SELVITÄN SELITYSTEN TILAN

  Vielä pari päivää aikaa Hollolassa vietämme. Perjantaina kutsuu taas Anttola. Voi olla, että saaressa ollaan yhtä soittoa aina lokakuun alkupuolelle saakka. Tietysti pakolliset ostosreissut poislukien. 

  Maanantainen myräkkä ylitti myös Hollolan. Tuuli navakasti, vettä pieksi koko päivän. Anttolassa oli tuullut myös, vaikka sade oli ollut maltillisempaa. Niinpä alkuillasta tuli ilmoitus: Käyttöpaikalla 643007609000046876, Avokkaansaari 0 ANTTOLA on alkanut verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys klo 18:54. Arvioitu päättymisaika 21:00. Järvi-Suomen Energia.  

  Olin jo sängyssä lukemassa, kun seuraava viesti pimahti puhelimeen: Käyttöpaikan 643007609000046876, Avokkaansaari 0 ANTTOLA sähkönjakelun vikakeskeytys on päättynyt klo 21:43. Järvi-Suomen Energia.

  "Hyvä", ajattelin "pakasteilla ei ole hätää".

  Aamulla huomasin, että yöllä oli jakeluverkon omistaja muistanut taas minua: Käyttöpaikalla 643007609000046876, Avokkaansaari 0 ANTTOLA on alkanut verkon häiriöstä aiheutunut sähkönjakelun vikakeskeytys klo 23:29. Arvioitu päättymisaika 01:30. Järvi-Suomen Energia.

  "Paska juttu", tuumin. Häiriö siis jatkui yhä. Mietiskelin, että jos iltapäivään mennessä ole virta palautunut, joudutaan ajamaan Anttolaan. Pakasteet ja jääkaapin sisältö vaativat aggregaatin käynnistäjää paikalle. 

  Mieleni keveni kuitenkin pian: Käyttöpaikan 643007609000046876, Avokkaansaari 0 ANTTOLA sähkönjakelun vikakeskeytys on päättynyt klo 06:45. Järvi-Suomen Energia.

  Onneksi ei ole uusia vikailmoituksia tullut. Paitsi tänään aamulla oli ihan lyhyt katkos, mutta niitä ei lasketa. 

  Eilinen oli sateeton. Päätin, että pitäähän minun edes kerran kesässä täällä ruoho leikata. Iltapäivällä nurmi oli hieman kuivahtanut, joten hommaan käsiksi. Mutkia matkaan tuli heti; bensaa ei leikkuriin ollut, mitä nyt vähän tankissa. Ei auttanut kuin ajaa Tokmannille ostamaan kannu pienkonebensaa.  

  Ajelin neljän asunnon pihat, sekä talon toisen päädyn. Nyt ei tarvitse niska kyssässä, katse maahan luotuna, tallustaa naapureiden ikkunoiden ohi. Tosin kirjaamaton sopimus työnjaosta ruohonleikkuu- ja lumitöiden jakautumisesta tietysti sinällään pitää ryhdin jämeränä. 

  Eilen Hilppa selaili uutisia puhelimellaan. Yhtäkkiä hän tokaisi "täällä on Viisi vinkkiä kuinka löydät enemmän kantarelleja. En kerro sulle!"

  Tuli vähän ambivalentti olo; en tiennyt, oliko tuo kehu vai moite?

  Lukeminen sujuu täällä heti paremmin kuin saaressa. Kirjastossa pitää käydä, sillä entiset on on luettu. Jotain jää luetusta mieleen, jotain mieleen jäänyttä täytyy selventää. Suomenkieli muuttuu, varsinkin englannista tulee koko ajan uusia sanoja käyttöön. Kun bongasin Mick Herron'in kirjasta Lontoon säännöt sanan mansplainaus, oli käännyttävä Googlen puoleen. No selvisihän se. Besserwisserin sukulainen on mansplainaaja. Päätin mennä itseeni, miettiä, voiko minua syyttää mansplainauksesta. En ole urennut vielä analyysia tekemään. Liekö pelko persiissä?  

  Koska polveni ei ole paras ystävä asfalttiteiden kanssa, olen aamuisin mennyt metsäpoluille lenkille. Tänään olin Tiilijärvien tienoilla. Kaunis sumuinen aamu ilahdutti kulkijaa.

Keski-Tiilijärvi puoli seitsemältä.

Vähä Tiilijärvi reilun puolen tunnin kuluttua.

  Sellaista Hollolassa. Seuraavat tiedotteet julkaistaan Anttolassa. 

ENNAKOIMATTOMAT TILANTEET

   Ihmisen on oltava joustava. Ennakoimattomat muutoksen voivat vaikuttaa asioiden kulkuun. Viime aikoina on ilmaantunut muutama ennakoimaton asia, minkä vuoksi olemme nyt Hollolassa. Ennakoimattomat muutokset eivät itse asiassa ole tyystin ennakoimattomia, mutta ajankohdat eivät ole olleet arvattavissa. Nyt niitä ei tarvitse arvailla, joten olemme Hollolassa. Olemme täällä ensi viikon loppupuolelle saakka, eli perjantaina palataan Anttolaan. Ei meillä ennakoimattomia asioita ole joka päivälle ilmaantunut, mutta olemme viikonlopun kotona, koska perhe Tiilikainen on täällä käymässä, tiistaina on Hilpalla eräs juttu hoidettavana, ja minä menen perjantaina ortopedin syyniin, niin ei ole järkeä edestakaisin Hollolan ja Anttolan väliä sahata. 

  Ei ole ongelmaa olla näin loppukesästä muutamaa päivää pois saaresta; sato on suurelta osin tullut korjatuksi, eikä lopuilla ole enää huolta, sillä helteet ovat ohi, yöt kosteita. Kyllä ne pärjäävät.

Mukaan lähti mm. tällaisia 

Perhe Tiilikainen tuli yhden maissa. Syötiin, lähdettiin porukalla Hollolan Prismaan. Sieltä viereiseen "härvelipuistoon. Melko huimapäitä Iiris ja Liisa. Meitä Hilpan kanssa välillä suorastaan hirvitti.

Välillä hirvitti vähemmän.

  Anna ja Joni lähtivät viettämään kahdestaan Annan synttäreitä. Myöhässä, mutta nyt heillä oli mahdollisuus. Ensi Myllysaareen syömään, sitten katsomaan Oppenheimer-leffaa. Me pärjäillään täällä tyttöjen kanssa. 

  Huomenna palaavat Tiilikaiset Espooseen. Me jäämme totuttelemaan eloon muitten ihmisten lähettyvillä. Eiköhän se suju, vanhalta muistilta. Ei ainakaan Prismassa mitään oireita agorafobiasta ilmennyt. Eikä edes torilla. 

  Ei ole hiijen vissi, etteikö mekin leffaan joku päivä mentäisi. Pitääpä tutkia tarjontaa. 

  Melkein viikko siis Hollolassa vietetään. Kaupunkiloma, lähestulkoon. Perjantaina kun kohti Anttolaa ajellaan, on polven tulevaisuuden väylä oletettavasti selvillä. Ehkä ei suorana ja esteettömänä kulkea, mutta ilman epäselvyyttä siitä, kuinka asian PäijätSoten mielestä kuuluu mennä. 

VIHELIÄISYYKSIEN LISTA

  En ole aikoihin nukkunut niin pitkään kuin tänä aamuna. Johtuu siitä, että tuli illalla katsottua yu-kisoja, ja nukahtaminen tapahtui vasta puolen yön maissa. Tai heräsin minä jo ennen neljää. Nousin silloin laittamaan pesukoneen päälle. Pörssisähköasiakkaana täytyy seurailla hintoja. Jostain syystä täällä ei olla ajastettu pesukoneita, kuten kotona tehdään.

  Muutenkin tämä päivä on erilainen. Löysin rantein asiat otan. Kuntopyörällä toki normaalin session poljin, mutta mihinkään varsinaiseen duuniin en aio tarttua. Aion katsella päivälähetystä kisoista, ja iltaa myös, tietysti.

  Tuvan leivinuuniin tein kuitenkin aamulla tulet. Ensimmäistä kertaa sitten toukokuun. Ajattelin, että koska päivälämpötilat tippuvat 15 asteeseen ja sateitakin on povattu, niin pysyy huonelämpö mukavana, eikä pääse kostumaan. Sateet tosin on peruttu. Ei mikään yllätys. Etelä-Savo taitaa olla ainoa maakunta, missä on metsäpalovaroitus voimassa. Eikä muutosta ole näkyvissä. Onneksi kuiva kausi ei ole luonnon ja istutusten kannalta niin merkityksellinen kuin sydänkesällä. 

  Uunia oli järkevää lämmittää myös siksi, että kohta, väistämättä, lämmityskausi alkaa. Tuli kokeiltua, että lähtee vetämään ilman ongelmia, sillä pitkän tauon jälkeen saattaa pirulainen joskus pyrkiä tuprauttamaan savut sisään. Nyt ei tuprauttanut.

  Aamun pakolliset puuhat puuhattu. Minulla. Hilppa purkittaa maustekurkkuja, minä tölkitän blogia. Siispä seuraavia olen mietiskellyt.

  Maailmaan, elämään, arkeen, juhlaan kuuluu viheliäisiä asioita. Viheliäisiä johtajia, viheliäisiä ihmisiä, viheliäisiä tapahtumia, viheliäisiä vaikka mitä. Niinpä päätin listata viheliäisiksi kokemiani asioita. Jätän filosofiset, poliittiset, elämänkatsomukselliset, sekä muut isojen sektorien asiat käsittelemättä. Listaan pientä ihmistä, tässä tapauksessa minua, kismittäviä asioita. Luulen, että korpeaa ne jokusia muita myös. Lista ei tietysti ole kiveen hakattu. Se elää, hetken, vuodenajan, mielialan, tapahtumien myötä kaiken aikaa. Jotkut asiat ovat kuitenkin kestoviheliäitä ja viheliäisyysasteikolla (1-10) vähintään ysejä.

  Lepän urvut muikkuverkossa

  Kesänaapuri toi muutama päivä sitten minulle kaksi verkkoa pullollaan muikkuja, kuten olen aiemmin kertonut. Verkot olivat 1,8 metriä korkeat. Omat muikkuverkkoni ovat 3 -metrisiä, joten niistä päästelen kalat heittämällä ne "orren" yli, ja alla on pressu, joten roskia ei niihin juuri tartu. Nyt kuitenkin aloin virittää verkkoja venevajan seinällä. En tietysti hoksannut haravoida roskia pois seinustalta. Niinpä verkkojen alapaulojen tuntumaan tarttui risuja, sekä mikä pahinta, lepän urpuja. Suoraan sanottuna vi******sia irrottaa verkoista!

  Itikka, paarma, kärpänen tai muu ötökkä silmälasien väärällä puolella

  Välillä lentää ötökkä silmälasin linssin taakse, jää sinne, ihan kiusalla, pyörimään. Jos olet vaikka muikkuja päästelemässä, sormet mullassa maata tonkimassa, tai rouskuja keräämässä kädet limaisina, niin lähdepä siinä sormilla kiusantekijää pois ajamaan. Ja syytä olisi, pois ajaa, sillä herkät seudut kyseessä, eli pisto voi aiheuttaa normaalia enemmän ikävyyksiä.

  Villasukka menee myttyrälle saappaan kärkeen

  Varmaan jokaiselle villasukka- saapasyhdistelmää käyttäneelle tuttu tilanne. Joku aprikoi, että eihän se kovin viheliäinen juttu ole. Mutta on, jos metsä on sateen tai aamukasteen vuoksi märkää, ja kun otan saappaan jalasta, pettää tasapaino. Joudut laittamaan myttyräsukkajalan maahan tasapaino säilyttääksesi, ja kastuuhan se, se sukka. 

  Punkki tai hirvikärpänen intiimialueella

  Ei tarvinne selityksiä.

  Puhelin soi äsken. Se oli Päijät-Hämeen keskussairaalasta. Minulle tarjottiin aikaa ortopedille 1.9. Se tietysti sopi. Siten etenee polven tilanne. Onko leikkaus tulossa? Kesän olen pärjännyt hyvin, mutta muutamat asfaltilla kävellyt pidemmät matkat ovat näyttäneet, että kovalla pohjalla syntyvä tärähdys on polvelle myrkkyä. Pihanurmikolla tai metsässä dallailu ei aiheuta läheskään samanlaista kipua.

  Mielenkiintoinen tapaaminen siitä tulee. Leikkaus ei tietenkään kovin meluisa toimenpide ole. Keskustelu ortopedin kanssa varmaan selventää ajatuksia.

  Sen verran sotki ajatuksia tuo soitto, että lista viheliäisyyksistä päättyy tähän. Ihan höpölistahan se muutenkin on. Ehkä joskus laadin listan ihan oikeista viheliäisyyksistä.

SUMUISET AAMUT

   Sumuiset aamut ovat taas tulleet. Aika lieviänä; vähäinen oli tänään sumun määrä. Jatkossa on varmasti aamuja, jolloin muuta kuin harmautta ei laiturilta näe.

  Toissapäivänä kirjoitin, että tapahtumia ei ole Saarelassa ollut. Viikonvaihde muutti tilannetta; sosiaalinen kanssakäyminen kohosi uusin sfääreihin. 

  Lauantaina tulivat Vilhuset vieraaksemme. Muutama tunti kului mukavasti rupatellessa, kahvia juodessa. Vuoden tapahtumat tuli päivitettyä.

  Kun Vilhuset lähtivät, niin Hilppa sanoi, että hänpä soittaa Vokelle. Jos ovat mökillä, niin pyytää Moisaloita iltakahville. Omenapiirakkaa (Sharlotka) jäi nimittäin runsaasti. Voke vastasi. Hilppa esitti kutsun. Ilmeni, että Moisalat olivat veneellä käymässä Voken siskon mökillä Siikakosken tienoilla. Sovittiin, että he tulevat joka illalla, tai sitten sunnuntaina käymään. Lupasivat tarkentaa.

  Ennen kahdeksaa soi Hilpan puhelin. Vuokko se soitti, ilmoitti, että he ovat rannassa. Mitähän he luulivat meidän hommailevan, kun eivä suoraan marssineen sisään? 

  No eiku vastaan, sitten tupaan. Tai verannalle itse asiassa. Oluet siinä nautittiin, sillä kahvi ja omenapiirakka ei ollut kenellekään isommin maullaan. Kuulumiset turistiin. Hämärän selkään Moisalat lähtivät ajamaan kohti Paajalaa. Sellaisella sopimuksella, että tulevat sunnuntaina katsomaan futiksen loppuottelua ja jatkamaan turinaa. 

  Näin tapahtui. Peli katsottiin, kahvia, pullaa ja sharlotkaa nautittiin. Pelin jälkeen vielä pitkä tovi istuttiin pihalla, sillä keli oli mitä parhain.

  Siinä tuli sitten sosiaalisia suhteita ylläpidettyä melkoisesti; kolme vierailua kahdessa päivässä. Vuokon ja Urkin luo vielä "syssymmällä" mennään. Syyskuulle menee, silloin varmasti löytyy kaikille sopiva ajankohta. 

  Tapahtumia on ollut vielä tänäänkin. Pohjustan hieman. Viikko, pari sitten kuulin, kuinka Heikki alkoi riehua kaivinkoneen kanssa vastarannalla. Minä soittamaan. Heguli vastasi: "Mihikä kohtaan se lossi tulloo Avokkaan puolelle? Miä tässä tie tään puolen ramppija!"

  Heikki on Heikki, vaikka voissa paistais! Mutta selvisi se todellinen syykin. Hän raivasi rantaa sen vuoksi, että Kiljusen Matti pääsee lautallaan hakemaan kaivinkoneen. Heikillä ja Matilla on nimittäin "rojekti" Petässaaressa odottamassa.

  Joku aika sitten äkkäsin, että lautturi-Matti puksuttaa salmeen. Nätisti hän rantautui, Heikki ajoi kaivurin lautalle...

...ja matka kohti Petäjäsaarta alkoi.

  Vai ei täällä mitään tapahdu. Nyt saa jo rauhoittua. Liikaa on kohta läyhkettä. No, voi olla, että ei muutamaan päivään edes montaa venettä ohi usmuuttaa. Ei väliä. Mutta jatkuisivatpa päivät samanlaisina kuin muutama edellinen on ollut. Vankkumattomana syysihmisenä, josta, pakko tunnustaa, on vuosien kuluessa kehkeytynyt myös kevätkesäihminen, nautin leppeistä loppukesän päivistä, pimenevistä illoista, korviin sattuvasta hiljaisuudesta. Tällaista saisi jatkua, myöhemmin ruskalla maustettuna, pitkään. 

MUIKUT LOIKKAA LAITURILLE

  Hiljaiseloa Saarelan tilalla. Siinä viime päivien kuva tiivistettynä. Kerran päivässä kun viljelykset kiertää, kypsyneet tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat pois korjaa, tippuneet omenat noukkii, käy joka toinen päivä saunassa, ei tapahtumarikkaudesta ei voi puhua. Jotain sentään tapahtuu. Torstaina olin rannalla laittelemassa venettä siihen malliin, että illalla lasketaan verkot, kun tuossa huutomatkan, no ehkä kahden, päässä olevan mökin kesäasukas L.K. usmuutti ohi. Minä minä nostin kättä pystyyn, hän myös. Jatkoin puuhiani. Kuulin, että L.K. teki kohta uukkarin, ilmestyi niemen takaa, käänsi keulan laituriin. Moikattiin. L.K. kysyi pian "kelpaako muikut", osoitti veneen pohjalle. Huomasin, että paljussa oli muikuista kiilteleviä verkkoja.

  "Onko niitä paljon", kysyin.

  "Varmaan yli kymmenen kiloa", vastasi L.K. "Jos kelpaa, niin ota pari verkkoa ja irrottele muikut pois."

  Samalla hän nosti kahta verkkoa ylös. Paljon oli niissä kalaa. 

  "Oota, kun soitan naapurille", tokaisin, kaivoin luuurin, pirautin Hannulla. Tämä vastasi, kerroin tilanteen, Hannu sanoi tulevansa muikkuja irrottamaan. 

  "No otetaan me nuo kaksi verkkoa, naapuri tulee kaveriksi, jaetaan muikut."

  Toinen mokoma jäi L.K.:lle itselleen, sillä neljä verkkoa oli hän päiväksi laskenut Rupakkoon. En muuten tiedä, minkä mutkan L.K. teki, kun ajoi ohitse, palasi heti takaisin? Oli varmaan menossa muikkuja tarjoamaan johonkin muualle. 

  Me siis emme laskeneet verkkoja, vaan irrottelimme laiturille hypänneet muikut verkoista. Isoja olivat. Verkot olivat 15-millisiä, eikä niistä kalat läpi tulleet. Irtosivat ne lopulta. Kalat jaettiin. Eilen syötiin meillä paistettuja muikkuja, illalla savustettuja. Tänään on lounaalla, kas kummaa!, savumuikkuja ja keitettyjä pottuja. 

  Palautin eilen verkot L.K.:lle. Hetki kuulumisia vaihdettiin. Ei sanonut L.K. ihan heti muikkuverkkoja pyyntiin laittavansa. Kahdestaan hekin ovat. Riski on olemassa. Ainakin, jos neljän verkon jatan laskee.

  Tapahtumia on tiedossa myös tänään. Jokakesäinen miitinki Vilhusten kanssa on vuorossa, tällä kertaa täällä. Iltapäivällä he tulevat. Ihan passelia keliä on luvassa; ei liian kuumaa, ei tuulista, ei sadetta. 

  Vähän valkkaria aluksi. Kantarelli-, omena- ja mustikkapiirakkaa, pullaa, jäätelöä kahvina kanssa. Kyllä iltapäivä mukavasti kuluu. 

  Ilmat taitavat hieman viiletä ensi viikolla. Sateitakin on ennusteessa. Kovin tuulista ei näytä olevan, ainakaan näillä seuduilla. Nyt saisi kyllä tuulla siellä missä tuulivoimalat jylläävät. Meni pörssisähkön hinta korkeaksi muutaman häiriötilanteen vuoksi. En kyllä tuota pörssihinnan muodostumista ymmärrä. En siis sitäkään. Kaikkia pörssejä tuntuu säätelevän perhosefekti. Kusettaakohan ne pirut meitä? 

  Sehän alkaa pronssiottelu kohta. Täytyy valmistautua. Loppuun kuva floristista laittamassa keräämiään kehäkukkia maljakoihin. Inkognitona.

 

  PS. Tunnin olin etuajassa. Peli alkaa vasta klo. 11:00. Lopetan silti, sillä henkinen valmiustila kirjoittamiseen notkahti väärinkäsitykseni vuoksi. 

MAALARIN PERINTÖ

  Tänään sain maalauksen päätökseen. Muutaman vuoden aikana olen maalannut rakennuksia pikku hiljaa. Nyt ovat kaikki saaneet uuden värin pintaansa. Tai väri on sama, mutta maali uusi. On enemmän kuin oletettavaa, että seuraava maalari en ole minä. 15-20 vuotta ainakin menee, ennen kuin uusi kierros on tarpeen. Vaikka eihän sitä tiedä kuinka vetreä ysikymppinen silloin täällä heiluu. 

  Huomenna menen metsään. Menen perinteisille rousku- ja tattimestoille. Olen siihen saanut luvan. Vaikka lupaa sienestykseen vierailla mailla ei tarvitse yleensä kysyä, niin kantarellien ylitarjonnan vuoksi jokaisenoikeus ei koske minua. Jopa omille maille meno tässä tilanteessa luvanvaraista.

  Omenia alkaa tippua puusta siihen malliin, että tällä viikolla aikoo Hilppa tehdä satsin omenasosetta. Loppukesä on säilömisen aikaa. Jos satun löytämään korillisen rouskuja, on lisää säilöttävää. Viime kesä oli rouskuton. Sienisalaatiton joulu oli tuli. En toista perättäistä halua. 

  Viikonloppuna oli Perussuomalaisten puoluekokous. Kun uutisia kokouksesta olen hieman seurannut, niin melkoista meininkiä on persuilla. Ihan omissa korkeuksissaan he liitävät. Ja lehdistöllä on pöyristyttävä ajojahti meneillään. Niinpä. Kun media löi Sanna Marinia, tai muita edellisen hallituksen ministeritä, niin ketkä riemusta kiljuen pistivät kymmenen kertaa paremmaksi? Ja nyt he viitsivät puhua ajojahdista. Summa summarum: persuille on kaikki luvallista ja oikeutettua, muille vain se, johon persut antavat luvan. 

  Millaiseen Suomeen on Orpo meitä viemässä? Eikö miehellä ole ryhtiä viheltää peliä poikki? Viimeistää viikonlopun jälkeen pitäisi kaikille, myös Kokoomukselle ja Orpolle. olla selvää, että ei Perussuomalainen puolue haluakkaan muuttua. Paitsi huonompaan suuntaan. Tai tietysti heidän katseessaan parempaan. Onko Orpon hallitusohjelma, edes Orpon mielestä, niin hyvä, että kannattaa olla tossun alla, jo seuraavaa vaalikautta varmana pitävän tahon vietävissä?

  Puolueista seuraavaan asiaan. Loppukesän näkymiä pihapiirissä.

  Daalia sen kun kukoistaa...

...ja loimukukat loimuaa, punaisina sekä valkoisina.

Rohtosuopayrtti kukkii vielä. Pitää vissiin ruveta tekemään saippuaa.

  Tätä olen naputellut uunipellillä valmistetun peruna-kantarelli-kesäkurpitsa-paprika-sipuli-seoksen voimalla. Voimia lisäsi oman maan tomaattisalaatti ranskankerma-aurajuustokastikkeella. Nyt alkaa vatsa mieliä kahvia. 

KATAMARAANI, KANTARELLI JA TOMAATTI

  Sään puolesta erinomainen elokuinen lauantai iltapäivään on ehtinyt. Lähes hellelukemia näyttää mittari talon varjopuolella. Etupuolella on lukema niin korkea, että ei viitsi edes kertoa.

  Kävin äsken uimassa. Totesin samalla, että jos ei maailmassa, eikä Suomessa, kaikki mene muutenkaan kohdalleen, niin päin persettä meni myös Jaakon kylmän kiven heitto. Ihan suotta meni nakkaammaan. 

  Kun rannalle menin, kummastelin, että mikäs ihme se tuolta niemen takaa lipuu esille? Hiljaa se lähestyi, ääntäkään ei kuulunut. Hoksasin pian, että sehän on katamaraani. Eipä ole moista näillä vesillä ennen näkynyt. 

  Kun se saapui slmeen, tajusin, että siinä on aurinkopaneleita katteena. Ja että sähköllä se liikkuu. 

  Siinäpä paatti minun mieleeni. Pitäisiköhän laittaa pari ylimääräistä lottoriviä vetämään?

  Kun Hilppa pian tuli myös rannalle, kerroin hänelle katamaraanista. Hilppa sanoi sen kerran aikaisemmin nähneensä. Ei tosin tiennyt, että se on katamaraani, eikä sitä, että siinä on aurinkopaneelit. Oli vain ihmetellyt, että onpa erikoinen ilmestys. 

  Aamulla tein tunnin pyörähdyksen lähimetsässä. Tuloksena kukkurakorillinen kantarelleja. Tuon verran putsattuna:

  Eihän niitä voinut jättää keräämättä. Eihän? Koska sienille ei tällä haavaa löytynyt uutta osoitetta, niin yritetään niistä selviytyä. Taloutemme muonituspuolen vastuuhenkilö sanoi, että yhtään ei enää pakasteta, yhtään purkkia pikkelsiä ei enää tehdä. No, päivällä syötiin sienisoossia. Illaksi pöyräytti tuo muonitushenkilö piirakan. 

  Lähipäivien ruokalista tulee olemaan sieni- ja perunavoittoinen. Lompakko siitä tykkää, jos myös ruokailijatkin. 

  Myös alkoi tänään yksi loppukesään kuuluva kausi; pitkälle syksyyn kestävä tomaattiomavaraisuus. Ensimmäisen kypsät on otettu talteen.

  Jalkapalloa ehdin katselemaan myös. Tai oikeastaan suurin osa ajasta on tänään kulunut jalkapallon katseluun. Huomenna ei sitä herkkua tule, joten taidan jatkaa hieman kesken olevaa maalausta. Ainakin aamupäivän. Metsään menisin mieluummin, mutta en tieten tahtoen halua riitaa saada aikaan. Toivottavasti rouskuja ilmaantuu, niiden poimimista ei ole rajoitettu. Mutta ellen mene metsään, niin mitä tiedän, koska rouskuja nousee? Tämä ongelma tulee ratkaistavaksi lähipäivinä. Ilman valtakunnansovittelijaa, luulen.

TÄNÄÄN KOTONA (jatko-osa 1984 päättyneeseen ohjelmaan)

  Aamulla tyhjennettiin pakastimesta kantarelli- viinimarja- ja mustikkapussit kylmälaukkuun, jääkaapista maustekurkkupurkit kassiin, sörnäytettiin autolle, usmuutettiin Piskolaan, otettiin vadelmarasiat pakkasesta, jatkettiin Hollolaan. Meillä oli tarkoitus palata tänään takaisin saareen, mutta tilanne muuttui. Joudutaan olemaan huomiseen. Onneksi oltiin viisaita. Korjaus, Hilppa oli viisas. Hän sanoi aamulla, että ota lääkkeet mukaan, jos vaikka yöksi pitää jäädä. Ei siis huolta, lääkitys hallinnassa. 

  Kotona on kaikki reilassa, siistiksi leikattua nurmikkoa myöten. Lysti on tulla, kun homma pelaa. Kevyesti liikkuvat lumet vastavuoroisuuden nimissä taas ensi talvena. 

  Nyt on päivän asialista tehty. Lopuksi käytiin tyhjänä ammottavaan jääkaappiin rivettä sen verran, että huomiseen pärjätään. Nyt vietetään minilomaa; syödään hieman herkkuja, katsotaan vähän isommasta tv:sta juttuja. Ja hikoillaan, sillä minilomakohteesta puuttuu ilmastointi. No, ei kaikkea voi kerralla saada. 

  Vielä eiliseen palaan. Sylvia-myrskyn ei voi sanoa edes kunnolla hipaisseen Avokkaansaarta. Aamusta alkaen toki tuuleskeli aika navakasti, mutta ukkosesta ei ollut tietoakaan. Sadetta ei tullut kuin pari milliä iltapäivällä. 

  Täytyy kyllä todeta, että varoituksia tuli siihen malliin, että heikkohermoisimmat olivat jo alkaneet kaivaa bunkkereita. Olivat myös köyttäneet veneensä vaijereilla kiinni rannan isoimman puun tyveen, varmistaneet kiinnityksen sadan kilon ankkureilla. "Maailmanlopun rajuilmoja" toitotti iltapäivälehdistö. Välillä maltillisemmin ainoastaa hirmumyrskystä tai vuosituhannen myräkästä varoiteltiin. Hyvä, että varoitetaan. Tolkku kuitenkin on paikallaan. Vaikka ei ei taida tolkku enää olla kohdillaan "tolkun ihmisilläkään".

  Toki on todettava, että kyllä myrsky osassa maata teki tuhojaan, joten varoitukset olivat paikallaan. Tällaiseen viestintään on vaan tottuminen nykyisessä ylisanojen klikkiuutisoinnissa.

  Huomenna päivällä ajellaan Anttolaan. Tuskin enää esteitä suunnitelmaan ilmenee. Amppelitomaatti ja -kukat ovat mielissään paluustamme, sillä ne kaipaavat päivittäistä kastelua. Muut istutukset pärjäävät kyllä muutenkin, sillä sadetta on viime aikoina saatu. 

  TÄNÄÄN KOTONA-jatko-osa päättyy tähän. Lyhyestä jatko-osa kaunis. Loppuun laitan eilen iltapissalla aitan takana ottamani kuvan ruskoliljasta, joka ei enää kasva kukkapenkissä, vaan on halunnut erakoitua, ja on siirtynyt viidenkymmenen metrin päähän harjoittamaan mietiskelyä.

LEPOPÄIVÄN PUUHIA: MUIKKUJA JA MAALIA

  Muikkuverkot laitettiin eilen pyyntiin. Tyynessä ja auringonpaisteisessa aamussa nostamaan. Muikkuja tuli, kummankin kalastajan verkkoihin sopivasti. Meille alle sata. 

  Lounaaksi oli siis paistetut muikut. Mutta ei mennä asioiden edelle. Kun kalat oli irrotettu ja perattu, ryhdyin maalamaan. Venevajan saunanpuoleisen päädyn värjäsin. Räystäs, ja nurkka-, ja vuorilautoja lukuun ottamatta. Tikkaita ja telinettä piti korokkeena käyttää. 

  Maalaus täällä on vähän kuin Golden Gaten kohdalla: kun pääsee loppuun, pitää alkaa toisesta päästä uudestaan. Meillä se ei johdu maalattavan kohteen suuruudesta, pikemminkin maalareiden vähyydestä. Ja siitä, että kaikki rakennukset, nukkuma-aittaa lukuun ottamatta, on maalattu samalla värillä. 

  Paistmuikkulounaan jälkeen pötkähdin hetkeksi puutarhakeinuun. Sitten muikkuja savustamaan. 

  Koska en tällä iällä enää viitsi savustamisessa keskittyä tekniseen osaamiseen, olen panostanut taiteelliseen vaikutelmaan.

  Savustustouhuista ehdin katselemaan toisen puoliajan Ruotsi-USA matsista. Plus jatko-ottelun+rankkarit. Melkoinen trilleri. Kyllä naapurimaan voitto lämmittää, vaikka pelitapahtumiin nähden USA:n voitto olisi ollut oikeudenmukaisempi. Niin se vaan on, että Ruotsia usein seuraa posketon säkä. Tai sellainen kuva ainakin on meihin varttuneempiin katsojiin iskostunut. Johtuu vanhoista ja katkerista lätkämuistoista. 

  Huomenna tulee kunnon helle, sitä seuraa rajuja ukkosia. Toivottavasti hiippailevat ohi. Mutta sähkökatkoja luultavasti tulee. Pitää vissiin tankata aggregaatti. Alkukesästä sen koekäytin, joten ei pitäisi huolta olla. 

  Huomenna meinattiin aamusta käydä vielä mustikoita poimimassa. Kun kotona pian käydään, voidaan suoraan pussittaa pakkaseen. 

  Elokuu on melko omavaraista aikaa. Ei ole tarvinnut juuri varsinaista ruokaa kaupasta ostaa. Kalaa, sieniä, kesäkurpitsaa, kurkkua, hernettä, härkäpapua löytyy omasta maasta. Tai ei sentään. Klaa löydy omasta maasta, mutta lähivesistä löytyy. Tomaatitkin alkavat hiljalleen punertaa. Hyvää niille tämä lämmin jakso tekee. 

  Pitää lähteä ulos toilailemaan. Ja uimaan. Vesi ei ole perustanut Jaakon kiven nakkaamisesta. Heja Svärje!

JOS ELÄMÄ ON POLITIIKKAA

  Hector sanoitti Bob Dylanin biisin Political world albumilleen Ensilumi tulee kuudelta (1992):

Jos elämä on politiikkaa 

myydään rakkaus pois 

ja eletään niin, ihmisoikeuksiin 

ei viitata nyt vois 

Jos elämä on politiikkaa 

se aikaan sairastuu 

ja takana sen, fasaadit kaataen 

on valta eikä mikään muu 

Jos elämä on politiikkaa 

kirkko sitä kannattaa 

se vaikka selittää, pientä yrittäjää 

se tuplastikkin verottaa 

Jos elämä on politiikkaa 

heikot siitä poistetaan 

eläkettä ne saa, ei tarvitse maa 

enää koskaan heidän palvelujaan 

Jos elämä on politiikkaa 

nyt sairaat uhrataan 

suuriyritysten voitto takaa sen 

että iso kirves heilahtaa 

Jos elämä on politiikkaa 

ei maahan vieras tulla saa 

miksei kelpaa kotimaa, jossa hirttosilmukkaa 

joka pakolainen odottaa 

Jos elämä on politiikkaa 

ja mennään kohti Eurooppaa 

kun kaikki on jees, eikä vituta ees 

vaikka valuutta sua kusettaa 

Jos elämä on politiikkaa 

painajaiset valittaa 

kun unia näät, jossa putoaa päät 

vaikka hereillä on karmеampaa 

Jos elämä on politiikkaa 

ja koulussa se opitaan 

että ministeri, on aina ministеri 

se vaikka huijariksi tunnetaan 

Jos elämä on politiikkaa 

ja luokkaerot kasvaa vaan 

niistä puhuta ei, niistä puhuta ei 

niistä puhuta ei enää ei 

Jos elämä on politiikkaa 

myydään rakkaus pois 

ja eletään niin, ihmisoikeuksiin 

ei viitata nyt vois 

Jos elämä on politiikkaa 

se aikaan sairastuu 

ja takana sen, fasaadit kaataen 

on valta eikä mikään muu 

Politiikkaa, politiikkaa

  31 vuotta sitten näki näki Heikki asiat noin. Oraakkeli? No futher saying.

VESOMISTA JA VADELMAA

  Viikko etenee. Ilman sateita tähän saakka on mennyt. Sunnuntaina käytiin Piskolassa keräämässä puutarhavadelmia. Reilu kymmenen litraa pakkaseen, muutama litra syötäväksi, kun käytiin penkit läpi. Ne pitää joka toinen päivä käydä poimimassa, muuten alkavat vatut tippua issekseen. Muutaman kerran oli tuo jo tehty ennen meitä, lisää on tulossa. 

  Tänään, lopultakin, ehdittiin metsään vattuja poimimaan. Olin sienireisullani bongannut nasevan paikan jo pari viikkoa sitten. Syystä ja useammastakin oli lähteminen lykkääntynyt. Nyt lähdettiin, mutta oltiin myöhässä. Olivat vatut päässeet ylikypsiksi, ja tippuneet suurimmaksi osalta pois. Vähän maistiksi kerättiin, pantiin paikka visusti mieleen tulevia vuosia varten. Vasemmalla Hilppa puutarhapensaiden keskellä, oikealla vanhalla pellolle ilmestyneen villivadelma-alueen laidassa.

  Ollaan muutakin alkuviikosta puuhailtu. Maustekurkkuja on Hilppa laitellut. Useampi purkki on niitä jo valmiina. Eilen kävin taas poimimassa kanttarellejä. Ihan sadan metrin päähän talosta jouduin menemään. Tänään Hilppa teki pienemmistä relluista pikkelsiä. Monta purkkia on sitä nyt talvella nautittavaksi. Pakkasessa on kanttarellejä riittävä määrä. Se tietää sitä, että kohta, jos ei muita sieniä ala putkahtelemaan, saa Peppe metsäänmenokiellon. Mustikoita on myös pakkasessa, mutta lisää vielä käydään poimimassa. Nyt on vaan pakastin täynnä. Puutarhavatutkin jouduttiin jättämään Piskolaan Tainan pakastimeen. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä käymään Hollolassa. Eli vasta ensi viikolla mustikoita haetaan lisää, viedään ämpärissä kotiin, pakastetaan siellä. Saadaan myös roudattua pakasteita ja säilykepurkkeja pois kaappeja täyttämästä 

  Minä olen eilen ja tänään heilunut raivaussahan kanssa rantapajukkoa ja -lepikkoa vesomassa. Parin tunnin sessioita olen tehnyt. Enempää ei kerralla viitsi, kun ei ole välttämätöntä. 

  Tänään, suhkuksi menneen ja lyhyeksi jääneen vadelmareissun jälkeen, ehdin vielä pestä soutuveneen. Aika lailla risua, lehteä, lepän urpua, koivunsiementä olikin veneeseen kerääntynyt. Nyt se on erinäköinen.

  Peittelin paatin pesun jälkeen. Eipä heitä tuuli enää roipetta veneeseen.

  Huomenna jatkuu vesominen. Jotain muutakin ohjelmaan mahtuu. Verkkoja pitää taas viritellä. Tänään syötiin haukifilettä pakkasesta, joten tuoretta ahventa tai muikkua seuraavaksi toiveissa. Kaikki on toki Ahdin hyppysissä. On se aika omapäinen tyyppi, Ahti. Omiaan puhuvat ne kalahenkilöt, jotka taitoihinsa luottavat. Kyllä se on Ahti, joka antaa, tai on antamatta. No, saattaa kokemuksella, tiedolla ja taidolla olla pieniä mahdollisuuksia päästä Ahtia uunottamaan. Sanovat kokeneemmat kalastajat.