AAMUT VÄHENEE

  Leikkaus eiku lähenee. Maanantaina kävin Päksissä kuvantamisessa ja haastattelussa. Kaikki on nyt valmiina ensi maanantain päätapahtumaan. Koska olen aamuvirkku, lähdin eilen aamuyöstä kohti Lahtea. Oli rauhallista ajella. Ehdin käydä kotona katsomassa, että kaikki on paikikoillaan. Sairaalassa meni kauan. Röntgen oli ajallaan, samoin sairaanhoitajan tapaaminen, missä käytiin läpi tulevaa, täsmennettiin mahdollisesti puuttuvia tietoja. Hoitaja vei minut sitten odottamaan leikkaavan lääkärin tapaamista. Sanoi, että tämä on vielä leikkauksessa, mutta tulee pian. Kaksi muuta oli myös odottamassa, he lonkkaleikkauksen menossa. Sitten alkoi odotus. Kaksi tuntia siinä meni small talkkia opetellen. Lopulta ortopedi tuli. Ensimmäinen meistä pääsi puhutteluun. Kymmenen minuuttia se kesti. Sitten meni toinen, samat minuutit. Minä viimeisenä. Lääkäri katseli äsken otettua röntgenkuvaa, sanoi "vasen varmaan leikataan, vaikka oikea on pahempi." Sen toki tiesin entuudestaan, mutta oikea ei oireile. 

  Muutaman sanan lääkäri vielä vaihtoi, ilmoitti sitten, että asia on hänen puolestaan kunnossa, kaikki tiedot on saatu. Viisi minuuttia, korkeintaan, vei tuo istunto. Kannatti toki pari tuntia odotella, kun varmistui, että toisen polven leikkaus ei luultavasti kauaa anna itseään odottaa.

  Kun pääsin sairaalasta, päätin pesettää auton. Vakipesulaan Hollolassa en mennyt, sillä siellä pesu harvoin onnistuu ilman ajanvarausta. Siis plan B: ajelin Hennalaan. Silllä on autopesula, johon yleensä pääsee suoraan sisään. Kun lähestyin sateen kostuttamalla soratiellä pahasti kuraantuneella autolla pesulan auki olevia nosto-ovia, alkoi omistaja jo kaukaa viittoa minua ajamaan suoraan sisään. Hyvä palvelu, puhdas auto, nokka kohti Anttolaa. 

  Anna ja tytöt ovat olleet täällä lauantaista saakka. Uimista, trampalla oloa, jalkapalloa iltaisin. Siinä ohjelma. Lisäksi lähimatkailua: sunnuntaina veneellä Lietveden Siltakioskilla, tänään autolla Puumalassa. Siltakioskilla kahvit/limsat ja jäätelöt, Puumalassa ruokaa, paluumatkalla Pistohiekka Resortissa kahvit/limsat ja palat juustokakkua/jätskit. 

  Saunottu ollaan joka päivä. Hyvissä ajoin, jotta kaikki ehtivät valmistautua klo. 19 tai klo. 20 alkavaan peliin. Liisa joutuu jättämään joskus pelin puoliajalla, vaikka kylä kiinnostus piisisi loppuun asti katsoa. Iiris jää välillä Annan kanssa tsiikaamaan myöhempääkin peliä. Minä vetäydyn siinä vaiheessa petiin.

  Tytöt, varsinkin Iiris, ovat kiinnostuneita kisoista. Itse tapahtumasta, sillä arvokisojen välivuosina ei kiinnostus ole mainittavaa. Iiris tietää nimeltä kaikki huippupelaajat ja maan, mitä he edustavat. Aika pitkälti tietää Liisakin, on oppinut Iirikseltä. Eilen olivat tytöt Messin maaleista suut messingillään. Ohi menneestä rankkarista ei ihan itkua tullut, mutta harmitusta kyllä. 

  Lauantaina lähdetään, koko porukka, Hollolaan. Iiris menee sunnuntaina kymmeneksi leirille Pajulahteen, minä maanantaiaamuna sairaalaan. Pitävät siellä yhden yön, se selvisi käynnillä. Sitten pitää muutama päivä viettää Hollolassa. Siksi, että selviää, onko kipulääkitys ja kaikki yleensä, reilassa. Loppuviikolla varmaan palataan saareen. 

  Jonin loma alkaa myös ensiviikon perjantaina. Hyvä juttu, saan avun ruohonleikkuuseen sun muuhun rutiinihommaan, joita en luultavasti kykene ihan heti tekemään. Mikäs siinä, Joni tekee, minä en tarvitse kuin solmuruoskan. 

  Anna ja tytöt tulevat pian saunasta. Minä lopettelen tätä päivitystä. Laitan loppuun muutaman kuvan menneiltä päiviltä.

JUHANNUKSEN ALLA

  Juhannus lähestyy, sade lähestyy, leikkaus lähestyy. Sellaiset oli mietteen aamulla. Juhannukseen en ole isommin varautunut, sateeseen en aio varautua, mutta leikkaukseen olen varautunut kuin aurinkokennoon liitetty akku. Varautumisen vuoksi ajettiin su. Hollolaan yöksi. Eilisaamuna olin verikokeissa ja EKG:ssä. Täällä saaressa olen alkanut tehdä etukäteen erilaisia juttuja, joita en varmaan ihan heti leikkauksen jälkeen saa/pysty tekemään. Varautuminen ei kuitenkaan ole 24/7-hommaa, joten aamulla napsin muutaman kuvan.

  Isotalvikit kukkivat parissa muutaman neliön läntissä.

Päivänliljat myös kukoistavat

Kukkapenkit siisteinä, kun eilen nurmikon leikkasin, trimmerillä reunat tarkoin. 

  Krassi nostavat päitään kolmessa ruukussa. Elokuussa ne alkavat vuorostaan ilahduttaa katsojaa. 

  Kuvauksen jälkeen vein, osana varautumisia, valmiiksi autoon jätesäkeissä muovia ja kartonkia kierrättäväksi, sekä yhden sekajätteeksi päätyvän. Huomenna mennään Mikkeliin ruokaostoksille, ja vesisadetta on tiedossa. Mukavampi, kun ei tarvitse roskia sateessa ylitse viedä. 

  Samalla reissulla pyöräytin lenkin Luonterin eteläpäässä. Kaukaa syynäsin, näkyykö sääksen pesällä eloa. Kyllä sieltä joku kurkisteli. Putkella kuvasin. 

Ei lähtenyt sääksivanhemmista kumpikaan kaartelemaan ylläni, mutta lokki lähti.

  Tämän päivän kuvailut ja valmistautumiset taitavat olla nyt tehty. Sateen uhka leijuu yllämme kuin Putinin varjon Ukrainan taivaalla. Ei väliä. Katsottavaa riittää, jossain välissä saunotaan. Sitä paitsi: vaikka sataisi joka päivä, rakeita välillä, niin meillä on asiat paljon paremmin kuin ukrainalaisilla. 

  Juhannuksen lienee kelvollinen keli. Kokolle aattona mennään, lauantain perinteisesti Otavaan Amyn luo. Sinne tulee myös perhe Tiilikainen. Ja paljon muita. 

  On se aika taas äkkiä ohi vilahtanut. Ollaan oltu saaressa pian kaksi kuukautta. Eli noin kolmasosa mökkikaudesta. Pian se on leikkauskin jäänyt unholaan, ei polvi kipuile, puolukat pakkasen panemat, Hollola kotina vakituisena. Tosin asioita ennen sitä tapahtuu, ajatuksia ilmaantuu, kokemuksia kasaantuu. Niistä tuonnempana, en ala tulevaisuutta tässä kohtaa kuvailemaan. En kynällä (siis näppiksellä), en kameralla. Vaikka tulevaisuuskamera olisi toki mainio keksintö. Taidan keittää kahvit. Uunikanaa äsken syötiin, nyt on kahvi maullaan. 

MUKAVIEN UUTISTEN PÄIVÄ

  Eilen oli mukavien uutisten päivä. Iltapäivällä tuli sähköposti kaivonpuhdistusfirmalta. Se oli vesinäytteen testausseloste. Lopultakin, kaikkien kommellusten jälkeen. Ensimmäinen näyte viipyi matkalla liian kauan, uusi näytepullo meille oli lähetetty Vilppulaan. Seuraava tulikin sitten Anttolan Salen automaattiin. Maanantaina laitoimme näytteen postiin Mikkelissä. Se löysi päivässä tiensä Jyväskylään, joten siltä osin homma kunnossa. Ja kaikin puolin muutenkin. Näytteessä ovat kaikki arvot kohdillaan. Erinomaista talousvettä on nyt kaivossa. Suodatinsysteemin lähti sanan tien pois. Ihana asia!

  Ei mennyt kauaa ensimmäisestä ilonaiheesta, kun puhelin soi. Soitto tuli Päksin leikkauksenjärjestelystä. Sieltä tarjottiin peruutuspaikkaa. En kieltäytynyt, joten puukkoa tulee 29. kuluvaa kuuta. 

  Tämä aiheuttaa myös valmistautumista. Ensi maanantaina on verikoe, EKG ja viljelynäyte nenästä Hollolan Sotekeskuksessa. 

  22.6. kuvantaminen ja perään leikkaushaastattelu Päksissä. 

  29. 6. sitten kello 7:00 leikkausta varten Päksiin. 

  Fysioterapia on myös jo buukattu, se on 22. heinäkuuta Hollolan Sotekeskuksessa. Eli ajelua tulee. Onneksi kaasulla. 

  Pyysin kohteliain, sanankääntein, että Tekis tekis minusta kuvan "leikkauksen jälkeen". Tekis teki. Laittoipa kesäisen, saareen kuuluvan työhatun päähäni. Liekö kovin todellinen? Hattu ainakin tulee olemaan eri. 

  Jotenkin oli eilen noiden ilmoitusten jälkeen omituisen keveä olo. Varmaan siksi, että kaksi viimeaikojen tärkeintä asiaa saivat sinetin. Ja ihan hyvän sellaisen. 

  Muutenkin ovat asiat täällä saaressa edenneet; sauna on pesty, tramppa kasattu, tänään Hilppa siivosi nukkuma-aitan. Huomenna on vielä saunatuvan siivous. Sitten on kaikki valmiina, kun juhannukselta vahvuus Saarelassa kasvaa, Perhe Tiilikainen on täällä vaihtelevin kokoonpanoin juhannuksesta heinäkuun loppuun. Anna ja tytöt tulevat jussina, Iiris lähtee viikon leirille 22. päivä, tulee taas viikoksi tänne, sitten toiselle leirille. 

  Leikkauksen jälkeen ollaan ehkä pari päivää kotona. Tai ehkä ei. Riippuu? Aika äkkiä kuitenkin saareen palataan. Hilppa kuskina. Enköhän minä veneeseen pääse, siitä pois. 

  Jonilla alkaa loma heinäkuun puolivälissä. Täällä kaivataankin silloin ruoholeikkaajaa. Luulen, että en ehkä sitä hommaa ihan heti leikkauksen jälkeen tee. 

  Sellainen päivitys, positiivinen. Keskellä ikävien uutisten maailmaa. Niin mölöksi on maailma mennyt, että jopa futiksen mm-kisat on menettänyt makunsa. Trump ja FIFAN puheenjohtaja Giovanni Infantino pitävät siitä huolen. USA:han on joukkueiden ja fanien ollut hankalaa päästä. Eräiden maiden joukkueita on syynätty ja tutkittu ties kuinka kauan. Huippuna somalialainen erotuomari käännytettiin takaisin, vaikka matkusti diplomaattipassilla. 

  Infantio, Trumpin paras kaveri, on puolestaan tehnyt kisoista rahasammon. Kyllä, valitettavasti hienoin laji maailmassamme jää näiden herrojen masinoiman toiminnan jalkoihin. 

  Ei voi mitään, mutta meillä juoksee puhdas vesi keittiöön, minun jalkaleikkaukseni on lopultakin pian edessä. 

0NPA SEISOVAA ILMAA

  Aamulla povasi Foreca sateen alkavan puoliltapäivin. Siksi hyökkäsin ikkunoita pesemään. Aloitin ulkoa, myöhemmin sisällä Hilppa toimi assistenttina siirrellen tavaraa pois ikkunoitten edestä. 

  Nyt on ikkunat pesty. 83 pintaa kaikkiaan. Suurin määrä tulee tietysti tuvan, keittiön ja kammareitten ikkunoista; seitsemän aukkoa, kahdeksan pintaa per aukko, kun ne ulkoa, sisältä ja välistä pesee. 

  Ei muuten ole satanut. Eikä ennusteessa enää edes tälle päivälle pisaroita ole. Mutta ilma on seisovaa. Tukahduttavaa. Kuten ukkosen alla. Ilman uhkaa ukkosesta. Sanoo Foreca. 

  Ikkunat siis kirkkaina kiiltää. Hyvin näkyy lasien läpi juhannusruusu kymmenine kukkineen, satoine nuppuineen. 

  

  Eilen oli lämmin kesäpäivä. Illansuussa, kun touhuttiin hieman kasvulavoilla, huomasin aitaverkossa jurottavan syreenikiitäjän. Sehän on suurin Suomessa vakituisesti elävä perhonen, sen siipien kärkiväli saattaa olla 12 senttiä. 

  Tätä lajia näkee silloin tällöin. Kerran kesässä. keskimäärin. Eikä koskaan kahta kerralla. Toukkiakin vöngertää  kesäisin. Kookas vaaleanvihreä olio. Ei ole vielä tänä kesänä näkynyt. Eikä puuntuhoojan toukkaa, yhtä suurta punaruskeaa hirviöpäätä. Puuntuhooja on syreenikiitäjää pienempi koreilematon perhonen mustia raitoja harmaissa siivissään. Kun piha-aitan takaa kaadettiin iso raita, niin sitä pilkkoessa löytyi monta toukkaa. Ne saattavat asustaa puun sisällä vuosikausia, ennen kuin kairaavat itsensä ulos, etsivät talvehtimispaikan, missä koteloituvat. Nyt piisaa trivia perhosista. 

  Juhannukseen ei ole enää kuin puolitoista viikkoa. Epävakaista säätä taitaa olla se aika. Juhannuksen keliä ei vielä tiedä, jos ei tiedä juhannusta edeltävääkään. Ennusteet tietää, mutta niihin ei isosti kannata luottaa. Jossain kuitenkin sanottiin, että juhannukseksi saattaa tulla käänne. Ei sanottu, mihin suuntaan. Varmaa lienee, että juhannus tulee. Jollei taivas putoa niskaamme. 

POSTI JA MUUTKIN PERSEESTÄ

  Maanantaina 25.toukokuuta laitettiin vesinäyte tutkittavaksi kaivon puhdistuksen suorittaneeseen firmaan Jyväskylään. Hurrissalon Salessa se postin huomaan luovutettiin. Aamulla kahdeksan jälkeen, sillä posti lähteen eteenpäin kymmenen maissa. Tulokset lähetetään sähköpostiin 1-2 viikon kuluessa., lukee ohjeissa. 

  Viikko postituksen jälkeen, eli viime maanantaina tuli minulle postilta sähköposti: 

  Sinulle on tullut lähetys. 

  Noutopaikka on vaihtunut: Postin automaatti, K-Market Järvinen, Kaarikatu 1, Vilppula 

  Viimeinen noutopäivä: 6.6.  

  Lähettäjä: Suomen kaivohuolto Oy Lähetystunnus: JJFI66993698937617636  

  Lokero 7, koodi 513512 

  Noudettuasi paketin suljethan lokeron oven huolellisesti.

  Minä, että mitä helvettiä. Soitin kaivofirman asiakaspalveluun. Kerroin asiani. Minulle vastattiin, että kyseessä on uusi näytepullo, sillä edellinen oli tullut perille liian myöhään. Minä, että milloin. 

  "Torstaina", ilmoitti neitokainen. 

  "Kolme päivää", vastasin. "Onko se liian kauan?"

  "Kaksi päivää on meillä pidetty rajana."

  "Maanantaina paketti lähti, tarkistin sen Omapostista. Kauan kestää näköjään", tuumasin.

  "Posti on sellainen", sanottiin. "Yleensä tulevat toisella yrityksellä perille ajoissa."

  "No, entäs uuden paketin nouto-osoite?" 

  "En osaa sanoa, kyllä meillä täällä oikea osoite on."

  Niinpä niin. En oikein usko, että väärään paikkaan joutuminen postin vika on. Mutta olkoot kenen tahansa. Meille on matkalla uusi näytepullo. Se on tänään tai huomenna noudettavissa. Luultavasti Mikkelissä. Sopii, huomenna on kauppapäivä. 

  Maanantaina laitetaan uusi yritys liikkeelle. Nyt kyllä viedään lähetys Mikkeliin. Taitaa Hurrissalon ja Mikkelin väli olla liian hidas, Ei sinänsä ihme; on melko mutkainen tie. 

  Jospa nyt onnistuisi. Ja jospa tulisi pian myönteinen tulos, jotta saataisi ottaa suodatin välistä pois. 

  PS. Olen muistavani, että joku keskiaikainen Ruotsin kuningas sanoi: Jos haluat kirjeesi menevän perille, älä käytä postia. En kyllä saanut muistini tueksi Googlea enkä tekoälyä. Ei haittaa. Meidän tapauksessamme lähetys sentään meni perille, joskin liian myöhään. Ja minulle tarkoitettu lähetys tuli perille, mutta väärään paikkaan.  

  Tänään oli raikas aurinkoinen aamu. Alkukesän vihreys vallitsee. On hienoa. Näistä tulee nauttia täysin rinnoin. 

  Huomennakin on lämmitä, ja yhä lämpenee. Pieniä vesisateita on ennusteissa. Luonto on saanut vettä tarpeeksi. Järvet ja kaivot haluavat lisää. Meillä on nyt tilanne parempi. Pesukone toimii järvipumpun kautta, myös liitäntä apk:lle on tehty. Eiköhän pärjäillä. Vettä kaivossa on jonkin verran. Uutta tehdään tarvittaessa imeyttämällä Saimaata. 

  Aamupäivän pilkoin puita. Nyt, kun arska on noussut korkealle, on se turhan kuumaa hommaa. Siispä panen pisteen, menen puutarhakeinuun nauttimaan alkukesästä. 

PESUKONE SUO HELPOTUSTA

  Hoviputkimies Jokke tuli tänään rakentamaan pesukoneille liitännät järvipumppuun. Kone kertaalleen 90 asteen pitkällä ohjelmalla ilman pyykkiä käytetty. Kaikki kunnossa. Nyt voi vaihtaa kalsarit. No, totta puhuakseni olen jo kerran saaressa olon aikana vaihtanut, pari viikkoa sitten. Uskokoon, ken haluaa. 

  Tosiasiassa elo helpottuu. Ei tarvitse automaattipesulaa käyttää, ei mahdollisilla kotikäynneillä roudata likapyykkiä mukanaan, ei pestä nyrkkipyykkiä saunan patavedellä. Siis paluu normaaliin käytäntöön on tapahtunut. 

  Kovin tuulisen ja sateisenkin viikon lopulla sää on tänään mukava; arska paistaa, lämpöä sopivasti. Eilen laitettiin lähes kaikki taimet maahan, tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat, kurpitsa, basilika. Samoin dahlia reunuskasveineen vanhaan pataan. Aiemmin oli jo sipulit, porkkanat, tietysti perunat, pantu kasvamaan. Enää puuttuu ainoastaan salkopapu. Eli hyvällä mallilla on se puoli. 

  Nyt täällä saaressa ollaan tiiviisti kuukausi, jollei yllättävää tapahdu. On ollut kaiken laista, ja monta kertaa ollaan Hollolaan jouduttu ajamaan. Juhannuksen jälkeen on seuraava "pakollinen" meno. Nautitaan, jotain nahutaan, puhtaissa kalsareissa leuhkana pasteeraillaan. 

  Tänään on sitten välierien aika. Pahin mahdollinen on vastustaja. Vaan ei lyömätön. Sen verran hyvin on peli lähtenyt rullaamaan, että loppuun asti asti saattaa johtaa tie. 

  Koulut loppuivat tänään. Onnea valmistuneille, seuraavalle luokalle ilman ehtoja selvinneille. Vaikka en itse asiassa tiedä, vieläkö ehtoja annetaan. Ennen annettiin, sen tiedän, takuuvarmasti!

  Luonto alkaa olla täydessä terässä. Nurmikko kasvaa silmissä, vanha omenapuu kukkii kummasti, puna-ailakki päätti pompata muutaman metrin, tehdä  oman lisänsä polun laitaan, saksankirveli on löytänyt uuden kasvupaikan, vaikka vanhakin olisi riittänyt. 

  Kaikki leviää, kukoistaa, sillä luonto on vettä tarpeeksi antanut. Hyvä niin. Saisi antaa vielä lisää. Järven pinta on jäitten lähdöstä sellaiset 15 senttiä noussut. Nyt on jämähtänyt paikoilleen, kohta alkaa laskea, jollei taivaalta tule lisää. 

  Maanantaina on jo kesäkuu. Tai vasta. Miten asiaa tarkastelekaan. Niin tai näin, vinhaan se viilettää. Kohta juhannus, sitten heinäkuu, mahdollisesti sieniä, pian polvileikkaus. Mutta ei mennä asioiden edelle. Taidan laittaa pisteen, lähteä kahvinkeittoon. 

SADE KASTELEE, TYÖ KASTELEE

   Aamupuoleen aloitti tihuutuksen. En ollut moksiskaan, jatkoin hommaani. Hommana oli suodattimen asennus järvivesiletkuun. Tarkoituksena on näet liittää pyykinpesukone rantapumppuun. Kaivon vesitilanne kun ei oikein salli isompia pyykkäyksiä. Siksi suodatin. Imuletkua ei kovin syvälle saa tällä rannalla laitettua, ja humusta, muutakin eloperäistä, tuppaa tulemaan, vaikka imuletkun päässä on jonkinlainen verkko estämässä isommat roskat. Suodattimen, muutakin asiaan liittyvää, hankin, kun eilen käväistiin Hollolassa. Jokke, hoviputkimiehemme tulee jonain päivänä käymään. Hän ynnää, millaisia osia tarvitsee sisäpuolen asennukseen. Tehdään liittymät molemmille pesukoneille. Sitten saa vesi kaivossa olla vähissäkin, niin voidaan koneita pyörittää, sillä Saimaasta ei märkä ihan heti lopu. 

  Minä siis suodatinta asensin sateessa. Toki osittain räystään antamassa suojassa. Mutta jos räystäs suojeli, niin huolimattomasti tehdyt liitokset eivät. Sain nimittäin housuni märäksi, kun ensimmäistä kertaa laitoin paineet päälle. Itse asiassa vähän roiskutteli toisellakin kertaa. Lopulta olivat kaikki liitokset pitäviä. Nyt pelaa homma. Kunhan Jokke tulee, listaa tarvikkeet, hankkii ne, tulee rakentamaan systeemin, pääsee pk ammattiinsa. 

  Koska kukaan ei  minua kuvannut suodatinta laittaessani, pyysin tekoälyä tekemään siitä kuvan. Aika epeli tuo tekis. En ollut yllä olevaa kuvaa ottanut, kun pyysin tekistä hommiin. Eikä se kai kuvia koneeltani tai puhelimestani edes näe? Ainoastaan oman kuvani pyyntöön liitin. Jostakin se naari muut tiedot. Suodattimen mallin kai siitä, että olin nettihakuja tehnyt. Rakennusten värin se varmaan blogeistani onkii. Mutta rakennus ei ole sentään samanlainen. 

  Päätin testata tekoälyä lisää. Pyysin sitä luomaan kuvan minusta uimassa sateessa laiturin päässä. No, ensin tuli kuva jostakin naisesta vedessä. Minä tekikselle: ei kun minä. Laitoin kuvan itsestäni saatteeksi. Nyt tuli tämä.

  Täytyy sanoa, että maisema on melkein sama, kuin laiturilta on Saukonsaloon päin. Laituri ei ole sinne päinkään. Vedessä olen toki minä, mutta harvemmin, enkä koskaan vapaaehtoisesti, ui vaatteet päällä, lasit silmillä. Pitääkö tässä vanhoilla päivillä opetella tekoälykehittäjäksi, jotta hommaan saadaan rotia. Toisaalta, ehkä tekoälyn ei ole tarkoituskaan meikäläisen uimatottumuksia kuvailla. 

  Siinä älytöntä tarinaa tekoälyllä höystettynä. Illalla katsotaan Leijonien peli. On muuten Suomen ensimmäinen iltamatsi. Pitää kahvia illemmalla juoda, jotta jaksaa valvoa. Ja poppareita tehdään mikrossa. Kotikatsomo valmistautuu. 

EHDOTTOMASTI TARPEELLISTA

  Eilen kävin ensimmäiset muikut paunettimiehiltä. Vesisateessa usmuutin puoli yhdeksän jälkeen pitkin Kiukuanselkää "tien päähän", eli Paajalansalmelle, Pikolan puolelle, paikkaan, mihin päättyy tie. Siellä pitää kalastaja Pettinen kalustoaan, ja sieltä hän lähtee joukkoineen (joukoissa yleensä myös Haneli) pyydyksilleen, myöhemmin kesällä nuotalle. 

  Ei ollut rannalle tällä kertaa ketään muita muikkuja hakemaan tullut. Yhdeksältä päristeli kalastajien paatti ulapalta. Toivotin heille mukavaa muikkukesää. Hiippailin laiturille katsomaan, tuliko saalista. Olihan sitä, kolmessa laatikossa, arviolta ei ihan sataa kiloa, mutta ei paljoakaan vaille. Kannettiin kalat auton lavalle. Minä pikkuämpärin kanssa kysymään, että riittääkö hakijalle. Kyllä riitti. Sitten seuraava kysymys: "Samalla kaupallako mennään kuin ennenkin?"

  "No sillä, sillä", vastasi Arto. 

  "Selevä!", vastasin. "Tehhään loppulitviikki syksymmllä".

  Viime kesän loppulitviikki oli sellainen, että vein Artolla Bradypullon. Sopimatta, mutta mukavampi tulle muikkuja hakemaan, jos on edes jotenkin huomioinut. Summa summarum; on se hyvä, että Haneli on porukassa. Kalat ovat ilmaisia. Hanelille, ja siivellä minulle. 

  Pe-la yön sateli, sateli lauantaipäivän iltaan asti. Ei kaatamalla, mutta sopivasti hissukseen. 17 milliä oman mittarin mukaan. Luonto kiittää!

  Vaikka ei kaatosadetta ollut, piti muikunhakuun varustautua asianmukaisesti. Sadetakki ja -housut, sydvesti, kumikäsineet. Niillä säilyi Peppe kuivana.

  Hyviä oli mujeet. Paistettuina. Tullee jokusia kertoja poikettua "tien päässä".

  Lätkäkisat on menny Leijonilla kohtalaisesti. Ilman isoja ponnisteluja pakkovoitot Saksasta ja Unkarista. Huomenna tuleekin totisempi paikka, kun vastaan luistelle USA suivaantuneena Sveitsi-häviöstä. Teräväinen joutui jättämään kisat, ikävä takaisku. Onneksi mukaan saatiin Granlund, mutta hän ei pelaa vielä maanantaina. 

  Viisuissa ehdoton ennakkosuosikki, taivaisiin hehkutettu Liekinheitin jäi kuudenneksi. Minä en lähetystä katsonut. Ei hirveästi EuroIsraviisut isosti kiinnosta. Tai oikeasti EuroIsraAustraviisut. 

  Tänään on ollut aurinkoinen ja melko lämmin päivä. Tästä lämpenee edelleen. Kaksikymppiä menee ehkä jo huomenna rikki. Kesältä tuntuu.

    Huomenna taidan leikata nurtsin ekaa kertaa tälle kaudelle. Muikut on syöty, joten katiskan voisi kokea. Muutakin hommaa on tiedossa. Kaikki aikanaan. 

  Tiedättekö, mitkä tavarat ovat ehdottomasti tarpeellisia. Joka paikassa, mutta varsinkin saaressa, missä ei olla kauppojen lähellä. Jos ette, niin minä valotan. Oikeastaan valotan joka tapauksessa. Tässä lyhyt lista.

  -jeesusteippiä

  -nippusiteitä

  -terassiruuveja ja kokoelma kiloruuveja, -pultteja ja -muttereita

  -pari kanisteria 98 bensiiniä

  -pekonia

  -valijakastiketta

  -leipää pakkasessa

  Noita juttuja tarvitaan usein. Jeesusteipilla ja nippareilla pikakorjaa vaikka mitä, samoin ruuveilla, pulteilla ja muttereilla. 

  Bensaa tarvitaan, jos tulee äkisti halu tai tarve lähteä veneellä vähän kauemmas, tai aggregaattiin, jos sähkö katkeaa pidemmäksi aikaa. 

  Pekonin ja vaniljakastikkeen tarve ei ole niinkään merkityksellinen, mutta makunystöröitä hellivä, sopivat moneen lähtöön. 

  Leipä pakkasessa on myös nauttijaansa palkitseva; ei täällä tuoretta leipää ole tarjolla, eikä monikaan käntty viikkoa homehtumatta kestä. 

  Ilta koittaa, muttei hämärrä. Eletään hienoa aikaa vuodesta. Hienoa aikaa kestaa toki koko vuoden, mutta vaihtuvasti erilaista. Siinä neljän vuodenajan taika. 

TORSTAI?

  Tänään on torstai. Pakko uskoa. Päivät ovat täällä niin samanlaisia, että on välillä vaikea pysyä allakan oikealla lehdellä. Koska eilen käytiin Mikkelissä ruokaostoksilla, niin heräsin tähän aamuun "Friday on My Mind". Lainausmerkeissä oleva on tietysti The Easybeatsin, australialaisen rokki-poppibändin hitti vuodelta 1966. Harman Heikki sen suomeksi esitti. Ei minulla tuo biisi mielessä aamulla ollut, vaan tosiaan luulin, että on perjantai. Johtunee siitä, että normaali kauppapäivä on meillä torstai. No, nyt on torstai, helatorstai, pyhä.

  Pyhä, torstai, perjantai, tai vaikka tiistai. Kaikki päivät ovat täällä saman arvoisia, mikään niistä ei ole enempää tai vähempää lepopäivä, ei myöskään työpäivä. Mennään tilanteen, tarpeen, kunnon, vireen, sään asettamilla ehdoilla. 

  Tänään, arkipyhänä, päätettiin vaihtaa kasvulavoilla multaa. Siis hommiin. 

  Kolmen kottarin taktiikalla. Yhteen rikkaruohot, toiseen vanhaa multa vietäväksi kasvimaalle, kolmannella multasäkkien kärräys. Nyt lavat odottavat istutuksia. Hilppa itse asiassa jo hieman salaattia ja persiljaa kasvamaan laittoi. 

  Huomenna tällätään tuolle läntille pottua vakoon. Harsoa päälle, heinäkuussa saadaan maistiaisia. 

  Iltapäivä meneekin laiskotellessa. Kirjoitan, kohta katsotaan varmaan jotain suoratoistolta, saunotaan hyvissä ajoin. 

  Huomenna, oikeana perjantaina, alkaa lätkän Mm - kisa. Leijonat heti avauspäivänä tositoimissa, Saksa vastassa. 

  Lauantaina Euroviisut. Suomea povataan voittajaksi. Huumaa nostatetaan mediassa Yleä myöten. Itse en jaksa olla noista kekkereistä kovin innostunut. Hyvä, jos voittaa. Suomi. En lakkini päällä pompi, vaikka ei voittaisikaan. 

  Samat sanat lätkän osalta. Suomen voittoa sentään juhlistaisin. Tuplaespressolla ja rivillä Fazerin Sinistä. Tai menköön kaksi, riviä, kun on espressokin tuplana. 

  Ahvenia antaa katiska nirsosti. Pientä sälää kyllä tulee mutta "keskipannun" kalat ovat harvassa. Aamulla siirsin katiskan tuonne kummelisaaren matalikon syrjään. Sieltä on joskus mukavasti saalista tullut. 

  Mitäpä muuta? Ei kai mitään. Paitsi että muistelin touhutessani jonkun ajattelijan joskus sanomaa viisautta: 

  Viisas ihminen oppiin kaikesta, tavallinen kokemastaan, tyhmällä on jo vastaukset kaikkeen.

  Piti kysäistä koneelta. Sokratesta esitettiin, vaikka tekis kertoi muidenkin suuhun ajatusta tarjotun, mm. Platonin.

  Äheltäessäni mietin, olenko tuon määritelmän mukaan viisas, tavallinen vai tyhmä. No en oikein mikään, ainakaan yksiselitteisesti. Kaikesta en opi, pakko tunnustaa, kokemuksen kautta olen paljon oppinut, vastauksia mieluummin kysyn kuin valmiina annan. Taidan olla keskitien kulkija. Keskitietä on turvallista kulkea, ei kovin helposti lipeä ojaan. 

DOWN BY THE LAITURI BY POTINLAHTI

   Viikko loppuaan lähestyy. Huomenna se huipentuu äitienpäivään. Siispä suuret onnentoivotukset ja respectit äideille.

  Tällä viikolla on ollut tapahtumia. Tiistaina tulivat kaivonputsaajat. Itse työ sujui mallikkaasti. Hieman nujuamista oli kaluston kuljettamisessa, kruununa sadan kilon aggregaatti. Se tarvittiin, sillä meiltä ei löytynyt 16 A:n sulakkeen takana olevaa pistorasiaa. Korkeapainepesuri olisi polttanut 10 A:n proput suit sait. 

  Nyt vielä juoksutamme talousveden suodattimen läpi. Kahden viikon kuluttua putsauksesta otetaan vesinäyte, lähetetään tutkittavaksi. Se kuuluu urakkaan. Toivottavasti tulos on sellainen. että suodattimet saa unohtaa. 

  Kaivon veden riittävyys on kuitenkin ongelmana. Olemme tiskikonetta käyttäneet, mutta pesukonetta emme. Se vie huomattavasti enemmän vettä. Pikkupyykkiä ollaan pesty aina saunomisen jälkeisenä aamuna rannalla, kun padassa lämmintä vettä. Lakanoita ja pyyhkeitä voi Mikkelissä pestä automaattipesulassa, ja kun Hollolassa käydään, vaikka päiväseltään, voin koneellisen pyöräyttää, tuoda saareen kuivumaan.

  Koska kaivon kunnostus sisälsi renkaiden saumojen ja mahdollisten halkeamien ja lohkeamien paikkauksen, voimme kokeilla "tekopohjaveden" tekoa. Siis pomppaamme järvestä vettä kaivon ympärille. Pitäisi toimia. Ja toimiikin, olen sen verran kokeillut. Halvan sähkön aikana kun antaa rantapumpun laulaa, niin ehkä vesipulalta saadaan niskat nurin.

  Keskiviikkona ajettiin Hollolaan, torstaina palattiin. Oli kummallakin sovittuja juttuja. Hankin myös laituriremonttiin tarvittavia osia, pultteja ja ruuveja. 

  Tästä pääsemmekin sujuvasti laiturin ehostukseen. Se tapahtui tänään. Työryhmän kokoonpano: Polvistaan jäykkä Juha Rehula, selkäsärkyä poteva Haneli ja kroonisesta polvikivusta ja akuutista selän jomotuksesta kärsivä minä. Mutta kun ei ole kivuista moksiskaan, niin homma sujuu raihnaisellakin porukalla. Sujuu, kun jakaa työtehtävät oikein; Juha minä tehtiin raskaammat osat, Haneli kevyemmät, sillä häneen selkäänsä ei ollut syytä turhaan rasittaa. 

   Pertti Juhani junttaa paalua pohjaan. Kuva by Juha.

Laituri aamulla.

Laituri päivällä.

  Tuo punainen vene ei kuulu laituriosuuskuntaan. Kyllä se nyt siinä sopii olemaan, sillä laiturilla on mittaa.

  Huomenna äitienpäivää vietetään isommin työhommiin tarttumatta. Minkä nyt pakolliset, ehkä vähän vallinnaisia. En, tietystä syystä, ole kukkaa Hilpalle ostanut. Ei luonnostakaan tähän aikaan vuodesta niitä löydy. Täytyy keksiä jotain korvikkeeksi. 

  Ensi viikolla alkaa puutarhahommat kasvulavojen mullan vaihdolla. Pari uutta lavaakin perustetaan, sillä käytäntö on osoittanut, että niissä suurin osa viljelyksistä viihtyy paremmin kuin maassa. Enää perunaa ja hernettä "peltoon" istutetaan, muut kasvat lavoilla. 

  Näin se kausi jatkuu totuttuun tapaan. Huhtikuussa tullut aikainen kevätkin on ottanut takapakkia, ja nyt ollaan melko tavanomaisessa tilanteessa. 

VIHERRYSTÄ JA KARSINTAA

  Vappu meni, viimeinen kevätkuukausi alkoi. Kesäisessä säässä alkoi. Nyt ovat lämpötilat lähellä tavanomaisia. Yöpakkasia ei enää ennusteissa näy. 

  Aattoaamuna havahduin hereille kolmen jälkeen. Mielessä alkoi pyöriä eräs tulevaan laiturihommaan liittyvä juttu; kulkusillan ja kelluvan osan liitos. Aikani pyöriskelin, nostin kädet pystyy, änkesin ylös, keitin itselleni kahvit, lähdin venevajaan. Tien valumuotit laiturin ristiin ankkurointiin tarvittaviin betonilaattoihin ja raudoitin ne. 

  Sopivasti ehdin keittämään aamukahvi kakkosen juuri ennen Hilpan heräämistä. 

  Lauantaina siivottiin kesäkeittiö, raahattiin kalusteet terassille. Parissa päivässä oli koivuihin lehti puhjennut. 

  Kyllä luonnon herääminen on joka kevät sykähdyttävä näky. Tänään koivikko vihertää jo reilusti enemmän. Grillikausikin tuli avattua; kanaa kärventelin siivotussa tilassa.

Valkovuokot iloisina terälehtensä levittävät.

  Ennen noita hommia lastasin valumuotit ja työkalut veneeseen, ajelin Potinlahteen valamaan betonilaatat. Rehulan Juha tuli kaveriksi

  Eilen tuli Heguli kaivinkoneen kanssa vetämään lähes metrin verran pohjamutaan painuneet uloimmat laituritolpat ylös. Miesvoimin niitä ei nousemaan viimesyksynä saatu. 

  Tänään hyökkäsin Hanelin kaataman lehmuksen kimppuun. Elämäni karmein karsittava. Tuon kokemuksen jälkeen pärjää vaativassakin karsintasarjassa. Melkein neljä tankillista bensaa, melkein kolme tuntia aikaa. Niillä emmeillä homma meni läpi. 

  Tänään taitaa iltapäivällä sataa. En muutenkaan enää hommiin viitsi ryhtyä. Karsinta riittää, varsinkin kun siihen liittyi myös pätkiminen. 

  Huomenna uudet askareet. Kaivonputsausmiehet tulevat. Heitä kuljetan. Ja kädet selän takana pyöriskelen kaivon ympärillä vahtimassa miesten työskentelyä, kyselen, annan neuvoja, ihmettelen, keksin parannuksia työtapoihin. No en tietysti. Pysyn loitommalla, puuhailen omia töitäni. Puuhaa täällä riittää, ei käy aika pitkäksi. Näin tulee menemään perinteisesti kevät ja alkukesä. Hyvä niin. Peukalonpyöritys ja kolmiloikan hyppääminen eivät mielihommiani ole. 

AATON ASKAREET

  Aattopäivä ei paljon muista päivistä poikennut. Paitsi että.... poikkesi se kuitenkin. Aamusta puuhailin omia hommiani, Hilppa omiaan. Minä tein kaivonkanteen pientä parannusta, kävin katiskalla (ei mainittavaa menestystä). Katiskalle lilliessäni soitti Haneli. Sanoi, että tulee ip. katamaan sovitun lehmuksen ja laukaisemaan tuulen konkeloon kaataman puolilahon haavan. Kertoi Tainan tulevan mukaan. Ja munkkeja. Ja simaa. Ja haukifileen. Joten iltapäivän osalta päivä poikkesi edellisistä. 

  Ehdin vielä ennen lounasta pestä pihaterassin. Se varmaan kalustetaan huomenna, juodaan pihalla ainakin kahvit, sillä lämmitä on luvassa. 

  Taina ja Haneli rantautuivat yhden jälkeen. Ensin kaadettiin!, siis Haneli kaatoi Lehmuksen. 

Avarampaa tuli. Syy puun kaatoon oli, kun se alkaa tiputtamaan lehtiään jo heinäkuussa, eli ei ole terve. Aika lailla varjostaa myös. Nyt on vaahteralla ja tammella tilaa ja valoa kasvaa. 

  Ei lehmus kuitenkaan laho ollut. Vähän lahonalkua vain tyvessä. Ihan "tyhkäpuuta" muuten. Haneli pätki tyvestä jonkin matkaa, sillä oma "mökkisahani" on aika tehoton ammattilaisen värkkiin verrattuna, ja tahtoo paksua puuta sahatessa teho loppua.

  Tuulekaatokonkelo saatiin sitten nurin. Taljaa apuna käytettiin. Hyvin sujui homma. Minä en yksin uskalla moisiin töihin ryhtyä. 

  Haapa on niin laho, että ei ole polttopuuksi. Raivailen vain roippeet näkyviltä. N. kuuden metrin korkeudelta katkennut rungonjämä jätettiin pystyyn. Linnut saavat pitää sen ruokailupaikkanaan, kolopesijät ehkä löytävät uuden asuinpaikan. Luulen, että puussa korkeammalla vuosikymmenet pesinyt käpytikka ei enää siihen uutta kotia naputa. Maisemissa se kuitenkin on. Uusi pesäpaikka paljastuu ennen pitkää. 

  Urakan jälkeen kahville. Tuliaisina oltiin saatu simaa ja valtavan kokoisia munkkirinkilöitä by Ollinmäki. Haneli oli ne ap. kylältä ostanut. Paitsi siman, mikä on Tainan tekemää. Siinä ei rusinat vielä pinnassa olleet, mutta meillä oli omasta takaa kaupan simaa. Siis sensin simaa, sitten kahvia ja munkkeja. Urakalla, sillä Hilppa teki ap. pikamunkkeja. En tarkalleen tiedä reseptiä, mutta taikina tiputetaan lusikalla kiehuvaan öljyyn. Hyvä olivat, kuten Ollinmäen jättimunkitkin. 

  Kahvit juotiin, vankasti syötiin, kuulumisia vaihdettiin. Aikanaan Taina ja Haneli lähtivät Piskolaan. Me päätimme heittäytyä vapaalle. 

  Huomenna on vappu. Me marssitaan kahdestaan jonossa vappumarssi. Ei vainenkaan. Me siivotaan kesäkeittiö, kalustetaan ulkoterassi, nautitaan loppupäivä kesäisestä säästä. Ja minä kerään voimia lauantaina alkavaan puusavottaan. 

  Ilmat alkanevat lämmetä. Pari seuraavaa päivää ainakin on pariakymppiä tiedossa. Sitten kymmenen tai vähän päälle. Eli aika normaalia. Yöt lämpenevät myös. Ei enää pakkasia, vaan muuta astetta plussaa aamullakin.

  Pian päästään puutarhahommiin. Hyvä, ei pääse tekeminen loppumaan. Koivut alkavat vienosti vihertää, aluskasvillisuus ei vielä. Kohta sekin aloittaa. Vetää taivaalta toivotaan. Siis sateenjumalilta. 

  Järven vesi on hieman noussut. Samoin kaivon. Nyt niitä sateita tarvitaan, sillä sulamisvedet eivät varmaan kovin paljon pintoja kohota. 

VAPPUKELIT

  Aamuyöllä heräsin obligatoriselle pissakäynnille kahden maissa. Maa oli ohuen lumikerroksen peitossa! Kun seuraavan kerran havahduin, katsoin kelloa (sähkökäyttöinen herätyskello), oli se pimeänä. Nappasin puhelimen, katsoin viestit: Käyttöpaikalla Avokkaansaari 0 52100 ANTTOLA on alkanut verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys 26.04. klo 03:19. Vikaa korjataan. Arvioitu päättymisaika 05:15.

  Avasin Järvi-Suomen Energia häiriökartan. Nyt ei ollut kyseessä niin laaja alue ilman kipinää; Mikkelin keskustan itäpuolella yksi rypäs muuntajia punaisella, Saukonsalon tienoolla, tietysti, muutama. Ajattelin, että en lähde aggregaattia virittelemään. Oikea päätös. Nukahdin, valpastuin viiden jälkeen. Kas kummaa, kello aneli ajan asettamista. Taas viestit katsoin: Käyttöpaikalla Avokkaansaari 0 52100 ANTTOLA verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys on päättynyt 26.04. klo 05:02. 

  Kerrankin oli ilmoitus oikeassa. Aina, kun sähkökatkos tulee, pärähtää viesti, missä arvioidaan korjauksen kestävän n. kaksi tuntia. Ymmärrän, että tuo kahden tunnin vakioviesti ensin laitetaan, se on varmaan automaattinen tapahtuma. Yleensä katkot ovat lyhyitä, vain parista minuutista puoleen tuntiin, joskus, onneksi harvemmin, tilanne kestää useista tunneista jopa vuorokausiin. Eikä kuluttajalle, ei ainakaan minulle, tule uutta arviota kestosta, vaikka se kerran kesti lähes kolme vuorokautta. 

  Tässä aamuinen kuva portailta otettuna. Tuliko vappusää liian aikaisin?

  Eilen, jotta elämä ei olisi rallattelua ja tanssahtelua, ilmaantui ensimmäinen joukko mauriaisia eli sokerimuurahaisia keittiöön kartoittamaan tilannetta. Oltiin varauduttu. Laitoin kaksi muurahaissyöttiä lattialle ulkoseinän viereen, oletetulle kulkureitille. Muurahaissyötin nimi paketin kyljessä on Muurahaispuffetti. Melko ironinen nimivalinta valmistajalta. Vähän kuin natsien kaasukammiot nimettäisiin terveyskylvyiksi. Ihminen on julma, ihmistä kohtaan, muurahaista kohtaan. 

  Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta iltapäivällä Hilppa äkkäsi, että toinen syöttöastia oli mustanaan mustiaisia. Eikä työtasoilla näkynyt ketään. Ei ollut nyt aamullakaan, Lisäsin syöttöastioihin apetta. Jospa tänä vuonna päästäänkin vähällä mauriaisten suhteen. Viime kesänä niillä oli, vappuna, oikein kunnon marssi, keittiön ikkunan edessä työtasolla kävi melkoinen kuhina. Työläisiähän nuo marssijat ovat. Yhtä kaltoin niitä nyt kohtelemme kuin ihmistyöläisiä on aikojen saatossa kohdeltu. Vaikka luontoystävä olenkin, niin en halua, että kahvinkeitin ja apk:n roskasuodatin ovat sokermurkkuja täynnä, mitään ruokatarviketta ei voi hetkeksikään tasoille jättää. 

  Tänään vielä tuulee, puuskissa reilusti. Toivottavasti ei enää virta pätkähtele. Huomenna on tämä kevätmyräkkä ohi. Päivät vähän lämpenevät, aamuyöt ovat nollan tietämissä. Ei ole kiirus istuttelemaan. Ei edes pottua. Valmistelevia duuneja kuitenkin viikolla aloitellaan.

  Keskiviikkona käydään kaupungissa muonaa ostamassa. Tiijä vaikka muutama munkki ja litra simaa ostoskassiin päätyisi? 

  Vappu siis tulee, vappu menee. Vapun jälkeisellä viikolla onkin sitten tapahtumia: Tiistaina tulevat kaivonpuhdistajat: Tyhjennys, korkeapainepesu, lietteen poisto, vanhan kalkin poisto, saumojen tiivistys, suodatinsora, vesikaivokalkki, runkolinjan desifiointi, vesinäytteen otto. Päästään eroon talousveden suodatuksesta. Se on ainakin toive ja tarkoitus. 

  Keskiviikkoaamuna lähdetään Hollolaan. Minulle tuli kutsu vielä yhteen röngenkuvaan hampaista. Lääkäri haluaa tarkentaa jonkun hampaan tilanteen. Toivottavasti ei löydy mitään isompaa ongelmaa. 

  Yksi yö ollaan. Hilpalla on suuhygienisti torstaina, sen jälkeen takaisin saareen. Lisää tavaraa tietysti mukanamme roudataan. 

  Kun tätä nyt lopettelen, on sähkö äsken pätkähtänyt kolme kertaa. Sekunnin katkoja, kaikista kuitenkin ilmoitus. Vain ilmoitus siitä, että oli lyhyt sähkökatkos, pahoittelut päälle. Tää on herkkää aluetta sähkön suhteen. Kun jossain tuulee, niin saattaa pätkähtää, kun jossain ukkostaa, vaikka ei edes jyrinää kuulu, saattaa pätkähtää. Sen kanssa on elettävä. Miksei, onhan verkon omistajalla Suomen kalleimmat perus- ja siirtomaksut. Pitää sillä rahalla saadakin jännitystä elämään!

VIRTAA VERKOSTA, VIRTAA OMASTA VÄRKISTÄ

  Eilen pätkähti sähkö illalla. Silmäilin häiriökarttaa, huomasin, että ei ollut kyse ihan pienestä häiriöstä; muuntajia punaisena näkyi kymmenittäin, Puumalassa, Juvalla, Mikkelissä. Varmaan kauempanakin, mutta eivät ne minua kiinnostaneet. 

  Sähkö ei palautunut Nukkumatin kutsuun mennessä. Päätin, että jos ei ole aamulla virtaa, ryhdyn toimenpiteisiin. Heräsin jo hieman ennen viittä. Hämärää oli, mutta valoa oli turha yrittää. Siis hommiin! Kävin ensin venevajasta jatkoroikkia. Sitten raahasin piha-aitasta aggregaatin talon päätyyn, mistä on lyhyt matka vetää roikka pikkukammarin läpi keittiöön, sieltä jatkaa tupaan. Vedin johdot valmiiksi. Sitten nykimään aggrea käyntiin. Tarkastin, että kaikki namikat olivat oikeassa asennossa. Ensimmäinen nykäisy tuotti tuloksen, mutta vääränlaisen. Satutin nimittäin käteni aggregaatin vetokahvaan. Ipotti. Ei auttanut, uusi kiskaisu, vahingosta viisastuneena vetokahva ala-asennossa. Heti pörähti käymään. 

  Pyysin tekoälyä luomaan kuvan minusta hyppimässä lakkini päällä, kun olin käteni satuttanut. Kerroin asetelman. Aika hyvin tekis sen teki!

   Toki ei olisi tarvinnut toista lakkia kuvaan laittaa. Olisi riittänyt nyt päässä olevan polkeminen. Ei tullut erikseen mainittua. Ehkä lakin päällä hyppiminen on tekoälylle hieman vieras tapahtuma. Harva näet kuljettaa mukaan toista hattua, minkä päällä voi pomppia. Ehkä sellaiset, jotka eivät halua varsinaista päähinettä liata, niin tekevät?

  Tuo aggregaatti on muutaman vuoden ikäinen. Sen hankin, kun juhannuksen alla oli kolmen päivän sähkökatkon jälkeen. Siihen pulaan sain aggregaatin lainaksi tutulta. 

  Nyt tuli ensimmäinen kerta, kun jouduin tositoimissa värkkiä käyttämään. Joka vuosi on täällä katkoja, useita. Mutta ne ovat olleet niin lyhyitä, että ei ole tarvinnut sijaista hommiin. Kesäisin olen aggregaattia koekäyttänyt, muuten on saanut olla rauhassa. 

  Kun aamukahvit oli nautittu, lähdetiin Mikkeliin. Oli puutteita, lähinnä rautakauppajuttuja. Ja bensaa piti myös ostaa, sillä aggregaatti on janoinen, eikä varalla paljoa ollut. 

  Kun oltiin Mikkelissä, tuli verkkoyhtiöltä ilmoitus, että sähkökatkos on päättynyt. "No hyvä", tuumittiin. Ei mennyt kauaa, kun taas ilmoitus: on alkanut uusi sähkökatko, sen on arvioitu päättyvän klo. 14:00. Eipä hätiä. Kyllä tuollaisen kanssa pärjätään. 

  Joskus yhdentoista maissa taas puhelin kilahti. Sähkökatko oli päättynyt!

  Pian ilmoituksen jälkeen oltiin saaressa. Totta oli. Sähköä tuli, ihan verkosta. 

  Uskaliaasti korjasin aggregaatin ja roikat pois. En suotta. Ei ole enää pätkinyt. Eikä ollut odotettavissakaan, sillä tänään ei tuule kovinkaan navakasti.

  Se eilinen juttu olikin tosi laaja. Puuskatuulet olivat kaataneet puita linjoille Keski- ja Itä-Suomessa. Laajalti sähköttömiä talouksia, kymmeniä metsäpaloja, kaatuvien puiden ja sähkölinjojen tulisen kohtaamisen kipinöinnin aiheuttamana.

  Ei tuuli eilen täällä erityisen kovalta vaikuttanut. Tosin puuskissa taipuilivat rungot, vaahtopäät kirmasivat. 

  Ilmastonmuutoksen, jota ei ole, sanovat eräät, vuoksi tuulisuus lisääntyy. Sähkökatkoja saattaa tulla, sillä näissä harvaanasutuissa saarisissa selkosissa ei johtoja ole paljonkaan maahan haudattu. Onneksi on sentään nyt hyväksi koettu aggregaatti, niin ei pääse pakastin sulamaan, jääkaapin sisällys pilaantumaan. Ja kahvinkeitin, televisio, tietokone, mokkula, sekä puhelimen lataus toimivat. Noihin riittää virtaa omasta takaa. Kunhan jaksaa kallista bensaa saareen roudata. 

  Viileää oli aamupäivä, hieman lämpeni päivemmällä. Viileänä pysyttelee lähiajat. Ei vielä hiirenkorvaa pukkaa. Aika tyhjän näköinen on koivikko ja aluskasvillisuus. Kunhan tovin jaksaa odottaa, alkaa tapahtua. Parasta aikaa, hento vihreys etenee kaikenkattavaksi. Ja linnut säestävät!

SESONKI ALKAA

  Kesäsesonki on alkanut. Ilmauksen olen oppinut edesmenneeltä äidiltäni Elinalta. Hän sanoi usein kevättalvella, että odotellaan tässä kesäsesonkia. Ihan sopiva ilmaus. Meidän kesäsesonkimme tosin on hieman venyvä käsite, sillä se alkaa keväällä, loppuu syksyllä. 

  Vuonna 2026 kesäsesonki alkoi 20. huhtikuuta. Se on aikaisin päivämäärä ikinä. Edellinen oli 22. huhtikuuta. Toki saareen olatais päästy ainakin pari viikkoa sitten, lyöty samalla samalla vanhat enkat littanaksi oikein kunnolla. Jäät näet selkävesiltä lähtivät tosi aikaisin. Meillä oli kuitenkin esteitä, eli sovittuja juttuja, jotka on nyt tehty. Siis täällä ollaan. 

  Aamulla Hollolasta lähdetiin, puoli yhdenoista maissa Hanelin pihaan päräytettiin. Kahvit juotiin, sitten jo vesirajaan siirretty vene trailerilta vesille. Tavarat lastattiin jo siellä paattiin. Hilppa lähti autolla, minä veneellä. Aika täynnä oli vene tavaraa,

  Ehdin käydä laiturille siirtämässä kimpsut, siiten hain Hilpan Potinlahdesta. Melko karun näköinen on veneranta. Tuossa vesirajan yläpuolella on meidän veneen paikka. 

  Pitää vissiin pyytää Heikkiä se siihen traktorilla vetämään! Tai sitten tehdä laiturille jotakin. Niin kuin tehdäänkin. Alustava plääni on olemassa, toteuttajat myös. Varmaan vapun jälkeen tapahtuu jotakin. 

  Sydänpäivä kuluikin sitten tavaroitten paikoilleen laittamisessa, lämmittämisessä  ja veden päälle laittamisessa. Vettä kaivossa on hieman enemmän kuin syksyllä, Samoin järven pinta on hivenen korkeammalla. Ei kyllä kauaa, sillä sulmisvedet eivät paljon tänä vuonna apua tuo. 

  Kaivossa oli myös niukan veden lisäksi muutakin; myyrän raato! Oli jostakin sinne tiensä löytänyt, vaikka tiiviiksi olin kannen ja renkaan liitoksen yrittänyt tehdä. 

  Nyt kaivossa vesi vaihtuu. Emme kuitenkaan talousvettä vielä suodattimenkaan kautta kaivosta ota. Suodatamme sen järvivedestä. 

  Pitää huomenissa soittaa kaivon putsausfirmaan. Hommahan oli aikomus tehdä jo syksyllä, mutta tilanne oli niin huono, että se siirrettiin kevääksi. Jospa he nyt pääsisivät työn tekemään. 

  Koska tällaisia vuosia näyttää tiheään olevan, siis veden vähyyttä ainakin syksyisin, niin täytyy rakentaa varajärjestelmä. Eli ottaa vettä putkistoon järvestä. Se ei ole vaikeaa toteuttaa. 

  Porakaivoakin ollaan harkittu, mutta sekään ei ihan riskitöntä ole. On tapahtunut niinkin, ihan tutuille, että ei suonta löytynyt, vaikka yli budjetin ronskisti tuli homma maksamaan. Koitetaan vanhalla kaivolla ja tarvittaessa järvivesiliitännällä pärjätä. Nykyään on niin hyvät suodattimet, että se ei ole ongelma. Ja kaivovedessä ei ehkä kohta suodattaa tarvitse. 

  Lämmintä oli tänään. Kahvit juotiin ulkona. 

  Huomenna alkaa pihojen siistiminen. Sitten kasvulavoihin pitää vaihtaa multaa. Puitakin on tehtävä. Tuuli on talven aikana kaatanut yhden männyt, siitä voi aloittaa. 

  Pesosen Heikin ja Simon kanssa täytyy lähipäivinä pitää palaveria Potinlahden laiturin tiimoilta. 

  Kesäsesonki on alkanut, alkuaskeleet on otettu. Eiköhän tämä painollaan ala mennä entiseen tapaan. Vaikka vähän taitaa ilmat loppuviikolla viiletä.