Kevään sieniaika on sellaista, että korvasienelle korvaavaa sientä ei silmiin tartu. Elokuussa on asia toisin. Monen sorttista kerättävää löytyy. Googletus tosin paljastaa, että on noita kevään sieniä vaikka kuinka. No, huhtasieniä olen joskus nähnyt, yhden siellä, toista ei täällä, kolmannen ehkä tuolla. En niitä ole koskaan kerättäväksi asti löytänyt. Se on asia, minkä haluaisin korjata. Kuten matsutaken kohdalla myös. Helpommin sanottu kuin tehty, kun on kyse tuoksuvalmuskasta. Olisin varakas henkilö, jos niitä alkaisi korikaupalla löytyä. No nyt livahti asian viereen. Eikä matsutake edes mikään kevätsieni ole! Kevätsieniä siis ovat esimerkiksi hirvenparvimaljakas, käpyhiippo ja käpynastakka, vaikka en ole tiennyt niitä edes olevan olemassa.
Puoli korillista sain kerättyä. Aukkoa jäi vielä kiertämättä, koska piti lähteä syömään. Käyn tänään tarkkomassa paikan, ehkä jossain toisaallakin poikkean.
Kuvassa korvasienet likoamassa ennen keittämistä. Liottamalla saa sienistä pois ainakin osan niissä väistämättä olevasta hiekasta. Ei yleensä kaikkea, mutta korvasienikastikeessa kuuluukin välillä hiekanjyvän narskataa hampaissa.
Iltapäivällä Hilppa ryhtyi keittämään sieniä. Melko työläs homma. Tähän väliin asiaan löyhää tiiviimmin liittyvä muisto:
Kerran, vuosia sitten, oltiin saaressa viikonloppuna. Haneli soitti lauantaina, ja sanoi, että nyt löytyi korvasienten pesä. Ja että jos kiinnostaa, aja tänne. Hän antoi koordinaatit, minä autolle, avanti! Niitä sieniä tosiaan oli! Haneli oli pick upinsa lavalle varustanut ämpäreitä ja paljuja. Kyllä me kerättiin! Valehtelematta oli Subarun lava täynnä korvasieniä. Ainakin lähes. No, uskokaa, mitä uskotte, mutta paljon niitä oli. En ennen, enkä jälkeen, ole osunut tuollaiseen paikkaan. Sieniä oli lähes joka laikussa, monta kussakin, ja ne olivat isoja. Ahos-Riti olisi tämän kehuskelun jälkeen sanonut, että tuohan on korvasienten näkemisen Euroopanennätys! En tietysti hirveää määrää voinut sieniä Avokkaaseen viedä. Muistaakseni kaksi ämpärillistä ja korillisen. Hilppa-raukka niitä loppupäivän keitteli sisällä keittiössä. Hyvä ettei tuupertunut höyryihin.
Onneksi nyt on kesäkeittiö, missä keitellä.
Ja jävestä tulee pihalle letkulla vettä.
Kyllä siinä reilu pari tuntia vierähti, mokomassa souvissa. Kahteen kertaan keitäminen väljässä vedessä, välillä huuhtelu, lopuksi kunnon huuhtelu. Vaikka kyllä se palkitsee, kun sydäntalvella korvasienikastiketta hyvän kalan tai lihan kanssa maistelee. Ja lopusta kastista seuraavana päivänä rakentaa voileivän. Tai korvasienikeittoa lusikoi hartaudella. Ei paina silloin jaloissa kuoppaisessa ja kivisessä maastossa kävely, ei keitinvesien huumaava tuoksu mieltä paina.
Aika vähiin kutistuvat sienet, kun ne keittää ja pilkoo. Muutama nassakka kuitenkin pakkaseen meni. Tänään jos samamoisen saaliin saisi, niin olisi jo mukavasti herkkua tallessa.
Ne saavat sitten kesäkuun alussa ravintolat, kuppilat, muut tarjoilumestat, aueta. Tietyin edellytyksin, kuten hallitus eilen ilmoitti. Metelinhän se tietysti aiheutti, ilmoitus. Ei saisi olla rajoituksia aukkiolon pituudessa, ei yökerhoilla, ei mitään. Ja maskit päähän, perkele!
Muutama päivä sitten oli Keski-Suomen ja Etelä-Svon alueuutisissa juttua ravitsemusliikkeiden sulkemisen vaikutuksista. Lähetyksessä haastateltiin Kerimäkeläistä ravintolayrittäjää. Toimittaja kertoi aluksi, että tälläkin yrityksellä tuotto pudonnut yli puoleen. Jahans. Tarkoitettiinko sitä, että tuotto on pudonnut enemmän kuin 50 %, vai alle 50 %? Varmaan tarkoitettiin, että enemmän kuin puolet se on laskenut. Mutta sanoman mukainen yli puoleen tippunut tarkoitaa vähemmän kuin puolet. Ota noista selvää. Vaikka mitä väliä? Onko tiputus 55 %, vai 45 %.? Paitsi yrittäjälle. On väliä. Nyt meni saivarteluksi.
Nyt näyttää siltä, että lauantaina lähdetään Hollolaan. Ollaan vajaa viikko, eli niin kauan, kun ovat saaneet ulko-ovet asuntoomme vaihdettua. Luultavasti se on joko keskiviikko tai torstai. Nyt on vielä hyvä aika olla poissa saaresta, kun ei ole kastelemista, muuta huolehtimista. Kesemmällä voi olla toisin, keleistä riippuen, tietysti.
Laitanpa loppuun kuvan, missä ylivuotinen heinä ihailee uuteen vehreyteen ponnistavaa pihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti