VÄHÄTTELYN PAISUTUS

  Tiistain vuodatus. Olen monta kertaa tämän sanonut, varmaan tulen monta kertaa vielä sanomaan: Ihmiskunta tulee kokemaan hankalia aikoja, joutuu vielä pakon eteen, vähättelyn vuoksi.
  "Mitä väliä meikäläisen teoilla?" 
  "Mitä väliä pienen kansan toimenpiteillä?"
  "Mitä väliä yhdellä lomalennolla?"
  "Mitä väliä millään?"

  Aina, kun näen auton käydä ronksuttavan joutavaa parkkipaikalla, aina, kun näen ulkovalojen palavan yötä päivää, aina kun näen lukuisan määrän puhelimen, tabletin, läppärin, nenäkarvatrimmerin, korvakarvatrimmerin, perskarvatrimmerin, vaikka minkä härvelin, latureita jököttävän pistorasiassa 24/7, mietin, että eikö ihminen voisi aloittaa pienistä asioista. Kun sisäistää, että jos kaikki toimivat oikealla tavalla, niin pienistä jutuista paisuu suuri vaikutus. Jos sen tajuaa, niin varmaan ne isommatkin asiat tulee harkittua uudella tavalla.
  Ajattelin äskeiseen "aina kun näen-litaniaan" lisätä vielä juoksevan vesihanan, mutta näinä aikoina on annettava veden valua, pidettävä kädet puhtaana.
  Tuosta "mitä väliä-mentaliteetista" on syytä päästä eroon, pitä pikemmin, sen parempi. Onneksi vähättely koronavirusasian suhteen taitaa olla melko vähäistä (näinköhän vähättelen vähättelyn määrää?), ainakin Suomessa. Kyllähän ihminen uskoo pieniinkiin toimiin, kun oma perse on vaarassa kärävähtää. Pitääkö siis maapallon kestokyky saattaa peruuttamattoman rajoille, tai niiden yli, ennen kuin aletaan uskoa?
  Ei tällä vuodatuksella maailmaa paranneta. Korkeintaan saattaa joku ryhtyä irrottamaan latureita seinästä, kun ei niitä käytä. Mutta ei pidä vähätellä, on se jotain sekin.

  Sitten päivän päivitykseen. Aamulla heräsin viideltä, katsoin, että kymmenen pakkasta, menin vielä nukkumaan. Lähdin vasta seitsemän jälkeen, aamukahvi mahassani, lenkille. Pakkasta oli toki lähes kymmenen vieläkin. Kiertelin Tiilijärvien tuntumassa. Kun kuljin Vähä Tiilijärven eteläpuolella kulkevaa reittiä, ajattelin ottaa kuvan uimalaitureista ja niitten ympärillä sulana olevasta vedestä. Uimaranta on avantouimareiden käytössä. Kun kaivoin puhelimen takin sivutaskusta, avasin kameran, ryhdyin ottamaan kuvaa, meni laite pois päältä. Minä, että mitä hittoa, käynnisten uudestaan. Sama juttu, heti melkein tilttasi. Taas käynnistin. Nyt ehdin huomata, että varausta akussa oli alla kymmenen prosenttia. Lähtiessä vajaa tunti aiemmin oli prosentti 50. Eli puhelin oli hyytynyt kylmässä sivutaskussa. Ylläni olleessa kevyttoppistakissa ei ole povitaskua, joten laitoin puhelimen housujen sivutaskuun, jatkoin matkaa. Kymmenen minsan kuluttua avasin laitteen taas. Varausta oli 42 %. Olin jo loitonnut Vähä Tiilijärveltä Soramäen liepeille, joten kuva jäi ottamatta.
  Akku alkaa kai lenkkipuhelimessani vedellä viimeisiään. Puhelin on melko vanha. Siinä on akku sisään rakennettu, kuten nykyään yleensäkin, joten huoltoon laiten pitää toimittaa, mikäli haluaa uuden. Pitää miettiä. Hyvin kuitenkin se tehtävänsä täyttää. Ja uuden puhelimen hankinta tarpeettomasti ei ole ympäristöteko. Ei se ole ympäristöteko missään tapauksessa, mutta tietyssä tilanteessa perusteltu. Hiilijalanjälki vastaa suunnilleen 800 kilometrin ajoa henkilöautolla. Ei tunnu hurjalta, vai? Mutta jospa vaikkapa Hollolan arviolta 18 000 puhelimen omistajaa päättäisivät pitää luurinsa vuoden kauemmin, hiilijalanjälki vähenisi sen vuoden osalta 14 400 000 ajokilometrin verran. Eli 960:n meikäläistyyppisen eläkeajelijan kilometrien verran. Entäpä, jos koko Suomen kännykkää hipelöivä kansa tekisi näin? Pidentäisi puhelimen vaihtoväliä vuodella? Tai Euroopan somettajat? Tai koko pallon niskatkyssässäkulkijat? Laskekaapa ite.

  Menipä päivän päivitys vähättelyn paisutteluksi. Mitä sitte? No sitä, että jos edes yksi korjauttaa luurinsa tai vaihtaa siihen akun, niin kirjoitus ei ollut turha. Etteenpäinmenoa on sekkii, ku turvalleen kaatuu!

  Ei tule loppuun kuvaa Vähä Tilkin uimarannasta. Korvaavaksi rakentelin otoksen kalasääksestä per. 8.5.2018 pesäpuunsa latvassa Halkoluodoilla. Kukin voi sisimmässään miettiä, kuinka kalasääksi voi korvata Vähä Tiilijärven maauimalan?

KAHVITON AAMU

  Tänään oli taas se päivä. Se päivä, jolloin aamukahvi ei tullut ajallaan. Oli se se päivä, kun minulla oli vuotuinen labra-aika verikokeen ottoa varten. Aika oli 8:20. Menin autolla, koska matkaa on pari kilsaa, eikä isommin saisi itseään rasittaa ennen näytteenottoa. Kotona olin taas 8:28. Tästä voi päätellä, että ajallaan oli labra. Ei tosiaan kova läyhke ollut, parkkipaikkakin melkein tyhjillään.
  Kotona Hilppa oli keittänyt kaffet valmiiksi. Oi autuutta! Kiven Aleksia mukaellen "Talo ilman aamukahvia hörppivätä isäntää on niinkuin pilvinen päivä".

  Kun kahvit oli nautittu, ruokakaupassa muutaman päivän eväät haettu, lähdin viivästyneelle lenkille. Koska katupölyä on, vaikka kulkuväylät on suurimmaksi osaksi puhdistettu, ajoin lenkkipolkujen varteen, kävelin Messilän kautta Tapanilan hiihtomajaa sivuten Päksin viertä takaisin autolle. Messilän golfkenttä näytti tällaiselta.

  Kävellessäni kuuntelin pariin kertaan Bob Dylanin uutta musiikkia. Kahdeksaan vuoteen ei ole herra uutta julkaissut. Eikä tämäkään kai ole uutta, siinä mielessä, että "Murder Most Foul" on tiemmä albumilta "Tempest" Bobin pois jättämä biisi. Reilut 17 minuuttia kestävä kappale on tarina Kennedyn murhasta ja monesta muustakin asiasta. Harmi, että kielitaitoni ei ole parhaasta päästä, sillä biisin paras anti ei liene musiikissa, vaan tekstissä. Apokalyptisia piirteitä sisältävä teksti sopii hyvin tähän korona-aikaan, ja ehkä sen takia Dylan on katsonut jutun aiheelliseksi julkaista. 

  Mielihyvin eläisin vielä sen päivän, kun herra Bob posauttaa ilmoille albumillisen aivan uutta kamaa. Nimimerkillä "Coverit narikkaan".

  Pian lähdetään Hilpan kanssa noille Messilän mainioille ulkoilureiteille. Salpausselän harju on ylä- ja alamäkineen, suppineen, sammaleisine kuusikoineen, aivan erinomaista ulkoilumaastoa. Ja etäisyydet on siellä helppo pitää säädetyissä rajoissa. Etäisyydet ovat tärkeitä, kuten aamulla Tokmanilla pesuaineita hakeissamme kuulutettiin: "Pidämme kahden metrin välimatkaa ehkäisyn vuoksi." Se on hyvä nyrkkisääntö, kaikenlaiseeen ehkäisyyn.

  Tosissaan Tokmannilla ohjeet otetaan. Kassalla ei hihnaa laiteta pyörimään, ennen kuin edellinen asiakas on saanut tavaransa pakattua. Saatta hieman hidastaa, mutta ei niin paljon, kuin tiesulut Uudenmaan rajoilla. 

  Tokmanille mennään taas kohta: täytyy ostaa Hilpalle kävelysauvat. Hänen sauvansa jäivät Anttolaan. Ei Hilppa juuri talviaikaan sauvkävelyä harrasta, mutta nyt on se aika, kun metsäpoluilla on hyvä taivaltaa. Joten Tokmannille, välimatkat mielessä, siitä metsään, kokonaismatka mietittynä. 

  PS. Tänään kehuivat verikokeen tulosten valmistuvan. Huomenna Omakantaan nuuskimaan, sitten soitto omahoitajalle. Toivottavasti on kolesteroli pysytellyt sallituissa puitteissa. 

RIDE, SI SAPIS

  "Naura, jos olet viisas" ("Ride, si sapis"), sanoi  roomalainen runoilija Marcus Valerius Martialis (40 - 100). Pätee moneen asiaan, moneen aikaa. Mutta kyllä nauru joskus on tiukassa, oli viisas tai hölmö, älykäs tai luojalta saaliiseen jäänyt.
  Sanoi Martialis muutakin. Wikisittaatien mukaan  mm. "Elämä ei ole pelkästään elossa olemista, vaan terveenä olemista". Niinpä. Ja taas mutta: Elämä on joillekin elämistä sairaana, sanokoon vanhan ajan roomalainen runoilija mitä tahansa. Ja vielä "Se ei kirjoita mitään, jonka kirjoituksia ei lueta". Kirjoitanhan minäkin!
  Täytyy yksi Martialisin sitaatti vielä laittaa, sellainen, mihin minulta ei löydy vasta-argumenttia: "Rehellisessä miehessä on aina jotain lapsenomaista".

  Nyt eletään kahdessa Suomessa, yhdessä somessa. Hallitus on päätöksensä tehnyt, eduskunta hyväksynyt. Sulkuja ja bajamajoja pääväylille on laitettu. Mitä poliisi tekee asiattomalle ylitysyrittäjälle? Eihän moottoritiellä voi takaisin käännyttää. Vai ovatko tarkastuspisteen sellaisella kohdalla, missä on mahdollisuus mennä välikannaksen yli? Sellaisia on siellä täällä, varmaan hälytysajoneuvoja ja tien kunnossapitokalustoa varten. Tosiaan, kunnan ja, vielä maakunnan, raja tuntuu luonnolliselta paikalta tuollaiseen mahdollisuuteen. Lähinnä ajattelen tiepiirejä ja aurauskalustoa. Ei tämä asia toisaalta minulle kuulu, ei hetkauta. Aamuverryttelyksi pohdiskelin.

  Mökkeillepakoa on esiintynyt paljon. Sitä on kritisoitu kovalla kädellä. Tai tietysti sanalla. Kädelläkritisoijat ovat kuitenkin valmiina; somessa kuuluu liikkuvan likvidoitimentaliteettia "mökkipakoilaissaastuttajia" kohtaan. Sanahirviön voi ymmärtää väärin. Tuskin sillä tarkoitetaan pakolaisia saastuttavia mökkiläisiä. Jos tarkoitettaisiin, niin heitä ylistettäisiin. No, ehkä vähän kärkevästi ilmaistu.
  Jos Uudeltamaalta on mökille menty pari viikkoa sitten, niin minusta ok. Jos torstaina lähdettiin, niin kyseenalaista, jos ei ole puhtaan papereita. Eikä niitä taida juuri kellään olla.

  Oma mökkikausi lähestyy. Tai se aika, kun oma mökkikausi alkaa, lähestyy. Tällaisena aikana mennään tilanteen mukaan. Ohjeita noudatetaan, äärimmäistä varovaisuutta noudatetaan. Kuten varttuneemman oloinen herra äsken Lidlin kassajonossa. Hän tunkeutui lähes kärrien kanssa takanani olevan Hilpan ahteriin kiinni ja sanoi maskinsa läpi kertakäyttöhanskat viuhuen: "Turvavälit pittää olla, vaikka taijatte olla sammaa perhettä?" Meitä löytyy joka kassajonoon. Junaan ei ehkä, kun alkavat kontrolloida.
  Mutta mökkiasiasta. Voi olla, että harkinnan paikka kuukauden kuluttua koittaa. Vaikka liikkuminen ei olisi kiellettyä, niin ei ole mukavaa mennä Etelä-Savoon, jos lynkkausporukoita saattaa tulla kylään. Muutenkin on oltava saletti, ettei vie virusta mennessään. Yksi konsti, varman puoleinen, on, että on ensi kotona oikeasti karanteenissa kaksi viikkoa, sitten vasta lähtee ajelemaan. Jos mökille pääsee "puhtaana", niin siellä on melko turvassa, jos ei laske ketään laiturille, mahdollisten mökkinaapureiden kanssa kommunikoi puhelimella tai megafonilla.

  Tässä on ollut kaikenlaista possakkaa viime päivinä. Nyt on aika ja aikaa katsella viikon aikana kasaantuneita tallenteita. Jos kerran päivässä katsoo koronatilanteen, se piisaa. Hieman vähemmän on tarkoitus katsella paskalehtien paskajuttuja. Kerta viikossa riittää, sekin yleensä vahingossa.

  Odottavaa aikaa vietetään. Tiilikaiset ovat toisessa Suomessa, me toisessa. Vaikea uskoa, että eristäminen loppuu kolmen viikon kuluttua. Toki niin toivon, mutta koronan pirulainen ei paljoa toiveista perusta. Ei minun, ei hallituksen, ei Trumpin, ei Putinin. Trump on aika veijari. oliko kolme viikkoa sitten, kun hän vähätteli koko virusta, kohta sen jälkeen hän kertoi jo kauan tienneensä, että korona aiheuttaa vakavan pandemia, laittoi USA:n pulloon, nyt hän kehottaa, vastoin terveydenhuollon asiantuntijoita, ihmisiä palaamaan töihinsä maassa, missä on eniten todettuja tartuntoja. Terveys raha eivät lyö kättä, paisi ylikansallisissa terveysjäteissä, suojakäsineellä tai ilman.

  Lopulliseksi pakoksi, vai miten se meni?, sivu Iiriksen piirtämästä sarjakuvasta. Kuten jokainen tunnistaa, eläimet ovat tiikeri ja gepardi.

TEMPORA ASPERA VIVIMUS, AMICE BONE (II)

  Uusimaa laitetaan kai tänään pulloon, ainakin melkein. Se tietää monille hankaluuksia, monille ei. Usein ikävät asia kumuloituvat. Mutta se on toinen juttu.
  Eteenpäin on mentävä, keinolla, tai toisella, vaikeudet voitettava. Kaikki on nyt keskittynyt koronaan, mutta on elämää omine koukeroineen myös sen ulkopuolella. Niistä koukeroista on selvittävä, vaikka poikkeusolot saattavat asettaa siihen oman vaikeusasteensa.

  Jotakin iloisempaa koronaelämän lomaan. Juttelin eilen puhelimessa ensimmäistä kertaa ystäväni Ilun kanssa hänelle puolitoista vuotta sitten sattuneen sairauskohtauksen jälkeen. Vaimonsa kanssa ollaan monesti juteltu. Nyt Ilu oli valmis tarttumaan luuriin. Tosi hyvin on puhe palautunut. Ei juurikaan huomaa eroa entiseen. Myös liikkuminen alkaa sujua kepin kanssa jotenkin. Eli odotan innolla, kun tämä epidemia laantuu, ja päästään Paraisille usmuuttamaan.

  Jos tilanne synkistää, niin ilma yrittää sitä kompensoida. Aurinkoista keliä, ainakin tänään ja huomenna. Jos mahdollista, menkää metsään. No, ulos ainakin. Jos töissä olette, niin illatkin ovat valoisia. Kohta se kello käännetään vielä illan valoa jatkamaan.

  Sellaista elämän on; joskus vaikeaa, joskus helppoa. Onkohan joku viisas laskenut keskivertoihmisen onnellisuusprosentin? Onko Meikän Masa keskivertoelämässään noin 50/50 onnellinen/surullinen? Luultavasti keskivertoihmisen onnellisuuskäyrä on keskiverto. Sitten on olemassa perusonnellisia ja perussurullisia. Nämä kumoavat toisensa, joten 50/50 on perusteltavissa. Syntymäpöljät ovat oma lukunsa, heitä ei lasketa. Ehkä perusvittuuntueet otetaan tilastoissa kuitenkin huomioon. He saattavat kallistaa tulosta negatiiviseen suuntaa.
  Noilla perusryhmillä ei ole mitään tekemistä perussuomalaisten kanssa. Tai on siten, että samat lainalaisuudet koskevat tietysti persujakin; on perusonnellisia persuja ja perussurullisia persuja. Syntymäpöljiä persujakin oletusarvoiseti on, samoin perusvittuuntuneita persuja. Persut ovat näet ihmisiä, niin kuin demarit, kokoomuslaiset, vasurit, vihreät, radikaalit, moralistit, terroristit, pakolaiset, uskovat, uskottomat, ennalta-arvattavat ja uskomattomat.
  Siinä mielessä tällainen pandemia on tasapuolinen, että se ei valitse uhrejaan. Toki hengityslaitteita itselleen hamstraavilla ökyrikkailla on parempi tilanne kuin vaikkapa pakolaisleirin nälkää ja vilua kärsivillä. 

  Rönsyilemään pyrkii tämä juttu. Mielikin on vähän hämmentynyt. Ajatukset eivät tahdo pysyä kasassa. Niinhän se on. Yleensäkin. Jos ajatukset pysyisivät aina kasassa, niitä olisi alettava läjäämään varastoon. Kun ajatuskasoja alkaisi olla varastolaanit täynnä, pitäisi varmaan hommata varastomies pitämään ne järjestyksessä, ehkä rakentelemaan hyllyjä, jos tontti kävisi pieneksi. Tällaisessa ajatuskasavarastossa on hyvänä puolena, että jos se on järjestyksessä, niin sieltä on helppo hakea ajatus sopivaan käyttöön. Jos varasto on kuin pommin jäljiltä, siitä ei ole paskankaan iloa. Päin vastoin: saattaa käydä niin, että sieltä käy nappaamassa irrallisena leijuvan ajatuksen, liittää sen aivan väärään kontekstiin. Järjestys ennen kaikkea!

  Kasataanpa taas hetki ajatuksia. Vaikkapa käytävän D oikealle puolelle, ylähyllylle. Siellä näyttää olevan tilaa. Sinisistä ajatuksista en ala puhumaan. Huovisen Veikolla oli siihen yksinoikeus, jonka hän tosin jakoi Konstan-Pylkkerön kanssa.

  Ai niin! Otsikon perään laitoin sulkeisiin II. Siksi laitoin, kun en ole varma, olenko joskus aiemmin samannimisen blogin jo kirjoittanut. Enkä viitsinyt tarkistaa.

Loppuun väriä 

ENNEN, JÄLKEEN, JA SEN JÄLKEEN

  Kun espanjantauti riehui pallollamme 1918-1920, se surmasi vaihtelevien arvioiden mukaan 30 - 100 miljoonaa ihmistä. Väestön määrä oli tuolloin n. 1.9 miljardia. Korkeimman arvion mukaan tauti kellisti siitä 5,3 prosenttia, matalimman mukaan 1,6 prosenttia. Nyt väkiluku on 7,8 miljardia. Jos siitä poistuisi 5,3 prosenttia, olisi kuolleiden määrä 413 miljoonaa, jos 1,6 prosenttia, niin 125 miljoonaa. Tauteja, lukuja, aikaa, ei niitä voi verrata toisiinsa. Kunpahan spekuloin.

  Suomen väkiluku ennen espanjantaudin iskemistä, eli itsenäistymisen aikaan, oli 3,1 miljoonaa. Nyt se on n. 5,53 miljoonaa. Suomen väkiluku on siis kasvanut tuollaiset 70 prossaa, kun maapallon vastaava on paisunut yli nelinkertaiseksi. Eli huolissaan syntyvyydestä maassamme olisi voinut olla jo pitkään. Siitäpä mieleen; kun asian, siis alhaisen syntyvyyden, tiimoilta haastateltiin taannoin kansalaisia, eräs vartuneempi herra antoi romakan neuvon pulmaan: "Naisille alhaisempi moraali!"

  En osaa sanoa espanjantaudin vaikutuksesta maailmantalouteen, mutta koronaviruksen kohdalla se on huikea. Saattaapi kestää tovin, ennen kuin pyörät pyörivät entiseen malliin.

  Aika tulee näyttämään, opettaako pandemia meille mitään? Tarkoitan mitään sellaista, mikä ei kohta taas uhohdu. Juurtuuko käsienpesu kalloomme? Ymmärrämmekö vielä viiden, tai kymmenen, vuoden kuluttua, miksi kannattaa pitää hoitohenkilökuntaa arvossa ja heidän palkkansa riittävänä? Puhumattakaan isoista globaaleista kysymyksistä? Ihmiskunnalla on paha tapa unohtaa.

  En tiedä, mitä muut ajattelevat median jakamasta koronainfosta? Sen tiedän omalta kohdaltani, että jos klikkaan auki joidenkin muiden kuin ylen sivustoja, alkaa ahistaa. Siksi en klikkaile. Riittää, kun kutakuinkin asiallista infoa saa pääkanavalta, noudatettavat ohjeet sekä rajoitukset hallitukselta. Metsään ollaan menossa, jos kaikkien "asiantuntijoiden" lausahduksiin luotetaan.

  Ennen espanjantautia, ennen itsenäistymistä, tarvittiin työmiehiä. Tämä ilmoitus oli Mikkelin Sanomissa 3. elokuuta 1915:

  Aika mahtipontisesti on isoisäni isä Kalle Ville ilmoitellut. Varmaan hakua selittää se, että K. V. oli laivuri, jolla oli tervahöyryjä liikenteessä. Historiantuntemus ei minulla riitä kertomaan, oliko jotain sellaista meneillään, mikä teki työvoiman saatavuuden hankalaksi. 

  Olisi hauskaa päästä aikamatkalle elokuuhun 1915. Minkälainen sahansuhina ja kirveenkalske raikuikaan silloin Piskolansaaren tantereilla? Varmaan seuraavana talvena hevonen, tai muutama, siirteli halkopinoja laivalaiturin tietämille. 

  Tuosta on kulunut sata vuotta ja risat. Ensin dieselmoottorit syrjäyttivät höyrypannut. Sitten rakentuva tiestö ja kehittyvä autokanta syrjäyttivät matkustaja- ja rahtilaivat, vain metsäyhtiöiden hinaajat jäivät puskemaan Saimaan selkiä. Nyt ei niitäkään juuri näy. Tempora mutantur...etc. Ei enää pääse edes tukkilautoille ahvenia onkimaan. 

  Anna, Iiris ja vauva lähtivät kotiinsa. Jos liikkumisrajoituksia tulee, niin videopuheluiden varassa on yhteydenpito. 

  Hieman mietityttää, kuinka käy ylipäätään mökkikauden avauksen? Jos liikkumista esim. maakuntien välillä rajoitetaan, niin ei, ...kele, päästä kasvimaata perustamaan. Määräyksiä tulee noudattaa. Mutta jos sattuu niin, että mahdollisista rajoituksista piittaamatta pariskunta Lehkonen käy reilun viikon eväät Lidlistä, pakkaa autonsa, usmuuttaa Anttolaan, veneilee saareen, on siellä kunnes ape loppuu, palaa Hollolaan käymättä missään, näkemättä ketään sataa metriä lähempää, paitsi auton ikkunasta, niin se ei ole hirvittävä rikos. Mutta rikos kuitenkin. Jos näin käy, niin mahdollinen rangaistus on ansaittu ja oikea. Jos teiltä kysytään, en ole mitään lainrikkomisajatuksia koskaan esittänyt. Eikö vaan? Sitä paitsi jos olenkin, se on vain ajatus. Suunnittelusta tulee saada tekoa lievempi rangaistus.

  Muuten, tuo lehti-ilmoitus on löytynyt seuraavalta sivustolta: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER. Sieltä saattaa hakusanoilla löytyä mielenkintoisia juttuja. Vinkin sivuihin sain taannoin kaimaani Eerikäiseltä, kiitos siitä. 

  Tässä on tullut foorumille laiteltua jotakin joka päivä. Nyt taidan lepuuttaa pari päivää kaksisormijärjestelmän avainasemassa olevia jäseniä, etusormia. Jos tilanne vaatii, niin etusormet ovat luvanneet, poikeustilanteen ymmärtäen, olla käytettävissä aikaisemminkin. Tietyin ehdoin. 

  Vielä tämän aamupäivän otos ketterästä kiipijästä. 

RUNOVALTIMO

  Aamulenkillä kulki kaikenlaisia ajatuksia pääkopassani. Tuossa Keskussairaalan tienoilla takaisinpäin dallatessani loppui Cohenin soittolista, pysähdyin avaamaan toisen. Pian runolaskimo kuljetti sanoja sisimpääni, runovaltimo purskautti ne pihalle. Yritän nyt niitä muistella, tähän kirjoittaa.

  Aurinko kampeutuu esiin
  punertaa horisontti
  korvissani Cohen lopettaa
  Listen to the hummingbird
  whose wings you cannot see
  Topi Saha laillaan jatkaa
  Me alkuyöstä törmättiin
  ja katsottiin yö loppuun asti

  Ihmiset töihin rahjustaa
  unisin silmin vaeltaa
  koiraansa hytisten kusettaa
  viluaan pois ravistaa
  lehteään laatikosta noutaa
  tohveleissaan tallustaa
  mä kuljen rivakasti
  kannustaa odotus kahvin

  Aamuun herää maanantai
  korona kulkijoita harventaa
  kohti Päksiä uutterasti
  lauma vaalijoita taapertaa
  heille jaksamista toivotaan
  tartuntaa tuskin kukaan
  päivä taas on alkamassa
  tään epideemisen elämän

  Omituisia ovat aivoratojen kiemurat. Ei ihme: Ihmisaivoissa on noin 1500 biljoonaa neuronien välistä kytkentää, joissa sähköiset hermoimpulssit kulkevat (Wikipedia). Joukkoon mahtuu omituisia ja vielä omituisempia kytköksiä. Jokunen normaalikin kenties?

  Pakko myöntää, että tuo koronaepidemia, minkä vuoksi en vieläkään panikoi, alkaa askarruttaa päivä päivältä enemmän. Omasta puolestani en pelkää. Mutta sitä pelkään, että voin olla oireettoman virustaudin kourissa ja potentiaalinen tartuttaja. Kyllä asia on niin, että jokaisen ihmisen tulee noudattaa meille annettuja ohjeita, asetettuja rajoituksia. Kaikkein viimeeksi me tänne armeijaa katuja vahtimaan toivomme. Tai ainakin minä. Toivon. Varmaan löytyy militantteja toisenlaiseen ajatteluun.

  Koronavirus aiheuttaa epämukavuuksia eloon. Toiset kokevat ne suurina, jotkut mitättöminä, kukin tavallaan. Täytyy vain kestää olemattomat tai merkittävät epämukavuudet, jotta kaikilla olisi mahdollisuus lähteä nostamaan maata, Eurooppaa, planeettaa, kieltämättä nyt notkuvilta polviltaan takaisin ryhtiinsä.

  Minä en tosiaan koe rajoituksia kovinkaan ahdistaviksi, epämukaviksikaan. Koronaepidemia on johtanut kotonaepidemiaa, sillä siisti! Vaikka onhan noita merkittäviä haittojakin ilmaantunut. Sain juuri sähköpostia, lähettäjänä K-Supermarket Hollola: Henkilökohtaiset OmaPlussa-edut peruuntuvat toistaiseksi. Yritän tämänkin poikkeusjakson yli raahautua miehekkäästi.

  Anna ja lapset ovat vielä meillä. Lähtevät varmaan tänään ip. Espooseen. Laitankin lyhyen koronapäivityksen loppuun pari Annan minulle mesellä lähettämää kuvaa.

Tässä kaikkein tärkeimmät 

  Tässä katsellaan Elisaviihteen viikonlopuna ilmaiseksi tarjoamasta muutamasta elokuvasta leffaa Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho. Huomioikaa, että en ole paha sortumaan liiallisiin vaateostoksiin. Päälläni on Lidlistä ostettu vuoden 2014 jalkapallon mm-kisojen paita. Miinukseksi voi mainita, että en ottanut aikanaan selvää paidan valmistusketjusta. 

PANIKOIKO VÄKI? KOKO PIINA KÄVI

  Pantemia luo paniikkia. Ei siihen syytä ole. Kuten avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtajaoja kirjoituksessaan toteaa: "Jos olet normisuomalainen, todennäköisemmin tuuperrut koronaviruksen sijaan hamstraamasi vessapaperivuoren alle."

  Siis en panikoi, vaan väsään otsikosta anagrammin. Ja puhun muusta. Aluksi. Lopummalla vähän koronajohdannaisia.

  Ystäväni Ruikku on soitellut viime aikoina tiheään. Hän on myös lähetelyt joitain kuvia. Tässä me hieman sovellettuna 1971 Saksanmaalla. Oltiin soukkia poikia!

  Tässä meikä on mennyt metsään. Piti vasiten ajaa melkoinen piustale, että päästiin kunnon metsään. Rajasin vierestäni pois erään työkaverin, koska en ole häneltä lupaa saanut. Johtuu siitä, että en ole kysynyt. Se taas johtuu siitä, että en ole miehestä kohta viiteenkymmeneen vuoteen mitään kuullut. Jos joku itsensä nappaskengästä tunnistaa, niin ilmoittakoon minulle.

  Tiilikaiset ovat taas olleet meillä viikonlopun. Anna ja lapset taitavat jäädä vielä ainakin huomiseen, Joni lähtee tänään, koska hänellä on huomenna duunia. 

  Iiris on oppinut fillarilla ajamaan. Viime syksynä jäi opettelu vähän kesken, mutta kun olivat pyörän varastosta kaivaneet, oli heti alkanut sujua.

  Hyvä ulkoilukeli on ollut; yöllä reilua pakkasta, päivällä nollan tuntumassa, ja aurinko on paistanut. Samaa luvassa tänään. Se tietää pyöräilykokemuksen karttumista eräälle aloittelijalle. 

  Vauva voi hyvin. Tyytyväinen ipana, ei paljon anna itsestään kuulua. Pienet kitinät tietysti, jos aihetta. Mumman olkaan on turvallinen nojata.

  Fillaroinnista vielä. Taidan kaivaa oman pyöränkin esiin, putsata talven pölyt, laittaa henkeä renkaisiin, lähteä kokeilemaan. Iiriksen kanssa ei vielä voi lähteä yhdessä ajelemaan, sen verran noviisi hän on. Mutta ei aikaakaa kun....

  Mediassa on kerrottu, että liikkumista Uudellamaalla, paremminkin Uudeltamaalta muualle, voidaan rajoittaa. Siellä tartunnat leviävät muuta maata nopeammin. Ei kuitenkaan vielä rajoituksia ole. Jos tulee, niin ei vauvaa, Iiristä, Annaa, Jonia, sitten livenä nähdä vähään aikaan. Kuulostellaan.

  Joka päivä tulee uusia ohjeita, uusia päätöksiä. Niistä otsikoidaan hanakasti. Ylen aamuteeveen alalaidassa kulkevissa otsikoissa oli joku päivä sitten seuraava: "Yrittäjille on tulossa siimaa verojen maksamiseen". Minulle jäi epäselväksi, oliko kyse ainoastaan kalastajayrittäjistä? Ei kai? Kuvaannollinen ilmaisu? Tarkka tietysti, jos oli tarkoitettu urheilukalastajayrittäjiä. Toisaalta poikeuksellista, jos veroja voisi maksaa siimalla. 

  Uutiset eivät onneksi ole olleet malliin: "Yrittäjille ei apua verojen maksamiseen, mutta pieni avustus rasvatun köyden hankintaan harkinnassa."  
  Apua kaikki tarvitsevat, duunarit, yrittäjät, taiteilijat. Urheiluseuratkin ovat kai vaatimassa avustuksia. Siinä hallituksella pähkäiltävää, priorisointia kerrakseen. Ja aina joku haukkuu, kun karavaani etsii keidasta. 

  Me suht' hyväkuntoiset eläkeläiset taidamme olla keskimäärin muita paremmassa asemassa; eläke napsahtaa joka kuukausi. Toivotaan, että tilanne etenee hallitusti, menee ohi mahdollisimman pian ilman ylipääsemmättömiä vaikutuksia.

  Lähden riipimään fillaria päivänvaloon. Iiris vielä tuunattuna.

CLOSING TIME

  Tällä hetkellä lenkkimusiikin kuuntelussa on menossa Leonard Cohen, studioalbumit kronologisessa järjestyksessä. Olen siinä mielessä laittanut musiikkikirjastoni uuteen uskoon, että muutamat lempiartistit olen siirtänyt omalle musiikkilistalleen, ja juuri vanhimmasta uusimpaan. Tarkoitan tietysti, että albumit vanhimmasta uusimpaan, ei artistit. Jos näet tallentaa albumit artistin nimen alle, niin ne toistetaan aakkosjärjestyksessä. On mukavaa kuunnella jonkun tuotanto 1960-luvulta tähän päivään. Huomaa kuinka tyyli, genre, ääni, you name it, ovat vuosien saatossa muuttuneet. Tai että eivät ole. Mutta se miksi tästä kirjoitan, paljastuu nyt. Aamulla kiiri korviini Leonard Cohen'in "Closing Time" (albumilta The Future 1992). Sitä kuunnellessani tuli mieleen toisen lempiartistini Tom Waits'in "Closing Time (miehen samannimiseltä esikoisalbumilta 1973). Nimi on sama, biisit eivät. Mutta loistavaa musiikkia, kaikki tyynni, molemmat!

  Onhan noita samannimisiä eribiisejä vaikka kuinka paljon. Nyhtäkää niitä pääkopastanne, jos siltä tuntuu, mutta älkää missään nimessä kasatko yli kymmenen ihmisen joukkoa niin tekemään. Paitsi verkossa, tietty.

  Joku ehdotti minulle liittymistä Aristoleen kantapää-nimiseen fb-ryhmään. Joku toinen joku oli aiemmin samaa esittänyt. Nyt sitten liityin. Ryhmän tiedoissa kerrotaan:  

  Ryhmässä keskustellaan Aristoteleen kantapää -radio-ohjelman aiheista ja muista suomen kieleen liittyvistä ilmiöistä. Myös median kielikukkasia ja ohilaukauksia voi ilmiantaa. Julkaisuissa on toivottavaa selventää, mikä kielellinen ongelma siinä vaivaa. Ylläpito poistaa varoituksetta julkaisut, jotka ovat aihepiirin ulkopuolelta, tai jotka provosoivat ryhmän aihepiirin ulkopuoliseen väittelyyn.  Emme hyväksy yksityishenkilöön kohdistuvaa pilkantekoa!

  Sekä: 

  Keskitytään kielen ilmiöihin ja median kielikukkasiin. Kaikkien ei tarvitse olla ammattikirjoittajia. Pidetään pilke silmäkulmassa, eikä suotta nälvitä toisiamme kielioppivirheistä!  

  Aivan oivat lähtökohdat, ei siinä mitään. Nyt, kun ole reilun viikon sivusilmällä seurannut ryhmän sivujen postauksia, olen huomannut seuraavaa:

  Osa on asiallisia ja nokkelia huomioita ilman perusteluja. Osa asiallisia ja nokkelia huomioita perusteltuina. Osa on turhanpäiväiseltä tuntuvaa pilkunviilausta. Varsinkin ministerien puheita tiedonannoissaan tunnutaan ruotivan ahkerasti. No jaa, kielikukkasiin puuttumiseen tämä ryhmä on tarkoitettu. En silti ihan allekirjoita tärkeästä sanomasta haettuja mahdollisia virheitä tai lapsuksia. Käsittääkseni ryhmässä on tarkoitus pitää hauskaa kielen kustannuksella. Kyllä siellä sitä tehdäänkin. Mutta rajansa kaikella. Tuntuu, kuin jollain on pätemisen tarve sitä luokkaa, että väkisin on jotakin päästävä postaamaan. Moni on varmaan eri mieltä, joku saattaa olla samaa. Ja mieltähän saa olla, meikäläisen tapainen mieletönkin. 

  Perusteluksi panin, kun ryhmään hyväksymiseen tarvittiin esittää miksi siihen hakee, jotakin tällaista: Oikeinkirjoitus kiinnostaa, väärinkirjoitus ipottaa, nurin-oikeinkirjoitus kiinnostaa enemmän kuin neulominen. 

  Saa nähdä, kuinka kauan jaksan lukea ryhmän postauksia? No, niistä pääsee loitolle. Eroamalla, tai asetusten rukkaamisella. Aika näyttää. 

  Kun fb-ryhmistä puhumaan alettiin, niin jatketaan vielä. Kuulun seuraaviin ryhmiin:

  

  Anttola satamasi Saimaalla, 1 952 jäsentä (1951 ois ollu miulle mielusampi).

  Miun vanha Mikkeli, 8 253 jäsentä.

  Mikkelin miesasialiike, 5 650 jäsentä.

  MIKKELI historian havinaa, 1 388 jäsentä.

  Aristoteleen kantapää, 30 159 jäsentä.

  Suomalainen luonto, 24 939 jäsentä.

  As Oy Kultasirkku, 14 jäsentä.

  Tietysti ristiin on samoja immeisiä useammassa rymässä, mutta muutamalla klikkauksella minulla on mahdollisuus tuoda mielipidettäni julki melkoisella väkijoukolle. Suuremalle määrälle, kuin Mikkelin väkiluku. Kuitenkin luulen, että olen pienehkön fb-kaverimääräni ja olemattoman ryhmäaktiivisuuteni vuoksi melko vaikutusvallaton henkilö. Vallaton voin joskus olla. Se on mukavaa, tietyissä rajoissa. Vaikutusvaltaan ei ole tarkoituskaan pyrkiä: Valta turmelee, täydellinen valta turmelee täydellisesti, vaikutusvalta turmelee vaikuttavasti. 

  Kauniin perjantaipäivän sanoma oli siinä, t. kotitarve tyhjänkirjoittaja ja mielleyhtymien analysoinnin puoskari Peppe.

AJANKULUA AJAN KULUTTAMISEKSI

  Nyt, kun eletään poikkeusolosuhteissa, on hyvä jos on tekemistä kotosalla. Minä suopeasti annan vinkin teille, jotka harrastatte vähässäkään määrin valokuvausta.
  Moni järkkärikameran omistaja on saattanut miettiä kalansilmäobjektiivin hankkimista. Moni on varmaan hankkinutkin. Moni ei ole raatsinut satasesta satasiin maksavaa objektiivia ostaa. Tässä heille ilmainen keino, samalla askaretta karanteeninomaiseen elämään: Ladatkaa koneellenne, tapletillenne, puhelimeenne, mitä ikäinä käytättekään, sopiva ilmainen sovellus. Suosittelen "GIMP'iä". Se lienee ilmaisista edistyksellisin  ja monipuolisin. Sitten pienen opiskelun jälkeen voitte käsitellä kuvianne kalansilmäefektillä.

  Ja taas olette säästäneet huomattavan summan. Sitä paitsi aikakin kuluu. Jos on kärsivällisyyttä opetella. Kyllä "GIMP'iin" suomenkieliset ohjeetkin löytyvät, mutta minä en niistä tolkunnut hevon helvettiä. Ne on vissiin tehty sellaisille, jotka ovat valmiiksi kuusalla asiasta edes jonkin verran. Mutta kokeilemalla, kokeilemalla. Olen vasta muutamaa kuvankäsittelyn ihmeellisten  ulottuvuuksien luukuista raottanut. Sieltä löytyy jos vaikka millaisia mahdollisuuksia. 

  Aikaa ja kärsivällisyyttä tosiaan vaaditaan. Minulla meni melkoinen tovi, ennen kuin selvisi, kuinka manipuloitu kuva saadaan tallenettua jgp-muotoon. Ihan helppo nakki, mutta sen löytyminen sadoista vaihtoehdoista kesti. 

  Tällaisia kuvia voi nyt tallennella arkistoihinsa. Onko siitä mitään hyötyä? Ei kai, mutta kuten sanoin: aika kuluu rattoisammin.

  Kun kalansilmäefekti alkaa jurppia, voi syventyä uusiin tapoihin saada kuvalle uutta elämää. Ja, kuten sanottua, niitä tapoja piisaa. 

  Kun äsken googletin kalansilmäobjetiivin hintoja, äkkäsin, että puhelimiin sellaisia myös myydään. Eivätkä maksa paljon! Alle kahdellakympillä niitä tarjotellaan. Ovat sellaisia pyykkipoikamaisella klipsillä kameran linssin eteen kiinnitettäöviä. Puhelimiin taitaa olla tarjolla muunlaisiakin irto-objektiiveja. Ainakin makrokuvaukseen. Ei ole kokemusta. En lähde vannomaan, etteikö tulisi, mutta en ihan tältä istumalta lähde nettikauppoihin shoppailemaan. 

  Sellasia. Vaikka ei olla korotetun liikkumisrajoituksen alaisia. Toista vuotta vielä seittemäänkymppiin. Kyllä korona on taaksejäänyttä elämää, kun tuo rajapyykki täyttyy. Aika näyttää, onko silloin tietämys kuvankäsittelyn taidoissa lisääntynyt?

  Pitääpä lähteä katsomaan ylen päivitys koronatilanteeseen. Mukavia manipulointhetkiä. Älkää repikö viimeisiä haivenianne niitten parissa. Jos teillä ylipäätään haivenia enää on.

POIKKEUS

  Nyt on kovat piipussa. Poikkeuslaki astunee tänään voimaan tielyiltä osin. Taputtakaa Persut, rajat sulkeutuvat. Ilmeisen oikea päätös hallitukselta. Meillä on onneksi hallitus, joka kuuntelee asiantuntijoita ja ottaa kuulemisen onkeensa. Jotenkin tuntui upealta, kun eilen hallituksen tiedotustilaisuudessa puhui rivistö naisia. Selväsanaisesti puhui, ryhdikkäästi esiintyi. Ei tullut ikävä Sipilää, ei Orpoa, ei Stubbia, ei Kataista, ei Sinistä Menneisyyttä (ent. Tulevaisuus). Mieleeni on jäänyt muistikuva jostain entisen hallituksen tiedostustilaisuudesta. Se oli varmaan Sipilän hallituksen alkuaikoina. Tiedotuksen päätteeksi Sipilä, valtiovarainministeri Stubb ja taisi olla työministeri Lindström (tai sitten ukoministeri Soini) löivät ylävitoset tyytyväisen omahyväinen ilme kasvoillaan. Ajattelin silloin "on tempora, o mores!". En kovin vanhoilliseksi itseäni luokittele, mutta tuollainen toiminta ei sovi hallituksen tärkeimpien ministerien julkisuudessa esitettäväksi. Tehkööt kabineteissaan mitä lystäävät.

  Täytyy yksi koronauutinen tähän laittaa. Ylen sivuilta: "Vessapaperin hamstraaminen saattaa tukkia Britannian viemäreitä."  Juttua auki klikkaamatta tulee auttamatta mieleen, että ovatko britit niin köhkösiä, että käyttävät vessaperia, sitä ensin hamstrattuaan, hulvattuja määriä? Tarkastelu kuitenkin paljastaa, mistä on kyse. Kyse on siitä, että koska hyllyt ammottavat tyhjyyttään, osa väestöstä joutuu käyttämään vessapaperin korvaavia tuotteita, esim. talouspaperia, kosteuspyyhkeitä tai teollisuudessa käytettäviä paperipyyhkeitä. Nämä saattavat tukkia viemäreitä. Joopa joo. Hamstraus on ihan perseestä, noin ylimalkaan. Viimeinenkin tolkku tuntuu ihmiseltä haihtuvat, kun on oma perse kyseessä.  

  Jos olisi toukokuu, niin meidän olisi helppo sopeutua poikkeuslakiin. Oltaisiin tietysti saaressa. Siellä on toukokuussa harkittu rikos, jos saa aikaan yli kymmenen ihmisen kokoontumisen. Jos olisi toukokuu, vedet vapaina, niin Anna, Iiris ja vauva olisivat varmaan myös välillä Avokkaassa, Joni viikonloppuisin. Päiväkoteja ei olla vielä sulkemassa, mutta suositus on, että jos on mahdollista, lapset pidetään kotona. Tiilikaisilla se on, siis mahdollista. Jonilla oli alkuviikko vapaata, johtuen viruksen vaikutusten pohtimisesta, mutta hän menee torstaina taas duuniin. 

  Meihin ei poikkeuslaki liiemmin täälläkään vaikuta. Ei olla juuri missään käyty. Lenkille pääsee, kauppaan pääsee. Kirjastot menevät kiinni, mutta toivottavasti omatoimikirjastot toimivat. Me kyllä varauduttiin tuhdilla lukupaketilla eilen kirjastossa käydessämme. No, jos lainakirjat loppuvat, niin pitää omaa kirjastoa ryhtyä kahlaamaan. Viimeisessä hädässä voi ostella e-kirjoja. Korostus sanalla "viimeisessä". Leffat ja teatteri ovat jääneet rikollisen vähille käynneille. Nyt ei ole oikea, eikä edes mahdollinen, hetki ryhtyä asiaa korjaamaan. Ensi talveen menee tuon asian kanssa, ainakin. Joten mennään vanhoilla rutiineilla: Ylös, ulos, lenkille, alas, petiin, unille, välissä ruokailua, lukemista ja televisiota, kirjoittamista myös. 

  Kirjoittamisesta vielä. Pirtäisiköhän minun ryhtyä päivittämään alunperin noin 25 vuotta sitten kirjoituskoneella kirjoittamaani tekelettä. Se on scifijuttu, käsittelee retkikunnnan matkaa Tau Cetiin. Olen sen reilu kymmenen vuotta takaperin naputellut koneelle. Silloin tein "kässäriin" jonkin verran muutoksia. Sen koommin en ole tiedostoa avannut. Melko lapsellinen juttu se on, mikäli oikein muistan. Sitä paitsi tietous ja tekniikka ovat kehittyneet huimasti. Ei sillä toki ole väliä, kun scifistä on kyse. Tai on, siten, että oikea scifi luo sellaisia tulevaisuudenkuvia, mitkä saattavat olla joskus mahdollisia. Vaikka mikäs kukaan ihminen on sanomaan, että tuo ja tuo ei ole mahdollista. Jos ei ole tässä universumissa mahdollista, niin saattaa olla parauniversumissa. 

  Tuo yritelmäni, työnimeltään TAU CETI, jäi minulta kesken. Vaikka lähetin sen konekirjoietun nivaskan muinoin parille kustantajalle, tiesin, että loppu on töksähtävä ja harkitsematon. Muistaakseni minulle tuli eteen tilanne, missä ei ollut enää aikaa viimeistellä kirjoitusta, mutta polte saada jotain palautetta oli niin suuri, että postitin nipun. Palautuskuoren ja postimerkin kera postitin. Muistaakseni meni aika kauan, ennen kuin sain kirjoituksen takaisin. Ensin toiselta, pian toiselta kustantajalta. Molemmissa saate, missä kiitettiin yhteydenotosta ja pahoiteltiin tosiasiaa, että heillä ei ollut juuri nyt käyttöä sen kaltaiselle kiroitukselle. Ei mitään arvostelua tai kommenttia tai neuvoa, opastusta, tietysti ollut. Siihen tyssäsi se unelma. Tyssäsi, ja sen olin sisimmässäni kaiken aikaa tiennyt. 

  Nyt on aikaa. Varsinkin, jos ei aseta aikataulua. Ehkä klikkaan tietyn kansion auki, luen aikaansaanokseni, mietin, onko siinä jotain sellaista, mikä puoltaa tekstin retusointia, lopun uudelleenhahmottamista. 

  

  Kiinalaiset sanovat, että miehen kuuluu elämän aikana istuttaa puu, rakentaa talo ja kirjoittaa kirja. Olen lukuisan määrän puita istuttanut, lukuisia taloja ollut rakentamassa, ja kirjoittanut kirjan. Kirjan julkaisusta eivät kiinalaiset ole pitäneet erityismaininnan arvoisena, joten täytän "jokamiehen" määritelmän, eli elämä ei ole mennyt täysin hukkaan. 

  Koska jotakin pitää loppukuvaksi keksiä, niin olkoon se nuotanpotkijoiden (Haneli ja Matti H.) rantautuminen Hiekkalahden apajarantaan muutama vuosi sitten.

MITÄPÄ ILMOILLE TOISI?

  Jos ei muuta, niin nyt on aamu, jolloin ei viitsi edes aloittaa uutisten kaivelua jonkun mielenkiintoisen löytymisen toivossa. Nyt on aamu, jolloin uutiset ovat koronauutisia. Koronauutiset ovat kaikille tuttuja, en noita ala ruotimaan. Paitsi että mr. president Trump, tuo mielensämuuttaja, spontaaniuden sprintteri, jonka samalla on jääräpäisen järjetön ja helevetin häilyvä, ei ole saanut tartuntaa. Näin ainakin ylen mukaan.

  Eilen kun käytiin puolen päivän jälkeen Lidlissä, tuli hieman halju olo. Monet hyllyt ammottivat tyhjinä. Ainakin iskukuumenettu maito, monet leivät, riisit, pastat, jopa jauheliha, olivat finaalissa. Vessapaperien tilannetta en käynyt tarkastamassa, mutta oletettavasti sieltä ei olisi löytynyt kuin yksi mahdollisimman pieni paketti kaupan kalleinta tuotetta. Mikä ihmisiä vaivaa? Tai mikäs tässä. Kun kansa seuraavat kuukaudet syö vuoropäivin riisiä ja pastaa ja pyyhkii perseensä säästeliäästi, niin kaupoissakäyntiä ei tarvitse juuri tehdä. Luulen, että monilla ainakin kahvimaidoksi riittää myös valkaisua viimeiseen käyttöpäivään saakka (meidän ainoassa maitopurkissamme se on 24.6.2020).

  Joku erikoisasiantuntija, tahi muu yhtä komealta kalskahtavan tittelin omaava, kertoi kysyttäessä, että syy vessapaperihamstraukseen on ihmisen itsesuojeluvaisto ja se, että niitä tuotteita, mitkä ovat vaikeasti korvattavissa, haalitaa ensisijaisesti. En aivan allekirjoita. Vaikea kuvitella, että joku kuolisi, edes vakavasti vaurioituisi, vessapaperipulan vuoksi. Ei vessapaperi myöskään ole vaikeasti korvattavissa. Keinoa en ole kokeillut, mutta olen lukenut, että ukkovaarit vielä sata vuotta sitten vuolivat sopivan (ergonomisesti?) puutikun, millä tehtävän suorittivat. Puukko löytyy joka kodista, pieniä oksia löytyy jopa suurkaupunkien puistoista. Tämä vinkiksi niille paperihankinnoissa myöhästyneille, joilla ei ole bideemahdollisuutta.

  Vakava asia tämä virusepidemia on. Ei se näillä kevyillä kirjoituksilla kevene. Eikä kauhukuvien maalailuilla. Mieluummin siis kevyttä otetta, positiivista pohdiskelua.

  Kello alkaa olla kahdeksan. Minä ole jo aikaa sitten lenkiltä tullut, suihkussa käynyt, kahvit juonut. Joni on myös tovin ollut jalkeilla, muut koisaavat. Iiris on nukkunut Hilpan ja minun kera pumppapatjallaan. Onneksi ymmärtää, että liian ahdasta olisi koko perheen samassa huoneessa uinua, kun vauvan sänky vie oman tilansa.
  Hyvin Iiris on pienen sisarensa ottanut vastaan. Vähän, luonnollisesti, kaipaa huomiota, jos kokee, että kaikki hyörivät vauvan ympärillä. Se on normaalia. Eikä mitenkään tyyliin "raivarit lattialla".

  Kuvassa vauva Jonin sylissä. Vuoden 2020 hoteinta vauvojen tukkamuotia on tässä kuvassa näkyvillä.

  Iiris työntää mieluusti rattaita.

  Eilen pelattiin illalla Hotelli-peliä Anna ja Hilppa pelasivat kimpassa, samoin Iiris ja minä, Joni oli yksin, sekä toimi pankkiirina. Tässä Iiris on tehtävässään joukkueemme nopanheittäjänä. Kuvan olen ottanut puhelimellä yö-asetuksella, eli pitkällä valotusajalla. Siksi nopanheittäjän käsi on häipynyt näkymättömiin.

  Pelissä kävi niin, että koska se venyi, ja Iiriksen nukkumaanmenoaika painoi päälle, jouduimme ratkaisemaan voiton laskemalla kunkin käteisvarat. Aika tasaväkinen oli kisa: Hilppa voitti satasella Jonin, minä olin kolmas (samalla viimeinen) vajaan tonnin tappiolla. Kaksi edellistä peliä olin voittanut. Siinä syy, miksi Iiris halusi pelata kanssani. Seuraavan kerran saan varmaan touhuta yksin.

  Oli meillä eilen myös ravintola auki. Kokki Joni joutui väsäämään muovailuvahasta taidokkaita annoksia, jotka Iiris sitten tarjoili. Alla kokin laatima asiallinen menuu.

  Tänään lähtevät Tiilikaiset Espooseen. Huomenna on Jonilla duunia, Iiriksellä päiväkoti. Me jäädään tänne Hollolaan, ollaan ihan omillaan. Kun kalenteria vilkaisen, huomaan, että ei läyhkettä ole luvassa: Ensi viikko on blanko, seuraavalla on sunnuntaina (29.3) muistutus maanantaiaamun labra-ajasta. Vuotuinen verikoe on silloin edessä. Kolesteroolipäivitys lähinnä. 

  Hilppa ja Iiiris kömpivät äsken ylös, Anna ja vauva jatkavat unia. Hyvä niin. Muutaman kerran öisin vauvaa tarvitsee vielä syöttää, joten nukkukoot rauhassa niin kauan, kuin mahdollista. 

  Korostamatta koronaa: Peskää kätenne, tirskukaa hihaan, kumartakaa tervehdykseksi, vuolkaa tikkuja vessaan.

VAUVAVISIITTI NRO 1

  Perhe Tiilikainen on tänään tulossa Hollolaan. Vauvan ensimmäinen reissu neuvolaa kauemmas. Anna, Iiris ja pikkuinen tulevat päivällä, Joni illalla junalla. Hienoa nähdä, kuinka vauva on muuttunut. Kehitys on vauhdikasta ensimmäisinä ikäviikkoina ja -kuukausina. Onneksi Anna laittaa kuvia lähes päivittäin, niin että jotenkin kartalla pysytään.

  Näin virushysterian hiljalleen valtaamassa todellisuudessa, maailman näytäessä sekä hyvät että huonot puolensa, on mielessä toivon pilkahdus:

  Kun katseesi yötaivaalla nostat
  loistaa siellä tähtien menneisyys.

  Kun katseesi maahan lasket
  nukkuu siellä ihmiskunnan tulevaisuus

  Vauvan kuva by Anna. Niinpä, juuri tämä tulevaisuus on pian neljän viikon ikäinen. Ei tiedä koronaviruksesta, ei lentokielloista, ei pelkää vessaparin loppumista. Kunhan ruokaa ja lämmintä piisaa, vaipat ajallaan vaihdetaan, on kaikki kohdallaan. Tulee mieleen äiti-Elina. Hänellä on ikää lähes 98 vuotta enemmän, mutta samankailtainen on tilanne. Hector laulaa "on kauniita vain äidit ja vastasyntyneet". Mukaellen "on viattomia vain vauvat ja jälleen lapseks muuttuneet".

  Aamulla näin uutisen, missä kerrottiin suosituksesta olla menemättä tapaamaan vanhuksia hoivakoteihin. Päijät-Hämeessä ei ole tietääkseni vielä todettu yhtään virustartuntaa. Ehkä silti viisasta pysytellä poissa äidin luota. Pidän riskiä pienenä, mutta kuitenkin loton päävoiton mahdollisuutta suurempana. Jos lottoan voitoin toivossa, niin miksen välttäisi käyntiä pahimman pelossa? Loton täysosuman todennäköisyyshän löytyy kaavalla  40! / 33!7! = 18 643 560. Riskin laskukaavaa en tiedä. 

  Sivullisena kun sivusta sivusilmällä asioita seuraa, tulee mieleen sivuta, mitä oppi-isänäni rakennusmestarin ammattiin toiminut Mälkösen Niilo sanoi. Hän sanoi, että jos asiat menevät huonosti ja pieleen, pitää kerätä parhaat voimat asiaa korjaamaan, ei pidä ryhtyä etsimään syyllisiä, ei sormella osoittamaan. Koronaviruksenkin kohdalla tämä pätee. Eikö kannattaisi lopettaa leukojen louskutus, kerätä kaikki pätevät voimat pohtimaan oikeita toimenpiteitä. Jälkipyykin aika on myöhemmin, mikäli joku on ryönääntynyt. 

  Pandemiaksi muuttunut virus vaikuttaa paljoon. Penkkiurheiljat saavat pian tyytyä tallenteisiin Hakulisen Veikon 3:33.33:sta, Virenin olympiavoitoista tai Rosbergin Keken ajamista kisoista. Peruttuja lentoja maksaneet saavat kai rahansa takaisin. Kuinka käy maksullisia urhelilukanavia tilanneille? He saavat varmaan vastineeksi uudempia tallenteita, kuin Virenin ja Hakulisen huippuhetket.

  Kesään asti tämä poikkeustila jatkuu, ainakin. Luultavasti ohjeet tiukkenevat, toimenpiteet kovenevat, aste asteelta. Muutaman kuukauden virus kai jyllää, sitten häviää hiljalleen. Kuinka paljon tuhoa, tuskaa ja romahduksia se kaikkiaan aiheuttaa? Paljon, se on varmaa. Kaikesta huolimatta en yhäkään jaksa uskoa, että virukseen menhtyneitä tulee olemaan merkittävästi. Voin olla väärässä. Kyllä ihmiskunta kuitenkin tästä selviää, kokoaa voimansa selvitääkseen seuraavista ongelmista. Ollaan sitkeää lajia, me ihmiset. Karhukaisten ja torakoiden jäljissä pinnistellään.

  Tässä kohtaa huomasin, että pari sähköpostia oli saapunut. Toinen oli äidin hoivakodin palveluntarjoajalta. Siinä kehotettiin välttämään käyntejä omaisten luona. Varmistui se, mitä oli hetkeä aiemmin ajatellut. 

  Puolinpäivin Anna, Iiris ja vauva tulevat. Esimauksi itselleni vielä yksi kuva vauvasta ja Iiriksestä by Anna:

JACO PASTORIUS JA MINÄ

  Mitä yhteistä on Jaco Pastoriuksella ja minulla?
 Molemmat ovat syntyneet 1951, Jaco 1. joulukuuta, minä 17. kesäkuuta. Molemmat ovat soittaneet bassokitaraa, tosin hieman eri levelillä ja menestyksellä. Kumpikaan ei soita enää, eri syistä.

  Mitä eroa on Jaco Pastoriuksella ja minulla?
  Minun urani kesti reilun vuoden, loppui ennen kuin oli kunnolla alkanut. Jacon ura kesti parikymmentä vuotta, viimeiset kymmenen maailmanmaineessa, loppui ennenaikaiseen kuolemaan 35 vuotiaana vuonna 1987.
  Minun urani oli yksinkertaisten ja ulkoa opittujen kuvioiden toistoa. Jacon ura johti hänet yhdeksi kaikkin aikojen arvostetuimmista bassokitaristeista.
  Minä elän, eikä minua muista kukaan. Jaco on kuollut, mutta hänet muistaa moninkertaisesti se määrä, joka on ikinä minusta kuullutkaan. Tai oikeammin se määrä potenssiin kaksi.

  Tässä Jaco Pastorius ja minä. Kuten huomaatte, Jaco hieman hymähtelee tapailuilleni. Ei niin, että hän vittumainen persoona ollut olisi. Tuhannesti taitavamman oikeudella hymähtelee. 

  Jaco Pastorius on minulle tutuin Joni Mitchelin muutamalta albumilta. Varsinkin "Hejira" on loistava. Weather Reportia on myös joskus tullut kuunneltua. 

  Minä olen minulle tutuin (basistina) The Pictures- yhtyeen eräältä harvoista Mikkeliä kauemmas suuntautuneelta keikalta. Keikan oli muistaakseni meille hommanut Rajantien Heikki, joka oli mukana. Esiintymispaikkana oli kai Työväentalo, tms., Varkaudessa. Kauhuksemme yleisö oli varttuneempaa väkeä, väkeä, joka oli valmistaunut tanssi-iltaan. Siinä sitten soitettiin muutamaan kertaan läpi koko kavalkaadimme. Kotimatkalla Oittisen kuljettamassa keikka-autossa (Kleinbus) naureskeltiin tapahtumalle. Minulta hymy hyytyi, kun Boogi sanoi: "Aina välillä kuuntelin, ku Lenku soitti väärin!" Hyytyi hymy, vaikka tiesin itsekin niin tehneeni. Varsinkin, kun välillä bändi joutui "soveltamaan", pitkittämään biisejä, jotta saisimme taukojen välin jotenkin klaarattua. Eivät minun taitoni noihin jameihin yltäneet. 

  Summa summarum: Minun soittourani päättymisestä ei koitunut mieliharmia kenellekään, Pastoriuksen kuolemasta kärsi/kärsii lukuisa joukko musiikin ystäviä.

  Kuten huomaatte, pistää maatiassateeksi muuttunut keli ihmisen tekemään vaikka mitä. Niin kuin kirjoittamaan joutavia. Sadetta oli povattu huomiseksi myös. Kun juuri katsoin ennustetta, niin se oli muuttunut parempaan suuntaa. Hyvä, lukijoitteni kannalta. Saattaa huomenna tulla teille vapaapäivä.

  Muutama miete vielä: 

  Näkyy olevan siten, että maailmantalouden käyttäytymisessä esiintyy tiettyjä lainalaisuuksia. Yksi niistä on, että lievää vakavampi virus saa sen tolaltaan. En tietysti ymmärrä maailmantaloudesta hevon helvettiä, mutta osaan lukea ja kuunnella. 

  Ihmiselon lainalaisuuksia on myös. On useita ja eri lailla siihen vaikuttavia. Yksi sellainen on, että ihminen ei pysty tyhjentämään kahvipakettia säilytysastiaan ilman että koko tienoo on pilkutettu kahvimuruilla. Se, joka ihmiselon lainalaisuudet on luonut, olisi voinut hieman tarkemmin pohtia, ennen kuin ryhtyi hommiin. 

Täräytetään raskaan tekstin loppuheivaukseksi pari kuvaa siitä, kun The Pictures sai kämpilleen vieraan. Kaikki, mitä somessa jaetaan, on kiveen hakattua. Eikö?

PLAN B

  Tiistaiaamu. Vettä sataa. Rankasti, välillä vielä rankemmin. Hylkään ajatuksen aamulenkistä. Itse asiassa hylkään koko aamulenkin. Joten Plan B. Avaan bloggerin, alan naputella.

  Alkuun iloisemmat asiat. Kyllä minun kelpaa nyt toosaa tuijotella, kun Lindlin tarjouspöydältä mukaan tarttui tällainen:

  Se on lasten istumapallo, hintaa 12.99 €. Onkos Lidl alkanut Simoksi Vaatehuoneelle? Ennen nuo hinnat oli malliin 12,95. Ainakin ruokapuolella. Oli miten oli, niin istumapallo ostettiin. Se on pumpattava. Pumppauksessa meinasi tulla ongelmia: ei löytynyt kuin polkupyöräpumppu, eikä siihen oikeaa suutinta. Piti lähteä Tokmanille ostamaan jalkapumppu. Vai mikä lattiapummppu se on? Nyt tuplaantui panostus, hintaa kertyi 12,95, eli ei aivan Simosti, mutta melkein. Nyt täyttö onnistui, kun oli oikeat välineet.
  Ennen minulla oli samassa käytössä rotinkinen jakkara. Se oli kuitenkin liian korkea. Ja kova. Hyvä nyt on istujan jalkojaan lepuuttaa. Vanhemmiten alkaa arvostaa elämän pieniä ylellisyyksiä.

  Saattaa olla, että ajatusta Iiriksen suuntaan liittyy istumapallohankintaan. Most of the time se tulee kuitenkin palvelemaan minua.

  Koronavirus valtaa otsikot, valtaa maita yksi toisensa jälkeen. Lentoyhtiöt kaatuvat, pörssikurssit uppoavat. Suomessakin on kouluja eristettyinä. Isompi epidemia tästä tulee kuin osasin ajatella. Voipi olla, että lätkän miesten mm-kisat perutaan. Naisten kisathan peruttiin jo. Italiassa on kaikki urheilutapahtumat peruttu määräajaksi. Kuinka käy jalkapallon eeämmien? Pieniä asioita tietysti siihen nähden, että tauti leviää ja tappaa ihmisiä. "Luonto alkaa karsimaan", saattaa joku ekoradikaali sanoa. En silti usko, että tästä kovin tuhoisaa epidemiaa syntyy. Sen verran lievä tauti terveille ihmisille on.

  Turkin ja Kreikan rajan pakoilaistilanne on saanut opposition kuohuksiin. Syitä hallituksen lyttäämiseen haetaan kissojen ja koirien kanssa. Kuullun ymmärtäminen tuntuu olevan vaikeaa. PItäiskö niitten mennä abi-kursseille? Opposition? Saivarrellaan ja puututaan yksittäisiin sanoihin. Se on politiikkaa.
 
  Eilen käytiin äitiä katsomassa. Entisellään hän on. Puhetta ei juuri tule, mutta suklaa maistuu. Jostain on hoitokotiin ilmestynyt pehmoleluja. Mikä ettei; lapsiksi jälleen me tulemme. Elina on ominut yhden koiran. Se on monesti ollut rollaattorin korissa, nyt huoneessa. Äiti nappasi hauvan heti syliinsä. Tai ensin asetti aurinkolasit silmilleen. Niin hän tekee usein, kun avaamme säleverhoja huoneessa. Vaikka ei kirkasta olisikaan. Sehän on Elina kuin mikäkin hippi.

  Tänään siivotaan, sitten ollaan vaan. Kas, kun runosuoni pulppua heti aamusta. Mikäs ollessa. Kirjoja on lukematta, ohjelmia katsomatta. Olen lukemassa kolmatta osaa Arttu Tuomisen Labyrinttisarjasta, viimeinen on varauksessa. Kiitos vinkistä Rohus-Masa! Ihan luettavia ovat, ja paranevat sarjan edetessä. 

  Ylen sarjoja tallenteilta katsellaan. Sellaisia, jotka eivät tule heti kokonaan Areenaan. Jos tulevat, katsotaan putkeen muutamassa päivässä. Kuten mm. "Paratiisi". Netflixiltä saatiin loppuun "Katvealue". Kun Ranskaan ja metsään totuttiin, on nyt aluillaan "Metsä". Ei yhtä tummasävyinen ja mystinen kuin "Katvealue". Parin jakson jälkeen tuntuu siltä, että loput neljäkin jaksaa katsoa. 

  Kun ne pirun ovimiehet lipesivät suunnitelmistaan, niin on mielessä, josko lähtisi ensi viikolla saareen. Viikonlopuna näyttää olevan ihan kunnon pakkanen niillä seuduilla. Keli jatkuu sitten nykyistä viileämpänä, pakkasta joka vuorokausi, ainakin öisin. Jäät siis kestävät. Pitää kuitenkin vielä pohtia. Kyllähän tuolla tietysti aika kuluisi, aivan varmasti. 

  Nyt täytyy ryhtyä keittoihin. Siis sekä kahvin- sekä puuronkeittoon. Muuten, tuosta "ryhtyä"-verbistä saisi oman juttunsa kehiteltyä. Eikös sillä ole useita merkityksiä, mm. käydä käsiksi? Vanhoista kirjoista muistan lukeneeni, että joku tuomittiin siihen ja siihen ryhtymisestä. En kuitenkaan nyt ryhdy asiaa puimaan, ryhdyn keittoihin. 

MOKOMA

  Paluu Hollolaan on onnistuneesti suoritettu. Jo kierille aamujäille itsemme ängettiin. Puoli yhdeksän startattiin Potinlahdesta, puoli yksitoista oltiin kotona.

  Päivällä syötiin mutkan Anttolassa tehnyttä Kana-Kasvimureketta. Tällä kertaa kävi niin, että ruokaa jouduttiin tuomaan takaisin. Johtuu ekstrana saadusta mateesta ja peurapaistista, sekä siitä, että oltiin saaressa päivä aiottua vähemmän.
  Kun oltiin syöty, niin huomattiin, että toinen mokoma jäi murekkeesta jäljelle. Eli huominen ateria on tiedossa. Sana "mokoma" jäi kaihertamaan. Se pyöri päässäni, puokkoili aivolohkosta toiseen, kun kävimme pienellä päiväkävelyllä. Se, mokoma sana, siis "mokoma", jatkoi kiertelyä kaalissani, kun katsoimme HBO:lta My Briljant Friendin 2. kauden osaa 8.
  "Katoppas mokomaa!", tuumiskelin, päätin pureutua mokomaan "mokomaan".

  Tuumin, että "mokoma" on paljon muutakin, kuin kotimainen metalliyhtye. Mietitäänpäs sanontaa "jäljellä on toinen mokoma". Sehän tarkoittaa, että jäljellä on puolet. Mokoma on yhtä kuin puolet, m.o.t.  Eli jos jaetaan jotakin tasan, niin voidaan sanoa "mokoma sulle, mokoma mulle". Tai sanonta voi kuulua "Totta toinen mokoma", tai "...mokoma kuuta peipposesta". Tai laulun sanat voivat mennä "onnestas on mokoma minun". Löytyyhän näitä esimerkkejä. Niin pitkälle on kuitenkaan mene, että esittäisin puoliso-sanaa korvaavaa ilmaisua mokomaso. Ja mokomatuttu saattaa herättää assosiaatioita väärään suuntaa.

  Tässä vaiheessa huomasin mokoman sanan, siis yhä "mokoman", lopettaneen hyrräämisen pääkopassani. Joten päätin katsoa, mitä mieltä viisaammat ovat mokomasta. Tarkoitan "mokomasta".

  Suomisanakirja.fi antaa seuraavan selvityksen:

  1. Sellainen, semmoinen, moinen, tuollainen, tällainen.
  a. ihmettelevää tai arvostavaa suhtautumista ilmaisemassa: niin, noin mainio, jonkin veroinen, erikoinen, kumma. Esimerkiksi: Mokomaa voimamiestä ei ole ennen nähty. Kuka olisi uskonut mokomaa! Substantiivina Esimerkiksi: Kas mokoma, kun pääsi karkuun.
  b. väheksyvää, halveksivaa, ivallista suhtautumista ilmaisemassa: niin, noin mitätön, kehno, jonninjoutava. Esimerkiksi: Kutsuu mokomaa romua autoksi. Suuttua nyt mokomasta!
  c. harmia, suuttumusta, kyllästymistä ilmaisemassa: senkin, pahuksen, peijakkaan. Esimerkiksi: Mokoma kiusankappale! Substantiivina hyväkäs, pahus, peijakas. Esimerkiksi: Tyttö mokoma ei tullutkaan paikalle. Vetivät minua nenästä, mokomat. Voi mokoma, unohdin koko asian!

 2. Esimerkiksi: Kaikin mokomin vastauksissa, kehotuksissa, myönnyttelevissä ilmauksissa: (tottahan) toki, totta kai, kaikella muotoa. / "Saanko istua viereenne?" "Kaikin mokomin!" / "Suokaa anteeksi!" "Kaikin mokomin!" / Voit kaikin mokomin lainata autoani.

  3. Varsinkin puhekieltä
  Esimerkiksi: Toinen mokoma saman verran lisää. Verkossa oli kymmenkunta ahventa ja toinen mokoma särkiä.

  Yllä olevasta paljastuu "mokoman" monikäyttöisyys. Sanaa voi käyttää joko ihmetystä tai arvostavaa suhtautumista ilmaisemassa, tai väheksyvää, halveksivaa, ivallista suhtautumista ilmaisemassa. Katsos mokomaa, mikä takinkääntäjä!

  Onhan noita käänteisiä merkityksiä saavia sanoja muitakin. Varsinkin murteissa sellaisia esiintyy. Meillä Anttolassa tarkoitti "tuima" vähäsuolaista, kun taas täällä Päijät-Hämeessä se markkeeraa runsassuolaista.
  Nöösipoikana opin, että limppu on litteä, kuten perunalimppu. Kun aikanaan tänne eksyin, meinasi tulla tappelunpoikasia, kun ihmiset väittivät, että limppu on paksu ja pyöreä. Olen näillä nurkilla elellyt yli 45 vuotta, mutta limppu on litteä, litteä kuin limppu! Siitä ei päätäni saa käännettyä. Tuiman suhteen en ole yhtä jyrkkä. Tai olen siinä mielessä, että jos kala tai liha on Savossa tuimaa, niin se kaipaa suolaa. Mutta ymmärrän myös, että tuima tuuli ei ole vieno henkäys, Savossakaan.

  Kun sanoja ja murteita sivuttiin, niin on yksi murresana, minkä alkuperää en ole saanut selville. Se on "niepreä". Ukkini Aleksi käytti sanaa. Varsinkin, sen muistan, kun hän kävi kokeilemassa seipäällä olevien heinien kuivuutta. Jos eivät olleet vielä latoonajokuntoisia, sanoi ukki: "Niepreitä on, outetaan vielä ainanniin päevä!"
  Kun äsken googletin sanan "Niepreä", niin tulokseksi tuli kaksi joskus kirjoittamaani blogia, sekä yksi muu tärppi, joltain keskustelupalstalta, ja siinä ilmaisulla "Niepreä ei näy lainkaan" tarkoitetaan neuvostoliittolaista moottoripyörää nimeltä Dnepr.

  Koska en kielitieteilijäksi aio ryhtyä, olkoonkin vaikka kuinka mielenkiintoista, niin jätän asian lepäämään. Ehkä "niepreän" salat vielä joskus paljastuvat. Kilelitieteilijäksi en ryhdy siksi, että elämässä on paljon muutakin tekemistä. Luulen, että se, mitä minulla ehkä olisi tieteelle annettavissa, saattaisi täyttää maailman lyhimmän kirjan tunnusmerkit. Tietojeni mukaan tuo kirja on tätä nykyä "Italialaisten urotyöt toisessa maailmansodassa". Mene tiedä. Älköön kukaan tästä pahastuko. En tunne sotahistoriaa. Näin minulle on kerrottu. Älkää ampuko viestintuojaa, vaikka kuinka italomaaneja olisitte.

  Sananselitykset menivät jo katekismusmaisiksi. Eikös Katekismuksessa ole kymmenen käskyä, selitys jokaisen perässä? Oli ainakin ennen. Pakko tunnustaa, että edellisestä Katekismuksen ja minun tapaamisesta on aikaa sen verran, että taisi olla rippikoulussa. Tämä on taas ihan eri asiaa. Minun piti kertoa, että kun tulimme kotiin, oli postilaatikkoon ilmestynyt tiedote, missä kertottiin ensi viikolle aiotun ovienvaihdon alkavan "alustavasti viikolla 13". Siis kahden viikon kuluttua. Alustavasti. Alus ja maine! Minua ipottaa! Subjekti ja predikaatti! Vaikka toisaalta tämä saattaa muotouttaa uudelleen ajatukset saareen menosta. Mutta siihen pureudun myöhemmin.

  Mokomaa kirjotusta syntyy, kun laittaa mokoman hommiin. Älkää olko mokomasta moksiskaan. Ja uskokaa tästä enintään mokoma, pankaa loput "eholle".

  Vielä aamuinen maisema Saukonsaloon päin ennen auringonnousua.

RAHTIA, PEURAA JA MOSAIIKKIJÄÄTÄ ‏‎

  Tapahtumarikas päivä on kääntynyt illaksi. Tapahtumarikas ja tapahtumarikas, mutta enemmän tapahtumia joka tapauksessa, kuin edellisinä päivinä. Jäälläkin käytiin pieni lenkki tekemässä...

  ...mutta siitä enemmän tuonnempana.

  Perjantai alkoi uunin lämmityksellä. Joka toinen päivä näillä ilmoilla leivinuunia lämmitetään, ja tänään vielä senkin takia, että peurapaisti hinkusi lämpöön.

  Seitsemältä jätin Hilpan huolehtimaan uunin loppusilauksesta, lähdin puita rahtaamaan. En siis vetäissyt moottorisahaa käyntiin, vaikka sen suuntaisia ajatuksia olen julkituonut. Syy siihen löytyy. Se on syy, eli syy on se, että ynnäilin ja kuutioin tilannetta eilen. Tulin johtopäätökseen, että minun ei ole tarvis, eikä järkevää, kaataa puita jäälle. Ensinnäkin siksi, että puuvaranto on ilman kirjapidon tarkistamistakin hyvä. Toiseksi siksi, että luonto on jeesannut kaatamisessa hojeltamalla pari paksua haarautumaa raidasta ja yhden tukkikoivun läheltä rantaa. Niissä on vähäksi aikaa askaretta. Venevajan luona oleva katos on täynnä viime kesänä pilkottuja klapeja, joukossa jonkin verran metrin halkoja. Paskion luona on yksi iso haapa pilkkeinä "teltassa". Ja liiterit ovat lähes täynnä. Enhän minä ...kele, mikään halkoholisti ole. Jos alkukesästä hotsittaa, saatan vähän tuonne itäniemeen pinoon tehdä.
  Takaisin juoneen. Kelkkasin niemessä olevan pinon yläliiteriin. Omat hankaluutensa siinä oli, lähinnä lumen vähyys, mutta katon alla nyt ovat. Juuri ja juuri sisään mahtuivat.

  Joku on kysynyt, miksen hanki klapikonetta? Miksen mönkijää? En ole eksaktia vastausta antanut. Nyt sen teen. Tällä hetkellä riittää se myönnytys, että käytän moottorisahaa. Voihan sekin päivä koittaa, että klapikoneen hankin. Se ei ole edes kovin hinnakas. Itse asiassa kerran sellaisen ostamaista harkitsinkin. En kuitenkaan ostanut. Kirveellä saa nimittäin nopeammin valmista aikaan. Mönkijä onkin jo toinen juttu. Jo rahallisena sijoituksena. Sitä paitsi mitäs helevettiä minä mönkijällä? Manttaalia on kaksi ja puoli hehtaaria. Talvet ovat muuttuneet sellaisiksi etteí edes mönkkäriä uskalla jäille viedä kuin kellukkeiden kanssa. Kun en enää jaksa puita rantteelle tai liiteriin palstalta raijata, pyydän apua. Mutta en mönkijältä.

  Luonaaksi syötiin peurapaistia, kiitos Hanelille. Kyllä isossa uunissa liha, jos kalakin, kypsyy parahultaiseksi.

  Tuota kun mätti mahaansa tuppipottujen ja puolukkahillon kera, niin avot. Eikä siinä vielä kaikki! Hilppa innostui perjantain kunniaksi loihtimaan illaksi härkispitsan spelttipohjalla. Aika hyvin täällä ollaan syöty: Madesoppaa, possun lapapaistia, peurapaistia, ja vielä perjantaipitsa!

  Kun paistia hetki sulateltiin, lähdettiin tekemään pieni lenkki jäällä. Aika pelottavan näköistä sillä on.

  Vai mitä mieltä olette? Uskaltaisitteko lähteä tallustelemaan tällaisille mosaiikkijäille, ilman tarkempaa tutkintaa?

  Tuuli on jossain vaiheessa jään rikkonut lautoiksi, seraava pakkanen liittänyt yhteen. Kairaamalla huomaa, että vaikka ulkonäkö on arveluttava, niin 15 - 20 senttiä teräsjäätä löytyy joka paikasta. Nyt puhun tietysti Avokkaansaaren lännenpuoleisesta alueesta. Muualta ei ole empiirisiä kokemuksia. Mutta jos haluatte kävellä Potinlahdesta Leppäniemen kupeelle pilkille, tai kiertää Ilotin, niin jää kestää.

  Jäälenkin jälkeen päiväkahvit, yksi tallenne toosasta. Sitten saunanlämmitys, saunominen. Emmerdale katsottiin suorana, se tulee perjantaisin 16:30. Tässä kohtaa Hilppa laittoi pitsan uuniin (sähköuuni tällä kertaa). Sitä odotellessa katsottiin Netflixiltä jakso "Katvealueesta". On muuten aika hyvä ranskalainen. Karvan yli hilseen (huomaa kielikuva) meinaa mennä välillä, mutta synkän hienot maisemat ja karut henkilöt korvaavat hilseenylityksen. Kaukana on ämerikkalainen loppuun asti sliipattu valkohampaisuus ja kiiltävät autot. Ollaan jo toisesta kaudesta kolme jaksoa tsiigattu. Vaikuttaa, ettei ole taso laskenut, kuten usein tuppaa käymään. 

  Nyt siis pitsa on syöty, espressot juotu. Hilppa katselee "Hakekaa kätilöä". Minä en. Hilppa siirtyy pian notkeasti "Voice of Finladiin". Minä en. Minä kirjoitan. Olen kirjoittanut tovin. Sen vielä kirjoitan, mitä tuumattiin päivällä. Tuumattiin asiat siten, että lähdetään Hollolaan jo sunnuntaina. Täällä on tärkeimmät tehty, eli todettu asioiden olevan tolallaan. Koska ilman sydämentykytystä ei pysty jäällä kovin kauas lenkkeilemään, niin sama lähteä kotiin kyttäämään ovenvaihtajia. Toivottavasti tulevat kuten luvattu on. 

  Saa nähdä, vieläkö parin viikon kuluttua tänne pääsee. Ei ainakaan lähitulevaisuuteen ole povattu isompia pakkasia. Eli eivät jäät ehkä sula, mutta eivät vahvistukkaan. Mutta osaa se luonto sellaiseksikin heittäytyä, että tekee vielä julmat pakkaset, lunta rutkasti antaa. Parasta minusta olisi, että kun on hänekseen mennyt, niin menkööt loppuun asti. Eli tulkoot kevät, auetkoot veet huhtikuun puoliväliin mennessä! 

  Kevennykseksi todiste siitä, että arska päätti tänään näyttäytyä toviksi useaan otteeseen. Tässä tilanne klo. 17:13:46, osapuilleen.