PETTYNYT

  Tänään käytiin päiväseltään Hollolassa ja Lahdessa. Oli pari sovittua asiaa, joten Hollolassa piti olla ennen yhtätoista. Anna ja Liisa lähtivät mukaan päivämatkalle, sillä sääennusteita työkseen tekevät tahot kertoivat, että kohteessa Mikkeli, Avokkaansaari ukkostaa ja sataa 10 - 13. Päätettiin, että parempi lähteä autoilemaan kuin sadetta saaressa pitää, ukkosen kumua kuunnella, salamoita laskea. Palaan tähän myöhemmin. 

  Hollolassa käytiin, mutta meillä kotona oltiin vain puoli tuntia. Asiat toimitettiin asioiden toimittamiseen tarkoitetuilla paikoilla, syötiin Bus Burgerissa. Sitten vein Hilpan, Annan ja Liisan Lahteen. Itse ajoin yhdeksi Vianorille. Olin pari viikkoa sitten ostanut kesäalesta uudet renkaat, vaikka ajattelin aluksi, kun sain Vianorin raportin renkaitteni kunnosta (renkaat ovat kausisäilytyksessä Vianorilla, ja he tarkastavat kunnon aina kausien välillä), että ajelen niillä talvikumien alle laittoon saakka. Nyt sattui kuitenkin niin nasakka alennus, että tein kaupat.  

  Tunnin kesti rengashomma. Kun se oli valmis, ajelin keskustaan, tapasin muun porukan. Parissa kaupassa vielä käytiin, sitten Mikkeliin. Siellä Lidlissä ja sen lähellä olevassa S-Marketissa poikettiin ruokaa, vähän muutakin, haalimassa. 

  Liisa jaksoi reippaana olla koko matkan ajan. Ei äitellyt, ei inissyt. Hieno suoritus kolmivuotiaalta. Päälle seitenkymppistä alkoi matkanteko loppuajasta jo painamaan. 

  Aamulla kahdeksalta lähdettiin, kuudelta oltiin taas saaressa. Saaressa odotti pettymys. Pohjustan hieman. Kun ajeltiin Lahdesta kohti Mikkeliä, sateli vähän väliä. Entisen Mäntymotellin kohdilla vettä tuli oikein tulemalla. Mietiskelin, että toivottavasti Avokkaassa on myös vettä tullut. 

  Mikkelissä ei enää satanut, mutta kun kohti Potinlahtea usmuutettiin, oli Maljalantie lammikoilla, Piekälänsaarentie myös. Olin iloinen: kyllä varmasti on vettä pieksänyt meillekin! 

  Vielä mitä! Ei pisaran pisaraa ollut sademittariin herunut! Olin pettynyt mies. Eiku tavarat pois veneestä, puutarhaa kastelemaan. 

  Kun olin suurimmasta järkytyksestä tointunut, mietin herneelle ja härkäpavulle vettä lorottaessani, että kehen oikeastaan olen pettynyt? Kaiken maailman Forecoilleko, koska herättävät pienessä ihmisessä toiveita? Vai säiden haltijalle, joka ei anna sateen langeta Saarelan tilan alueelle? Molempiin olen pettynyt, mutta säiden haltijaan erityisesti, sillä hänen hyppysissään on sateen levittäytyminen maahan, eikä lopputulos ole läheskään aina oikeudenmukainen. 

  Mieltä tuli kevennettyä. Hieman helpotti. Päivämatka maalikyliin tuli tehtyä, ja ainakin Liisa on tyytyväinen saamaansa pomppupalloon. 

SATOA ALKAA TULLA

  Ennen jussia sateli täällä 14 mm, eilen muutama milli lisää. Luonto virkistyi, samoin puutarha. Satoa alkaa ilmaantua. 

  Pottu, sipuli, herne ja härkäpapu puskevat vartta.

  Pinaatti on kasvanut valtavasti, Hilppa sitä paraikaa pakastaa. Kesäkurpitsoissa on nuppuja, salaattia on syötäväksi.

  Amppeli- sekä kirsikkatomaatti puskevat nuppuja, samoin alkaa pensastomaatti kasvulavalla tehdä. Uskokaa miestä, vaikka kuvaa en ottanutkaan. 

  Pihalla ja penkeissä kukkii erinäinen määrä kasveja. 

  Myös luonnonvaraiset kasvit rehottavat, mm. niitty- ja metsänätkelmä.

   Eilen oltiin Tainan synttäreillä. Sateessa jouduttiin vesimatka tekemään. Automatka myös, mutta se pärjättiin ilman sadeasuja. Kyllä oli taas hyvät tarjoilut. Tuli syötyä itsensä ähkyksi, ja vielä kakkua päälle. Kun lauantaina oltiin Otavassa, notkui pöytä siellä myös. Niin, ja kahta erilaista täytekakkua kahvin kanssa. Täytyy topistautua: tänään on listalla haukifileetä, pottuja ja pinaattikastiketta.

 Nyt ollaan kahdestaan. Joni lähti eilen viikoksi duuniin ennen lomaa. Anna ja tytöt menivät aamulla Mikkeliin, Iiris jatkoi sieltä viikon leirille Joensuuhun, Anna ja Liisa ovat huomiseen Emman luona. Sehän tietää sitä, että me päästään Emmerdalessa ajan tasalle.  

  Se on nyt sydänkesä. Muutaman päivän ajan siinä kahdessakympissä pysynyt lämpötila kohoaa jälleen hipomaan hellerajaa. Vesisateita ja ukkosta on ennusteissa myös lähes joka päivälle, joten ei varmaan ihan tukalaksi ilma mene. 

  Heinäkuun alkupuolella pitää katsastaa sienitilanne. Eiköhän parin viikon kuluttua ala kantarelleja jo nousta. 

Tässäpä oli kuvakirjaa juhannuksen jälkeiseen elämään. 

TOHINAA PIISAA

  Lämpöä ja tohinaa on piisannut. Hyvin ovat tytöt viihtyneet, lomaa viettäneet antaumuksella. Tänään käytiin vielä kylillä, Poijussa syömässä. Pilvinen oli ilma puolilta päivin. Hyvä, ettei pisaroimaan alkanut. No, eipä ollut liian kuuma kylän raitilla dallailla. 

  Nyt tavattiin jopa tuttuja, Pipa Sveitsistä, alunperin Mikkelistä, tietty, sekä Voke ja Urkki. Kesän mittaan tullaan Vokea ja Urkkia varmasti useaan otteeseen tapaamaan, ehkä Pipaakin, koska on mökillään elokuulle saakka. 

  Kyliltä selvittiin ilman jäätelön ostoa, mutta kesäkotona rakensi Iiris Liisalle ja itselleen Kahvila Muikun spesiaalin: vaniljajäätelöä, kermavaahtoa ja strösseleitä. Spesiaalin kokoomus muodostui helposti, sillä ainesosat olivat ainoa saatavilla olevat. Huomasitteko, että käytin sanaa "kokoomus" ihan luontevasti ja myönteisessä merkityksessä. 

  Huomenna alkaa juhannuksen sukkulointi. Ja sukulointi. Viemme tytöt Mikkeliin. Aija-mummi tulee heidät hakemaan junalla. No, ei Aija-mummilla tietysti omaa junaa ole. VR:n junalla tulee, VR:n junalla palaavat Lahteen. Tytöt viettävät sitten juhannusaaton Arkiomaalla Jonin sukulaisten seurassa. Anna ja Joni menevät sinne huomenna, kun töistänsä pääsevät.

  

Juhannuspäivänä on perinteeksi muodostunut nyyttikestinomainen tapaaminen Amyn luona Otavassa. Perhe Tiilikainen ajelee sinne Arkiomaalta. 

  Sunnuntaina sukulointi jatkuu; Tainan synttäreiden merkeissä mennään Piskolaan. Pienimuotoinen tilaisuus. Sieltä Joni, jolla on vielä viikko duunia, lähtee Espooseen, me muut Saarelaan. 

  Maanantaina Anna vie Iiriksen Mikkeliin. Iiris menee Joensuuhun luisteluleirille seurakaverinsa äidin kyydillä. Anna ja Liisa ovat sitten ensi viikon täällä. 

  Siinä sukkulointia ja sukulointia kylliksi. Kun Jonin loma alkaa, niin varmaan koko perhe Tiilikainen on täällä ainakin jonkin aikaa. Iiriksellä on kuitenkin noita leirejä useampiakin, joten jatkosta en ole ihan varma. 

  Joopa joo, tohinaa ja vaihtelua on täällä riittänyt. Ja lämmintä. Pintavesikin on kohta + 25:n tietämissä, joten passaa rannalla loiskutella. 

 Eilen oli tosiaan Kahvila Muikun virallinen avajaispäivä. Asiakkaita ei tungeksinut, vähäisen mainonnan vuoksi, luulen, mutta lähinaapurit sentään soutelivat paikalle. Itse kahvilayrittäjä ehti jo trampalle kuvan ottamisen aikaan. 

  Juhannus on lähellä. Ilmatkin sen tietävät; sateita on luvassa, viileämpää myös. Sama suunta jatkuu ensi viikolla. Meikäläisen mieleisiä noin kahdenkymmenen asteen lämpöjä povataan. Ja sadettakin jonkin verran. 

  Huomenna kokeillaan naapurin Hannun kanssa muikkuverkkoja. Alle 22 millimerin silmävälin verkot saa tästä päivästä alkaen laitaa pyyntiin uuden yhdistyneen Louhiveden kalastuskunnan alueella. Pari verkkoa laitetaan, kokeeksi. Me ollaan Hilpan kanssa kahdestaan, joten ei ole isoa tarvetta. 

  Sepä on aina lottoa, muikun pyynti. Saattaa pasahtaa liikaa, saattaa jäädä munat pataan. Meillä amatööreillä. Määräänsä enempää ei tarvitsisi tulla, eikä tietysti tyhjääkään, kun on kerran viitsinyt verkot veteen laittaa. Mutta ei kalat ymmärrä kalastajan tarvetta. Ylipäätään jos ymmärtäisivät jotakin, kiertäisivät pyydöt kauniisti kaartaen. Tähän mökkiläisfilosofiseen ajatelmaan on hyvä lopettaa, ettei karkaa potkulauta varpaista. 

KYLILLÄ VÄLILLÄ

  Anna ja Joni lähtivät eilen ansioon, tytöt jäivät. Mukavasti on yhteiselo alkanut; kilttejä ovat, tottelevatkin, melkein aina. Loppuyhteenvetoa ei tosin voi vielä päivän jälkeen voi tehdä, mutta tuskin miksikään muuttuu tilanne. 

  Trampalla, uimassa, piirtämässä, välillä Liisa lastenohjelmien parissa, Iiris tabletilla omissa jutuissaan. Ruokakin maittaa, samoin uni. Mikäs ollessa. 

  Tänään käytiin kylillä. Iiriksen Muikku Kahvilan avajaiset ovat huomenna, joten kahvilayrittäjä oli tehnyt maltillisen ostoslistan. Joitain puutteita oli myös varsinaisen talouden ruokavarastossa. 

 Laiturilta ei ole kuin muutama kymmenmetrinen uudistettuun leikkipuistoon, joten askeleet kääntyivät sinne kuin kompassineula pohjoiseen.

  Aikamme leikkipuistossa vietettyämme Iiriksen asiantuntijalausunto  oli, että vanha oli paljon parempi. En ota kantaa, mutta Iiriksen mukaan entisessä oli muutama laite, millä pääsi pyörimään vatsansa sekaisin. Uskotaan tyttöä. 

  Leikkipuistosta jatkui matka Poijuun. Lapsille kylmää juomaa ja jädet, meille kahvit. Varjon alla oli sentään melko inhimillistä istuksia.

  Poijusta Saleen. Kioskin ostokset, meidän myös, olivat äkisti tehty. Laiturin kautta veneeseen, nokka kohti Avokkaansaarta. 

  Ilma on ollut helteistä monta päivää. Viilennys on pakko pitää päällä. Siksi on pirtissä mukava kirjoittaa. Eikä hiki lennä viideltä alkavassa taloyhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa, johon osallistun etänä. Tai voi se siellä kokouspaikalla lentääkin. Hiki. En tiedä ReimLahden kokoushuoneen ilmastoinnin tehokkuutta. 

  Meille on tulossa yhdeksän asunnon rivitaloyhtiöön isoja remontteja. Tässä ylimääräisessä kokouksessa päätetään, tehdäänkö ensin ulkopuolen vesieritys ja salaojat (samalla menevät ulkovarastot uusiksi), vai putkiremontti käyttöveden osalta. Tarkoitus oli tuo ulkopuolen homma tänä kesänä tehdä, mutta eräässä asunnossa keväällä ilmennyt putkivuoto asetti tarpeellisuusarvion ajankohtaiseksi. 

  Kiinteistö on valmistunut 1981. Kuntotutkimus tehtiin viime syksynä, ja siinä pidettiin kiireellisimpänä juuri tuota vesieriste/salaoja-hommaa. Putkistojen kuntotutkimus tehtiin keväällä, ennen ilmennyttä vuotoa. Siinä mainitaan, että putkiremppa olisi tehtävä seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Nyt tietysti tuo vuoto puoltaa nopeampaa korjausprojektia. Toisaalta myös ulkopuolisen vesieristeen pettäminen saattaa aiheuttaa isoa vahinkoa. Taloyhtiön hallituksen kanta lienee sellainen, että molempia ei samana vuonna tehdä, eikä ehkä vuoden väleinkään. 

  No, olen kuulevan osapuolena kokouksessa. Meille käy, mitä sitten päättävätkään. 

  Nyt Peppe lähtee uimaan. Palaa tunnin päästä pirteytyneenä osallistumaan joka tapauksessa tulevan valtioneuvoston hallitusohjemaa inhimillisempiin ratkaisuihin.

KESÄ PARHAIMMILLAAN, bonuksena Valehtelijoiden klubin kysymys

  Kesä alkaa olla parhaimmillaan. Luonto on herännyt kukoistukseensa täysin voimin. Pari juttua kuitenkin mieltä kaihertaa. Ensinnäkin vettä kaipaa luonto. Meidän kasvimaat ja muut istutukset kyllä voidaan rannan pumpun avulla kastella, mutta kuinka käy marja- ja sienisadon jos ei pian satele? Entä jäävätkö sadat ja tuhannet kokot polttamatta. Kymmenen päivän ennuste kertoo, että juhannusaattona sataa. Se ei ehdi palovaroituksia poistaa, mutta ehkä hillitsee hillumista? Nyt en puhu itsestäni. Eihän minulla edes ole aikeita kokon polttoon. Eikä hillumiseen. 

  Toinen mieliharmi on se, että verannalla ei pysty päiväkahveja juomaan. Tai toki pystyy, jos tykkää 30 asteen lämmöstä. Mukava olisi, jos pystyisi. Hörppiä kahvia, tarkkailla koko ajan lisääntyvää veneliikennettä.

  Niin se on. Ihmisen mieli on outo. Ensin odotetaan lämmintä raappahousut jalassa, kun lämmin lopulta tulee, alkaa narina. Kuten huomaatte, todistin samalla, että olen ihminen.

  Huomenna on edessä kauppareissu. Pitkä on ostoslista. Ja moneen eri kauppaan. Aamusta aikaisin taas liikkeelle lähdetään. Selvitään takaisin vilvoittavien vetten ääreen ennen kuin helle ehtii koko tehollaan iskeä. 

  Melko vähillä duuneilla ollaan viime päivät oltu. Aamupäivisin on isommat hommat tehtävä. Ei hellerajoilla uurastaminen ole herkkua, ja koska se ei ole pakollista, niin miksi uurastaisi?

  Tänään on saunapäivä. Uimavedetkin alkavat lämmetä. Saattaa olla laiturin päässä tänään jo +20. Se tietää sitä, että pelkän kastautumisen aika on ohi. 

  Suru-uutisen sai aamulla lukea: suosikkikirjailijoihini kuuluva Cormac McCarthy on menehtynyt 89 vuoden ikäisenä. R.I.P.

  Sitten se luvattu kysymys. Mikä on tämä alla olevan kuvan kapine? 

VALINNANVAPAUS

  Eilen silmäilin Ilta-Sanomien Tv-lehteä (se on ainoa myönnytys iltapäivälehtien ostamisesessa). Täällä näkyy yli kymmenen maksutonta kanavaa antenniliitännällä. Lohdutonta oli silmäilyn anti; ei yhtään ohjelmaa, jonka vuoksi viitsisi toosan avata. Valita voi vapaasti, mitä tuijottaa, tai tuijottaako mitään. Jos uusinnat tai jatkuvalla syötöllä soljuva "hömppä ei kiinnosta, niin pari suoratoistoa (HBOMax ja Netflix) kyllä ovat hintansa väärti. 

  Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä tv:sta jotakin tulee katsottua suorana: ylen aamu-tv, ainakin yhdet uutiset iltaisin, sekä Mtv3:lta Emmerdale. Ylen sarjoja katsotaan putkeen Areenalta, sillä ei tällä muistilla kannata viikkoa odotella jatkoa. Kaksi syytä: voi olla, ettei muista jatkoa katsoa, tai jos muistaa, niin ei muista, mitä aiemmin on tapahtunut. Yle-veroa maksan kuitenkin ilomielin. Ylellä on sentään joku tolkku tarjonnassaan. Sitä paitsi jos persujen toive Ylen alasajosta toteutuu, niin ei senkään vertaa enää uutisiin ole luottamista. 

  Tänään on sunnuntai, en ole mihinkään hommaan tarttunut. Paitsi aina jotain; otin kumikajakin ulos, tarkistin ilmat, lähdin hieman meloskelemaan.

  Kiikkerältä tuntui kajakki. Ei se viime kesänä noin keikkuvainen ollut. Taisin pumpata liikaa ilmaa. No, pitää tutkia. Ehkä vika on kuitenkin melojan kehon ominaisuuksien muuttumisesta?

  Kesä tosiaan taitaa alkaa, mitä lämpötiloihin tulee. Oletteko muute panneet merkille, että meissä ihmisissä on pukeutumisen suhteen tarkasteltuna ainakin kahden koulukunnan väkeä. On almanakkaihmisiä, jotka kulkevat sortseissa ja teepaidassa, lämpötilaa katsomatta, kun meneillään on kesä, toppapuvussa, vanttuissa ja pipossa, kun allakka kertoo olevan talvi. Sitten on lämpömittari/ennusteihmisiä, jotka pukeutuvat vallitsevien tai odotettavissa olevien olosuhteiden mukaan. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, mutta ensimmäisen pukeutumistavan omaksuneilla, täytyy myöntää, on paljon helpompaa. Ei tarvitse päätään raapia sen vuoksi, mitä ylleen laittaisi. 

  Tänään on siis lepopäivä. Taidetaan usmuuttaa kylille ja Poijuun juomaan kesä ensimmäinen olut. Taitaa muuten olla vuoden ensimmäinen. Ihan saletti en tuosta kyllä ole. Mutta, Papa Hemingwayta mukaellen: "mikään ei voita kesän ensimmäisen oluen puraisua". 

  Juhannus lähestyy vääjäämättä. Pari viikkoa, niin juhannuskoivut saa korjata pois. Aika on itse asiassa tuntunut kuluvan täälläolomme ajan hitaasti, vaikka se normaalisti rientää. Luulen, että jussilta läyhke taas alkaa; huomaamatta alkaa lehti kellastua. Niin tai näin, paljon tulee varmasti elämyksiä, syntyy muistoja, joitain kunnostuksia valmistuu, vaikka kuinka kiire ajalla olisi.

KAUTTA RANTAIN

  Kasasin tänään aamupäivällä frisbeegolf-korin. Ei kummoinen työ. Nyt on Avokkaan Frisbeegolfrata avattu. Se on yhden väylän rata, mutta väylä on helposti muutettavissa. Pelaaminen on tutuille ilmaista, tuntemattomat älkööt vaivautuko. 

  Leikkasin nurmikkoa lounaan jälkeen. Kuriositeettina mainittakoon, että ruokana oli pottuja, porkkanoita, paistettuja haukifileitä ja korvasienimuhennosta. Hauki ja korvasienet pakkasesta. Mutta asiaan. Kun nurmi oli leikattu, kävin talolla. Sitten käpsin rannalle. Mitä silmäni näkivätkään! Saukko viipotti alakasvimaan poikki, huomasi minut, loikki yli rantapolun, hävisi sananjalikkoon. Enpä muista aiemmin nähneeni saukkoa, paremman väen keskuudessa tunnetaan myös nimellä Lutra lutra, tässä saaressa. En ylipäätään ole saukkoa luonnossa nähnyt kuin kerran pojankoltiaisena. En, vaikka Saukonsaloon ei ole kilsaakaan matkaa. Varmaan niitä Rupakossa asustaa, koska virta pitää veden sulana. Naapurin Hannu näki pari vuotta sitten kevättalvella myös saukon, jäällä, tuossa parinsadan metrin päässä. 

  Varmaan tuolta kaakkoisesta niemestä oli saukko rantautunut. Ja mitäs tässä kiertelemään ja kaartelemaan. Asia on niin, että jos tähän saareen tulee, täältä lähtee, on se tehtävä kautta rantain. 

  

  Lämmintä odotellessa on tullut puuhailtua muutakin. Eilen heittäydyin "kylymän rauvan sepäksi". Saunan padan tuhkalaatikko on jo kauan ollut tiensä päässä. Se on palanut puhki. Ensin hapertuvat reunat, sen jälkeen pohja. Kyseessä on Kota-pata, ja se on ainakin 30 vuotta vanha. Yritin löytää netistä uutta tilalle, mutta ei ainakaan kaupoista löytynyt, sillä malli lienee muuttunut. Haneli toi viime kesänä minulle romppeistaan yhden lähes uuden tuhkalaatikon, mutta se on liian iso, kaikissa ulottuvuuksissa. Nyt ajattelin, että yritän rakentaa siitä oikean kokoisen. Tuumasta toimeen. Työkaluina minulla oli yhden käden "rälläkkä", vasara, pari ruuvipuristinta ja akkuporakone. Eiku kipinäsuihkut lentämään! Leikkaaminen sujui joten kuten. Laidan taivutus oli hankalampaa, mutta onnistui ruuvipuristinten puristaman vanerisuikaleen ja vasaran avulla. Sitten etulevyn leikkaus ylijääneestä palasta, vanhasta laatikosta vetonuppi uuteen, smirgelihionta reunoille, siinä se. 

Vanha laatikko...

  ...ja uusi viritys.

  Eihän tuo näöllään illauta, mutta ei sitä kovin moni kyllä näekään. Paitsi jokunen tässä kuvassa. Illautti tai ei. 

  Päivän, oikeastaan kahden, uutiset olivat siinä. Näitä kirjoitteli "kylymän rauvan seppä" Peppe, joka vanhoilla päivillään sepäksi heittäyty. Vanhoja sitä ollaan, ihan ollaan viime vuosituhannella syntyneitä. 

MINÄ JA MANNERHEIM

  Oli asioita Hollolaan ja Lahteen, joten sinne tehtiin päivämatka. Melko tarkkaan 12 tuntia laiturirannasta laiturirantaan. 

  Hollolassa ensin käytiin. Hilpalla oli suuhygienisti. Pitsat haettiin Hedelmätarhan uudesta pitsapaikasta. Tonnikala-katkarapu-aurajuusto. Suosikki. 

  Kahdelta oli Hilpalla aika kampaajalle. Jätin hänet sinne, kävin muutamassa kaupassa hankintoja tekemässä. Ehdin myös käydä torilla kahvilla. Markkinapäivä näytti olleen. Osa tarjollelaittajista oli kolmen jälkeen jo purkamassa kojujaan ja pöytiään, mutta vilskettä vielä riitti. 

  Vähän ennen neljää jo odottelin Hilppaa. Odotellessa tuli mieleeni, että Kata  Kärkkäinen, ollessaan vielä Kata Kärkkäinen, kirjoitti romaanin Minä ja Morrison. Myöhemmin Lenka (Leena-Kaisa) Hellstedt ohjasi kirjan pohjalta samannimisen elokuvan. Tänään minä odotin Hilppaa patsaan vierellä. Joten siinä olimme: Minä ja Mannerheim. Alan miehiä molemmat. 

  Neljän maissa päästiin lähtemään kohti Mikkeliä. Pakko oli Vierumäen Matkakeitaasta käydä ostamassa kivennäisvettä; molempia janotti päivällä syöty pitsa siihen malliin. 

  Mikkelissä tietysti Lidliin ostamaan viikon muonat. Aamulla vähän yli seitsemän irtosi paatti Saarelan laiturista, vähän vaille yhdeksäntoista kiinnittyi se takaisin.

  Päivä meni, mutta kaikki tarvittava tuli tehtyä; kirjastossa käytyä, puutteet hankittua, hampaat putsattua, tukka stailattua, Marskin kanssa tuumiskeltua. 

  Huomenna satelee, iltapäivästä ainakin. Sitten onkin luvassa poutasäätä ja lämmintä myös. Hyvä, että kesäisemmäksi muuttuu. Iiris ja Liisa tulevat, Annan ja Jonin tuomina, tänne ensi viikon lauantaina, ovat juhannukseen saakka. Sopii tulla. Tramppa on kasattu, Iiristä ajatellen aloittelijan fisbeegolfsetti hankittu. Toivottavasti ei tule Lasi-Sarangille asiaa!

  Hallitusneuvottelut jatkuu, Ukrainassa tulvii, Saarelassa kulkee elämä totuttuja uomia. 

AAMUYÖN EPISODI

  Hilppa herätti minut aamuyöllä kolmen aikaan. Hän oli käynyt hiekkalaatikolla, ja sanoi, että vesipumppu lähtee käyntiin vähän väliä. Minä tietysti nousin tutkimaan asiaa. Totta! Pumppu pärähti käymään n. viiden sekunnin välein, kävi kymmenkunta sekuntia, sammui taas viideksi, etc, etc. 

  Syynäsin päällisin puolin, onko missään kohtaa putkistoa vuotoa havaittavissa. Ei ollut. Laitoin pumpun pois päältä, menin takaisin petiin. Hetken pyöriskelin. Ei tullut uni. Nousin, tein kevyet aamutoimet, keitin kahvit, etsin pumpun manuaalin. Ei löytynyt manuaalista, ei myöskään netistä, mitään muuta selitystä kuin että jossain on tiivistämätön hana tai muu paikka, mistä vettä pääsee tihkumaan. Sen myös bongasin, että jos pumppu käynnistyy enemmän kuin seitsemän kertaa kahdessa minuutissa (valuma yli 6 litraa), niin se sammuu itsestään. Näin ei siis tapahtunut. 

  Join kahvit, kävin vielä läpi putkiston näkyvältä osin. Samoin katsoin kaivoon, eli minusta kaivoonkatsoja. Ei sentään kaivonkatsojaa. Ei muuta huomioita kuin että vesi tietysti värähteli aina kun pumppu itsekseen käynnistyi. 

  "Ei ...kele!", tuumin. Jos jossain on vuoto, niin maan alla, kaivolta talolle tulevassa vesijohdossa. "Se on 32 millin muoviputkea, joten miten todennäköistä on, että myyrä on siihen reiän nakertanut?", aprikoin. "Ei kovin", jatkoin mielessäni. 

  Koska en muuta keksinyt, hain venevajasta putkitongit ja siirtoleukapihdit, irrotin pumpun syötön kaivon yläosasta, nostin pumpun ylös. Ällistelin aikani. Otin rannan pumpulla toimivan katsteluletkun, ruiskuttelin pumpun imuaukkoihin, laskin pumpun takaisin, yhdistin uudestaan syötön, kävin napasauttamassa virran päälle. Kas kummaa! Kaikki toimi taas kuten pitääkin! Auttoiko asian korjautumista a) ällistely, b) pumpun huuhtelu, c) joku muu? Kenpä tietää?

  Nyt täytyy seurata tilannetta. Pumpun käynnistymisen kuulee tuulikaapissa kun tarkkaan kuuntelee. Samoin sen tuntee, jos laittaa käden pintana kulkevan putken päälle. Se ainakin tuli selväksi, että putkistossa ei ole vuotoa. Eli jos vika uusiutuu, on otettava yhteyttä pumpun myyjään tai maahantuojaan. 

  Kaikenlaisia pieniä, joskus isompia vastoinkäymisiä on vuosien varrella tullut eteen. Ei kesäanttolalaisten elämä ole jatkuvaa rallattelua. Onneksi niistä ollaan selvitty melko nätisti. Joskus omin päin, joskus lähistöllä asuvien ammattimiesten avun turvin. 

  Eilen tultiin parin päivän reissulta Hollolasta. Oli tosi mukavaa nähdä Iiristä ja Liisaa. Toki Annaa myös. Joni ei päässyt tällä kertaa mukaan. 

  Iiris sai tosi hyvän todistuksen. Suullinen arvostelu hänellä vielä on, mutta ei se asiaa muuta. Ei ole ainakaan vielä paljon aikaa vievä harrastus vaikuttanut koulunkäyntiin. 

  Kello on nyt 5:45. Kohta pitää keittää lisää kahvia; Hilpan ylösnousu, maallisessa mielessä, tapahtuu normaalisti 6:30 +/- 10 minuuttia. 

  

  Klapien tekoa on tänään ohjelmassa. Potun multaus on myös asialistalla. Lämpötila alkaa hiljalleen kohota. Alkanut viikko mennään suunnilleen plus viidentoista asteen päivälukemissa, viikon kuluttua tavoitellaan jo plus kahtakymmentä. Näin kertoo Foreca. Samanlaista Ilmatieteen laitos. Niin myös Microsoft Startissa näkyvä sääruutu. Pitäsköhän uskoa?

  Loppukuvana Iiris lomatunnelmien iskettyä lauantaina koulun lopettajaisten jälkeen. Foto by Anna.

TILANTEEN MUKAAN

  Suunnitelmat muuttuivat. Niin ne tekevät. Enemmän sääntö kuin poikkeus. Tarkoituksemme oli lähteä käymään Hollolassa ensi keskiviikkona. No, se on tarkoituksena vieläkin, mutta jo huomenna mennään kotiin, tullaan sunnuntaina takaisin. Perhe Tiilikainen on näet tulossa Lahden suunnalle ja Hollolaan yöksi. Mukavaa päästä heitä näkemään!

  Sunnuntaina siis tullaan takaisin, keskiviikkona käydään päiväseltään taas Hollolassa. 

  Kyllähän täältä joutaa välillä poiskin olemaan. Ilmat ovat kylmiä, mitään päälle kaatuvaa projektia ei ole käynnissä. Monen sortin kasveja on toki kasvamassa, mutta kyllä ne muutaman päivän pärjäävät, kun ei ole hirmuhellettä, ei tosiaankaan. Ei kuitenkaan olla samaan syssyyn Hollolassa keskiviikkoon asti. Sen verran olisi huolta istutuksista, että parempi tulla vahtimaan. 

  Kylmä yö on takana. Ei sentään hallaa, mutta +2 astetta aamulla näytti mittari. Eilen oli tuulista myös, joten pipo piti naftaliinista kaivaa. Ei näytä sää ennusteen mukaan kesäiseksi muuttuvan, ainakaan ennen juhannusviikkoa. 

 

  Hyviä työilmojahan nämä ovat. Kun muistaa pipon ja paksummat hanskat, niin puiden pilkkominen sujuu. Parina päivänä sitä on tullut tehtyä. Pari tuntia aamusta. Enemmästä eivät oikein lonkat tunnu tykkäävän. Hyvässä mallissa tuo rupeama on; leivinuunihalot on halottu, klapeja pitää vielä nujuta muutamana päivänä. Paksut ja oksaiset pölkyt eivät ihan itsestään suostu halkeamaan.

  Vielä kesän mittaan on mielessä kaataa pari pystyyn kuollutta mäntyä ja tontin länsipuolen koivikosta harvennusmielessä muutama runko. Kohta on ympäristössä halko- tai klapipinoja liian kanssa, koska liitereihin ei mahdu. Onneksi on niin pieni manttaali, että pinot löytyvät paremmin kuin oravalta talvivarastot. 

  Polven kanssa olen kummasti pärjännyt. Sattuuhan siihen, mutta mutta kun puuhaa piisaa, koko ajan on asioita mielessä, niin kivutkin unohtuvat. Välillä sentään havahtuu, jos tavallista kovempi kipu iskee, kun kiireissään astuu huolimattomasti tai jalka vääntyy. 

  Tänään vielä saunotaan. Uimassakin käydään. Tai kastautumassa. Ei siellä pitkää mutkaa tee mieli polskia. En ole muutamaan päivään veden lämpötilaa tarkistanut. Viikko sitten se oli 15 astetta, mutta on siitä varmasti kylmennyt. 

  Hilppa paistoi korvapuusteja. Sopivaa hommaa. Kun uuni on päällä, ei keittiössä ole ainakaan kylmä. Kohta saan maistiaisia kahvin kera. 

  Loppuun pari kuvaa. Halkolaani eri näkökulmasta, eli pienen puna-ailakkikedon ylitse kuvattuna. 

  Omenapuu alkaa olla täällä vasta hippeimmillään kukassa. Jo yli viikko sitten oli Anttolassa ja Mikkelissä kukinto tällä mallilla. Kai viileä vesi vieressä tekee aikataulun hitaammaksi?