Aamulla heräsin sianpieremän huitteilla. Sehän tarkkoittaa samaa, kuin ennen vanhaan akkojen lypsytuntien maissa. Aamutoimien jälkeen lähdin tositoimeen. En ansiotoimeen, vaan yleishyödylliseen sellaiseen. Jos meidät kaksi luetaan yleishyödyksi. Se oli samalla eilisessä blogissa vikkuuttelemani perstaskussa piiloileva äitienpäiväylläri. Lähdin tyhjentämään paskion!
Olisin sen tyhjentänyt pian joka tapauksessa, mutta ajattelin, että harva vaimo äitienpäivän aamuna tarpeillaan huomaa pöntön tyhjentyneen. Mutta näin meillä!
Kun homma oli tehty, orjankaapu vaihdettu kevyempiin asusteisiin, kävin keräämässä kimpun valkovuokkoja. Olivat raukat aivan kohmeessa snadin hallaefektin vuoksi, eivätkä kunnolla toipuneet koko päivänä. Tuskin toipuvat huomennakaan. Mutta tärkeintä on ajatus.
Sitten keittelin kahvit, katoin pöydän. Nyt on paljastettava, että en sentään sänkyyn Hilpalle aamiaista vienyt. Rajansa kaikella. Annoin hänen nukkua, nautin ensimmäiset kahvit itseni seurassa.
Pian nousi Hilppakin. Halauksen sai, kukkakimpun konjakkilasissa noteerasi myös. Pihan periltä palattuaan sain kuulla hänen huomanneen perstaskuyllätyksen. Että niin leppoisissa merkeissä alkoi äitienpäivän vietto saaressa.
Kun arska oli kivunnut raa'an nokan yli, en ottanut romminaukkua, vaan intouduin siivoamaan kesäkeittiön. Kannoin tuolit ulos, puistelin pehmusteet, lakaisin lattian, pyyhin kalusteet. Johan passasi siellä päivällä grillailla.
Emme kylläkään syöneet siellä. Ei näillä vuosilla viitsi toppatakki päällä, pipo korvilla, ateriaa nauttia, jos on vaihtoehto.
Eipä mennä asioiden edelle. Ennen grillausta lähdettiin pienelle metsäkävelylle.
Laavukalliolle suunnattiin. Näkymät Luonterille ovat sieltä komiat. Aina ja joka kerta.
Samaa tähyilee Hilppa.
Kallioilta suunnattiin suon kautta takaisin. Hilppa taitteli suopursun varpuja mukaan paskioon piilottamaan luontaista ihmisen aiheuttamaa tuoksua.
Sitten grillasin possunfileepihvit. Hilppa oli kesäkeittiötä siivotessani tehnyt sienisalaattia. Grillihommia pusatessani hän valmisti uunijuureksia, tällä kertaa energiayhtiötä tyydyttävällä tavalla. Hyvää oli ruoka.
Pienet perräiset otettiin. Sitten katsottiin yksi suoratoistojakso, Sen jälkeen kevään ensimmäiset kahvit verannalla. Koska sinne ei tuuli tuiverra, ja aurinko oli sen lämmittänyt, niin hyvin pärjäsi kevyellä kuosilla.
Kahvin jälkeen katsottiin vielä toosaa. Vähän pihalla källäiltiin. Kevyt iltapala nautittiin. Sitten kuuden uutiset, ja taas tuijotusta Areenalta, eli viimeinen jakso tanskalaissarjasta "Kun tomu laskeutuu". Tuo kymmenosainen juttu tuntui alussa sekavalta lukuisine ihmisineen, mutta hiljalleen kytkökset ja puolivälissä sarjaa tapahtuneen tuhoisan ravintola-ammuskelun seuraukset eri suuntiin johtavine lankoineen alkoivat paljastua. Ei huippu, mutta katsottava, kouluasteikolla 8-.
Nyt olen tovin tätä kirjoittanut. Hilppa lueskelee. Ja huomenna sataa. Onneksi on jo valmiiksi mietittynä Netflixiltä katsottavaa.
Asiaan kuulumattomana ja aiheen ulkopuolelta mukaan temmattuna mainitsen vielä, että Bob Dylan on julkaisemassa pitkästä aikaa uutta musiikkia. Kesäkuun 19. päivänä pelmahtaa kuultavaksi albumi "ROUGH AND ROWDY WAYS". Esimakuna julkaistiin jo kappale "FALSE PROPHET". Olen sen päälle painavien kiireiden vuoksi ehtinyt vain kertaalleen kuunnella. Suoraan sanottuna erittäin huonosti keskittyneenä. Pitää ottaa työn alle, kunhan mielentila on oikea. Se kuva jäi, että jotakin kovaa saattaa olla tulossa.
Niin käy joskus ihmiselämässä. Lopputalvesta eräässä blogissani estin toiveen, että jospa saisi vielä tässä elämässä kuulla Dylanilta albumillisen uutta musaa! Nyt asia on melko lähellä toteutua. Toisinaan ylemmät voimat ovat suosillisia pienelle ihmiselle. Tai ainakin Dylanin Bob. Joka toki on monelle sama asia. Ylempi voima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti