EI PÄIVÄÄ, ETTEI PÄIN...

  "Ei päivää, ettei päin persettä; jos ei kenkä hierrä, ni kyrpä seisoo!" Näin kauniisti kohtasi pienetkin vastoinkäymiset eläikää lähentelevä timpuri (nimen olen autuaasti unohtanut) Ruolan työmaalla joskus 1970-luvun loppupuoliskolla. Minä olen eläkeikärajan ylittänyt degeneroitunut rakennusmestari, ja joskus ipottaa, mutta tuota lausetta en ole käyttänyt. Jokainen saa itsessään miettiä, onko syynä se, että kenkä ei hierrä, tai että kyrpä ei seiso? Tai molemmat?
  Vastoinkäymisiä kuitenkin ilmaantui. Millonpa niitä ei esiintyisi? Aioin ajella pienen läntin lähes kymmensenttiseksi kasvanutta nurmikkoa, kun leikkurin vetonaru katsoi takuuajan loppuneeksi, meni poikki. Ensin ajattelin, että ehkä tästä selviän omin avuin. Hain jo hyksysarjan hollille, mutta muutin mieleni. Tuo Ryobi-merkkinen vempele on monta vuotta ollut niipukas käynnistettävä. Varsinkin keväällä sitä on saanut nyhtää tarpeekseen. Olenkin aina laittanut sylinteriin tipan, tai pari, bensaa, saanut siten moottorin helposti pörräämään. Nyt päätin, että kiikutan leikkurin Anttolan Kone ja Urheiluun ammattimiehen syynättäväksi. Siispä kone veneeseen, vene vesille.
  Huoltohemmo lupasi ottaa kiireittensä keskellä leikkurin ensi viikolla työn alle. Sanoi vielä, että jos varaosia tarvitaan, niin homma vaikeutuu. Ei kuulemma ole helposti saatavilla. Pitihän se arvata! Ei olisi pitänyt muutama vuosi sitten sortua ostamaan kauniin näköistä ja edullista härveliä. No, toivottavasti siitä vielä tolkku löytyy. Edes muutaman kesän jos vielä jaksaisi töitään suorittaa. Ei ollut edes haaveissa, että laite kestäisi yhtä kauan, kuin edellinen, Brigss & Stratton-moottorilla varustettu sinivalkoinen komistus, joka palveli pyyteettömästi yli 30 vuotta. Ennen oli konheet rautaa.

  Eilen tein mielessä muhineen, mutta ensi kesäksi kuutioidun, asian suhteen nopeamman aikataulu päätöksen. Ihan melkein sillä siunaamalla, kun laiturilla mitta kourassa tepastelin, päätin että sen uusin. Ja pian. Siis homma alulle. Ensi suunnitelma tupakkiaskin kannen puttuessa paperinpalaselle. Sitten menekkilaskentaa, googletusta, yhteenveto, karkea talousarvio.
  Uudesta laiturista tulee kelluvalta osaltaan vähän nykyistä isompi. Kulkusiltoja tulee yksi pätkä lisää, joten laituri sijoittuu kolmisen metriä kauemmas rannasta. Tärkeä juttu, koska veden pintaa sattaa laskea tosi alas, kuten viime syksynä, ja loivasti syvenevällä rannalla se tietää ongelmia. 
  Nyt on homma sillä mallilla, että Taloon.comista on tilattu kaksi putkiponttoonia kolmen jo olevan lisäksi, laiturijalat tarvikkeineen käydään Kuortin Rautakaupasta huomenna ohi mennessä ohimennen ostamassa, ja puutavaran kävin kyläreissulla tilaamassa sahalta. Alpi pyöri taas jossain, joten Haikaraisen Juhan kanssa sovittiin tilaus: laatu, määrä, mitat. Kuljetus Potinlahteen sovittiin maanantaiksi tai tiistaiksi kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Olisi ollut liian monta reissua hakea veneellä sahalta. Edestakaisen reissun matkaksi tulee parikymmentä kilsaa.

  Siispä vähille urakoille suunniteltu kesä muotoutuu vähän työllistävämmäksi. Mutta onhan sitten tehty. Kukaan ei tiedä, missä kunnossa ensi kesänä on. Niin se menee, vaikka kuinka hanakasti PTS:a laatisi. Vaanii vaara, että hyvät suunnitelmat jäävät historiaan hyvinä suunnitelmina.

  Ilmat lämpenevät. Alkukesän vehreyttä alkaa näkyä. Muutama päivä kun poissa ollaan, niin muutos on varmasti melkoinen.

  Vihreän eri sävyjä on lukemattomasti.

  Kun viikon kuluttua tänne palataan, niin ruohonleikkurille on käyttöä. Jos on käytettävissä oleva ruohonleikkuri. Ja sellainen käytettävissä oleva, joka käyttäytyy siten, että se on käynnistettävissä. Vielä siten, että käynnistettäessä käynnistyy.