lauantai 9. toukokuuta 2026

DOWN BY THE LAITURI BY POTINLAHTI

   Viikko loppuaan lähestyy. Huomenna se huipentuu äitienpäivään. Siispä suuret onnentoivotukset ja respectit äideille.

  Tällä viikolla on ollut tapahtumia. Tiistaina tulivat kaivonputsaajat. Itse työ sujui mallikkaasti. Hieman nujuamista oli kaluston kuljettamisessa, kruununa sadan kilon aggregaatti. Se tarvittiin, sillä meiltä ei löytynyt 16 A:n sulakkeen takana olevaa pistorasiaa. Korkeapainepesuri olisi polttanut 10 A:n proput suit sait. 
  Nyt vielä juoksutamme talousveden suodattimen läpi. Kahden viikon kuluttua putsauksesta otetaan vesinäyte, lähetetään tutkittavaksi. Se kuuluu urakkaan. Toivottavasti tulos on sellainen. että suodattimet saa unohtaa. 
  Kaivon veden riittävyys on kuitenkin ongelmana. Olemme tiskikonetta käyttäneet, mutta pesukonetta emme. Se vie huomattavasti enemmän vettä. Pikkupyykkiä ollaan pesty aina saunomisen jälkeisenä aamuna rannalla, kun padassa lämmintä vettä. Lakanoita ja pyyhkeitä voi Mikkelissä pestä automaattipesulassa, ja kun Hollolassa käydään, vaikka päiväseltään, voin koneellisen pyöräyttää, tuoda saareen kuivumaan.
  Koska kaivon kunnostus sisälsi renkaiden saumojen ja mahdollisten halkeamien ja lohkeamien paikkauksen, voimme kokeilla "tekopohjaveden" tekoa. Siis pomppaamme järvestä vettä kaivon ympärille. Pitäisi toimia. Ja toimiikin, olen sen verran kokeillut. Halvan sähkön aikana kun antaa rantapumpun laulaa, niin ehkä vesipulalta saadaan niskat nurin.

  Keskiviikkona ajettiin Hollolaan, torstaina palattiin. Oli kummallakin sovittuja juttuja. Hankin myös laituriremonttiin tarvittavia osia, pultteja ja ruuveja. 

  Tästä pääsemmekin sujuvasti laiturin ehostukseen. Se tapahtui tänään. Työryhmän kokoonpano: Polvistaan jäykkä Juha Rehula, selkäsärkyä poteva Haneli ja kroonisesta polvikivusta ja akuutista selän jomotuksesta kärsivä minä. Mutta kun ei ole kivuista moksiskaan, niin homma sujuu raihnaisellakin porukalla. Sujuu, kun jakaa työtehtävät oikein; Juha minä tehtiin raskaammat osat, Haneli kevyemmät, sillä häneen selkäänsä ei ollut syytä turhaan rasittaa. 

   Pertti Juhani junttaa paalua pohjaan. Kuva by Juha.


Laituri aamulla.


Laituri päivällä.


  Tuo punainen vene ei kuulu laituriosuuskuntaan. Kyllä se nyt siinä sopii olemaan, sillä laiturilla on mittaa.

  Huomenna äitienpäivää vietetään isommin työhommiin tarttumatta. Minkä nyt pakolliset, ehkä vähän vallinnaisia. En, tietystä syystä, ole kukkaa Hilpalle ostanut. Ei luonnostakaan tähän aikaan vuodesta niitä löydy. Täytyy keksiä jotain korvikkeeksi. 

  Ensi viikolla alkaa puutarhahommat kasvulavojen mullan vaihdolla. Pari uutta lavaakin perustetaan, sillä käytäntö on osoittanut, että niissä suurin osa viljelyksistä viihtyy paremmin kuin maassa. Enää perunaa ja hernettä "peltoon" istutetaan, muut kasvat lavoilla. 

  Näin se kausi jatkuu totuttuun tapaan. Huhtikuussa tullut aikainen kevätkin on ottanut takapakkia, ja nyt ollaan melko tavanomaisessa tilanteessa. 

maanantai 4. toukokuuta 2026

VIHERRYSTÄ JA KARSINTAA

  Vappu meni, viimeinen kevätkuukausi alkoi. Kesäisessä säässä alkoi. Nyt ovat lämpötilat lähellä tavanomaisia. Yöpakkasia ei enää ennusteissa näy. 

  Aattoaamuna havahduin hereille kolmen jälkeen. Mielessä alkoi pyöriä eräs tulevaan laiturihommaan liittyvä juttu; kulkusillan ja kelluvan osan liitos. Aikani pyöriskelin, nostin kädet pystyy, änkesin ylös, keitin itselleni kahvit, lähdin venevajaan. Tien valumuotit laiturin ristiin ankkurointiin tarvittaviin betonilaattoihin ja raudoitin ne. 
  Sopivasti ehdin keittämään aamukahvi kakkosen juuri ennen Hilpan heräämistä. 

  Lauantaina siivottiin kesäkeittiö, raahattiin kalusteet terassille. Parissa päivässä oli koivuihin lehti puhjennut. 


  Kyllä luonnon herääminen on joka kevät sykähdyttävä näky. Tänään koivikko vihertää jo reilusti enemmän. Grillikausikin tuli avattua; kanaa kärventelin siivotussa tilassa.


Valkovuokot iloisina terälehtensä levittävät.


  Ennen noita hommia lastasin valumuotit ja työkalut veneeseen, ajelin Potinlahteen valamaan betonilaatat. Rehulan Juha tuli kaveriksi



  Eilen tuli Heguli kaivinkoneen kanssa vetämään lähes metrin verran pohjamutaan painuneet uloimmat laituritolpat ylös. Miesvoimin niitä ei nousemaan viimesyksynä saatu. 

  Tänään hyökkäsin Hanelin kaataman lehmuksen kimppuun. Elämäni karmein karsittava. Tuon kokemuksen jälkeen pärjää vaativassakin karsintasarjassa. Melkein neljä tankillista bensaa, melkein kolme tuntia aikaa. Niillä emmeillä homma meni läpi. 


  Tänään taitaa iltapäivällä sataa. En muutenkaan enää hommiin viitsi ryhtyä. Karsinta riittää, varsinkin kun siihen liittyi myös pätkiminen. 

  Huomenna uudet askareet. Kaivonputsausmiehet tulevat. Heitä kuljetan. Ja kädet selän takana pyöriskelen kaivon ympärillä vahtimassa miesten työskentelyä, kyselen, annan neuvoja, ihmettelen, keksin parannuksia työtapoihin. No en tietysti. Pysyn loitommalla, puuhailen omia töitäni. Puuhaa täällä riittää, ei käy aika pitkäksi. Näin tulee menemään perinteisesti kevät ja alkukesä. Hyvä niin. Peukalonpyöritys ja kolmiloikan hyppääminen eivät mielihommiani ole.