KARVIAISIA JA TAPAAMINEN SILLANKORVALLA

  Aamun aktiviteetteja: Hilpalla maton pesua, Peppellä postilaatikon korjausta. Sitä ennen huomasin ohi kulkiessani, että karviaspensas kukoistaa. Se ostettiin viime elokuun lopulla Hong Kong'ista, alennuksella, tietysti. Istutettaessa raihnaisen oloinen puska näyttää nyt kyntensä, Islannin malliin:

  Menin tosiaan postilaatikolle siinä tarkoituksessa, että tintin vuokrasopimus puretaan. Eli tyhjensin pesätarpeet, paikkasin takaosassa olleen aukon, eli tiaisen pääsisäänkäynnin, umpeen. Kävin samalla katsomassa, olisiko Heikki kotona. Olihan hän. Siinä jokusia kuulimisia vaihdettiin, puolipakolla (minut puolipakotettiin, lähes puolinelsonilla) oluet ja paukut nautittiin. Hegulilla on tulossa suuria muutoksia elämässä. Mutta firma jatkaa toimintaansa, hyvä niin. Pihakeisari valtaistuimellaan:

  Hilppa oli sanut keittiön maton ja riippukeinun pestyä siihen, kun vastarannalta palasin. Viritin köyden leppien väliin, maton kuivumaan. Riippukiiku sai tyytyä laiturin kaiteeseen.

  Iltapäivällä lähdettiin, kun kelikin oli samaa mieltä, piipahtamaan kahvilla ja jäätelöllä. Ihan lähdettiin lähipaikkaan, tai lähes lähi. Eli Lietveden Siltakioskille. Eihän sinne ole kuin viitisentoista kilsaa vesitse, tai reilut kahdeksan merimailia, tai meripeninkulmaa, miten vain. Lokiliinaa en omista, joten nopeus solmuissa jäi mittaamatta. Muuten, kun merimailin l. meripeninkulman pituutta googlesta tarkistin, äkkäsin, että laiturista autolle on matkaa kutakuinkin kolme kaapelinmittaa. 

  Aika vähän oli vesiliikennettä väylillä. Viikon kuluttua varmaan vilkkaampaa, kun yleisin lomakuukausi on lähtenyt käyntiin. Ei muita kulkijoita toki ikävä ollut, jos ei niistä yleensä haittaakaan ole. 

  Kioskillalakaan ei päät yhteen kolkkaneet. Ennen lähtöä olin soittanut Rohusen Markulle. Heille sopi sörnäyttää Kerniemeltä sillalle. Näin päästiin tällekin kesälle ainakin kerran tapaamaan. Ja Seijaa en ollut koskaan nokikkain nähnytkään, vaikka fb-kavereita ollaan. Siinä kahvit juotiin, niitä näitä turistiin. Mukava oli heitä nähdä, vaikka pikaisestikin.

  Sadetutkat sun muut ennusteet olivat puotasäätä vannoneet. Niin vain joku saderintama vyöryi päälle. Onneksi päästiin katon alle huvimajaan istuksimaan. 

Tunnin verran se vettä ripautteli, sitten hiipui sen verran, että pääsimme vesille, ja koko lailla kuivina takaisin.

  Kohta käyn täräyttämässä saunan lämpiämään. Ei tule futista tänäänkään, ajoissa turvalleen, että jaksaa huomenna katsoa. Mitä muuta huomenna tekis? Enpä vielä tiedä. Mikään ei ole kesken, mitään isompaa en viitsi aloittaa. No, kässelihin vaikka pihalla, ajelen trimmerillä kukkapenkkien reunoja, polkujen laitoja. Saatan käydä paikassa, parissa, kanttarellejä etsimässä. Eikö tuo päivä iltaan näillä neuvoin kulune? 

  Perjantaina varmaan käväistään västäräkissä Ruutin navetassa Sukkanäyttelyssä. Oli mainos aamulla postilaatikossa, kun sitä kävin fiksaamassa.

  Launtaina kohti Hollolaa sitten usmuutellaan. Puoli Suomea on lomilla heinäkuussa, joten Lahden seudulla on varmaan melko rauhallista, niin liikenteessä, kuin liikkeissäkin. 

  Kirjastossa pitää käydä, vaikka lukematta jäi lomalle varattujakin. Täytyy ainakin muutama teos varata. Lista on tehty, en vaan viitsinyt loman aikana ja ajaksi varauksia tehdä. 

  Siitä lähtee elämä taas soljumaan totuttuja latuja. Viikonlopuiksi aina Anttolaan suunnataan, jos ei ihmeitä tapahdu. Toivotaan, että sieniä alkaa ilmestyä. Nyt ovat ainakin vettä saaneet melko mukavasti. Mustikatkin kypsyvät etuajassa. Avokkaassa ei vielä ollut kerätä asti, vaikka jossakin päin maata kuuluu jo maistiaisia haalittavan. 

  Mutta nyt munakasta ja Marskin leipää appamaan, sitten saunan valmisteluun.

KÄRÄJÄPAIKAN MUUTOS

  Käräjäkivet saivat tänään uuden sijainnin. Ne olivat pihalla, kaivon takana. Päätin siirtää oikeuspaikan uuden nurmikon ylälaitaan, Hegulin sinne pyöttelemien, pihamyllerryksessä löytyneiden, kivien päälle. Siellä on Avokkaansaaren ylioikeuden hyvä kokoontua. Heti pistivät asiat käsittelyyn. Pääshamaani tutkii kuvassa kahden järvilaamannin kanssa parin tervavarkaudesta ja kärpässienihuuruissaan rettelöimisestä syytetyn tapausta.

  Kun tuijotin aamu-tv:ta, suuntautui katse ikkunan läpi yläaitan kattoon. Päätin, että nyt teen sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo ennen näitä päiviä, nimittäin katon pesun. Siitä tietysti olisi tullut aikanaan turvekatto, mutta eivät kai oletetut ikävuodet niin pitkälle jatku.

  Sitä paitsi jo arkkitehti Saarinen meille tekussa turvekaton teossa opasti: "Ensin naplikoidaan änkyrä romiskon kylkeen." Siitä homma meille tietysti valkeni. Samoin, kuin koirankaulasalvos.
  Mutta minä hakemaan painepesuria, katuharjaa, vetämään vesiletkua rikospaikalle. Suurimmat jäkälät ja sammaleet katteesta irtosivat, vaikka halpa painepesuri aika tehoton onkin. Lupasin itselleni, että teen hommasta jokavuotisen, koska se ei siten kovikaan rasittava ole.

    Huomenna lähdetään aamusta Mikkeli-cityyn asioille. Haneli koukataan Piskolasta messiin. Velj'-Hanski on tänään hakemassa viime syksynä, vain muutaman vuoden ikäisenä, surullisesti menehtyneen Pimu-ajokoiran seuraajaa. Samasta kennelistä on tulossa jo etukäteen Hiluksi nimetty pentu. Kosolti parempaa lykkyä sille toivotaan täältä saaresta käsin.

  Viimeinen lomaviikko lähti käyntiin. Äkkiä menee aika. Jos olisin lomalla, alkaisi jo nupissa korventaa. Korventaa, vaikk'en lomalla olekkaan.
  Lauantaina luultavasti Hollolaan palataan; Hilppa haluaa, että on yksi päivä aikaa toipua jetlagista. Ymmärrän!
  Minä palaan vanhoihin rutiineihin. Mihinkäs sitä muuhun. Vai alkaisiko jotain bisnestä puuhaamaan, kun kunto tuntuu ihan hyvältä? Toisaalta, en ole bisnestä nuorempanakaan liiemmin harrastanut, en edes kannabisnestä.

  Aika mielenkiintoiset matsit ovat jäljellä neljännsvälierissä: Italia-Espanja ja Englanti-Islanti.
Ensimmäisessä tippuu toinen liian aikaisessa vaiheessa. Vai väittääkö joku muuta? Voi joku tietysti todeta, että olis Espanja voittanu Kroatian, ni..... Turha jälkiviisautta harjoittaa. Pelattu on, miten on. Ja nyt poistuu liian hyvä joukkue.
  Jos Islanti tekee alkuyöstä ihmeen, Englannissa väistyy Brexit pääotsikoista takuuvarmasti, ainakin hetkeksi. Eipä sillä, väistyy se, vaikka Englanti voittaisikin.
  Belgia intoutui maalin tekoon Unkarin puolustuksen kustannuksella. Ei maaleista kuitenkaan Kiralyn verkkareita voi syyttää. Wales on seuraavana Belgian esteenä tiellä kohti loppuottelua. Luulen sen raivautuvan tiukan koitoksen jälkeen.
  Saksa tuntuu myös menevän vaikka mihin asti. En viitsi kaavioita kaivella. Mutta jos Saksa-Belgia on mahdollinen loppuotteluksi, menköön niin.

  Käväisin rannassa. Käräjöinti jatkuu, ei taida olla ihan yksiselkoinen tapaus. Vai olisiko jo uusi tapaus käsittelyssä? Ovat tuonne polulle asti kaikki pikkurikolliset saman näköisiä.

  Ei ole ilma yhtä hautova, kuin eilen. Reilut kahdetkympit kuitenkin. Taidan lähteä viehettä vapaan valitsemaan, kahvin päälle ulapalle ajelemaan. Jollei asia käräjäkivillä muutu.

SUVIHIRSI

  Olen rustaillut näitä juttuja kohta neljä vuotta. Olen kirjoittanut kotona. Olen kirjoittanut kahviloissa. Olen kirjoittanut Avokkaassa, niin tuvassa, kuin verannallakin. Jotenkin asiat ovat kulkeneet siten, että nyt on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan ulkona. Kirjoitan pihapöydän ääressä, yli kakskyt-asteisessa säässä. Kirjoitan auringonpaisteessa, itseni suojarasvalla voidelleena.

  Aamulla tuli nukuttua poikkeuksellisesti puoli kahdeksaan. Hilppa keitteli, myös poikkeuksellisesti, kahvia. Minä avasin tv:n kuullakseni uutisia, herätin läppärin päivittääkseni hukkuneiden ja muuten tapaturmaisesti menehtyneiden listan. Yht'äkkiä alkoi korviini kaikua jotain tapaan: "Raahe -13, Rauma -12, Föglö -10, Hamina -12". Minä, että mitä helevettiä, eikös äsken meillä ollut +18? Sitten tajusin, että merisää ja meriveden korkeudethan siellä olivat kyseessä. Hyvä niin, ei tarvihe olla pahoillaan rannikon asujamiston puolesta.

  Se. että aamulla nukutti, johtuu tietysti siitä, että kokkoreissulla vierähti aikaa. Kyljelleen tokenin vasta joskus puoli kahden korvilla. Eli suvihirsiä tuli vedeltyä kuutisen tiimaa.
  Kaikkiaan meitä immeisiä oli rantasaunalla kaksitoista, lisänä kolme koiraa. Kuvassa näistä osa maljaa nauttimassa.

Ilman kutsua ja pääsymaksusuoritusta lisäksi kaksi joutsenta osallistui tapahtumaan. He ovat molemmat alla olevassa otoksessa.

  Kokko roihahti puoli kymmenen jälkeen liekkeihin, paloi tunnin, toista. Sitä ällisteltiin, muutama malja kohotettiin, minkä mitäkin rupateltiin. Niin, ja haikumuikkuja napsittiin. Alla edessä Elina. Vieressä Hilppa puraisee juuri muikkua, ja Haneli osoittaa vihaisena: "Hei, tuo on jo ainakin kymmenes!"

  No, ei ne mujeet niin laskun päälle oikeasti olleet.
  Kun tuli hiipui, ja me aioittiin jo lähteä sörnäyttämään takaisin, pakotti Haneli vielä jäämään kuistille grillattua nauttimaan. Pakko kun oli, viivyttiin vielä makkaroiden ja yhden oluen verran. Muu sakki jäi istuksimaan, kun poistuttiin.

  Kävin vilkaisemassa mittaria: +26. Pakko lähteä sisälle jatkamaan. Hiki valuu silmiin, tekstiä ei meinaa nähdä, hiiren nuoli häviää tämän tästä.

  No niin, jo vain helpotti. Mukavat olivat kokkobileet. Onneksi ei luotsin tehtävien vuoksi tullut paljoa nautiskeltua. Tarjoilu pelasi kyllä. Niin, kuin aina siinä talossa.
  Hilppa yritti tempasta päivätirsat, eli suvihirret vetäistä. Pirtissä on kuitenkin myös aika kuuma, joten poistui, kai rannalle meni pötköttämään.

  Tänään on sitten taas totinen pelipäivä, kolme matsia. Aion katsoa. Viimeisenä tulee kiinnostavin (minusta), Kroatia-Portugali. Paljon on Ronaldon onnistumisen kontolla. Hienon maalin (se kantapäätsippi) äijä teki viime pelissä. Olen kylläkin kallistunut Kroatian kannalle, siis toiveissani.

  Huomiseksi povaillaan vielä lämpimämpää. Sehän sopii. Piskolan kesäporukka (Elina, Markku, Irma ja toissapäivänä saapunut miehensä Rauno, sekä heidän koiransa Vilma) tulevat päiväkahville. Potinlahteen autolla tulevat; turhan iso lasti veneellä hakea, vaikka keli hyvä olisi.

  Taidan lopetella, mennä uimaan, keittää kahvit, valmistautua peleihin. Loppukuvaksi Hanelin tytöt Anni ja Katriina, sekä serkkunsa Mari laiturilla viettämässä sinistä hetkeä. Mitä lienee tuijottelevat?

SAARISTON RUOPPAUS & .....

  Muutimme suunnitelmia. Ajatuksena oli lähteä huomenna aamulla viemään Elinaa hammastohtoriin, tulla saman tien takaisin. Päätimme kuitenkin lähteä jo tänään; äidillä ovat aamut välillä vähän vaikeita, olo voi olla huono. Haemme hänet joskus ennen kuutta. Ehdimme mekin rauhassa käydä huomenna eväät juhannukseksi, minä leikata nurmikon. Kun Elina yhden maissa vapautuu piinapenkistä, sörnäytämme baanalle lisäämään osaltamme juhannusruuhkaa.

  Saariston ruoppaus & mökkihuolto suoritti tänä aamuna ensitoimikseen laiturirannalta pohjalle vajonneiden lehtien ja risujen poiston. Työvälineenä käytettiin rautaharavaa, työasuna kahluuhousuja. Onneksi niillä tuli vielä reikä veteen.

  Sitten SR&M:n huoltomies vaihtoi orjan kaavun timpurimalliin, ja teki valmiiksi talon takasivulla viime kesänä materiaalin loppumisen vuoksi kesken jääneen "sokkelilevyn" kiinnityksen.
  SR&M on ollut meille tarpeellinen yhteistyökumppani. Se hoitaa mm. polttopuuhommat, nurmenleikkuut, kunnossapitotyöt, venekuljetukset, haravoinnit, vesomiset ja, kuten nimikin kertoo, ruoppaukset. Voin suositella. Vaikka valitettavasti muut apua tarvitsevat joutuvat nuolemaan näppejään; firma on solminut monivuotisen, muut työnantajat pois sulkevan, sopimuksen kanssamme. Pienimuotoisia poikkeuksia on kuitenkin katsottu läpi sormien, ja niin katsotaan edelleenkin.

  Venevajan kohdalle kaislikkoon, Ilotin puoleisessa niemessä olevan alkuperäiskasvuston ja sieltä viitisentoista vuotta sitten laiturin viereen siirretyn väliin, ilmestyi pari kesää sitten uusi pehko kurjenmiekkaa. Nyt hän kukkii komeasti. Liekö ilostunut siitä, että Iiris ristittiin lähes hänen kaimakseen!

  Sain siis kymmeneen mennessä tehtyä nuo muutamat työt. Kirjoitan hetken. Iltapäivän taidan vetää lonkkaa, auringossa, mikäli se jaksaa paistaa. Viiden maissa jos kävisi uimassa, olisi pirteämpi ajella Hollolaan. Pintavesi nimittäin lämpeni eilisen aikana monta astetta. Joutuisi Iiriskin nöyrtymään; ei ole enää "viish ashtetta", on parikymmentä! Eli taitaa se kesä taas tulla. Ei ihan huonoa ole jussiksi lupeissa, ensi viikolla vielä lämpimämpää.
  Vähän on viimeisen lomaviikon suunnitelmat auki. Painetaan mielialan mukaan, ilman suurempia "pläänejä", "prisiippinä", siten, että kun on "momentum", niin antaa mennä. Eihän Don Tami tyhmä mies ole, eihän?!?!

  Nyt syödään eilisillaksi Hilpan loihtimaa nakkikeittoa. Juhannuksen tunnelmaan valmistaudutaan ennen Hollolaan lähtöä grillimakkaroilla. Tämä johtuu siitä, että jääkaappi alkaa olla aika tyhjä. Mutta grillimakkara on ihan hyvä eväs, varsinkin grillattuna. Ja riittävän harvoin syötynä.

TYÖLLISTYMISEN HELPPOUS

  Aamulla mietin, mitä tänään tekisin? Eipä aikaakaan, kun asia selvisi. Hilppa sanoi ryhtyvänsä siivoamaan, myös ikkunoita pesemään. Minä paremmen puutteessa tarjouduin hoitamaan ikkunat, vastoin parempaa tietoani ja perusteellista pohdintaa. No, aamupäivän aikaan homma tuli tehtyä, ei siinä mitään. Ikkunat eivät ole isoja, mutta ruutuja piisasi. Laskeskelin, että reilut kahdeksankymmentä pintaa pesin. Jos olisin kaikki tuplat avannut, olisi ylletty pitkälti yli sataan. Täällä saaressa ei onneksi ilman saasteet siinä määrin likaa laseja, kuin taajamapaikoilla, joten ulko-, ja sisäpuolinen pesu suurimmassa osassa aukkoja riitti. Mutta todettua tuli, että tämä talo on varsinainen lasimestarin erikoinen!

  Kun siitä askareesta pääsin, kävin nyhtämäss kukintansa ehtoopuolella olevia lupiineja ylös maasta. Etteivät suotta elintilaansa laajenna. Ei niitä vime kesän pihanmylläyksen jälkeen aivan tuhottomasti ole jäljellä, mutta kurissa täytyy pitää.

  Kun rouvalla oli siivous vielä hieman kesken, otin korin, otin sieniveitsen, otin saappaat, otin ja menin lähikoivikkoon. Siitä se alkaa, sienikausi.

   Koska lounas oli jo päätetty, jää kesän ensimmäinen rellukkasoosi illalla nautittavaksi. Toki yksi tattikastike on jo tämän kesän sadosta nautittu. Mutta ne pari yksilöä olivat harvinaisia edelläkävijöitä.

  Sain minimaalisten päiväunien jälkeen uuden toimeksiannon: hernekeppien tekoon maaniteltiin. Äkkiä kävin silpaisemassa viime kesänä vesotusta koivikosta metrin korkusia pihlajia tukitarkoitukseen. Niitä nimittäin on, pihlajia, kuten on haavanvesojakin. Pihlaja osoittautui kuitenkin rungoltaan suoremmaksi ja vähäoksaisemmaksi hernekeppimateriaaliksi.

  Kun tukitoimet tulivat tehdyiksi, päiväkahvit hörpityiksi, lähdin uistelemaan. Luvan kanssa. Tai ilman lupaa, kuinka vain. Mutta laillisesti joka tapauksessa. Hieman tuuleskeli, puolipilvistä, parikymmentä mittarissa. Heti laiturirannasta aloin laskea siimaa. Enkä ehtinyt, kuin muutaman kymmenen metrin päähän, kun nappasi! Hymypoika se sieltä tuli, reilun kilon painoinen. Hopean väriseen Professoriin, ruohikkomalliseen, tarrasi haukiraukka.

   Rehdin ja suoraselkäisen kalamiehen tapaan kiikutin saaliin heti Hilpalla siivottavaksi.

Otin uuden lähdön. Kiersin rantavesiä tunnin verran. Eipä enää napannut. Vaikka ei sen väliä, yksi kerralla riittää.

  Uistellessa muuttui ilma hautovan kosteaksi ja ukkosta enteileväksi. Enempiä enteitä ei kylläkään sellaisesta ole nähtävillä, nyt kun tulin tätä kirjoittamaan.

  Saa nähdä, kuinka illalla jalkopallon kanssa käy. Suoraan sanottuna suurinpiirtein eilen meni niin, että luovutin puoliajalla. No, turhaa olisikin ollut yläriman kestävyyden testauksen takia katsella. Tuijotetaan tiiviimmin sitten, kun pudotuspelit alkavat.

  Pitää lähteä pihalla koppistelevalta Hilpalta kysäisemään, syödäänkö kohta haukifilettä kantarellikastikeella, vaiko eilen grillattujen possunpihvien jäänteitä paistetuilla perunoilla? Molemmat käyvät. Pitää mennä pääkokin ehdoilla. Eikä ole valittamiseen tarvetta ollut.

Oli minulla muuten ikkunoita ulkopuolelta pestessäni kaverikin:

SADE, TUULI JA KISAT JATKUVAT

  Viimeisen kierroksen pelit alkavat alkusarjassa. Paljon on vielä auki. Mm. Portugali voi tippua, Islanti voi päästä pudotusvaiheeseen. Kaikkia pelejä en ole alusta loppuun täydellä huomiolla katsonut. Jokaista vähän kuitenkin. En lähde veikkailemaan tulevaa. Ei mikään joukkue ole aivan hirveää vaikutusta tehnyt. Ranska, Espanja ja Italia ovat tietysti hoitaneet leiviskänsä. Eiköhän noista ainakin yksi ole loppuottelussa.

  Eilen käytiin tosiaan äiti-Elinan ysinelosilla. Ihan pirtsakassa kunnossa hän oli. On tainnut saada hieman lihaakin luidensa ympärille Irman ja Markun hoidossa. Tuuli oli eilen, yölläkin, puuskissa melko kovaa. Onnistuimme Piskolassa käymään siedettävissä olosuhteissa, niin sateen, kuin tuulenkin osalta.
  Kelin pitää olla aika kurja, ennen kuin autolla Piskolaan lähden; maamatkaa tullee rapiat 20, veneellä viitisen kilsaa. Ja veneeseen on hypättävä joka tapauksessa autolle päästäkseen.

  Ilmat näyttäisivät vähän korjautuvan. Ei kovin lämpimäksi äidy, pariin kymppiin kuitenkin. Eikä joka päivä satele. Juhannusaatosta näyttäisi tulevan sen kaltainen, että Hanelin luo kokolle mennään, itikoiden ruoaksi.

  Pitäisi lainata Hanelilta peräkärriä, vähän tarvikkeita lähteä saareen hankkimaan. Mutta en tiedä, viitsitäänkö. Torstaina lähdettään käymään Lahdessa/Hollolassa; Elinalla on hammaslääkäri puolilta päivin. Ajatuksena on hakea äiti kahdeksan maissa, ajaa meille jotakin syömään. Sitten vien hänet keskustaan (Lahden) lääkäriin, käyn katsomassa postit Saimaankadulla, vähän kaupoissa. Lääkärin jälkeen kotiin kahville, Lidl'iin, Hilpan pesemät kosteat pyykit Ikean kassiin, takaisin Anttolaan.

  Juhanneksen jälkeen onkin enää viikko lomaa jäljellä. Tuon aittatien liuskekivet kun saisi hommattua, paikoilleen laiteltua, ehkä vähin vesoskeltua. Iiriksen leikkimökki jää loppukesän alennuksista hankittavaksi, näin päätin.

  On pakko tunnustaa, että Hilpan ikiaikainen tuuri lomasäiden suhteen on nyt hieman pettänyt. Joskus niinkin. Nöyrä anteeksipyyntö kaikille niille, jotka uskoivat hehkutustani keäkuun lomailmojen parahultaisuudesta. Toisaalta, mitäs menitte uskomaan!

Kukkapenkit kukoistavat....

 ....kasvulavoissa retiisit rehottaa...

....salaatti odottaa harventamista....

....ja pari viinimarja-, ja yksi karvaiaspensas voivat hyvin.

  Vettä ovat saaneet. Hieman läpöä, varsinkin kasvulavat, kaipaisivat.

  Pellit leivin- ja kammarinuunista on saatu kiinni. Taidan lopetella, lukea hieman. Aika vähiin on jäänyt, lukeminen. Tallenteitakin on kertynyt katsottavaksi. Kaikki aikanaan. Illankahussa saunotaan, peliä alkuyöstä katsotaan. Eikö siinä yhden päivän toimintasuunnitelmaa riittävästi. Lisättynä grillimaisteri Peppen virtuoosimainen suoritus lounaaksi. Onneksi mahtuu aitassa grillailemaan.

Juuri, kun aioin laittaa tämän eteenpäin, näin silmäkulmasta jotain vilahtavan  takapihalla. Pupuhan se siellä, olisko käynyt harventamassa salaattia.

PURISTIT, TULKAA TUPPUKYLÄÄN TÄNNE...

  En tiedä, onko Suomi helmi koko maailman, tai edes napa, kuten Junnu vakuutti turisteille rallissaan. Meillä on turistien houkutukseksi eukonkannon, suopotkupallon, suolentopallon, kesäpilkin, ties minkä mm-kisoja, lypsyjakkaranheiton sm:stä puhumattakaan. On tapahtumaa, festaria, miittinkkiä, biennaalia, you  name it, laidasta laitaan. Eikö olisi tilausta myös purismiturismille?

  Minkälaista potkua vaikkapa Luhangan pienen kunnan talous saattaisi saada vuotuisesta vanhojen vaatteiden nimeen vannoville  järjestetystä tapahtumasta? Heinäkuun helteessä Päijänteen rantamilla sarkapuvuissaan hikeä pyyhdiskelävä vaatepuristien joukko olisi toki hyvin suojatunut itikoiden hyökkäystä vastaan.

  Tai kuinka suuria laumoja Pelkosenniemelle vyöryisi Hanoi Rocks'ia ainoana oikeana pitäviä  rock-puristeja? Hulkko-Fagerholm-festival voisi muodostua Kemijoenvarren pelastajaksi ja Pyhätunturin kesämagneetiksi.

  Sodankylän elokuvafestivaalien rinnalla voitaisiin Ivalossa järjestää Silent Black'n White-tapahtuma mykkäelokuvien kannattajilla. Ukonjärven lomakylä pullistelisi joka puolelta palloa saapuneita Chaplin-, Keaton-, Lloyd-, Negri-, ja Pickfordklooneja. Inarinjärvelle järjestettäisiin risteilyjä panssarilaiva Potemkin'in pienoismallilla.

  Rantasalmen kannattaisi kehittää vetonaulaksi marjapuristeille suunnattu mustikkamarkkinat. Samaan aikaan Outsiderfriikit Haapasaloseura viettäisivät Rinssieverstijuhliaan. Suut sinisinä tapailisi kirjava turistijoukko savonkielen mehevimpiä sutkauksia.

  Ruokolahti vetäisi isoihin kissaeläimiin keskittyneitä Lion-tapahtumallaan sankoin joukoin kotikissavihaajia. Koko Euroopan suurpetotutkijat hyödyntäisivät tilaisuutta oman vuosikokouksen merkeissä. Kunniavieraaksi ja vuotuiseksi pääpuhujaksi nimettäisiin Auvisen Masa.

  Perdersören kunnan valttina olisi kevätpäiväntasauksen aikoihin pidettävä svetisismiliputtajien hapansilakka&makkaraperuna-juhla, mihin pohjanlahden tuolta puolen suorastaan rynnättäisiin.

  Ison veden takaa houkuteltaisiin joka toinen syksy ruska-aikaan uskontopuristeja Sotkamoon John Smyth-biennaaliin. Juhlat limittyisivät sopivasti jokavuotisten kirjallisuusfriikkien Konstan Pylkkerö-iloitteluun.

  Kyllä Anttolan satama-aluetta elävöittäisi Lotjafestarien noita puupaatteja ainoana oikeana rahtivälineenä pitävien lukuisa joukko. Samaan aikaan järjestettävä Anttolan Kihut saisi aivan uuden ulottovuuden tervantuoksuisien logistiikkapuristien toimesta.

  Tapahtumien luvattu maa Suomi ei ole, kuten huomaatte, käyttänyt läheskään kaikkia mahdollisuuksiaan. Kuntien ja kaupunkien matkailuvastaavat: vain mielikuvitus on rajana, antakaa ajatuksen lentää!

  Nyt vakavista aiheista arkeen. Ruokailun jälkeen lähdetään vitomaan. Tiilikaiset Aijalle Lahteen, huomenna kotiinsa, me Hollolaan pakollisiin puuhiin, huomenna takaisin saareen. Siksi kirjoitan, kun en lähdön alla osaa muullekaan ryhtyä. Reppu on pakattu hetkessä, roskasäkin vaihto, täyden sinetöinti ja rantaan kiikutus eivät nekään paljon nokkaa tohisuta. Kananrinnat pitää lounaaksi grillata. Siinä pakolliset valmistelut. Annan, Iiriksen ja Jonin heitän autolle syötyämme. Sitten Hilppa ja vähät tavarat hakemaan, ja avanti!

  Todella kaunis ja tyyni aamu on takana, toisille ehkä alkamassa, eräille vasta edessä.

Eilenkin oli hieno keli, keli minun mieleinen. Ei ollut liian kuuma rannalla duunata, pihassa riittävän lämmin Iiriksen nakupellenä puuhata. Viikonlopuksi povaillaan sateita, lämpötilaa kuitenkin pariinkymppiin. Ei vesi pahaa tee, koska tarkoitus on ennen jussia kanttarellisoossit syödä.

  Nyt vähiä puuhasteluja tekemään.

VIIKKO ALKAA

  Tuulisena alkoi viikko 24. Uhmasimme luonnonvoimia, lähdimme veneellä kirkolle kauppaan. Iiris on nyt, uransa alussa, navigoinut Anttolan satamaan. Mielessä siintelevät seuraaviksi Hyväntoivonniemi ja Kap Horn.

  Aika rytkytystä oli Luonterilla ja Harviolla, vaahtopäitä vyörytteli. Onnellisesti, ainoastaan takatuhdolla vieressäni istunut Hilppa pärskeiden kastelemana, takaisin saavuttiin. Itse amiraali ei kastunut, kun oli tuulilasin takana. Raskaan velvollisuuden suoma etuoikeus. 

   Nyt Hilppa ja Anna kokkailevat lohikeittoa, Joni ja Iiris ovat hiekkalaatikolla, minä koneella.
  Aamulla otin jo puolentoista tunnin session viimeisten sitkaiden haapapöllien kanssa. Niitä sai peittää tosissaan, mutta pinossa ovat. Nyt on tämänkertaista klapisavottaa jäljellä enää ison haavan oksia ja latvus. Moottorisahahommaa vähän, niin tupapuiksi ne muuttuvat.

  Kun keitot on popsittu, Iiris (ja muutkin) päiväunet ottaneet, lähdetään laavulle eväsretkelle. Palaan asiaan asian tultua asioitua. Mutta sillä välin runoilen minkä mitäkin.

  Jenkeissä taas surullinen välikohtaus. "Kunpa keino joku ois, millä noita estää vois!" Tekijä kai ollut tarkkailussa ja listoilla, mutta niin vain pääsi riehumaan. Ei kaikkia sekopäitä, aivopestyjä fanaatikkoja, mielensä tasapainon menettäneitä, tai ihan vaan huvikseen ammuskelevia voida etukäteen kiinni ottaa, mutta olisiko vähän tiukemmilla aselaeilla edes jotain vaikutusta?

  Puolueissa tehtiin valintoja. Sitten odotellaan vaaleja, joissa ihmiset valitsevat puolueita. Ja kohta tehdään puolueissa taas valintoja, ennen kuin kansalaiset valitsevat puolueita. Muuttuuko mikään?
Puolueet pysyy, ihmiset muuttuu, mielipiteet muuttuu, ihmiset pysyy. Elämä jatkuu, politiikka jatkuu. Lamoja tulee, lamoja menee, konsteja sorvataan, etuja tallataan. Kaikki muuttuu aina, enemmän tai vähemmän. Joskus tuntuu, että parempi olisi, jos vähemmän.

  Jalkapallo kulkee kulkuaan. Ei yllätyksiä vielä. Isot porskuttaa, pienemmät taistelee, kannattajat kahinoi. Maailman paras peli tuottaa kuumia tunteita. Kaikella on varjopuolensa. Ja onko järkee matkustaa kisoihin viettämään aikaa silmät mustina paikallisessa putkassa? Eikä itse pelistä välttämättä muista mitään, jos sinne asti edes pääsi? Kyllä sotien ja terroismin täyttämässä maailmassa tultaisiin toimeen ilman huligaanejakin. Samaten, kuin huliganismin täyttämässä maailmassa ilman sotia ja terrorismia, jos niikseen tulee.
  Itse peleistä vielä. Se ainakin on hyvä, ettei yhtään 0-0 peliä ole tähän mennessä nähty. Tänään mielestäni kaikki matsit mielenkiintoisia; mikä Espanjan kunto?; pärjääkö Ruotsi?; illan lopuksi kohokohta Belgia-Italia. Jos jaksaisi tänään koko ottelun katsoa.

  Kipasin muuten nuuskimassa kanttarellitilannetta. Pieniä alkuja on jonkin verran tulossa. Vettä ne näyttäisivät yhä kaipaavan. Mutta hyvät on merkit ennätyksen lyömiseen. Voimassa oleva: Rellukkakastike juhannuspäivänä. Taitaa siirtyä historian lehdille.

  Nyt on lohisoppaa syöty. Suun mukasta oli, vaikka tämänkertainen pääkokki Anna harmitteli, kun laakerinlehti puuttui.

  Sellaset on suunnitelmat, että keskiviikkona Tiilikaiset lähtevät kohti kotiaan. Me myös, joko keskiviikkona tai torstaina, piipahletaan Hollolassa; nurmen leikkuu, pyykinpesu. Yö ollaan, sitten takaisin.
  Muutamia budjetoituja hommia juhannuksenalusviikolle on. Pitäis hakea liuskekivä lasiverannan päätyyn yläaitan polulle. Joku päivä Elina, Irma ja Markku on tulossa käväisemään. Ja torstaina, aatonaattona, pitää äiti käyttää Lahdessa hammaslääkärissä. Kun jussi on takana, on enää viikko lomaa jäljellä. Räsäset tulee ehkä pariksi päiväksi saareen. Rohusen Markku jos lomansa Puumalassa aloitaa, olisi mukava tavata. Joo, aika rientää, äkkiä kuluu, aika. Tosin Hanhiniemen Pauli on todennut: "Ei vuodet kulu, ne kuluttaa". Totta sekin, pakko myöntää.

  Lopetan toviksi, jos muutamaksikin. Jatkan, kun ollaan laavulla käyty, Espanja- Tsekki-tunnelmissa.

  Jep, peli alkaa, laavulla käyty. Maisemat oli hienot, kuten ennenkin....

....Iiris sai evästä maruun....

...ja jaksoi sitten lähteä ihmettelemään korkeutta....

  Että sellanen reissu. Ja kun tuossa ylempänä spekuloin kanttarellisatoa, niin heti löytyi pari koivutattia. Ja puhtaita. Pieni soossi tehdään. 

  Nyt alan keskittyä peliin. En omaani, vaan Espanjan ja Tsekin.

JALKAPALLOA VAI EI?

    Eilen käytiin aamusta Mikkelissä, ihan cityssä asti. Lidl, Tokmanni, toriparkki, Minnan torikahvila (Mortin kanssa kahvin ajan rupateltiin), apteekki, huoltsikka, takaisin, siinä ohjelma.
  päivällä haettiin veneellä Hanelin luota yhdet paperit, sörnäytettiin kylille ostamaan kauppalapulta unohtunut riisi, sitten Leinosen sahalta hiekkalaatikkotavarat.
  Joni kärräili puita liiteriin, minä hohhailin, lohifileen savustin. Illalla saunottiin.

  Kisat eilen alkuun vihelletiin. Olin henkisesti valmiina avausmatsia katselemaa. Mutta vartin pelin jälkeen töräytti puhelin "Sedät jaksaa heilua". Hanelihan se siellä. Kertoi, että jos muikkuja halutaan, niin Hiekkalahteen, ja sassiin. Rätti alkaa mennä järveen pika puolin.
  Jonin kanssa pidettiin seitsemän sekunnin neuvonpito; ei ku pilkkihaalaria esiin kaivamaan. Joni ei ollut nuotalla ennen käynytkään. Tuli sekin epäkohta korjattua.

Näkymä nuottarannalta oli hermoja lepuuttava

  Oli tyyntä, vain muutamia itikoita, riittävästi vaatetta yllä. Mikäs oli ollessa. Kalaakin tuli sopivasti. Muikkuja varmaan reilu 20 kiloa, pari siikaa, pari keskipannun ahventa ja harvemmin nuottaan eksyviä haukia kaksi. Isompi oli yli kolmikiloinen. Ilmankos nuotan sisällä kävi melkoinen värinä, kun perät rantaa lähestyivät. Luultiin, että nyt on enemmänkin mujeita, mutta hauenperhanat ne siellä saivat sutinaa aikaan.

  Kahden jälkeen yöllä pääsin pötkölleen, joten vasta puoli seitsemän ylös kahvinkeittoon. Ja Iiriksen hiekkalaatikon kimppuun. Sora tontilla oli kiven alla, mutta saatiin siihen sen verran seulottua, että tyttö pääsi iltapäivällä tyypit ottamaan.

 Päivällä syötiin paist'muikut. Päätettiin, että en savusta, kun eilen lohta vasta haikutettiin. Hyviä oli mujeet. Kyllä maistuivat Iiriksellekin. Pyrstöstä kiinni, ja ääntä kohti. Tolkun tyttö, mitäs noita tuon kokosia kaloja ruotimaan!

  On tässä kaikenlaista puuhailtu. Tuli vielä yksi kirjallinen homma tehtäväksi. Sitä olen aika-ajoin rustaillut. Ei tullut edes perräisiä tempastua; naputtelin muiden nukkuessa kuivaa asiakirjaa. Nyt alkaa olla voiton puolella tuokin. Päätinkin, että aloitan puolentoista päivän loman. En enää tänään, enkä varsin huomenna, puuttaudu mihinkään työlle haiskahtavaan.
  Nyt kirjoitan, minkä kirjoitan. Takanani pelaavat Albania ja Sveitsi otteluaan. Sveitsi meni heti kohta johtoon kulmapotkusta.
  Illalla taas saunotaan. Wales-Slovakia-matsia sivusilmällä seuraillaan. Illan lopuksi Englanti-Venäjä kiinnostaa enemmän. Jos ei ala uni painaa. Tai jos ei Haneli taas soita, johonkin kuhauisteluun pyydä. Vaikka enpä usko pyytävän. Eiköhän velj'-pojalla jääneet yöunet meikäläistäkin vähemmälle. Sinne ne jäi nuotan verkoista muikkuja pois raksimaan, kun me Jonin kanssa poistuttiin apajalta.

  Kohta puoliajan palloa pelanneet. 1-0 näkyy olevan. Albanialle tuli yksi ulosajokin. Voi olla peli siinä. Tai onko?
 Taidan lopettaa tähän, ryhtyä sitä lomaa viettämään. Joni nyt saunamajurin virankin on ominut, joten jalkapallon pariin.

HIENOINEN HIIVARI

  Myrskystä ne puhu, puhuri tuli. Illasta vähän tuuleskeli, aamulla vaahtopäitä kuljetteli, ennen puoltapäivää laantumaan kääntyi. Vettä sateli eilen ihan mukavasti, yöllä vähän, aamupäivällä pieniä ripsauksia. Niin pieniä, etteivät keskeyttäneet kolmen ja puolen tunnin halkosavottaa. Ja väliin näyttäytyi sinitaivas, ei aurinko kuitenkaan verhostaan vapautunut.

  Pienimistä riittää. Sitkaimmat pölkyt alkaa olla voitettu. Kyllä mokomat juhanukseen tehdyiksi tulee. Vuotta ei ihan vielä uskalla ennustaa.
  Kun rannalla työjelin, seurasin sivusilmällä tiirojen ahkeruutta. Kolme-neljä lintua etsi uutterasti saalista. Ne sahasivat Avokkaansalmen kumpaakin rantaa eestaas. Vissiin aallot ja vihurit sotkee veden pinnan niin, että eivät kunnolla kaloja pinnan tuntumasta huomaa. Pariin otteeseen yritin niistä kuvaa ottaa, mutta vikkeliä ovat tiirat, eivät meinaa etsimessä pysyä, saatikka tarkentua.

  Nyt on spagettia ja jauhelihakastiketta syöty. Iiris ja muut naiset ettosilla, minä en. Joni tulee iltapäivällä. Huomenna lähdetään aamusta Hilpan kanssa Mikkeliin täydennnystä ruokavarastoihin haalimaan. Venebensaa, toisen kaasupullon vaihto täyteen, apteekissakin pitää poiketa.
  Kun reissulta palataan, pitää, sään salliesa, lähteä venheellä Leinosen sahalle. Tilasin eilen Alpilta vähän puutavaraa, lähinnä Iiriksen hiekkalaatikkoon. Vanha kasa soraa löytyy. Hölmö kun olen, kysäsin Hanelilta, onko Piskolassa tallella hiekkaseulaa. Tämä vastasi, notta saattaa rek'liiterissä lojua, mutta eikö teillä oo hetekata? No onhan täällä, useampikin. Sehän on oiva seula! Ei vanha mestarikaan aina kaikkea älyä! Joten kyllä Iirikselle hiekkakakkumesta viikonlopun aikaan tulee käyttökuntoon. Jollei maankaatoihmeitä tapahdu.

  Nyt paistaa aurinko, kevyttä lonkkatuulta luoteesta. En aio tänään enää kirvesvarteen tarttua. Jos ei kahvilta kehtuuta, voin vähin vesoskella.

  Viime kesänä, näihin aikoihin, katsoin postilaatikkoomme Miekkaniemen rivistössä. Siellähän oli jonkun tiaisen poikue! Laatikon taka-, ja ylälaidassa on ehkä kolmen sentin rako. Sieltä lintu on päässyt pesän tekemään, munat munimaan, pojat ruokkimaan. Minun piti pesueen lähdettyä liitoon käydä kolo paikkaamassa, laatikko tyyhjentämässä. Mutta arvatkaa, muistinko?!?! No, eilen selvisi, että meille on tulossa yksi tähdellinen kirjelähetys. Minä olin muutenkin lähdössä liikkeelle, nimittäin hakemaan velj'-Hanskilta haukifileitä. Joten sörnäytin Potinlahteen tarkastamaan postilootan nykytilan. "Seihtemän tenavata" siellä oli suut ammollaan! Ja laatikon kanteen oli teipattu: "ÄLÄ AVAA!" Tuumasin tovin, kurkistin vieressä olevaa laatikkoon, mihin tiesin postin tulon olevan enemmän kuin harvinasta. Siellä oli pari kellastunutta mainosta. Sitten soitin Pesosen Hegulille. Hän olikin kotona. Astelin taloon rupattelemaan. Heikki oli varoituksen laatikon kanteen tällännyt, kun oli sirkitystä kuullut. Häneltä sain myös erään reittiä jakavan posteljoonin numeron. Soiti heti. Asian selvitettyäni postimies ei luvannut soittaa kahdesti, vaan sanoi viestin menevän sille jakajalle, joka lähipäivinä kyseistä reittiä ajaa. Siis viesti, että Lehkosen posti laitetaan teporarily viereiseen lootaan. Joten Juha, jos luet tämän, kiitän lainasta. Tulet hämmästymään korvauksen niukkuudesta!

  Haneli ja kalakaverinsa olivat toinnii toissayönä Lietvedellä kuhaa hakemassa. Yhden parikiloisen olivat saaneet ja hymypoika muutamia. Minulle oli silloin yöllä tullut tekstari: "Nyt on kalaa". Aamulla soittelin, kuulin haukea olevan tarjolla. En tietysti aamun vesisateessa hakemaan lähtenyt. Mutta kahden maissa paisteli jo aurinko. Pääsin postiasiat ja kalanhaun hoitamaan kirkkaassa, viileässä ja puuskittaisen tuulen sävyttämässä kelissä. Illalla haukifileet paistettiin (lue "Hilppa paistoi"). Juustoa oli laittanut tykötarpeeksi, liekö Hampurin haukea? Kyytipokana peruna/lanttu/porkkanamuussi. Sellainen sose on hyvä keino saada isäänsä tullut Iiris syömään juureksia. Hyvää oli hauki, tytöstäkin. Hänelle pitää aina olla laittavinaan lisukkeita, jos aikuiset ottavat; sitruunaa piti olla puristelevinaan kalan päälle, mustapippuria piti olla jauhavinaan lautaselle, salaattikastiketta piti olla suihkuttavinaan sekaan, vaikka hänellä ei salaattia edes ollut. Näillä opeilla rupesi ruoka maistumaan entistä paremmalta. Niin hyvältä, että pisteli menemään kaksi annosta.

  Kovin on hiljasta talossa. Taidan lopettaa, lähteä ulos haistelemaan alkukesää. Vielä laitan aamulla otetun, puolueisiin sitoutumattoman, mutta yleissävyltään vihreän kuva.

AAMUSTA ILTAAN

  Aamurutiinien jälkeen aloittelin vaihteeksi puusouvia. Tunnin-pari uurastin. Mietin: "Kaikki loppuu aikanaan, pilkonta ei milloinkaan."

  Lopetin siihen paikkaan, lähdin ulapalle. Kuikat parveilivat, lokit liitelivät, kalasääkset olivat kotosalla, eikä joutsenillakaan mitään hätää ollut. Vilaukselta näin myös Neutri Norpan; ei ehtinyt kiireiltään kuvattavaksi. Etunimi elikolle tulee siitä, että en tiedä, kumpaa sukupuolta hän on.

  Nyt on syöty, Iiris on päiväunilla, Anna ja Hilppa komppaavat. Ilma on tosiaan kelvollinen, yli 20 alkuiltapäivästä. Siksi aioitaan lähteä veneilemään; mennään Piskolaan; Hanelin luo, ja vanhaan Piskolaan moikkamaan sinne eilen tulleita Elinaa, Markkua ja Irmaa.
  Kun tiesin heidän olevan tulossa, yritin illankahussa tavoitella. Ensin äitiä, ei vastausta. Sitten Markkua, yhteyttä ei valitettavasti saada. Sitten Hanelia, ei vastaa. Taas Elinaa, ei vastaa. Taas Markkua, ei saada yhteyttä. Lopulta sain Tainan kiinni. Häneltä kuulin, että porukka oli onnellisesti päässyt perille.
  Aamulla Markku soitti. Hänen puhelimessaan oli ollut joku häiriö. Elinan puhelin puolestaan kuuluu olevan kunnossa, minkä nyt vain Lahdessa, eteisen peilipöydällä. Ei siis ihme, ettei ehtinyt äiti vastaamaan!

  Kohta tyttönen Iiris, tytär Anna ja ei enää niin tyttö Hilppa heräävät. Kahvit nautitaan, vaikka perillä tiettävästi jäätelösellaiset odottamassa. Sitten keula kohti Piskolaa. Jatkan juttua palattuamme, jos sopii?

  No niin, reissu on tehty. Siellä oli kaikki kunnossa. Vankat kahvit hörpittiin. Raparperivarastoja täydennettiin, kun omat ovat kohta loppumassa. Isoja oli raparperit pihasaunan seinustalla, Iiristä pidemmät.
 

    Kusti ja minä saatiin hellehatut jäämistöstä. Ihan tarpeen, vaikkei aivan helle ollutkaan, mutta se on toinen juttu se.  

                                Katriina kiipesi omenapuuhun korkealle piiloon.

  Myötätuulessa sieltä kotiin usmuutettiin. Minä kastelin kasvulavat, grillasin makkarat, ensimmäiset tälle kesälle. Maistui Iirikselleki, ketsupin kanssa.

  Nyt lämpiää sauna. Äsken kävin puita lisäämässä, pian sinne pääsee.
  Haneli ajoi juuri ohi. On menossa yhden kaverin kanssa Lietvedelle kuhaa narraamaan. Jos monta saavat, voipi yöllä puhelin soida. Mikäs siinä, ei meilläkään suu tuohesta ole. Nimittäin häkään tapettu tuore kuha ei ole pöllömpi eväs!

  Minäpä käväsin saunassa. Nyt on kolme sukupolvea akkaväkeä samassa hommassa.
 
  Sen verran olen uutisita kuusalla, että vasemmistoliitto saa uuden puheenjohtajan. Eihän Paavossa mitään vikaa ole, mutta ehkä Anderssonin Li löytää uusia kujeita hieman alavireisesti kulkevan puolueen piristämiseksi. Toivon ainakin. Ja mikäli minulta kysytään, on nuoruus valttia, tässä tapauksessa eritoten. Jospa pöljät persuille äänensä antaneet duunarit pian alkaisivat ymmärtää paikkansa, kun Li pistää faktat tiskiin.
  SAK:ssa tapahtui niin ikään vallanvaihto: Lyly lähti, tuliko Kalhu? Vaikeeta sanoa, kun en miestä tunne.
  Eilen oli tapetilla Naton harjoitukset ja Soinin Vennään visiitti. Tänään kesämyrskystä kohistaan. Voi olla huomenna tupapäivä. Joni on tulossa torstaina. Toivottavasti loppuviikosta puovittuu. Näin sopuisaa miestä kun nolottaa solmuruoskan kanssa vävypoikaa sateessa puupinon ja liiterin väliä paimentaa.

  Iiris ja Anna tulivat saunasta. Kohta tyttö käy pötkölleen. Sitten vois katsoa päivän Emmerdalet, kietasta espressot.

  Näin tänään, tuumiskeli Peppe-pappa, vaihteeksi sapattikesähattu päässään.