ESTERI ESTELI

   Meni hänekseen tämä päivä. Esterin takalisto oli sitä mieltä, että ei ole ulkomaalauskeli. Lattian huussista sentään värjäsin pariin kertaan. Eli valmius pöntön siirtoon on olemassa. Pitää kuitenkin aamulla sadetutkia tutkia. On hyvä tutkia tutkia, jos haluaa osviitta sadepilvien liikkeistä. Onko muuten oikea sanajärjestys tutkia tutkia, vai tutkia tutkia? Tutkimisen arvoinen kysymys. 

  Eilen käytiin Voken ja Urkin kera kylillä. Sörnäytettiin heidän mökilleeen, jatkettiin isolla Busterilla. Anttolassa oli vissiin jotkut venetsialaiset. Kun mentiin, oli parit hollolalaisetkin. No, tiijä venetsialaisista, mutta pienimuotoiset markkinat siellä oli. Joku One man band soitteli viihdykkeeksi, harvoja myyntipöytiä, ihmisiä muutama kymmen ennen kuutta, vieraslaiturissa jokunen vene. Ei kovin räyhäkkä meininki. Tosin markkinat olivat loppumassa, liekö päivemmällä ollut tungosta? Ilma ainakaan ei ollut huono. 

  Torilta hiippailtiin Poijuun. Hyvä ajoitus, ei juuri ketään asiakkaita, saatiin heti tilaus tehtyä. Pian sen jälkeen alkoi porukkaa valumaan terassille. Söimme Poijun burgerit bataateilla. Paikan burgereita olen kuullut kehuttavan. No, ihan kelvollinen, ei mitenkään mieleen jäävä. Tosin minua ei voi pitää burgereiden erityisasiantuntijana. Suoraan sanottuna voisi kahden burgerin ja kahden oluen hinnalla, 48 €, saada jostain rahoilleen parempaakin vastiketta. Mutta Anttolan ainoaa kesäterassia (jaa, Anttolan Hovista en tiedä) kannattaa kannattaa. Enkä tällä kertaa puutu sanajärjestykseen. 

  Illemmalla olisi ollut ilotulituskin, mutta ilo tuskin olisi ollut pimeässä ajamisen väärtti, joten syötyämme, hetken tarinoituamme, jätimme metropolin. Moisalan rannassa olitiin 19.51. Muistan ajan, koska katsoin kelloa, sanoin: "Hyvä aika, miun syntymävuosi!"

  Nyt hieman jätepoliittista asiaa. Maksamme, kuten kaikki kesäasukkaat, jätemaksua jotain 70 €/vuosi. Jätepiste on Maljalantien laidassa Aution kohdalla. Siellä on kesäisin kaksi siirtolavaa sekajätteelle, ja ne ovat viikonlopun jäljiltä yleensä ääriään myöten. Anttolan liepeillä on useampikin paikka, minne voi viedä metalli-, lasi-, kartonkijätteet kierrätettäviksi. Tänä kesänä myös yksi paikka muovijätteille. Mikäpä minä olen sanomaan, mutta sanon kuitenkin: jos vähän useampi näkisi sen pienen vaivan, että erottelisi jätteet, veisi ne oikeille paikoille, niin nuo sekajätelavat täyttyisivät melko harvoin. 

  Selkokieliuutisia mukaellen: Nyt uutisia kesäkurpitsasta. Meillä on kolme kesäkurpitsaa kasvamassa lavalla. Sato alkaa olla lopussa, mutta on niitä tullut! Niitä on syöty keitossa, grillattuna, säilylkkeenä, niistä on tehty lasagnea, ne ovat olleet lisänä monessa ruoassa. Voke toi heidän meillä käydessään kesäkurpitsakakkua. Se oli hyvää. Hilppa teki eilen kesäkurpitsapiirakkaa. Siitä tuli vähän kuin leipää. Päällä kurpitsansiemeniä. Terveellistä. Tänään Hilppa pyöräytti kaakao-kesäkurpitsakakun. Tuskin maltan odottaa kahviaikaa!

  Lopuksi uutisia mielentilasta: Onko Esteri saanut minut negatiiviseen mielentilaan, kun arvostelen Poijun hintoja, ihmisten jätekäyttäytymistä? Ei ole. Uskon, että Poijun hinnat ovat sillä tasolla kuin pitääkin, jotta terassin pitäminen on kannattavaa. Uskon myös, että hiljalleen Aution tienhaaran jätelavojen tyhjennyssykli hidastuu. Kyllä ihmiset tapojaan muuttavat. Joitakin jääriä lukuunottamatta. Mutta jatkakoot he valitsemallaan tiellä, vaikka se ei kaikkien sitä kulkiessa viekään parempaan maailmaan. 

  Esterin vika on kuitenkin se, että taas kirjoitan. Joten valitukset pyydän toimittamaan suoraan hänelle. 

Syys saapuu vaivihkaa, saksankirvelin mielestä on jo saapunut.

LAUANTAI

  Eilen tehtiin Sammy Babitzinit: oltiin Mikkelissä. Hilppa kierteli Urpolan koulua parin kaverinsa kanssa, minä kulutin aikaa torilla. Yllättävän paljon oli ihmisiä liikkeellä; autoja kadunvarret pullollaan, torilla kuhinaa. Hetken äimisteltyäni tajusin, että oli perjantai, iltapäivä. Yleensä kaupungissa käydään puolen viikon maissa ja heti aamusta. 

  Tänään jatkui huussihomma maalauksella. Minä vetelin ulkopuolia...

...Hilppa sisäpuolta. 

  Mikäli teistä näyttää, että huussi on kenossa pohjoiseen, niin ei se mitään. Minustakin näyttää, kun kuvaa katselen. Voin kuitenkin vakuuttaa, että puhelin on ollut kuvaajalla vinksallaan. Noin paljon vinoon en sentään tekisi, vaikka tällä tontilla ei juuri suoraa kohtaa löydy, ei mistään rakennuksesta. 

  Nyt on kahteen kertaan värit vedetty. Huomenna lattia, vuorilaudat ja nurkanpäät. Lattia varmasti, muut säävarauksella. Alkuviikosta pääsee sitten pöntön siirtämään uuteen osoitteeseen. 

  Joku saattaa ihmetellä, miksei räystäslautoja ole laitettu? No siksei, että huomenna maalaan ne irrallaan, kun avaan oikeanvärisen purkin. Eikä kattokaan ole valmis, aluskate vasta. Se johtuu siitä, että vasta pöntön asennuksen jälkeen teen reiän tuuletusputkelle, laitan sen paikoilleen. Sitten kate ja putken juuren tiivistys. 

  Meidän sosiaalinen elämämme alkaa hakea vertaistaan. Tänään mennään Voken ja Urkin kanssa käymään Poijussa. Voke soitteli, kysyi mukaan. Poiju on kuulemma viimeistä iltaa auki tälle kesälle. No mennään. Vois syödä vaikka hampurilaiset. Ilotulituskin kuuluu olevan. Tai no, kuuluu ainakin, jos sitä jää katselemaan, tuskin Avokkaaseen saakka kuitenkaan. Näinköhän ne alkaa Poijussa sinuttelemaan? Johan tää on toinen kerta; käytiin kesällä Tainan ja Hanelin kanssa pikaisilla. 

  Ilmat ovat nyt Peppen mieleisiä. Ei ole liian kuumaa, hyvä puuhailla. Ja mitä parhaimpia kelejä maalaukseen. Huomenna on kai sateenuhka olemassa, mutta ensi viikko pitäisi sitten olla tällaista, eli vähän alle 20 astetta, puolipilvistä. Kelpaa puolukkaan lähteä. Olettaen, että huussirojekti saa onnellisen päätöksen. Ja miksei saisi? Ainakin sellaista saatte lukea. Totuus on joskus muuta kuin sanotaan. Vikaiskaapa uutisia. Puolet ihmistä puhuu sontaa, loput vähintään tiirailee omanväristen lasien takaa. Vaikka uskallan minä sen kertoa, jos persilleen menee. Mutta mikä menisi? En sentään ylösalaisin tynnyriä asenna? Tuumi maalari-Peppe huilatessaan.

KUUDEN TUNNIN TYÖAIKA

  Olen siirtynyt pääministerin uumoilemaan kuuden tunnin työaikaan. Eilen meni tosin lähes seitsemän, mutta tänään kompensoin: reilut viisi. Minulle asia kuuden tunnin työaikaan siirtymisen suhteen on takaperoinen. Normaalisti saaressa hommailen aamupäivän, eli neljä tuntia. No, joskus, mikäli asiat vaativat, myös kahdeksan, tai vaikka kymmenen. Eikä Sanna Marin eläkeläisten puuhastelun kestoa puheillaan ole tarkoittanut. 

  Eilen sain tosiaan rungon tehtyä, vesikatteen huussin päälle. Tänään naplikoin lattian ja raput, asensin oven, sekä vetelin homeenestoaineen pintaan. Aika rimpuloista ovat nämä paketit tehty. Ovenkarmi ja sen kiinnitys jotakin mainitakseni. Saattaa ovi paikallaan kuitenkin pysyä. Harvemmin puuceestä ovet paukkuen lähdetään. Kiireellä toki joskus mennään. Malttia siis kaikille hätääntyneille suosittelen. 

  Huomenna onkin vapaapäivä rakennustöistä. Aamulla täytyy nostaa loput perunasta, sillä toista viikkoa sitten niitin lakastumaan alkaneet varret. Sitten saunotaan itsemme puhtoiseksi, lähdetään päivällä Mikkeliin. Hilppa menee yhden, ehkä useammankin, tuttunsa kanssa käymään purkutuomion saaneella Urpolan koululla. Siellä he aloittivat opintiensä, kuten lukuisa määrä mikkeliläisiä vuosikymmenten aikana. 

  Minen tiijä, menekö mukaan? Siis koululle. En sitä ole koskaan käynyt. Anttolan kirkonkylän koulu oli minun kouluni. Kun se purettiin, ei kukaan kysellyt, että tulisiko joku muistoja verestämään? Rastaan pojat purkivat, hirret menivät uusiokäyttöön. No, on sen tilalle rakennettu koulukin jo purettu. Eikä tainnut paljoa mennä uusiokäyttöön? Suomenmaassa on kouluongelmia, ongelmakoululaisia. Mikä kumma siinä on, että hengitysilmavaikeudet ovat niin yleisiä, sekä uusissa, vanhoissa, että saneeratuissa? 

  Huussirojekti jatkuu lauantaina. Hilppa tyhtyy maalaamaan sisäpuolta, minä ulkoa. Kunhan värit on pariin kertaan vedetty ja kuivat, on esissä pöntön juhlallinen vaihto. Juhlalliselta ei ehkä tunnu sen tyhjentäminen, irottaminen vanhasta paskiosta, sekä pesu. Juhlallista on se, kun kompostipöntön tiputtaa uuden huussin lattian läpi, sihtailee paikan tuuletusputkelle, tekee reiän, asentaa putken. Ja tietysti koeistuu, sekä arvioi lopputuloksen. 

  Sitten on vielä jäljellä kate, räystäslaudat ja -listat, sekä polun betonilaattojen asennus. Ja vielä joutoaikoina ympäristön siistiminen. Ei nämä eläkeläisten hommat puhaltamalla tule tehtyä. Varsinkin, kun täytyy verkkoja laitella, puolukoita kerätä. 

  Kasvulavoilta ei enää juuri tule korjattavaa. Tomaattia on rutosti, kypsimistä odotellaan. Sen verran ollaan maisteltu, että kaupan valikoimat saavat nöyrtyä. 

  Tämä juttuhan tuli vajaassa tunnissa naputeltua. Kohta juodaan kahvit. Omenapiirakalla. 

Lopuksi illanvaloa eiliseltä...

...ja aamunvaloa tältä päivältä.

MAAILMALLA, MAAILMALTA

  Valko-Venäjällä kansa protestoi melko rauhallisesti, Lukašenka heiluu rynkyn ja luotiliivien kanssa barrikaadeilla. Vaikuttaa enemmän etelä-amerikkaisen valtion meiningiltä viime vuosituhannella kuin eurooppalaiselta tasavallalta. Näinköhän Aljaksandr Ryhoravitš joutuu viimein nöyrtymään, vai onko ase oikeasti hänen ratkaisunsa?

   "Perinteisempi hallinto ei olisi tähän pystynyt",  puolusti Trump koronakriisin ja talouden hoitoa puoluekokouksessa. Ei varmaan. Perinteisempi hallitus olisi hoitanut asiat säällisesti.

  Venäjän liittovaltiossa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyille juotettiin ilmeisesti myrkkyä. Sauli Niinistön uutisoidaan pirauttaneen Putinille, jotta Navalnyi saataisiin Saksaan sairaalaan. Sale voisi vähän pirautella ison veden yli myös, kun hänen sanansa on noin painava. 

   Yhdysvalloissa Wisconsinin osavaltio on kutsunut kansalliskaartin joukot Kenoshan kaupunkiin, missä on syttynyt laajoja mellakoita, kun poliisi ampui lukuisia kertoja 29-vuotiasta mustaa miestä selkään. Mies oli ollut nousemassa autoonsa, missä istui kolme hänen alaikäistä poikaansa. Liipasinherkkyys USA:ssa on sitä luokkaa, että sen jäykistäminen vaatii aikaa ja työtä. Monen osalla jopa kipsiä käteen.  

  Viisikerroksinen asuintalo sortui maanantaina Mahadin teollisuuskaupungissa, noin 170 kilometriä Mumbaista etelään. Sortumisen syystä tai kuolonuhrien määrästä ei uutisen mukaan ole vielä tietoa. Luultavasti syy ei kuitenkaan ollut betonin jäätyminen, kuten muinoin 1963 Lahdessa. No, Lahdessa ei myöskään tullut kuolonuhreja. 

 Koronatestausten kaupittelulla yritetään kalastella ihmisten maksutietoja ja päästä kiinni tilillä oleviin rahoihin. Kyllä ihminen on raadollinen elikko; lajikumppanien pelkoa ja tietämättömyyttä käytetään sumeilematta hyväksi. Jos en olisi näinkin maltillinen maallisissa, kuten taivaallisissakin, jos niikseen tulee, rangaistuksissa, sanoisin, että munat valtiolle ja linnaan. Niin muistaakseni ennen sanottiin. Mutta en sano, kerron vain, mitä sanoisin, jos...

  Nuo kaikki uutiset ovat ylen sivuilta enemmän tai vähemmän sanatarkasti lainattuja. Ei riitä koronapandemia toisine aaltoineen, paskaa tapahtuu ilman luonnon kehittelemiä vitsauksiakin. Ylen pääsivuilta kun katselee otsikoita, lukaisee sisältöjä, niin muutamasta kymmestä ei montaakaan positiivista juttua löydä. En edes viitsi mennä koluamaan muitten medioitten sivuja, vaikka niistä saattaisi tekopirteitä vedätyksiä julkkiksista ja muista hörhelöistä löytyä. Maailmankuva on synkkä, synkkänä saa pysyä. 

  Jos omaa elämää tarkkailee, näkyy sentään tuiketta räppänässä; huussin rikkoutuneet osat korvattiin uusilla, pääsen sitä rakentelemaan. Ja pian puolukkaan pääsee myös. Joten ei maailma aivan vinksallaan minun vinkkelistäni ole. Joskin välillä ahdistaa. 

  Tähän kohtaan yleisluontoinen tiedustelu: Jos jollakulla on tietoa myytävänä olevasta venetrailerista, antakaapa vinkkiä. Olisin halukas ostamaan halvan sellaisen. Ei tarvitse edes olla rekisterissä. Se tulisi ainoastaan veneen talvisäilytykseen, eli nostoon Hanelin rannasta, missä vene saisi hibernoida trailerin päällä presulla huputettuna. Etsin eilen netistä sellaisia, siis trailereita. Tori.fi:ssä löytyi yksi. Hinta oli kohdallaan. Mutta kun sain myyjään yhteyttä, ilmeni, että traileri on Kerimäellä, eikä sitä voi siirtää, kuin traktorin perässä. Olisihan Hanelilla traktori, mutta en taida lähteä liki puolentoistasadan kilsan päästä hakemaan. Vaikka ehtisi siinä körötellessä kuunnella spotifyltä ison osan Dylanin Bobin tuotannosta. 

  Joo, tänään palataan Anttolaan. Huomenna varmaan alkaa huussin kasaaminen. Raporttia saattaa tulla, siitäkin asiasta. Eli tuolla pian ollaan:

VIERAILU

Perjantaina saatiin vieraita. Moisalat usmuuttivat uudella veneellään laituriin vähän kahden jälkeen. Ilma suosi tilaisuutta. Tervetuliasimalja napattiin pihalla.

   

Pihalla myös ruokailtiin. 

  Omia pottuja, fetasalaattia, sienisalaattia, papin silliä, kokonaisena grillattua possun sisäfileetä, hökskekurkkuja, valkoviiniä rouville, punkkua miehille. Kuvassa mahat pullollaan sulatellaan ruokaa.

  Kahvit nautittiin verannalla. Tässä isäntäväki ihailee Vuokon tuomaa kesäkurpitsakakkua!

Jota Hilppaa ensimmäisenä pääsi leikkaamaan. Hyvää oli kakku. En ihan heti olisi arvannut tarveaineita, mutta ei tarvinnut, sillä tieto oli ja aiemmin kiirinyt korviimme. 

  Vähän konjakkia myös kahvin kera nautittiin. Mukavaa oli porista. Voke ja Hilppa ovat nuoruuden aikaiset sydänystävät. Toki minäkin Voken tunsin. Urkin ole vasta viime vuosina oppinut paremmin tuntemaan. Mukavia ihmisiä. Aika kului kuin siivillä iltahämärän laskeutumiseen saakka. 

  Uudelleen viritetty ystävyys on saanut elää toista kukoistustaan. Joka kesä on tarkoitus yhdessä syödä ja viettää hyvää aikaa. Toissakesänä Moisalat kävivät täällä, ihan pistäytymässä, me heillä Paajalansaaressa. Viime kesänä illanistujaiset olivat heillä, nyt meillä. Ja perinne tulee jatkumaan. Ei meillä liikaa ystäviä ja kontakteja ole, joten niistä on pidettävä kiinni. 

  Huomenna ajetaan taas Hollolaan. Hilpalla on lääkäriaika tiistaina. Välillä vihoittelevaan selkään apua on hakusessa. Viedään samalla vesinäyte Lahteen labraan. Haettiin näytepurkit Anttolatalolta. Ne voi lähettää postissa, mutta huomasimme, että osoite on Lahteen. Postia mollaamatta voin sanoa, että nopeammin ovat perillä itse toimitettuna. Ei olla muutamaan vuoteen testattu. Edellisellä kerralla joukossa oli jotain mikrobeja, ja vettä ei suositeltu juotavaksi. Talousvetenä ollaan koko ajan käytetty, mutta juomavesi ollaan kuljetettu tänne. Kaivovesi on kirkasta, ei haise, eikä maistu muulta kuin vedeltä. Katsotaan, mitä sieltä nyt löytyy. Jos yhä pintavettä sinne pääsee, on kai tehtävä saumojen tiivistys. Tai sitten investoitava porakaivoon. 

  Huomenna ajetaan Piskolan kautta, kerätään ainakin ämpärillinen omenoita soseeksi. Ehditään huomenna tehdä, eli Hilppahan ne valmistaa. Minulle lankeaa vain purkkien hakeminen ulkovarastosta. Ehkä apuani tarvitaan myös tratin pitämisessä, jos on epäsopivsn kokoinen suuaukko purkissa. Saavat sitten soseet jäähtyä yön yli, pääsevät jääkaappiin odottamaan marraskuuta ja kaurapuurokauden alkua.

  Perjantaina tulivat muuten uudet alahirret huussiin. Sain torstaina sähköpostin Taloon.comista. Siinä kerrottiin, että valmistaja pahoittelee tapahtunutta, toimittaa uudet, ja että ne ovat perillä jo ehkä perjantaina. Minähän en siihen ihan uskonut, mutta niin vain soitti Kiidon Kake, tai ainakin Kaken kuski, kymmenen maissa, että hän ajelee jo Maljalantiellä. Ensi viikolla pääsen kokoamaan. Tai säävaraus pitää laittaa. Pari päivää saisi olla mielellään poutaa. 

  Kauniiksi muuttui ilma tänäänkin. 15 milliä eilen ja yöllä sateli. Luonto on hyvillään. Tomaatit alkavat hiljalleen kypsyä. Täytyy ennen kotiin lähtöä kerätä kypsemmmästä päästä sisälle, etteivät tipu ja joudu väärinkäytöksen kohteeksi. 

  Sellainen kuvakirjan tekele nyt. Aamulla etteenpäin!

POSTIKORTTI

 Kesä jatkuu, ainakin pari päivää vielä. Erikoinen loppukesä. En ole yli viikkoon käynyt sienessä! Elokuussa! Kieltokin on yhä voimassa, paitsi päivittäiseen tarpeeseen poimimisen kohdalla. En ole kuitenkaan mennyt edes katsomaan. Ei ole satanut yli viikkoon, joten tuskin edes olisi paljon mitä kerätä. 

  Silloin, kun sieniä oli, ja kielto oli päällä, eli elokuun akupäivinä, kävin uhmakkaasti reissun vanhoilla sienimestoilla. No tulihan noita. Eiku soittamaan metsän keskeltä ystävälleni taiteilija Paul Meinanderille. Tiedän, että Paul ja kumppaninsa Pirjo, tuttavallisemmin frau Müller, ovat vilpittömiä sienten ystäviä. Sain yhteyden, ja Paul ilmoitti kysymykseeni "onko sienennälkä?" "toki on!" Siis sovimme, että he tulevat Mikkelin torille sovittuna aikana noutamaan lähetyksen. Pystyin kevein mielin kotiutumaan sienihivakoiden kera.

  Parin päivän kuluttua, viikottaisen kauppareissun yhteydessä, sitten torilla tavattiin. Paul, taiteilija kun on, oli taiteillut kiitoskortin. 

  Kortissa heidän kissansa Major Tom ihailee kanttarellisatoa. Lukaisimme kortin, kiitimme, laitoin laukkuuni. Saaressa ripustin sen nuppineulalla seinälle. Myöhemmin, päivänä muutamana, otin kortin, tarkempaan syyniin. Vasta silloin tajusin, että Paul oli ollut mahdollisimman virallinen. Oli postimerkki (25 p), oli leima (lähetetty Otavasta 4.7 1965). Ketä postimerkki esittää? Urkki se ei ole, kai? Jykeväleukainen merkittävä vaikuttaja kuitenkin, oletan. Joko Paul on selvänäkijä, tai sitten on tapahtunut tahallinen tai tahaton erhe leiman päivämäärässä. 4. elokuuta sovimme tapaamisen, 6. elokuuta tapahtui sienten ja kortin vaihto Minnan torikahvilassa. Tarkemmin katsoen kortin tekstissä lukee 6. 8.  Näinköhän Paula on leiman rustannut mielessään mahdollinen filateelinen arvonnousu?

  Erityisen otettu olen osoitteesta. Herrasväki kuuluu ajan (1965) henkeen, Kesäparatiisi No. 1 tähän päivään. Meille tämä paikka on Kesäparatiisi No. 1! Paul lieneen sen verran jaksanut blogejani lukea, että asia on hänelle valjennut.

  Syy siihen, että kirjoitan näin ap., löytyy siitä, että ip. meille saapuu vieraita, ja en ole viitsinyt mihinkään erityiseen hommaan ryhtyä. Kohta pitää kaivaa potut valmiiksi, otaa kesäkeittiön pressuovi pois, ehkä hieman siistiä paikkoja siellä. Samoin täytyy kantaa tuolit pihan pöydän ääreen. Ilma on sen kaltainen, että ulkona syödään. Siinä mielessä hyvään rakoon sattuu tämä vierailu, joka on siirtynyt, kuten yleensä, näin kesän lopulle. Niin se menee; alkukesästä on puuhaa vaikka kuinka, heinäkuussa ovat Tiilikaiset yleensä täällä aika paljon. Kuin luonnostaan on sopiva hetki rentoutua hyvässä seurassa vasta loppukesästä, tai alkusyksystä. Sama juttu lienee vierailijoilla. 

  No niin, perunapelto kutsuu. Raportia tulevasta joskus tulevaisuudessa. Vielä aamuinen kuva rannalta.

MUIKUT JA TOMAATIT KYPSYY, MINÄ EN

   Kesä jatkuu lämpimänä. Sopii se minulle, en ole vielä kesään kypsynyt, niin syysihminen kuin olenkin. Tomaatit saattavat ainakin jossain määrin ehtiä kypsymään, kuten minäkin, jos hellettä tarpeeksi kauan kestää. Ei liene pelkoa? Joka tapauksessa kypsyvät muikut savupöntössä. Ne toki kypsyisivät viileälläkin kelillä. 

Eilen laskettiin naapurin kanssa verkkoja; hän pari harvaa, minä pari muikuille. Hannun harvoissa oli yksi siika, minun muikkuverkoissani tuollaiset 150 mujetta. Siis Voke, jos tään luet: ÄLÄ TUO MUIKKUJA!

  Hannilat ottivat muikuista vain kerta-annoksen, koska lähtevät huomenna käymään kotonaan. Naapurisaaren Juha oli paikalla, hänelle vein yhden miehen yhden kerran paistmuikut (20 kpl, Juha on iso mies). Hilppa paistoi meille lounaaksi sopivan määrän, loput savustin. Onneksi ei ollut enempää. Mietin jo, että pitääköhän kysäistä Hanelilta, että onko muikunnälkä? Olisi se ollut suorastaan pyhäinhäväistys: Minä viemässä Hanelille muikkuja!

  Perjantaina meille tulee vieraiksi tuttuja. Jokakesäinen tapaaminen on traditio, ollut käytäntönä jo vuodesta 2019! Niin tuttuja kuin ovatkin, oli muutaman vuosikymmenen tauko säännöllisissä tapaamisissa. Toivottavasti kaikki jumalat ovat armollisia, jotta uudelleen alkanut lähempi ystävyys, sekä kesäiset illanistujaiset, jatkuvat vielä kauan. 

  Koska meille tulee perjantaina tuttuja vieraita, lähdemme huomenna Mikkeliin. Vierailupäivää ei oltu löyty lukkoon, kun maanantaina saareen tultiin, joten varautuminen jäi tekemättä. Ei kai isoja hankintoja tarvita? Jotain grillattavaa, viiniä Alkosta, ehkäpä konjakkia kahvin kera. Ja muutamia betonilaattoja uuden huussin polulle aseteltavaksi. Sen huussin, jonka aloitushirret ovat hänessään. Eilen kyllä sain mailin, missä kerrottiin, että valmistaja lähettää uudet tilalle, mutta aikataulusta ei ollut tietoa. Tarkennukseksi mainitsen, että nuo betonilaatat eivät mitenkään liity tuttujen vieraiden visiittiin. Ei ole aikomustakaan laittaa heitä polkua kiveämään. 

  Loppukesän tunnelmia on ilmassa. Illalla, yöllä, aamulla, on niin hiljaista, että korviin koskee. Eikä paljon äänet häiritse päivälläkään. Muutama vene saattaa ohi usmuuttaa. Lokit sentään aina hullaantuvat, kun verkoilta tullaan. Mistä ne osaavatkin ilmestyä oikeaan aikaan. Perkeet olen niille perkeleille yleensä syöttänyt. Ja joskus lahnanlaput, tänään pari kiiskeä. Melkein veikan voin lyödä siitä, että ainakin yksi lokki on aamulla laiturilla päivystämässä. 

  Paistmuikut juuri kaivettujen siiklien kanssa on mahassa. Montas söit? Yksitoista söin. Sopivasti, mutta ei ylen. Nyt jaksaa kirjoittaa. Tai on jaksanut. Asiat alkavat olla siinä. Loppu on muutamaa kuvaa vaille. 

  Tässä villi viimarjapuska aitan takana. Ei ole iso, mutta marjat ovat ainakin kypsiä. Kumma, ettei ole linnuille kelvannut. Kuitenkin ovat pihalta kuusaman marjat napsineet pois tiehensä. 

  Tämä on vertikaalisesti lavea näkymä villin viinimarjan kasvuinsijoilta tiirailtuna.

En malta olla loppuun laittamatta kuvaa "rinsessa" Iiriksestä.

EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA

  Eilinen päivä meni Espoon suunnalla. Liisa sai nimen, juhlaväki ruokaa ja kahvia. Helteisessä säässä juhlittiin. Kuvassa Liisa sylikummi Annin sylissä, Iiris kuivaa kastevettä lopulla seremoniaa jo pitkästyneeen Liisan päästä.

Hanelin tytöt Katriina ja Anni hulluttelevat Iiriksen kanssa.

  Mukavasti meni juhla. Meillä vierähti iltaan, kun autettiin paikkojen siivoamisessa. Hyvin ehdittiin, ennen kuin Katriinan bussi 20:30 lähti Lahdesta Mikkeliin. 

  Kun me juhlimme Espoossa, oli Piskolassa toisenlaiset kemut: suunnistuskisat. Medilaser-suunnistus oli kyseessä. Naisten ja miesten viesti, sekä avoin kuntosuunnistus samoilla rasteilla huippu-urheilijoiden kanssa. En ole tarkemmin udellut, mutta hyvin kai oli kisatapahtuma sujunut. Tietysti, sillä Haneli oli ampunut lähtölaukaukset kisaan! Vaikken ole alan miehiä, luulen, että rata on ollut raskas. Pakostakin on reitti rajallisella alueella kulkenut Hiekkalahdenvuorelle, Taivaanpankolle, ja muille mäkipaikoille. No, ei kyseessä kaupunkisuunnistus ollut. Luultavasti eilinen loi ainakin yhden ennätyksen, nimittäin Piskolansaaren autoennätyksen. Vaikka yleisöllä ei ollut asiaa kisaa seuraamaan, oli osallistujia aika liuta. Ja huolto,- tuki-, sekä joomiehet päälle. Pitääpä kysäistä, laskiko kukaan ajoneuvojen määrää? 

  Aamulla, vakiintuneeseen tapaan, lähdimme ajalemaan kohti Etelä-Savoa. Mikkelissä Lidlistä, vakiintuneeseen tapaan, ostettiin viikon muona. Anttolan Salesta, vakiintuneeseen tapaan, vielä jotakin unohtunutta ja jäätelöt käytiin hakemassa.

  Saaressa oli kaikki hyvin, minkä nyt tomaatti vähän lurpallaan. Vettä kasville, on taas terhakkana. Kaksi tomaattia on jo kypsänä. Päästään pian maistamaan. Ukonhatut ja leimukukat loistavat. Pihapenkkien kukista on iloa pitkin kesää.

  Nurmi näyttää kasvaneen kolmessa päivässä aika tavalla. Vesi järvessä on puolestaan vähentynyt. Muutaman sentin on pinta laskenut. Niin se yleensä tekee syksyä kohti mentäessä. 

  Huominen on "tabula rasa". Ei taida vessan vaihtopalikat tulla. No, nurmen ajelua kyllä on, iltapäivällä, kunhan kaste kuivahtaa. 

  Huomista pitemmälle en jaksa nyt suunnitella. Eihän otsikossakaan mitään ylihuomista mainita. Menen avoimin mielin. Vaikkapa kalastuslinjalla. 

  Kuva loppuun

  Kuva ei kuvasta mitään edellä kirjoitettua. Kuvasta ei saa oikein otetta. Onko kuvasta, mikä ei kuvasta, kuvaksi? Miksi se on loppuun laitettu? Vaikeita kysymyksiä. Ehkä olen vastaukset saanut hahmotettua seuraavaan kirjoitelmaan?

HIDASVERKKAINEN

  Eilen tultiin kotiin. Hilpalla on ollut työntäyteistä. Eilen hän keitti hilloksi viime vuotisia marjoja, jotta sai Anttolasta tuodut sienet ja marjat mahtumaan pakasteeseen. Sitten hän teki kurkuista monta purkillista säilykkeitä. Tänään hän leipoi kolme pellilistä lihapiirakkaa vietäväksi Liisan ristiäisiin. Ja joutessaan pussitti mustikoita pakkaseen. Nyt jo helpottaa, ehtii jalkojaan liottamaan, kynsiään lakkaamaan. 

  Ehdittin sentään eilen illansuussa viedä kanttarellejä parille ystävälle. Mukava oli kummasakin paikassa vähän kuulumisia vaihtaa, kun ei somea likeisempää tapaamista ole aikoihin ollut. 

  Minä olen päässyt helpolla. Kunhan vaan olen vähän kaupoissa käynyt. Ja omenasadon pihan valkeasta kuulaasta kerännyt. Kaikki kahdeksan. Saman verran oli tippunut, lintujen nokittavaksi päätynyt. No, yhden piirakan niistä saa tehtyä. Viedään Anttolaan, vastavuoroisesti. 

  Kahden pakastimen taktiikalla me mennään; toinen kotona, toinen saaressa. Tällä hetkellä on vuoro kotipakastimen olla tupaten täysi. Puolukat vielä pitää jonnekin saada mahtumaan. Tai hilloa tehdä kaikista. Paitsi ettei niitä vielä ole edes kerätty. Kuukauden kuluttua kuitenkin on, jos maailman kirjat pysyvät järjestyksessä. Ehkä joudutaan Saarelan pakastin jättämään syksyllä päälle? Kolmatta laitetta ei kyllä enää hankita. Tolkku se pitää olla, hamstratessakin. 

  Katriina tulee tänään meille. Seitsemältä on bussi Lahden Matkakeskuksessa. Minä käyn hänet hakemassa. Katriina on yötä meillä, lähtee kanssamme Espooseen. Tuodaan sieltä takaisin, ja huomisilta hän lähtee bussilla Mikkeliin. Olisi meidän kyydissämme päässyt maanantaina, mutta tarkka tyttö ei halua missata koulupäivää. 

  Huomenna klo. 14 on Liisan kastetilaisuus todellisuutta. Onneksi, saattaa kohta olla tiukennuksia koronan vuoksi tulossa. 

  Hollolassa(kin) ilmaantuu pääkoppaan outoja ajatuksia. Tänään mm. sellainen, että mikä on äkkipikaisen vastakohta? Onko se pitkämielinen? Harkitseva? Vai volisiko se olla hidasverkkainen? Pitää tehdä aloite, Kotimaisten kielten keskus saa ottaa kantaa. 

  Kun olin tuon asian saanut itselleni selväksi, heräsin ihmettelemään "vaivihkaa"-sanan alkuperää. Kielitoimiston mukaan vaivihkaa tarkoittaa salaa, salavihkaa. Tiedetään, tiedetään, mutta mitä on vihka? Eiku goolettamaan. Löytyi: 

  Murteissa käytetyt sanat 'vaivihkaa' ja 'salavihkaa' tarkoittavat 'salaa, hiljaa, huomaamattomasti'. Niiden alkuperä on verbissä vihkata ('suhista, mennä vauhdikkaasti') ja vihkaista ('mennä tai käydä nopeasti')  Verbi 'vihkaista' sekä 'vihistä' ('sihistä, havista') kuten myös 'viheltää' ja 'vihma' ovat samaa onomatopoeettista (eli toiminnasta aiheutuvaa ääntä jäljittelevää) alkuperää.  Lähde: Suomen sanojen alkuperä 3: R-Ö. (SKS 2000).

  Eli silleen. Tästedes vihkaan huussissa, tai vihkaisen rantaan, niin että hippulat vinkuu. Piipahtaminen tai käväisy ei enää ole pop Lehkos-Peppen sanastossa. Tästä pääsemmekin seuraavaan kysymykseen: Mitä ovat hippulat? Mr. Googlelta apua anomaan: 

  Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan hippulat olivat pieniä koriste- tai muita esineitä reessä tai hevoskärryissä. Kovaa ajettaessa sitten hippulat vinkuivat. 

  Nyt tiedän, lukijat myös. Paras tehdä toppi. Jos suomen kielen sanoja ryhtyy pohtimaan, niin se on loputon suo tarvottavaksi. Aika mielenkiintoinen tosin. Varsinkin, jos poikkeaa pitkospuilta. 

  Jahans. Koska suon ylitys on keskeytetty, alan valmistautua vihkaisemaan Matkakeskukseen. Kuva pitää laittaa. Lainaan Annan lähettemän huomisesta päähenkilöstä. Aivan selvää yhdennäköisyyttä edesmenneen isäni Erkin kanssa havaittavissa. 

SIENISIÄ, VIEMISIÄ

   Aamulla käytiin poimimassa vielä vähän mustikoita. Hienoa on ajella tyynessä aamussa sumunhäiveitten seassa mestoille. Hirvikärpäset olivat tällä kertaa vaan kiusana. Ei veneessä, mutta metsässä. Menevät pirut korviin, kaivautuvat hiuksiin, hiipivät kauluksesta hivelemään hipiää. Turhanpäiväisiä otuksia. Niitten tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Ravintoketjun alapään kulkijoita ovat, jos edes kenellekkään sapuskaksi kelpaavat. 

  Puolukat alkavat kypsyä. Näyttää aika hyvin niitäkin tulevan. Seuraava isompi sessio onkin niitten kanssa. Puolukka on hieno marja. Oma maa mansikka, muu maa mustikka, maapallo puolukka. 

  Viedään huomenna mustikat ämpärissä kotiin, koska pakkaseen ei mahdu mankeloitua lahnanlinttiä. Huomisen jälkeen mahtuu, sillä pakastin tyhjennetään sienistä ja marjoista. Piskolan pakastimesta vielä mennessä haetaan vattuja ja viinimarjoja. Lisäksi kotiin lähtee joltinenkin määrä lasipurkkeja. On sienipikkelsiä, kuivattuja torvisieniä ja etikkakurkkuja. Sitten on vielä kotiin kurkkuja ja kesäkurpitsoita. Ja onpa vielä kanttarellejä. Ei omaan talouteen, mutta muutamaan paikkaan vietäväksi. Osan keräsin ohimennen tänään mustikkareissulla, osan eilen tästä lähipiiristä. 

  Kurkkuja oli kasvanut kerättäväksi parikymmentä. Taas tulee säilöntäpuuhaa. Jokunen menee Annalle myös. 

  Kesäkurpitsoitakin taitaa lähteä lukuisia kohti Hollolaa, Annalle osa niistä, luulen. 

  Tomaatit alkavat lopulta punertaa. Hyvä, jos kaikki ehtivät kypsyä. Viime vuonna eivät ehtineet. Hilppa teki vihreistä tomaateista säilykettä. Ei pahaa niinkään.

  Tämä on sitä harvest-aikaa. Pienimuotoista, mutta kuitenkin. Herneitäkin ollaan syöty välipalaksi minkä maha vetää. 

  Helevetin hyvä, että ei enää tarvitse likapyykkiä kotiin kuljettaa. Vietävästi vietävää tuntuu kerääntyvän ilmankin. Osa vietävistä viemiseksi vietäviä. 

  Sen verran huussin särkyneistä osista, että tänään minuun oltiin yhteydessä, kyseltiin vähän lisätietoja. Nyt Taloon.com lupasi olla yhteydessä tavaran valmistajaan, jotta he lähettäisivät uudet palikat. Saapi nähdä, meneekö näin kivuttomasti? Ja vaikka menisi, niin koska on lähetys perillä?  

  Kyllä tuon pömpelin pystyyn saisi ilman uusia hirsiä. Vähän konstia, niin parempi kuin alkuperäinen siitä tulisi. Mutta ihan periaatteesta saavat kyllä toimittaa uudet. Tai jos ei onnistu, niin monivuotinen asiakassuhde katkeaa. Ainakin leikkimökki, kaksi ulko-ovea, verannan sisäovi, saunan laudepaketti, laituriponttoonit, pesukone, ja nyt huussi, ollaan sieltä ostettu. Pienet ostokset ihmiskunnalle, mutta iso sijoitus meille. Eipä taida vaakakuppia heilauttaa, jos asia riidaksi menee?

  Minä tähän lopetan. Kuuden uutiset maskisuosituksineen ja pakkokaranteeneineen on tulossa. Ja oppositio varmaan löytää jotakin sanomista. Luultavasti ei kiittävää. 

HUUSSI SAAPUNUT ON

  Eilen tuli lähetys. Sopivasti saapui. Pari hakukertaa, ja nyt osat ovat kutakuinkin jossakin järjestyksessä veneliiterissä.

  Pääsen tänään tekemään perustukset loppuun. En arvannut valaa harkkoja paikoilleen, koska minulla oli vain netistä tulostetut kuvat. Huomasin, että kyseistä mallia on olemassa hieman erilaisina versioina, joten parempi oli odottaa toimituksen mukana tulevia ohjeita. Samat mitat kyllä näyttävät olevan. Mutta varmuus parasta. Olen hätäillessä joitain juttuja mennyt mokaamaan. 

  Tänään siis perustukset kuntoon. Kasaamisen aloitan ensi viikolla, kun ollaan palattu takaisin. Kaikki materiaalit on hankittu: kate, maalit, räystyspellit, etc. Paljon sain apua Hanelin "keskusvarastolta" (palahuopa, lecaharkot, räystäspellit), sekä Juhalta (aluskate, reuna/harjakaista, homeenestoaine). Juha teki alkukesästä ekokäymälän omalle mökilleen, ja häneltä jäi ylimääräistä, koska aluskatetta ja reunakaistaa myydään sen kokoisissa erissä, että niistä riittää kahteen pikkupömpeliin. Kiitokset heille. Tulette yllättymään korvauksen niukkuudesta. 

  Neljä ahvenverkkoa oli viime yön pyynnissä. Tällä kertaa puolentoista kilon lahna, siika, ja kolme ahventa. Tuo lahna oli aika ihme: oli 45 millisessä verkossa, eikä edes pussiin olut itseään pyöritellyt. Edellisellä kerralla olivat kalat (3 ahventa) minun verkoissani. Silloin ne jäivät kaikki meille. Nyt olivat kaikki fisut naapurin verkossa. Niin se vaihtelee, vaikka samoilla paikolla pyydöt olivat. YYA-sopimuksen mukaisesti saalis jaetaan, jos sitä riittää jaettavaksi. Nyt meille tuli iltapalaksi sopivat kaksi ahventa, Hannu vei muut savupöntön täytteeksi. 

  Tähän asti kirjoitin aamulla odottaessani verkkokaveria. Nyt on perustus valmiina. Ja nyt on takaisku koettu. Asia menee seuraavasti. Kun eilen kuljetin huussin palikat saareen, huomasin että kaksi pientä palaa oli irrallaan. En heti ryhtynyt asiaa pohtimaan, ajattelin, että ne ovat ehkä ylimääräisiä, koska paketissa oli muitakin kappaleita täytteenä, jotta siitä saatiin sopivan tiivis. Kun aamulla asiaan syvennyin, niin pirulauta na olivat sivuseinien alimpien "hirsien" takapäät salvoksesta katkenneena. Ja paha on korjata. 

    Lisäksi toinen "hirsi" oli saanut siipeensä myös toisesta päästään.

  Tein asiasta tietysti reklamation. Sieltä luvattiin olla yhteydessä. Saa nähdä, mitä kerrotaan. Jossakin taitaa lukea, että lähetys tulisi heti tarkastaa ja ilmoittaa kuskille vioista tai puutteista. Sen kuskin haluaisin nähdä, joka jää odottelemaan, kun asiakas purkaa muovit lavan ympäriltä, levittää reilut kaksisataa palikkaa tantereelle, syynää jokaisen. Ja tarkimmat vielä laskevat pusseista erilaiset naulat ja ruuvit. 

  Nuo hajonneet "hirret" olivat koko lähetyksen pisimmät, koska ne ulottuvat rappusten etuosaan asti. Lienee käynyt niin, että ne ovat olleet muuta tavaraa ulompana, ja paketti on ottanut lastauksen tai rahdin aikana kovan kosketuksen johonkin. Tosin ei tässä syytä ole tarvis selvitellä, minun. Ehkä valmistajan, tai rahtaajan, kannattaa?

  Meni vähän fiilikset. Onneksi sentään viitsin betonia tehdä, valaa, mitä piti. Eikä tarvinnut kenenkään valaa öljyä synkille laineille päässäni. Toivottavasti reklamaatio etenee, uudet osat ilmaantuvat mahd. pian. Ei meillä tosin hätää ole. Tai on, niin kuin muillakin. Mutta on myös paikka, mihin hädässä turvautua. Ei se vielä päälle laukea, vaikka asiat mutkistuivat. 

  Tänään en sitten muuta puuhailekkaan. Jollei puuhailuksi katsota yhteydenoton odotusta? Ei taideta katsoa. Siis en puuhaile muuta, mutta odottelen yhteydenottoa. Eli pakko lopettaa. En ole multitaskaaja, keskityn odotteluun. Hetkinen, puhun taas läpiä päähäni; eihän odottelu ole puuhailua, kuten juuri totesin, eikä siten kuulu multitaskauksen piiriin. No, olkoon miten on. Lopetan kuitenkin.

KYLMÄ ILMENI, ILMA KYLMENI

   Helle hellittää, sää asettuu normaaleihin uomiinsa. Sen aistivat veneilijät. Viikonloppuna oli vesillä vilskettä. Pitää paikkaansa tieto siitä, että venekauppa, ja sen myötä tietysti vesiliikenne, on koronan vaikutuksesta lisääntynyt. Uudenkarheita paateja, pienehköistä isoihin, suimailee tuhkatiheään salmen läpi. Tottumattomia on osa; hiljentävät ennen salmea, selvästi tarkastavat reittiä. Yllättävän moni Puumalasta päin usmuuttava porhaltaa läpi salmen suoraan Ilotin ja Piekälän väliin, ennen kuin huomaa, stoppaa vauhdin, tekee uukkarin, palaa oikealle väylälle. Jotkut pöljät kiertävät Ilotin muina veneilijöinä. Ei onneksi matalaa tai kiviä siellä ole. Syynä lienee se, että Ilotin päässä on vanha linjamerkki, sellainen valkoinen kolmio. Isotkin veneet hairahtuvat vikaan ajamaan, vaikka varmaaan kaikilla on karttaplotterit käytössä. 

  Vesiskootteriden lisääntyminen on vielä rajumpi. Moninkertainen määrä noita leikkikaluja kiitää vesillä. Usein kai vuokrattuja, ja liikkuvat pareittain ryhmässä. Lauantaina paineli 11 jonossa Puumalan suuntaan, palasivat eilen. 

  Lienee asiaa puhuu nimeltä mainitsematon kesänaapuri, joka mahdollista tulevaa venehankintaa pohti siltä pohjalta, että vuoden, parin, kuluttua vähän käytettyjä veneitä on runsaasti markkinoilla.

  Karttaplotterista aihetta asiaan. Onkin mennyt hyvin, ei ole oikeastaan mikään hajonnut, kaikki on toiminut hienosti. Nyt karttaplotterin heittäytyi hankalaksi. Lauantaina se toimi normaalisti, kun laskettiin naapurin kanssa verkkoja. Eilen, kun lähdettiin huviajelulle kohti Lietveden siltakahvilaan, niin ei inahtanutkaan. Pimeänä pysyi, kuin pirun sielu. 

  Ei tuolla matkalla plotterin apua toki tarvittu, melko tuttu on matka. Kun palattiin aloin tiissiä, missä vika? Kroppa mutkalla ahtauduin ohjauspulpetin alle tutkailemaan maisemia. Piuhat olivat kiinni. Sitten pähkäilemään, missä sulake? Ei missään. Etsin kaikki paperit, veneestä, koneesta ja plotterista, selailin niitä. Selvisi, että automaattisulakkeet veneessä on. Tarkastin. Ei ollut mikään niistä lauennut. 

  Siihen loppui pähkäily. Ei minun taidoillani enempää pysty tekemään, paitsi vahinkoa. Soitan kohta Lahteen Bikemarineen, mistä vene on ostettu. Papereista ja kuiteista ei selvinnyt, kuinka pitkä takuu plotterilla on. Valmistajan takuu lienee yhden vuoden mittainen. Vene ostettiin 15.8.2017, eli pian kolme vuotta sitten. Takuuta plotterille ei varmaan ole, vaikka perämoottorille on jopa viideksi vuodeksi. Soitan asian varmistaakseni. Ja saadakseni selville a) mahdollisia vinkkejä vian syyhyn, b) minne laite kannattaa viedä tutkittavaksi, c) kuinka sen saa irrotettua (on kiinteä asennus). 

  Garminin sivuilta luin, että jos on piuha plotterilta tietokoneelle, niin verkossa voi tuen avulla haarukoida ja monesti korjata laitteen viat. Mutta milläs korjaat, jos laite ei edes käynnisty? No, asiat pyrkivät selviämään, kuten ihmisetkin. Paitsi jotkut, kummastakin ryhmästä. 

  Ei plotterille karttana taida tälle kesälle tarvetta olla, mutta luotain on hyvä olla kunnossa; muikkua kun pyytää, kannattaa katsoa, missä paikassa ja syvyydessä kalat oleskelevat. Vaikka ei sekään välttämätöntä ole. Ei kai ukkovaareillakaan luotaimia ollut, ja mujetta tuli itse kudotuilla pumpuliverkoilla tuohikohoineen ja -kiveksineen vaikka kuinka. 

  Me ei saatu naapurin kera muikkuja, koska ei niitä pyydetty. Eikä saatu siikoja, tällä kertaa. Mutta saatiin kolme kokoliasta ahventa. Ja yksi hauenpuikkari, joka pääsi takaisin kasvamaan. Ollaan saalis yleensä jaettu, jos sitä on riittänyt. Nyt Hannu sanoi, että ota sinä kaikki kolme, katsotaan ensi kerralla tilannetta. Minulla ei ollut mitään vääryyttä vastaan. Savustin ahvenet. Oiva iltapala saunan jälkeen. 

    Kesä kääntyy lopuilleen. Toiset kukat kukoistavat vielä...

...toiset, kuten unikot, ovat kiertokulussa tulleet matkansa lopulle. Tämänkesäisen matkan, ensi vuonna ne nousevat taas meitä ilahduttamaan.

  Viikko lähti kulumaan kohti perjantaita. Silloin lähdetään Hollolaan, sieltä sunnuntaina Liisan ristiäisiin Espooseen. Maanantaina taas takaisin Anttolaan. Jos huussipakettia ei ala kuulumaan, pitää ryhtyä kyselemään. Olisi hyvä, jos tulisi edes ennen perjantaita. Saisi sen lautattua ylin, varastoitua odottamaan tositoimia. 

  Taidan lähteä kärräämään klapeja saunan puuliiteriin. Kuluu se aika niinkin. Jaa, pitääpä ensi tarkastaa, koska Bikemarine aukeaa? 

KIINTIÖ TÄYTTYY

  Kampurajalka, pahapolvi, kipulonkka  

  lähti aamulla metsään.     

  Raajarikko, nivelrikko, feikkilyyrikko  

  luvan kera lähti

  Säilöntä-ämpäri rouskuille näet huusi täydennystä. Usmuutin vanhoille, tutuille, yleensä takuuvarmoille paikoille. Kuumaa oli ilma jo aamusta. Mieli seesteisenä tallustelin rannan läheisyydessä kuusikon keskellä. Sydän verta itkien, sielu armoa huutaen kävelin välillä läpi kanttarellilämpäreen, joskus pientä torvisieniesiintymää sivusin, muutaman tatin, jokusen orakkaan ohi reittini kulki. Sääntöä oli noudatettava. 

  Nousevan auringon valo antoi hämähäkinseiteille taianomaista hohtoa. 

  Kipeä polvi ei pahemmin änkyröinyt. Oli vissiin päässyt mielihommaansa? Tunnissa oli kori täynnä. Olin ollut ahkera kuin muurahaiset keossa.

   

  Olin yhdeksältä takaisin omassa rannassa. Kun tavaraa on, ei kauaa nokka tohise korillisessa. Ja välillä ehtii äimistellä ympäristöä, ottaa vaikka kuvia.

  En muista, koska olisin saanut talven sienet kerättyä ilman hirvikärpästen seuraa. Pari satunnaista havaintoa tälle kesälle minulla on, mutta ei puhettakaan mistään haitasta. Hyvä se. Ei hirvikärpänen ihan mukavimmasta päästä luomakuntaamme ole.

  Kesäkurpitsalasagnea syötiin päivällä. Sehän on lasagne, missä pastan sijaan on kesäkurpitsaa. Ettei liian terveelliseksi mene, mukana jauhelihaa ja reilusti juustoa.

  Iltapäivällä alkoi sieninienkäsittelylaitos toimia. Olin rouskut heti tultuani tietysti putsannut ja laittanut likoon. En kaikkeani, mutta sienet. Eikä tosiaan tänä kesänä tarvitse kenenkään panna kaikkeaan likoon sienien vuoksi. Riittää, kun menee metsään.

  Hilppa pääsienijalostajana ryöpäytti rouskut...

...kahden kattilan taktiikalla.

  Illalla laitetaan muutama verkko veteen. Ahventa, siikaa. Jos tulee sen verran, että meille ja naapureille on muutama molemmille, savusta vaihteeksi. Oli kumpaa hyvänsä, tai molempia. 

  Huomenna on hellepäivä taas. Jotain ukkospuuskia sääprofeetat ovat kai manailleet? Melko tarkkaan ovat ukkoset Arvokkaan saaren kiertäneet. Ei olisi väliksi nytkään aivan niskaan tulla. Täytyy aamulla tutkia ennusteita. Olisi hyvä päivä vähän veneillä, mutta ei ukkosuhan alla ole hyvä lähteä. 

  Ensi viikko onkin sitten kot'väen mieleistä keliä: ei sada, lämpötila parikymmenttä tai vähän alle. Saisi huussipaketti tulla. 

  Hilppa huuteli äsken, että tuu kattomaan, mikä otus on aitan seinässä oven vieressä. Minä katsomaan. No, lepakko se siellä vietti siestaa. 

  Aika outo oleskelupaikka tällä yksilöllä. Vaikka varjossa oli, niin luulisi kuuma olevan. Loppukesän iltoina lepakoita joskus näkee suimailevan pihan yllä. Varmaan asustavat talon vintillä. Ei noista ole vaivaa ollut. Asukoot rauhassa. Olen näet melko saletti, että täkäläisellä klaanilla ei ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa. 

  Loppujen lopuksi sanamuunnos, mikä mieleeni tuli aamun sienimetsässä, kun kuulin jonkin mökin rannalla venettä startattavan ilman tarkoituksenmukaista tulosta. 

  Mitä tuumaa veneilijä, kun kone piiputtaa? "Tuskaa paatista, paskaa tuutista!"

MENU MENETTELEE

  Ei ihan huonosti, eikä huonoa, tänään meillä syöty:

  LOUNAS

  Vihreä salaatti 

  Keitetyt perunat

  Voissa paistettu ahvenfilee

  Voissa paistettu siikafilee

  Keltavahverokastike

  Hölskekesäkurpitsa

  

  KAHVI 

  Suodatinkahvi ja viinimarjapiirakka

  VÄLIPALA

  Smoothie jugurtista, vadelmista ja saskatoonin marjoista

  ILLALLINEN

  Pitsa, täytteenä herkkutatti, torvisieni, sipuli

  ILTAKAHVI

  Espresso mutteripannulla ja viinimarjapiirakka

  Olisikohan lähiruokaa mukana? 

• salaatti 20 metriä
• perunat ja sipuli 20 metriä
• ahven 300 metriä veneellä
• siika 800 metriä veneellä
• keltavahvero, herkkutatti ja torvisieni 50 -100 metriä
• kesäkurpitsa 20 metriä
• vatut, viimarjat ja saskatoonin marjat 5 kilometriä veneellä

  Yllä etäisyyksiä tuvan ovelta ruokatarpeille. Hiilijalanjälkeä tosin hieman tuli veneajelusta. Anteeksiannettavaa, tässä tapauksessa?

  Salaatti ei ehtinyt nahistua, sienet pilaantua, marjat homehtua, potuilla kesti matka mullista kattilaan muutaman minuutin, eikä kaloissa kylmäketju kerinnyt edes alkaa.

  Ei päivän tarjonta aina, eikä edes usein, tuollaista ole. Paljon kuitenkin saa hyvää tavaraa, kun vähän näkee vaivaa. Tai paskan vaivaa. Iloa ja riemuahan se on; lähteä tyynessä säässä verkkoja kokemaan, pyörähtää lähimetsässä sieniä poimimassa, kaivaa pari varrellista pottuja, napata muutama sipuli samalla kainaloon. Ja antaa Hilpan jalostaa tarpeista herkullista ruokaa.

  Niin että ei minulla tässä muuta. Paitsi että jos ajattelette, että taas se Peppe kehua retostelee elämänsä autuutta, niin oikeassa olette. Hyvä täällä on olla!

  En laita loppuun kuvia herkuista. Laitan äsken ottamani värimintusta. Ihan vain siksi, että sillä ei ole mitään tekemistä juuri minkään kanssa. 

VAIVA HIIPI VAIVIHKAA

  Toissayönä kipeytyi polvi. Ihan iski vaiva salamana pilviseltä taivaalta puun takaa koukaten. Menin yöllä vanhenevan miehen ristiksi vakiintunelle yöpissalle, kun oikea polvi meinasi pettää alta. En sitä mihinkään ollut satuttanut. Tyhjästä ilmaantui vaiva elämää vaikeuttamaan. Linkkasin takaisin petiin. Särky oli niin kova, että piti pian nousta ottamaan kipulääkettä. Kun se alkoi tehota, sain joten kuten aamuyön tunnit nukuttua. 

  Aamulla oli lähtö marjankeruuseen Piskolaan edessä. Etsin käsiini isä-Erkille muinoin tekemäni katajaisen kävelykepin, lyhensin sitä hieman. Sen kera oli parempi kulkea, sillä oikeaan jalkaan varaaminen oli huteraa. Otin toisen satsin kipulääkettä ennen lähtöä.

  Piskolassa Hilppa meni vattupenkkien väliin, minä viinimarjapuskan juureen. Keräsin ensi jakkaralla istuen, mutta pian huomasin seisovani normaalisti marjoja riipien. Kummasti joko lääke, tai liikkuminen, tai molemmat, vaikuttivat: polvi ei tuntunut juuri lainkaan kipeältä. Sen sijaan kipu oli noussut lonkkaan. Ei tuskallisena, mutta selvästi jomottavana. 

  Ilman suuria ongelmia saatiin marjat kerättyä. Vielä rannalla, Tainan ja Hanelin talolla, kerättin pari litraa marjatuomipihlajan eli saskatoonin marjoja. Tuo habitukseltaan pensasmustikkaa muistuttava marja on oikeaa superfoodia. Taidamme istuttaa tännekin sellaisen kasvamaan. Muutaman vuoden kuluttua saadaan ehkä omaa satoa. 

  Illalla napsin taas tulehduskipulääkettä. Säryn puolesta sain nukkua rauhassa, mutta kipeä on polvi, lonkka myös. Ei niin kipeä, kuin eilen, mutta kuitenkin. 

  Ajattelin ottaa muutaman päivän kuurin troppia. Jos ei auta, niin pitää vissiin aika lääkärille varata. Ilman googletusta tai isoa itsediagnoosia ajattelen, että nivelrikko jyllää. Minulla on vasemmassa lonkassa todettu alkava nivelrikko pari vuotta sitten. Se vaikuttaa siten, että varsinkin saappaat jalassa kävely aiheuttaa vasemman jalan puutumista ja pistelyä, lopulta kipua. Luulen saman vaivan vaivaavan vaivaista toisella puolella kehoa. 

  

  Kävelykepin käyttöön en luultavasti ryhdy laajasti. Vaikka melko tyylikästä se olisi. Pitääköhän miettiä uudelleen?

  Mikkeliin mennään päivällä. Kävelykepin kanssa vai ilman? Ilman muuta ilman. Vaikka en näe asiaa aivan mustavalkoisena, niin kepin käyttö on liioiteltua. 

  Hanelin kanssa, Hanelin autolla, mennään. Hän vie nimittäin ajokoira Hilun piikille. Ei sille viimeiselle, älkää pelästykö. Ihan normaali rokotus on kyseessä. 

 12:45 on Hanelilla ja koiralla aika operaatioon varattuna. Me olemme sopineet sienten juhlallisen luovutuksen ilman isoja seremonioita tapahtuvaksi 12:30 Minnan torikahvilassa. Siellä sienten uusien haltijoiden kera kahvit hörpitään, kuulumisia vaihdetaan.

  Kun Haneli on koiran kanssa valmis, mennään Lidliin, takaisin Anttolaan. 

  Ilmat lämpenevät kohti viikonloppua. Pitää kai nautia kesästä, kun en kovin hurjasti tohdi jalkaa rasittaa. Joitakin verkkoja lasketaan naapurin Hannun kanssa. Ahventa lähinnä haetaan. Ehkä muikkuverkot myös? Ainakin huomenna, jos ei Ahti ahvenia anna. 

  Koronan toinen aalto lähestyy, on jo ovenraossa. Ihmisten tulisi muistaa se. Mediaa kun seuraa, saa sellaisen kuvan, että ihmiskunnan lyhyt muisti ei ole ainakaan venynyt. Ulkomailla lomaillaan, isoissa porukoissa hillutaan, turvavälit unohdetaan. Mikäs minä olen asiasta paasaamaan, mutta kannattasi ehkä yrittää toimia siten, että yleinen maskipakko ja laajat rajoitukset pysyisivät vain uhkakuvina, tuumii kävelykeppigubbe Peppe. Värikuva paljastaa, että asukokonaisuus ei värien puolesta ole kovinkaan onnistunut. Mustavalkoinen on hyvä yhdistelmä, monessa mielessä.

PINAATTI-BASILIKA-SIPULI-TATTI-ORAKAS-MOZARELLAPIIRAS

Aamulla tuntui välipäivältä. Eli ei mitään erityistä tekemistä ollut "kalenterissa". Metsään en tohtinut mennä. Vaan menin kuitenkin. Sanoin Hilpalle, että lähden tarkastamaan, etteivät pääse rouskunpenteleet yllättämään. Hän sanoi, että me pois, mutta kanttarellejä et tuo!

  Usmuutin siis veneellä vanhoille rouskumaille. Aluksi löysin vain pari haaparouskua, mutta kanttarellejä oli. Ja kohta torvisieniä. Enhän minä saanut niistä ohi kuljettua. Keräämättä, tarkoitan. Kun olin sen verran noita herkkuja poiminut, että ei enää menisi läpi "ihan vaan syötäväksi keräsin", otin puhelun. Sienille löytyi osoite. Torstaina ne saavat sijaiskodin. Tiedän, että niitä kohdellaan hellävaroen ja arvokkaasti. 

  Itse asiassa löysin lopulta jonkin verran rouskuja myös. Eli pystyin kevein mielin ja ilman luimuilua palaamaan Saarelaan; ruoskuja malliksi, muille uusi osoite. 

  Puoli säilöntä-ämpärillistä on nyt suolassa. Toinen rouskuireissu viikonloppuna, niin sekin tarve tulee täyteyksi. 

  

  Sillä aikaa kun rymysin metsässä, oli Hilppa leiponut viinimarjapiirakan ja toisen pohjan. Siitä toisesta hän loihti illalla pinaatti-basilika-sipuli-tatti-orakas-motzraellapiirakan. Mozaerella ja jauhot olivat tuontitavaraa, muu omista kasvatuksista ja metsästä. Maistui. Niin kuin maistui viinimarjapiirakkakin. Viinimarjat olivat omasta puskasta myös. Vaikka joku vuosi sitten istuttamamme pari pensasta eivät ole satoa juuri tehneet, niin piha-aitan takana äityi yksi villipensas, eli aikanaan linnunpaskan kautta alkunsa saanut, tekemään marjoja. Ei hirveästi, mutta piirakkaan kevyesti, ja ylikin jäi. 

  Huomenna ei ole välipäivä. Lähdetään Piskolaan keräämään puutarhavadelmia ja viinimarjoja. Loppukesä on sellaista hyysäämistä. Mutta talvelle se palkitsee. Ongelmana on nyt, että oma pakkasemme on nuijalla lyöty. Onneksi Taina lupasi, että voimme marjat laittaa heillä pakastimeen. Kun seuraavan kerran mennään kotiin, viedään kaikki, niin täältä kuin sieltäkin, Hollolaan.

  Torstaina ei ole välipäivä myöskään. Mennään Mikkeliin. Viikon eväät, vähän muutakin, on listalla. Ja sienet uuteen osoitteeseen. 

  Luultavasti mennään taas kimpassa Hanelin kanssa. Ekologista ja ekonomista. Mutta se selviää tarkemmin huomenna, kun Piskolansaareen mennään. 

  Saattaa  olla, että tilaamamme huussi ei tällä viikolla saavu. Jos, ja kun, ei saavu, pitää kehitellä loppuviikoksi, viikonlopuksi, sekä varmaankin alkuviikoksi jotakin hommaa. Onneksi on pari juttua säästössä. Nimittäin maalaamista ja vesomista. Tai sitten menen metsään. Ei, en mene metsään! Tai menen metsään etsimään lisää rouskuja. Mutta en tuo kanttarellejä! Tai tuon? Vaikea paikka. Kyseessä on kuitenkin neljänkymmenenkuuden vuoden liitto.

  En ottanut tänään yhtäkään kuvaa sienistä. Enkä piirakoista. Siksi laitan elokuista väriä pihalta: Vihreää täydennettynä sinisellä, punaisella ja keltaisella.

  Sekä viimeöinen kuu kuseskelijan silmin puhelimen kameran välittämänä.