COCKHEAD JA MUNAPIÄ

Ämerikkalaiset sannoo cockhead, myö jotta munapiä. Sitte ne sannoo you are asshole, myö haukutaan persläveks. Hyö ilmasee ihteään sanomalla bullshit, myö tokastaan hevonpaska. Lännen jätkät morkkoopi notta son of the bitch, suomipoeka tuas kaelottaa huoranpenikka. Yhtä sivistyneitä kansakuntija ollaan, paitti ei myö vielä ylleisesti puhuta mutsinnussijasta.
Mistähän tuollasiakin mieleen pullahti? No, oon nyt kahtonu 3 jaksova ruottalais-tanskalaista Siltaa yle ykköseltä, sekä 2 jaksoa muutamaa päevee jälessä foxilta tulevata jenkkiversijota The Bridge.  Tässä vaiheessa pisteet skandinaaviloelle 6-0, vaikkapa ei rapakon takkainenkaan ihan onneton ou. Pohojosmaesessa on miu maun mukkaan sopivan ankiat maisemat, passelit tyypit rooliloessa ja melko uskottava tarina. Lännen versijo ei kule ihan samassa vormussa, mutta täytyypi myöntöö, jotta vähän meinoo asijat männä sekasii, ku ei muista, mitä missäkii on tapahtunna.
Avalla tulloo pyhäsi tanskalaene Rikos. On se vissii tullu ennennii, mutta miä seuroon sitä nyt ensimmäestä kertoo. Siitähä tulj Ämerikan versijo vuos-toesta takaperin, niätsen Jälkiä jättämättä. Olj helevetin hyvä jenkkisarjaks. Sijottu satteiseen ja synkkään Seattleen. Siinä olj immeisetkii tavallisija könsikkäitä ja eukkoloeta, eikä posliinihampaisija mannekkija. Alakuperäne on kyllä kans tos hyvä. Tarina kulukee molemissa koko laella samalla tavalla. Nähtäväksi jiäpi, miten Seattle-totteutuksessa essiin tuleva intijaaniveservuatin peljhelevetti ja sanan alasten naisloehen kauppapaekka on totteutettu alakuperäsessä.
Anna ja Joni män tännää Avokkaasee, ku Annalla on vielä kuluva viik'kaus lommoo ja Jonilla jokunen vappaapäevä. Palloovat takasii Kirkolle perjantakina, myö männää sillo vuorostaa sinne äplistelemään. Onneks on luppeissa hyvijä ilimoja heitille, nii ku meitillekkii.
Pittää vielä hyväks lopuks kehuva Nokijan Lumia-puhelinta. Myö ku lähettii männä sunnutakuamuna sörnäyttelemään Raumalta tänne kulttuurin kehtoon, ei navikuattor suostuna käynnistymmään. Noh, miähä laeton puhelimen navikoimmaan. Sehä kyllä löys reitin, ei siinä mittään. Mutta kohta rupes v****tammaan, ku se helevetin laete käsk helijällä iänellä parin kilomerin välilöen ryhmittymmään millo oekeelle, millo vasemmalle kaestalle. Ja myä sörnäyteltiin suoroo tietä, mitä olj jälellä moiaita peninkulumia. Nåppäsinpä toeminnon poijes piältä; osattiipa sitä kottiin vanhoella konstiloellakii, eli lukemalla mitä opasteisii olj räntätty. (Jälkihuommautus: se navikuattor alko pelittämmää, ku pijin sitä jonnii aekoo latinkissa; olj vissiikii jiänä yöks piälle, vaekka olin sen sulukevinnain, kun laetoin sen yöks näkösältä siimekseen).

Terviisijä vielä lähetääpi Linda Oh

MIHIN JOUKKOON KUULUT?

Päätinpä laatia kattavan listan erilaisista ihmistyypeistä, A.sta Ö:hön. Kuka sinä olet? Revippä näistä:
-arkipäivän ahertaja
-banaali bandiitti
-charmantti chauvisti
-debiili dementikko
-efektiivinen eksentrikko
-filantrooppinen flanööri
-galaktinen gastronomi
-himokas hihhuli
-iljettävä ilmestys
-juureva jurokki
-kulmakunnan kummajainen
-lipevä limanuljaska
-mellevä menestyjä
-nuoleskeleva nuijapää
-onneton oikuttelija
-perstenänen peruspaavo
-quidam quietus
-raamikas rakastaja
-sarkastinen saastuttaja
-tyylikäs työläinen
-uppiniskainen urpo
-vamppimainen valkyria
-whiskey werner
-xenofobinen xylophonium
-ylpeä yrittäjä
-zeniläinen zombi
-årlig åkare
-ällö ääliö
-öinen örveltäjä
Mikäli et tunnista tyyppiäsi, olet ilmeisesti περίεργος αποκάλυψη.

Kesän jatkoja

VISIONÄÄRI

Visionäärit ovat käsittääkseni idealisteja, joilla on kyky nähdä tulevaisuuteen. Monet visionäärit ovat/ovat olleet huumeiden käyttäjiä, ainakin jossain elämänsä vaiheessa, aina Sigmund Freudista Steve Jobsiin asti (Sherlock Holmesia unohtamatta). Itse en ole huumeisiin sotkeutunut, enkä tietenkään ole visionääri, mutta yritän kuitenkin kurkistaa tulevaan, pitkälti nojautuen jo tehtyihin, tai tekeillä oleviin innovaatioihin.
Huomispäivän autoilu tulee olemaan kuskivapaata; auto ajaa itse annettujen koordinaattien mukaan. Volvo on jo kehittänyt systeemejä, missä auto parkkeeraa omatoimisesti, tai tulee kutsusta esim. parkkialueen portille. Samaten se varottaa esteestä, ihmisestä, eläimestä, välimatkasta, jne.
Kuluvan vuosisadan puolivälissä, jos emme ole vielä paskantaneet päällemme, hoitavat robotit kaikki likaiset ja epämiellyttävät työt sekä kotityöt, ainakin niillä, keillä on siihen varaa. Myöhemmässä tulevaisuudessa ihmisen kaltaiset robotit tekevä käytännössä kaiken ruumiillisen ja rutiineihin perustuvan työn. Ihmiselle jää vain henkinen puoli, yhä uusien ideoiden hakeminen ja toteutus.
Avaruusmatkailusta tulee yhä kukoistavampaa liiketoimintaa; rahakkaita kuljetetaan hieman hipaisemaan ilmakehän ulkopuolista maailmaa, kokemaan painottomuuden tunne. Mutta oikea avaruudenvalloitus etenee hitaasti. Avaruusasemia rakennetaa, Mars valloitetaan, Maan kaltaisia planeetoja löydetää kiihtyvällä tahdilla. Mm. jo nyt arvellaan, että 12 valovuoden etäisyydellä sijaisevan Tau Cetin aurinkokunnan tunnetusta viidestä planeetasta yhdellä saattaisi olla kaltaistamme elämää. 12 valovuotta on niin lyhyt pyrähdys jo linnuradankin mittakaavassa, että olisi tietysti ihme, jos niin läheltä elämää löytyisi. Ei ainakaa tasollamme olevaa; viestit olisivat kulkeutuneet, puoli ja toisin. Mutta ehkäpä joskus kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla olemme riitävän edistyneitä Tau Cetiin matkaamaan, sittenhän asia selviää. Muuten, linnuradassa arvellaan olevan muutama miljardi planeettakuntaa, muita galakseja ollee saman verran, joten, itseäni toistaen: mikä on todennäköisyys sille, että olemme yksin. Mutta muistakaa Fermin paradoksi.
Tulevaisuudessa kulinaristiset nautinnot jäävänevät myös harvojen ulottuviin. Rahvas syö geenimanipoloitua ruokaa ja levävalmisteita, sekä yhä enenevässä määrin hyönteisiä, matoja, koppakuoriaisia, sun muita ötököitä. Jo nyt arviolta 2 miljardia ihmistä syö hyönteisiä, ja luku tulee vuoren varmasti nousemaan nopeasti. Ja mikä ettei, hyönteiset ja mönkijät ovat terveellistä, proteiinipitoista evästä.
Älypuhelimet ja tietokoneet saavuttavat käytännössä lähes jokaisen. Sosiaalinen media tulee olemaan aina vain vaikuttavampi tekijä joka päiväisessä elämässä. Kun robotiikka kehittyy, varsinaiset työpaikat pikku hiljaa häviävät. Se osa ihmiskunnasta, joka yhä työskentelee, tekee sen kotoa, tai mökiltä, tai veneeltä, tai Karibian mereltä, käsin.
Pallollamme tulee ennen pitkää olemaan muutama yhteenliittymä, valtiota ei juuri ollenkaan. Todennäköisiä ovat laajentunut EU, Pohjois-Amerikka, Lähi-Itä, Kauko-Itä, Kiina, Neuvostoliitto, Oseania, ja pari ryhmittymää Afrikassa sekä Etelä-Amerikassa.
Rikollisuus tulee suurelta osin olemaan prostituutioon (kuten aina on ollut), elitarvikkeiden ja alkoholin salakauppaan ja virtuaalimaailmaan liittyvää.
No joo, uskokoon, ken tahtoo. Mutta minä ainakin uskon, että tulevaisuus ei ole deterministinen, vaan avoin ihmisten tekemille oivalluksille.

Ei ole kaikki, miltä näyttää...

INHIMILLINEN TEKIJÄ

Tässä maailmoista parhaassa ei riitä, etää ihmiskunta tappaa toisiaan sodissa, pommi-iskuissa ja muissa terroriteoissa, kuten myös alamaailman yhteenotoissa ja toimissa. Mukana on myös inhimillinen tekijä. Viime aikoina hyvinä esimerkkeinä Kanadan junaturma, San Franciscon lento-onnettumuus ja Laukaan/Vihtavuoren tapahtumat. Kanadassa on kuollut tai kateissa yli 60, San Franciscossa kuoli "onneksi" vain 2, huonommalla tuurilla 180. Laukaassa ei tullut uhreja, mutta jos...?
Edellä mainitut tapaukset olivat ihmis(t)en aiheuttamia. Vastaavia tapahtuu pallollamme päivittäin, milloin "läheltä piti", milloin suuronnettomuuksina. Miten sitten välttää moiset? Helppo sanoa, että huolellisuus, koulutus, valintaseula, etc. Mutta niin kauan kun ihminen on vaikuttajana, ei erehtymisen vaaraa voi ehkäistä.
Sitten vielä Kauko-Idässä varsin yleiset laiva/lauttaonnettomuudet vievät satoja ihmishenkiä kerrallaan. Samoin vaikkapa Välimerellä Afrikasta Eurooppaan pyrkiviä pakolaisia kuljettavien ylilastattujen alusten uppoamiset tuottavat runsaasti uhreja.
Nämä kaikki ovat luonnollisesti pieniä lukuja nälänhätään, veden puutteeseen ja tauteihin menehtyneiden määrään verrattuna.
Kyllä meitä karsitaan kovalla kädellä, onkohan se luonnon keino säädellä liikakansoittumista? Jos on, ei tämä kaikki riitä; väestön määrä vain kasvaa. Ehkä meillä on edessämme todellisia suurkatastrofeja, olkoot ne ihmisen tai luonnon aiheuttamia. Jotakin varmasti täytyy tulevien vuosikymmenten kuluessa tapahtua, sillä kakun jakaminen tasapuolisesti ei kuulu ihmiskunnan hyveiden kärkeen, ei edes top ten'iin.

Kaikesta huolimatta: näyttäkööt aamunne tältä ja...

... iltanne tältä.

VANHUUS TULEE

Meikämies on selkeästi tulossa vanhaks. Aiemmin en juurikaan katsonut televisiosta kuin urheilua ja uutisia. Nykyään en katso urheilua, lukuunottamatta jääkiekon ja jalkapallon arvokisoja. Mutta minustahan on vastapainoksi tullut innokas sarjojen ja elokuvien seuraaja. Ehkä Elisa Viihteen hankkimisella on ollut osuutensa, iltauninen kun olen. Niin tai näin, katson ainakin Rikosta, Lutheria, Solsidania, Dagia, Kohdetta, Taivaan tulia, Syyttömänä tuomittua ja sunnuntaina alkanutta Siltaa. Borgiat, Vallan linnake ja Da Vinci's Demons, samaten Pahan jäljillä, ovat tällä erää tauolla, uudet tuotantokaudet alkavat jossain vaiheessa. Oivallisen tanskalaisen Naapureita ja salaisuuksia kaikki 10 jaksoa katsoin Yle Areenalta jo ennakkoon, samaten vain Areenalla esitetyn hauskan espanjalaisen Pylly paljaana 13 osaa. Elokuvia tulee tallennettua sen verran, ettei katsoa ehdi, lähinnä klassikoita ja scifiä.
Mikä muuttuneessa käytännössä huolestuttaa, on, että lukeminen on jäänyt vähemälle; eihän aikaa joka paikkaan voi repäistä. Mietin kauhulla tulevaisuuden visiota: istun 20 tuntia vuorokaudessa töllön tai tietokoneen ääressä, kun ei enää unikaan maita ja ainoa mitä luen on Lidlin tarjouslehti. No siihen on tyytyminen, jos niin käy. Tai ei vainenkaa, muutama kirja on taas odottamassa kirjaston varausjonossa. En oikeasti lukemista voi jättää, ennen kuin kaali on siinä kunnossa, ettei muista sivun käännettyään, mistä edellisellä kerrottiin. Toivottavasti se aika on hamassa tulevaisuudessa.
Muuten, minulla on tallennettuna 24 elokuvaa, parit musiikkiohjelmat ja 68 jaksoa eri sarjoja (koska olen joitain juttuja, esim. Vallan linnake ja Borgiat säästänyt tarkoituksella). Elokuvista on varmaan kymmenkunta vielä katsomatta. Mutta mitä halusin sanoa: tallessa on noin 120 h ohjelmaa, ja 2750 h:n tallennustilasta on käytetty n. 3 %. Eli vielä pari länkkäriäkin mahtuis.
Menneenä lauantaina oli Hanelin kumppanin Tainan viiskymppiset. Paikalla oli vain Harmoisen ja Lehkosen sukua. Harmoiset olivat lukumäärässä niskan päällä, mutta kyllä Lehkoset yrittivät nautitun juoman määrässä tilannetta tasoittaa; mehän päästiin Hilpan kanssa lähtemään jo aamu kuudelta. Ruoka vaan oli vaatimatonta: itse savustettua lohta, silliä, uusia pottuja, pari kolme versiota Hauhalan Hanhitilan pateeta, tietysti salaattia, myös sieni-sellaista, pääruokana kolmen laaista paistia; hirveä, pollea, ja nautaa, kanttarellikastiketta, maalaisleipää, jälkiruoaksi sorbettia, kahvia ja konjamiinia. Nämä äkkiä muisteltuna, jotakin jäi varmasti mainitsematta. Haneli kävi vielä illalla nuottamiehiltä muikkuja, joten yön huikopalaksi paistettuja muikkuja. Että kiitos kuitenkin, vaikka ei ollutkaan konjakissa haudutettua riekkoa.

Haneli perhe...

...ja uusi ajokoiranpentu Pimu

PIN-KOODI BLUES

Mikäli haluaa olla ajassa, eikä päivätansseissa, on elämä yhtä pin-koodibluesia, salasanasoulia ja ties mitä tunnuslukutwistiä. Minulla on 2 puhelinliittymää, nettitikku ja pari korttia, mitkä vaativat pin-koodin. Tietokone, sähköposti, windowsin, googlen, microsoftin ja lumian toiminnot vaativat salasanoilla suojattuja ohjelmia. Sitten on vielä joitain muita tunnistuksen vaativia sovelluksia. Olen vakuuttunut, että suurella osalla ihmisistä, ainakin "kehittyneissä" maissa, on enemmän muistettavaa tuolla saralla. Valittamaanhan olen jäävi; valinta on tietysti ollut omani. Ilman puhelimia, tietokoneita ja pankki/luottokorttejakin tulee toimeen. Mutta asettaa sellainen elämäntapa omat haasteensa. Kohdallani olen luonut järjestelmän, minkä avulla olen pysynyt "kartalla". Mutta se ottaa joskus pattiin, että vaikka nykyhenkilö on kyllästetty salasanoilla, virusturvilla ja vaikka millä, niin isoveli aina vaan valvoo, pienemmistä puhumattakaan. Eipä minulla juuri salattavaa tosin ole, lukuunottamatta kuivahkoa pankkitiliä ja luottokortin numeroa. Mutta on olemassa asioita, joiden kuuluisi olla yksityisiä. Kyllähän kirjeitä ja päiväkirjoja on kautta aikain salaa urkittu, sinettejä murrettu, kuoria auki höyrytetty, lukkoja tiirikoitu, suunitelmia varastettu tai kopioitu. Nykyään sen kaltainen touhu on mukavampaa; ei tarvitse tuolista liikahtaa. Eikä pankkinkaan tarvitse mennä viemärin kautta, tai katkaistun haulikon kera. Vanhaa sanontaa mukaellen: "Tempora mutantur, aberratio ictus mutamur in illis".
Ps. Huominen saattaa olla kohdallani merkityksellinen päivä, enkä tarkoita sillä USA:n kansallispäivää. Mutta siitä lisää tuonnepana.

Tupakka