OMA SUIHKU KULLIN KALLIS

  Eilen puunattiin pesuhuone ja vessa, siivousta muutenkin. Ja puolilta päivin omaan suihkuun, neljän viikon tauon jälkeen. Ikävä oli ollut, minulla. Uusi suihku ei tietysti ole osannut minua ikävöidä.
  Arthur joutuu vielä huomenna tulemaan; suihkuovi, pyykkikaappi, eriössä altaan takusen laatoitus, käytävän pätkään ekstrana hankittu vinyylipäällyste, jokunen ovivuorilista, that's it.

  Pesukone sai myös aloittaa mittavan urakkansa; kuukaudessa pestävää kertyy, vaikka kalsareita "nyrkkipyykillä" vatkattiinkin. Tänään kiinnitän kuivausnarusysteemin (vanha) kattoon, huomenna tulee likapyykki/pesuainekaappi. Elämä palaa raiteilleen, minne sitten kiskot vievätkin?

  Hintaa rempalle tulee, mutta onhan tehty. Ammattimiehen työ on arvokasta, mutta arvossaan. Materiaalien hinnat junasta jäänyttä mestaria pöyristyttäviä. Silti ei työn toteuttaminen itse kaikkine vesieristyksineen, muutuneine normeineen, materiaaleineen, työtapoineen, ollut viisasta. Kun joku on jonkun taidon opetellut, välineet siihen hankkinut, tehkööt työnsä. Enkä "himmeänä" teettämiseen halua lähteä; en ole ministeri, en edes poliitikko! Mutta syklissä ollaan; asunto hankittiin 1986, keittiö ja oh rempattiin 1999, alakerta nyt. Tällä kaavalla makuuhuoneen tapetit ovat vuorossa siinä 2030. 

  Stubb päästeli omiaan. Kaikki ministerit valehtelevat, mutta Alex-poika kärvähti verekseltään. Tuo tapaus oli niin räikeä, että ihmetellä täytyy herra ministerin menettelyä. Vai olivatko avustajat harhauttaneet? Valheella ei yleensä ole seitsemän peninkulman saappaita, paremminkin steppikengät. Niin, tai näin, tosi tyhmää ministeriltä saattaa asemansa vaakalaudalle, ihan kuin tieten tahtoen. Minua ei toki hetkauta, jos knabe-Alex eroaa. Vielä vähemmän, jos troikan kaksi muuta päsmäriä poistuu takaviistoon. Tai paskaa puhuin, hetkauttaa; olen mielissäni. 

  Tuleeko koskaan eteen hetki, jolloin tuuli uinahtaa..., eiku, jolloin hallitus miettii toimiaan, kertaa sanomisiaan, kyseenalaistaa linjaansa?  Kaum, leider. Sipilää kehutaan viisaaksi, Stubbia järkeväksi, Soinia kääntötakkiasiantuntijaksi. Eikö heidän saamansa palaute, tehdyt munaukset, pakittamiset joissain asioissa, huopaamiset toisissa, herätä tarvetta itsekritiikkin?  Ei kai, kovia ollaan!

  Onko Suomessa ennen olut tuollainen "kolmen kopla" puikoissa? Muistini mukaan päämisteri on yksin ollut keulilla, yksittäinen ministeri vastannut omasta agendastaan. Tämän hallituksen tavaramerkki on, että asiassa, kuin asiassa ilmestyy kolme hymyilevää herrasmiestä estradille. Yksi hymyilee kainosti, toinen itseriittoisesti, ja kolmas rehvakkaasti. Ytälaisesti suupielet ylöspäin, vaikka kulissien takana oltaisiin toisiaan sote-aluesityksillä hutkittu, Millwall-kaulaliinalla kuristettu. Se hallitsemattomasti hallituksesta. 

  Laitoin, rouvan pyynnöstä 1. Adventin kunniaksi parvekkelle ja kadun puolella niukat (huom. värittömät) led-valot tuomaan piristystä pimeyteen. En sanonut "fiat lux", vaikka konsernin autoja olen kaksi omistanut; pompannapin 1969-1972 ja Alfa Romeo 155 V6:n 2002 -2009. Vaikka mitäpä tuo asiaan kuuluu? Mihin asiaan? No, ei mihinkään. Advetista tuli mieleeni, että olen lähettänyt yhden adventtikortin. Nimittäin armeijasta postitin Rohusen velloksille lyhyen ja ytimettömän toivotuksen: HYVVÄÄ ADVENTTAA!  Tähän lopetan kirkollisen osion.

  Tänä iltana Yle Radio Suomi lähettää liki kolmetuntisen Neil Young-illan. Toimittajat Tero Liete ja Jake Nyman ovat varmasti oikeat henkilöt illan isänniksi. Pitää kuunnella; huomasin, onneksi, että ohjelmaa ei ole mahdollista kuunnella Yle Areenalta jälkikäteen. "Miksi?", kysyy epätietoinen. Jos valita saisin, löytyisi pöllömpiäkin ohjelmia pois Areenasta jätettäväksi.

  Aamulla uudenkarheista JBL-kuulokkeista Niilon "Rust Never Sleeps"-albumia kuunnellessa tuli mieleeni, että onkohan monelta uudemmalta lauluntekijältä jäänyt jotakin hoksaamatta? Näitä pohtiessani en vielä tiennyt tämän iltaisesta lähetyksestä. Onnekseni sen lehdestä äkkäsin. 

  Hilppa ryhtyi siivoamaan siivouskomeroa! "Quis custodiet ipsos custodes?", eli "Kuka siivoaa siistijän siivouskomeron?". Nyt tähänkin polttavaan kysymykseen tuli vastaus. Meillä se on siistijän vaimo. 

BLACK FRIDAY

  Tänään on juuri (minulle) tulleen tiedon mukaan Black Friday. Niin näyttää olevan, ja tuntuu kans, nimimerkillä "Lenkillä käynyt".
  Mitä tulee tuohon joulumyynnin avaavaan USA:sta rantautuvaan ihmisten ostovaistojen herättäjään, jouluhysterian kirvoittajaan. olkoon omassa rauhassaan. Tai ei sentään. Nyt on näet niin, että heittäydyin hömppään mukaan. Antakaapa, kun selvennän. Minulla on käytössä ulkoilua varten Tokmannilta hankitut Denver-merkkiset bluetooth-kuulokkeet. Laitteen akku kestää normaalisti 10 h kuuntelua, eli tuollaiset kuusi aamua, jopa seitsemän, riippuu vähän reittivalinnoista. Vempele varoittaa virran hiipumisesta hieman ennen tilttiä. Joku päivä sitten äly katkesi varoittamatta vain kolme päivän jälkeen Luulin että se simahti totaalisesti, mutta ladattuani tekeleen, alkoi se taas pelittää. Tänä aamuna teki saman, eli akku lienee elinkaarensa loppumetreillä. Minä jo ensioireiden jälkeen tarkastin takuuasian; tottakai kuukausi sitten tuli vuosi täyteen. Mitoittavat varmaan nämä halvat tekeleet (n. 20 €) siinä 12-15 kk:n kestolle. Itse asiassa ensimmäiset samanlaiset poksahtivat parin kuukauden jälkeen, sain uudet ilman eri kyselyjä tilalle. Niin se vaan on, että köyhällä ei ole varaa halpaan!
  Nyt, tämän pitkähkön alustuksen jälkeen, asiaan. Äkättyäni lehdestä Mustan Perjantakin mainoksia, kiirehdin nettiin tukimaan, josko olisi kuulokepuolella tarjontaa. Eipä löytynyt. Aion nyt hieman laadukkaampiin kuulokkeisiin satsata, en montaa sataa, koska käyttö on ulkoillessa, luonnonvoimien armoilla. Siinä sataseen asti olen valmis taipumaan. Ongelmaksi muodostuu pari asiaa; tarpeeseen liittyvin sankaluukokkeiden tarjonnan niukkuus, sekä niitä myyvien liikkeiden vähyys. Käytännössä vain Expert ja Gigantti ovat fyysisesti ajateltavissa. Verkkokauppoja löytyy pilvin pimein, mutta aioin ensin käydä paikan päällä tsekkaamassa nuo mainitsemani putiikit.
  No mitä sankakuuloketarjonnasta? Näyttää siltä, että suurin osa ulkoiluun tarkoitetuista bluetooth-kuulokkeista on joka nappi-, tai niskasankamalleja. Minusta ne eivät ole käyttömukavia. Nappisysteemit eivät tahdo pysyä korvissa, niskasangan kanssa tulee ongelmia pipokaudella. Ergo, kevyet sankakuulokeeta ovat minulle ideaaliset.
 "Miksi sitten bluetooth?", kysytte. No siksi, että niitä voi hallita helposti ilman puhelimen esiin tonkimista. Voi hypätä kappaleen yli, toistaa sen uudelleen, säätää volymia, kun albumi loppuu kesken lenkin, voi sen aloittaa alusta napin painalluksella, etc. Tuosta volumin säädöstä; äänitteissä on suuria eroja voimakkuustasoissa, monta pykälää voi joutua ylös-, tai alaspäin volymia säätämään albumin vaihtuessa. Tai jos kuuntelee vaikkapa John Hiatt'in soittimeen ladattuja albumeja randomina, voi joku biisi yllättäen kuulua kuiskauksena, toisaalta halkaista korvat. Tähän ongelmaan, fiksu kun olen, äkkäsin ratkaisun hyvissä ajoin jo viime viikolla; nimittäin musiikkipuhelimessani (Lumia 1050) on playerin asetuksissa mahdollisuus laittaa "aseta äänent voimakkuus samaksi kaikissa äänitteissä", tai jotakin sinne päin. Nyt ei tarvitse sitäkään napin painelua tehdä, varsinkin, kun se tumput käsissä on hieman hankalampaa. Tuo Lumian vempele on siinä mielessäkin hyvä tarkoitukseensa, että kosketusnäytön saa niin herkäksi, että se tunnistuu hanskat käsissä.

  Ennen tein puhelimiin soittolistoja, eli tälläsin artistin levyt listalle vaikkapa kronologiseen järjestykseen. Entinen lenkkipuhelimeni oli siitä viisas, että se muisti viimeeksi kuunnellun kappaleen, joten hommaa oli helppo jatkaa siitä, mihin oli jäänyt. Tuossa systeemissä oli hyvää se, että ei tarvinnut puhelinta lenkillä juuri esiin kaivella. Nykyinen Lumia muistaa ainoastaan viimeeksi kuunnellun albumin. Niinpä en ole siihen soittolistoja viitsinyt tehdä. Kaavin luurin esiin, kun haluan aloitaa uuden tallenteen toiston. Ei paljoa rasita, kun sen voi tehdä kintaat käsissä.
  Jopas poiki Black Friday asiaa, asian vierestä, tosin.

  Remppakuulumisia vielä päivittelen. Sähkäri tuli kiinnittämään pari viimeistä valaisinta. Arttu tulee vasta puolelta päivin, on kotivelvollisuuksi ensin. Eihän kaikki aina mene, kuten toivotaan, luullaan uskotaan. Vielä joutuu poika maanantaina tulemaan; jää vähän listoituksia ja suihkuovi asentamatta. Mutta mutta illalla wc on valmis, ph ja sauna suihkuovea vailla. Pääsemme täten ne huomenna siivoamaan, käyttöön ottamaan. Tänäiltana en taida viitsiä. Niin asiallinen uimahalli kuin Hollolassa onkin, tulee olemaan sykähdyttävää pujahtaa huomenna puolinpäivin ihan ikiomaan, ja upiuuteen, suihkuun! Ja ensiviikolla vanhempi siistijä Peppe käy sitten asunnon läpi huone huoneelta, kirjahyllyt kirja kirjalta, taulunpokat poka pokalta, ahtaammat paikat hammasharjalla. Enkä ota stressiä, omaan tahtiin. ilman laulua kolmannella.

LYHYT JOHDATUS 60-LUVUN MUSIIKKIIN

  1960-luvun alkupuoliskolla, kun rhythm and blues- ja popmusiikki alkoi vyöryä valtavirraksi, oli bändin normikoostumus neljä muusikkoa: soolokitara, rytmikitara, basso ja rummut. Tällaisia olivat mm. The Beatles, The Kinks ja The Who. Samoin myös The Pictures, jossa soitin koko mittavan, liki kahteen vuoteen yltäneen basistinurani. 

  Tavanomaista oli myös, että kokoonpanoon kuului viides jäsen, laulusolisti, joka usein soitti huuliharppua. Rollarit ja The Animals olivat malliesimerkkejä kvinteteistä.

  Muutama tiukka triokin jyräsi estredeilla; Cream ja Jimi Hendrix Experience etunenässä. 70-luvun alkupuolella kategoriaan liittyivät mm. The Hurricanes ja ZZ Top.

  Joissakin kokoonpanoissa korvasivat urut rytmikitaran. The Animals Alan Price'ineen, Spencer Davis Group Steve Winwood'eineen, siinä oivia, ja ah niin nautittavia, esimerkkejä. Niin, tietenkään The Doors'ia unohtamatta!

Jethro Tull ja Ian Anderson toivat vaihtelua soitantaan Ian'in taidokkaalla huilunpuhaltelulla.

  Folkmusiikki oli myös vuosikymmenen alkupuolella voimissaan. Peter, Paul and Mary, Peter Seeger, Joan Baez, Buffy Sainte-Marie, Donovan, kaiken kruununa Bob Dylan, repikää noista! Suomessa Hector ja "Folk-Fredi" jotain folkbiisejä levyttivät, Hootenanny Trio ja Cumulus lienevät tunnetuimat lajin taitajat. Dylan siirtyi pian sähköiseen musisointiin, tunnetuin seurauksin.

  60-luku toi esiin lukuisan joukon mainioita naisartisteja. Jo mainittujen Joan Baez'in ja Buffy Sainte-Marie'n lisäksi ainakin Janis Joplin, Joni Mitchell ja aivan vuosikymmenen lopulla Carole King olivat/ovat yhä suosikkejani. Suomessa Laila Kinnunen, Seija Simola ja varsinkin Carola tekivät merkittäviä levytyksiä.

  Tuolta kultaisella vuosikymmeneltä ei mieleeni bändinaisita ole mieleeni jäänyt, kuin Jefferson Airplanen Grace Slick, ja syystä. Diane Ross myös, totta kai.

  Hippiaate toi mukanaan hienoja muusikoita, hienoja biisejä. The Mamas & The Papas, Jefferson Airplane, lukuisia muita upeita kokoonpanoja ja taiteilijoita. Aate kaupallistui suurimman palon kuihduttua, ja liike kaupallistui. "Hair" oli "Hair", kaikesta huolimatta. Kuuluisista ikihipeistä mainittakoon Neil Young ja Peppe Lehkonen.

  Amerikoissa jylläsi Tamla-Motown-soundi. Tuon R&B:n kultakaivokseksi muodostuneen levy-yhtiön maineikkaita artisteja olivat Diana Ross & The Supermes, The Four Tops, Stewie Wonder, The Temptations ja Marvin Gaye, muutamia mainitakseni.

  Vuosikymmenen jälkipuoliskolla nostivat päätään psykedeellinen rock, ja progressiivinen rock Pink Floyd'eineen ja Kink Crimsom'neineen. Tietystikään neroa "an sich" pois jättämättä; Frank Zappa erilaisine  kokoonpanoineen.

  

  Stemmalaulukokoonpanoja ylsi maineeseen ison veden kummallakin puolen; oli The Hollies, oli The Byrds, oli Buffalo Springfield, oli Crosby, Stills, Nash & Young. 

  Ja  sokerina pohjalla vuosikymmenten taitteessa Neil Young, Leonard Cohen ja Van Morrison... 

  60-luku kulminoitui Woodstock'iin. Ja kohta haudattiin The Beatles, bändinä, ei heidän musiikkiaan. 

  Nopeasti mieleen palautettuna 60-luvulla diggaamiani bändejä ja artisteja olivat, jo yllä mainitujen lisäksi, mm. The Pretty Thinks, Small Faces, Aretha Frankling, Yardbirds, Them. James Taylor ja John Mayall, varsinainen blueskitaristien kouluttaja, Bluesbreakers'eineen. Peter Sarstedin "Where Do You Go To?" oli yksi täysi-ikäistymisvuoteni ehdottomia suosikkeja. Heikkihän tämän teki kotimaiseksi nimellä "Kuningatar".

  Vanhoihin blues-, ja rock'n rollhemmoihin John Lee Hookerin ja Buddy Holly'n johdolla tutustuin tarkemmin vasta tällä vuosituhannella. Valitettavasti.

  Minun sukupolvelleni yllä oleva on lienee tuttua. Mutta jos joku myöhemmin syntynyt sattuu tätä lukemaan, eikä varsinainen friikki ole, ottakoon jotakin onkeensa.

  

  Kaikille alan tietoniekoille, sun besserwissereille, jotka ehkä ajattelevat, että ei Lehkonen edes sitä, eikä tätäkään, muistanut mainita: Blogi ei ole tarkoitettu kokonaisvaltaiseksi 60-musiikin historiateokseksi. Olen vain nopeasti kerrannut muistojani tuolta aikuistumisen ajalta. Ja on otettava myös huomioon, että koko prosessi kesti parisen tuntia kaikkine keskeytymisineen, minun muistillani!

  Noista keskeytymisistä sen verran, että nyt Lehkosen alakerrassa päät yhteen kolkkaa; Arthurin lisäksi putkari Niki ja kipinä Timppa heiluvat hullun lailla tavoitteenaan saada Peppe saunaan ja velkavankeuteen mahdollisimman pian.

SEURAUKSELLISIA SUOSITUKSIA

  Joku, vaikkapa minä, saattaa sanoa sinulle, että tuo ja tuo firma on luotettava, tai että se ja se tuote on hyvä. Mitä tämä merkitsee? Jos siis minä sanon sinulle, että Kuittisen Putki & Pojat Ky on erittäin luotettava tekijä, se tarkoittaa, a): että se on luotettava tekijä, tai b): että minä luulen se olevan luotettava tekijä, tai c): että minä valehtelen sen olevan luotettava tekijä.
  Oletetaan, että sinä innostut suosituksestani, ja säntäät suin päin tilaamaan Kuittisen Putki & Pojat Ky:ltä patterien ilmauksen ja tukkeutuneen wc:n viemärin avauksen (tuossa tärkeysjärjestyksessä, mutta ainakaan siitä ei minua  voi syyttää!).
  Tapauksessa a) asiat etenevät oletettavasti kuten on sovittu, ja voit parin päivän sisään vähentää välikerraston ja käyttää eriötäsi intiimipuuhiisi.
  Jos on kuitenkin kyseessä tapaus b), tulee eteen kaksi mahdollisuutta; kaikki sujuu, kuten tapaus a):n kohdalla. Tai loppuviikosta Kuittisen Putki & Pojat Ky:n nuorempi poika tulee kartoittamaan sovitussa työssä tarvittavat välineet. Seuraavan viikon alussa Kuittisen Putki & Pojat Ky:n vanhempi poika tulee ilmausavain pakissaan ilmaamaan patterit. Työvaiheen suoritettuaan hän ilmoittaa valitellen, että karhupumpun varsi on katkennut. Iloksesi saat kuitenkin kuulla, että uusi on jo tilattu, luvattu toimittaa alkaneen viikon aikana. Joten pääset nauttimaan yksityisyydestä seuraavan viikon alkupuolella.
  Entä, jos hirmuskenario on toteutunut, puhutaan kohdasta c)! Olen siis, luultavasti oman edun tavoittelu mielessäni, valehdellut, että Kuittisen Putki & Pojat Ky on luotettava firma. Taas on kaksi mahdollisuutta; kaikki sujuu, kuten tapaus b);n jälkimmäisessä vaihtoehdossa. Tai Kuittisen Putki & Pojat Ky:n nuorempi poika tulee kartoittamaan sovitussa työssä tarvittavat välineet jo saman päivänä, kun urakka on sovittu, ja tuo mukanaan osalaskun. Sen jälkeen ei Kuittisen Putki & Pojat Ky:stä kuulu mitään. Kun viikon kuluttua viimein saat tj. Kuittisen puhelimeen, tämä kehottaa katsomaan, mitä laskussa lukee. No, pienellä präntättynä siinä seisoo, että laskun tulee olla maksettu ennen seuraavaa työvaihetta. Pää savuten avaat läppärin, maksat laskun, ja kiroat Lehkosen alinpaan helvettiin. Parin päivän kuluttua Kuittisen Putki & Pojat Ky:n nuorempi poika tulee ilmausavain pakissaan, ilmaa patterit, pilaa parketit jättämällä vesilammikoita sinne tänne, laskee koirasi Penin karkuun tupakilla käydessään, jättää osalaskun ja poistuu enempiä puhumatta. Viisastuneena maksat osalaskun miettien, mikä olisi riittävän kosto Lehkoselle. Viikko kuluu, Kuittisen Putki & Pojat Ky:n vahempi poika tulee karhupumpun kanssa. Ensin hän syö eväät tallustellen ympäri olohuonetta jättäen majoneesivanoja mattoon, pikkelsiläikkiä nojatuolien selkänojiin. Viimein hän menee pakkinsa kanssa vessaan, tulee hetken kuluttua ilmoittamaan, että karhupumpun mäntä on liian pieni. "Mutta onneksi", jatkaa hän, "meillä on varastolla oikean kokoinen". Poika lähtee juuri hakemasi Iltalehti kainalossaan jättäen osalaskun. Silmissäsi sumenee, päästäsi kuuluu outoa naksetta, kätesi vapisevat, kun kirjaudut verkkopankkiin. Kolmen päivän kuluttua, arvattavasti, kun tj. Kuittinen on todentanut maksusuorituksen, ilmestyy  Kuittisen Putki & Pojat Ky:n vanhempi poika oikeanlainen karhupumppu kainalossaan, pyytää keittämään vahvat kahvit, korvapuustilla kiitos, menee vessaan, avaa viemärin, hörppii kaksi kupillista kahvia ja kolme Pågenin minipuustia, jättää loppulaskun, lähtee tv:n kaukosäädin mukanaan ilmoittaen, että sen voi hakea, kun lasku on maksettu.

  Mitä luulet? Jos näin olisi päässyt käymään, siis c):n huonompi vaihtoehto. Vieläkö oltais kavereita. Tuskin toverijoukostani niin pitkämielistä löytyy, että oltaisiin. Toisaalta; ei niin kävisi. En tietenkään valehtelisi kaverilleni, enkä kenellekään tieten tahtoen.
  Mutta tapaus b) on varsin mahdollinen. Olisin saattanut saada Kuittisen Putki & Pojat Ky:stä jotain kautta luotettavan kuvan. Kuittisen Putki & Pojat Ky on jopa saattanut kohdallani toimia aivan korrektisti. Täten olisin "bona fide" voinut sitä suositella.

  Tarinan opetus: Olkaa mieluumin varovaisia, kuin kärkkäitä kehua retostelemaan asioita, joista ette ole täysin varmoja, absoluuttisen vakuuttuneita. Mieluummin suositelkaa varauksella tyyliin: "Minulla ainakin toimi, muista en tiedä".

  Nyt ei sinun, arvoisa lukija, pidä vetää yksioikoista johtopäätöstä, että minulle olisi noin käynyt. Ei ole, onneksi, ei kumminkaan päin. En siis ole joutunut katumaan suosituksiani, enkä katumaan jonkun suosituksiin luottamisiani. Mutta edellä, ehkä hieman karrikoidusti, toisaalta pahinpia uhkakuvia luomatta, kuvailemani tapaukset eivät varmasti ole niinkään harvinaisia.

  Muutoin olen, Puumalan hävittämisen (sori Rohuset) ohella, sitä mieltä, että opportunismi ei loppupeleissä, pitkässä juoksussa, viime kädessä ja viivan alle jäävältä osin ole lukratiivista toimintaa.

JOULUA AVAILLAAN

  Ensilumi, kovin märkä, mutta kuitenkin, on yön ja aamun aikana maahan laskeutunut. Oli vähän valoisamman oloista aamulenkillä, vaikka tiet vielä mustia olivatkin. Muuten ei juuri ulkoilu "illauttanut". Viitisen vuotta vanhasta Haltin ulkoilupuvusta on kalvo kulahtanut, se laski räntäsateen läpi, lähinnä hartioista. Ja vasta loppukesällä ostamani "vedenpitävät" kengät kyllä varsin köykäisesti imaisivat loskan sisäänsä. Sitä en tarkistanut, pitivätkö ne visusti veden sisällään. Jos pitivät, ei passaa myyjälle mennä valittamaan väärästä informaatiosta.

  Aamun uutisia kun selailee, niin ylellä sähkökatkot ovat ajaneet terrorismin edelle, iltapäivälehdissä puolestaan Seinäjoen teinisurma.

  YK kutsuu kaikkia maita taisteluun Isisiä vastaan. Voi tulla terroristille hikiset oltavat, kun 193:n valtion sotavoimat vyöryvät Irakiin ja Syyriaan. Näköjään USA:n, Venäjän ja Ranskan pommit ja ohjukset eivät riitä aihettamaan riittävästi tuhoa terroristien keskuudessa. Siviilit, infrastruktuuri ja perinnekohteet kärsivät peruuttamattomasti, mutta tarkoitus pyhittää keinot. No, kärjistin hieman!? Toki YK tarkoittaa myös terroristi-iskujen ennaltaehkäisemiseksi tehtävää työtä, etc.

   Positiivinen uutinenkin löytyi. Taneli Riikonen tuo tuoreeessa väitöskirjassaan esiin langatonta tiedonsiirtoa koskevan mullistavan oivalluksen: http://yle.fi/uutiset/uusi_suomalaisloyto_voi_mullistaa_langattomat_verkot__jopa_satojen_miljardien_eurojen_arvoinen/8467844.
Rikastuvansa ei Riikonen tästä jopa miljardiluokan välähdyksestä kuvittele. Hän sanoo tieteellisen työn olevan luonteeltaan täysin avointa. Uskoni ihmiseen lisääntyi hippusen.

  Belgia on nostanut Brysselin terroristiuhkatason korkeimmalle asteelle. Lukuisat muut maat, Ruotsi joukossa, ovat nostaneet/nostamassa uhkatasoaan. Tulee mieleen, että jokohan Isis on saavuttanut yhden tavoitteistaan, nimittäin pelon, sekasorron, epävarmuuden luomisen, sekä rahallisten ja fyysisten resurssien äärirajoille saattamisen. Nyt heidän ei tarvitse, kuin koiranpommi jonkin suurkaupungin metrossa pamauttaa, täyteen ahdetulla jalkapallostadionilla pieraista, niin kaaos on melkoinen, haitta ja kustannus merkittävä.

  Aloitin vasta eilen lukemaan Håkan Nesserin viimeistä Rarbarotti-dekkaria. Kirjailijan mukaan ylipäätään hänen viimeistä dekkariaan, niisk, niisk. Kirjan ostin jo kesällä, mutta sen ovat Hilppa ja Anna ensin lukeneet, sitten on aina ollut kirjastolukemista, sellaista, jossa takaraja painaa päälle. Nesser on ihan lemppareistani lempparein omassa genressään. Ja ainoa kirjailija, jonka kaikki suomennetut teokset olen omaksi hankkinut. Jotain miehen tyylissä kirjoittaa, päähenkilön (ensin Van Veeteren, sitten Barbarotti) tavassa suhtautua asioihin ja epäiltyihin, jopa syyllisiin, ei poliisin, vaan ihmisen näkökulmasta, on saanut minusta vilpittömän ystävän. Nyt työn alla oleva kirja on nimeltään "Pikku-Burman teurastajatar". Pikku-Burma on pientila Kymlingen kaupungin lähistöllä Ruotsissa. Kuvaavaa kirjailijalle on, että vaikka Barbarottiin liittyy uskonnollinen aspekti, Håkanin "Huomaustus johdannoksi" kuuluu: "Kymlingen kaupunki löytyy kartalta suunnilleen samalla tarkkuudella, kuin Burma, Ragnhildin täyshoitola ja Meidän Herramme". Jos joku onneton ei ole Nessereitä lukenut, aloittakaapa van Veeterenistä; kymmenen osaa. Kannattaa, mikäli mahdollista, joskaan ei välttämätöntä, lukea kronologiseti. Perään viisi Barbarottia, välipalaksi yksittäinen "Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä". Siis kirjastoon, kipi kapi!

  Lahdessa on tänään Joulun avaus. Mitä hittoa, enkä saa edes suklaakalenterini ensimmäistä luukkua avata! Ei oo reilua. Joulupukki saapuu torille klo. 11:00 alkavan tapahtuman yhteydessä helikopterilla. Säävaraus on mainittu: "Huonon sään estäessä helikopterin käytön Joulupukki saapuu torille jollakin muulla kulkuneuvolla". No, räntää satelee. Toivotaan, että se ei ole esteenä; kun porovetoinen lentoreki ei näytä olevan kunnossa, on Korvatunturilta pitkä matka tulla vaikkapa Hiacella.
  En ole ihan kuusalla, onko pukin paja Suomen-, vai Venäjän puoleisella huipulla. Näinkin tärkeä asia, eikä sitä kansakoulussa opetettu! Mutta kyllä sen Suomessa pitää olla; Venäjän puolella on luultavasti kilpailevan yrittäjän Pakkasukon verstas. Jolleivat ole fuusioituneet. Kun on eri sesonki, hoituu homma kustannustehokkaasti yhdellä oliolla.
  En aio Joulunavaukseen kiirehtiä. Jos pukilla on asiaa, lähestyköön vaikka messangerilla. Minulla ei hänelle ole mielessä toiveita, enkä tarpeeksi kiltti ole ollut niitä esittämään. Esitän ainoan lahjatoiveeni suoraan sen ostajalle, koska olen huomannut, että joulupukin kiireet monasti estävät sitä kautta esitettyjen toiveiden toteutumisen. Voin tässä toiveeni paljastaa: Neil Youngin muistelmien kakkososa "Special Deluxe".

  Kohta on siis joulu avattu. Se tietää avoimien ovien päivää mainoksille ja kauppojen koristeluille. Tarpeiden luomiselle, halujen herättämiselle. Lapsiperheiden työttömien vanhempien tuskalle. Koska joulu on avattu, eikö voitais Brinkkalan talon partsilta julistaa myös joulurauha alkaneeksi? Ottakaapa, muutamat turkulaiset kaverini, asia asiaksenne. Ettei mene päin Brinkkalaa, hyvä ehdotus.

DIMINUTIIVI

  Kohta lähden (preesens) viemään Hilpan duuniin. Olen myös menevä (liittopreesens) Elinalle imuroimaan.
  Aamulla kävin (imperfekti) lenkillä. Sade oli lakannut (pluskvamperfekti) ennen lähtöä.
  Olin tuleva (liittoimperfekti) kuudeksi kahvin laittoon, puuron keittoon.

  Se moduksista.

  Kirjoittaneisin (eventiivi, eli yhdistetty konditionaali ja potentiaali) enemmänkin, mutta kohlakkoin on lählettävä. Jatkanen (potentiaali) päivemmällä, luulisin (konditionaali).  Vaikka ei tää mikään pakkopulla oo (agressiivi)! Uskokoon (optatiivi) ken tahtoo!

  Pääsin siis aamusessiossa verbien tempuksista moduksiin. Jatkan nyt muilla asioilla. Aion kuitenkin palata kielioppiin interrogatiivipronominien ja indifiniteettipronominien kertauksen myötä, unohtamatta possessiivisuffiksin taivutuksen saloja.

  No niin, Elina palveltu. Remppakuningas Arthur ei suinkaan ole pöytää pyöreäksi muotoilemassa. Hän laatoittaan kylppärin alalaattariviä. Joten "Camelot" vaihe vaiheelta etenee kohti tulevaisuudessa siintävää valmistumistaan.

  Postilakko alkaa. Harmi, että kaikki laskut ovat sähköisinä. Lakosta ei siis konkreettista hyötyä. Jos ei haittaakaan; eihän posti meille kanna kuin mainoksia. Tai voi sieltä joskus tulla oikea lähetyskin. Kun tarkemmin ajattelen, sellaisen pitäisi olla tulossa. Johonkin se varmaan juuttuu, juuttukoon, ei vaikuta mopon ohjaukseen.

  Eilinen lääkärikäynti ei suoralta kädeltä arkkuhankintoihin ajattanut. Kipuilevaa lonkkaa Irina väänteli ja käänteli, koipea toistakin kokeili. Arveli, että liikeradat ovat kunnossa. Ei kulumaa, ei kuvaukseen. Nivelpussitulehduksi diaknisoi, kortisoonipiikin pistää täräytti. Verikokeeseen lähetteen tälläsi, ultraan kans. Eturauhasta sihtaillaan, ja v. 2009 operoitu nivustyräkin on antanut lieviä merkkejä. Tulevan kuun puolivälissä ollaan viisaampia.

  Miehen elämässä on kaksi onnellista päivää, sanotaan. Nimittäin se, kun menee naimisiin, ja se, kun eroaa. Vaikea sanoa; meidän hääpäivämme oli pienimuotoinen tilaisuus maistraatissa, en kai surullinenkaan ollut? Ja eronnut en ole. Eiköpä, kliseillen ilmaistuna, "näillä mennä". Mikäs tässä mennessä, asiat etenee, päivät kuluvat, ei oo nälkä, ei vilu, tuplaespresson pystyy silloin tällöin siemaisemaan. Meidän kohdalla homma mallillaan, valitettavasti ei läheskään kaikilla muilla.

  Oli muuten räyhäkkää sauvakävelyä aamulla; investoin uusiin hanskoihin (vanhoihin en ole koskaan sijoittanutkaan): SnowFox Alaska Neopreen, Hong Kong, alle kaheksan €. Jampakat oli pitää, sopivan lämpimät näille ilmoille, eikä snadit tihkut haittaa. Pienestä on lenkkeiljän onni kiinni, niin meni kuin siivillä. Ihmetteli varmaan raatajat raskaat työmatkallaan, että mikä se sieltä sumusta tulla viuhtoo?

  Diminutiivia vielä pähkäilen. Sitä myös deminutiiviksi kutsutaan, mutta minulle on diminutiivi aikanaan kaaliin iskostunut. Niin, tai näin, suomen kielessä sen pääte on -nen, tai -kka. Joten suuri osa sukunimistä on diminutiiveja. En, yrityksistäni huolimatta, ole saanut selville, mitä lehko tarkoittaa. Toisilla on helpompaa; kaikki ymmärtävät pikku-niemen, pikku- koivun, pikku-järven. On toki muillakin pään raapimista, vaikkapa Häyrisillä, tai ystävilläni Rohusilla,
  Romaanisista kielistä eroten meillä ei esiinny augmentatiivia, mikä on diminutiivin vastakohta. On ukkovaarit olleet vaatimatonta porukkaa, kun eivät ole keksineet väännellä esim. karhusta nimekseen augmentatiivia "Karhuste" , eli valtava karhu.

  Melko sirpaleinen kyhäelmä näyttää tulevan, mutta eikö ne tuota onnea, sirpaleet? Apropoo, käväisen hra. Veikkauksen sivuilla tarkastamassa Vikingloton tulokset, mikäli se sallitaan? Kiitos pitkämielisyydestänne. Ei voittoa, pitääkö sirpaleisuutta lisätä. Ei ainakaan tässä, tänään ja nyt.
 

Lopettakoot (jussiivi) Peppekäinen (kaksoisdiminutiivi) nyt loruilun tähän paikkaan!

SAG MIR WO DER WINTER IST?

  Vaikka syysihmiseksi tunnustautunut olen, alkaa, kieltämättä, pimeys ja vedentulo kyllästyttää. Tänä aamuna jäi lenkki väliin; katsoin ulos, vilkaisin sadetutkan, keitin kahvit. Sääennuste povaili sadetta iltaan asti, joten päiväkävelyhaaveet heitin tyystin. Meninkin jo kuudeksi uimahallille polskuttelemaan muutaman altaanmitan. Rintauintia, tietty. Vanha kysymys urheilutietäjille: "Saako naisten rintauinnissa käyttää käsiä?" Koska Tauno Rautiainen, Esko Kivikoski ja Hardi Tiidus ovat edesmenneet, pitänee kysymys osoittaa Bubi Walleniukselle.
  Näissä sääolosuhteissa ärsyttää myös toinen asia; heijastittomuus. Kun musta tie imee auton valot, ei meinaa taajamissakaan huomata suojatielle pyrkivää jalankulkijaa, pyöräilijästä puhumattakaan. Katuvaloista on osa, säästösyistä oletan, pimeinä. Vaikka en kaupungilla kovaa ajele, on jo pari vaaratilannetta tullut. Nykyisissä ulkoiluvaatteissa yleensä on joku heijastinnauha, mutta kapakkiin menijät, ennen kaikkea sieltä tulijat: Heijastin heilumaan!

  Huomenna on taas uimahalliaamu; minulla on lääkäriaika 9:45. Ei sinne suihkutta viitti mennä. Verikokeisiin varmaan passittaa. Ehkä myös lonkkakuvaukseen. Kolesterolit on kyllä hyvä tarkistaa; pian kaksi vuotta edellisestä.
  Elina kävi myös verikokeissea ja sydänfilmissä. Eilen oli aika lääkärille. Ei vikaa missään, arvot kohdillaan. Täysillä menee kohti ysineljää!

  Remppa elää omaa elämäänsä. Kun kylppärin seinät ovat alariviä vaille, oli helppo laskea, riittävätkö laatat. Muutama puuttuu. 300 X 600 laatta on siitä problemaattinen pieniin tiloihin, että huonolla onnella hukka on aika suuri. Meidän seinät olivat juuri epäsopivan mittaiset tälle jaolle. Minä laattaliikkeeseen hakemaan puuttuvia. Kävi säkä; varastosta löytyi juuri viisi laattaa samaa satsia. Toista sarjaa kyllä oli vaikka kuinka, mutta eri poltoissa saattaa olla hienoinen väriero. Tuskin olisi haitannut, mutta hyvä näin.

  Helmin veriarvot eivät meinaa pysyä oikeina. Kaksi kertaa on jo verta saanut, tänään ehkä joutuu kolmannen kerran sairaalaan. On kyllä ollut pirteämpi, sanoo Anna. Toivotaan, toivotaan. Enkä edes uskalla ajatella, mitä Hempan hoito on tullut, ja mahdollisesti tulee, maksamaan. Vaikka Tiilikaisilla vakuutus onkin, ei se loputtomasti korvaa, kai?

  Kaupallisten kanavien katselu alkaa olla entistä tuskallisempaa; joulumainokset alkavat lisääntyä. En tosin aikoihin ole suorana mainoskanavilta katsonut, kuin Emmerdalet. Pitää vissiin siirtyä nekin tallentamaan. Nimittäin kun tunnin aikana näkee 6-8 kertaa saman mainoksen ja ainakin yhtä monasti  toljottaa maikkarin tuoteperheen omia tiedotteita, alkaa sylettää. Meinaa kake käsistä seinälle lentää, kun turtuneena ihmettelee, taas kerran, subin viikonloppuleffojen ylivertaisuutta.

  Sosiaalitukien alikäyttö on yleisempää, kuin väärinkäyttö, kertoo yle. Onko ratkaisu oikeuksiin perehdyttäminen, vai väärinkäytön lisääminen, sitä ei uutisessa kerrottu.

  Vähän  Pariisin kauheuksien mukanaan tuomista ajatuksta.  

  Jos länsimaalaiset, eurooppalaiset, media sekä ihmiset, me suomalaiset muiden mukana, suhtautuisimme jokaiseen Lähi-Idässä sattuneeseen iskuun, jokaiseen Afrikan hirmutyöhön, jokaiseen Afganistanin pommiuutiseen, you name it, samalla tunteella, myötätunnolla, rauhan kaipuulla, asioiden muuttamisen vaatimuksilla, kuin Pariisin tapahtumiin, tulisiko pallostamme pikku hiljaa parempi paikka elää? 

  Mutta emme suhtaudu, vaikka samanlaisia ihmisiä muuallakin tapetaan. Meille hyvinvoiville tuntuu olevan merkityksellisempää se, että kaltaisiamme surmataan silloin tällöin, kuin että kaukana olevia listitään päivittäin kuin russakoita. Kun kauheudet kohdataan lähempänä, omaksi maailmakseen koetussa ympäristössä, ovat tunteet pinnassa. Tapahtumien hirveyttä ja järjettömyyttä toitotetaan, rintaa paukutellaan, syillä spekuloidaan, seurauksia pohditaan, ratkaisuja esitetään. "Oikeutetua" kostoa janotaan, rangaistusta vaaditaan, pommeja kylvetään, koston kierrettä ylläpidetään. Jos ymmärtäisimme sen, että kauheudet ovat kauheuksia, vaikka ne tuttua elinympäristöä eivät koskekaan. Sen, että jokainen pommi-isku on liikaa, jokainen kuollut äiti on tragekia, jokainen kuollut lapsi on turha. Sen, että asia eivät parane kostamalla, vaan olosuhteita muuttamalla; oikeudenmukaisuudella, riiston lopettamisella, tasa-arvolla ja ihmisyyttä toteuttamalla.

Wann wird man je verstehn, denkt Pepchen an.

UNETON YÖ

  Näin verisen perjantain ja murheellisen lauantain jälkeen on koittanut epätietoinen sunnuntai. Kello on 2:12. Jonkun tunnin nukuin, nyt kirjoitan. En tiedä, mitä ajatella, taas kerran. Järjelläni ymmärtämätön silmitön väkivalta saa päivä päivän jälkeen pohtimaan ihmiskunnan tilaa. Eikä pohtiminen auta, lukeminen helpota, katselu kevennä; olo on, kuin katsoisi japaniksi tekstitettyä kiinalaista uutislähetystä. Eli älli ei riitä, pää ei ota vastaan.
  Mutta se siitä, ruotikoot ne, jotka voivat asiaan vaikuttaa. Tarkoitan, että laajemmin, kuin henkilökohtaisella mielipiteellä.
  Vielä kuitenkin sen verran, että käsittääkseni itsemurhaiskujen tekijät tekevät hirmutekonsa uskossa, että että se takaa heille onnellisen ja arvostusta pursuavan kuolemanjälkeisen elämän. Minä puolestani uskon, että teko ei takaa muuta, kuin elämänjälkeisen surkean kuoleman.

  Surussa auttaa arkisiin asiohin pureutuminen, sanotaan. Joten banaaleihin puuhiin, proosallisiin prosesseihin.
  Nyt on siis aamuyö. Päivä lähtee käyntiin kirjoittaen. Turha pyöriä vuoteessa, häiritä vieressä pötköttävää. Taidan siis aikatauluttaa lähitulevaisuutta.

  Tuossa kolmen tunnin kuluttua lenkin heitän, päälle aamukahvit, lehden luku, uutiset päätteeltä, joku rästitiin jäänyt tallenne ehkä katsotaan.
  Klo. 11:00 aukeaa Hollolan uimahalli. Sinne Hilpan kanssa kiirehditään. Suihkuun, saunaan, suihkuun, altaaseen, suihkuun, siinä suunnitelma. Jos pool kovin ruuhkainen ei ole, voi uida vähän kauemmin. Kun arkiaamuisin olen hallilla käynyt, on kuntouimareille (hitaat) varattu altaanosa ollut melko täynnä. Joutuu oman tahtinsa sovittamaan muitten mukaan. Nopeiden kuntouimareiden kahden radan osuus on yleensä myös ruuhkainen, ja siellä kauhotaan lasit silmillä, jotkut ihmeräpylät käsissä, neonhatut hehkuen, sellaisella forssilla, ettei sekaan tohdi mennä. Oisko paras tyytyä lasten altaassa pulikoimaan?

  Uinnin jälkeen on toivottavasti tilaa aamusta asti uunissa muhineelle possun lapapaistille. Nyt, kun sikaraukkoja joulukinkuiksi muokataan, saa muita osia tosi halvalla. Ostin K-Super Marketista palan etuselkää (2,49 €/kg) ja kimpaleen lapapaistia (2,79 €/kg). Hilppa etuselän kypsensi, uunin avustuksella, jo torstaina. "Hyvvää olj', vaekk'en kysynä, jotta olj'ko vilja-, rypsi-, laskiämpärj'-, vae vappaatasikkaa. Kae lapapaestikkii viepi kielen persijeen?"

  Loppupyhä menee perräisten, päiväkahvin, lukemisen ja toosan töllöttämisen merkeissä.

  Maanantaina jatkuu ajot Pappilan metsässä; pesuhuoneen seinät on jo laatassa, lattioita vesieristellään, vessan ja pukuhuoneen seiniä maalaillaan. Eli Arttu niitä hommia tekee. Olen pysytellyt melko tarkkaan poissa työmaalta, vaikka kotona päivisin olenkin. Tiedän, ettei mikään ole tekijästä tylsempää, kuin sivusta seuraava, ehkä vielä neuvoja tuputtava "joomies". Pari kertaa toki, useammin jos kutsutaan, pitää käydä ällistelemässä. Muuten osallistumiseni savottaan rajoittuu päiväkahvien keittoon.

  Tiistaina alkaa lattioiden laatoitus, jatkunee keskiviikkona. Samoin maalaushommat.

  Torstaina alalaattarivi pesuhuoneeseen, sekä saumausta.

  Perjantaina saumaus ja maalaukset on tehty.

  Seuraavaksi viikoksi jää kalustus, ovet, listoitus, viimeistely. Sähkäri ja putkijulli myös alkuviikosta omat työnsä tekemään. Niin helppoa se on, aikataulun laadinta. Siinä pysyminen on tunnetusti paljon vaikeampaa. Mutta toiveissa on, että pääsisin torstaina 26.11. tai viimeistään seuraavana päivänä, paikat siivoamaan.
  Tuleekin tehtyä joulusiivot vähän aikaisemmin; suojauksista huolimatta on pölyä kertynyt koko asuntoon. Hieno rakennuspöly kun löytää tiensä suljettujen ovienkin taakse, jollei niitä teippaa. Mutta kun nyt päivän, -pari riehuu, selviää joulun alla normaalisiistimisellä.

Uneton Hollolassa 15.11.2015 aamuyöllä

  Tähän asti kun olen päässyt, tarkoitan tässä blogissa, tulee mieleeni nimetä viikonpäivät uudelleen. Siihen katsoen, millaisia uutisia maailmalta, kotimaasta myös, päivittäin kantautuu.

Tyyliin:

-masentava maanantai

-tuhruinen tiistai

-kelmeä keskiviikko

-totinen torstai

-penseä perjantai

-lamaannuttava lauantai

-surullinen sunnuntai  

  Mieluummin kuitenkin eläisin toisenlaisen viikon:

-mukava maanantai

-taivaallinen tiistai

-kepeä keskiviikko

-topakka torstai

-parahultainen perjantai

-laadukas lauantai

-seesteinen sunnuntai

  Vaan ei taida kummankaan mallinen viikko toteutua, jotakin siltä väliltä ne tuppaavat olemaan.

  Vielä Pariisin tapahtumiin. Kun seuraa niiden aiheuttamaa kirjoittelu somessa, näkee kannanottoja, joissa kerrotaan Ranskan, USA:n, muidenkin maiden pommittavan ja hävittävän Syyriaa omaan jumalaansa vedoten. Ja että siitä ei juurikaan uutisoida. Näin on. Mutta mikään ei oikeuta viime päivien kaltaisiin kauheuksiin. Väkivalta ei ole koskaan ratkaisu. En hyväksy Syyrian pommittamista sen kummemin, kuin Pariisin veritekojakaan. On totta, että myös Länsimaitten iskut surmaavat siviilejä, lapsia, kouluja, lääkäriasemia. Pian varmaan jihadistien hävitykseltä säilyneet maailmanperintökohteetkin saavat pommikoneilta kyytiä.

  

  Nyt alkaa silmä lupsaa, lopetan hetkeksi.....

  Luin tovin (Elizabeth Hand, "Katoava valo", ei paha), vähän torkuinkin. Kello on kulkenut yli viiteen. Lenkkivaatteet niskaan ja taipaleelle. Vielä tuohon pari tuntia sitten kirjoittamaani loppukaneetiksi Isaac Asimovin viisaat sanat, taas kerran:

Violence is the last refuge of the incompetent.

 


 

PEPPEN SUHTELLISUUSTEORIA

  E = mc2, elikkäs energia on massa kertaa valonnopeus toiseen pontessiin, todisteli Yks'kiven Allu. Selvää ku pläkki.

  H = P/t2, siis hankintakustannus on pääoma jaettuna tarpeen neliöllä, todistelee Lehkosen Peppe.

  Ja sehän on suhteellista. Me ostamme tyttärellemme Annalle synttärilahjaksi yleensä tavaran tai asian, minkä arvo on 50 - 100 €.
  Hong Kongilainen isä osti tyttärelleen 7-vuotislahjaksi Blue Moon-nimisen timantin, arvo 45 miljoonaa euroa.
  Tai me käytämme iloksemme kodin parannukseen 15 000 €.
  Taidehuutokaupassa joku ostaa pirttinsä seinälle Amadeo Modigliani alastontutkielman hintaan 170 miljoonaa dollaria (158 miljoonaa euroa). Toisaalta, ymmärtäähän sen; Jallu ja Kalle lopetetaan.

  Erittäin suhteellinen on elämä, maapallo, kosmos, tarve, mahdollisuus, tarpeellisuus, turhuus, tarkoitus, tietoisuus, tajunta. Vaikka toki kaikkeen on vastaus: 42!

  Kun olette opiskelleet Albertin suhteellisuusteorian niin, että sen ymmärrätte, voitte keventää Veikko Huovisen "Vapaita suhteita"-teoksella. Tai mitata ilman suhteellisen kosteuden. Tai ajautua suhteeseen, lopettaa sen, tai jatkaa sitä. Tai voitte joutessanne suhteuttaa bensaa kaksitahtikoneisiinne. Tai, jos aikaa tuntuu yhä olevan, pohdiskella kultaisen leikkauksen suhteita. Ne vasta ovatkin suhteettoman kiinnostavia. Kultainen leikkaus tarkoitaa sitä, kun jana jaetaan kahteen osaan niin, että lyhemmän suhde pidempään on sama, kuin pidemmän suhde koko janaan. Tätä suhdetta esiityy suhteellisen monessa asiassa, mm. luonnossa ja ihmisen ruumiinjäsenissä.

Kysykää vaikka Vitruviuksen mieheltä! 

Kultaista leikkausta käytetään maalausten ja valokuvien sommittelussa, sekä arkkitehtuurissa. Se esiintyy lukuisissa matemaattisissa yhteyksissä. Suhteellisen sujuvasti aikanne kuluu suhteita selkiinnyttäessä.
  Muuten, vinkkina Sipilän hallitukselle. Se voisi osoittaa viisautensa ja leikkaamalla palkkoja ja palveluita kultaisen leikkauksen malliin: Tuo suhdehan on n. 1 :  0,618. Hallitus voisi tiedottaa, että nyt käytämme kultaista leikkausta siten, että herrojen palkat pysyvät ennallaan, ja työläisten palkat kerrotaan 0.618:lla. Vastapainoksi  työläisten verot pysyvät ennallaan, ja herrojen veromäärä kerrotaan 0,618:lla. Julisten palveluiden osalla tulee nykyisen ja tulevan palvelutason suhde olemaan 1 : 0,618. Mikäpä kukaan olisi vastaan sanomaan, noin sivistyneeseen perusteluun.

  "Suhteellisen pitkä hyppy", selosteli Hannu-Pekka "Hoopi" Hänninen mäkikisoissa taannoin. Suhteellisen selvästi ilmaistu. Sitten hän alkoi käyttää ilmausta "kohtuullisen pitkä". Ja toisinaan sanonta olikin "kohtalaisen pitkä". Siitä syntyi yleisönosatolla verbaalista kädenvääntöä. Joku sanoi, että ihan samaa asiaa ne adjektiivit tarkoittaa. Joku toinen tähän, että onko noin? Onko siis sama asia, jos joku juo kohtalaisesti tai joku juo kohtuullisesti? Ei se minusta ole suhteellisesti sama asia, kohtuudella ajateltuna. Kohtalaisen varma olen.

  Saatatte suhtautua ihmetellen tähän blogiini. Ei se mitään, en ole itsekkään varma sen suhteen, miten suhtaudun. Mutta suhtalaisen suhmurainen tämä on. Joten olkoon tässä. Viikonloppuja!

HULINAA JA EI

  Terveiset Triosta, Lahdesta. Kello on 16:15. Hilppa paasee siina tunnin paasta. Minaa istun CIAO!Caffessa kaffeella; tuplaespresso tyon alla. Ja joutessani kirjoitan.  Taa paikka on melko taynna. Paristakymmenesta poydasta vain pari taitaa olla vapaana. On teineja, on nuoria aikuisia, on etniselta alkuperaltaan kaukaisia, joskaan ei kaukaasialaisia, on yksi varttuneempi  herrasmies, joka napyttelee tablettia. Ihan vieressa on lasten pieni kolikkokaruselli. Sen tienoilta kuuluu valilla korvia vihlovaa kirkumista. Riemua se vain on, kestetaan.

Remontti on edennyt siihen vaiheeseen, etta lattialammityspiuhat on piilotettu, kaadot valettu. Tanaan Arthur veteli vesieristekerroksia kylppariin ja lasikuitutapetit wc:n, pukuhuoneen ja kaytavanpatkan seiniin. Huomenna paasee poika laatoittamaan. Me mennaan rouvan kera huomisehtoona valitsemaan maalit tapetoituihin seiniin ja entiselleen jaaneeseen pukuhuoneen kattoon, seka mdf-panelit ph:n ja wc:n kattoihin. Sitten kaikki onkin hankittu, paitsi parit valaisimet ja ovien helat ja listat. Ei oo hiijen vissi, etteiko paastas jouluksi saunaan! Vitsi, vitsi, tottakai paastaan. Voi olla, etta jo Vappuna, jos hyvin menee!

  Anna soitti eilen, etta Helmin kunto on kohentunut, veriarvot kohonneet. Paasee luultavasti tanaan kotiin. Voi sita Helmia! Samat vaivat tuntuu tuolla rodulla olevan. Suunnilleen saman ikaisena Doris-vainaalta kohtu leikattiin. Sekin selvisi operatiosta, turkki vaan porhentyi, vissiin hormonitoiminnan muutoksen johdosta. Ja Helmillakin on todettu sydamessa sivuaani, samanlainen, mika Doriksen hautaan lopulta vei. Mutta hyvinkin voi Hempalla olla viisi-kuusi vuotta hyvaa elamaa jaljella, jos ei ihan hullusti mene.

  Iiris ei ku kasvaa ja kehityy................. Tuli keskeytys, Hilppa soitti, että paasi etuajassa.

  Kello on 17:10, jatkan ääkkösten kanssa ruokaa ja Emmerdalea odotellen. Niin, hauska seurata Iiriksen kehitystä. Tepastelee kummasti, ja alkaa käsien motoriikka kehittyä. Kyllä siitä immeinen tulee!

Mr. Google oli taas muistanut minua kollaasilla pyhän Hesan reissun tiimoilta:

  Anna laitto äsken viesti, että on tosiaan Helmiä hakemassa. Hyvä niin. Eilen olivat käyneet sitä illalla katsomassa, ja laitto kuvan. Surullisen näköisenä oli Hemppa tarkkailuun jäänyt.

    Kyllä varmana Iiriskin ilahtuu, kun "Heemi" kotiutuu! Mutta pitää vissiinkii lopettaa tää tähän; rouvan loihtima pekoni-tattipasta alkaa olla valmista. Emmerdalen jälkeen pitää vähän värikartasta ja laatoista hahmottaa maalien ja kattopaneleiden värejä. Ph:n seinät tulee valkosesta 600 X 300 laatasta, lattia ja suihkun takunen musta-ruskea-sävyisestä mosaiikkilaatasta. Täytyy kattoon joku siihen, lattialaattaan siis, sointuva väri valita, ettei tuu tilasta liian laitosmainen. Samoin vessan seiniin hillitysti taitettu vedenkestävä maali. Kyllä kai me yhteisymmärrykseen päästään; pakkoha miun on tanssia, ku seipäällä soitetaan!

  

LAHDEN SEUDULLA SANOTTUA

  Vastapainoksi edelliselle "Anttolassa, etc., blogilleni tänään vuorossa "Lahden seudulla sanottua"-kirjoitus. Mutta sitä ennen pari aamulla mieleeni juohtunutta sanottua Anttolasta:

-"Miun on tuas ruvenna tekemään mielj' Amsterdammiin", tokas Aleksi-ukki yht'äkkiä kesken ruokailun. "Mitä ihmettä? Ethä siä oo ikinä käänä Amsterdamissa!", kuittasi joku. "En nii, mutta on ennennii tehnä mielj'!", ilimotti Aleksi.

-"Nyt miä jiän kiinni ryyppöömisestä", tokas Venäläise Jussi auton takapenkiltä, ku tultii syvänyöllä Mikkeli-Klubilta, miä tuoreena ajokorttimiehenä kuskina, Erkki, Jussi, ja joku muukii kuskattavina. "Mitekä nii?", kysäs Erkki. "No, ku miun peekalo haesoo konjakille", vastas Jussi. Hälle olvatten niät kaatana juomatta jiäneet konjakkipaokut limsapulloo matkaevvääks, ja Jussiha pit peukalovvaa korkkina!

Mutta nyt Lahden suunnalle:

-"Voiko ihmiskäsi?!", sanoi kirvesmies Pulkkinen Orimattilasta. kun 1976 syksyllä uutta Mosseaan (Elite) ruokatunnilla pihalla hiveli.

-"Enne palo tuohet ja tervaset, nyt ei pala märät latvutsetkaa", tokas sekamies Tähkäpää, ku kahvituntisökössä jäi värillä täyvenkäen jalakoihin.

-"On mulla sukkia, vaa ei oo puhtaita!", sano Tiukkasen Heikki, ku ootettiin miestä harjakaisten jatkoille. Aukas samalla komeron, mistä vyöry mittaamaton määrä lemahtelevia sukkia käytävälle. Heikki oli joku aika aiemmin aivioeron läpikäynyt, yksikseen asusteli.

-"Ei piä puiset ankkuritkaa!", pahoitteli sisätimpuri Mäkilän Antti, ku kolomanmnen kerran sillä ruokatunnilla jäi paskahousuks.

Tähän välimaille pitää laittaa yks juttu välimailta, eli Mäntymotellilta. Oltiin Hilpan kanssa tulossa Anttolasta kohti Hollolaa, ja päätettiin käydä motellilla kahvilla. Sanoista tekoihin. Kahvit ja käntyt saatiin, asetuttiin nauttimaan. Baaritiskillä istui keski-ikäinen mies, ei aivan leivän jäljiltä, ja häntä jututtamassa romanimies. "Osta ihmeellä varkkupuku, miulla on yks ylimääräne", houkutteli hän kaveria. "No, mitäs kokoa se on?", kysäisi tämä viimein. "Hai sie, miull' on kaikkii kokoloi!", huudahti romani, ja riensi autoltaan tavaraa hakemaan. Kaupat siitä syntyivät, eikä hintakaan ollut kova. Kauppamies oli romani, ja psykologista silmää kans.

-"Parhaimmillaakii talvirakentaminen on melko vit****ista", tuumas rakennusmies Toivanen, kun jäätynyttä pressua holvin päältä tuulessa ja räntäsateessa irrotteli.

-"Seitkyt metriä, ja jotai päälle!", ilmotti tuntemattomaksi jäänyt virtuoosi 1970-luvun puolivälin tienoilla Salpausselän suurmäkikisassa. Kohta kuuluttaja ilmoitti: "Sataviisitoista ja puoli metriä". "Mitäs mää sanoin!", älähti mies ylpeänä.

-"Kuosmane löytyy!", töräytti lattiamies Kotro rehvakkaasti, kun kakkosen paskahousussa vuorollaan pöytään tälläsi.

"Enne tehtii kaikki käsin, nyt on onneks lapiot!", terhenteili samainen lattiamies, kun rapulapäissään betonia kylppärin kaatoihin levitti.

-"Painostan erityisesti alaurakoitsijoiden tarkkaa pomotusta" lopetti työpäällikkö Suutari puheensa Hakan mestarien saunaillassa.

-"Muut, tervetuloa, mutta sinulla ei ole asiaa", ärähti Seurahuoneen portsari Tiaisen Reimalle, kun kyseisen saunaillan jatkoille oltiin menossa. Selvennykseksi sanottakoon, että Reima oli, on edelleen, absolutisti, mutta iloluontein toveri. Sanonta Hakan aikoihin: "Muut juo, Tiainen tulee känniin".

-"Ei päivää, ettei päin persettä, jos ei kenkä hankaa, niin kyrpä seisoo!", ilmotti timpuri Vähämaa, ku peukaloonsa vasaralla paukkas.

-"Sen verran hyvä mies löytääkii tunnissa", sano Ojalan Oippa, ku kuunteli tekun aikaan jossain ravitelissa viereisen pöydän palkkaretostelua.

-"Temppistä, temppistä", hihku Hakalan Pekka Tampereella Ilves-pelissä Kiekko-Reippaan joukkueelle. Oli vissii kuullu väärin meidän muiden "tsemppiä, tsemppiä" kannustuksen.

-"Oot kyllä aika paska jätkä!", tuumas Laukkasen Jari minulle, kun tekun aikaan jollain tunnilla sain sen kevyesti hirsipuuhun sanalla ABBA!

-"Lainaas, Pertti, kynää", sano työpäällikkö Helmisen Unto taskujaan taputellen joka kerta, kun tuli työmaalla käymään. Unto esitti asiansa, piirteli lehtiöön vahvistukseksi, ja tunki kynän taskuunsa. Pian opin homman, ostin kirjakaupasta, Hakan piikkiin tietysti, useamman kappaleen 0,7 lyijytäytekyniä. Jos Unski kaikilta työmailtaan aina kynän käydessään vei, on hänellä täytynyt olla kotonaan laaja kokoelma. En nimittäin koskaan hänen huoneessaan konttorilla yhtä kynää enempää huomannut.

  Lopuksi pari taas Anttolassa, tarkimmin Piskolan pihassa, sanottua, mutta juuret juontavat Rauma-Repolan talotehtaaseen Lahteen, sekä Padasjoelle, Harmoisiin.
  Olin tekuaikaan kaiikki lomat Rauma-Rekolan talotehtaalla nykyisen Sibeliustalon tienoilla hommissa. Siellä oli varastomiehenä N.N., enemmän tai vähemmän viinaan menevä mies. Kerran hän sanoi minulle, kun menin jotain työkalua varaston luukulta hakemaan: "Osta hyvä vasara, oikee Roketti!" Se oli sen ajan huippukalu, ehdoton ykkönen. Ei vissiin enää, ainakaan Crokett-merkkisenä valmisteta. Minä kysymään, että paljoko maksaa? Hinnaksi sovittiin pieni Vinetto, siis muutama markka. Kaupat lyötiin lukkoon, töitten jälkeen Alkosta maksu käytiin. Kun sitten kerran jotain hommaa olin Hanelin kanssa Piskolassa tekemässä huomautin veljelle, miten hyvä vasara minulla on. Haneli otti vasaran, käänteli, katteli, ja sanoi: "tää on miun!"  En oo sen jälkeen vasaraa saanu kädessäni pitää, nähny, kaiholla, kyllä oon. Jos ei maksanu paljo mulle, vielä vähemmän Hanskille!

  Piirtelin melko tuoreena rakennusmestarina Mäkilän Antille mökin lupakuvat Harmoistenlahdelle, olin vastaavanakin. Kun mökki seuraavana kesänä oli valmis, siellä vietettiin yksi viikonloppu, miesporukassa. Oli Juväskylän ajot, niitäkin käytiin katsomassa. Ja käytiin Heimo Rosellin puukkopajalla. Älyttömän hienoja puukkoja tekikin, Heimo. Minä osti yhden, 115 mk se maksoi, ei ollut ihan halpa siihen aikaan. Kun sitten syssymmällä menin Piskolassa käymään, kehasin Hanelille, että nyt miulla on puukko! En siis ollu vasarasta mitään oppinut! Nyt sentään ei tullut takkiin; Haneli otti puukon tupesta, kokeili terää peukalolla, sihtasi pitkin ruotoa, veti lompakon perstaskusta ja kysyi: "Paljoko?" Siinä meni puukko, rahat kuitenkin sain. Oli vissiin Rosellin paja niin uus, ettei velj'-Hanskikaan ollu vielä kuullu.

Kuvassa ollaan menossa remonttimies Nurmisen Reiskan puupaatilla Lahdesta kyseiselle retkelle Harmoistenlahteen. 

ANTTOLASSA SANOTTUA - vähän Mikkelissäkin

   Tuli mieleeni, sydänyön hetkillä, mitenkäs muuten, kirjoittaa ylös sanoja, sanontoja ja sanomisia vuosien varrelta, sellaisia, mitkä juontavat alkunsa Etelä-Savoon. Osa näistä on esiintynyt aiemmissa kirjoitusissani, jotkut useinkin. En ala esim. kaikkia Muali-Väisäsen tarinoita toistelemaan, jokusia kuitenkin.

SANOJA

-haikumuje = savustettu muikku. Luultavasti Ahosen Ritin lanseeraama
-sörnäyttää = mennä lujaa (tavallisesti kulkuneuvolla). Alkuperä tuntematon. Ens. kerran kuultu Hanski "Möykäri" Tiusasen suusta: "Perrrrkele, sörnäytin täysillä Västäräkin ojasta!"
-usmuuttaa = mennä vakaasti (tavallisesti kulkuneuvolla). Alkuperä tuntematon. Ens. kerran kuultu Hanelin sanomana: "Tiällä miä usmuutan Maljalantiellä kottii päin".
-niepreä = kosteahko. Ukki-Aleksin sanonta, jos heinät seipäillä eivät hänen koetellessa olleet korjauskuivia: "Niepreitä, niepreitä, outellaa huomissee".
-lurpetlaani = vetinen soppa.  Iso-tätini Elsa tapasi sanoa jälkiruoaksi tekemästään marjakeitosta, että tulipa lurpetlaania.
-jumaleisson = voimasana. Ensi kertaa kuulin muistaakseni Tuomisen Masan suusta 1970-luvun alussa Mikkelissä.
-hiivari = kova tuuli. Sana lienee Länsi-Suomesta kotoisin, mutta Muikku-Martilta sen aikanaan kuulin: "Onpa hitonmoinen hiivari", tokaisi Martti, kun meinattiin nuotalle lähteä.
-möhjäke = kaakaomukillinen, mihin on laitettu pullapaloja. Ylätalon "kesävieraan" Rautasen Aleksin, eläkkeellä olleen vankilanjohtajan, mieliherkku. Kun olin pikkupoika "Aleska" kerran sanoi, että jos tietäisi "möhjäkkeen" keksijän, antaisi tälle miljoonan. Minultahan meni yöunet, kun mietin, kuinka saan herralle todistetuksi, että keksijä olen minä!

SANOMISIA

"Humalan haltuun", sano Rohusen Matti perjantai-iltana. Suattopa olla Luajalammin Pannut. 1:ssä ens kertoo ilimoille tokastu.

"Ai kuitennii, voe yhen kerran, kaks kertoo", sano Aleksi-ukki, kun seitsemän uutisista kummoo kuuli.

"Tähä on tyytyminen", totes Luukon Ane, kun kolomannen vesj'perän nuotalla tempasivatten.

"Toine paistetaa, toine savustettaa", töräytti Tiusasen Hanski, kun Rantaharjuun sissään pelemahti tarhakiärme kummassai käissä. Laitto muuten ne biljardipöyvälle, ja toine män keskipussiin. En muista, mite se poijes suatiin.

"Kiitos, kiitos, mistä tiesit kokonikin", kumarteli muistoissain nimettömäks jiänyt anttolallaene, ku sai Valtosen Reinolta Miranolin mainoslippiksen.

"Joko tuas!", huokas Hämäläise Peppe, kun toisen pottisa voitti uamuyöstä Rantaharjun takahuoneen korttipöyvässä. Ensmäine ol tulna siinä iltakaheksalta.

"Ruummiinrepijä, perkele, vie miut kylälle!", sano Muali-Väisänen ku liftas jiätiellä patologi Ojalan autoon. Olj' kaljat piässeet pilikkireisulla loppummaa, eikä kalakaverit lähtenä kuskoomaa.

"Nuolet on intiaaniloeta varte!", sano Sarvelaise Masa, ku ajo pienellä Viijatilla viärältä puolelta kesk'koroketta ja sae sakot.

"Eihä tässä oo, kele, hihojakkaa!", ällistelj' Ahosen Riti, ku uamulla kahtelj' eellispäevänä villapaetana ostamoosa pulloveria.

"Ehä täällä oo ku mytteentyneitä mummoja", sano Tiusas-Hanski Amin Grillin ovella.

"Vähä hiämöttää", totes ukki Aleksi pöytee kopistellen, jos vaekka voilaatane olj' pitkän pöyvän toesessa peässä.

"Ei varmala oo uus!", ärähti Ruikku Meijerin baarissa hintalappu bossanovapuseron kauluksessa.

"En miä humalssa oo, mutta pahkeine, ku istuin tarkoille", tokas yks tuntematon, ku Unionilla kaljamukin kanssa persiillee latteelle töpsähti.

"Tää kuuluu miun imagoon", heitti Koistisen Pertti olokasa yli, ku tarjoilija tulj' Kahverissa toppuutelemmaa liija kovasta puhheesta.

"Kohta tulloo, pojat..............lunta", livvautti Pylykkäse Pertti, ku uamulla kananmunaoksennus olj' viännetty putkiration piälle. Selevennyks: Myö oltii kaeman vahalla talolla yhtenä talavena, vissii 1970, kaljoo kittoomassa. Isäntä sano, että syyvää jotakii, mutta eihä siltä löytynä, ku melekone miärä kananmunija. Niitä se keittelj'. Yökshä myö sit jäätii. Eikä tänä päeävänäkkää tiiejetä, kuka ne ossit pukkas, Koistis-Pertti, Ahos-Riti, vai miä.

"Mitäs se mulle kuluu, vaikka oisit kaks", loihe Rohusen Matti lausumaan Meijerin baarin kassaneidille, joka vastas lounasvaihtoehtokysymykseen: "Päivänpannu".

"Tillai!", tuumas Hämäläise Peppe, ku uuvenkarheen moottorsahan piälle traktorilla perruutti.

"Ollaas siinä!", huus isä-Erkki, ku myö velj'-Hanskin kans yritettii luikkia rantakaankaalla piiloo. Oltii niätsän ajettu Taifuuni-merkkine peätuuppar kiville.

"Oliks se?", kysy Ikos-Pena, ku Koistisen venneen vaihe piällä starttas, ja keulan kivelle ajo.

"Tiaria valluu", tuumas Pien Iekki Unskalla jouluolusilla kyntteliä kehellessaa.

"Selitys ontuu!", kommentoi isä-Erkki, ku Haneli selevitti, mite sen silimälasit ol jussina Pistohiekalla rikki männä.

"Saatana, miä oon hommana kaks autoo ja rattorin, en meinoo piästä kirkolle!", siunilj'  Kontise Aaro.

"Samperin samperi", pahottelj' Pyykkäs-Pertti, ku kuistisa lattioo valtatessaa ja Baccarata laulellessaa valttas uuvet nahkasandaalisa.

"Viijää ne miun kämpille ja höyhennettää", sano Rokkase Alappo, ku ehottelj' miulle naisii lähtövä.

"Ne tiputtelj' tuonne lentolehtisijä!", huus Kissa-Alppo Koistise kaopan ovelta, ja käet pyöri, ku tuulimyllyn siivet.

"Pepe, Pepe, enne siä olit ku salaka ruoto", tervehti Mualar-Väesäne miua Lotja-puarissa kaheksakytluvulla.

"Ens pyhänä mahutte makkoomaa", ilimotti rouvashenkilö MP:n pelissä ku puolajalta takasi istumaa tunkevuttii, ja ahtautta kirroiltii. Selevennykses kerrottakoo, jotta MP olj' 3-0 tappijolla.

"Nutjauta pikkase", komens Kämpin Reiska Pientä Iekkiä, ku sihtail sähkötolopan suoruutta Piskolan pellolla.

"Ehä kesällä valova tarvita!", totes Pylykkäse Pertti alakukesäsenä iltana Leinosen Valolle, joka olj' hällä rakennushommissa.

Siinä aluksi. Kuvassa Ukki-Aleksi ja Maija-täti, sekä tunnistamaton naisihminen vasemmalla Anttolan rannassa varmaan 1960-luvun loppupuoliskolla.

TEESI VAI KAHVISI

  Tänään on kulunut 498 vuotta ja 4 päivää siitä, kun Lutherin Masa naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnankirkon oveen. Ei ollu paineilmanaulaimia, ei edes akkuruuvinvääntimiä. Liekö kyläsepän takomilla-, vai puunauloilla nakutellut?

  Kolumbuksen Ripan 1. matkasta on puolestaan vierähtänyt 523 ajast'aikaa, ja risat päälle. Sen seurauksena alkoi Euroopassa tupakin röyhyttely ja potun käyttö. Olin, tietämätön kun olen, luullut, että kahvijuontikin on Kolumbuksen matkojen aikaansaannos. Mutta mitä vielä! Mr. G. tiesi, että Arabiastahan se kaffeenjuonti on alkunsa saanut. Kai se, että Brasilia on suurin kahvin tuottaja, on saanut minut väärin luuloihin. Joten minä ja ystäväni Hannu H. kiitämme, ylistämme ja kunnioitamme 1200-luvun arabeja kahvinpaahtamistaidon äkkäämisestä. Legendan mukaan etiopialainen vuohipaimen Kaldi huomasi vuohiensa valvovan öitä. kun olivat syöneet kahvipensaan marjoja. Luostarissa alettiin keittää marjoista juomaa, ja tieto levisi hiljalleen Arabiaan. "Eläköön arabialaiset!"
  Ensimmäisen suuremman lastin kahvia toivat Eurooppaan venetsialaiset kauppiaan v. 1615. Oliko mukana Venetsian kauppias Antonio? Siitä ei ymmärtääkseni Shakespeare kerro, kun hän parikymmentä vuotta myöhemmin asiasta kirjoitti.

  Teen katsotaan olevan peräisin nykyisen Kiinan alueelta. Eurooppaan tee kulkeutui suunnilleen samoihin aikoihin kuin kahvi. Säännölliset kuljetukset alkoivat hollantilais-portugalilaisten kauppiaitten toimesta v. 1610.

  Olut on paljon vanhempaa perua; varhaisimmat tiedot oluesta ovat peräisin Sumerista 4000 eaa. Jo Hammurabin laki on säätänyt, että ylihintaa oluesta pyytävät ravitoloitsijat on hukutettava! Sen noudattamisella taitaisi olla melkoisen harventava vaikutus olutravintoloiden pitäjiin. Muuten, Kalevalassakin olut mainitaan.

  Viini pistää oluttakin paremmaksi, reilusti! Varhaisimmat todisteen tuosta "viisasten juomasta" ovat yli 7000 vuoden takaa nykyisen Iranin alueelta.

  Alkoholin tislaustaito kehittyi 1100-luvulla Euroopassa. Mutta viinojen valmistus ja juonti ovat yleistyneet vasta 19. vuosisadalla.

  Paperi on keksitty kiinassa ajanlaskumme alkutaipaleella, ruuti 800-luvulla. Samoin tuulimyllyt ja setelit ovat sieltä kotoisin.

  Esi-ihminen on hypännyt kahdelle jalalle Afrikassa.

  Maanviljely on alkanut Lähi-idässä 9000 eaa., kaupungistuminen myöhemmin samalla alueella.

  Venäjällä on keksitty samovaari, lämpöpatteri, jauhesammutin ja suolakurkku,

  Euroopassa on keksitty kirjapainotaito, höyrykone, kapitalismi, kommunismi ja EU.

  Ruotsissa on keksitty dynamiitti ja Ikea.

  Suomessa on keksitty AIV ja letkajenkka.

  On siis tullut googlailtua, myönnetään. Mutta siinä teille turjakkeille, jotka ette itse viitsi etsiä, hieman triviaa.

  "Mikä on tämän blogin tarkoitus?", ajattelee moni. Tai ei moni, mutta harva, joka tämän lukee.  Miksi olen vaivautunut tällaista soopaa suoltamaan? No siksi, että Arttu, tällä hetkellä myös sähkäri, pitävät sen verran melua, ettei lukemiseen voi keskittyä. Eikä toosan tuijotteluun. Mutta kirjoittaa voi, näemmä. Ei vissiin vaadi ylivertaista keskittymistä, aivojen täydellistä kohdentamista, focukseen antautumista, meikän kirjoittelu.

  No, nyt kun kysyitte: "Kiitos, hyvin menee remppa, etenee suunnitellusti". Rakennusprojektithan voivat sujua seuraavasti
-erinomaisesti (ennen näkemätöntä)
-hyvin (melko harvinaista)
-normaalisti (harvinaista)
-huonosti (melko yleistä)
-päin persettä (yleistä)
-Olkiluoto-kolmosmaisesti (ei ennen näkemätöntä)

  Meillä homma etenee hyvin, siis jotain ongelmaa odotettavissa? Niin se yleensä menee. Mutta en kyllä näe, vaikka minkä värisillä laseilla tiirailisin, mahdollisuuksia isommpiin vastoinkäymisiin; kosteudet mitattu (kunnossa), tekijät ajan tasalla, hankinnat aikataulussa. Niin, tietysti on vielä yksi juttu, kustannukset. En niistäkään ole huolissani, paremminkin niitten maksamisesta. Mutta kai sekin luonnistuu; rouva on pankissa töissä!

  Tillai! Aika loogisestihan se meni; Teeseistä teehen, kahvista konjakkiin, potusta suolakurkkuun, seteleistä kustannuskysymyksiin. dynamiitista letkajenkaan. Voi hyvillä mielin lähteä vaikka ulos. Esim. haravoimaan pientä takapihaa. Tai muuten vaan ällistelemään. Iltapäivällä mennään remppa-Artun pakulla hakemaan laatat, allaskaappi ja pesuhuoneen kaluste (likapyykki-, ja pesuainekaappi).

Keskiviikonloppuja teille. Jos torstaina, tahi perjantaina, tahi lau...etc., luette, ei toivotuksia tule. 

Sanoo Peppe.

TOLLO PELOTON

  Hyvin nukuttu ja lämmin yö takana, aamulla +20/+7. Mutta harmaata ja tuulista on.
  Kai meikäläinen on lievästi stressialtis; kun en ollut suunnitellut tälle reissulle mitään tehtävää, antoi sisäinen herätyskello nukkua tunnin, -puolitoista normaalia kauemmin. Aamun valjettua kävin laittamassa saunan "napsautuskuntoon". Huomenna vielä ennen lähtöä saunotaan. Mietiskelin, olisiko jotain järjellistä tehtävää. Ja "snat!" Idea pulpahti esiin: Räystäskourun puhdistaja! Olin sellaisesta kuullut, mainoksenkin nähnyt. Hilpalta äkkiä vanhaa juuriharjaa anelemaan, eiku toimeen.
  Marssin veneliiteriin "verstaalle" ja aloin konstruoida mielessäni väikkyvää tarvekalua tarjolla olevista raaka-aineista.

Tollon työpiste kaikessa komeudessaan.

  Siis; vanha kuokka, elinkaarensa loppuaikoja viettävä juuriharja, nippusiteitä, roudarinteippiä, pätkä nurkissa pyörineestä lasten kumilautan airosta. Sekä varreksi vuosikymmeniä liiterin orsilla kuivunut riuku.

Venevajan yleisnäkymä.

  Tovin äplistelyn, muutaman virheellisen yritelmän, melko säädyllisen voimasanan ja ainostaan yhden mitättömän naarmun jälkeen hra. Peloton pääsi hommiin. Piti oikein kusua rouva keksijän rouva kuvaamaan.

  Hyvin lehdet sun neulaset poistuivat rännistä odotteleviin kärryihin. Alla nerokkaan konstruktion kuva kaikille omatoimisille kuokan, juuriharjan, etc., omistajille.

  Koska, sattunnesta syystä, ei ollut mahdollista rakentaa laitteeseen teleskooppivartta, kuten markkinoilla olevassa versiossa on, tein tietysti omastani sellaisen, että varren voi helposti vaihtaa. Tässä matalaa veneliiteriä ajatellen vartena pätkä vanhaa ongenvapaa.

  Tuo veneliiteri, eli vaja, missä ei veneitä ole talvehtinut vuosikymmeniin, on kyllä mainio rakennus. Opa Pekka sen tosiaan venevajaksi rakennutti. Siellä hänen puupaattinsa aina hibernoi. Tilaa liiterissä on mukavasti; 11 m X 6 m. Tätä nykyä se on oivallinen työtila ja varastointipaikka. Varastoinipaikkana myös kirous; saaresta kun ei niin helppoa ole rojua pois kuljettaa, vaanii vaara, että roipetta kertyy. Olemme yrittäneet pikku hiljaa roudailla kaikkea sälää sille kuuluviin pisteisiin. Enää ei juuri roipetta ole, minkä yksi vanha tv. Kun jo vuosia on ollut johtotähtenä, että kaikki turha (pakkausmateriaalit, rikkoutuneet laitteet, jne.) kuljetetaan heti pois, ja entiset jäämät pikkuhiljaa, pysyy homma jotenkin näppylähanskassa.

  

  Kuten huomaatte, on minulla, ihan sateettomana aamupäivänä, aikaa kirjoitella. En toisiaan viitsi isompia projekteja aloitella. Kun kohta syödään, hetki huilaillaan, lähdetään varmaan katsomaan, löytyiskö suppiksia. Löytyy, jos on löytyäkseen. Jos ei, siihen tyydytään.

  Huomenna aamupuoleen tosiaan saunotaan. Hyvissä ajoin ip. sitten kohti Hollolaan katsomaan, mitä Arttu on saanut aikaan kukkaromme keventämisen saralla.

  Ps. Minkä keksijän maailma minussa menettääkään!