LAUANTAI

Meillä käytössä olevan eurooppalaisen stadardin mukaan lauantai on viikon kuudes päivä, kun se roomalaissa ja juutalaissa kaleterissa on viimeinen, seitsemäs, ja saanut nimensä Saturnuksen mukaan.
Suomen "lauantai" ja Ruotsin "lördag" juontuvat muinaisgermaanisesta sanasta laugr, mikä tarkoittaa kylpyä. Sama merkitys on aivan lähinaapuriemme maorien lauantaita merkitsevällä rahoroi-sanalla. Siinäpä triviaa wikidediasta.  
Repaleisen koulutaipaleeni ajan kävin lauantaisin koulua (jos satuin viitsimään, siis loppuaikoina). 5-päiväiseen työviikkoon meillä siirryttiin 60-70-lukujen taitteessa, kouluissa 1971 syksyllä.
Mehän oltiin silloin Räihämöisen kera Weiblingenissa, Stuttgartin lähistöllä Gartengestaltung Jagob Simons-nimisessä puutarha- ja pihafirmassa duunissa. Sielläpä ei vapaista lauantaista oltu haaveiltukkaan. Viitenä päivänä tehtiin 10-12 tuntista päivää, lauantaina vähän lyhempää. Ylityömaksut oli silkkaa jumalanpilkkaa. No, tammi-helmikuun vaiheilla oli viikko-pari lunta maassa, se oli, jollen väärin muista, palkallista vapaata.
Taisi olla juuri sillä "vapaajaksolla", kun käytiin Neckar-stadionilla katsomassa VfBStuttgartin ja FC Bayer Munchenin matsia. Maalaispojat oli ihmeissään; Muller, Beckenbauer ja kumppani livenä, katsomossa kymmeniä tuhansia faneja, olutta, jägermeiteria ja konjakkia sai ostaa "jäätelöpojilta". En muista enää lopputulosta (taisi olla 1-2), olin niin pyötrryksissä, enkä suinkaan lämmikkeiden tarjonnasta! Se siitä reissusta, tällä erää. Joskus tarinoin siitä vähän laajemmin.
Lauantaihin kuuluu täällä koto-Suomessa tietysti sauna, viina ja putka. Siihen liitetään makkara, huuma, lotto ja -illan valssi. Se on jätkällä, niikuin herrallakin. Moni nukahtaa kyseisenä yönä kätensä päälle, ja saa lauantai-illan halvauksen. Ennen vanhaan lauantai-iltaa vietettiin Mikkelissä Kahverissa, Stopparissa, Pillingissä, Sutikan Vintillä, Karvahatussa, jotkut Vaakunassa, hienommat Nuijamiehessä. Terveiset Rohusen Markulle, hän kun 15-vuotiaana, täyspartaansa sivellen totesi Sutikan Vintillä kossuvissy kädessään "harmi, ku en pääse sisään, ennen ku kolmen vuoden kuluttua".
Vieläpä anekdootti tuolta ajalta, siis Mikkelistä. Karjalaisen Tane, nuori mies, ken joka lauantai tempaisi mittansa viinaa, lähti "avajuuteen, joutui putkaan. Hänpä valmistautui tapahtumat tiedostaen iltaan piilottamalla norttiaskin ja tulitikut sukanvarteen. Olihan mukavaa tempasta savut, kun aamuyöllä pahnoilta havahtui!

Tässä "studiossa" miä yleensä näitä loruja rustailen.

JOITAIN KYSYMYKSIÄ

Nakkelenpa muutamia kysymyksiä ilmoille:
-koetko elämäsi olevan kelvollista, siedettävää vai syvältä
-oletko fasisti, rasisti vai basisti?
-oletko positiivisen eugeniikan, negatiivisen eugeniikan vai sosiaalidarwinismin kannattaja?
-oletko valtapersoona, vallaton vaeltelija vai valtava ongelma?
-oletko vaaraksi itsellesi, toisille, muutamille, kaikille?
-onko onni paljon rahaa, pahaa, mahaa vai korvissa vahaa?
-tuletko toimeen itsesi kanssa, kaikkien kanssa vai oletko toimeton?
-onko elämän pituus ajallinen määre, matkallinen määre vai aikaansaadun summa?
-kun pohdit elettyä elämääsi, mitä jättäisit tekemättä, mitä tekisit toisin, mitä tekisit lisäksi, mitä et suin surminkaan jättäisi tekemättä?
-opetuksesi nuorille, vanhoille, iättömille, ajattomille?
-kaipaatko rehellisiä työpaikkailmoituksia malliin "haetaan seniori-ikäistä, laiskahkoa, yhteistyökyvytöntä ja kovapalkkaista peukalonpyörittäjää" todellisten ja utopististen "haetaan koulutettua ja kokenutta, nuorta ja innovatiivista joukkuepelaaja, palkka vaatimaton" sijaan?
-oletko läpeensä kyllästynyt lukemaan, vastaamaan tai/ja ottamaan kantaa kaiken karvaisiin kysymyksiin, gallupeihin ja yksilöllisyytesi kopelointin?
Miksi minä tällaisia älyttömyyksiä kirjoittelen? En tiedä, ymmärrä tai tiedosta. Johtunee ehkä siitä, että kävin puhelimessa armottoman puolituntisen, puolin ja toisin heiteltyjä agumetteja ja kysymyksiä sisältäneen verbaalisen kädenväännön Elisa-viihteen tilaamisesta, sen jälkeen teki mieleni jotakin kirjoittaa, kärsikää nahoissanne. Muuten, taistelu tuli hävityksi; kustannusten kasvun ollessa n. 10 egeä kuussa, saan palveluun kuuluvan digiboxin (nykyisen tallentavan roudaan Avokkaaseen, sinnehän hankkiudumme tulevan viikon perjantaiaamuna, ja olemme yli pääsiäisen), nykyiseen tuplalaajakaistan 10:n megan nopeus muuttuu 20:neen megaan ja nettitikun osuus tulee olemaan alle 5 € kuussa, tallennustilaa löytyy, tietyt ohjelmat voi laittaa jatkuvaan tallennukseen, tallennuksen voi ajoittaa puhelimella tai tietokoneella, etc, tulipa mainittua, vaikka enhän minä mikään Elisan myyntitykki olekkaan. (Olen kai joskus maininnutkin kyvystäni muodostaa pitkiä ja selkeitä lauseita; niissähän juoni tuppaa unohtumaan kauan ennen pistettä).
Siis: Älkää välittäkö kysymyksistäni, tilatkaa ElisaViihde! Jos kuitenkin niihin vastaatte, onko 10 pistettä hyvä, keskinkertainen, huono vai arvostelun alapuolinen tulos? Pistelaskun periaatteen saa kukin itse laatia itselleen mieleiseksi. Jos näillä säännöillä ei ole tyytyväinen kyselyyn, kannatta kysyä itseltään, onko kyseenalaista ottaa osaa kyseisen kyselyn kaltaisia kysymyksenasetteluja sisältäviin kyselyihin, varsinkin, jos kysymykset ovat kyseenalaisia?

Kevennys

LISTAUSTA

Olen ilmeisesti tullut elämässäni listausaikaan. Päätin näet aamulenkillä Cohenin Leksaa kuunnellessani koota jonkinasteisen listan suomalaisista henkilöistä, joita kuuunioitan, tai jotka ovat muuten vain mieltäni järkyttäneet. Lista ei ole arvo-, kronologisessa-, kategoorisessa-, yms. järjestyksessä. Lähinnä siinä formussa, kuin he mieleeni tulivat. Aloitetaan nyt kuitenkin vanhimmasta päästä.
Elias Lönnrot (Kalevalan kasaus), Aleksis Kivi, Juhani Aho, Minna Canth, F.E. Sillanpää (suuria kirjallisuusnimiä menneiltä ajoilta. Anekdootti "Taatasta" kertoo hänen jossakin kapakassa kilistäneen lasia lusikalla ja hiljaisuuden saatuaan kysyneen: "Anteeksi, mutta onkohan paikalla ketään muuta Nobel-palkinnon saajaa?" Jatketaan kirjailijalinjalla. Mika Waltari, Väinö Linna, Paavo Rintala, Kari Hotakainen, Risto Isomäki.
Lista jatkuu epämääräisessä järjestyksessä. Olavi Virta, Esko Nikkari, Sulevi Peltola, Veikko Sinisalo. Hiski Salomaa, Vesku Loiri, Tuomari Nurmio, Isokynä Lindholm, Hector, Maarit Hurmerinta, Liisa Tavi. Martti Talvela, Heimo Haitto, Repe Helismaa, Esko Valtaoja.
Urheilijoista aioin muistaa erikoismaininnalla mäkikotka Pauli Vainiota, mäkihypyn akateemista? maailmanmestaria, Mikkelin Lyseon muinaista rehtoria. Hän nimittäin v. 1963 tai 1964 talutti Kalervon Lassin korvasta kansliaan leikatakseen hänen ei kovinkaan pitkän Beatles-tukkansa. Lassi pääsi kuitenkin karkuun, ja muistaakseni hänen vanhempansa, kunnia heille, tekivät päätöksen; siinä opinahjossa poika ei enää jatka. Vajaa 10 vuotta myöhemmin näin kyseisen rehtorin Salpausselän kisoissa mäkikatsomossa. Hänellä oli paljon paljon pitempi tukka kuin Lassilla aiemmin, kaiken lisäksi mini-vogue! Kyllä syletti!
Täytyy toinenkin urheilija mainita, tai ei nimeltä, sillä ei niinkään vähässä määrin orastavan dementian vuoksi olen sen unohtanut. Isä-Erkki vainaja, penkkiurheilija henkeen ja vereen, tämän tarinan kuitenkin joskus minulle kertoi. Hän oli 50-, tai 60-luvulla katsomassa Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelua. Kyseinen keskimatkojen juoksija (hänellä oli ruotsalaisperäinen nimi, sen muistan) verrytellessään ennnen kilpailuaan takasuoralla poltteli, tapansa mukaan! pikkusikaria. Joku valopää oli katsomosta huutanut: "Hei, mitäs merkkiä poltat?" Kys. urheilja oli luonut utelijaan pitkän katseen ja heittänyt vastakysymyksen: "Mitäs matkaa juokset?"  Jos, ja kun, joku tämän virtuoosin nimen tietää, ilmoittakoon minulle pikimmiten. Huom! Juuri nyt syttyi lamppu, etunimi oli Dennis! Ja nyt, n. tunti on kulutut, kun päivitän sukunimen: Johansson. Niin se alitajunta duunaa, joskus kai tuunaakin.
Kun näköjään jo eksyin aiheesta, jätän listauksen tähän, vaikka sinne olisi varmasti vielä vaikka kuinka paljon tunkua. Eikä kenenkään tarvitse pelätä, että lähipäivinä rustaisin seuraavan listan merkittävistä ruotsalaisista, sillä se olisi turhan lyhyt.
Hyväksi lopuksi, konklaavi kokoontuu, eikä Paavo Väyrynen sittenkään ole ehdokkaana! Ja muistakaa, että paisi mielialakysymys, on myös kiinni asenteesta, onko mielesi koleerinen vai naurusi homeerinen.

Suosittelen

NÄKÖKULMAKYSYMYKSIÄ

Moni asia ja sen merkitys riippuu näkijästä, mutta se on myös näkökulmakysymys. Esim. näen hovioikeuden suomalaisen oikeusvaltion tuomioistuistuimista keskimmäisenä ja arvovaltaisena. Kuitenkin joskus näkökulmani on sen kaltainen, etten tiedä, onko kyseessä hovi- vai huvioikeus.
Valtaosa ihmisistä pitää tappamista vääränä ja valitettavana, mutta joskus näkökulma kallistuu erinäisiä piiruja, jolloin siitä tuleekin sallittua ja tarpeellista. Tästä aasinsiltana; sodassa ensimmäinen häviäjä on aina  totuus.
Valhe on yleisesti tuomittavaa, mutta tietystä näkökulmasta se muuttuukin äkisti totuuden säätelyksi.
Jyrkkä rasimin vastustaja saattaa joskus ohittaa romanikerjäläisen kuppiin pää etuoikeaan kääntyneenä ja sikarasisti yhtyä äärifeministin kanssa.
Periaatteet on luotu pitäviksi, mutta näkökulman niin vaatiessa elastisiksi.
Kristillinen vakaumus ei käsittääkseni salli itsensä ylentämistä, mutta näkökulma sillä taholla on usein privilegionistinen? (onkohan tuollaista sanaa olemassakaan?). Taas aasinsilta; vanha havaijilainen sanonta: "Ihimisellä, joka pitää itseään toista parempana,ei sellaista olekkaan".
Siinäpä sitä löpinää lauantakiuamuun. Nyt lähetään rouvan kanssa lumikenkähommiin.

VALINTOJA

Arvovaltainen viisihenkinen raati on valinnut vuoden henkilöitä eri kategorioista. Raadin kokoonpano:
Jäsen 1 Pertti Lehkonen, jäsen 2 Pertsa Lehkonen, jäsen 3 Lehkosen Peppe, jäsen 4 Lenku Lehkonen, jäsen 5 Pietari Lehkonen. Puheenjohtajavuorossa on tänä vuonna Lehkosen Peppe.

Välistävetäjä: Wincapita                           Besservisser: Timo Soini
Karppaaja: Karpela, Tanja                       Skarppaaja: Annan mäyris Helmi
Larppaaja: Miina Manninen                      Tukiainen: Tukiainen, Johanna
Spuge: Harri Olli                                      Onnenonkija: Big Brother
Mytomaani: Norjan hiihtoliitto                   Pragmaatikko: Paavo Arhinmäki
Slurba: Lehkosen Peppe                           Bilettäjä: Samppa Linna
Luuseri: Pelicans                                       Limbo: Hevosenlihakohu
Limboaja: Annan mäyris Helmi                  Despootti: Bashar Al-Assad
Filantrooppi: Annan mäyris Helmi              Misantrooppi: Noro-virus
Visionääri: Esko Valtaoja                          Flanööri:  Pertti Lehkonen

Valintoja voi kritisoida klikkaamalla alla olevaa "kommentoi" kohtaa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Tehdyt valinnat ovat vahvistetut ja lainvoimaiset.

Yst. terv. erovuorossa oleva puheenjohtaja Lehkosen Peppe

Valinnoissa loistanut Annan mäyris Helmi

VANHAHTAVIA KÄSITTEITÄ, PIENI OPPIMÄÄRÄ

Separaattori, kultivaattori, hankmo, äes, setolkka eli sila, varsta, talikko, piilu, petkele. Ottoset, sekametelisoppa, veripalttu, pottuvoi, rasvaleipä, korvike, pettu, kurri, kirnun mäntä. Tikkuri, slipoveri, raappahousut, molskihousut, damaskit, töppöset, vanttuut, kintaat. Marras, kesanto, äpäre, hieho, maitolaituri, keinosiementäjä, jääkellari. Virsta, kyynärä, raitio, purilaat, peninkulma, onnikka, pirssi. Prännäri, tulus, pärepihti, vuoliainen, rive, varpaluuta. Sianpieremä, perräiset, suden hetki, ettone. Mulkkumarkkinat, rotvalli, klosetti, pirttihirmu, tuulella käypä. Sirtomaatavarakauppa, sekatavaraliike, vaatehtimo, kielolaki, pitkäripanen, tikkuviina, tupsluikkari. Lesti, naskali, puolipohja. Iskukoukku, tuura, lyly, kalhu, tiera. Luunappi, sormikoukku, karttu. Sentraali, pehtoori, torppari, rustholli, auksiini. Jätkä, kankimies, keksi, sutari, kymppi, tulipiippu. Letukka, Volga, Popeda, Humberi, Sisu, Jawa, NSU, akantappaja, munamankeli. Kansainliitto, akselivaltiot, Emola Gay, Manhattan projekti. Kinkerit, ompeluseurat, merimieskirkko, kiertokoulu, kansalaiskoulu. Esko Kivikoski, Hardy Tiitus, Viisasten kerho, Tupla tai kuitti, TES-visio, Rin Tin Tin, Pecos Bill, Davy Crokett, gid up Myrskytuuli. Fortuna, korona, kyykkä, karttu. Joka Poika-lehti, Iltaset, Iskelmä-lehti, popsävel-65. Sir Henry and his Butlers, Troggs, The Pretty Things, Onni Gideon, Kristian, Ann-Christine, Peter Sarsted, Don McLean.
Siinäpä, mitä mieleen pilkahti ensi alkuun. Jos olet yli 60 v. ja vieläpä maalla syntynyt, tiedät lähes jokaisen tarkoituksen.
Jos olet keski-ikäinen, ja tiedät melkein jokaisen, on sinulla yleistietoa.
Jos ole nuori aikuinen, ja tiedät melkein jokaisen, olet sivistynyt ja paljon lukeva persoona.
Jos olet alle 20 vuotias, ja tiedät lähes jokaisen, et ole todellinen.

MITÄ OSTAT, MITÄ MYYT?

Valtaosa väestöstä ostaa ja myy. Normi-ihminen ostaa päivittäin. Ostaa ruokaa, juomaa, tupakkaa. Ostaa siivoustarvikkeita, bensaa, pysäköintiaikaa. Ostaa vaatteita, koruja, hygieniatuotteita. Ostaa suksia, steppereitä, sykemittareita. Ostaa huoneistoja, osakkeita, oblikaatioita. Ostaa lääkkeitä, luontaistuotteita, seksileluja. Ostaa onnea, kauhua, pelkoa. Ihminen on luotu ostamaan; jos tarjontaa on, hän ostaa, vaikkei niin kovin tarvitsisikaan. Varsinkin, jos kokee saavansa halvalla.
Lähes jokainen myös myy jotakin. Joku myy hyödykkeitä, lomamatkoja, elokuvalippuja. Joku myy mielikuvia, unelmia, onnellisuutta. Joku myy aatteensa, toverinsa, kunniansa. Joku myy päätään, käsiään, jalkojaan. Joku myy ruumistaan, persettään, itsekunnioitustaan.
Maailmassamme on kaikkea ja kaikki kaupan, hinta kun sorvataan kohdalleen. Joku myy isoäitinsä viinapaukusta, jos vain onnistuu löytämään ostajan. Joku taas ostaa ääniä ja kannatusta, myyjiä kyllä löytyy. Huomattava määrä ihmisiä myy sielunsa (olemassaoloa ei varmennettu) paholaiselle (olemassaoloa ei varmennettu). Joku ostaa tai myy taivasosuutensa (olemassaoloa ei varmennettu). Joku myy lapsensa, koska joku toinen on tämän valmis ostamaa. Joku myy ihmisten sisäelimiä, aseita, väkivaltaa. Joku myy suojelua, turvallisuutta, koskemattomuutta. Joku myy huumeita, koska löytyy joukko lähimmäisiä, jotka niitä tarvitsevat.
Jos istut ryysyissä jalkakäytävän laidalla kerjäten, myyt sääliä voidaksesi ostaa ruokaa. Hyväntekeväisyysjärjestöt myyvät eettisiä ja humaanisia porkkanoita, niiden ostajat ostavat sosiaalista omaatuntoa, aivojen perukoilla häiritsevänä kuuluvan piipityksen hiljentäjää.
Kun tässä maailmoista parhaassa jotakin haluaa, joku sen määrätyllä hinnalla hankkii, kysynnän ja tarjonnan laki toimii aina. Kaikkea on, kaikkea saa, kun ehdot täyttyvät.
Vaikeaa kuvitella nykypäivänä tilannetta, että löytyisi joku, joka pystyy olemaan ostamatta tai myymättä mitään. Olkoon vaihtovälineenä raha, palvelus tai omaisuus, kauppa käy, asiakkaita riittää.

Hanelin kanssa oltiin v. 1992 ostettu  aikaa käyntiin jänkhässä kahvilla. Moni varmaan huomaakin, että taustalla siintää Kaskimus Tsieskuljavri Utsjoella. Senhän erottaa Pajimus- ja Vuolimus Tsieskuljavrista siitä, että se sijaitsee edellä mainittujen välissä. Ja tietysti myös siitä, että me, jotka tiedämme, missä olemme, istumme siinä kahvia keittelemässä. Meillä näkyy olevan käytössä kolmen kourallisen pannu, johtuen seikasta, että Lapissa ei muita pannuja tunnetakkaan. Tulihan asia nyt varmasti kaikille ymmärretyksi?