rantaruovikossa kuleksimmaan. Sitte kuulin, notta evuskunnan eräkerho männöö syssymmällä karhujatiin. Eikö niille kansanevustajiloelle oes tähellisempöökii tekemistä?
No, kellon ruhjake käypi, pittäpä lähtee laittamaa viikkauven luontoiäni, moottorj'saha, kuulosalle.

Laeta tähä loppuu jonnii kuvan öeliseltä:

Elämäni naeset, Helemi, Hilippa ja Anna

Annan suunnistamistaijon tievossa ollessa häne asusa värj' valakattii ilmaetsintölöehe näkökulumasta

SIENESTYSASIAA

Kun en enään tänään viitsinyt (lue: Hilppa alkaa katella pitkin nokkavarttaan, pakkanen ja mahat täynnä) lähteä sieneen, ajattelin heittää muutaman faktan aiheesta.
Kaikkien sienestäjän perustaitojen äidin, lajin tunnistamisen, jätän tällä maininnalla. Keskitynkin muihin sienestäjälle tärkeisiin seikkoihin.
Sienet kasvavat lajilleen ominaisilla alueilla, vaikka tämä ei olekkaan kiveen hakattua, sillä kaikenlaisia sieniä saattaa löytää yllättäviltä seuduilta. Perustietämys asiasta on kuitenkin tarpeellinen. Kuten myös tieto siitä, että useat pitkäaikasta satoa tuottavat lajit leviävät keskikesän alkuasetelmasta syksyä kohti hyvinkin toisenlaisiin maisemiin. Nämä ovat seikkoja, mitkä vuosien kuluessa kristallisoituvat harrastajalle. Ja mitä kauemmin on sienestystä harrastanut, sitä vähemällä taivaltamisella saalista kertyy.
Sienestäjän tulee olla myös kohtuullisessa fyysisessä kunnossa; kun ylittää satojen metrien levyisen, miehen korkuista heinää tai metristä sanajalkaa kasvavan hakkuuaukean, missä piileksii pitkin ja poikin, ristiin ja rastiin, oksia ja latvuksia, ojia ja kuoppia, käy se työstä. Samoin on siinä viidakossa varottava katkomasta, edes nyrjäyttämästä, raajojaan.
Edellisestä aasinsiltana: hakkuut tai harvennukset hävittävät kyseiseltä alueelta tietyt sienet vuosikausiksi, eivätkä ne ehkä enää koskaan palaakaan, sillä maaston ekologia saattaa metsätöiden myötä muuttua, mutta jokin toinen laji kuitenkin sinne kuitenkin levittäytyy. Sitäpaitsi myllerretyt hakkuuaukot ovat muutaman vuoden ajan korvasienten tyyssijoja.
Eräs tärkeä ominaisuus metsässä liikkujalle on tietysti itikoiden, paarmojen, hirvikärpästen sun muiden surisijoiden sietokyky. Toisella kädellä itseään raapiva, toisella ympäriinsä huitova, ja ärhäkkäästi lointeleva henkilö ei ole mukava näky korpisuon laidassa. Eikä taida korikaan juuri täyttyä. Surviaisten kannalta ikävintä aikaa on elokuun loppupuoli, koska silloin esiintyy sekä itikoita, paarmoja että hirvikärpäsiä, Mikäli minulta kysytään, ei vastaani ole tullut myrkkyä, millä olisi ollut mainittavaa myönteistä vaikutusta. Samaten hirvikärpäs- itikkatakit sun muut hatut ovat sanonko mistä kotoisin; ei niiden kanssa ainakaan rillipää pärjää, sen verran hiottaa, että lasit huurtuu. Summa summarum: ötököiden kanssa on vain opittava elmään, tultava toimeen.
Sitten vielä erittäin tärkeä seikka. Sienestäjän tulee olla tietyllä lailla skitsofreeninen: toisen, mieluumin huonomman näkökyvyn omaavan silmän täytyy olla orientoitunut havaitsemaan kanttarellit, tatit ja orakkaat, toisen taas yleensä erittäin salakavalasti maastoutuneet torvisienet. Jos nimittäin yrität tihruta loppukesän aamun alhaalta silmiin paistavan auringon häikäistessä keltaisia kanttarellejä, jäävät muut lajit takuulla huomaamatta. Kumpa nk. perssilmä olisi aistiva elin! Minä ainakin kalibroisin sen havaitsemaan rouskut, ja laukkaisin loppukesäisessä metsässä silmät kierossa ja housuttomassa jalassa.

Tässäpä eilisen satoa; veneellä n. 3 km, kävelyä n. 3 km, kanttarellejä n. 20 litraa, torvisieniä ehkä 5-6 litraa, käytetty aika 2 h 30 min. Valitettavasti suunnilleen toinen mokoma  relluja oli jo mennyt överiksi, koska en ollut (eikä näköjään kukaan muukaan) noilla maisemilla tänä kesänä käynyt.

Sitten vielä vinkki, jos joku haluaa löytää hyville sieniapajille: tuostahan minä ajelin

AATOKSIA SIENIREISSULLA

Kun aamulla kuljeskelin sienikorin kanssa metsässä, häivähti mieleeni jostain syystä seuraavanlaisia ajatuksia: Koska joka tapauksessa olemme, käsi kädessä ja kaulakkain, kulkemassa kohti dystopiaa, miksemme myös osallistuisi asian edistämiseen kieltä ratinaliosoimalla? Nimittäin siten, että muodostaisimme samaa tarkoittavista sanoista yhden uuden. Silloinhan ihmisen olisi helpompaa kertoa tarkoituksensa, ilmaista ajatuksensa. Ja ennen kaikkea se olisi omiaan typistämään, lopulta hävittämään murteet sekä muut jonnin joutavat kielen rikastuttajat. Esimerkiksi vaikkapa terassin ja verannan yhdistelmä olisi veranssi. Tai suhtalainen tarkoittaisi "suhteellisen" ja "kohtalaisen" symbioosia. "Rauhallisen" ja "lunkin" yhteinen versio olisi tietysti "ranki".Edelleen: mainio + oiva = oivio, upea + hieno = hipea, kassi + laukku + salkku = kalkku. Ja kuinka helppoa tai iisiä (ts. hiisiä) olisi savon murteen hävittäminen? Perinteinen "korsteeni"poistettaisiin yhdistämällä se hormin kanssa horsteeniksi!
Nykyaikaa ajatellen voisi "snobista" ja "nörtistä" rakentaa "snortin", etc. Näitähän riittää.
Onhan tätä, kait tahattomasti, sattunutkin; ajatelleppa vaikka "tilava" + "avara "= "alava". Samaten, ainakin joissain piireissä, on tuttu  "terävä" ja "etevän" yhdistelmä "teerevä".
Tässäpä olisi oiviosti työsarkaa joukolle apurahatyöllistettyjä dosentteja muutamaksi vuodeksi! Ja kuinka ollakkaan, ehkä tuleva sukupolvi tulisi toimeen parilla sadalla sanalla + tuplamäärällä kirosanoja, vaikka niihän asianlaita joidenkin kohdalla jo nyt on.
Kaiken kaikkiaan olvollinen iidos, eikö?

Pk. (yhdistetty Ps. ja Jk.) Aamun soutulenkillä näkyi jo enteitä tulevan syksyn väreistä.

ELOKUUN LOPPUA

Pian ollaan oltu vaimon kanssa 3 viikkoa mökillä. Alkaa tulla sieniä ja marjoja korvistakin. Eilen käytiin vähän muuallakin, ettei ihan metityttäisi. Kierrettiin Retretissä Punkaharjulla, Kerimäellä ja Savonlinnassa.

Kyllä tällaiseen elämään nopeasti tottuisi, miksei, kun on täältä kotoisin. Eikä täällä kaipaa esim. sanomalehteä, mikä on kotona "pakko". Tv:stäkin tulee katsottua n. 1 uutiset aamulla, 1 illalla. Ei edes olympialaiset jaksaneet kovin sytyttää. Tää on muuten 1. blogi, minkä kirjoitan. Ajatuksena on jatkaa tätä mahdollisimman säännöllisesti. Minulla ei vaan ole vielä hajua, kuinka, ja kenelle, tämä näkyy, Eiköhän se siitä selviä. Loppukesiä kaikille, jotka tämän näkevät. Ensi kerralla aion sitten lähestyä ihan asiallisia asioita.