VÄLIURHEILIJAN PENKKIPÄIVÄ

  Uusi suomalainen sanonta: "Menetetty kulta on isompi asia, kuin voitettu pronssi."  Ja uusi hollollolais-anttolainen: "Paras kaatukoon." Se penkkiurheilijoita armahtavaa välipäivää viettävistä kisoista.

  "Moonlight" voitti sitten parhaan elokuvan Oskun, käsittääkseni pienten sekoilujen maustamana. En asioita tunne, tiedä, mutta olikohan sekin, siis "Moonlightin" voitto, tölväisy Ttumpin suuntaan. Oli Mr. President saanut gaalassa muutenkin aikamoista ryöpytystä. Eli valistunut arvaus: Jos Hilarysta olisi tullut pressa, niin "La La Land" olisi voittanut. Jos näin on, niin ensimmäinen, luultavasti myös viimeinen, hyvä asia Trumpin valinassa.

  Uutisrintamalla puhuttavat Kiemungin kiemurat ja Fox-kanavan ruotsalainen "turvallisuuserikoisruotsiasiantuntija" Nils Bild. Hän on tittelinsä arvoinen. On onnistunut turvallisesti pysymään erikoisen tuntemattomana, aina Ruotsia myöten.
  Trump, kuten tapanaan on, on kunnostautunut eväämällä joidenkin lehtimiesten osallistumisen Valkoisen talon lehdistötilaisuuteen, ja ilmoittamalla osallistumattomuudestaan saman talon järjestämille lehdistöillallisille. No, kyllä kai miehellä ruokaa riittää ilman noita illallisiakin. Mutta jostakin tuo kertoo. Tuntuu siltä, että maailman vapain maa haluaa tietyillä osin rajoittaa lehdistönvapautta, tietyillä antaa sitä entistä enemmän. Keskimäärin kaikki kunnossa, vai?

  Iiris-tyttönen tuli äitinsä kanssa lauantaina viikoksi kyläilemään. Armottomasti kohti maisterin papereita kiiruhtava Joni tulee vasta ensi viikonlopuksi. Aikovat Anna ja Iiris muutamana päivänä kisoihinkin mennä. Jonin serkkuja Australiasta on Lahdessa, heidän kanssaan menevät, torstaina mukana myös Hanelin ja Tainan tytöt. Minä tyydyn sohvan pohjalta seuraamaan. Eiköpä huomenna Kristalle ja jollain matkalla sisuuntunelle Iivolle metallia kaulaan vielä ripusteta. Ja naisten viestijoukkueelle.

  Iiris on kyllä mainio pakkaus. Edellisellä käynnillä lupasin ostaa hänelle pehmeän pallon, kun sellaista kyseli. Kun laauantaina tulivat, kysäisin: "Mitä se Peppe-Pappa lupasi hankkia?"
  "Pallon", vastasi tyttö heti. Niinpä, olin ostanut jopa kaksi, pienen, ja vielä pienemmän. Kun tänä aamuna Hilppa ja Iiris palloja toisilleen vierittelivät, menivät ne molemmat lopulta sohvan alle. Iiris huutamaan: "Peppe, tule pelastamaan!" Minä paikalle kepin kanssa tenhottaen: "Pelastuspartio Bianca pelastaa pallot!" Tästä innostunut Iiris kiljumaan: "Pelastuspartio pien ankka pelastaa!"

Kuvassa Iiris apulaisemäntänä eilisiltana.

  Sprintin loppukolarin Iiris missasi päiväunien päällekkäisyyden vuoksi. Yhdistetyn joukkuekisan hiihto tuli osittain seurattua.

  Kävin aamulla Nesteen TI-hallissa pesemässä Tiilikaisten auton. Huomenna se menee Järviselle määräaikaishuoltoon. Kuten muistatte ja tiedätte, auto kannattaa käyttää määräaikaishuollossa, ettei tule odottamattomia vääräaikaishuoltoja. 

  Kun tuolta pesureissulta palasin, oli naisväki lähdössä ulos. Siskonmakkarasopan olivat jo ehtineet valmistaa. Eli kohta syödään välipäiväsoppaa.  

  Ensimmäisen kappaleen lopuksi kirjoitin, että "se kisoista". Niihin olen näköjään vielä muutaman kerran viitannut. Nyt en enää viittaa, en twiittaa, enkä vähään aikaan piittaa. Vaan tällään vielä lopuksi ahkeran keittiöapulaisen kuvan. Hän oli kuulema ollut osaltaan mukana siskonmakkarakeiton valmistusprosessissa. "Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa", sanotaan. Luulen kuitenkin, että meidän keittomme on välttänyt kokkipaljouden asettaman karikon.

TERVEEN PAPERIT?

  Vuoden ensimmäinen mökkireissu takana. Hollolaan oli tärähtänyt sillä aikaa talvi, lunta oli enemmän kuin Anttolassa. Tiijä, vaikka lumikenkäilemään pääsisi?
  Eilen siis palattiin, kisakaupungin naapuriin asetuttiin. Talviset ovat ainakin kelit. Tänään paisteli aurinko aika lailla, iltapäivästä lievästi lunta riputteli muutaman asteen pakkaskelissä.
  Kisahuuma ei ole vielä iskenyt, on ollut muuta; aamupäivällä kaksi aikaa putkeen Salpakankaan Terveysasemalla. Ensin kymmeltä lääkärillä, perään, varttia myöhemmin, suuhygienistin piinapenkki.
  Olin puolitoista viikkoa sitten käynyt labrassa verikokeissa, tuloksena tulokset 21:stä kokeesta. Siis melko tuloksellinen labrakäynti. Lääkärisedän kanssa käytiin läpi nämä tuloksekkaan käynnin tulokset. Lukuunottamatta kokonaiskoleterolia olivat tulokset viitearvojen rajoissa. Vaikka kokonaiskolesteroli oli hieman vuodessa kohonnut, ei lääkäri katsonut aiheelliseksi lääkitystä määrätä, koska huonon sekä hyvän kolesterolin arvot olivat ihan jees, ja niiden suhde kohdillaan, mikäli tulin oikein ymmärtäneeksi. Eläinrasvoja kehotti hän välttämään, samalla kun uusi tarvitsemani lääkkeen reseptin vuodeksi eteenpäin.
  Eturauhaskoekin antoi minun kannaltani oivallisen tuloksen, sokerit, munuaiset, maksat, mitä kaikkea niitä nyt olikaan, sallituissa puitteissa. Joten ei tullut vielä komennusta korkealaitaiseen. Jos joku nuoremmista ei viittausta ymmärrä, selvennettäköön, että, ainakin ennen muinoin, saattoi eläinlääkäri sairasta lehmää tai hevosta katsomassa käytyään todeta, että ainoa oikea ratkaisu on korkealaitainen, eli kuljetus teurastamoon.
  Suuhygienistillä vietin epämielyttävän puolituntisen. Aina sitä hammaskiveä pakkaa syntymään, vaikka kuinka säännöllisesti harjan kanssa heiluu, hammastikkua uutterasti käyttää. Vaikka en enää tupakoi, voipi olla joskus liiallisuuksiin karkaileva kahvijuonti osaltaan edesauttamassa hammaskiven kasvumahdollisuuksia. Tämä on tosin ikioma päätelmäni, en tullut asiaa rva. hygienistiltä kysyneeksi, vaikka olin aikonut. Kai tuolilta pääsyn helpotus karkoitti kaikki järkevät ajatukset kaalistani. Kiittää kuitenkin ovella muistin. Vaikka, suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli kirota. Mutta ei kaikki voi aina olla mukavaa.
  Toisekseen, tuosta tupakoinnista: eihän minulla tarkemmin ajateltuna ole mitään sen tueksi, että tupakointi aiheuttaa hammaskiveä. Kuvitelmia kuvitelmien perrään, sano.

  Kolesterolista vielä. Hilpan kanssa syömme koko lailla samalla tavalla. Itse asiassa ennen eläköitymistään rouva söi arkisin ravintolalounaan, minä useimmiten jonkin itse kyhäämäni salaatin. Joten minä söin jopa terveellisemmin. Kuitenkin Hilpan kokonaiskolesteroli on huomattavasti omaani alhaisempi. Tulimme lopputulemaan, että se johtuu geeneistä. Sitten Hilppa, asiasta kiinostuttuaan, tovin goolailtuaan, heitti uuden hypoteesin. On nimittäin niin, että suodattamaton kahvi lisää kolesterolia. Ja espressoa olen jo kauan hörppinyt tasaiseen tahtiin; vähintään yksi tupla-sellainen iltaisin, monasti toinen tupla kaupungilla käydessäni. Myös pressopannulla olen kotona itselleni päiväkahvit aika ajoin valmistanut. Porokahvia en sentään ole hörppinyt, kuin joskus kesäisin Hanelin kanssa nuotalla.
  Olkoon tuo kahvin vaikutus todellinen tai ei, en aio iltaespressosta luopua. Päivisin en enää TRIOssa käy koleterooriarvojani huonontamassa. Kaikesta nautinnosta ei ole hyväksi luopua. Jos korkealaitaisen tulo tuosta iltakahvista aikaistuu, olkoon niin. Sitä paitsi: mistä tuonkin Hilpan netistä löytämän artikkelin todenperäisyyden tietää. Ei lääkäritaholta minulta ole koskaan, ainakaan kolesterolin yhteydessä, udeltu kahvitottumuiksistani. Joten kaikki maailman kahvijuojat, liittykää aamu-, väli-, päivä-, väli-, ja iltakahvijoukkoon.

  Huomenna tulevat Anna ja Iiris. Viikko totutusta mukavalla tavalla erottuvaa elämää edessä. Kai kisojakin tulee tv:sta seurattua. Minähän jopa katsoin eilen sprnttifinaalit. Välierät jäivät tärkeän kulttuuriohjelman, Emmerdalen, vuoksi näkemättä.

  Joten hyvää kisaviikkoa kaikille, kuinka sen sitten vietättekin. Me vietämme, kuten vietämme. Ja seuraavalla viikolla luultavasti taas noihin allaoleviin maisemiin. Kuten laiturista huomaatte, on vesi Saimaassa melko matalalla. Saisi keväällä lähteä roimasti nousemaan.

UUTISIA SAARINÄKÖKULMASTA

  Kokolailla viisi vuorokautta ollaan täällä vietetty. Kontaktit muihin ihmisiin, puhelinta ja somea lukuunottamatta, ovat olleet niukkoja; pari ohiajavaa kelkkamiestä (voi ne olla naisiakin), yksi pilkkihenkilö kauempana ulapalla, yksi katiskan kokija Luonterin eteläpäässä, ja yksi ohihiihtäjä koiran kanssa. Ohihiihtäjä on ainoa, jonka kanssa tuli muutama sana vaihdettua. Ei kuitenkaan olla mökkihöperöiksi tultu. Muusta höperyydestä saa lukija olla omaa mieltään.
  Hyvin on aika kulunut. Huomenna ap. startataan kohti Hollolaa. Tarkoituksena on kisaviikon jälkeen taas tulla muutamaksi päiväksi saareen.

  Viime yö oli reissun kylmin, -12 näytti mittari aamutuimaan. Lauhtumaan se alkaa, ilalla tulee lumimyräkkä. Toivottavasti ei niin rankka, että tuottaa vaikeuksia auton pois saamiseen parkkipaikaltaan. No, kyllä Heguli, tai poikansa Simo, varmaan ovat tien lingonneet. Jos eivät, apua ainakin saa.

  Paikallisista kuulumisista sen verran, että keväkäräjien asialistaa olivat jo kivillä läpikäymässä. Eivät sivullisille paljastaneet sisältöä. Aikanaan selviää, ei ainakaan vielä ole haastetta näkynyt.

    Suomessa jyllää norovirus. Se on kausiluoteinen. Pidempään on ollut liikkeellä morovirus. Se on lähtenyt liikkeelle Tampereen seudulta, ja levittäytyy hitaasti laajemmalle alueelle. Sitten on vielä maailmanlaajuinen horovirus, joka vaivaa pientä joukkoa naispuolisista lajitovereistamme. Se lääketieteellisestä näkökulmasta.
  NASA kertoo tänään eksoplaneettoihin liittyvästä uudesta löydöstä. Saari jää mielenkiinnolla odottamaan.
  YLE uutisoi, että rönsyilevä jaarittelu saattaa kieliä alkavasta muistisairaudesta. Tutkimuksen mukaan Agatha Christien kirjoissa ja Ronald Reaganin puheissa alkoi louppuaikoina huomata muutoksia. Omalta kohdaltani voin arvioida, etten puheissani liiemmin jaarittele. Johtuuko siitä, etten liiemmin pidä puheita? Kirjoitusten osalta ovat muut soveliaampia tekemään arvioita.
  Poliisi on saanut kiinni kaksi Köyliön vankilasta karannutta vankia. Hyvä, että saivat. Ennen kuin ehtivät jäälle piispaa kohtaamaan.
  Raumalla on esimerkillisen tunnollinen bussikuski. IL:n mukaan bussi törmäsi eilen suojatiellä jalankulkijaan, mutta kuski jatkoi matkaa kiireeseen vedoten. Eivat saa odottelijat pysäkille paleltua, eivät!
  "Nettimajurit" ovat vieneet kolmelta yli viiskymppiseltä heinolalaisnaiselta huomattavia summia. Kannattaisi huijareiden vaihtaa imagoaan. Alkaa tuo usalaissotilasstatus olla kulahtanut. Kokeilkaa välillä vaikka syyttömästi konkurssin läpikäyneen, tai perheensä kolarissa menettäneen roolia.
  Laine taas maaliteossa, samoin Komarovin Leksa. Mm-kisojen avajaiset tänään.....

....näitä ihmetteli Peppe.

  No joo. Tänään vielä saunotaan, huomenna ollaan taas ihmisten ilmoilla. Ihan sopivasti; Lidlin uudet tarjoukset tulevat voimaan, tuore tv-lehti on ilmestynyt. 

  Perjantaina varmaan tulee sauvailemaan hyökättyä. Maalikylien rutiinit palautuvat nopeasti. Anna ja Iiris tulevat ensi viikoksi meille, Joni vasta sitten viikonlopuksi. Ja Anni sekä Katriina bussimatkailevat keskiviikkona  myös Lahteen, siitä allekirjoittanen hakemana Hollolaan. Joten viikon kuluttua on hieman enemmän ääntä ja elämää ympärillä, kuin nyt hiljaisessa tuvassa kirjoittaessani. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan ilpin maltillinen hurina ja Hilpan kirjansivujen kääntely. 

  Nyt pitää virittää hellaan tulet. Lounaaksi on luvassa viimeisistä eväänrippeistä koostuva pyttipannu.

  Aamulenkillä oli Luonterilla hieman häkkärää. Näkemiin viikoksi, pariksi. Luonteri. 

VIETETTYÄ AIKAA

  Eilisen lumi,- räntä, ja vesisateen jälkeen tämä aamu valkeni tuulisena, -1 astetta mittarissa, raput niin liukkaina, että kusireisulle piti mennä peukalo keskellä kämmentä, vai mieten se oli?
  Eilen tosiaan sateli märkää lunta, illemmalla vettä, niin että lähes tupapäivä siitä muodostui.

Eilisaamuna oli navetanmuuri lumen koristelema.

Tietysti pakolliset hommat tuli tehtyä. Minä kävin myös aamupuoleen dallaamassa Aittalahenselällä pienen lenkin. Harmaata oli, ei tarvitse kuvaa mustavalkeaksi käsitellä.

  Kävin samalla tarkastamassa Pöytäniemessä juhannuskokkotilanteen. Ei voi Mäkitien Jukkaa saamattomaksi viimehetken sauhuajaksi parhaalla tahdollakaan nimittää, sillä tuolle vuosikymmeninä traditioksi muodostullee kokkokalliolle oli jo roudattu ensi juhannuksen tarpeet!

  Muuten eilispäivä kului lueskellen, paria tallenetta katsellen. Nyt te kysytte, että kuinka saaressa olo eroaa kotoa olosta? Mitä siihen vastaisin, kysyjälle kertoisin? No, eroaa se: Täällä ei tarvitse hakea lehteä postilaatikosta, mennä suihkuun, eikä lähteä Lidliin.

  Vakavasti puhuen on täällä oleminen omaa luokkaansa jo siksi, että on täällä. Se tunne, kun aamutarpeileen tarpoo pihavalon loistessa eilisen sateen jäljiltä vielä pehmeää polkua pitkin, tai kun virittelee uuneihin tulta, tai kun kantaa saunavedet valmiiksi, täyttää kiukaan ja padan tulipesät "napsausta vaille", kiikuttaa rantapolkua pitkin avannolta paria hinkkiä talousvettä, tai kun ihan muuten vaan seisahtuu aistimaan hiljaisuutta, jota ei vielä riko, tai paremminkin mausta, edes lintujen ääntely, on siinä kaikessa jäljittelemätön fiiliksensä. Q.E.D.

  Eilen juttelin Pesosen Heikin kansaa soran tuomisesta saunarannalle. Heguli kysyi: "paljonko on jääätä?" 

  "Reilut 35 senttiä, vesiavannon kohdalla", vastasin. 

  "Hetkonen", tuumasi mies, tuhisi aikansa, jatkoi, "siinä ja siinä, pitää kuitenkin muutamasta paikasta matkan varrelta vielä mitata".

  Heikki paljasti minulle kaavan,millä oli asiaa ynnäillyt: Rautajään vahvuus sentteinä potenssiin kaksi kertaa neljä. Eli 35*35*4=4900 kg. Hän muisteli, että Hanelin traktori kärryineen painaa siinä 3000 kiloa, sorakuorma parisen tonnia. 

  Päätimme, että mittaan jään vahvuuden muutamasta kohtaa. Jos se on vähintään samanlaista, voidaan sorahomma tehdä parin viikon kuluttua, seuraavalla reissullamme.  Ja vajailla lavallisilla; se ja sama, ajaako tuon puolen kilsan matkan kahdesti, vai neljästi.

 Mihin tuossa soraurakassa sitten Hegulia tarvitaan? Kun sorakauppias toimittaa tavaran rantaan, Haneli kuskaa yli. No, Hegulia tarvitaan tietysti lastaamaan "mehumaijallaan" sora lavalle. Ei niin, että minulla mitään lapiohommoa vastaan olisi, mutta....

  Kello on kuusi. Minä viritän nyt tulet leivinuuiin. laitan kahvit porisemaan.

  Uuni loimottaa, 1. kahvit juotu, rouva nukkuu vielä, ensimmäiset uutiset alkoivat. Trump on kuulemma ollut vallassa kuukauden. Vasta! Tuntuu, että mies on mokaillut jo ainakin yhden virkakauden normaaliannoksen verran.

  Nyt jatkuvat Avokkaan uutiset. Kunhan uuni on valmis, tulee se saamaan sisuksiinsa hevospaistin. Kävi näet niin, että Haneli oli, omassa sanassaan, sekaantunut polleen. Ei tietysti siinä mielessä, kuin te hävittömät ajattelitte. Käsittääkseni Hanelilla ja muutamalla hänen kaverillaan on tapana hankkia lopetettavaksi tuomittuja hevosia. Ollaan ennenkin jotain maistiaisia saatu. Kerran savustettunakin. Hyvää on ollut. Jos polleja kasvatettaisiin syötäviksi, saattaisi kantani olla toinen, näin ollen syön ilman isompia kolkutuksia.

  Tänään on myös saunapäivä. Varmasti jokinlainen lenkki jäällä kävellään. Tuulista kyllä on, mutta näyttäisi hiipuvan. Ilma alkaa kylmetä, tänään on pilvistä, huomenna saattaa arskakin paistella.

  Oltiin ajateltu, että kerran käydään kylillä kaupassa. Nyt näyttää, että pärjätään näin. Kiitos Hanelin pollepaistin. Pehmeä leipä saattaa loppua, mutta näkkäriä on. 

  Ei toki pitkä matka, ei ajallisesti, eikä kilsoissa, olisi jäätietä kaupaan usmuuttaa, mutta ei hirveästi innosta. En ainakaan siinä suhteessa ole tullut isä-Erkki-vainaaseen; hän kun ennen muinoin kesäisin kävi joka päivä kylillä (venellä yli, 25 km sivuunsa autolla). Jos ei muuten, niin Ilta-Sanomat ostamassa. Ja tuttujen kanssa rupattelemassa, seuramies kun oli. Minä en ole. Seuramies. Enkä Iltis-fanaatikko. 

  Kello kolkuttelee seitsemää. Hilppa alkaa vääntäytyä pystyasentoon. Minä suoriudun aamun toiseksi tärkeimmille kahveille. Menee se aika näinkin.

PALUU

  Lähes neljän kuukauden tauon jälkeen sitten eilen palattiin Avokkaaseen. Jäitä pitkin sörnäytettiin Haneliile, jätettiin Elina, otettiin ahkio ja pulkka kyytiin, jatkettiin Reis'salmen yli Piekälän puolelle, siitä Potinlahteen. Sulan veden aikaanan tuo olisi ollut yli 20 kilsan taival, nyt alle 5. Ei kuitenkaan ajettu Avokkaan puolelle; sama oli vetää tavarat perässään, kun auton joka tapauksessa olisin tuonut takaisin. Eikä tuo ole matka, eikä mikään.
  Tuvassa oli 12 astetta, kun ovi avattiin. Tulet uuneihin, pattereita avuksi, niin illalla oli jo juvalaisiin makkuulämmä, 19 tikriisiä.

  Muuten oli, ja on, kaikki mallillaan, mutta täällä huilannut läppäri oli ottant nokkiinsa pitkästä yksinolosta. Se ei suostu menemään internettiin, vaikka reitittimen tunnistaakin. Ei uudella, eikä entisellä reitittimellä. Ei wifin avulla, ei eternity-kaapelilla. Vianmäätitys ilmoittaa, ettei wlanille ole kelvollista IP-määritystä. Selvä, nostin kädet pystyyn, peuhaan puhelimen ja tabletin kanssa.
  Kuvien tallentaminen, käsittely, jako vaan on hieman hankalampaa, aikaa vievämpää. Sen kanssa tulee kuitenkin toimeen; ei ihan maata kaatava kiire ole, ei aikataulut esteenä, ei kalenteri jatkuvasti patistelemassa.

  Aamulla laiton tuvan uuni jo kuudelta lämpiämään.

Nyt on syöty possua ja juureksia a la Hilppa. Rouva on lämpimän uuni kyljessä sohvalla huilaamassa. minä tabletilla kirjoittamassa.

  Tällä kohtaa tuli tauko! Kaimaani Eerikäinen vastasi fb:ssa ilmoittamaani avunpyyntöön. Hän kysyi ensin käyttöjärjestelmää. Kun kerroin sen olevan Windows 10, jatkoi Pertti, että sammuta kone painaen samalla "Shift-näppäintä". Sen tein, avasin koneen. Ja sehän toimi!!! Windows-tili oli samalla mennyt vinksalleen, piti korjata. mutta kaikki pelaa!!!! On se täys' seppä, tuo kaimaani!
  Nyt siis siirryin kirjoittamaan läppärillä. Hidas on masiina kyllä. Luulen, että se etsii hiki päässä päivityksiä pitkän tauon jälkeen, niitä jauhaa.

  Mutta mihin jäinkään? Joo, aamulla dallattiin saaren ympäri. Oli siellä pilkkimiehet autollakin pyörineet. Ja luonto oli tehyt jäätaidetta kallion kupeeseen.

  Yhden linnupöntön väsäsin malliksi ennen ruokaa. Se on joillekin tiasille, siepolle, muille snadeille siivekkäille kohdennettua vuokratutantoa. Vuosivuokra tulee olemaan mielihyvän tekijälle, toivottavasti asukille myös. Muita malleja on tarkoitus vielä tehdä, isommille siipoveikoille. Ja lisää noita pienempiä. Kaikissa mennään samalla vuokralla. 

  Koska tuossa hengen puhaltamisessa läppäriin kului kaikkine seurannaisineen tovi, on jo kahviaika. Ainakin se tuoksuu nokkaan, kiitos Hilpan. Sitten pitää mennä kantamaan saunavedet, valmistelemaan kylpy muutenkin. Joten jätän läppärin naarailemaan päivitysrintamalla, lopetan tähän. Lisää myöhemmin.

PAKOON PÖPÖJA, osa II

  Aamulla kirjoittelin harmistuneessa mielentilassa blogin. Harmistuneen mielentilan syy selviää kirjoituksesta, ei siitä sen enempää. Paitsi, ettei yhtään harmillista "jakoa" ole toimintalokissa tänään ollut. Siis se siitä.
  Syy, miksi taas kirjoitan, on, että aamun harmistuneessa mielentilassa jäi asioita kirjoittamatta. Toinen syy pillee siinä, että Hilppa taas uppoutui Voice of Finlandin maailmaan, eikä John Verdonin "Painajaisuni" tuntunut ottavan tulta alleen, niin hyvä kirjailija, kuin Verdon onkin, ja niin hyvä kirja, kuin "Painajaisuni" onkin. Joten  duumasta toimeen, sanoi Tšukotkan entinen senaattori, kun lähti takaisin hylkeen pyyntiin ja turkistarhaajaksi.

  Eilen käytiin El Torossa syömässä kuulut pippuripihvit. Eivät olleet onnistuneet pilaamaan tavaramerkkiään, Torolaiset. Yhtä maukas oli, kuin ennen muinoin. Asiaan vihkiytymättömille, eli ripauksesta sivistystä paitsi jääneille valistettakoon, että El Toron pippuripihvi on yksinkertaisuudessaan valurautapanulla runsaassa kermaisessa pippurikastikeessa tarjoiltava härän sisäfileepihvi ja kaksi kookasta uuniperunaa. Pihvin koon (150 tai 200 grammaa) ja kypsyysasteen voi asiaks valita mielihalunsa mukaan.

Hyvää oli, mutta ei jokapäiväistä, ei edes jokakuukautista ruokaa minulle. Riittää, kun muutaman vuoden välein käy tarkastamassa laadun. Päälle hörpittiin espressot. Rauhallista oli ravintolassa viiden ja kuuden välillä ruokailla; taisi vain parissa muussa pöydässä olla väkeä. Istumapaikkansakin sai itse valita mieleisekseen.

  Sitten Kino Iirikseen katsomaan "Moonlight". Karu kasvutarina miamilaisen pojan itsensä etsimisestä, perheestä ja rakkaudesta. Hyvä leffa. Karussa maailmassa elämä johdattaa karulle uralle, mutta inhimillisyys on kuitenkin läsnä käsinkosketeltavasti.

  Elokuvista kotiin syynäämään fb:n toimintalokia (kaksi luvatonta jakoa, roskapostiksi ja boikottiin). Sen jälkeen espressokeitin porisemaan, Emmerdalet tallenteelta, kirjan kanssa sänkyyn, unta kuulaan.

  Aamun voittekin lukea aamuisesta kertomuksesta.

  Pallomme kuulumisista sen verran, että Pohjois-Korea ammuskelee fallistisia ohjuksia, ja maan leppoisan johtajan Kim Jong-unin velipuoli Kim Jong-nam murhataan Malesiassa lentokentällä. Näillä tapahtumilla lienee se yhtymäkohta, että molempiin tekoihin on käsky annettu Kim Jong-unin suulla. Tai eihän sitä varmaksi tiedä, ainakaan jälkimmäistä.

  Tuoreempia uutisia ovat: Puolustusselonteon mukaan Suomen pitäisi nostaa sodan ajan joukkojen määrää 280 000 mieheen ja naiseen.
  Ja: Aki Kaurismäki kertoo aikovansa lopettaa uransa.

  Ensimmäiseen sanon, että sota-asiat ovat minulle niin epämiellyttäviä, ja olen niistä niin tietämätön, etten sano mitään.
  Toiseen sanon, että Kaurismäellä on oikeus tehdä niin, jos siltä tuntuu, sitä haluaa, mutta suomalainen elokuva, elokuva ylipäätään, menettää mestarin, jolla varmasti olisi vielä ollut paljon sanottavaa.

  Nyt taitaa olla aika lopettaa. Täytyy vielä pähkäillä, mitä kaikkea on syytä aamulla ottaan mukaan Avokkaaseen. Eikä ole syytä juurikaan seuloa vietäviä; autolla pääsee rantaan.

PAKOON PÖPÖJÄ

  Huomenna lähdetään Anttolaan! Liki neljän kuukauden tauko tuli. Jo on aikakin! Päästä "pöpöjö" pakoon. Vaikka eivät ne perkeleet tietystikkään tänne maalikyliin jää, seuraavat mukana, kelvottomat.

  Kuten olette huomanneet, joku saatanan taho vi***lee minulle ja Railille. Lähettelee tykkäyksiä, joista ei olla tykätty. Kaikki juontaa (ilmeisesti) vuoden alussa esiintyneeseen "pöpöön". Se sai (ilmeisesti) alkunsa, kun vahingossa, epähuomiossa, unenpöpperössä, hölmöyksissäni, kokeneelle surffailijalle anteeksiantamattomasti menin klikkaamaan erään kaverini jakaman linkin auki. Fb-tuen avulla sen ongelman sain selätettyä.
  Nyt ei käsittääkseni "pöpöä" ole. Minä estän asiattomat sivustot, aina kun niitä huomaan. Ja merkkaan ne roskapostiksi. Raili tekee niin myös. En näe etusivullani lainkaan itse noita "tykkäyksiä", mutta toimintalokin kautta pääsen niihin käsiksi.
  Kuten eilen seinälläni kerroin ja jaoin tuen lähettämän viestin, kannattaa ilmoittaa tukeen, jos noita "tykkäyksiä" vielä teille ilmaantuu. Ja muistakaa olla mitään vähänkin epäilyttävää klikkailetatta millään foorumilla. Poistakaa ne sumeilematta. Niin minä ainakin tulen täst'edes tekemään.

  Niin paljon tuo asiaton fb-juttu mieltäni kaivelee, että en tänä aamuna toennut edes lenkille. Ei, ei, menin heti koneelle katsomaan, mistä mukavasta olin taas yön aikana mennyt "tykkäämään". No, ei ollut ilmaantunut ainoaakaan. Jospa nuo basillitkin tarvitsevat yöunta.
  Sitäkö tässä nyt haetaan, että halutaan minun lihovan lösöksi, muodottomaksi möhkäleeksi, rapakuntoiseksi sisäolennoksi? Onko jollain taholla tuollainen päämäärä, kun  kun mieltäni noin järkytetään, pahoitetaan?
  Oikeasti mietin eilen, että lopettaisinko koko fp-tilini, siivoaisinko profiilini roskikseen. Jätin kuitenkin vielä tekemättä. Katsotaan, miten asiat etenevät. Mutta jos ei tolkkua tule, ei maailmani häränpyllyä heitä, ei taivas niskaani putoa, vaikka pois tuosta oravanpyörästä hyppäisin. Kahellaan, sano.

  Mutta huomenna lähdetään Avokkaaseen. Elina lähtee mukana Taina ja Hanelin huusholliin siksi ajaksi, kun me Etelä-Luonterilla ollaan.
  Sen verran olen kuutioinut tulevia tekemisiä, että ainakin muutaman linnupöntön aioin duunailla ja rekisteröidä. Pitäähän talkoisiin osallistua. Silloin, kun ollaan hyvällä ja asialla, ja vaikka talkookaljat joutuu itse ostamaan.
  Näillä näkymin myös soraan päästään roudaamaan saunarantaan. Jäät ovat sen verran paksuja. Vaikka ei siinä minulla paljon hommaa ole; levitän suodatinkankaan laiturin molemmin puolin rantaviivasta järvelle päin. Sitten Haneli kippaa kuorman soraa molemmille mestoille ja tasaa läjät takalevyllä. Luultavasti Heikki "Heguli" on mukana, koska hän lastaa Potinlahteen tilatun soran traktorin lavalle. Minun tehtäväni tärkein osa on käydä hakemassa talkookaljat. Tai ei ne varsinaiset talkoot ole. Vaikkakin meillä on Hanelin kanssa ystävyys-, avunanto-, ja yhteistyösopimus, eli bilateraalinen jeesauspykälä voimassa; toista autetaan, kun siihen on tarve. Pitkällä juoksulla saattavat mennä melko tasan, jeesaukset. Ei sillä tosin isompaa väliä ole, vaikka eivät menisikään. Hegulille maksettava korvaus tullee olemaan minimaalinen, jollei sitäkin pienempi. Nojaan lausunnossani aiempiin kokemuksiin.
  Kymmenkunta vuotta sitten ensimmäisen sorat rannalle ajettiin, ihan kasettikuorma sitä oli. Silloin oli aika reilusti lunta, ja rantaviivalle tuli levitettyä liian vähän soraa. Vuosien saatossa ovat aallot, niin luonnon, kuin ohi ajavien veneidenkin, vieneet liian ohuen sorakerroksen pois, ja suodatinkangas on neliökaupalla näkyvissä. Muuten homma onnistui ihan hyvin. Eivät kasva kaislat ja muut vesikasvit uima-alueella, ja on lasten, kuin aikuistenkin, mukavampi kahlailla soralla, kuin mutapohjalla.
 
  Kävin välillä fb:n toimintalokissa. Vielä olivat olleet yöunilla, tihulaiset. Ei näkynyt yhtään jakoa. Jospa alkaisivat toimenpiteet purra.
 

Lopuksi tunnelmiani vastaava kuva, mikä ei kuitenkaan ole ydinpommin aiheuttama, vaan ihan tavallinen aamupilvi pääsiäisenä 2014.

 

RIISTANALAISTA RUOKAA

  Eilen syötiin herkkuateria: Hanelilta saatua peuran ulkofilettä. Riistahan on kaikkein ekologisinta lihaa. Eettiseltä kannalta saa itse kukin arvioida sen kestävyyden. Oma ajatukseni on, että ei metsästämisessä mitään väärää ole, kunhan se tehdään lakien, asetusten  ja hyvien tapojen mukaan, myös isolla roiskauksella maalaisjärkeä maustettuna. Mielipiteet metsästyksestä ovat kuitenkin riistanalaisia, aiheuttavat ristiriistaisia tunteita. Niin, tai näin, helevetin hyvvää oli peuranpihvi. Uunijuuresloehen ja puolukkasurvoksen kera, iliman muuta.

  Tänä aamuna en ihan aamulenkille pääse. 8:15 on labra-aika verikokeisiin. Siksi nyt kirjoittelen, vatsa puuroa pyytäen, pää kahvia kiljuen. Vaan ilman on oltava. Lasillisen vettä sai aamutuimaan tempaista. Tiedän, että tuossa ennen yhdeksää on korvike maullaan!

  Tuumattiin rouvan kanssa, että keskiviikkona mennään El Toroon tempasemaan herkulliset pippuripihvit. Hilppa kun sai lähtiäisiksi kokoliaan lahjakortin kyseiseen paikka. Siitä on joku vuosi, kun viimeeksi olen Torossa ruokailemassa käynyt. Toivottavasti taso on ennallaan.
  Perään mennään Kino-Iirikseen katsomaan leffa "Moonlight". Kovin on palkittu ja kehuttu. Eli varmaan katsomisen väärtti.

  Pakkaset meni sitten menojaan. Viikko oli oikein talvista. Siinä mielessä hyvä, että jäät vahvoivat. Anttolassa lienee ainakin 40 senttiä paksuus. On toiveita, että pienellä traktorilla saadaan pari kuormaa soraa saunarantaan kuskattua. Pitää Hanelin kanssa pitää palaveria. Ja Heikin kanssa myös.
  Perjantaina aamutuimaan sinne lähdetään, Anttolaan. Sellaista nollan kahta puolen olevaa ilmaa näkyy kymmenen päivän ennuste povailevan. Sopii meille.

  Ei tarvita tänä talvena lumikenkiä saareen menoon. Jäällä ei paljoa lunta ole, ei toki maallakaan. Tulee luultavasti ensimmäinen talvi vuoden 1995 jälkeen, kun en lumikenkiä jalkaani laita. Aina olen ainakin muutaman kerran päässyt kokeilemaan. Viime talvena oli pari viikkoa helmikuussa Hollolassa sen verran lunta, että Messilän golfkentän reunamilla saattoi tallustaa. Voihan olla, että vielä tänä talvenakin lunta pukkaa, mutta epätodennäköistä on. Ainakaan lähitulevaiuuden ennuste ei sellaista lupaile. En kuitenkaan aio tuon harrastuksen vuoksi pohjoisempaan Suomeen ajella olosuhteita hakemaan. Ollaan talvi ilman, niin vuoden kuluttua maistuu homma entistä makeammalta.

  Viikon verran on tarkoitus Avokkaassa viettää. Torstaina ip. takaisin. Jos vaikka tuollaisia auringonlaskuja näkisi.

Tuskin kuitenkaan alla olevan kaltainen lumivalli on vastassa.

  Perjantaina, 24.2.  minulla on sitten suma Salpakankaan Terveysasemalla: lääkäriaika klo. 10:00, ja suuhygienisti (hammaskiven poisto) klo. 10:45. Kasotaan, saadaanko äijä ja sen suu kuntoon. Vaikka ei kunnossa isompaa vikaa ole, ei suussakaan. Toivotaan, ettei lääkäritohtori sellaista löydä. Tai jos löytää, niin löytää myös konstit sen korjaamiseen.

  Uutiset uutisoivat, kahvinhimo on lähes kestämätön, minä kirjoitan. Onneksi Hilpalla on solidaarisuutta; ei ole kömpinyt yläkertaan itselleen aamupalaa rakentelemaan. Porisevan kahvin tuoksu saattaisi työntää minut hulluuden partaalle.
  Kumma vaikutus on tiedolla ihmiseen. Nyt, kun tiedän, että en saa kahvia juoda, on tuska käsin kosketeltava. Kun taas normaaliaamuina lähden purkillinen Benecolia ja lasillinen mehua vatsassa aamulenkille, ei kahvi tule edes mieleen. Tottumiskysymys.
  Mitä opimme tästä? Ehkä sen, että ihminen on niin rakennettu eläin, että kiellot saavat sen asettumaan automaattisesti niitä vastaan. Kuten mm. kieltolaki osoitti.
  No, tämän väliaikaisen parin tunnin kahvilakon kestän, pakon edessä, hyvässä tarkoituksessa. Mutta jos aamukahvi, päivän tärkein virvoke, kokonaan minulta kiellettäisiin, täytyisi varmaan köyttä alkaa rasvailemaan. Tai mene tiedä; ihminen on myös oppivainen eläin.

  Kohta on aika. Aika kohti Terveysasemaa lähteä. Ja reilun tunnin kuluttua soivat sielun kellot!

TV-VIIKONLOPPU

  Mistä tietää, että tv-kanavien tarjonta on ylisummaan ihan sanonko mistä? No siitä, että "Tanssii tähtien kanssa" ja "Voice of Finland" alkavat tuntua minusta ihan kelvollisilta projekteilta (vaikka en, totta vie, niitä katso). Ei "Vain elämää" kuitenkaan.  Ala tuntua kelpo ohjelmalta.

  Mitä sanotte valikoimasta "Suurenmoiset morsiamet", "Suomen ihanimmat häät", "Kardashianit", "Lätkävaimot", "Alaskan superkoneet", "Autotallien metsästäjät", "Vajasta lukaaliksi", "Vuosia nuoremmaksi", "Rakas, sinusta on tullut pullukka", "Opas upeaan eroon", "Julkkisselviytyjät", "24 tuntia putkassa", "Karmeat kämpät", "Ruotsin miljonääriäidit", "Jutan ja Vertin supersinkkudieetti", "Dallasin täydelliset naiset" ja "Huonot treffit, hyvä aviomies". Nuo olivat yhden päivän otos maksuttomilta kaapeli-kanavilta. Välttyäkseni totaaliselta masennukselta, en selannut seuraavan päivän ohjelmatietoja. Löytyi sieltä ihan kunnon ohjelmaakin: Kutoselta tulee maanantaina "Pontikankeittäjät". Muuten katsoisin, mutta kun on jo menossa 5. kausi/osa 14, en taida saada juonesta kiinni. En ole, suoriks' sannoin', tiennytkään, että pontikankeitto on noin monisäikeistä hommaa. Kun olin joskus nuoruudessani yhdessä pienimuotoisessa tuotannossa sivutekijänä, ei siitä kovin moniosaista sarjaa olisi saanut väsättyä. Edes Päätalon Kalle-vainaan käsikirjoittamana.

  Tänä iltana olen toosasta katsonut Novostin, viittomakieliset uutiset ja viiden uutiset, sekä Emmerdalen molemmat jaksot. Hilppa aikoo tuijottaa kohta alkavaa "Voice of Finladia", minulta saa voice olla off. Yhdeksältä Teemalta tulevaa Woody Allenin elokuvaa "Blue Jasmine" on tarkoitus katsoa. "George Gentlyn" viimeinen jakso menee tallennukseen. Ollaan niitä katseltu, vaikka uusintoja ovatkin. Sekin osaltaan kertoo tarjonnan ja mieltymyksieni erosta, että mieluumin katson tiettyja ohjelmia uudestaan, kuin valtaosaa ensikerran.

  Huomenna menee tallenteeseen "Grantschester", "Bonusperhe", elokuva "Nainen ilman omaatuntoa", ja Vera Stanhope". Kun ovat osaksi päällekkäin, niin jotain katsotaan suorana, muut myöhemmin.
  Tuosta "Bonusperheestä" ei vielä oiken tiedä uuta ei aata. 1. jakso oli hieman sekava, pitää ainakin kakkonen katsoa, josko kirkastuisi?
  Stanhopet on kanssa uusintoja, verskit seuraavat perään. Ihan mielisarjojani, Ann Cleevesin kirjat myös. Varsinkin hänen Shetlanti-kirjansa. Niistä on tehty mainio sarja "Shetlandsaarten murhat", esitetty kai parikin kertaa ylen kanavilla.  Edellisen lauseen ensimmäistä sanaa ei muuten ole käytetty tässä yhteydessä verbin "niistää" imperatiivina. Jos olisi, niin sen jälkeen olisi ollut pilkku.

  Sunnuntaina uutisten lisäksi "Arto Nyberg", "Jäljet päättyvät Berliiniin" (vaikka se aina ei kovin vakuuta), "Gåsmamman, Naarasleijona" (eikö tuosta tullut jenkkiversio taannoin, vai onko tämä jenkkikopio?), "Elvis Costello: Mystery Dance", "Presidentti" (pakko katsoa, 1. jakso ei vielä antanut oikein mitää kuvaa), ja "Southcliffen tragedia". Päällekkäisyyksien vuoksi taas tallenteisiin menevät myöhemmät, viime hetken tuntuma ratkaisee, mitä suorana toljotetaan.

  Lopuksi, mikä minä olen ohjelmia retostelemaan. Varmasti itse kullekin sarjalle, elokuvalle, tosi-tv-jutulle, vaikka mille, löytyy oma kanattajakuntansa. Monikin "Jutan ja Vertin supersinkkudieetin" nimeen vannova, jos tämän sattuu lukemaan, saattaa naureskella persettään repien minun/meidän valinnoilleni/valinnoillemme. Eli jokainen tulkoon autuaaksi oman ohjelmansa kanssa.

Vaikka tellua aika paljon tuijotan, ei minua voi kuitenkaan sanoa tv-kukkakärpäsen purreen... 

....enkä mene Mehiläiseen, vaan kunnalliseen (ensi maanantaina  labra ja pe. 24. 2. lääkäri). 

KUN OLIN.....

  Kun olin viiden ikäinen, ajattelin, että koko maailma on Piskolan tupa.

  

  Kun oli kymmenen ikäinen, ajattelin, että koko maailman paras paikka on Anttolan kirkonkylä.

  Kun oli viidentoista ikäinen, ajattelin, että maailman vastakkaiset päät, navat, ovat Mikkeli ja Liverpool.

  Kun olin kahdenkymmenen ikäinen, ajattelin, että maailman vittumaisin paikka on intti.

  Kun olin kahdenkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että koko maailma on vittumainen, lukuunottamatta muutamia minulle tärkeitä asioita ja ihmisiä. 

  Kun olin kolmenkymmenen ikäinen, ajattelin, että Hollola on ihan hyvä paikka, rakennusmestarin ammatti ihan hyvä ammatti.

  Kun olin kolmekymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että rakennusmestarin ammatti melko kurja ammatti.

  Kun olin neljänkymmenen ikäinen, ajattelin, että rakennusmestarin ammatti on vittumainen ammatti, Utsjoki on ihan hyvä paikka.

  Kun olin neljänkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että mikähän minusta tulee isona?

  Kun olin viidenkymmenen ikäinen, ajattelin, että ei minusta isoa koskaan tulekkaan.

  Kun olin viidenkymmenenviiden ikäinen, ajattelin, että vieläkö voisi uusia polkuja etsiä?

  Kun olin kuudenkymmenen ikäinen ajattelin, että ei ole omalla toiminimellä ilman kunnollista verkostoa ja rahallista satsausta hankituilla rahoilla helppoa kuhafilettä ostella.

  Kun olen kuudenkymmenenviiden ikäinen, ajattelen, että vaikka maailma onkin vittumainen paikka, sen korvaaminen on liian vaikeaa, joten elellään hiljakseen niillä eläkekkeillä, mitkä on tullut ansaittua, sillä sen olemme ansainneet.

  Jos tulen seitsemänkymmenen ikäiseksi, kerron teille, mitä silloin ajattelen.

  Jos saavutan seitsemänkymmenenviiden vuoden iän, kerron teille, mitä silloin ajattelen.

  Jos pääsen kahdeksankymmenen vuoden merkkipaalulle, kerron.......etc.

  Siinä siis Peppen elämä pähkinänkuoressa. Mistä lienee tullut tuo "pähkinänkuoressa"-sanonta? "Lyhyesti" on lyhyempi tapa kertoa sama asia, noin pähkinänkuoressa ilmaistuna. Mutta se ei ratkaise pähkinää pähkinänkuoresta. Pakko pähkäillä joskus ajan kanssa. Ehkäpä hankkia saksanpähkinöitä ja kaivaa pähkinäsakset laatikosta, tutkia, mitä kaikkea niistä kuorista löytyy.

  Muuten, vieläkö  maapähkinöitä myydään kuorineen? Kun olin kymmenen ikäinen, maapähkinät nimenomaan myytiin pähkinänkuoressa. Kaksi pähkinää samassa paketissa. Eikä niiden rikkomiseen tarvittu kummempia työkaluja, murtuivat ihan käsipelissä. 

  Riitäköön tämä lyhyt analyysi pähkinänkuoressaan pähkinänkuoresta. Saatan joskus tulevaisuudessa pohdiskella jauhojen ja vellien sekaantumista syihin ja seurauksiin. Tai tunkkien omistussuhteista. Tai nahkurin orsien kestävyydestä. Tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista Siperian opetuskykyyn. Tai intonaation merkityksesrtä poliittisessa jargonissa.

  Ai niin, käytiin katsomassa "Toivon tuolla puolen" päivänäytöksessä. Taattua Kaurismäkeä. Hieman enemmän huumoria, kuin olisin odottanut. Ei ollut osannut harvalukuinene yleisökään odottaa koska ei uskaltanut nauraa. Tai ei ehkä huomannut. Salahuumoria.

  Nyt näyttää siltä, että pe. 18. kuluvaa kuuta Anttolaan sörnäytetään, seuraavana torstaina takaisin. Elina luultavasti lähtee siksi aikaa Tainan ja Hanelin huusholliin. Eli hyviä ilmoja toiveissa. Nyt koko vartalon nojalle.

AIKA KULUU, IIRIS KASVAA, tai sitten toisin päin

  Maanantai, pakkasta, aamun hienoisen lumisateen jälkeen aurinkoista. Upea talvikeli! Talvea on lupeissa jatkossakin. Pakkanen saattaa ensiyönä kiristyä ihan yli kahdenkympin. Mutta selkeää, aurinkoa, muutamaksi päiväksi ainakin. Pitää ulkoilla.
   
  Anna ja Iiris tulivat, olivat ja menivät. Ihmeellistä, upeaa ja ainutlaatuista on seurata tytön kehittymistä. Kuukaudessa  on sanavarasto karttunut rutkasti. Eikä hän enää ole "Ii'ish", vaan hän on "mä". Uteliaisuus ja oppimisen halu ovat myös merkittäviä. Jos hän ei jotain sanaa tai asiayhteyttä ymmärrä, tulee heti: "Mitä?"
  Kaikki liikkeet, koordinaatiokyky, on samaten lyhyessä ajassa kehittynyt. Eivät vanhemmat varmasti muutoksia samalla tavalla noteeraa, mutta kun harvemmin näkee, on kehitys ollut silmiinpistävää. Siitä ei tietysti pidä olla huolissaan. Jos muutosta ei tapahdu, on syytä huolestua.

  Eilen oli Arto Nyberg'in ohjelmassa yhtenä haastateltavana joku aika sitten lopettaneen, ainakin mittavalla tauolla olevan, 22-pistepirkon kitaristi ja nokkamies P-K Keränen. Siitä inspiroituneena tallensin musiikkikirjastostani löytyvät yhtyeen äänitteet musiikkipuhelimeeni. Aamulla pari albumia jo kuuntelin; hyvä bändi se on/oli!
  Taas kristallisoitui, kuinka aika kuluu. 22-pistepirkon voitosta Rockin SM-kilpailuissa on kulunut pian 35 vuotta! Siis yli puolet elinajastani on leppäkerttubändi soitellut. Kuitenkin, ennen kuin asia eilen konkretisoitui, olisi voinut panna pääni pantiksi, että elämäni ennen 22-pistepirkon voittoa on ollut oleellisesti pidempi, kuin sen jälkeen. Joten mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin vuodet vierivät. M.O.T.

  Alkaneen viikon kalenteri näyttää seuraavalta:
  -maanantai ei mittää
  -ti 7.2. klo. 7:00 muistutus: 14:00 Elinalla käynti hampaiden tiimoilta
  -ke. 8.2. klo. 7:00 muistutus: 14:30 "Toivon tuolla puolen"
  -to. 9.2. klo 7:00 muistutus: Tilaa lääkäriaika 12-13
  -perjantai ei mittää
  -lauantai ei mittää
  -su. 12.2 kol 7:00 muistutus: Labra hu. klo. 8:15, älä syö!
  Kuten huomaatte, vapaapäiviäkin on. Ja senkin huomaatte, ettei kannata kahta tehtävää yhdelle päivälle haalia, jollei ole ihan uhkapakko.

  Avokkaaseen lähtö odottaa vielä yhtä tarkennusta. Luultavasti se ajoittuu ensi viikon puolivälin paikkeille. Se lähtö, ei tarkennus. Jospa kelit jatkuisivat nyt luvatun kaltaisina! Toisaalta keleistä viis, sinne mennään, heti kun asiat selkenevät.

  Ameriikassa kiistellään maahanmuuttokiellosta. Nyt se ei ole voimassa. Ken pannassa olleista sinne yhä haluaa, liikettä niveliin. Käänteet seuraavat toisiaan ilman ennustettavuuden häivää.

  Sipilä on kutsunut ministerit strtegiakokoukseen täksi päiväksi. Soini ja Lindström ovat peruneet ulkomaanmatkansa kokouksen vuoksi.
  Uutisessa on hyvää se, että joutavat ministerit ulkomaanreissujaan vähentelemään, huonoa se, että mitähän sieltä työtätekevälle, raskautetulle, ja eläköityneelle kansanosalle on odotettavissa.

  Sarjahukuttajalla pitkä rikoshistoria. Ristiinassa teatteri ja karaoke sanaharkassa. Makeisvero poistunut, kaikki karkit eivä halventuneet. Aurinko pilkistelee pitkästä aikaa.
  Sellaista tänään iltapäivälehtien?!?! mukaan.
 

Välillä vetää Iiristä vakavaksi. Mutta eivät onneksi vielä samat asiat, kuin meitä aikuisempia.

KORREKTIA KIELTÄ

  Tänään tulevat Anna ja Iiris viikonlopuksi meille. Hieno homma! Sen verran ikävä on Iiristä ollut, että olisi pitänyt itse lähteä Helsinkiin katsomaan, jollei Annalla olisi ollut tänne asiaa. Mutta he tulevat tänne. Sen vuoksi suoritamme pian yhteissiivouksen. Aika oudolta tuntuu varmaan kimpassa puunailla, kun jo kauan olen homman yksin tehnyt. Vaan sujunee se niinkin, nopeammin luulen, perusteellisemminkin, otaksun.
  Elinan haen launtaina meille syömään. Näkee naispuoliset Tiilikaiset hänkin, vaihtelua vanhuksen samoilla raiteilla kulkevaan elämään myös.

  Soitin eilen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään (Peruspalvelukeskus Oiva ja Lahden kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala ovat yhdistyneet Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymäksi), ja sain lähetteen labraan. Varasin sieltä ajan maanantaiksi 13.2. klo. 8:15. Aiemmaksikin ajan olisi saanut, mutta tuo oli ensimmäinen vapaa aamuaika. On nimittäin kurjaa olla syömättä, juomatta, eli ilman puuroa, kahvia, leivänkänttyä.
  Kolesterolit, veren sokerit, kilpirauhastutkimus, sellaisia otetaan. Reilu vuosi on edellisistä tutkimuksista. Sovin terveydenhoitjan kanssa, että viikon päästä voin varata lääkäriajan. Samalla käynnillä saan reseptin uusittua.
  Ei tässä kummempia vaivoja ole ilmaantunut, mutta hyvä silloin tällöin käydä syynissä, kun kolesteroli on tupannut olemaan vähän korkealla. Lienee geeneissä, kun aika terveinä olen pyrkinyt ruokailutapani pitämään.
  Tuon laboratoriokäynnin ja erään toisenkin syyn takia Anttolaan lähtö jäänee viikolle 7. Sopivasti siellä muutama päivä, sitten kisojen ajaksi kotiin. Kotiin kisojen ajaksi siksi, että toiveenani on saada lääkärikäynti sovituksi kisaviikolle. Sillä kisaviikko on passeli ajanjakso tuollaiseen, kun kuitenkin joutuu kotona olemaan. Tulikohan tämä kaikille selväksi?

  Eilinen oli myös erään päätöksen päivä: operaattoreiden hiostamiseen kyllästyneenä päätin lopettaa kiinteän laajakaistayhteyden. Se on ollut, on jonkin aikaa vieläkin, ElisaViihteen kanssa röntässä. Määräaikaisuus loppuu pian, sitten loppuu laajakaista. Viihteen digiboksin jätän kuitenkin. Se, kuten pc:kin, pelittävät eilen hankkimani 4G-reitittimen kautta. Reitittimessä on 4 ethernet-liitäntää ja wifi tietysti. Liittymä reitittimelle oli jo olemassa, se nopea 4G, mikä on ollut Avokkaassa nettiä jakavassa reitittimessä (snadi laatikko ilman ethernet-liitäntämahdollisuutta). Vastaisuudessa tulen kuljettamaan uutta reititintä kodin ja Avokkaan välillä.
  Luettelemillani toimenpiteillä Elisan laskuni pienene 20 €/kk. Tietysti tuo reititin jotakin maksoi, mutta hankkii ajan myötä hintansa.
  Oli muuten iisi homma siirtyä pois kiinteästä yhteydestä. Tälläsin sim-kortin laitteeseen, laitoin töpselin rasiaan, kiinnitin tietokoneen ja Elisan boksin ethernetkaapelit, ja kas, kaikki pelasi. Sen lisäksi nopeus, mikä oli 20:n megan kiinteällä yhteydellä ollut n. 12 megaa, on nyt 30-40 megaa.
  Tietysti piti vielä antaa uuden reitittimen salasana wifi-yhteyttä varten tabletille, puhelimelle ja äly-tv:lle. Sen jälkeen oli, kuin mitään ei olis muuttunut. Paitsi, että kaikki yhteydet ovat siis nopeampia. Mitä opimme tästä? No, ainakin, että eläköön liikkuvuus, hiljaa hiipupukoon paikalleen jämähtäneisyys.
  Taas taisi tulla sellainen selitys, että ei mitään rajaa. Helppo valottaa asioita, jotka jotka on itselleen selvittänyt, mutta ei minussa pedagokin vikaa ole niin paljon, että tuon ymmärrettävästi osaisin tehdä. Mutta ymmärrystä, pitkämielisyyttä, anteeksiantoa, anelen.
 
  Tänään en viitsi silmäystä maailman tapahtumiin luoda. Tulee paha mieli vaan sellaisesta.

  Lopuksi ihan muihin juttuihin. Suomeksi voi asian ilmaista samoilla sanoilla niin, että merkitys muuttuu oleellisesti. Jopa niin, että sanat ovat aivat samassa järjestyksessä. Miettikääpä vaikka, kumpi on etnisesti erilaisen taustan omaavaan henkilöön suutahtavalta korrektimpaa kieltä?:
  "Pysy kaukana musta!"
  Vai
  "Pysy kaukana, musta!"

  Nyt siivouksen kimppuun. Vielä kuva. Näitä vanhoja pitää laittaa, kun ei uusia ole tullut otettua. Tämä on talvelta jokusia vuosia sitten, siltä ajalta, kun talvi oli talvi.