perjantai 3. maaliskuuta 2017

PERPEETUM MOBILE

  Aika tohinaa ollut muutama päivä. Nyt tuntuu suorastaan oudolta; olen yksin. Vein äsken Annin ja Katriinan junalle, visiitillä olleen Elinan kotiinsa. Hilppa, Anna ja Iiris lähtivät ulos. Siunattu tila! Hiljaisuus!
  Vaikka mukavaa oli, kun oli elämää kotona. Ja Iiris nautti! Aika nokkela tyttö, se Iiris. Sanoi Anttolan likoille, että kiva, kun tulitte käymään. Outoa kuulla tuollainen lause alle kaksi ja puolivuotiaan suusta. Jostain oli kuullut, osasi soveltaa tilanteeseen.
  Melkoinen ikiliikkuja tyttö on myös. Ei juuri paikoillaan ole, paitsi jos saa katsoa Pikkukakkosta. Ja tiukkaa tekee välillä silloinkin. Puuhaa pisaa, ja mielikuvitusta erilaisiin leikkeihin. Ja päälle maistuu ruoka. Varsinkin, kun sattuu mieleistä tarjolle. Yhtenä päivänä tempaisi kolme annosta spagettia ja jauhelihakastiketta, tänään viisi lihapullaa ja keon pottumuusia.


  Iiris on ollut kahtena päivänä kisoissa. Eilen oli katsomassa pronssiviestin. Hain sitten tytön Hollolaan, Anna ja isommat tytöt olivat iltaan asti katsomassa mäkikisaa. Tykkäsivät "maalaistytöt" meiningistä ja tunnelmasta. Tänään oli Iiriksellä, Annalla myös, vapaapäivä. Huomenna menevät Jonin kanssa porukalla hiihtostadionille. Pakkasta ja pilvipoutaa näyttää olevan ennusteessa.

  Heikkinen sitten kaatui, kuuntelin sen radiosta. Kovia ovat hojeltumaan, milloin toisen aiheuttamana, milloin ihan muuten vaan. No, ehkä karvaampaa olisi ollut kiritappio Ruotsille, mahdollisesti Sveitsille myös. Kisat jatkukoon pystyasennossa, onhan siellä joku matka ja hyppy vielä jäljellä.

  Joni tulee illemmalla paikkaamaan Annin ja Katriinan jättämää aukkoa. Eli sunnutai-iltana sitten ollaan taas kahdestaan. Iiris viihtyi tylystä ilmeestään huolimatta hyvin Annin ja Katriinan kanssa, mutta varmasti on illalla ilo katossa, kun "pappa" tulee.


  Käytiin viikolla Hilpan kanssa ostaa päräyttämässä sukset. Ja monot myös. Sekä sauvat. Ihan sillä persolla ostettiin, että jäällä Anttolassa sivakoidaan. Pertsaa, mitäs Pertsa muuta.
  Karvapohjasukset sai myyjä meille myytyä. Minä kun kerroin, että en suin surminkaan halua sekaantua voideltaviin kapineisiin. Nuo pitäisi olla sellaiset, että pelittää.
  Kahdessa kaupassa ensin käytiin, kolmannesta ostettiin. Täytyy sanoa, että myyjällä on väliä. Noissa ensimmäisissä sattui meitä palvelemaan niin asiantuntematon henkilö, että ei tehnyt mieli ryhtyä kauppaa hieromaan. Kolmannesta sitten löytyi mies, joka tiesi mistä puhui. Joten kaupat syntyivät.
  Tuossa ensi viikon puolivälin paikkeilla on tarkoitus Anttolaan lähteä. Olisivat vaan kelit kelvolliset, niin pääsisi kunnolla verestämään n. 30:n vuoden takaisia hiihtotaitoja.

  Nythän siellä alkoi sadella lunta! Vai räntääkö lienee? Kisoissa taitaa olla joku yhdistetyn mittelö menossa. Joo, avasin tv:n. Sprintti näköjään. Tarkoittaako se, että ne hyppäävät lyhyen matkan? Ihmeellisiksi ovat pohjoismaiset lajit menneet.
  Huomenna naisten 30 kilsaa yhteislähtönä ja joukkuemäki, sunnuntaina miesten viiskymppinen, yhteislähtönä myös. Vapaalla hiihtotavalla nuo hiihdot. Niin kai mäkikin.
  En tiedä, ketä noille "kuninkuusmatkoille" meiltä on lähdössä. Heikkinen varmaan. Oisko Musti? Krista? Kerttu? Iivo? Näkkyypähän.

  Anni sanoi, kun asemalla hyvästeltiin, että houkuttelee Tainan ja Hanelin meille kylään, taka-ajatuksena tietysti, että tytöt pääsevät Messilään laskettelemaan. Saapa nähdä; Haneli ei ole ihan hypyn kengässä innokas lähtemään, Tainalla on varmaan vaalikiireitä muutenkin kiireisen elämänsä jatkeeksi. Mutta toivottavasti aikaa löytyy, vielä näille lumille.


  Siellä tulee nyt "jalkarättejä" ihan tulemalla. Varmaan Lahdessakin. Pistänee huoltoryhmät hommiin. Sitä yhdistetyn sprinttiä ajatellen, meinaan. Suomi näkyy lähtevä kuudennelta sijalta hiihtoon. Onnea matkaan!
  Nyt alkaa ulko-ovelta kuulua kolinaa. Täytyy lopetella. Lukemisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti