ROCK'IN KULMAKIVET

Vaalit on vaalittu, ei mitään uutta auringon alla. Persutkin jäivät pikkupaukkuun. Onnea vaan kaikille valituille valitsemallanne tiellä. Eiköhän jonkun teistä mökkitielle neljässä vuodessa asfaltti saada.
Aamun pikkupakkasessa heitetyn obligatoorisen lenkin varrella listasin mielessäni rock'n rollin ja rhythm and bluesin käännekotia, näihin genreihin mielestäni eniten vaikuttaneita asioita tai ilmiöitä.
50-luvultahan kaikki alkoi, oli Chuck Berry, Elvis, Little Rickhard, Eddy Cohran, John Lee Hooker, Muddy Waters, etc., jotka loivat perustan. 60-luku toi Beatlet, ilmiöistä suurimman. John Mayall koulutti lauman loistavia kitaristeja. Jimi Hendrix jätti lähtemättömän jälkensä rock'n rolliin. Sitten Dylan tarttui sähkökitaraan, ja antoi, folk-kansan vaikerruksen hiljaa laantuessa, mausteensa alalle. 70-luku toi meille Sex Pistolsin ja punkin. 80-luku puolestaan grungen, minkä isoisäksi Niiloa mainitaan, ja Nirvanan. Tämän jälkeen alkoi ilmeisesti dinosauruksi muuttumiseni, sillä on enää muita kulmakiviä osaa mainita. Edellä luetellut ovat siis minua mielipiteitäni, ei mikään kiveen hakattu rock'in analyysi.
Muistan, kun kultaisella 60-luvulla mm. suosikki esitti kysymyksen siitä, kummasta maasta, USA:sta vai Englannista, rock on kotoisin ja kumman maan musa on parempaa. Meikähän, mitään mistään tietämättömänä, Beatlejen, Stonesien, Animalsien, Kinksien, Pretty Thinksien, etc., lumoissa oli sitä mieltä, kummankin kysymyksen kohdalla, että vastaus on Englanti. Tosiasiahan tietysti on, että rock'in juuret ovat bluesissa ja USA:ssa. Samoin siellä tehtiin loistavaa musiikkia, mutta Englannin panos oli silloin niin kova, että se hautasi paljon rapakon takaista  tuotantoa alleen. Ajatellaanpa viiden "mystisen mieheni" alkuperää: Niilo ja Leonard ovat Kanadasta, Bob USA;sta, Van Pohojis-Irlannista ja John Englannista. Kaikki maat rock'in valta-alueita.
 Jo kauan sitten ovat rajat hävinneet myös rock-musiikissa, mistä päin tahansa palloamme voi putkahtaa todellisia helmiä, jopa Suomesta. Siis mitään kaksinjakoa tälläkään alalla ei ole ollut 60-luvun jälkeen (jos oli silloinkaan).

John Mayall

TALVI TULI

Temporary Winter on saapunut. Tänä aamuna klo. 6.00. -10 astetta, tähtinen taivas, ei tuulenvirettäkään. Ei kun toppapukua päälle, liukuesteet talvilenkkareihin ja AVANTI! Kylläpä oli mukava taivaltaa kaiken kärsityn vesisateen jälkeen. Tuli siinä matkan varrella mieleen, että jos palvelut ulkoistetaan, niin saattaa tälläkin kelillä vilu yllättää, niin asiakkaille kuin henkilökunnallekin. Saatikka sitten sydäntalvella.
Kun palveluasiat tuli käsiteltyä, aloin taas itsekseni surkutella nuorena tekemiäni vääriä ratkaisuja. Vaikka menneitä ei kannatakaan katua, niin jos olisin parikymppisenä tajunnut, kuinka rikas meidän äidinkielemme on, olisin ehkä hakeutunut, tavalla tai toisella, sen pariin, sitä opiskelemaan. Ajatelkaapa vaikka, kuinka sanajärjestystä muutamalla saadaan lauseen merkitys aivan toiseksi siirtämällä esim. sana yhden sanan yli vasemmalle:
"Olet nuori, ja minä rakastan vain sinua."
"Olet keski-ikäinen, ja minä vain rakastan sinua."
"Olet vanha, ja vain minä rakastan sinua."
Nyt täytyy lopetella; kohta pitää olla muiden eläkeläisten ja vanhusten kanssa jonottamassa Lidl'in ovella.

Enteitä tulevasta

JUMALASTA JA VÄHÄN MUUSTAKIN

Aluksi pyydän nöyrimmästi anteeksi eilistä asiavirhettäni, onneksi Rohusen Matti siitä pian huomautti. Olihan siinä sotkettu loppupelissä ihan eri ulottuvuuksien miehet. Ergo; jos Neil Amstrong kääntyi haudassaan, voi hän taas kellahtaa perusasentoon.
Oletteko muuten koskaan tavannut henkilöä, jolla on Kilimanjaron kokoinen ego? Olen muutaman kerran sellaiseen törmännyt, viimeeksi joitain vuosia sitten työelämässä. Yleensä sellainen ihminen on kaiken kattava osaaja, besserwisser vailla vertaa. Eikä hän tajua omahyväisyydessään itseensä kohdistunutta ironiaa eikä  lievää vittuilua. Jos kyseinen henkilö on vielä, kuten usein on, arrogantti ja kaiken kukkuraksi dekadentti, on siinä kanssaihmisillä naurussa pitelemistä. Edellä mainitun kaltaisen persoonan paikallistaa melko vaivattamasti, kun istuksii yleisillä paikoilla korvat auki.
Tuli jokin aika sitten pohdiskeltua suhdettani jumalaa, uskontoihinhan en ole aikuisiällä juuri luottanut. Mutta jumalan olemassaolo on monisyisempi asia. En ole aivan täysin varma, etteikö olisi olemassa jokin korkeampi voima ohjaamassa maailmankaikkeuden, siinä sivussa pallommekin, kulkua. Mutta yhdyn kuitenkin parin lainauksen sanomaan. "Jos jumala on olemassa, on hän epäonnistunut totaalisesti." (Woody Allen). "On kaksi vaihtoehtoa: Jumalaa ei ole olemassa, tai jos jumala on olemassa, on siellä ihan väärä mies puikoissa." (Esko Valtaoja). Joku (en nyt saa mieleeni kuka) on sanonut, ettei kannata ottaa riskiä olemalla uskomatta jumalaa, sillä jos jos jumalaa ei ole olemassa, ei ole hävinnyt mitään, mutta jos jumala on olemassa, on voittanut paljon. Kuulostaa opportunimismilta. Kaiken kaikkiaan uskontoihin ja jumalkäsitykseen liittyvät asia ovat niin arkoja ja henkilökohtaisia, että niiden sohiminen on turhaa. Jokaisen näkemystä tulee kunnioittaa. On todellista tyhmyyttä lähteä sananvapauden varjolla pilkaamaa islamilaisuutta, kun tiedetään, kuinka arka asia se heille on. Kyllähän toki oman mielipipiteensä voi tuoda julki, asiasta kuin asiasta, mutta halventaminen on osoitus tekijänsä väärentyneestä mielenlaadusta. Lopuksi Voltairen arvokas lausuma: "En ole samaa mieltä siitä, mitä sanot, mutta puolustan kuolemanikin uhalla oikeuttasi sanoa se."
 Ps. Tiedättehän, mikä on vastaus elämään maailmankaikkeuteen ja muuhun sellaiseen? "Linnuradan käsikirjan liftareille" lukeineille se on selvää, mutta muita valistan. Se on 42.

Tällaisin hetkinä tulee mietittyä kaiken tarkoitusta

TULKOON TALVI

Talvi lähestyy ja aika kuluu Niilon ja Hullun Hevosen uutuutta (Psychedelic Pill, 30.10.12) odotellessa. Eilen vaihatin talvigummit alle, haravoin vähät pihat, leikkasin terijoen salavan ja pesin ikkunoita. Tulkoon silmitön talvi, järjetön sää!
Vaalit on vissiin tulevana sunnuntaina, enkä vielä tiiä, ketä äänestän. Mutta äänestän kyllä. Sen verran pitää vauvautua, jottei voi sanoa, ettei ole vaikuttanut kunnan asioihin. Meillähän on aina sellaiset edustajat, kuin ansaitsemme ja äänestämättä jättäminen auttaa ainoastaan vallassa olevia.
Jenkeissä Osama voitti viimeisen väittelyn, mutta "asiantuntijoiden" ehdokkaat ovat tasoissa. Toivottavasti eivät republikaanit voita, sehän tietäisi vielä hyökkäävämpää otetta Lähi-Itään ja muihin kriisikohteisiin. Vaikka onhan maailmanpoliisin rooli ollut vahva Osamankin aikana.
Asiasta seuraavaan: saatiin onneksi yksi urheilun puolijumala tiputettua istuimeltaan. Tarkoitan tietystia Lance Amstrongia. Pyöräily on ollut vuosikausia läpeensä doupattua sirkusta. Onneksi lopulta uskallettiin paljastaa alan suurin tähti.
Supokin sai pitkästä aikaa ongelmallisen pulman: oliko veitsen jalkoihin tiputtaminen uhrilahja vai vakavasti otettava terroriteko?
Että sellaista tänään, luntakin luvassa loppuviikolla.

Käpytikka raidassa

PAPERIA TYHJÄN PANTTINA

Kun eilen, 2 viikon poissaolon jälkeen, palattiin kotiin, odotti tuulikaapissa ystävällisen naapurin postilaatikosta tyhjentämä n. 20 cm korkea paperiläjä. Siis, vaikka sanomalehti oli peruttu. Läjässä oli ehkä 1 ½ cm "oikeaa" postia: 2 kuvalahteä ja viitisen kirjettä. Punnitsin kätevällä keittiövaa'alla roskapostin (mainokset, ilmaisjalelut, tiedotteet, ja nyt tietysti vaalipropagannan). Sain tulemaksi tasan 3 kg. Tietojeni mukaan ainakin erästä ilmaisjakelulehteä jaetaan Lahden talousalueella 80 000:een talouteen. Oletan, että näihin 80 000:een on mennyt myös muu krääsä. Siitä seuraa, että vuodessa kyseisellä alueella kiikutetaan ihmisten harmiksi 6240 tonnia paperia. Tämä kaikki siis vain tällä pienehköllä arealla. Kuinkahan monta prosenttia näistä jakeluista menee vilkaisematta keräykseen tai takan sytyttämiseen. Sytykkeenäkään paperi ei tietysti ole kovin ekologinen ratkaisu. Koska luulen, että teollistuneissa maissa luvut/taloust ovat keskimäärin ainakin samat, ellei suuremmat, ei ihme, että sademetsät vähenevät, vaikkakin siihen suurimmat syyt löytyvät pelloiksi ja karjalaitumiksi raivaamisesta, laittomista hakkuista, etc.
Että sellasta tänään. Niin, ja Israel ratkoo taas osaltaan palestiinalaisongelmaa. Olisi se ollut kova kolaus, jos Estelle olisi saanut viedä Gazaan sairaalatarvikkeita ja koulujen jälleenrakentamiseen tarvittavaa sementtiä.

TERVEISET KIRKOLTA

Tänä aamuna oli hyvä keli: ei sadetta, ei tuulen virettäkään. Lähettiin 8:n jälkeen kylille kauppaan. Tullessa poikettiin velj-Hanskia moikkaamassa. Tuli just verkoilta, kiroili ku turkkilainen; saalis 1 lahna ja 2 kuollutta ahventa. Se oli kaks päivää ollu Lietvedellä uistelemassa. Saalis yksi 1½ kg:n taimen. Ei oo kala tulollaan. Käytiin sitten Hanskin mailta napaamassa joku suppis  (todistusaineisto alla). Johan se alko satamaankin, päästiin sentään suht kuivina saareen.
Uutisissa ne kehottaa ihmisiä varautumaan tulviin. Mikähän vietti meillä on rakentaa niin lähelle vettä (tai sen päälle) niin kuin Alankomaissa, Pietari, Venetsia etc. Pohjanmaalla on ollu tulvia ikiajat keväisin, nyt alkaa näkemä esiintyä syksyisinkin (ilmastonmuutos?). Silti ne on siellä vaan rakentanu kaiken aikaa liian lähelle jokia. No, siellä on tietysti niin tasaista, että sais jossain kohti mennä kilometrien päähän, jotta olis turvassa.
Se siitä veden tulosta. Kohta saahaan sikapaisti leivinuuniin.

Tän päivän suppikset

HARMAA ON KAUNISTA

Tänään ei ole satanut, jos ei paistanutkaan. Mutta harmaakin on kaunista, jos ei taivas tulvi vettä. Niinpä olen aamupäivän puuhastellut pihalla. Hilppa on lämmittänyt pirttiä, joten täällä oli aika miellyttävä lämpimänhenki, kun äsken tulin "ruokatunnille".
Vilkaisin juuri webistä, mitä maailmalle kuuluu. Kaksi uutista herätti huomiota: Miehen vaatteet syttyivät palamaan Mikkelin Rantakylässä uimahallin parkkipaikalla ja hän menehtyi. Tuli mieleen, että jos ei olisi menehtynyt, olisi varmaankin joku palohaava tulehtunut. Anteeksi, taisi olla liian mautonta sanailua. Toinen uutinen oli, että tammikuussa Italian rannikolla karille ajaneen Costa Concordian kapteeni Franceco Shettino voi saada jopa 2697 vuoden vankeusrangaistuksen jos hänet tuomitaan tapoista, onnettomuuden aiheuttamisesta ja siitä, ettähylkäsi aluksen matkustajien ollessa yhä kyydissä. Voinee anoa armahdusta 1850 vuoden kuluttua, jos on käyttäytynyt hyvin.
Eilen illan kahussa oli rantakoivuissa kymmeniä mustarastaita, eivät visertäneet kauniisti, kuten kevätkesällä, muuttamassa olivat, tänään en ole nähnyt ainoatakaan. 
Nyt pitää ruveta syömään proosallisesti HK:n BLEU'ta uunissa valmistettuna eilisen perunamuusin ja paprikalohkojen kera. 

Muutama rastas koivussa

HYVÄÄ ALEKSIS KIVEN PÄIVÄÄ

Tänään on Suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivä. Koska ilmojen jumalat niin haluavat (sataa, en pääse klapin tekoon), aionkin viettää päivän sen teemaa kunnioittaen, tosin matkassa ei ole yhtään suomalaisen kirjailijan teosta. Sen sijaan löytyy pari Peter Robinsonin Banks-dekkaria, löytyy Andrew Vachss'ia, löytyy Anne Holt'ia, Paula Gosling'ia, sekä työn alla oleva Nuri Kino&Jenny Nordberg'in "Hyväntekijät". Tuttavuutena pariskunta on uusi. Olen vasta alkusivuilla, mutta lupaavalta vaikuttaa.
Kuten tarkkaavainen lukija on huomannut, repertuaariin kuuluu tällä kertaa vain dekkareita ja rikoskirjallisuutta. On kuitenkin niin, että niistä(kin) oppii aina uutta. Ei niinkään perusdekkarien työhönsä leipääntyneistä, alkoholisoituneista ja ikääntyneistä poliiseista tai yksityiskytistä kertovista teoksista. Ne ovat monasti paremminkin sosiaalisen ja humaaninkin puolen kuvauksia. Sen sijaan useat tämän päivän tuohon jännityskirjallisuuden genreen kuuluvat kirjat pureutuvat yleensä johonkin erikoisalaan, taiteisiin, tieteisiin, maantietoon, historiaan, etc., siten, että se ainakin minun tiedonjanoni liikkeelle. Monasti kesken lukuhetken huomaan etsiväni jotain tietoa webistä. Ja kun näkee vaivaa tiedon hakkimiseksi, jää siitä ainakin rippeitä kaaliin. Ergo; lukeminen kannataa aina, kunhan ei lue Persujen puolueohjelmaa.
Muuten, ennen sanottiin, että maailman lyhin kirja on "Italialaisten urotyöt toisessa maailmasodassa". Mielestäni "Lainalaisuudet maailman pörssien käyttäytymisessä" on lyönyt ennätyksen.

PS. Vaalikoneista taisin kirjoitella jo aiemmin. testasin asiaa tekemällä heti aamulla muutaman eri julkaisijan koneen. Kymmenen eniten samaa mieltä olevien joukossa oli nyt jopa 2 samaa henkilöä joka koneella.

Tämän päivän tukinuittoa: Tarmo tuuppaa lastia tänä aamuna Avokkaan salmessa.

PÄIVIÄ LUONTERILLA

Muutama päivä täällä oltu; joka päivä ja yö sadetta, mutta myös poutaa ja paistetta. Oon pätkiny mettään tukkikokoiset koivun ja männun, ja roudannu ne Riitta-50 kottareilla (50 tarkoittanee kärrien tilavuutta, vaikka valmistusvuosikin on sitä luokkaa, ikä ainakin) "rikospaikalle". Vielähän puita kaataa (Velj-Hanski auttaa pulmallisemmissa), pätkii ja halkoo. Se on ihan terapiaa ja hyötyliikuntaa parhaasta päästä. Mutta kärrääminen 100-200 metrin päästä umpimetsästä ei ole niinkään herkullista. Sitä ahnehtii ylisuuria kuormia seurauksella, etta pyörä tökkää, kärri kaatuu, tai puita tippuu kyydistä. Muutamat "apusanat" on tullu ilmoille päästettyä, tänään viimeeksi.
Uudistettu urani verkkokalastujana on tuottanut tähän mennessä kaksi pois heitettävää lahnan linttiä. Kyllä se taimenkin vielä tulee, usko on vankka.
Torstaina mennään tapaamaan nuoruuden ystävää Rohusen Markkua sen ja veljensä Matin mökille Keriniemelle, n. 15 km:n automatkan päähän. Vellokset asuu Turussa, enkä oo kumpaakaan nähny sitten 70-luvun alkupuolen. Naamakirjahan se sai meidät pitämään jonkin asteista yhteyttä. Tosi mukavaa tavata!
No niin, uunit ovat lämpiämässä, sauna tulitikkua vaille valmisteltu. Kohta syödään, sitten "perräiset", päiväkahvit omenapiiraan ja vaniljakastikkeen kera, jos ilma antaa periksi ehkä hieman uistelua. Halkomissouviin aion ryhtyä vasta huomenna.

Nää pitäs halkoa vielä tänä syksynä

Riitta-50

LEHTI PUTOO

Täällä ollaan, ei muita lähimökkiläisiä naapurissa, jopa aurinkokin paistaa! Oltiin jo ennen kymmentä rannassa. Vene oli vettä puolillaan, oli vähän kahessa viikossa satanu. No, onneks oli yhessä veneessä ämpäri, pumppu olois tyhjentäny ikuisuuden. Kun vene oli tyhjä ja lastattu, ei kun starttaamaan; kerran hörähti, siinä se. Meinas pikku hiljaa ruveta ottamaan pattiin. Soitin siinä jo naapurin Heikille; oli kotona, kovin kiireinen, mutta lupas tullea kattomaan. Mutta minäpä päätin, kun oli uusi akkukin, vielä kokeiilla, laitoin tyhjäkäyntikaasun täysille ja jurnutin puoli minuuttia. Eikös se piru pärähtänytkin käyntiin. Hip hein huraa! Oli kait saanut vain kosteutta johonkin arkaan paikkaan.
Nyt on torppa lämmin (20 astetta), lohifilee savustettu ja syöty. Niin, ja pari verkkoa laskettu. Oon ollu viime vuodet veljeni Hanelin kalastuksen varassa, mutta viikolla ostin kaksi 55 millistä verkkoa, kun Hong Kongissa oli halvalla. Nythän vois taimentakin saada. Toivotaan parasta. Niin että pari viikkoa täällä heilutaan, olis sen verran ilmoja, että maa vähän kuivais, ois mukavampi haravoida.
Ennen muinoi näihin aikoihin täällä järjestettiin lehenputoomisjuhlia. Oli ne aikoja! Osallistujia oli Rohusen veljeksistä ja Riti-vainaasta Satsmon kautta Ruikkuun ja Vinskiin. Savustettiin muikkuja ja juotiin hekkeä.
Muistan yhden keikan, kun Ruikku oli vissiin vähissä varoissa: sillä oli eväinä sippi-Boston ja pieni pullo Rioja Tintoa. Se oli sitä huoletonta nuoruutta, Kekkonenkin remmissä.

Ei ihan oo vaahtera vielä lehdetön

ERIKOISASIANTUNTIJOIDEN KULTA-AIKAA

Nykypäivän trendi TV:ssa ja lehdistössä on käyttää asiantuntijaa näkemyksiään vuolaasti julki tuomaan. Onpa kyseessä sota, luonnon tai ihmisen aiheuttama katastrofi, politiikka, urheilutapahtuma, missikisat, taide, mikä tahansa poikkeuksellinen ilmiö, jostakin löytyy henkilö, joka tietää aiheesta kaiken. Kärjistetysti: jos vaikka Vesijärven satamasta löytyy kolme kuollutta matikkaa, haalitaan lausuntoa antamaan erikoistutkija Rauno Murju (nimi lainattu Kari Suomalaisen piirroksista) Kalatalouden tutkimuslaitokselta spekuloimaan tapahtumaa. Ei se tietysti huono asia ole; tavallinen kansalainen saa tapahtumista yleensä oikeaa ja laajaa valaistusta. Ja kyllähän erikoisasiantuntijan täytyy tietää, mistä puhuu, sillä "hänhän on tehnyt kyseisellä alalla kaikki kuviteltavissa olevat virheet" (Nils Bohr). Kuitenkin, täytyykö vaikkapa urheilutapahtumaa pohjustaa vähintään puolen tunnin asiantuntijalämmittelyllä? Ja kerrata tauot tapahtumia? Tietysti se on valaisevaa lajista vähän, tai ei ollenkaan, tietäville, mutta kyllä vaikkapa kiekkofriikki osaa itsekin peliä analysoida. Sitä paitsi on joskus hyvä katsoa lähetystä ilman selostajan ja väliin kommenttejaan jakavan asiantuntijan ääntä. Itse ainakin käytän "mutea", jos Hannu-Pekka "Huubi" Hänninen selostaa jalkapalloa. Toisaalta" Mertsin" selostus on pakko kuulla, eikä hän tarvitse avustajaa tuekseen.
Summa summarum: Politiikan ja konfliktien asiantuntijat tulevat olemaan haluttua tavaraa lähitulevaisuudessa, kiitos kuntavaalien, Yhdysvaltain presidentin vaalin ja Syyrian sisällissodan.
Mutta: jatkakoot asiantuntijat lausuntojaan, hävitköön Pelicans yhä edelleen, etsikööt maajussit morsiamaan, tanssikoot tähtöset, me lähdemme huomenna Avokkaaseen pitämään sadetta!

Heilahtunut otos myrskylyhdyistä

DEGENEROITUNEEN RAKENNUSMESTARIN MIETTEITÄ

Ajattelin kirjoitella mietteitäni tämän päivän rakentamisesta, erityisesti mestarin kannalta. Omista työmaa-ajoistanoihan on jo ikuisuus, joten päätelmäni perustuvat lukemaani, tutuilta kuulemaani ja valistuneisiin arvauksiin. Kun itse toimin mestrina 80- ja 90-luvuilla, oli meininkinä, että ainakin pienehköt kohteet toteutetiin pääurakan osalta omilla miehillä. Mutta jo 90-luvun alkupuolella alkoi työn myyminen ulkopuolelle yleistyä. Omakohtainen kokemus oli Helsingissä Kontulan meroaseman ja ostoskeskuksen työmaalla (helvetin iso projekti), missä olin surukseni alaurakoitsijoita kaitseva "pomo". Ei ollut herkkua sovitella aikatauluja loksahtamaan yhteen, saatikka istua viikottain työmaakokouksissa vaatimassa sitä tai tätä urakoitsijaa toimimaan sopimusten mukaan. Nykyään, on ollut jo pidemmän aikaa, kaikki työmaalla tehdään alaurakoina. Mestarilla on ehkä yksi - muutama "luottomies" kirjoillaa, muut tehtävät teetetään ulkopuolisilla. Eli mestarasta on tullut erään lainen kapellimestari, jonka täytyy osata heiluttaa puikkoaan siten, että asiat lomittuvat oikeassa järjestyksessä. Niinhän se oli ennenkin, mutta sai tapella vuodesta toiseen tuttujen "papparaisten" kanssa, tunsi heidät ja heidän vahvuutensa,  myös heikkoutensa, jo niikseen tulee. Nykyään on vastassa vaikka minkälaista tekijää; psykologinen silmä telee entistä tärkeämmäksi. No alaurakoitsijoiden työnjohtajien kanssahan sitä tietysti enimmäkseen kommunikoidaan, mutta varmasti tulee tilanteita, missä joutuu paikan päällä puuttumaan asioihin. Ja kuulemani mukaan sellaiseen ei aina suhtauduta kovin leppoisasti, vaikka vastaava mestari kapteeni laivassaan onkin. Sitten pitäisi olla selvillä, onko työvoima laillista, etc.,  alati kiristyvän aikataulutuksen pyörteissä. Olen aina ollut sitä mieltä, että työmaamestarin virka on koiran virka. Ennen olin jatkuvasti puun ja kuoren välissä; miehille teki mieli maksaa hyvästä työstä, työnatajan mielestä ylimääräistä ei saanut antaa. Ole siinä sitten kaikkien mieliksi! Mutta nykymenoa arviodessani tunnen, että se on jo kapisen kulkukoiran virka. Ei käy kollegoita kateeksi.
 

Näikin voi käydä rakentamisen infernossa

SATEESTA SATEESEEN

Ollaan vissiin siirrytty ennätyssateisesta syyskuusta vähän kosteampaan lokakuuhun. Ei ole ollut 4-vuotisen kuntoilijan urani aikana tällaista ajanjaksoa; vähintään joka toinen aamu, kun puoli viiden maissa käyn toiveikkaana lehden, hartijat lysähtävät: sataa. On se yhtä helvettiä kun maha kasvaa ilmojen jumalien takia. Oliskohan kehitettävä käänteinen sadetanssi. Sadetanssihan toimii takuuvarmasti; kun tarpeeksi kauan tanssii, varmasti sataa. Ilmat ovat mitä ovat, on kyse varusteista, sanotaan. Niinkin on, mutta ei sitä tässä iässä viitsi tieten tahtoen itseään kiduttaa, niin friikki en ole. Vaikka omistaakin koko lailla vettä pitävän ulkoiluasun, ei lasit sumeina, pipo vettä tirsuen ole kivaa. Liikunnasta kun menee hauskuus, mitä jää? Pakko, eikä se sitä onneksi ole. Se siitä, tänään aion kuitenkin aamupäivällä lähteä Messilän poluille, sadetutka ainakin antaa näin ymmärtää.
Tulevana lauantaina mennään 2 viikoksi Avokkaaseen. Kai siihen jaksoon joku puotapäiväkin sattuu!  Puun tekoa on vielä jäljellä, sekin sateisen kesän vaikutusta. Vähän vois vesoa, käydä puolukka- ja suppismetsässä, joskus uistella, aamuisin soutaa... Ukko, ilmojen jumala, ole minulle armollinen!
Niin tai näin, kirjoja on jo mukaan varattu lukuisa määrä, satakoot, jos on sataakseen, kyllä se aikaa kuluu niinkin pirttiä lämmitellessä. SItä paitsi pitäs jatkaa joskus kertaalleen kijoittamani kirjan päivitystä. Olis se jotakin, jos näkis vielä ennen kuolemaa omaa sanaansa painettuna.

Orpo kaisla