NÖRTTI HEFAISTOKSEN TAI ILMARISEN ARMOSTA

  Tulostin on värkki, mitä joskus tarvitsee. Harvoin, mutta kuitenkin. On siis paskamaista, jos se ei toimi silloin, kun sitä tarvitaan. Niin kävi taas minulle perjantaina. Ei tulostanut likikään luettavaa tekstiä, parin yrityksen jälkeen ei muuta kuin jokusen harmaan läikän. Ajoin puhdistusohjelman, tein kaikki taiat jotka osasin. Ei apua. Väriä kyllä oli, vasta joulun maissa uusittu. 

  Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tuo vuosia epäsäännöllisen säännöttömästi palvellut laite keljuili. Ajattelin, että nyt saa riittää, kävin netissä, menin läheiseen Tokmanniin, ostin alla satasen EPSONIN. Sitten kotiin sitä asentamaan. 

  Eihän se laulellen käynyt. Tietokone ei meinannut löytää tulostinta (tulostimen voi yhdistää vain wifillä, eli ei ole lainkaan kaapelimahdollisuutta).

  Tietsikka kyllä ilmoitti löytäneensä XP-310-sarjan laitteen, mutta ostamani on XP-3155. Äkkäsin tarkistaa valmistusnumeron (tietokone kertoi löydetyn laitteen numeron). Se löytyi värkin pohjasta, ja oli aivan eri, minkä pc kertoi havainneensa. "Näinköhän naapurilla on myös EPSON, jonka pc poimi?", mietin.

  Ryhdyin etenemään toista tietä. Sain (en tiedä mistä) esiin laatikon, missä pyydettiin kirjoittamaan ip-osoite. Sepä toimi, ainakin osittain. Nyt pc tunnisti tulostimen. Sain ajettua ohjelman loppuun.

 Eiku kokeilemaan. Ensin tulostin yhden laskun. Se tulostui kyllä, mutta pientä epätarkkuutta jäljessä oli. Sitten kokeilin skannausta. Koneelle latautunut skannausohjelma ei löytänyt scanneria! Voi paska! Sitten huomasin, että tulostimen omalta pikkunäytöltä voi myös laittaa skannauksen päälle. Sen tein. Toimi, mutta sitten, että värkki skannasi kohteen valokuvan tietsikan valokuvakansioon, eikä edes tarjonnut pdf-tiedostomahdollisuutta

  Päätin hermoja säästääkseni lopettaa uurastuksen, ryhdyin katsomaan, kuinka Niskasen Iivo ei ollut terävimmillään.

  Lauantaina jatkoin tulostimen kanssa Ensin tein kaikki puhdistus- ja kohdistustoimenpiteet. Sitten tulostin mustavalkean tekstisivun. Jälki oli kelvollista. Perään laitoin värikuvan tulostumaan. Aivan saatanan surkea siitä tuli, ei kunnon värejä, siniharmaita pystyraitoja. Kokeilin vielä skannausohjelmaa. Ei löytänyt. 

  Tulostimen mukana tuli levyke, minkä avulla olin ohjelmat tietokoneelle ajanut. Nyt ajattelin etsiä netistä ajureita tälle nimenomaiselle mallille. Kas kummaa: Epsonin tuesta ei löytynyt edes koko mallia! Minkähän fucking piraatin ne minulle kauppasi?

  Huomenna olen yhteydessä Epsonin tukeen. Osaavat varmaan jotain asiasta kertoa. 

  Vielä yksi huomioi Nörtti-Peppen tiimellyksen varrelta. Tulostin kyllä löysi reitittimen, sillä pystyin siihen päivittämään ajantasaisen ohjelmiston, vaikka tietokone ei ollut siihen yhteydessä. Joku mättää, rankasti.

  Piraatit kun kun tuli mainittua, niin piraatteja ole minäkin käyttänyt. Nimittäin värikasettien kohdalla. Ongelma näiden halpojen tulostimien kohdalla on siinä, että uuden tulostimen saa suunnilleen alkuperäisvärien hinnalla. Ei minun omatuntoni anna lupaa aina laitetta uusia. Johan se on hitonmoista tärväystä. Eikä tällainen persaukinen pienkäyttäjä oikein monen sadan euron lasertulostinta viitsi hankkia. Jos "rahhaa ois ku huttua", niin voisi ostaa parhaan, tai ainakin toiseksi parhaan tulostimen, pyytää henkilön asentamaan. Vaan kun ei ole, pitää taiteilla huonojen vaihtoehtojen kanssa. Ehkä, täytyy myöntää, pieni harkinta, asioihin kunnolla perehtyminen olisi ollut perjantainakin paikallaan. Mutta kun on impulsiivinen, niin on impulsiivinen. 

  Harmit tuli vuodatettua, paitsi vielä lisäksi on vatsaan koskenut pari päivää. Ei elämä ruusuilla tanssimista  ole. Tai jos on, niin kukkavanojen päällä, avojaloin. 

  Iloakin elämässä on: Iiris on tämän kauden aikana kolmossijoja napsinut, ainakin yhden kakkosen myös. Eilen tuli sitten, vielä kotihallissa, sarjan ykköstila. Uuttera harjoittelu alkaa näkyä.

  Nörtti-Peppe pysyy tämän päivän erossa nörtteilystä. Eilen hiihdettin jäällä, tänään ehkä kävellään, sillä kipulääkitys on päällä, joten taitaa polvi sietää pienen taipaleen.

INHIMILLISYYS KATOAA

  Inhimillisyys, sekin vähä, mitä on ollut, on katoamassa. Ollaan kyllä "inhimillisiä", osoitetaan solidaarisuutta, huudetaan suureen ääneen, kun on kyse vaikkapa sodasta Ukrainassa, tai maanjäristyksestä Turkissa ja Syyriassa, koska se muunlainen toiminta ei olisi itseään hyödyttävää. Kuitenkin unohdetaan kaikki muut asiat, nälänhätä, vesipula, paikalliset sodat ympäri palloa, sekä oman maan vaikeuksissa olevat vähävaraiset. Myös ilmastonmuutos ja luontokato unohtuu, ja niiden huomioiminen on myös inhimillisyyttä.

  Suomessa lähenevät vaalit vielä kärjistävät politiikkojen kantoja, mielipiteet ovat välillä pöyristyttäviä. Mikäli minulta kysytään, ei täällä ole eduskuntapuolueista kuin yksi inhimillisyyden asialla, toinen osittain. Saatte arvailla, mitä puolueita tarkoitan. Annan vinkiksi, että ne ovat molemmat hallituspuolueita, toinen iso, toinen keskisuuri. 

  Enemmän kuin puolueitten inhimillisyyden kuihtuminen huolestuttaa ihmisten käsitysten koveneminen. No, nuohan ovat yhteydessä toisiinsa, tietysti, puolueet ja äänestäjät. Eli meistä tavallisista kansalaista kaikki on kiinni. Antaa puolueiden paasata omaa jargoniaan, äänestään inhimillisemmän maailman puolesta, niin asiat muuttuvat, tai eivät ainakaan pahene. 

  Samaa inhimillisyyden hiipumista näkee myös sotahaukkojen hurjassa lisääntymisessä. Kaameaa hypetystä aseille, varustautumiselle, aidoille, kokonaisten kansojen syyllistämiselle ja tuomitsemiselle. Kumma juttu. Kun syttyy sota Euroopassa, pitäisi rauhan puolesta toimimisen lisääntyä, mutta kaikki sellainen jää kiihkoilun varjoon. Toki pitää itsekin peiliin katsoa. Vaikka ei ihminen koskaan liian vanha ole hyvän asian puolesta toimimaan.

  Summa summarum: pelottaa. 

  Liekö inhimillisyyden kanssa mitään tekemistä, mutta kerron kuitenkin. Aamulla kuntopyörää polkiessani  katselin musiikkivideoita laatimaltani soittolistalta. Joukossa oli myös Neil Youngin ja Bruce Springsteenin yhdessä esittämä All Along the Watchtower. Esityksessä kohtasi monta musiikkimakuuni vaikuttanutta asiaa: tietysti Niilo ja Bruce, biisin luoja Dylan, sekä myös Jimi Hendrix.  

  Myös Niilon esittämä A Day in the Life oli listalla. Mukaan lavalle ilmestyi myös itse sir Paul. Loppurevityksen jälkeen Old Black-kitarassa ei ollut kuin enää yksi tai kaksi kieltä. 

  Kuten myös edellissä, yhdistyi tässä musiikkimuistoja vaikka kuinka: The Beatles, Niilon konsertti Helsingissä 2008 (A Day in the Life oli encorena), ja John Lennon erityisesti.

  Aamun pyöräilysession lopetti kauan sitten nauhoitettu Niilon ja Pomon yhteinen Helpless, mukana myös Nils Lofgren haitareineen. En katso olevani mikään relikti, sillä kuuntelen nykyään paljon uutta musiikkia, mutta kyllä sydän sykkii vuosikymmenten takaisille jutuille.

  Uutta lunta tuli viikonloppuna. Eilen päästiin taas liukulumikenkien kanssa maastoon. Tänään mennään myös. 

  Tässä pakkasviikon alkupuolen tarinaa. Loppuun inhimillistä puuhaa Hollolan jäähallilta suunnuntain yleisöluistelusta.

  Anna ja Liisa siniviivalla, Iiriksen takana tyttöjen serkku Milla äitinsä kanssa. 

Pikkuprinsessa Liisa

KISOJA KOSOLTI

  Kisoja on ollut, on, tulee olemaan. Mm. joku Super Bowl meni, ampumahiihdon mm-kisat ovat menossa, ja hiihdon ämämmät alkavat ensi viikolla. Kaiken kruununa alkoi Heinolassa taitoluistelun Silta Cup. Kolmipäiväiset n. 300:n luistelijan kekkerit. Iiriksen sarjan oli vuorossa tänään klo. 14 alkaen. Kaksikymmentä osallistujaa oli ilmoittautunut. 

  Anna, Iiris ja Liisa ilmaantuivat meille ennen puoltapäivää. Hilppa oli duunannaut valmiiksi liha-makaronilaatikon, joten pikaisesti pöytään. Sitten Anna laittoi Iiriksen tukan kisakuntoon.

  Hienohan siitä tuli. Anna ja Iiris lähtivät sitten usmuuttamaan kohti Heinolaa, sillä Iiriksen piti olla paikalla n. tuntia ennen kisan alkua. Me mentiin myöhemmin perässä, Hilppa, Liisa ja mä. Räntäsateessa ajettiin.

  Aika tiukka aikataulu Iiriksellä oli tänään. Koulussa hän kävi aamulla luokan kanssa uimassa. Kymmeneltä sitten autoon ja kohti Hollolaa, missä äsken kerrotut toimenpiteen, ja äkkiä kisoihin.

  Hyvin Iiriksen luistelu sujui. Alla muutama huonolaatuinen kuvakaappaus videolta:

  Me katsoimme kymmenen ensimmäistä (Iiris oli nro. 5) luistelijaa. Sitten lähdettiin takaisin kotiin, sillä Liisa ei oikein jaksa vielä keskittyä kilpailun seuraamiseen. Anna Ja Iiris jäivät tietysti kisapaikalle odottamaan tuloksia. Kaikkien luistelijoiden tehtyä osuutensa kestää yleensä jonkin aikaa, ennen kuin tulokset ilmoitetaan.   

  Liisalla riitti puuhaa Anna ja kilpailijaa odotellessa täällä Hollolassa, vaikka ulos räntäsateeseen ei viitsitty lähteä.

  

  Kello on nyt pian viisi. Ei ole tietoa Iiriksen sarjan tuloksista tullut. No, kaikki aikanaan. Eikä se niin iso asia ole, sijoittuminen. Tärkeintä on, että suoritus meni hyvin, ja Iiris oli itsekin tyytyväinen. 

MYTOLOGIAA JA LUISTOA

  Tuossa pohtimaan rupesin mytologioita, erityisesti Kreikan mytologiaa. Melkoinen kokonaisuus ymmärrettäväksi. Ei ihme, että monet kirjailijat ammentavat teoksiinsa vaikutteita eri mytologioista. 

  Skannattu kuva teoksesta David Belligham: KREIKAN MYTOLOGIA (Gummerus 1990).

  Ettehän kuvasta mitään selvää saa. En oikein minäkään, vaikka kirja on edessäni. Mutta selvennän hieman, vaikkapa Zeuksen lapsien osalta. (Tiedot Wikipedia) 

 JUMALATTARIEN KANSSA

  Äiti                                 Lapset 

Ananke                          Moirat 

                                      Atropos

                                      Klotho

                                      Lakhesis 

Demeter                        Persefone

                                      Zagreus 

Dione                            Afrodite (kauneus, rakkaus) 

Hera                              Ares (sota)

                                      Eileithyia 

                                      Hefaistos (käsityöt)

                                      Hebe (nuoruus) 

Eos                                Ersa 

                                      Karai 

Eris                               Ate 

                                      Limos 

Leto                              Apollon (aurinko, taiteet ja runous) 

                                     Artemis (kuu, metsästys) 

Maia                             Hermes (kauppa, varkaat) 

Metis                            Pallas Athene (viisaus) 

Mnemosyne                 Muusat (alkuperäiset kolme Boiotialaista) 

                                     Aoide 

                                     Melete 

                                     Mneme 

                                     Muusat (myöhemmät yhdeksän) 

                                     Kalliope 

                                     Kleio 

                                     Erato 

                                     Euterpe 

                                     Melpomene 

                                     Polyhymnia 

                                     Terpsikhore 

                                     Thaleia 

                                     Urania 

Selene                          Ersa 

                                     Nemean leijona 

                                     Pandia 

Thalassa                       Afrodite 

Themis                        Astraia  

                                    Nemesis 

                                    Horat 

                                        1. sukupolvi 

                                            Aukso 

                                            Karpo 

                                            Thallo 

                                        2. sukupolvi 

                                            Dike

                                            Eirene 

                                            Eunomia 

                                        3. sukupolvi 

                                            Ferusa     

                                            Euporie 

                                            Orthosie 

                                    Moirat 

                                        Atropos 

                                        Klotho 

                                        Lakhesis 

  KUOLEVAISTEN, NYMFIEN JA MUIDEN KANSSA

  Äiti                                 Lapset 

Aigina                              Aiakos 

Alkmene                          Herakles 

Antiope                           Amfion 

                                        Zethos 

Kallisto                           Arkas 

Karme                            Britomartis 

Danae                             Perseus 

Elara                               Tityos

Elektra                            Dardanos 

                                        Iasion 

Europe                            Minos 

                                        Rhadamanthys

                                        Sarpedon 

Eurynome                       Khariitit

                                          Aglaia 

                                          Eufrosyne 

                                          Thaleia 

Himalia                           Kronios 

                                        Spartaios 

                                        Kytos 

Iodame                            Thebe 

Io                                     Epafos 

Lamia                              Akilleus 

                                        Sibylla 

Laodameia                      Sarpedon 

Leda                                Polydeukes 

                                        Helena 

Maira                              Lokros 

Niobe                              Argos 

                                        Pelasgos 

Pluto                               Tantalos 

Podarge                          Balios 

                                        Ksanthos 

Pyrrha                             Hellen 

Semele                            Dionysos 

Taygete                           Lakedaimon 

Thaleia                            Paliki 

Tuntematon                    Litae 

                                        Tykhe 

  Joopa joo. Aikamoinen häntäheikki oli Zeus. Ylipäätään Kreikan mytologiassa jumalat harrastivat sukurutsaa, sekä söivät omia lapsiaan. Kyllähän sieltä saa ammennettua osviittaa vaikka millaiseen fantasiaan. 

  Kumma on ihmisen mieli. Kaikki tunnetut mytologiat ovat melko mutkikkaiksi vuosituhansien aikana muodostuneet. Turha niitä on ainakaan meikäläisen ryhtyä sen kummemmin syväluotaamaan. Vaikka asioista meinasinkin aamulla ottaa selvää. Selvittämättä jäi, minkä nyt Zeuksen perillisiä hieman tutkiskelin.

  Niin paljon meni aikaa noita tietoja kasatessa, että kohta on jo lounastauko. Sen päälle perräiset, sitten liukulumikenkien kanssa maastoon. Huomenna onkin taas reilusti plussalla, joten mikäli metsään menee, niin pitää välineet voidella. Luistoa, sillä muuten on pian paksu kerros lunta tarraantunut pohjiin. Mutta voidellessa voi mennä metsään, koska se on minulle tuntematon tieteenala. Siis jos haluaa mennä suojakelillä metsään, voi mennä metsään. Kokemukset ovat jääneet kaukaiseen nuoruuteen ja kynttilään. Sekä liisteriin (Rex?), jota isä-Erkki laittoi suksieni pohjaa, kun alakouluaikaan oli hiihtokilpailut. Hevosella isän kanssa koululle ajettiin. Minä sanoin Pappilanmäen (oliko se Pappilanmäki, se mäki Pirskaselta vähän vanhalle Pappilalle päin?) päällä, että jätä tähän, kokeilen suksia. Hyvin luistivat mäen alle, mutta ennen koulun pihaa hiihdin pehku- tai heinäkasaan, joka oli kai jostain reestä tippunut. Senhän tietää, että suksen pohjat olivat täynnä roskaa! Kisaan lähdin, mutta kun piti koulun pihalta ensimmäinen mäki alas kohti Ollikaisen kauppaa vaivalloisesti hiihtää, ja minuutin jälkeeni lähtenyt ohitti minut jo mäen alla, niin itkua tuhertaen palasin takaisin. 

  Leutoa keliä on luvassa koko ensi viikoksi. Kuluttajalle hyvä asia, sillä sähkön hinta pysyy kohtuudessa. 

  Tammikuun sähkölasku oli vain kolmanneksen siitä, mitä joulukuussa. Eikä joulukuukaan ollut meillä tukiin oikeuttava. Säikähdyksellä taidettiin selvitä suut, silmät ja korvat täyteen pelotellusta energiakriisistä ja taivaisiin kohoavasta hinnasta. 

Siinä se. Opetelkaapa ulkoa Zeuksen jälkeläisten nimet. Kun ne todistettavasti hallitsette, voi kerätä seuraavaksi tehtäväksi Zeuksen lastenlasten nimilistan. 

PUKEUTUMISKYSYMYS

  Olen vuosien varrella katsellut YouTubesta monia Leonard Cohenin konserttitallenteita. Pari ihan viime päivinä, kun aamuisesta kuntopyörähetkestä on tullut tapa. "Leonard" oli naistenmies, sanotaan. Pitää paikkansa, tai sitten ei. Mutta taustalaulajansa hän kyllä osasi valita. Jokaisella kiertueella on nimittäin ainakin osittain erilainen kokoonpano, aina joukossa kahden tai kolmen naispuolisen laulajan ryhmä. En muista samoja ladyjA kahdessa eri sessioissa bonganneeni. Joka tapauksessa on "enkelikuoro" ollut todella laadukas. Leonardilla on ollut silmää ja korvaa naisten suhteen, päättelen.

  En ole asiasta tutkimusta tehnyt, mutta muusikkojen ryhmäkin on vaihdellut, niin henkilöiden kohdalla, kuin lukumäärässä. Joskus soittajia on jo vain kolme, joskus toistakymmentä, kun puhallinryhmä on kuulunut joukkoon. Ammattitaitoista porukkaa. 

  On myös hauskaa katsoa vanhoista tallenteista esiintyjien pukeutumista. Mm. Cohenin konsertissa Varsovassa v.1985 oli rumpalilla pikkutakki ja kravatti. Tosin Leonard oli pukeutunut rennosti, vaikka myöhempinä vuosinaan hän oli aina herrasmies, pukua ja hattua myöten. 

  Esiintyvien taiteilijoiden ilme on tietysti moninainen. Herrasmiehiä ja tyylikkäitä naisia on aina ollut, jonkun mielestä räävittömiä ilmestyksiä on liikaa. Oli aikakausi mikä tahansa, ei kaikkia voi miellyttää, ei musiikin, ei pukeutumisen suhteen. Genre ja kohderyhmä sanelevat tyylin. 

  Oli herrasmiehiä ennen Piskolan takapihallakin. Tässä pelimannitrio 1900-luvun taitteen tienoilta.  Kuva on häistä. Ajattelin, kun kuvan joskus vuosia sitten skannasin, että se on ukki-Aleksin ja mummi-Annan häistä, mutta en ole ihan varma, sillä hääväkeä toisessa kuvassa näkyy, hääpari myös, mutta se on niin huonolaatuinen, että en kykene ihmisiä tunnistamaan. Myös olen melko varma, että kuvan keskimmäinen viuluniekka on isoisänisäni Kalle Lehkonen (s. 22. huhtikuuta 1862).

  Onhan se hienoa, kun nykyään pääsee netin välityksellä katsomaan suosikkiensa esiintymisiä. Eihän se samaa ole, kuin livenä paikan päällä, mutta vastapainoksi halvempaa.

  Eilen käytiin Vesijärven jäällä. Käytiin liukulumikenkien kanssa. Ei ollut hyvä idea, sillä lunta jäällä ei ole juuri lainkaan. Tunnin lenkki tehtiin, vaikka ei se noilla välineillä oikein mukavaa ole. 

  Tänään mennään tavallisten suksien kanssa. Ei niilläkään varmaan ole parhaan mahdolliset olosuhteen hiihdellä, sillä jäällä on laikkuja, joissa on lunta ehkä viisi senttiä, ja laikkuja, joissa liukkaan jään päällä on vain sentin kerros. Sellaisilla alueilla pyrkii suksi tietysti lipeämään sivulle. Onneksi Messilän rannasta Enonsaareen on ajettu lanalla reitti. Siinä näytti olevan lunta kauttaaltaan, joten sitä pitkin varmaan suksitaan. 

  Lähden viemään roskat. Pitää samalla ottaa sukset varaston kattotuolien alapaarteitten päältä alas. Ei taida karvapohjasuksissa olla huoltotarvetta; eiku laitetaan ne iltapäivällä autoon, Messilän satamassa jalkaan, menoksi. 

  Apropoo: miksi muuten aina laitetaan kengät jalkaan, sukset jalkaan. Eihän valtaosa ihmiskunnasta ole alaraaja-ambutoituja? 

HELPLESS

  Nyt, kun kuntopyöräily on päässyt vauhtiin, olen polkiessani katsellut mm. Martin Scorsesen hienoa elokuvaa The Last Walz The Bandin viimeisestä keikasta. Kova bändi, tuo Bandi. Kovaa joukkoa myös vierailemassa. 

  Aika mones kerta jo. Siis katselukertoja The Last Walz-elokuvalle on tullut jokusia. Monia sykähdyttäviä hetkiä olen leffan äärellä kokenut. Kuitenkin yksi nousee yli muiden. Kun Niilo vetäisee The Bandin kanssa, Joni Mitchell taustalla, biisinsä Helpless, niin kyynel silmäkulmaan tirahtaa. Hirveän paljon muistoja tuohon biisiin, tuohon aikaan, sisältyy.

  Silleen se aika kulkee. Yli 50 vuotta vanha juttu saa miehen kyyneliin. Sitä paitsi sekin saa miehen, ainakin melkein, kyyneliin. Se Willbergin Pepen Saat miehen kyyneliin.

  Tarkennukseksi edelliseen: ei elokuva The Last Walz ole ihan vielä puolta vuosisataa täyttänyt, eikä ole Pepen esityskään, mutta Helpless on. 

  Joka päivä ollaan käyty liukulumikenkien kanssa Messilän maastoissa. Tänään ei mennä. Aamulla siivottiin, sen jälkeen minä kyllä poljin kuntopyörää, mutta sitten päätettiin panna ranttaliksi. Ostettiin Lidlistä kuorrutettuja kanafileepaloja ja ranskalaisia, ja nyt ollaan lähdössä kaupungille. Mennään Askoon. Mainos ilmoitti mattoja alennettuun hintaa. Keittiön matto on tarkoitus uusia. Ehkä käydään jossain kahvillakin, kun yltiöpäisiksi ollaan heittäännytty. 

  Huomenna varmaan palataan normaaliin, mennään hiihtämään. Ehkä leväperäinen suhtautuminen ruokaan kuitenkin saa jatkoa: voipi olla perjantaipitsan paikka. 

  Emme me mitään terveellisen ruoan vaalijoita ole. Joskus on pitsa tai ranskalaiset maullaan. Yleensä kyllä kiinnitetään huomiota ruokavalikoimaan. Liian ehdoton ei kannata kuitenkaan olla. Ehdottomasti ehdottomuus ei saa olla ehdotonta. Uskokaa vaan minua. Uskokaa, sillä kyllä minussakin on jotain hyvää. Aivan kuten Velho-sarjakuvan Narrissa. Narri oli hyvä huono esimerkki.

  Juttu jää tähän, eli lyhyeksi. Me lähdetään törsäämään.