TUHANNEN TULIMMAISTA JA VIELÄ TURKANEN PÄÄLLE

  Rauli vei mieltä virrat huut hitoille lauantakina iltaseitsemän korvilla. Eikä ollut kehno palauttanut niitä sunnuntaiaamunakaan takaisin. Tai Rauli kyllä yöllä hiipuili, mutta luovutti homman Taunolle, joka vielä pikkutunneilla aika lailla hönkäili.
  Ennen kuutta, kun sytyttelin hellaan tulia, auki jäänyt tv pärähti hetkeksi eloon, sammui taas. Menin Suur-Savon Sähkön (Järvi-Suomen Energia) sivuille tutkimaan tilannetta. Kartta kertoi, että koko Mikkelin alueella on häiriöitä. Samalla huomasin, että voin tilata tekstiviestipalvelun asiakasnumeron ja toimituspaikan numeron avulla. Sen tein, ja kohta tuli ilmoitus: "Sähkönjakeluhäiriö päättynyt käyttöpaikalla Avokkaansaari ANTTOLA." Mutta eihän se ollut!
  Kohta Hilppa äkkäsi, että keittiön kattovalo hehkuu himmeästi, ja minä, että toosa yritää välillä välkähdellä. Ilmoitin Sutikan Sähkön sivuilta häiriön ja sen laadun, eli yksi vaihe tuntui olevan kadoksissa ja mittari oli pimeänä.
  Päätimme, että koska tietoa vian korjaantumisesta ei ole, tyhjennetään pakastin kylmälaukkuihin, lähdetään kotiin. Niin tehtiin. Kävin vain ensin nostamassa verkot, mitkä olivat kokolailla pysyneet paikoillaan. Kolme lahnanlätyskää laskin takaisin. Olivat muuten verkot melko limaiseksi tulleet vajaassa vuorokaudessa. Ei ollut myllerys niitä muutaman metrin syvyydessä puhtaaksi ravistellut. On vesi vielä niin lämmintä, että limottuvat nopeasti, verkot.
  Oli muuten rauhallista ajella sunnuntaiaamuna etelän suuntaan.
 
  Yllättäen sain iltapäivällä puhelun Suur-Savon Sähköltä. Mies kysyi, että vieläkö ilmoittamani häiriö on päällä. Kerroin, että en enää ole kyseisellä paikalla. Kerroin vielä aamuiset havaintoni. Mies sanoi, että hän laittaa jonkun tarkastamaan, katsomaan samalla saaren läpi kulkevat ilmajohdot.
  Illalla kymmenen kantissa sain tekstarin: "Keskeytys alkanut käyttöpaikalla Avokkaansaari, ANTTOLA. Selite: Arvioitu päättymisaika on 19.08.2018 00:00."
  No, ei se keskeytys silloin alkanut, oli ollut koko ajan päällä. Mutta jotain uutta hamaa olivat löytäneet, sen kimppuun nyt kävivät.
  Tänään puoliltapäivin tuli uusi tekstari: "Sähkönjakeluhäiriö on päättynyt käyttöpaikalla Avokkaansaari ANTTOLA."
  Soitin heti kesänaapureilleni Hanniloille, joiden tiesin eilen saareen menneen. Kysyin Hannulta, että joko sähköt ovat päällä?.
  "Ihan just tulivat", vastasi hän. Eli olivat minulle ilmoituksen laittaneet välittömästi vian korjaannuttua. Positiivisesti yllätyin siitä, kuinka sähköyhtiö asian otti haltuunsa. Olin varma, että karavaani jatkaa kulkuaan, vaikka Peppe haukkuu. Mutta tosissaan ottivat ilmoituksen. On kyllä syytäkin, noilla valtakunnan lähes kalleimmilla siirtohinnoilla.

  Eilen oli sitten aikaa kotona puuhailla. Lähinnä se oli Hilppa, joka urakoi; pesi lakanoita, pakasti puolukoita, keitti puolukkahilloa, pyöräytti puolukkapuuron. Minä sentään haalin purkkeja, vein lakanat ulos kuivumaan, olin hengessä mukana (lue: lötköttelin, katselin tallenteita, lueskelin).

  Vielä laitettiin eilen torvisienikuivaamo käyntiin. Ei ole tullut kuivuria hommattua. Mutta uunissa kiertoilmatoiminnolla pari pellillistä on työn alla. Olivat eilen jonkin tunnin, aamulla pari, ovat parhaillaan. Kohta rusentuvat purkkiin monen ruoan mausteiksi sekä keittoterpeiksi, jotka säilyvät vuosikausia. Tuoksu lukaalissa on tosin melko pistävä, mutta se on aina kestettävä, kun mustatorvisieniä kuivaa sisätiloissa. Jos on mahdollisuus homma tehdä Avokkaassa, niin se tapahtuu illalla kylvyn jälkeen saunan lauteilla, päivisin, jos aurinkoista ulkona, ja jos leivinuunia on lämmitetty, uunin pankolla. Eli on tuota tuoksua tullut nuuhkittua, huomattua, että ei siihen kuole. Ja sydäntalvella kun kuivatuista torvisienillä suurustettua kastiketta lorauttaa Hanelilta saadun hirvipaisti päälle, tai mutustelee sienillä terästettyä lihamureketta, eivät menneet tuoksut pahemmin mieltä vaivaa.

  Tuosta aasinsiltana saksankieleen. Serkkupuoleni Saksan maalta kävivät aiempina vuosina silloin tällöin kesäisin Anttolassa. Heiltä opin, että mustatorvisieni on Totentrompete (kuoleman trumpetti), ja lihamureke puoletaan Falscher Hase (väärä jänis). Kuka sanoo, ettäkö saksa ei olisi värikästä kieltä? Vai miltä kuulostaa "kuolemantrumpetilla maustettu väärä jänis?"

  Tein piruuttani noilla sanoilla kuvahaun googlessa. Tuhannen tulimmaista ja turkanen päälle! Sieltä tarjottiin mm. tällaista...

...ja tällaista.

  Eli ei vissiin olla herra Googlen kanssa ihan samalla aaltopituudella. Mutta ei se mitään. Lopetan tämän aromien sävyttämän kirjoituksen tähän. Haisemisiin ja haistelemisiin.

PERUSTAVAA LAATUA OLEVAA TYÖTÄ

  Aamulla kävin laskemassa kaksi viikolla Erä-Linroosilta ostamaani verkkoa (180 senttiä korkeet, 30 metriä pitkät, silmäkoko 55 mm). Korkeita verkkoja en viitti itsekseni pusailla.
  Kohta sen jälkeen alkoi tuulemaan oikein kunnolla. Näinköhän verkkojata löytyy aamulla Rehulan särkältä? No, ei se mitään, hyvä kalapaikka se särkkä on.

  Piti sitten käväistä takarinteellä hakemassa sienet pois, vaikka ei oikeastaan ollut tarkoitus metsään mennä. Karkasin, kun Hilppa lähti puolukkaan.

  Sen jälkeen pääsin asiaan; Iiriksen leikkimökin perustuksia äheltämään. Ne käyttää nykyään lasereita ja mittalaitteita ja vaikka mitä. Meikäläisen värkit olivat iso suorakulma, linjalauta, vatupassi ja rullamitta. Niin, ja lapio, rautakanki ja kottarit.

  Hommahan lähti siitä, että ensin sörnäytin trimmerillä ruohot tulevan pohjan kohdalta pois. Sitten silmämääräisesti arssinoin ylimmän kulman. Silmämääräisesti, sillä millään muulla ei ihminen näe niin hyvin, kuin silmällä. Ilman apuvälineitä olletikin.
  Sitten kaivoin siihen montun, pohjalle sepeliä, ja kaksi pilariharkkoa sopivaan korkeusasemaan. Sen jälkeen toinen etukulma, ja sitätehden pitkät sivut.
  Lopuksi suodatinkangas ja sepeliä n. metrin kaistale seinälinjojen ulkopuolelle. Siinähän ne, Peppe Hämäläisen sanassa, männä vingertää!

  Onneksi sepeliä jäi snadi läjä viime kesäisen viemärihomman peruiksi. Sepelin mättäminen pistolapiolla kärryihin on muuten aika työlästä hommaa; lapio kun ei oikein tahdo läjään upota. Mutta tuon vertaiset viijään vaikka taskuissa.
  Itse leikkimökin kasaan vasta keväällä. Hyvä on sitten Iiriksen kesällä emannoida omaa tupaansa puna-ailakkikedon keskellä.

  Lämmin oli iltapäivä, vaikka tuuli oli navakka. Pahin puhuri ei pihaan pääse, ja arska lämmitti. Hiki siinä meinasi tulla. Kolmen aikoihin sain homman tehtyä, kamat korjattua, orjan kaavun riisuttua. Nyt kirjoitan, kohta laitan saunan lämpiämään. Ihan hyvissä ajoin kylvetään, hiet pois pestään.

  Huomenna en metsään mene. Tai enpä tiijä. Ei ole muuta kuutioituna, kuin verkon nosto aamulla. Saatan kuitenkin poiketa Saukonsalon puolella katsomassa, olisko jo suppiksia noussut. Näkyvät jossain jo löytäneen. Ja samalla alueella on hyväksi monasti havaittu tattipaikka. Sen voisi myös katsastaa.

  Sen verran tuli lomaviikkoon muutoksia, että tänne tullaan vasta sunnuntaina 4. syyskuuta. Anna, Joni ja Iiris tulevat lauantaiksi Lahteen, ja me ollaan Iiriksen kanssa, kun heillä on menoa. Mukava on tyttöä paimentaa, ei siinä mitään. Ja ehditää silti viikko saaressa olla.

  Maanantaina, 5. 9, pitäisi ilmalämpöpumppumiehen tulla asetamaan värkki. Minulle on siksi viikoksi varattuna pihakivien asennusta. Päivän homma, mutta kuitenkin. Muuten kai ollaan ihan mittäätekemättöminä, minkä nyt vähän kastustusta, hippusen sienestystä, karvan verran marjastusta. Menee se aika niinkin.
  Nyt Peppe lähtee laittamaan saunan palamaan. Kiukaan ja padan ainakin. Tai joka tapauksessa vähintään niiden tulipesät.

AAMUT LYHENEE JOULUUN

  Illat pitenee, aamut lyhenee. Puoli viiden jälkeen lenkki-ihmisen ympäristö on vielä melko hämärää. Hollolassakin.

  Eli heijastimia heilumaan, kaikki aamua kulkevat, iltaa liikkuvat.

  Italiassa tärähteli, ihmisiä hengetönnä, ja henkitoreissaan, loukussa tuhoutuneiden kylien rauniossa. Sellaista elämä on; ihminen mellastaa, luonto näyttää voimiaan. Onneksi täällä fennoskandiassa eletään melko rauhallisissa oloissa, niin luonnonmullistusten, kuin ihmisten pullistustenkin osalta. Minkä nyt Forssassa kahistaan, turhanpäiten nahistaan.

  On se taas huomenna nokka kohti Etelä-Savoa suunnattava. Saattaa la. vähän sadella, saattaa olla satamatta. Ei se mitää, satamatta on Avokkaan rantakin, Potinlahdessa kuitenkin pieni satama on; kaksi laituria ja lauttakahvilan rippeet.
  Tuossa juhannuksen korvissa, kun autoranta taas oli tupaten täynnä, laskeskelin, kuinka monta meitä paikan lunastaneita on, vielä Pesosen Heikiltä varmistin. Paikkaan oikeutettuja on 11, joista yhdellä on kaksi paikkaa. Eli jos jollakulla on vieraita, ja kaikki osakkaat ovat maisemissa, on ranta turvoksissa. Niin täynnä, että joinakin jusseina on käynyt niin, etten ole Hollolasta tulessani parkkipaikalle mahtunut. Onneksi kaikki alkavat ymmärtää, että kun oman ja vieraan auton pysäköi peräkkäin, ei vie kuin yhden paikan. No, tuo ongelma esiintyy vain juhannuksena, muutoin on tilaa kyllä ollut. Niin ettei tarvitse yksityisiä pysäköintivalvontafirmoja asian vuoki kilpailuttaa.
 
  Potinlahden pysäköintiongelma kiinnosti varmaan kaikkia kovasti. Lisää kiinnostavuutta tähän blogiin tuo takuuvarmasti se, että aioin delegoida Hanelin lunastamaan minulle pari verkkomerkkiä. Eikö tuonutkin? Tarkoitus on laittaa verkot pyyntiin. Tai taidan ensin käydä ostamassa uudet. Enkä enää halpoja "Honkkari-verkkoja!" Niissä nimittäin on niin kelvoton pauloitus, että itsekseen äheltävällä melko kokemattomalla verkostajalla ei meinaa tulla hommasta helevettijää. Niin kokematon en ole, että verkot olisivat jääneet kokematta, en toki. Mutta vaikka kuinka käy pyydöt läpi, lappaa kahdelle puikkarille, niin on laskiessa jo paula ehtinyt livahtaa verkonsilmään, ja monessa kohtaa, ja ei laukea nykäisemällä, kuten kunnon verkoissa tapahtuu. Nyt siis ei säästellä, ostetaan kunnon tarpeet. Nehän meikäläisen kalastustaidoilla, tuurilla ja sinnikkyydellä saattavat maksaa itsensä takaisin ennen kasikymppisiäni.
  Vielä innostuin niin, että pyysin velj'-Hanskia hommaamaan sekä Pitkälahden-, että sen toisen, nyt en saa päähäni nimeä, kalastuskunnan merkit. Raja kun viistelee tuosta salmesta. Sitten voi pyytönsä nakata puhtain mielin mihin vaan. Sitä paitsi Haneli itse asiassa myy noita nimettömän kalastuskunnan lupamerkkejä. Satsaus ei ole kovin suuri: 2 X (2 X 2 €) = 8 € tillsammans.

  Jottei blogista tulisi liian mielenkiintoinen, lopetan tähän, alan loihtia lounasta itselleni. Salaattipainotteinen tulee, ja jotain muuta jääkaapista löytyvää.

 Tällään lopuksi viime lauantaina poimitun, halkaisijaltaan 12 senttisen kanttarellin, ja tasapuolisuuden vuoksi ovaalinmuotoisen mustatorvisienen mitoiltaan 13 ja 9 senttimetriä.

     

Noita ei litraan hirveesti mahtuisi.

KERJÄLÄISET KURIIN, VAI ARJALAISET LOKIIN?

  Kolme persujen kansanedustajaa on kerännyt kesäkuun alkupuolelta asti nimiä kerjäämisen kieltävän lakialoitteen puolesta. Ihan niin kuin ongelma sillä ratkeaisi. Sakkojako kerjäämisestä kirjoitettaisiin? Sittenhän kerjääjän pitäisi kerjätä lisää, voidakseen maksaa sakot. Lopulta kierre johtaisi vankilaan, lämpimään, turvattuun ja nälättömään ympäristöön. Eikö näille kurjille voisi järjestää vankilaylläpidon hintaista toimeentuloa ilman vankilaa? Tai enhän minä tiedä, kun en ole poliitikko. Mutta, hollolais-anttolalaisella järjellä ajateltuna, eikö ongelmaa tulisi ratkoa Eu-tasolla. Romania on EU-maa, eikö? Kai EU-kriteerit täyttävän maan tulisi huolehtia kansalaisistaan niin, ettei näiden tarvitse lähteä kerjuureissulle? Tämähän alkaa jo lähestyä poliittista jargonia; lopetan het'siltään! Sillä siihen verkkoon en tartu.

  Hilpalla taas tänään pitkä ilta, myöhäinen aamu; käytiin tunnin lenkki pyöräilemässä. Kohta välikahvit hörpitään, ennen kuin on kaupunkiin suunnattava. Ehti rouva jo kanttarelli-keitonkin pyöräyttää, on pariksi päiväksi apetta valmiina.
  Mustatorvisienisato on parempi, kuin miesmuistiin. Keräsin pe-la tuollaiset 40-50 litraa. Pakkaseen on laitettu, enemmän kuin laki sallii, muutama ystävä saatu näppihommiin ja tyytyväisiksi, oletan.
  Jos tulevana viikonloppuna Anttolaan mennään, en varmaankaan saa pidettyä itseäni pois metsistä. Se on kuin tauti. Hilppa motkottaa, minä kerään. Mutta itsepä putsaankin. Eikä ne koskaan mytteentymään ole jääneet, sienet, aina niille on osoite löytynyt.

Säilömisen ja ylenpalttisen appamisen jäljiltä mukaan lähtenyt sienierä.

  Eilen vein aamulla kaimaanille ja ent. kollegalle Hakan ajoilta hivakan torvisieniä. Tavattiin torikahvilassa. Oltiin rupateltu kotvan aikaa, kun kolmas kollega, Reima, tallusteli näkyviin. Siinä sitten kuulumisia vaihdeltiin, yli kolmen vuosikymmenen takaisia muistoja veresteltiin. Siihen asti pakistiin, että sade pakotti lähtemään livohkaan. Hauska on vanhoja tuttuja tavata. Heitä kun ei täällä Lahden seudullakaan haitoiksi asti ole. Pitää yrittää niihin harvoihin pitää yhteyttä tiheämmin, näin päätin. Jottei ihan lopullisesti pääse erakoitumaan.

  Samasta syystä on meillä tekun luokkatoverin Topin kanssa tällit huomenna klo. 10:00. Torilla, missäs muualla! Topi on noista tekulaisista ainoa, jonka kanssa silloin tällöin tavataan. Osa siitä joukosta Päijät-Hämeessä elää ja asuu, mutta harvoin ketään edes vilaukselta näkee. Luokkakkoustakin on Topi suunnitellut. Samoin "Lahden Vesipärkkien", eli viiden tekulaisen aikanaan muodostaman vesipallo & pokeriseuran jäsenen tapaamista. Itse asiassa Topi sälytti minulle, vapaaherralle, tehtävän haalia porukka kasaan. Sen tein, reilu vuosi sitten. Oltiin jo sovittu päivämäärät ja kaikki. Mutta sitten tuli esteitä ja mutkia matkaan. Asia kuihtui siihen. Pitänee huomenna miettiä, olisiko aihetta paneutua juttuun uudelleen?

  Muuten viikko alkoi, jatkuu, ja oletettavasti loppuukin, tavanomaisissa puuhissa. Mitenkäs muutenkaan? Mennään hiljaiselolla kohti syyskuun alkua, kohti yhdeksän päivän Avokasrupeamaa.

  Nyt kahville, kohta kohti kohdetta, eli Lahtea. Hilppa on töissä Lahessa, kuten täällä sanotaan.

Lopuksi pari kaunista kuvaa sunnuntaiaamulta. En ole niitä mitenkään käsitellyt, napannut vaan rannalta 70-300 mm:n objektiivilla. 

DUUNIA JA TORVISIENIÄ

  Aamu valkeni pilvisenä ja tihkusade teki tuloaan. Näyttää siltä, että aamupäivä menee sisähommissa. Ip. pitäisi taas olla kuivempaa.

  Onko elämää Boltin yhdeksännen kullan jälkeen? Oli näköjän mennyt Jamaika pikaviestin voittamaan. Omalta kohdaltani vastaan, että on, elämää. Mutta mitä miettii itse sankari? Miettiikö, että on se, kele jamaikaksi, vielä neljä vuotta pakerrettava, että pääsee Nurmen Pate ja  Lewis'in Kalle ohi! Vai yrittääkö änkeytyä maansa joukkueeseen pitkässä viestissä? Maratonille ei kai voi jälki-ilmoittautua, ainakaan ilman kelvollista aikaa?

  Eilen olikin työntäyteinen päivä. Aamusta heti pähkälemään piipunhattujen kanssa. Aika iisejä ne oli kasata. Mutta työläitä yksin asentaa. Mutta ensimmäisen kun harjoitteli, toisen opetteli, niin kolmas meni jo sujuvasti paikoilleen. Sitten ne loppuivatkin.
  Hattu-urakan välissä soitti autokuski, että tilaamani pilariharkot ovat matkalla. Kävin siis ne hakemassa rikospaikalle. Mahtuivat yhteen veneelliseen, eivät kovin paljon aikataulua sotkeneet.
  Piippujen kanssa äheltämisessä kului kuitenkin aikaa. Mutta yhden korvilla ne olivat paikoillaan, ansaitsivat harjakaiskahvit.
  Hilppa lähti puolukoita katselemaan, minä sieniä. En kahta-, kolmeasataa meriä kauemmas pirtin rappusilta mennyt, mutta kori piti välillä käydä tyhjentämässä. Torvisienet ovat nyt parhaimmillaan. Sen verran kookkaita ovat, että ummikkokin saattaa huomata.

  Sienireissun jälkeen oli nurmikko kuivahtanut ajokuntoon, joten toimeen. Mokoma pakollinen askare vie nykyään tunnin, toista. Mutta vielä sinnitellään ilman päältäajettavaa. Ja ilman klapikonetta kans. Mutta saattaa tulla aika, että niitäkin kaivataan. Toivottavasti vasta pitkän rupeaman kuluttua kuitenkin.

  Hilppa keräsi viiden litran ämpärillisen puolukoita; ovat lämpimillä paikoilla jo ihan kypsiä. Niitä sitten putsaili, mitä sieniä siivosin. Aikaa siinä kulahti lähes Emmerdalen alkuun saakka. Välillä toki syötiin Hilpan loihtima torvisienimunakasrulla. Ei pöllömpi eväs.

  Tosi leppeä ilta kehkeytyi, sen päätteeksi saunaan.

  Hilppa katseli vielä Dicten, minulla väsy iski. Jos satelee, saatan tuon Dicten tallenteelta katsella. Vaikka ei sarja läheskään parhaiden skandinaavikumppaniensa joukkoon mahdu, minusta.

  Ehkä kisojen loppumisen kunniaksi valvon yöllä keihään vuoksi. On sellainen tunne, että Ruuskasella on jotakin perstaskussa. Lataa yhteen heittoon. Jos onnistuu, sillä mennään vähintään podiumille, Menestystä miehelle, onhan hänellä ihan oikea murrekin käytössä.

  Nyt,,kun ulos tiirailen, käyn ihan pihalla tarkastamassa, ei siellä enää sada. Vielä mulkaisu sadetutkaan: näyttää Anttola olevan aivan rintaman länsilaidalla. Hieman sadepilvet saattavat hipaista jossain välissä. Saatanpa lähteä muutamalla mustatorvisienimestalla piipahtamaan. Vaikka tarvetta ei enää ole, ei luonto anna olla metsään menemättä. Jos niitä sieniä nyt aivan liikaa siunaantuu, pitää alkaa pohtimaan, olisiko edellytyksiä vaikkapa bilateraaliseen kaupankäyntiin?

Eilinen saalis

  Esi viikonvaihteessa tänne taas tullaan. Tai jos kovin märkää ja tuulista on luvassa, ehkä kuitenkaan ei. Kahden viikon kuluttua alkaa sitten Hilpalla viikon loma, joten saaressa ollaan, ilmoista riippumatta, ilmoista piittaamatta. Pitää duunata leikkimökin perustukset, asetella liuskekivet niille kuuluviin paikkoihin.

  Kyllä minä nyt lähden metsään, Jos vaikka löytyis tuolle kaveri, saatais pihvit henkilöön.

  Ip. lähden uistelemaan. Ugh, Peppe on puhunut.

TORILLA KUULTUA

 Poikkesin ip. torikahvilassa. Piti siirtyä kaikkine mukeineni teltan puolelle, kun sadekuuro yllätti. Siellä sattui väkisinkin korviini parissa pöydässä käyty Rio'n ruodinta, joka yltyi välillä lähes tenhotukseksi.
  Sitä mieltä oltiin, että Sanni Utriainen olisi pitänyt jättää kotiin.
  Sitä mieltä oltiin, että mieskeihästäjistä vain Pielaveden Sutki pääsee finaaliin.
  Sitä mieltä oltiin, että naisia ne kuitenkin ovat, jotka mitaleita tuovat.
  Sitä mieltä oltiin, että onneks ei ryssät päässy kisoihin, ainakaan yleisurheilijat.
  Sitä mieltä oltiin, että ei oo ennää Virreenejä, ei oo Karppisia. Ois ees Ala-Leppilampija ja Toukosia.
  Sitä mieltä oltiin, että ihan liikaa on lajeja, pääsee kaiken maaliman Fitsit ja Krenatat mitaleita kahmimaan. Pitäs olla vaan yleisurheilu, voimistelu ja nykyaikane viisottelu. Nii ja soutu. Ja uinnissa vaan lyhyt ja pitkä uinti.
  Sitä mieltä oltiin, että Poltti on paras.
  Sitä mieltä oltiin, että hemmetin Ilonen, kun ei kolhvannu tasollaan! Ois voinu tullu Lahteen mitali.
  Sitä mieltä oltiin, että onneksi loppuu mokomat kisat.
  Sitten oltiin, asiasta liveten, sitä mieltä, että  Paul Pogba'sta maksetulla yli sadan miljoonan siirtosummalla pyörittäisi FC Lahtea lähes sata vuotta.
  Sitten loppui sade, ja Peppe poistui, ei kovinkaan paljon viisastuneena.

Tuolla se kahviteltta on. Kuvassa oikealla, ihmisjoukon takana.

  Nyt olen sen verran viisaampi, että tiedän Petra Ollille käyneen kehnosti. Ja tiedän, että Mira Potkoselle riitti pronssi. Sitä en tiedä, kuinka keihäsmiehille käy, koska en ole oraakkeli. Enkä aio yöllä herätä katsomaankaan. Eli aamulla tiedän. Pobga/FC Lahti-asiasta sen verran, että seuran budejetilla (1,25 miljoonaa) pystyisi vuokraamaan Pogban neljäksi päiväksi (105 miljoonaa/365 X 4 = n. 1,15 miljoonaa).

  Satuin päivällä aukaisemaan toosan juuri, kun sieltä alkoi maahockeyn välieräottelu Belgia-Hollanti. Belgia voitti, kai hieman yllättäen 3 - 1. Aika outoja olivat säännöt meikäläiselle. Ja sinisellä kentällä pelasivat. Lienee tekonurmen tapainen alusta, ja kasteltu, koska vesi tirskahteli aina löynnin yhteydessä. Mutta melkoisia mailataitureita näytti kantällä olleen. Eikös Pakistan ja Intia ole olleet tämän lajin tekijämaita? Sen verran uteliaisuus nakkeli, että kurkistin Rion tuloksia. Intia oli mukana, mutta ei päässyt pudotuspeleihin, Pakistania ei näkynyt. Ja kullasta pelaavat Belgia ja Argentiina, pronssista Saksa ja Hollanti. Miksei Suomikin, jääpallomaa, voisi satsata. Ja  Kampparit laajentaa lajivalikoimaa?

  Eilen, kun illalla sateli oikein uskoon, huomasin, että vesihän tulee parvekkeen yläpuoleltä yli kourun. Menin vilkaisemaan tilannetta, ja huomasin, että meidän ja naapurin välissä olevasta syöksytorvesta ei tullut lainkaan vettä. Selvä tapaus, paikat tukossa. Tänään, kun katto oli kuivahtanut, otin pari muovikassia ja kertakäyttöhanskoja, menin katolla. Heti huomasin, että molempien lappeiden kourut olivat joko täynnä, tai ainakin puolillaan vettä. Kävin kaapimassa kassillisen töhnää meidän syösymme aukosta. Johan lähti vesi virtaamaan. Mutta kourut pitää putsata. Ties milloin, jos milloinkaan, se on tehty. Pitää naapurille sanoa, kun on touhun mies. Mennään joku ilta jätesäkkien, katuharjan ja laastikauhan kanssa hommiin. Kyllä minäkin kadun puolella kummasti heilun, ei ole kuin kerroksen pudotus. Mutta takapuolella kahden kerroksen vapaa ilmatila vähän arveluttaa, vaikka lape onkin loiva. Mutta eiköhän me saada homma tekoon. Pannaan lasku taloyhtiölle. Eikä olla kalliita, Pogban taksoilla tehdään.

  Huomenna pitäisi saada oma pirssi telakalta. Ja nokka kohti Anttolaa. Epävakaiseen, mutta lämpimään keliin, mikäli  povauksia on uskominen. Piipunhattuja asentamaan. Jos toimitukset tulevat, niin tarvikkeita saareen rahtaamaan. Syömäsienet, ehkä puolukoitakin, pomimaan. Tiijä, vaikka vähän uistelemaan. Muuten vaan nautiskelemaan.

KUKKAHATTUTÄTI JA FOLIOHATTU

  Koulut alkoivat. Liikenteessä paljon pieniä kulkijoita taivaltamassa kohti homeongelmaisia koulujaan, kouluja, missä luokkakoot kasvavat, missä rahapulan vaivaama opetus kamppailee parhaansa mukaan resurssien mahdollistamissa rajoissa.

  Varmaan jopa jokainen kukkahattutätikin ymmärtää, että tällä menolla PISA'n tuloksissa on vain yksi suunta. 

  Heräsin aamuyöstä hieman normaalia aikaisemmin katsomaan kisoja. Kolmiloikkassa ei Orimattilan tyttö jaksanut enää venyä, jäi tilastojen osoittamalle paikalle. Hattua päästä kuitenkin Mäkelän karsintasuorituksen vuoksi. 

  400 m:n kisa veti sanattomaksi. Tai yksi mies kisassa veti. Aivan maaginen juoksu, vielä ulkoradalta! Tai ehkä juuri siksi; oli pakko juosta tuli persiessä, kun ei nähnyt, missä muut tulevat. Häkellyttävä ylivoima, ja entinen rikkomattomaksi povattu ennätys alittui 0,15 sekunnilla. 

  Käsittääkseni van Niekerk'in suoritus on kuitenkin jäänyt pahasti Boltin satasen varjoon. Kova juttu tietysti, kolmas matkan kultamitali. Mutta, mutta.....

  Kisoissa on siis jo yleisurheiluosion alkupuolella nujerrettu kaksi hirvittävän kovina pidettyä me:tä. Tuleeko lisää? Tulee, jos on tullakseen, mutta en jaksa uskoa.

  En muuten aio, ehkä keihäsfinaalia lukuunottamatta, herätysaikatauluani enää rukkailla. Vaan jos sianpieremän aikoihin ei nukuta, niin mikä on kisoja katsellessa.

  Uusi tupakkalaki astui voimaan tänään. Siinä mm. kielletää savukkeista, kääretupakasta ja sähkötupakoiden nesteistä kaikki tuoksut ja maut. Eli tupakka ei enää tuoksu eikä maistu tupakalle?

Kohta ne varmaan laatii lain, missä määrätään, että olut ei saa maistua ja tuoksua oluelle. Vaikka en enää pösyttele, tuntuu tupakki-ihmisten vaino olevan menossa. Minusta jokaisella on oikeus halutessaan tervata keuhkonsa ilman isoveljen valvontaa. Oman, koko lailla kahdeksan vuotta kestäneen tupakkilakoni jatkuvuudesta en pysty menemään takuuseen, mutta yhtä uuden tupakkalain kohtaa en tule rikkomaan: en tule koskaan roudaamaan maahan yli kiloa savuttomia tupakkatuotteita vuorokaudessa!

  Näköjään automaattivaihteistoon on helpompi oppia, kuin siitä siirtyä manuaaliin. Vein auton aamulla automaalaamoon, sain käyttööni Nissan X-Trail'in (nelikko, dieseli, mutta manuaali). Reilun puolen vuoden automaattilaatikkokäytön jälkeen meinaa kytkimen käyttö olla hankalaa, eli pakkaa unohtumaan. No, enköhän muutaman päivän klaaraa.

  Kolme ja puoli kuukautta on siitä, kun lähete kaihileikkaukseen lähti Päksiin. Josko tuossa syys-lokakuun aikaan kutsu kävisi. Tai käyhän se, eikö ole olemassa puolen vuoden hoitotakuu? Sitä en osaa sanoa, onko toimenpiteelle sitten takuuta? Vai loppuuko se siihen, kun sulkee sairaalan oven takanaan? Vitsi, vitsi. Ei, ainakaan minulla ole moittimista. Ne harvat yleisen terveydenhuollon palvelut (nivustyrä, hammashuolto), joita olen joutunut käyttämään, ovat toimineet loistavasti. Toivottavsti näin tulee olemaan myös jatkossa, niin omalla, kuin kaikkien muidenkin kohdalla.

 Kävin aamulla myös Elinan kauppa-asioilla. Paavolan City-Marketin kassalla näin varsinaisen foliohatun. Tämä keski-ikäinen mieshenkilö oli kiinnittänyt huomiotani ja kaupan hyllyjen välissä. Hän otti sieltä täältä jonkun tuotteen käteensä, katseli sitä tarkaan, nosti sitten katseensa ylös kohti kattoa, alkoi pyörittää päätään, kuin jotain etsien. En äijää sen kummemmin jälestänyt, satuin vain tavaroita kärriin haaliessani näkemään tuon episodin useampaan kertaan. No, kassalle mies sitten sattui eteeni. Hänellä oli muropaketti ja maitotölkki korissaan. Kun tuotteet olivat kulkeneet kassan läpi, kysyi mies, että käykö teillä käteinen. 

  "Tottakai", vastasi kassaneiti.

  "Hyvä", sanoi ukkeli. "Minulla ei ole kortteja, kun ne ilmottavat poliisille, missä olen." 

  "Ei kai ?", kysäisi kassa ottaessaan vastaan miehen tarjoaman kympin setelin.

  "Kyllä ne ilmottaa, ja kännykkät kans. Ei mulla oo kännykkään!", ilmoitti mies vakaalla rintaäänellä katsellen samalla katonrajoja. "Onko täällä kameroita", jatkoi hän. 

  "On meillä turvakameroita", vastasi kassa tarjoten vaihtorahoja. 

  "No niin!, tivahti mies. "Ja hälyttimet ovilla, perkele!" Hän tunki ostokset kassiinsa, kolikot taskuunsa, lähti ympärilleen vilkuillen painelemaan kohti ulko-ovea. 

  Kassaneiti loi minuun silmäyksiä, mutten viitsinyt asiaa kommentoida. Sairashan tuo miesrukka oli. Tai sitten se oli salaviisas kehveli, joka vekutteli huvikseen, naureskeli parasta aikaa valitessaan kaverin numeroa kännykästä.

  Valitettavasti ihan oikeitakin "foliohattuja" on. Ei käy katteeks, ei. Melko raskasta on varmaan elää jatkuvien luulojen ja salahankepelkojen kera. Mutta sairas maailma tuottaa sairaitta ihmisiä. 

  Viikon aikataulua vielä vähän avaan: tänään tai huomenna nurmenlkeikkuu (sääkysymys), keskiviikkona siivous, torstaina illankahussa Anttolaan. Väliaikoina vähän olympialaisia, vähän lukemista, vähän liikuntaa.  Ei mitään uutta pilven takana tällä hetkellä piileksivän auringon alla.

YKSIN KOTONA, osa I

  Yksin kotona. Ei siinä mitään kummallista sinänsä; olen lähes jokainen arkipäivä yksin kotona. Mutta kovin harvoin olen yksin kotona lauantaisin.
  Tänään kotona. Ei siinä mitään kummallista sinänsä; olen useimpina päivinä vuodesta kotona. Mutta kovin harvoin olen kotona kesälauantaisin
  Tuo elokuvaan ja televisioon viittaava alku johtuu siitä, että olen yksin kotona tänään, eli olen tänään yksi kotona. Se taas johtuu siitä, että Hilppa on ensimmäistä kertaa duunissa näin lauantaisin.
  Asia lienee tullut selväksi?

    Eilen, kun olin hakenut Hilpan, avasin telkkarin. "Sieltähän tulee naisten 10 000 m:n finaali!", äkkäsin, jäin katsomaan. Kohta puolenvälin jälkeen Etiopian Almaz Ayana lähti huimaan lentoon, jätti hetkessä muut taakseen. Muutama huikea kierros, sitten hänen vauhtinsa tasaantui siinä 70 sekuntiin/kierros. Maalissa kello pysähtyi aikaan 29:17:45! Uskomaton maailmanennätys oli syntynyt. Kiinalaisen Wang Xian'in lähes lyömättömänä pidetty aika vuodelta 1993 alittui liki 14 sekunnilla! Paavo Nurmen luut luultavasti kalisivat pyöriessä haudassaan; Paten ennätys oli 30:06:1.
  Miesten maailmanennätys kyseisellä matkalla alitti etiopialaisen ajan 04.08.1950 (29:02:9, Emil Zatopek), ja suomenennätys  07.08.1968 (29:07:0, Jouko Kuha). Missä immeisen rajat?

  Phelps kahmii ja kauhoo kultaa, mutta jäi hopealle 100 m:n perhosessa. Maansuru Ämeriikassa.  Painonnostaja Milko Tokola pyörtyä kupsahti työntösuorituksensa jälkeen. Suomalaista sisua?  Joku naismukiloija paukutteli vastustajaansa terhakammin, kuin vastustaja häntä. Mitali tulossa?

  Muutamia uimalähetyksiä tulin seuranneeksi, mutta minulle ei vieläkään selvinnyt ikuisesti askarruttava pulma: saako naisten rintauinnissa käyttää käsiä? Vaikka toki olenkin jo aikaa sitten päätellyt, että saa; saahan selkäuinnissakin. Siis käyttää käsiä. Eikä perhosuinti ole tarkoitettu perhosille. Liekö vapaauinti sitten vain naimattomien yksinoikeus? Sitäpä en osaa sanoa.

  Nyt, kun Avokkaaseen satsaamaan äleydyttiin, tilasin taloon.com'ista lavallisen liuskekiviä (Majakivi Kavalan, 3-5 cm, 9 m2) ja pilariharkot leikkimökin perustukseen. Ajattelin ensin, että käyn peräkärrin kanssa ne Mikkelistä noutamassa, mutta päädyin helpompaan ratkaisuun. Toki rahti jotakin maksaa, mutta maksaa se bensakin. Eikä kiireisen eläkeläisen aikakaan ilmaista ole. Vaikka jos tuntipalkkani kalkuroidaan eläkkeen määrän mukaan, aika kaukaa olisin saanut lähteä tarpeet hakemaan.
  Kävin viikolla Kosken Metallin myymälästä hakemassa myös piipuhatut kaikkiin kolmeen korsteeniin. Sitäkin on tullut vuosia pähkäiltyä, ei pähkäillä enää.
  Ulko-oven ja kylmälle verannalle johtavan välioven aioin myös uusia, lämpötaloudellista syistä. Piirsin jo niistä kuvatkin. Laitoin Väänälän Puutyöhön maililla soittopyynnön, mutta taitaa olla kiireitä, kun ei ole yhteydenottoa kuulunut? Vai onko kahden oven tilaus liian mitätön konsernille.
  Ilmalämpöpumppu on myös tilattu syyskuun 1. viikolle. Lapetikas, joo ja kokonaan unohtumaan päässyt talon takalappeen räystäkouru, ovat vielä tämän syksyn, viimeistää tulevan kevään, hankintalistalla. Nuohoojaa ennen pitää laittaa, tikkaat, ja nuohooja pitää tilata ensi kesäksi. Vai oliko vasta seuraavaksi? Pitää tarkistaa.
  Tämä kaikki tietää sitä, että lasiverannan uusiminen saa jäädä tuota tuonnemmaksi; kyllä se vielä jokusia vuosia menee, nyt kun ei enää pääse maanrajasta lisää mytteentymään. Varmaan se joskus pitää uusia, tehdä samalla lämpimäksi tilaksi, mutta suunnitellaan rauhassa. Ei sen duunaaminen muuten niin kauheita tulisi maksamaan (oma työ, vanhat kattopellit, etc.), mutta lukuisien ikkunoiden teettäminen lämpölasisina on melkoinen kustannuserä.

  Ulkona sataa, +13. Sisällä pouta, +21. Pitääpä vilkaista sääennusteita. Anttolassa tänään ja huomenna sateita, +15-17. Viikon päästä vähän sadetta, aurinkoa, +19-20. Ei siis ilmojen puolesta mitään menetetty, voitettiin paremminkin. Jos tuo ennuste toteutuu. Mutta sen näyttää aika.

 Vielä lyhyt katsaus ajankulukkeisiin.

  Lukeminen: "Pianonvirittäjä" luettu, skottikirjailija Stuart MaacBride'n "Pahan postia" aluillaan. Ensimmäinen kosketus kyseiseiseen herraan, en vielä osaa sanoa juuta, en jaata.

  TV: Tänään alkaa, ensin 1. kauden uusinnoilla, sitten uusilla jaksoilla, englantilainen (walesilainen) "Syrjäinen maa". Hyvä oli sarja. Pitää muistin virkistämiseksi katsoa 1. kausi uudelleen. Lisäksi valikoiden Rioa. Jos olisin, kuin silloin ennen, myös Rioja Tintoa kuluisi joku lekkeri.

  Musiikki: Paleface sekä Ricky-Tick Big Band&Julkinen Sana viime aikoina kuuntelussa. Maakuntakirjasto ei ole hankkinut "Dylan Suomeksi"-albumia. Olen juutuupista katsonut Palefacen "Kuoleman kauppiaat" (Masters of War) ja Pelle Miljoonan "Enää itkeä voit" (Like a Rolling Stone). Mietiskelen, pitäiskö lätty ostaa?

  Menee se päivä näinkin, että sellasta Hollolaan. 

EUROOPPA

Eurooppa Rooman valtakunnan ollessa laajimmillaan  117 jaa.

Eurooppa nyt.

Eurooppa 2116.

  Entäpä maapallo? Maailman siirtomaat 1920...

  

   ...ja Euroopan hallinnoimat alueet Amerikassa 1750.

 Niin muuttuu maailma, Eskoseni! Ja Eurooppa sen mukana. Vain Tanska ja Ruotsi ovat valtioina yli tuhat vuotta vanhoja. Suurin osa Euroopan maista on nykymuodossaan syntynyt 1900-luvulla. Onko tulevaisuudessa maanosassamme vain kaksi valtiota: Euroopan liittovaltio ja Venäjän liittovaltion läntinen osa? 

  Koko palloa ajatellen Yhdysvallat tullee olemaan ja pysymään. Samoin maailman vanhin valtio Kiina. Intia voi olla Euroopan lv:n, Venäjän lv:n, USA:n ja Kiinan lisäksi viides maailmanmahti. Muuten saattaisivat rajalinjat sadan vuoden kuluttua kulkea nykyihmiselle erikoisissa paikoissa. Ja maitten nimet voisivat herättää ihmetystä. 

  Ehkä muutaman sukupolven jälkeen täällä ei enää ole ketään voimiaan näyttämässä, rajoja pyykittämässä. Kun jo tällä hetkellä lainaamme joka vuosi 0,6 maapalloa, voi velka kasvaa hallitsemattomiin mittoihin.

  Maapallo on siis kuin se sanonnan "hullu mies Huittisista", joka syö enemmän kuin tienaa. En tiedä Huittisten miehen kohtaloa, mutta luultavasti hänellekin kävi huonosti.

  

  Maita menee, maita tulee, rajalinjoja rustaillaan. Ihmiset ovat ihmisiä ihmetellen, että mitenkäs tuossa noin kävi, kun naapurin talo onkin eri valtiossa. Kun tulee paisumisen tarve, ei  kansalta yleensä kysellä. Sanotaan vaan että tulta päin, isänmaan puolesta, aatteen vuoksi, hyvitystä hakemaan, luonnonvarat haalimaan. Tykinruokaa on aina riittänyt, lennokkien evästä tulee piisaamaan. Tulee piisaamaan, jollei ajattelutapa muutu. Aivan toisenkaltaisista asetelmista pitää, niin johtajien, kuin kansan syvien rivien, tulevaisuudenkuva pulputa, jotta ihmiskunnalla olisi mahdollisuus selvitä ilman suunnattomia kärsimyksiä, korvaamattomia menetyksiä, ehkä peruuttamattomia katastrofeja.

  Siinä apokalyptinen osio.

  Aamulla poljin myötätuulessa Lahden satamaan, vastatuulessa takaisin. Lienee selvää, kumpi miellytti enemmän: Oululaisen mäen viilettäminen myötäisessä alas, vai kihnuttaminen vastapuhurissa ylös? No, takaisin pääsin, K-Supermarketin ja Lidlin kautta. Satulalaukku on oiva kapine; voi yhdstää pyöräiylenkin ja kaupassa käynnin.

  Vielä ennen lounasta kävin keräämässä omenasadon talteen.Tänä vuonna on ainoassa puussamme ihan kelpo määrä omenia. Oli parasta hakea ne talteen, vaikka täysin kypsiä eivät olekkaan. Linnut, lähinnä harakat, nokkivat heti maahan pudonneet, käyvät myös puussa olevia koputtelemassa. Hilppa duunaa suurimmasta osasta omenahilloa. Meillä on jo vuosia ollut tapana nauttia aamupuuro omenahillon kera. Voittaa voisilmän, voin vakuuttaa.

  Nyt sitten kirjoitan. Kohta lopetan, lähden lukemaan Stefan Tegenfalkin "Pianonvirittäjää". Olympialaisetkin alkavat heräillä uuteen aamuun. Eilen ip. yritin hetken katsella lähetystä, mutta rantalentis, ja mitä sieltä tulikaan, eivät oikein sytyttäneet. Voipi olla, että tänäänkin tv:n avaan. Pitää ainakin tutustua tarjontaan. Eikös siellä purjelautailijatar ole hyvissä asemissa. Josko hän tänään olisi kuvaruudussa. Tai ovathan ne kaikki, kun Areenalla voi seurata jokaista lähetystä, jotka ilmoille Riosta laitetaan. On siinä tosifriikillä probleemaa kerrakseen!

  Mutta nyt kirjan pariin.

  Se oli proosallinen osio.

OLYMPIATAUKO

  Nyt viettetään taukoa. Otsikosta huolimatta se ei ole olympiatauko, vaan mökkitauko; tulevana viikonloppuna ollaan Hollolassa, työvoimapoliittisista syistä. Eli rouvalla on lauantaina duunia. Vaan sitten päästään to. 18.8. lähtemään pidennetylle viikonlopulle.

  Rion kisat ovat päässeet vauhtiin. Ohi ovat vielä menneet. Orimattilan trappaaja ei pärjännyt, sen tiedän. Ja sen, että tenniksessä on tullut pari yllätystulosta.
  Luulen, että en juuri öitäni kisojen vuoksi valvo. Vaan jos ei nukuta, saatan jotain katsoa, ehkä myös, jos joku suomalainen on mitalin syrjään tarrautunut.

  Oppilaat eriarvoistuvat ja oppimistulokset ovat romahtaneet. Missä vika, kun Suomessa alkaa olla lukutaidottomia nuoria, ja kun esim. matematiikassa parhaan ja huonoimman tasoero saattaa olla seitsemän vuotta?
   "Ei kun karttakepillä kynsille ja nurkkaan kartan häppeemään", saattaa joku sanoa.
  "Ei kun parhaat voimat uudistamaan hyväksi osoittautunutta, mutta aikansa elänänyttä järjestelmää", sanoo Peppe. Koulutus ja terveydenhuolto ovat asioita, joista ei saa tinkiä. Muuten käy kehnosti, enemmin tai myöhemmin.

  Turkin presidentti vaatii, että kansa vaatisi kuolemanrangaisteuksen palauttamista. Siten tuo uutinen on kai tulkittava. Minä vaadin, että lopettakaa tuo keskiaikaan palaaminen. Vaatimuksilla on tietysti se ero, että Erdoganin vaatimuksen painoarvo jonkin verran suurempi kuin minun. Ainakin Turkissa. Ja jos rehellisiä ollaan, ei vaatimuksilleni ole muuallakaan juuri korviaan lotkautettu. Vaan saahan sitä vaatia.

  Lauantaina vietettiin pienimuitoisesti Annan synttäreitä. Emma, Shade, Luna ja Tico-koira tulivat juhlia juhlistamaan. Ilma oli paljon ennustettua parempi; aamupäivällä vähän tihuutteli, lopun päivää paistoin arska.
  Se tiesi sitä, että Emman tytöt vietti aikaansa vedessä enemmän kuin runsaasti. Kävi jortaanissa Iiriskin.

  Krokettia toki ehtivät välillä pelata.

Iiris on vielä vähän liian snadi täysmittaiseen otteluun.

  Iltaan asti vieraat viipyivät, niin, että lettukestitkin ehdittiin pitää. Minä grillailin makkaroita alkupalaksi. Anna toimi lettuvastaavana, Sade ja Luna vuoroon apukääntäjinä.

  Eilen oli pilvinen poutapaivä. Minä tietysti toimeuduin aamusta metsään. Enkä suotta: rouskuja on nyt suolattuina n. 7 litraa. Se on talven tarve. Hieno homma, kun ei noita satonäkymiä oikein aina osaa arvioida. Ja jää yksi viikonloppu metsään menemättä. En nimittäin ole koskaan oppinut täällä Hollolassa sieneen menemään. Muutaman kerran olen vuosien saatossa käynyt vilkaisemassa, laihoin tuloksin. Ja kun ei ole ollut tarvetta, en ole viitsinyt asiaan syventyä. Suppiksia kuitenkin syksyisin käyn etsimässä, niitä kun täällä kasvaa ihan eri mittakaavassa, kuin Etelä-Savossa.

  Lopuksi iloinen kuva serkuksista ja Lunasta......

....sekä asiaan täysin liittymätön hämiksen saalis.

EI SAA SANOA JA ROCK'IA OTAVASSA

  Kyllä on olo kohillaan. Kun Hilppa kiiruhti kahdeksan bussiin, minä sonnustauduin pyöräilytamineisiin, poljeksin Lahden torille kahvikupposelle.  Siellä tapasin entisen kollegani ja työnantajani Ripan. Pitkästä aikaa nähtiin. Tuli turistua varmaan tunti, toista. Ripa sanoi lopulta, että olisi jo aikaa sitten pitänyt olla konttorilla. Vaan kuka häntä siitä ojentamaan, firman omistajaa. Sanoi vielä hän, että olisi yksi projekti aloitettava. Ei ilmeisesti kovin miellyttävä projekti. Sanoi alkua lykänneensä ja lykänneensä. Nut kiitti minua, kumarteli liki ottansa ruvelle, kun sai taas tekosyyn siirtää hommaa huomiseen, kun olin häntä torikahvilassa viivyttänyt. Kyllä sitä näköjään avuksi voi monellakin tavalla olla, ja ihan tietämättään. Oliko tuo nyt sitä paljon peräänkuulutettua pyyteettömyyttä? Sanokaa te.
  Sörnäyttelin sitten takaisin Salpakankaalle. K-Marketistä kävin siivun grillattua kasleria, vaikken varsinaisesti sikaniska olekkaan. Loihdin kotona salaatin suitsait: Kasleria, jäävuorisalaattia, keltaista paprikaa, mustia oliiveja ja raejuustoa, ruokajuomaksi hanavettä. Pitää hanavettä juoda, niin kauan, kuin perse kestää. Aamulla uutisoitiin, että vähentyneen kulutuksen vuoksi veden hinta tulee nousemaan merkittävästi. Kohta vissiin alettava olutta kittaamaan. On se yhtä helevettiä, että kun yrittää elää ekologisesti ja säästää vettä, siitä rangaistaan.
  Apropoo; Tuo avauslause siis tarkoittaa, että on ihan kelvollinen olotila, kun on kahden aamulenkin jälkeen vatsa pullollaan salaattia, näin pitkän kaavan mukaan ilmoitettuna.

  Aamun uutisista vielä. Tekstitetyissä uutisissa vilahti aamukahvia hörppiessämme jotain tämän kaltaista: "Suomen tavoite Riossa on kolme mitalia ja kahdeksan pistesijaa, mutta sitä ei saa sanoa ääneen." Minähän heti testaamaan, joten sanoa paukautin: "Suomen tavoite Riossa on kolme mitalia ja kahdeksan pistesijaa." Hilppa siihen, että mitä höpäjät. Minä kertomaan, että testi se vaan oli. Ja eikö kielletyn tekemisestä seuraa rangaistus? Mutta ei ainakaan heti taivas niskaan pudonnut, saattaa kuitenkin olla haaste tulossa. Vähän se ihmetteli, rouva, että onko tuo turjake seonnut kokonaan? Ja että kyllä sitä on jo uumoiltukin.
  Niin että tuli kielletty teko tehtyä, aamutuimaan. Kyllä minä olen hävitön ihminen.

  Joopa joo, huomenna saareen. Tiilikaiset lähtevät jo ip. Helsingistä, joten ovat siellä ennen meitä. Lauantaina ovat Emma, Shade ja Luna tulossa päiväksi kylään. Juhlitaan etuajassa Annan maanantaista synttäriä. Pitäsköhän leipoa mustatorvisienillä ja mustikoilla koristeltu kanttarellikakku? Tiijä, miten hyvää olisi? Vaikka luulen perinteisemmässä pidättäydyttävän.

  Meidän piti Markun kanssa lähteä lauantaina hänen bongaamaansa mustikkahalmeeseen riehumaan, mutta se taitaa nyt jäädä. Luulen, että grillausvelvollisuuksia minulle sälytetään. Ja jos vaikka innostuisivat sienikakkuun!

  Toivottavasti tiikerinlilja ei ole Avokkaassa jo kokonaan ylikukkinut.

  Nyt alkoi satelemaan; kohillaan olivat sadetutkan ennusteet. Siksi aamusta torikeikalle pyöräilinkin. Melko niepreetä taitaa iltapäivä olla.

  Vaikka siis viikonloppuna vieraita sun muuta on edessä, täytyy jossain välissä käydä ainakin rouskuja etsimässä. Ja torvisieniä, mutta niitä kasvaa ihan nurkilla. Ei väliä, vaikka en yhtään rellukkaa löytäisi. Tosin niitä löytää väkisin, jos metsään menee. Mutta intressit ovat nyt toisaalla. Paitsi, jos tuo edellä mainittu kakkuidea ottaa tulta.

  Tänään on Otavassa, Huvikummussa, Paul'in näyttelyyn liittyen, Frank Robson'in, bändinä Jelly Millers, keikka. Se on ikään kuin koe-esiityminen leikkauksen jälkeen. Jos olisin kymmenenkin vuotta nuorempi, saattaisin sinne sörnäyttä. Tai jo olisin Anttolassa. Onhan estradilla merkittävä siivu suomalaista rock-historiaa! Menkää te mahdolliset ja mahdollisesti lähempänä olevat lukijat. Ja lämmin toivomus esiintymisen onnistumisesta Frankille!

  Paul, lainasin kuvaasi ilman lupaa. Puolustuksena on se, että blogini saattaa, suotuisissa olosuhteissa, kaiken osuessa kohdalleen, tilanteen ollessa optimaalinen, ja jumalten ollessa myötämielisiä, tuoda paikalle jopa yhden lisäkatsojan.

  Jotta en asiasta edesvastuuseen joutuisi, lupaan pistouvata sinulle, rva. Mullerille myös, myöhemmin yhteisesti sovittavana ajankohtana espressot naapurustossanne sijaitsevassa italialaistyyppiseesa yrityksessä. Edesvastuuseen joutuminen ei minua tällä hetkellä houkuta, sillä on vielä arvailujen varassa, millaiset seuraamukset aamukahvipöydässä tekemästäni rikkeestä on odotettavissa.

  Eli viihtyisää iltaa. Niin Otavassa, kuin muissakin, tällä hetkellä vähemmän huomionarvoisissa, paikoissa. 

ASEET KUNNIAAN

  Teksasissa on astunut voimaan laki, joka sallii 21 v. täyttäneille ja kantoluvan omaaville opiskelijoille oikeuden kantaa asetta yliopstocampuksilla, kunhan se vain on piilotettu. Uutisessa kerrotaan myös, että samankaltainen laki on voimassa jo seitsemässä osavaltiossa. Pelottavaa. Trump valtaan, niin kohta laki on voimassa koko maassa, ja laajennettu koskemaan kaikkia 16 v. täyttäneitä koululaisia. Trump toiselle kaudelle, ja laki oikeuttaa leikkikoululaisten kuljettavan pienikaliiberisia aseita, kunhan vain eivät ammu toisiaan ilman syytä.
  Onneksi on niin, että vaikka johonkin on oikeus, ei se ole velvollisuus. Onhan minullakin oikeus äänestää vaikkapa persuja. Mutta ei, totta vieköön, tarvitse. Paljon jää siis opiskelijoiden harkinnan varaan. Mutta heitä on melkoinen joukko, eli mukaan saattaa mahtua vaikka millaista sekopäätä.
  Republikaanit sun muut Kansallisen kivääriyhdistyksen kantavat voimat ovat sitä mieltä, että tuo laki saattaa estää joukkoampumiset. Hollolan huru-ukko on sitä mieltä, että laki saattaa myötävaikuttaa hallitsemattomien tulitaisteluiden syntymiseen.

  Tilasin äsken netistä Iirikselle leikkimökin. Ihan perus -sellaisen. Toimitusajaksi pyysin vikkoa 36, eli Hilpan syysloman ajankohtaa. Saattaa olla, että en mökkeröistä talvea vasten edes pystytä, teen ainoastaan perustukset. Mutta keväällä sitten heti hommiin, ja harjakaisiin, tietty. Kuvassa humalat harjakaisiin.

Näin loppukesästä hinnat ovat noissakin tuotteissa maltillisemmat, ja venevajaan mahtuu varastoimaan. Siksi viisasta toimia nyt, päättelin.

  Mikäli ei suunnitelmat muutu, tulevana viikonloppuna Anttolaan mennään, Tiilikaiset tulevat myös. Seuraavana, eli 13-14.8, ei mennä. Hilpalla on näet täst'edes yksi lauantai kuukaudessa töitä. Siitä saa ihan kunnon korvauksen ja tietysti yhden vapaapäivä viikonlopun yhteyteen. Joten pääsemme jo torstaina 18.8. täräyttämään kohti Avokasta. Ajattelin sitten perjantaina lainata Hanelilta kärrin ja usmuuttaa Mikkeliin hakemaan muutaman neliön liuskekilaattoja, jokusia pilariharkkoja leikkimökin anturoiksi, mitä muuta mieleen tuleekaan. Isompaa kuljetettavaa meinaan. Vaikka muutaman säkin huussinkuiviketta voisi tuoda, ei tarvitsisi pitkin kesää, ja varsinkaan talvea, roudailla.

  Tilasin sinne syyslomaviikon alkuu asennuksen ilmalämpöpumpulle. Niin, ja pumpun myös tilasin. Mitsubishin tilasin, kun siitä olen hyviä kokemuksia kuullut kerrottavan. Hieman halvemmalla olisi joitain muita merkkejä saanut, mutta vanha viisaus "köyhällä ei ole varaa halpaan" on lähes poikkeuksetta totta.
  Varmaan jo ensi talvena tulee hieman useammin saareen mentyä. Lämpöpumpun kun voi käskyttää supattamaan hyvissä ajoin. Kyllä se mielellään talviaikaan pidennetyn viikonlopun vaatii, mökkikeikka. Kun illatkin ovat niin pimeitä, ettei vanha viitsisi silloin saareen könytä. Mutta kun Hilpalle järjetyy kerran kuussa pidennetty vapaa, voi sianpieremän aikoihin aamulla startata, ja olla auringonnousun hetkillä jo Anttolassa. No, näkkyypähän, kuinka käy. Mutta tällaset on nyt aatteet. Jääkelien muodostuksella ja kehityksellä on tietysti oma sanansa sanottavanaan. Kyllä sinne jossain vaiheessa pääsee; jos ei joulukuussa, niin tammikuussa kuitenkin.

  Kohta pitää täsäs toimeutua kaupunkiin. Hilppa menee puoli kahdeksitoista duuniin, ja käydään matkalla Jyskissä etsimässä pari pimennysverhoa; yksi kotiin rikkoutuneen tilalle, yksi Avokkaaseen.
  Yhtä hankintaa tämä ihmiselo tuntuu siis olevan. Ei siinä mitään, kyllähän sitä hankkisi, mutta kun ei juuri mitään hanki. Mutta hankikantoa odotellaan.