VALMISTAUTUMISJAKSO

  Eilen lähtivät Tiilikaiset kotiinsa, Lammin Ikkuna Oy:n miehet aloittivat ulko-ovien vaihdon. Asunto 1 oli hyvissä ajoin iltapäivällä tehty, joten keskiviikkona on meidän luukkumme uusissa uksissa. Torstaina päästään siis kohti Anttolaa suuntaamaan.

  Minä kiertelin eilen haalimassa tarpeita laiturin tekoon, vähän muuhunkin. Tänään pitää vielä maalikaupassa käydä. Sitten on puutelista yliviivattu, reissuvihko nollattu. Jo ihan sormia syyhyttää; pian pääsee itseään toteuttamaan sirkkelin ja Makitan kanssa. Pitäisköhän ostaa pullo erittäin halpaa kuoharia, ja kastaa laituri vesillelaskun yhteydessä? Nimi? Long May You Float. Jep, siinä se on. 

 Ilmojen puolesta kelpaa saaressa olla. Ainakin ennusteiden mukaan. On aikakin, kesän nostaa kyssässä olleita harteitaan kohti korkealla kiertävää aurinkoa. Varmaan Anna, Joni, Iiris ja Liisa tulevat saareen, jossain vaiheessa, kun ilmat ovat suotuisia. Viikon lääninsatessa ei isolla porukalla, pienillä lapsilla, ole kovin rattoisaa mökillä olla. 

  Kuten sanottu, valmistautuminen laiturihommaan on sujunut aikataulussa. Voimaharjoittelu on tosin jäänyt vähälle, mutta muuten on kaikki kohdillaan, niin fyysisellä-, kuin mentaalisella puolella. Ensi viikolla sitten tositoimiin. Tositoimet alkavat tietysti puutavaran kuljetuksella Potinlahdesta rikospaikalle. Pitää ottaa soutuvene hinaukseen, niin ei tarvitse niin monta kertaa käydä hakemassa. 

  Tässä uteliaille A 5-lehtiön sivulle tehty puolivirallinen suunnitelma. Sitä kun noudattaa, tai ainakin sinne päin, niin valmista tulee. Puolivirallinen suunnitelma on muuten tässä tapauksessa virallisempi, kuin virallinen, sillä virallista ei ole olemassa. 

  Lähitulevaisuudessa pitää kai käydä myös Kangastalon Puutarhalla ostamassa kesäkukkia ja joitain taimia. Tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, ainakin. Hilppa varmaan laittaa jo sitä ennen herneen ja pavun siemenet mullan alle. Siitä omatarveviljelijöiden plantaasi alkaa hahmottua. Sitten odottamaan satoa. Välillä rikkaruohoja kitkien, vuohenputkeä kiroten, tarpeen mukaan kastellen, jäniksiltä ja kauriilta  suojaten, hallaöitä peläten. Kyllä työ tekijänsä palkitsee, kun sadonkorjuun aika koittaa. 

  Koska ei asiaa enempää ole, lopetan hieman tärähtäneellä otoksella hymyilevästä Liisasta. Miten voikin kolmekuisen hymy olla olla noin hersyvä? Tarkennuksena vielä: vähän tärähtäneen kuvan ottaja on vähän enemmän tärähtänyt.