MENNEEN PÄIVÄN LUMET

  Kun eilen jaksoi tarpeeksi kauan odottaa, niin satoihan se viimein. Lunta. Ennusteet olivat lopulta oikeaan osuneita, vääräaikaisia vain. Nyt ovat lumet menneen päivän lumia. Tosin ne sulivat vasta tänään, joten olivat ne olevan päivän lumia myös.

  Menneen päivän lumien alta paljastui myös tämä sininen rykelmä.

  Eilinen meni siis sateen odotteluksi, ja kun se lopulta alkoi, sateen ihmettelyksi. Tänään oli aika ryhtyä jotain puuhaamaan. Syysmyrsky oli katkaisuuta rannalta yhden koivun suunnilleen rungon puolivälistä.  Tempaisin moottorisahan käyntiin, kaadoin pystyyn jääneen osan, pätkin puun, kärräsin rantteelle. Puuta pätkiessä syntyi itsestään tuo "pöllö", otus, minkä kuvan jaoin päivällä. Laitoin sille vain lehtikuusenkävyt silmiksi, kuusenkävyn puolikkaan nokaksi. Kertauksen tarpeellisuuden varjolla:

  Savotassa kului mukavasti aamupäivä. Tai oikeastaan kymmeneen asti. Mutta katsoin isommat työt tälle päivälle tehdyiksi. Iltapäivä huithupeni sitten huithapelijutuissa. Koska huithapelijutuissa ei ole paljon kerrottavaa, teen pienen uutiskertauksen.

  Eilen, tai toissapäivänä, oli radiossa juttua koululaisten luvattomista poissaoloista. Tuli ilmi, että asiaan puuttumisen käytäntö on kirjavaa. Opettajilta puuttuvat ohjeet luvattomiin poissoloihin puuttumiseen. Eli opettajilta puuttuvat ohjeet luokalta puutuvien poissaoloihin puuttumiseen.
  En tiedä, miksi aihe nyt oli ajankohtainen. Kouluistahan ovat puuttuneet kaikki oppilaat. Ovatko ne, jotka luvattomasti ovat olleet poissa, etäpuuttuneet viime aikoina? Ja puuttuuko opettajilta ohjeet etäpuuttumiseen puuttumiseen?
  Mitä tehdä, jos puuttuu ohje puuttumiseen puuttumiseen tai etäpuuttumiseen puuttumiseen? Pitääkö olla puuttumaton? Vai pitääkö kysyä Putinilta?

  Oikeusoppineet sanovat, että työtehtävästä voi koronan vuoksi kieltäytyä, jos on riittävän hyvä syy. Minä heti pohtimaan hyviä syitä. En kyllä keksinyt yhtään, vaikka kuinka tuumin. Tarkoitan nyt syitä itseäni varten, en yleisesti. Meinaan vain, että olisihan se hienoa, jos voisi Hilpalle, kun hän pyytää viemään roskat, tai lämmittämään saunan, tai mitä tahansa, sanoa, että sori, en koronallisista syistä tee sitä.
  Ihan turhaa pohdiskelua, kyllä, kyllä. Minähän vien kernaasti roskat, lämmitän saunan mielihyvää tuntien, teen mitä tahansa hypyn kengässä. Se olikin hypoteettista pohdiskelua. Mutta jossakin perheessä saattaa olla oikeasti asia esillä.
  Tietysti oikeusoppineet tarkoittavat työelämässä olevia, heidän oikeuttaan kieltäytyä. Mitä ne syyt sitten voisivat olla? Riskiryhmään kuuluminen, ainakin.

  Alueuutisissa kerrottiin tänään, että koronan vuoksi rahan käyttö on varsinkin nuorilla aikuisilla vähentynyt huomattavasti. Toimittaja mainitsi, että eräillä rahaa kuluu kolme kertaa vähemmän. Ahaa. Se on vähän se, ja nuukia haastateltavia ovat. Heillähän on tuon lauseen mukaan kulunut rahaa ennen koronaa vähemmän, nyt kolme kertaa vähemmän. Minun kielikorvani on sitä mieltä, että kolmasosa on oikea ilmaisu. Kielikorvani saattaa olla väärässä. Ei se mitään; olemme tehneet diilin, kielikorvani ja minä, että emme ole vastuussa toistemme teoista tai tuntemuksista.

  Yllä olevasta assosiaationa seurava. Usein kuulee sanottavan "puolet enemmän", vaikka tarkoitetaan "kaksi kertaa enemmän".  Kuitenkin "puolet vähemmän"  on kielikorvani mukaan ihan jees.  Asia kääntäen. Kielikorvani tyrmää "kolme kertaa vähemmän", mutta antaa siunaksen "kolme kertaa enemmälle".
 
  Menkööt nuo edelliset Snellmanin piikkiin. Onhan tänään hänen päivänsä. Toivon, ettei herra Snellman vuokseni joudu vaihtamaan asentoa haudassaan.

  Huomenna uudet vilskeet. Ilman isompaa plääniä. Tai on yksi homma mielessä. Jos toteutuu, tulette siitä varmaan kuulemaan. Siis lukemaan.

  Jo alkaa koivu vihertää, maankamara enemmän. Ei mennen päivän lumet niitä juuri hetkauttaneet.