ONKO MIKÄÄN IKUISTA

  "Timantit ovat ikuisia", sanotaan. Onkohan noin? Vai onko niin, että kaikki on ikuista? Jäävätkö atomit pyörimään maailmankaikkeuteen, vaikka tulee poltetuksi, hapossa liotetuksi, kokoon puristetuksi, räjäytetyksi, laserilla tuhotuksi? Eikä mekään minnekään hävitä, meistä tulee multaa. 

  Niin tai näin, mutta kesäkauden aluksi ikuisuuskysymys, tai ainakin kohtuullisen elämänkaaren kysymys tuli mieleen. Aamupäivällä ajattelin ajella ruohonleikkurilla pihoilta lehtiä murskaksi lannoittamaan. Vaan enpä ajellut. Kun koneen otin esiin, tankkasin, ja ryhdyin käynnistystoimiin, äkkäsin, että bensaa valuu aika lailla eri kohdista. Eli letkut lienee hapristuneet. Myös siitä "tissistä", mistä pitää aina ennen nykäisyä painella muutaman kerran, ruiskusi bensaa kauniissa kaaressa. Kone on RYOBI-merkkinen. Se on 11 tai 12 vuotta vanha. Ei juuri voi kehuja antaa. Lähes joka vuosi on jotain ongelmaa ilmennyt. Kaksi kertaa olen käyttänyt huolettavana (lue korjattavana), itse olen monia kertoja löytänyt vikoja, jotka olen saanut kuntoon. Entinen palvelija, en muista merkkiä, mutta Briggs & Strattonin moottori siinä oli, palveli yli 30 vuotta. Kone toimi edelleen, mutta kun runko alkoi ruostua niin, että osia lenteli, niin oli pakko vaihtaa. 

  Pitää miettiä, korjaisi/korjauttaisiko tuon Ryobin. Taidan kuitenkin katsella tarjontaa. 

  No, kun leikkuri ei leikannut, niin päätin putsata räystäskourut. Seuraava ikuisuuskysymys tuli eteen. Räystäskourun puhdistajasta irtosi se t-haara, eli puhdistuspää. Poikki meni holkin sisältä. Sen korjasin rakennusliimalla. Saa nähdä, kestääkö? Tuo apuvälinen ehti terveenä palvelemaan ehkä kuusi vuotta. 

  Vielä pari huomiota asiaan liittyen. Veneen pressu oli revennyt yhdeltä kulmalta. Varmaan talven aikaan oli nuoskalumi painanut niin paljon, että ei kestänyt. Vaikka veneen päällä on irtopressu, lumi kyllä pääsee tupruamaan sen alle. 

  Kun repeämää paikkailin, niin huomasin, että hapertunut on jo pressukangas. Vene tulee elokuussa täyttämään seitsemän vuotta. Pressu on sen päällä ollut melkein koko ajan, kesät, talvet, taivasalla. Poissa se ole juuri kuin ajaessa. Ei ole ikuinen, läheskään. 

  Mökin televisio on tullut vanhaksi. Ei se iänikuinen ole, äly-tv, olisko kymmentäkään vuotta. Se ei enää tue kaikkia sovelluksia. HBO loppui viime kesänä. Nyt ei enää toimi MTV3 (Katsomo), eikä Ruutu. Netflix vielä pelaa. Ja Areena vanhan sovelluksen kautta.

  Tähän oltiin jo varauduttu. Ostettiin keväällä kotiin uusi toosa, tuodaan entinen, muutaman vuoden ikäinen tänne. Ei ensimmäiseen lastiin mahtunut, mutta kunhan Hollolassa käydään, niin tv on matkassa. 

  Näitä juttuja sattuu vuosittain. Joku värkki on tiensä päässä. Täällä saaressa on jääkaappi/pakastin ja astiapesukone jo reilusti täysi-ikäisiä. Toivottavasti eivät tämän kesän ikuisuusongelmiin liity.

  Sitten muut uutiset. Pihat on saatu koko lailla siistittyä. Minä yleisemmin, Hilppa kukkapenkit.

 Tänään kärräilin kallista multaa, eli jälkikompostoitua ihmistuhmaa, kukkapenkkeihin. Kallistahan se, ainakin näillä ruoan hinnoilla. 

  Kun otin peiton pois läjän päältä, niin siellä lekotteli vaskitsa. Lämmin paikka, mutta en minä sinne makoilemaan menisi. En, vaikka on jo muutaman vuoden kompostoitunut.

  Tänään saunotaan, keskiviikkona mennään käymään Mikkelissä. Kaikenlaista muutakin kuin evästä tarvitaan. Torstai on vakiintunut kauppapäivämme, mutta nyt se on pyhä. 

  Viileäksi heittäyty keli, taas. Yöpakkaset ovat edessä. En sen vuoksi ole rantapumppua vielä viritellyt. Kyllä saunavedet jaksaa kantaa. 

  "Oli kylmä tai vaikkapa vari, niin kumpikin paikkansa ties". Reppu ja reissumies, sekä Hilppa ja minä. Täällä on hyvä olla, oli kelit mitä vaan. Mietti Peppendal. Pipo päässä, sattuneesta syystä. 

TÄSTÄ SE ALKAA

  Aamulla tavarat autoon, klo 7:30 tien päälle. Urpolan Lidlin (evästä) ja Rysän (Pitkälahden kalastusmerkit) kautta Hanelille. Olin puhelimassa kertonut hänelle, että siinä kymmeneltä siellä ollaan. Oltiin 9:54. Taisin, piruhitto, ajaa jossain kohtaa ylinopeutta. 

  Haneli oli jo siirtänyt veneen laskupaikalle, joten se oli pian kellumassa. Sitten tuli ehdotus Tainalta. 

  "Mitäs jos söisittekö paistetut muikut. Samalla aikaa ne tulee, kun kahvit keittäisi". 

  Meistähän ei tietysti ollut vastustamaan. Eilen nuotatut mujeet eivät olleet pilaantuneet. Kahvit vielä päälle hörpittiin. Olen varmaan joka kevät tämän sanonut, sanon taas. On loistava paikka meillä veneen talvisäilytykseen. Syksyllä, kun vene ylös otetaan, saadaan mukaan hirvenlihaa, keväisin, vesillelaskun harjakaisiksi yleensä jotain Hanelin pyytämää kalaa on laitettu mukaan. Tällä kertaa siis tuli valmis ruoka. Ja vielä paketin savupollea pakkasesta kaivoi Taina. Että sellasta korvausta vastaan vene talvehtii Piskolan rannassa. 

  Mahat pullollaan lähdettiin loppumatkaa taittamaan. Minä veneellä, Hilppa autolla. Tavarat lastattiin jo veneeseen rannassa. Vaikka ei olisi tarvinnut, sillä Potinlahti oli sulana, kuten pian kuvasta näkyy.

  Sadekuuro meni yli juuri kun vesille ampaisin. Loppui heti, mutta pienen ripauksen antoi kohta Kiukuanselällä. Kuva siitä enteilee.

  Tässä tilanne Potinlahdessa. Korkealla on vesi. Laituria pitää oikoa ja nostaa, kunhan muita osakkaita maisemiin ilmaantuu. 

  Arska paisteli, kun saareen päästiin. Valkovuokot ottivat meidät vastaan.

  Tavarat kärrättiin talolle. Sitten pumppasin kaivon tyhjäksi. Oli muuten kaivossa vettä niin paljon, että en moista muista. 

  Kun pumppu teki tehtäväänsä, purin tavaroita paikoilleen. Hilppa laitteli ruokatarpeita jo kylmenneeseen jääkaappiin ja pakastimeen. Välillä sateli muutaman kerran pikkasen. 

  

  Kun kaivo oli hieman täyttynyt, laitoin vedet päälle. Kaikki toimi, siis pumppu ja varaaja. Huomenna testataan pesukoneet. 

  Vesi on korkealla, kuten mainitsin. Ei kuitenkaan vielä ihan siinä tasossa kuin nelisenkymmentä vuotta sitten, mutta luultavasti ennen juhannusta tuo minun muistini mukaan korkein lukema saavutetaan.  

  Laturi on nyt melko vaaterissa, tai oikeastaan jo ylempänä kuin kulkusilta.

  Hörpittiin päiväkahvit, sitten kävin laittamassa kaksi katiskaa pyyntiin. Otin savut moottorisahasta, laitoin talvella hankkimani akkusahan (Makita) kasaan ja kokeilin. Puri mukavasti puuta. Ostin sen, koska tarjous oli edullinen. Mukana tuli kaksi 6Ah:n akkua ja kahden akun laturi. Akkuja tarvitsen syksyin keväin lehtipuhaltimeen, sillä se on yhdellä akulla toimiva, eikä kovin kauaa kerralla pelitä. Nyt on akkuja enemmän, ja voi kolme yhtä aikaa ladata. Sitä paitsi akkusahalla on hyvä harventaa nukkuma-aitan ja järven välillä olevaa koivikkoa. 

  Aurinko paisteli iltapäivällä niin, että t-paidassakin tuli hiki. Huomenna uudet jutut, eli pihojen siistimistä ainakin. 

  Ei vielä viherrä, mutta pian valtaa nämäkin maisemat kevään hempeä viherrys. 

VAPPUTUNNELMIA

  Vapputunnelmiin pääsin heti aamusta, kun kuuntelin lenkillä Samae Koskisen uutta albumia Mä näin unta että kaikki meni hyvin. Varmasti suuri joukko suomalaisia voi allekirjoittaa Samaen tekstit. Minäkin, vaikka olemme sen verran hyväosaisia, että eläkkeemme piisaa jokapäiväiseen, joskus pieneen ekstraankin. Aika koskettavia biisejä. Ja tietysti on aikamme "Vornasilta" tullut artistille tappouhkauksia. 

  Meidän vappumme sujuu rauhallisesti. Päivällä mennään Lahden satamaan katsomaan, joko Vesijärvi lainehtii. Varmaankin. Anttolassa on jäittenlähtö käynnissä. Sappulanselkä on jo vapaa, kertoi Haneli. Samoin Lepänselkä. Kiukuanselällä ja Luonterilla oli kuulemma eilen vielä jäätä. Lauantaihin mennessä nekin ovat poissa. Usko ainakin on vahva. Ja tahto. Lauantaina saareen mennään. Vaikka helikopterilla. 

  

  4. toukokuuta saareen siis päästään. Suht. normaali aikataulu, takatalvesta huolimatta. Voi olla, että Hanelin rannassa kaikki tavarat kuitenkin veneeseen lastataan, sillä Potinlahti on totuttuun tapaan vielä umpijäässä. 

  

  Selailin hieman vanhoja kuvia. Nyt kun mökillä ollaan 4. toukokuuta, niin toivottavasti ei käy kuten vuonna 2019.  Silloin saareen päästiin 28. huhtikuuta. Anna ja kolme ja puoli vuotta nuori Iiris olivat saaressa kanssamme vapun. Sitten pasahti pakkia. 5. toukokuuta näytti seuraavalta:

  Ei toki ennusteissa vihjettä tuollaisesta löydy. Mutta sanonko, mihin saavat ennusteensa tunkea? Toivottavasti en nyt herättänyt säitten haltijoissa suuttumusta? Kosto kun tuntuu olevan päivän tapa. Mieluummin siistittäisiin pihoja, möyrittäisiin maata kuin luotaisiin lunta. 

  Perjantaina käydään Espoossa katsomassa Liisan tanssikoulun kevätesitys. Lauantaina nokka kohti Anttolaa. Tavaraa tulee olemaan auto täynnä. Priorisoinnista huolimatta. Loput haetaan parin viikon kuluttua. Lista tärkeistä asioista on tarkkaan mietitty, tulee visusti tarkastettua ennen lähtöä. Listaan tulee välillä lisäyksiä. Viimeksi eilen Arpan keikan liput  äitienpäivänä Mikaeliin. Vaikka löytyy ne puhelimestakin. Mutta varmuuden vuoksi. 

  Joopa joo. Kovasti polttelee. Mutta sen kestää. Muutaman päivän kuluttua on katiskat järvessä, mieli pilvissä. 

TEKOÄLY

  Kokeilinpa minäkin tekoälyä. Koska minulla on Microsoftilta Office ja pilvitilaa 1 Tt, niin siihen näyttää kuuluvan Copilotin perusversio. Copilot Pro maksaisi 28 €/kk, mutta niin pro en ole. En ole muuten varma, sisältyykö tämä Copilot Windows 11:een ilman Microsoft 365:ttä?

  No niin. Kysyin ensin GPT-4:ltä, että kuka on Anttolan tunnetuin henkilö. Vastaus tuli hetkessä: Eero Kolehmainen. Perään lyhyt perustelu, ihan totuudenmukainen. Sitten kerrottiin vielä Anttolasta. Mm. aikanaan Juvalta tuodusta kirkosta, hienosta luonnosta (Neitvuorikin mainittiin)., sekä Anttolan Hovista.

  Sitten kirjoitiin kenttään "Pertti Lehkonen". Vastauksena tuli pitkä selvitys entisestä HIFK:n huippupuolustajasta Pertti Lehtosesta. 

  Tarkensin kysymystä: "Pertti Lehkonen Hollola": 

  Näyttää siltä, että etsit tietoa Pertti Lehkosesta Hollolasta. Löysin blogin nimeltä "Pertti Lehkosen Aatoksia", jonka kirjoittaja näyttää olevan joku nimeltä Pertti Lehkonen. Blogi sisältää henkilökohtaisia ajatuksia ja tarinoita, mukaan lukien tuore kirjoitus pilkkimisestä ja ystävän vierailu. Jos tämä on henkilö, johon viittaat, blogi saattaa olla mielenkiintoinen lukea. Jos kuitenkin etsit toista Pertti Lehkosta, anna lisätietoja, jotta voin auttaa sinua.

  Tämäpä metkaa. Vielä kokeilin "Kuva ufosta". Tekomielen käsitys näyttää olevan kliseinen:

  Tämä oli ensikosketus tekoälyyn, noin henkilökohtaisella tasolla. En tiedä, tuleeko meistä kavereita? Voi olla, ettei ainakaan vihamiehiä. Pitää pysyä ajan hermolla, vaikka se välillä hermoon ottaisikin. Siis päätin heittää vielä yhden kysymyksen: "Kuva fuusiovoimalasta". 

  Fuusiovoimalat ovat mielenkiintoinen aihe! Fuusioenergia on potentiaalinen tulevaisuuden energiamuoto, joka voisi tarjota päästötöntä, turvallista ja lähes loputonta energiaa. Tässä muutamia huomioita fuusiovoimaloista:  Tri Alpha Energy: Kalifornialainen energiayhtiö Tri Alpha Energy uskoo, että fuusion toteutus on mahdollista jo muutaman vuoden päästä. He ovat saavuttaneet merkittävän läpimurron fuusioenergian kehityksessä. Fuusiovoimala voisi tuottaa sähköä muutamasta vesilitrasta ja kännykän akusta. Yhtiöön ovat sijoittaneet muun muassa investointipankki Goldman Sachs ja miljardööri Paul Allen, Microsoftin toinen perustaja 11. Lockheed Martin: Maailman suurimpiin asevalmistajiin kuuluva Lockheed Martin pyrkii myös kehittämään pientä fuusiovoimalaa, joka mahtuisi rekkaan ja voisi olla toimintakykyinen jopa muutaman vuoden päästä 11. ITER: ITER on jättiläismäinen fuusiovoimala, joka rakennetaan Etelä-Ranskaan. Vaikka fuusiovoimaloiden kehittäminen on vienyt vuosikymmeniä, ITERin rakentaminen on edelleen käynnissä 22. Fuusioenergian edut ovat valtavat, ja se voisi tarjota lähes täydellisen energiamuodon. Toivottavasti tulevaisuudessa näemme fuusiovoimaloiden laajempaa käyttöönottoa!

  Tietoa tuli niukasti. Hieman vanhaa, enemmän uutta. Ja kuvien kanssa. Tässä yksi kaikille selvennykseksi. 

 

  Lopuksi tavallisen ja rajallisen älyn kertomaa. Tänään on poikkeuksellinen ilta. Emmerdale tulee jo 17:30. Kuudelta alkaa MTV3:lla lähetys neljännestä lätkäfinaalista Pelicans-Tappara. Pakko katsoa, vaikka kun puolivälierien ilmaisen Peltsujen pelin Kärppiä vastaan katsoin, niin pataan tuli. Mutta en usko velhoihin, en enteisiin. Paisi jos tänäänkin tulee tappio. 

ESOTEERISTA JA KYLMÄÄ

  Ajoittain täytyy ihmisen päivittää suunnitelmiaan ja toiveitaan realistisemmiksi. Saareen pääsemisen suhteen on uusi ajatus sellainen, että jos viikolla 19 sinne meno onnistuisi. Sellaista se on; vuodet eivät ole veljiä keskenään. Sinä aikana kun ollaan eläkkeellä oltu, niin vene on saatu vesille aikaisimmillaan 23. huhtikuuta, myöhäisimmillään 10. toukokuuta. Varmaan tuo myöhäisin päivämäärä tulee jäämään voimaan. Lähes viikon takatalvi ei niin paljon vaikuta. Jos ei tule uutta. Pakkaskautta. 

  Aamulla kun dallailin pitkin Hollolan ja Lahden kevyenliikenteenväyliä, viiden asteen pakkasessa ja kylmässä viimassa, tuli mieleen, että joku saattaa sanoa "se siitä ilmastonlämpenemisestä".  Ei sen suhteen kuitenkaan denialistiksi ole syytä heittäytyä. Tsiikailkaapa vaikka maapallon vuotuisen keskilämpötilan tilastoja. 

  Loppupelissä ihan sama, päästäänkö saareen huhtikuussa vai toukokuussa. Kyllä se pottu ehtii vartta lykätä, vaikka viikkoa myöhemmin maahan laitetaan. Näin on nyt helppo sanoa, kun tilanne on tullut selväksi. Tilanne, mille ei mitään voi. Paitsi sopeutua. 

  Ei Anttolaan oltaisi muutenkaan ennen 4. toukokuuta lähdetty. Liisan tanssikoulun esitys on nimittäin pe. 3. huhtikuuta. Pitäähän sinne mennä. Iiriksenkin kaikki näytökset ollaan käyty katsomassa. Liput heti ostettiin, kun Anna ilmoitti nettikaupan auenneen. 

  Iiriksellä jatkuu kova tahti. Aamujäillä käy ennen koulua pari, kolme kertaa viikossa. Koulun jälkeen hän menee hallille. Treenit kestävät kolmesta viiteen, yhtenä päivänä on vielä perään baletti, jolloin rupeama venyy puoli seitsemään. Lauantai on yleensä vapaapäivä, sunnuntaina on parin tunnin treenit. Kyllä tyttö sen kaiken jaksaa. Homma on hänelle niin rakasta. 

  On myös toiveita, joita ei ole tarpeen päivittää. Vaikkapa toivetta lottovoitosta. Se on olemassa, taka-alalla, enhän muuten muutamaa euroa joka viikko rahapelliin laittaisi. 

  Myös toivetta hallituksen järkiintymisestä ei voi päivittää. Hullummaksi vaan tuntuu menevän meininki. Joo, leikkauslistaa kun valmisteltiin, oli tieto ennen julkistamista niin esoteerista, että edes vastuuministeri ei tiennyt sosiaalimenojen leikkauksista, eli ne yllättivät hänet! Mitä hiton virkaa sellaisella ministerillä on? Eikö suuri tavallisten tallaajien joukko lopultakin ala hoksata, mitä on menossa? Ei taida. Denialisti olen kansan järjen palautumisen suhteen. 

  Kylmän kevätpäivän aatoksien lopuksi kylmiä kevätkuvia.

  Viime lauantaina klo. 8:15 näytti maisema aamulenkillä tältä. Neitseellisessä lumessa sain kulkea. Ei edes koirankusettajaa noilla tienoilla näkynyt.

  Tämä kuva on otettu 10. toukokuuta 2022. Aika lailla oli vielä jäätä rikottavaksi.

  27. huhtikuuta 2019 oltiin jo saaressa muistaakseni päivä oltu.

  7. toukokuuta 2017 kävin varovasti putken kanssa kuvaamassa sääksen pesimäpuuhia. 

  24. huhtikuuta 2015 ei jäitä enää näkynyt missään.

HITAASTI MENNÄÄN

  Hitaasti mennään kohti kevättä. Ilma kylmenee, sielunkellot soivat myöhemmin. Sielunkellojen soimisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, kun päästään saareen. Sanonta on muistaakseni painunut mieleeni jostain 1970-luvulta, kun eräs viinaanmenevä timpuri mainitsi, että sielunkellot soivat kymmeneltä. Alko näet aukesi siihen maailmanaikaan kello kymmenen. 

  Aamulla sateli lenkillä ollessani räntää ja lunta. Äsken tuli lunta. Ei sentään maahan ole vielä jäänyt.

  Hitaasi mennään myös kohti hyväosaisten valtakuntaa. Valtakuntaa, minkä valtaistumilla istuvat Purra ja Orpo. Kummalla valtikka? Siinäpä kysymys.

  Aamupäivällä tehtiin pieniä keväthommia. Hilppa puhdisti uunin, minä kävin läpi yhden osan liukuovikomerosta. Sen osan, missä on useita mappeja ja muutakin vuosien saatossa säilytettyä kuittia sun muuta dokumenttia. Yli puoli jätesäkillistä tuli poistettavaa, vajaa mapillinen jäi säilytettävää. Kesällä vien säkin saareen, poltan paperit tynnyrissä. Ei niitä ihan roskiinkaan viitsi laittaa, eikä silppuria ole. 

  Tilaa tuli, ja tietoa siitä, mitä hyllyltä löytyy. Inventaario olisi hyvä tehdä useamminkin, mutta parempi myöhään... etc.

  Tyhjät mapit vien joku päivä jäteasemalle. On myös muutakin sinne kuuluvaa tulossa matkaan. Oman yhtiön jäteastioita en viitsi kuormittaa. Pienehkön roskakatoksen vuoksi ovat yksittäisen säiliöt pieniä, koska viime vuonna tuli tähän pieneen taloyhtiöönkin velvoite kerätä myös muovi, kartonki, lasi ja metalli. Hyvä asiahan se on. 

  Nyt näyttää ilma pouvittuneen. Kokonaista yksi astetta on lämmän puolella. Viikonloppuna menee pakkaselle. Ainakin yöt, taitaa olla Anttolassa päiviäkin sinisellä. Voipi olla, että ei ennen vappua saareen päästä. No, Hollolassa syödään perunasalaattia ja nakkeja. Riehakkaimmillaan juodaan simaa, syödään munkkeja. Siinä se kaava viimevuosien vapunviettoon.

  Anttolaan lähtöä ollaan joka tapauksessa hiljalleen valmisteltu. Puutteita on täydennetty reissuvihon antamien ohjeiden mukaan. Listan olen työpöydälle muistin virkistämiseksi väsännyt. Listalta löytyy mm. veneen sammutin (leimattu jo kuukausi sitten), bensaa veneeseen (E95, ostettu 20 L), bensaa ruohonleikkuriin (98E, ostettu 10 L), pienkonebensaa jyrsijään, ostettu 5 L), käärmekarkotin (herätehankina, jos toimii samoin kuin sisällä olevat hiirikarkottimet, niin oletettavasti käärmeiden esiintyminen lisääntyy), verenpainemittari, kamera ja partatrimmeri. Kaikki pitää nykyään laittaa lapulle. Tai ei sentään. Listalta puuttuu ainakin Hilppa. Luotan kai, että hän muistaa itse mukaan lähteä. 

   Voi mennä pari viikkoa ja risat, mutta kyllä sitten saaressa ollaan. Ei aika käy pitkäksi; puuhaa piisaa kyllä juhannukselle asti. Sitten tulee, sieni- ja marja-aikaa odotellessa kiireettömämpää. Mutta ei pitkäveteistä. Perhe Tiilikainen, välillä koko vahvuudessaan, välillä vajaamiehitettynä, viettää aikaansa seuranamme. 

  Loppuun kuva Saarelan tilan rakennuksista1950-luvulla. Navettakin on vielä katto päällään. 

SUORA SÄHKÖLÄMMITYS ON HALPAA

  Suora sähkölämmitys on edullista. Sen sain huomata empiirisesti. Kävi niin, että eilen aamulla menin energiayhtiön sovellukseen, ja kurkkasin samalla, ettei mökillä ole mikään värkki jäänyt päälle. Kävi ilmi, että Avokkaansaaren kohteessa oli energiaa kulunut 1-8. huhtikuuta 69 kwh. No helevetti! Meillä on sama energian toimittaja Anttolaan ja Hollolaan, joten klikkasin auki kodin tiedot. 72 kwh. Siis saaressa oli kulunut sähköä suunnilleen saman verran kuin täällä kotona tuona ajanjaksona. 

  Hätähän siinä iski. Kulutus oli niin iso, että mikään valo, tai edes useampi, sitä selittänyt. Soitin Hanelille. Selvitin asian, ja velj'mies lupasi lähteä käymään saaressa saman tien. Kerroin avainten jemman, sekä mitä hänen kannattaa ensimmäisenä tutki: sähköpatterit. 

  Ei mennyt kuin tunnin verran kun Haneli soitti.

  "Syyllinen löyty. Makkuuhuoneen patteri on lämmänä!"

  Haneli kertoi tarkastaneensa muut patterin myös. Olivat kaikki irti pistorasiasta. Siis yksi patteri, joka ei edes ole koko aikaa täysillä huutanut, on kuluttanut saman verran kuin koko huushollimme jääkappeineen, pakastimineen, liesineen, uuneineen, valaistuksineen, televisoineen, tietokoneineen, pesuhuoneen lattialämmityksineen. En kadehdi pätkääkään sähkölämmitteisen talon omistajia. Myötätuntoa kyllä löytyy. 

  Olimme Hilpan kanssa jo ehtineet miettiä virrankulutuksen syytä. Olimme sitä mieltä, että patterit olivat pois päältä. Hilppa sanoi jopa kokeilleensa ennen lähtöä kyseistä makuuhuoneen patteria, ja se oli tuntunut kylmältä. Minä muistin samoin tehneeni. Mutta, mutta... Olin sen patterin termostaatin jossain vaiheessa "napsauttanut", eli patteri yritti pitää lämpötilaa sellaisena kuin se oli termostaattia säädettäessä. Siksi patteri ei sitä kokeillessamme ollut kuumana. 

  Mutta ei selityksiä. Mea culpa, mea maxima culpa! Minun tehtäväni on hoitaa tuollaiset asiat. Irrottaa sähkölaitteet pistorasiasta, huolehtia ylipäätään siitä, että mikään muu sähkövirtaa tarvitseva värkki jää päälle kuin etäohjattava pistorasia, jonka avulla saan ilmalämpöpumpun päällä/pois päältä. 

  No, onneksi ei moka tullut kalliiksi. Kaikkiaan ehti patteri tehdä hiirten oleskelua niille mukavammaksi muutaman päivän maaliskuun lopusta ja huhtikuun alusta reilut kymmenen päivää. Alle 100 kwh yhteensä. Muutamalla eurolla siitä selvittiin. 

  

  Oppia tuli taas. Taas kerran. Tarkista aina kahdesti, tai kolmasti, kaikki tarpeelliset toimenpiteet!

  Nyt näyttää kulutus Saarelassa nollaa. On noista sovelluksista jotain hyötyä. 

  Sitten vielä, Kovan päivän iltaa mukaillen, muut uutiset. Valtiovarainministeri Purra aikoo puuttua eläkkeisiin. Eli jos tuo toteutuu, hallitus pettää taas kerran lupauksensa. Mitä me eläkeläiset voimme tehdä? Mennäänkö lakkoon? Siitä syntyy kuitenkin dilemma. Jos työntekijä menee lakkoon, niin hän ei mene töihin. Jos eläkeläinen menee lakkoon, niin hän ei ole enää eläkkeellä, sillä eläkkeellä olo on hänen työnsä. Jos eläkeläinen siis menee lakkoon, hän ei voi olla eläkkeellä, joten hänen täytyy mennä töihin elääkseen. Menee monimutkaiseksi.  

  Vielä toinen empiirinen juttu. Yle Areena mainostaa itseään sanomalla, että luo yle-tunnus, niin voit katsella, ja jatkaa katselua, kaikilla laitteillasi. Ei pidä paikkaansa! Minä kokeilin mikrolla, tehosekoittimella ja espressokeittimellä. Jätin kokeilut siihen, sillä ei onnistunut. Ei millään niistä. 

  Loppukuvaksi laitan sellaisen, joka ei sitten vähimmässäkään määrin liity ylläolevaan kirjoitukseen. Kuva on vanhempien jäämistöstä. Se on tuntemattoman nappaama, oletan, että 1960-luvun alkupuolella. Ottopaikasta ei ole tietoa. Henkilöistä tunnistan saletisti Pirskasen Pekan. Mielestäni eturivissä kolmas vasemmalta, mies huopikkaissa, voisi olla Hämäläisen Janne, eli Posti-Janne. Pisin äijä keskellä takarivissä muistuttaa Montosen Reinoa, eli Pölkin Reinoa. Mikä lie näytös menossa? Metsätöihin liittyy, oletan.

PIKKU-BARBI

  Eilen oltiin katsomassa KaTa:n esitystä Prinsessa Ruususen syntymäpäivät. Mukava tapahtuma. Kaikki seuran ryhmät luistelukoululaisista varttuneimpiin ja taitavimpiin K-ykkösläisiin pääsivät estradille. 

  Ohjelma oli seuraava: 

  

  Osa 1. Vieraat ja lahjat. Prinsessa nukahtaa. 17 osiota, kesto 50 minuuttia. 

  Puoliaika 30 minuuttia.

  Osa 2. Herätysyritykset. 17 osiota, kesto 45 minuuttia.

  Iiriksellä oli töitä. Hän esiintyi monessa osiossa. Yleensä yhtenä joukossa. Osan 1 osiossa 7, Barbit, Iiris kuitenkin Pikku-Barbina johdatti Barbit areenalle. 

  Iiris kuuluu K3-ryhmään. Muut Barbit kuuluivat K1-  tai K2A-ryhmään, joten he olivat kooltaan Iiristä paljon isompia. Oli hauska katsoa, kuinka Pikku-Barbi paineli ujostelematta tahdissa itseään vähintään päätä pitempien ja edistyneempien kavereidensa keskellä.

  Taitaa olla niin, että huomisesta lähtien Iiriskin kuulu K2-ryhmään, sen alimmalle tasolle. Kuvat eivät ole kovin laadukkaita. Ne ovat kuvakaappauksia Jonin ottamalta videolta. 

  Liisa ja serkkunsa, jokusen kuukauden vanhempi Milla, jaksoivat myös hyvin katsella läpi esityksen. Asiaa varmaan auttoi  väliajalla buffeesta haetut herkut. Mekin Hilpan kanssa nautittiin grillimakkarat. Hyvän säväyksen teki hallin viileydessä. Siinä muisteltiin, että ei me varsinaisia makkaransyöjiä olla, kun ei viime kesänä kertaakaan niitä syöty. Muut grillaukset ovat tulleet etualalle. 

  Edellisestä luontevasti seuraavaan. Nyt ovat piinaviikot käynnissä. Meillä piinaviikot alkavat perinteisesti huhtikuun alussa. Piinaa kestää siihen asti, kun jäät ovat Luonterin tienoilta sulaneet. Silloin piinaviikot vaihtuvat kesäsesonkikuukausiksi. Piinaa piitää kestää vielä ainakin kolme, ehkä jopa neljä viikkoa. Pitää kestää, mitä kestää, minkä kestää. Jäät eivät kylläkään kohta kestä. Jos tiedosta kiitätte, niin eipä kestä. 

LOHTUA MUSIIKISTA

  Lohtua ikäviä uutisia täynnä olevaan maailmaan on viime aikoina tuonut kahden mestarin tuotannon kahlaaminen. Neil Youngin kaikki studioalbumit olen lopputalven ja alkukevään aikana lenkkeillessäni kuunnellut läpi. Bob Dylanin kohdalla sama homma on menossa. Olen nyt kuunnellut tuotannon suunnilleen 1980-luvun loppuun asti, eli mielestäni parhaat levytykset taas kertaalleen. 

  Kaksi ehdotonta mestaria minulle, Niilo ja Bob. Mutta kumpi on ykkönen? Molempien parhaat albumit ovat loistavia. Molemmilla on häilyviä kausia, ehkä ei niin kovin onnistuneita kokeiluja tuotannossaan. Joskus tuntuu, kun vaikka Bobin akustisen 1960-luvun alkupuolen juttuja tai Blood on the Tracks- tai Desire-albumia kuuntelee, että tämän paremmaksi ei voi panna. Kun sitten Niilon After the Gold Rush-älppäri tai Rust Never Sleeps, tai Comes a Time, tai Harvest kaikuu korvissa, niin tuntuvat ne lyömättömiltä. Nuo levyt esimerkkeinä herrojen tuotannon parhaasta päästä. Sellaisia löytyy lisää vaikka kuinka paljon.

  Pakko on sanoa, kuten monet arvaavatkin, että kyllä minun listallani Niilo vie ykköstilan. Vie, vaikka Bobiin tietysti jo 1964 tai 1965 tutustuin, Niiloon "vasta" 1970. 

  Niiloon törmäsin Crosby, Stills, Nash & Youngin loistavan albumin Déjà Vu myötä, ja hankin After the Gold Rush'in. Se oli menoa. Pian ostin Niilon aiemmat soololevyt Neil Young  ja Everybody Knows This Is Nowhere. Siitä lähtien kaikki albumit tuli hankittua. Aluksi vinyyleinä, myöhemmin CD:inä. Viime vuosina on levyjen ostaminen jäänyt, kun olen Spotifysta, sittemmin YouTube Musicista tarpeeni täyttänyt. 

  Bobin levyjä en koskaan ole hirveän paljon omistanut. Kirjastosta niitä lainailin, myöhemmin musiikkipalveluista, joten tuotanto on kyllä tutuksi tullut. 

  Joo, vaikka Niilon kerrotaan sanoneen, että ei kannata verrata häntä ja Bob Dylania, sillä Dylan on Mestari, minulle se Mestari on Niilo. 

  Lohtua saa musiikista. Lohtua tarvitaan. Toinen toistaan surullisempia uutisia saa kuulla. Viimeisimpänä Vantaan kouluampuminen. En syyttävää sormea halua mihinkään suuntaa ojentaa. Surullinen vain olen. Samalla ajattelen, että jos Suomessa, maailmalla myös, suhtauduttaisiin jokaiseen sodissa tapetun lapsen kohtaloon samalla tavalla kuin täällä Vantaan tapahtumaan, niin ehkä jotain muuttuisi. 

  Lohtua saa tietysti myös lapsista. Iiiris ja Liisa, koko perhe tietysti, olivat meillä pääsiäisen. Toisen pääsiäispäivänä käytiin Launeen Perhepuistossa. Kuvassa tytöt välipalaa popsimassa. 

  Lohtu ei maailmaa paranna. Se jää meidän ihmisten tehtäväksi. Aika näyttää onnistummeko. Lohtu kuitenkin auttaa pitämään ajatukset ainakin hetken poissa kaikesta paskasta. Hector laulaa bisiissään Lohtu On Rakkaus 

  Lohtu on rakkaus

  rakkaus lohtu on

  Lohtu on rakkaus

  se ihmisille annettu

  ainoa lupaus

  Niin se on. Rakasti sitä sitten ketä tahansa, tai vaikka musiikkia, lohtua se tuo. Jos itseään rakastaa, tai mammonaa, varmaan sekin kyseiselle tuo lohtua? Tai valtaa? Nyt menee liian filosofiseksi pohdiskelu. 

  Huomenna mennään KaTa:n näytökseen PRINSESSA RUUSUSEN SYNTYMÄPÄIVÄ. Jos seuduilla ootte, mukaan vain.

VIERAITA LISÄÄ

 Vieraita on. Pääsiäinen ja perhe Tiilikainen saapuivat perjantaina, kesäaika livahti ovenraosta viimeyönä. Näistä vieraista perhe Tiilikainen on ykkönen, pääsiäinen menettelee, kesäaika turhanpäiväinen. Siis ei kesäaika ole turhanpäiväinen, mutta väkisin väännetty kellonsiirto on. 

  Minä toimeuduin aamulla vuoden ensimmäiselle kesäaikalenkille. Näkymät olivat olivat yhtä sumeita kuin maailmantilanne, ja lähes yhtä sumeita kuin Suomen hallituksen toimet.

  Näyttää siltä, että kansan enemmistö ei hyväksy hallituksen toimia. Se kansanosa, jolla on inhimillisyys ja oikeudentaju tallella. Se kansanosa ei ymmärrä Orpon jengin touhuja, vaikka he rautalangasta selityksen vääntäisivät. Piikkilangasta joutuvat vääntämään, eikä siitä saa kuin haavoja näppeihinsä. 

  Eilen oli pilvinen poutapäivä. Ei siis aurinkoa, kuten Foreca povasi. Tänään on aurinkoista, kertoo Foreca. Uskoo, ken näkee. Ulkoilua eilen tietysti oli ohjelmassa. 

  Välipalaa ja askartelua lasten ohjelmaan kuului myös. Iiris tutkii samalla varmaan jotain eksistentiaalista kysymystä.

  Ulkoilua on tänäänkin, paistoi tai ei. Päivällä lähtee perhe Tiilikainen Lahteen Jonin sukkulaisten kanssa syömään. 

  Huomenna vielä jatkuu pääsiäinen. Tiilikaiset lähtevät Espooseen. Arki alkaa taas. 

 

  Ei ole kalenteri turvoksissa. Jotain sentään. Ma. 3. huhtikuuta on minulla parturi, ma. 15. huhtikuuta renkaiden vaihto. Ilman kalenterimuistutusta käydään hankkimassa siemenpotut ja -sipulit. Jos muistetaan. Muutenkin hiljalleen varaudutaan kesäsesongin alkuun. Lapulle pitää aina kirjoittaa, jos jotakin tähdellistä mieleen tulee. 

  Tuo "kesäsesonki" on lainaus äiti-Elinalta. Hän ilmaisua käytti jo ollessaan hoivakodissa. Kerran siellä käydessämme kysyin "mitäs tänne kuuluu?"

  "No mitäs tässä, kesäsesongin alkua odotellaan!", hän tokaisi. 

  Oli vielä sen verran tolkussaan, että tuon heitti juuri näihin aikoihin vuodesta. Mutta ei hänen elämänsä enää sesongeista muuttunut. Vuoteessa joutui elämänsä viimeiset vuodet viettämään. 

  Kello on nyt yli puoli kymmenen. Sitä aurinkoa ei näy vieläkään. Sumua näkyy. Sääennusteisiin voi aika lailla luottaa. Ne eivät juuri koskaan pidä kutiaan. 

  Aamupalan syöneet tytöt löysivät pari suklaamunaa. Ne kuuluvat heidän pääsiäiseensä kuin mämmi Juha Miedolle. 

JOTAIN JUTTUA JOSTAKIN

  Pääsiäinen on ovella. Me olemme sisällä. Perhe Tiilikainen on tulossa. Siinä lyhyesti tilanne. Pidemmän kaavan mukaan ehkä kuitenkin kirjoitan. 

  Tiistaina palattiin Anttolasta. Katsoin eilen energiatoimittajan sovelluksesta kulutusta. Vajaassa viikossa meni sähköä saman verran kuin keskimäärin kuukaudessa täällä Hollolassa. Hinnasta en vielä tiedä, lasku tulee ensi viikolla. Mutta halvempaa se on kuin viikko Rukalla, Levillä tai Saariselällä. 

  Hiljaiseloa on Hollolassa ollut. Normipäivä kulkee kuta kuinkin seuraavasti: Aamulla puoli kuusi (+/- puoli tuntia) ylös, aamutoimet, aamukahvi, lenkille, suihkuun, joka toinen tai joka kolmas päivä kauppaan, lukemista, lounas, perräiset, päivälenkki, päiväkahvit, suoratoistoa ja lukemista, iltapala, kuuden uutiset, Emmerdale, pätkä suoratoistoa, lukemista, kokovartalon nojalle. Tämä siis minun osaltani. Hilpan päivässä on samoja elementtejä, mutta tietysti myös eroavia toimintoja. En niihin nyt aio puuttua. 

   Aika tylsältä kuulostaa, eikö? Eipä tässä kovin repäisevää elämää olla hakemassakaan. 

  Perhe Tiilikainen saapuu tänään päivällä. Sitten on taas elämää ja vaihtelua arkeen, tässä tapauksessa myös pyhään. Iiris oli muuten Pääkaupunkiseudun seurojen ikäkausi-cupin finaalissa 5/16. Kärki oli tasainen; ero ensimmäisen ja seitsemännen välillä oli vain kolme pistettä. Anna viestitti eilen, että Iiris siirtyy viikon kuluttua esitettävän kevätnäytöksen jälkeen Mineistä K2-ryhmään. Tahti kiihtyy. Sitten treenejä on sunnuntaisinkin. Vaatii paljon myös vanhemmilta. Iirikseltä ei niinkään, sillä hänelle luistelu on kaikki kaikessa. Taitaa kohta tyttö nukkuakin luistimet jalassa!

  Aamulla läksin lenkille kuuden jälkeen, sillä ennusteen mukaan kahdeksan maissa alkaisi satamaan. Nyt kello on puoli yhdeksän, eikä sateesta tietoakaan. Tämän hetkisen ennusteen mukaan sade alkaa vasta ip. kello 14. No, ennusteitahan nuo ovat, Myös ennusteet pääsiäisen kelistä ovat sitten eilisen muuttuneet parempaan suuntaa. Nyt ei tämänpäiväisten sateiden jälkeen ole juuri vettä tai lunta tulossa. Aurinkoakin huomenna ja 1. pääsiäispäivänä. Hyvä, jos noin menee.

  Sääennusteet ovat tieteeseen perustuvaa spekulointia. Sen sijaan mediassa pullollaan olevat "saattaa tapahtua- tai ehkä-uutiset" ovat pelkkää spekulointia tai tahallista ihmisten hämmentämistä. Älkää antako niiden itseänne lannistaa. Ajatelkaa, että vaikka teille kerrotaan että sota saattaa eskaloitua Venäjän ja Naton väliseksi, niin se saattaa myös päättyä neuvottelujen kautta rauhaan. Vaikka kumpikaan vaihtoehto ei näytä ajankohtaiselta, niin rauhallista pääsiäisenaikaa kaikille. 

KUIN TOISEKSI VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ

  Eletään kuin toiseksi viimeistä päivää. Huomenna tietysti meno kiihtyy kohti tiistaiaamua ja kotiinlähtöä.

  Eilen illansuussa näkyi aurinko ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Taivas oli sees alkuillasta myös; täysikuu paisteli tähtien lomasta. 

  Tai ei ihan täysi. Tarkistus kertoi, että täysikuu on tänään. Piti tarkistaa mr. Googlelta, sillä tänne tarkoitettu Metsä-Sairilan seinäkalenteri jäi Hollolaan. Sen ohelle ei kotiin jäänyt kuin akkukone. Ei iso moka. Makitan tarkoitus oli toimia kairan vääntimenä. Lihasvoimaa käyttävä kaira sai korvata konevoimaisen. En sitä paitsi kairannut kuin yhden reiän. Tulopäivänä sen tein saunarantaan. Helpompi tuuralla hakata vesiavanto, kun on alkureikä. Edes pilkkireissulla en kairannut; onkipaikka oli täynnä Hanelin poraamia reikiä. 

  Onkipaikasta onkikaloihin. Eilen ei isoa uunia lämmitetty. Siksi ei, että alkoi pirtissä olla aika lämmin, ja uuninkylki ja -pankko olivat niin kuumia, että katsottiin parhaaksi pitää välipäivä. Siksi patakukko menee kohta uuniin. Hilppa sitä valmistelee, minä vedän pian hiilet pois. 

  Aamulla aikaisin meinasin lähteä jäälle kävelemään, mutta lenkki jäi torsoksi. Vaikka illalla oli kirkas taivas, meni se pian pilveen, eikä pakkanen ollut yöllä kuin asteen, parin luokkaa. Oli kuitenkin tehnyt pienen kuoren jään oheen vesipeitteeseen. Se murtui jalan alla, tehden liikkumisesta ikävää. Ja liukasta oli myös. Siksi palasin pian. Päivällä mennään Hilpan kanssa uudestaan kokeilemaan. Siis kävelyä.

  Hilppa on katsellut tiiviisti Taitoluistelun mm-kisoja. Tärkein kisa on kuitenkin tänään. Tikkurilassa kisataan Kultahelmi-kisa, eli Minit-cup 2023-2024 finaali. Kultahelmi-kisa on Mineille järjästettv kilpailu. Finaaliin karsitaan syksyn ja talven aikana osallistujat pääkaupunkiseudun seurojen luistelijoista. Finaalissa on kolme sarjaa: Hopeafinaali, kultafinaali 2015-syntyneille ja nuoremmille, sekä kultafinaali 2014 syntyneille. Kuhunkin sarjaan on karsittu 15-17 osallistujaa. Iiris luistelee kultafinaalissa 2014 syntyneille. Meitä jännittää luultavasti enemmän kuin Iiristä. 

  Viime talvena käytiin muutamia Iiriksen kisoja katsomassa. Tällä kaudella hän ei ole halunnut, että muut sukulaiset kuin oma perhe on katsomossa. Urheilijan toivomusta tulee noudattaa. Onneksi päästiin KaTa:n joulunäytöksessä Iiriksenkin luistelua katsomaan. Samoin mennään la. 6.4. katsomaan kevätnäytöstä PRINSESSA RUUSUSEN SYNTYMÄPÄIVÄ.

  Kevät etenee. Ei varmaan saareen enää toista kertaa jäitten aikana tulla. Mutta jos lähellekään normaaliin tahtiin kevät etenee, niin kuukausi, risat päälle, ja täällä ollaan pihoja siistimässä maata muokkaamassa.

  Pääsiäisen jälkeen alkaakin siemenpottujen, sipulien ja istutettavien siementen hamstraus. Suunnitelmat alkavat olla ainakin hahmollaan. Uutuutena on tarkoitus kokeilla salkopapua. Sille on paikkakin arssinoitu navetanmuurin sisään. Sormet alkavat syyhytä. Se syyhy ei apteekista lääkettä tarvitse. 

KALASSA. MUISTAAKSENI

  Keli jatkuu harmaana, mieli ei. Pienet aamusumut, vähäiset ripottelut kestää, kun pakkaset pysyvät loitolla. Sähkön hinta on siedettävissä luvuissa.

  Muisti on mikä on. Eilen venevajassa äkkäsin, että eihän täällä näy moottorisahaa ollenkaan. Ei omalla paikallaan, ei nurkissa muuallakaan. Katselin tarkemmin. Lehtipuhallin oli myös kateissa. Mietin, mietin. Ajattelin, että lehtipuhallin saattaa olla ylhäällä piha-aitassa, mutta moottorisaha? Tein lisää inventaariota. Vesiautomaatti, millä pumpataan sauna- ja kasteluvedet järvestä, oli myös poissa. Siinä kohtaa palautui jotain hämärää mieleen: oliko laittanut uuden, viime kesänä hajonneen tilalle hankitun pumpun saunakamariin? Katsomaan! No, siellähän se, samoin lehtipuhallin.... ja moottorisaha!

  Siis lopulta muistin, että pumpun olin sinne laittanut, mutta lehtipuhaltimen ja sahan kohdalla oli päässä pelkkää tyhjää. Ihmetyttää. Miksi? Kun ne ovat vuosikausia talvehtineet omalla paikallaan venevajassa. Pääasia, että löytyivät. Ettei saha lojunut jonkun puun juurella metsässä, lehtipuhallin nurmikon laidassa, ja vielä akun kanssa. 

  Toinen muisto muistista. Hilppa sanoi eilen, useamman kerran, että ota aamulla possun lapapaisti jääkaapista pöydälle, kun nouset kahvia keittämään. Minä, että totta kai. Niinpä sitten Hilppa totesi, kun olin jo uunin lämmittänyt, että otin muuten sen paistin pois jääkaapista. Joo. Lapapaisti oli kaikesta huolimatta leivinuunissa kolme tuntia, lanttua, porkkanaa ja sipulia seuranaan samassa padassa. Hyvää oli, vaikka olin unohtanut jääkaapista lämpenemään ottaa. 

  Päivällä käytiin pilkillä. Sadetta enteilevässä kelissä matkaan lähdettiin.

  Hannilat naapurista liittyivät joukkoon. Taivallettiin Kummelisaaren luo. Siellä Haneli jo istui pilkkiä uittaen. Koko kalastuskööri oli pian koolla. 

  Autolla Haneli oli paikalle tullut. Oli ollut jo aiemmin siellä tunnin istumassa, käynyt välillä koirat ja itsensä ruokkimassa, tullut takaisin. 

  "On tällä vähin ahven nykinyt", sanoi Haneli. Siis pilkit järveen. Jonkin aikaa pilkittiin. Haneli poistui melko pian. Ei kauaa mekään oltu, koska alkoi rännänsekaista lunta satelemaan. Mutta saalistakin tuli, meille Hilpan kanssa tarpeet patakukkoon.

  Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että suurin osa saaliista oli Hanelin onkimaa. Isommat, fileekalat, vei itselleen, meille pienemmät. Sain minäkin yhden ahvenen. Yhdestä reiästä vain hetken pilkin. Naapurin Hannu sai kolme, neljä, hieman uutterammalla työllä. Nekin päätyivät meidän ämpäriimme. 

  Uuniruoat saavat huomenna jatkoa. Patakukko menee aamulla muhimaan. Ei ole tosin silavaa laittaa, mutta pekonia on. On myös ruisjauhoja kannen tekoon. Kyllä meitä hellitään!

  Nyt ollaan käyty saunassa. Minä kirjoittelen hieman aloittamaani blogia loppuun. Ja juon Coca-Colaa. Koska kaikella on historia, kaikelle on tarina, niin tässä tapauksessa se on: Cola on peräisin viime kesältä. Se tuli jonkun pitsaostoksen mukana, ja kulkeutui Saarelan jääkaappiin. Syksyllä Cola matkasi Hollolaan, vietti sydäntalven siellä jääkaapissa, ja palasi nyt Avokkaansaareen. Colan kannalta huono homma, sillä se tuhoutui. Toisaalta, jo oli aikakin. Parasta ennen-päivä alkoi olla nurkan takana. En tosin tiedä Coca-Colan ajatusmaailmasta tai mieltymyksistä yhtään mitään, mutta luulisin, että parempi lopettaa elämänsä normaaliin tapaan ja tolkuissaan kuin mytteentyneenä ja vanhentuneena kenellekään kelpaamattomaksi. 

LOPULTA SAARESSA

  Viimein lähtö saareen toteutui. Aamulla siis pakattiin tavarat autoon. Ajettiin ensin Mikkeliin ja Urpolan Lidliin. Viikon eväät takapaksissa jatkettiin Anttolaan Hanelin luokse välj'kahville ja onnittelemaan. Jäätä pitkiin usmuutettiin. Oiva keli on autoilla jäätiellä, samaten kuin missä vaan. Kunhan muistaa virtapaikkoja vältellä. Jos niitä ei tiedä, niin ei ehkä kannata merkatulta reitiltä poiketa. 

  Haneli onniteltiin, lahjantynkää ojennettiin, kahvit hörpittiin. Kannatti käydä; saatiin juuri verkosta otettu ja fileoitu hauki mukaan. 

  Hanelilta jatkettiin Paajalansalmea Piekälänsaareen menevälle jäätielle, sitä rantaan, maata pitkin Potinlahteen. Tavarat kelkkaan ja ahkioon, Saarelan rantaan ihmisvoimin. 

  Kyllä noilla viikon pärjää. Lumikengätkin mukana, ihan sen vuoksi, että jos lunta pihalla paljon, mutta ei niitä tarvittu. 

  Perillä kaikki reilassa. Pirtissä 14 lämmintä, kun olin eilen illalla käskyttänyt ilpin pöhisemään. Nyt on lämpöä 20 astetta. Patterit on päällä, uunit kevyesti lämmitetty. Huomenna vähän rankempi puitten polttaminen, niin voi patterit napsauttaa pois tai ainakin pienelle teholle. 

  Vesiavanto on tehty, rappusten päältä lumi ja jää poistettu, polkuja huussiin ja puuliiteriin tallattu. Hernekeittoa on syöty, päiväkahvit hörpitty. 

  Ensi tiistaihin täällä on aikomus olla. Ei ennusteen mukaan kovin kylmäksi keli äidy, mutta pientä lumi-, vesi-, tai räntäsadetta saattaa välillä tulla. Mutta ei niin paljon, ettei sekaan mahdu. Jäällä dallaillaan, pilkilläkin käydään. 

  Naapurin pariskunta on myös maisemissa, tulivat eilen, joten heidän kanssa pilkille mennään. Eikä siinä ole ole kalansaalis pääasia, vaan sosiaalinen puoli on enemmän kuin puolet. 

  Olisihan se saanut arska paistella, nyt tullessa, seuraavina päivinä myös. Kaikkea ei voi saada. Kyllä täällä näineenkin viihtyy. 

TEKOJA JA SUUNNITELMIA

  Sepä oli taas kostea keli aamulenkkiä dallata. Ei suoranaista vesisadetta, mutta ohutta tihua niin, että lasit sumeana, pipo märkänä, eteni matka. Niillä osuuksilla, mitkä kuljin katujen laitoja tai jalkakäytäviä, piti olla haukkana ohi ajavien autojen ja vesilammikoiden keskinäisestä aseman suhteesta itseeni. Muutamat autoilijat eivät tunnu piittaavan aiheuttamistaan roiskeista. Muutenkin tuli jossain vaiheessa ikävä valitettavasti Avokkaassa olevia kahluuhousuja.

  Ei kotikatukaan kovin hääviltä näytä. Ja routa on taas alkanut nostaa katoksen ajoluiskaa. Taiten pitää sinne ja sieltä pois ajaa. Pohjakosketuksen vaara on olemassa.  

  Kun äsken kaupassa ja kirjastossa käytiin, jätinkin pirssin talon päätyyn. Tuo routaongelma on jokavuotinen. Kukaan ei  tunnu tekevän mitään asian hyväksi. Siksi varmaan, että autokatokset ovat yläpuolella olevan taloyhtiön tontilla. Meidän yhtiöllämme on aikanaan tehty sopimus yhdeksään autopaikkaan. Tuo väli (ainoa ongelmallinen kolmesta), missä meidänkin automme paikka on, on sellainen, että toisella puolella on naapuriyhtiön autoja, toisella meidän. Se varmaan syynä, että koskaan ei ole ryhdytty korjausta suunnittelemaan. 

  Koko katu olisi korjauksen tarpeessa. Se on ensinnäkin aikanaan tehty liian korkealle, niin että kaato on taloon päin. Routa myös katuosuutta koettelee. Kaameita lammikoita keväisin ilmaantuu. Ja monttuja, jotka saattavat olla vaarallisia, ainakin auto renkaille, kun ne ovat lammikon peitossa. 

  Viime syksynä oli kuulemma käynyt jotain virkamiehiä kunnalta katua tutkimassa ja kuvaamassa, sadevesikaivoja merkkaamassa. Ehkä jotain joskus tapahtuu.

  Tällä hetkellä on sellainen ajatus ilmassa, että keskiviikkona lähdetään saareen. Hilpan olo on paranemaan päin. Lääkekuuria on vielä pari päivää jäljellä. Maanantaina tehdään lopullinen päätös. Siihen vaikuttavat Hilpan kunto ja sääennuste. 

  Jos reissu jää tekemättä, voi olla, että vasta avovesillä saareen mennään. Tai ehkä pääsiäisen jälkeen? Kyllä silloin vielä jääkelejä piisaa. Luulen. 

  Mielessä itää toive, että kadun korjauksen suhteen jotain tapahtuu. Työmarkkinoilla puolestaan ei tapahdu. Tai tapahtuu, muttei lähentymistä. On se kumma, ettei hallitus korviaan lotkauta asiantuntijoiden sanoille. Satavarma, ettei tuollainen jääräpäisyys tule tuomaan muuta kuin kaaosta. 

  Niin se on; kun puikoissa ovat EK:n voitelema Kokoomus ja vallan sokaisema Perussuomalaiset, niin kaaoksen todennäköisyys on huomattava. Joten Bob Dylanin sanoihin on hyvä lopettaa: Tämä maa on sinun maasi ja tämä maa on minun maani, totta kai, mutta maailmaa hallitsevat ne, jotka eivät koskaan kuuntele musiikkia.

TAUTIA LIIKKUU

  Pöpöjä pyörii, bakteereita pöhisee. Liisa oli sairaana viis päivää, Iiris kymmenen, Hilppa kolme viikkoa, ja jatkuu yhä. Tytöt onneksi tointuivat, Iiriskin oli tänään jo koulussa ja treeneissä.

  Hilppa sai jonkun pöpön reilut kolme viikkoa sitten. Tauti alkoi kovalla kurkkukivulla. Sitä kesti neljä päivää, sitten tuli yskä ja nuha. Hän oli reilun viikon potemisen jälkeen, kun pää oli niin tukossa. että ei nukkumaankaan oikein pystynyt, yhteydessä Päijät-Soteen sovelluksen kautta, ja sai sieltä ohjeita. Nenä aukesi, yskä jatkui. Olo oli välillä parempi, sitten tuli taas takapakkia. Kun toinen korva meni lukkoon, ja korvakäytävissä oli selkeästi tavaraa, Hilppa aamulla taas chattaili Päijä-Soten kanssa. Aika Hollolan Sote-keskukseen terveyhdenhoitajalle järjestyi heti. Klo. 9:15 sinne hänet vein. Viikon antibioottikuuri tuli. Myös lääkäri oli käynyt tilanteen katsomassa. Eli pitkäkestoinen flunssa lienee kyseessä. Toivottavasti kuuri tepsii. 

  Minä olen pöpöiltä säästynyt. Kaikki vakituiset vaivat ovat ja pysyvät, mutta kausiluontoiset pysyttelevät poissa. Ehkä korkeampi voima, jos sellainen on olemassa, ajattelee, että on tuolla Lehkosen äijällä tarpeeksi kestämistä omasta takaa, joten pidetäänpä pöpöt loitolla. 

  Toivottavasti tosiaan Hilppa lopullisesti tervehtyy antibioottien voimalla. Vaikka saattaa kestääkin, sillä terveydenhoitaja oli hänelle lopuksi sanonut, että jos ei tauti parane 40:n päivän kuluessa, pitää ottaa yhteyttä. Siis pitkäkestoinen on. 

  Ei Hilppa toki petipotilaana ole ollut. Ulkonakin ollaan käyty lenkkeilemässä. Mutta väsynyt hän on ollut. Joka päivä tempaissut tirsat tai kahdet, mikä ei ole lainkaan hänen tapaistaan. 

  Vähän on ollut mielessä, että loppukuusta saareen mentäisiin. No, jos Hilppa on siinä kunnossa, kuten todennäköiseltä näyttää, ja sääennusteet ovat suotuisat, niin varmaan mennäänkin. Päästään samalla Hanelia kunnolla onnittelemaan, sillä hän tasavuosia täytti päivänä muutamana. 

  Lakot ne sitten alkoivat. On meillä paska hallitus. Ja lehdistö. Luulenpa, että kun kesä mennyt on, syksy päälle painaa, niin vaikeaksi käy hallituksen olo. Vastustus varmasti lisääntyy, kun nekin duunarit, jotka ovat persuhöpinään ennen vaaleja uskoneet, tulevat järkiinsä. 

  Minua on pitemmän aikaa mietityttänyt, ketä arvoisa rouva valtiovarainministerin habitus muistuttaa? Äsken se valkeni! 

  Jos tukka hällä musta ois, 

  niin Milla Magia olla vois