Säiden haltijat ovat jakaneet sateet niin tasaisesti, että niitä näyttäisi riittävän viikon jokaisella päivälle. Siihen on tyytyminen! Pakko oli laittaa uuneihin tulta, ettei pääse paikat hornistumaan. Ulkohommat aion unohtaa; eiköhän se pouvitukkii joskus. Onneksi on lukemattomia kirjoja, elisaviihteen tallenteita voi katella läppäristä tv:n kautta.
Kisoissa on puolet puolivälieräpareista seulottu. Tänään ovat tulessa omissa peleissään Ranska ja Saksa, jotka voittaessaan kohtaavat seuraavalla kierroksella. Taas oirooppalaisia koetellaan. Näyttääpä siltä, että välieräparit ovat Ranska/Saksa-Brasilia ja Argentiina-Hollanti (jollei huomenna oletettavasti voittava Belgia pääse puolivälierissä Argentiinaa yllättämään). Der Spiegel uutisoi, että otteluita mm-kisoissa olisi manipuloitu, mm. Kamerun-Brasilia-ottelun maalimäärä olisi ollut tiedossa. Käpälöijänä uutisen mukaan sama taho, mikä Suomessakin on pelejä järjestellyt. Jos huhuissa on perää, alkaa pikkuhiljaa vi****tamaan.
Ykkösen aamu-tv:ssa spekukoitiin suomalaisten ominaisuutta asettua altavastaajan puolelle. Täytyy myöntää, että jos kumpaakaan osapuoleen ei kohdistu mitään serityisiä sympatioita, niin minaäkin teen. Mutta yleensä ennakkoasetelmat ovat sen suuntaiset, että kannatan yltäkysyjää altavastaajan asemesta.
Vaihdoin mokkulan sim-kortin 4G verkkoon, sillä kattavuuskarttojen mukaan verkko pelitää hyvin Avokkaassa. Toiminto päivitettiin seuraavana päivänä alkavaksi. Niin onkin, tiedoistani ilmenee, että liittymä on 4G. Nyt kuitenkin näyttää, että 4G ei toimikkaan mokkulallani. Siitähän ei myyjä Elisalla maininnut! Noh, pitää vielä soitella, ottaa asiasta selko. ennen kuin niska punaisena hyökkää operaattoria haukkumaan.
Eväät näyttävät piisaavan keskiviikkoon tai torstaihin, sitten lähetään maalikylille. Vissiin Mikkeliin, kun Puumalassa ei oo Lidliä. Ei vainkaan, saatta olla, että itään päin mennään, matkassa ei juurikaan eroa, tie kauniinpi. Pittääpä lisätä puita, käyä pumppaamassa vedet paatista, syventyä sitten vaikka kirjaan, työn alla Katarina Wennstamin trilogian keskimmäinen osa "Turman lintu".
Ps. Merkille pantavaa on ollut pölyttäjien, ötököiden, kaiken maailman surviaisten niukkuus. Itse en suuresti kaipaa, mutta kasvit tarvitsevat pölyttäjiä, linnut evästä. Eilen, kun aurinko välillä paisteli, lähdin asiasta tehden kameran kera liikkeelle; likimain ainoa bongaus oli kultakuoriainen koivuangervon kukinnolla.
maanantai 30. kesäkuuta 2014
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
AIKA AIKAA KUTAKIN
Aika on kylvää, aika on niittää; entiedä, kuka lie kylvänyt, mutta niittomiehiä viikatteineen on pallokisoissa nähty, tosin muutamia aiempia mittelöitä niukemmin. Samoin urheilutapahtumissa harvinaisempi kannibalismi tekee tuloaan. Niin hyvä jalkapalloilija, kuin Suarez okin, olisi FIFAN Sepp Blatterin, mikäli tämä lahjuskähminnöiltään ehtii, johdolla rukattava sääntöjä sen suuntaisiksi, että kolmannen puraisun jälkeen proteesi takavarikoitaisiin muutamaksi kaudeksi.
Kaiken kaikkiaan Brasiliassa on käytyt kova viima eurooppalaisten huippumaiden tiimoilla; Espanja, Italia, Englanti ja Kroatia pihalla, Portugali sekä Venäjä todennäköisesti, kuten ei niinkään yllätyksellisesti Bosnia-Hertsegovinakin. Mukana varmasti, siis Euroopasta, Hollanti, Ranska, Belgia, Kreikka!! ja Saksa. Sveitsillä ja Venäjällä vielä saumat. Amerikan alueiden valtiot jyräävät, Aasiasta ei kettään, Oseaniasta ei kettään, Afrikasta Algeria ja Nigeria tyrkyllä.
Voipa tapahtua, että ollaan menossa kohti huikeaa finaalia Brasilia-Argentiina. Neymarin ja Messin, virtuoosien, jotka yksin ratkovat pelejä, johdolla varsin todennäköinen lopputulema. Nopealla vilkaisulla kaavio näyttää sellaiselta, että se on mahdollista, oikaiskaa, jos olen erehtynyt. Nähdyn perusteella Neymar johtaa mielestäni taitureiden mittelöä niukasti. Onhan siellä tietenkin hyvin pelanneet Saksa, Hollanti ja Ranska, yllätysvalmis Belgia, sekä positiivisesti pelanneet Meksiko, Chile ja Kolumbia, niin ja Costa Rica sekä Uruguay. Repikää siitä, mutta minä pidättäydyn alkuperäisessä ajatuksessani: Brasilia-Argentiina!
Muutakin on maailmalla ja kotomaassa tapahtunut, mutta ei ole liiemmälti kokoomuksen ministeriruljanssi, eikä kylmän sään siunailu innostanut. Hyviäkin uutisia toki on: Suomi on uuden Good Country Indexin mukaan maailman toiseksi paras maa, eli tekee Irlannin jälkeen eniten hyvää maapallolle ja kansaiväliselle yhteisölle. Toinen hyvä uutinen on, että Jack White on julkaissut toisen sooloalbuminsa nimeltään "Lazaretto". Siispä kipaisen Levykauppa Äx:ään sen lunastamaan. Jos joku sanoo. "en tunne miestä", kuten tokaisi Arto Paasilinnan mukaan paavi Jumalasta, menköön vaikka kirjastoon lainaamaan White Stripesin levyjä. Kannattaa!
Siinäpä sitä, valvotut illat, sydänyöt, jatkuvat. Perjantaina Anttolaan, Pisan tornin mukainen, muttei ihan korkuinen vino pino kirjoja messissä (ei kuitenkaan Lionelissa), leivinuuniin valkeaa, siitä se pikku hiljaa alkaa, eläke.
Parempi kännibalismi...
...kuin kannibalismi
lauantai 21. kesäkuuta 2014
KUVAKIRJA AATOSTA
Aatosta jaloa ja... Niinpä niin, aamu alkoi obligatorisella suotusessiolla.
Sitten yrittelin puunhakkuuta, mutta itikat oli sikäli ärhäkkäällä päällä, että päätin siirtyä haravoimaan laiturin viereen hiekalle kertynyttä orgaanista jätettä sivummalle.
Anna ja Helmikii herräili, kävin juhannuskoivut, aurinko paisteli.
Kellikkamaha tepastelee.
Hemppakin äkkäs käärmevapaan paikan.
Hyvin grillatun (kuka lie?) lounaan jälkeen lähettiin euron vaappua uittamaan.
Helmiä välillä kyllästytti hidas meno, kameralaukku oli hyvä tyyny.
Kuikat uiskenteli...
...pilviä muodostui...
...kalasääksi vahti pesäpuutaan.
Otsasi hies(koivussa) sinun tulee vihtasi vääntämän, nimittäin rauduskoivusta. Saunottiin, katottiin Italia-Costa Rica, yippee, hip hei huraa, tiedän mitä kahvia vastedes ostan!
Välillä ripotteli, mutta Ylä-Lapin välihousut ja toppatakit päälle ja kokolle!
Tuhopolttaja parhaasta päästä...
...ja roihahtihan se....
Ritva-sisko ja Anna käsittelee päivän poliitisia uutisia.
Yleisnäkymä suviyöstä, ei ku Avokkaaseen!
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
SÄÄTÄ SÄÄTÄMÄTTÄ
Koska ihmisen kyky vaikuttaa säätilaan, siis lyhyellä
aikavälillä, on rajallinen, on tyydyttävä siihen, mitä annetaan. Ken ei Jussina
palella halua, pysyköön sisällä, ottakoon äkkilähdön, tai pukeutukoon
asianmukaisesti. Minä kuulun tietysti jälkimmäisenä mainittuun joukkoon. Joka tapauksessa eilisen +2:n ja +8:n välillä keikkunut, tämän aamun
nollalämpötilan kautta vauhtia ottanut ilmanala on ilmeisesti menossa
junannuksen huikeisiin + 15 asteen päivälämpötiloihin. Sateita ei kuitenkaan
lupeissa, illaksi nuttua niskaa, ja kyllä kokko lämmittää!
Huomenna siis
startti n. klo. 17 ruuhkaiselle väylälle. Aikaa saattaa tuhrautua tuplasti
normaaliin, sillä eiväthän autoilijanperkeleet ole oppineet ohituskaistakäyttäytymistä.
Kun autoja on baanalla riittävästi, moottoritiellä tapahtuu poikkeuksetta, että
ohituskaista liikkuu oikeaa kaistaa hitaammin. Sehän johtuu siitä, että
ohituskaistalle änkeydytään olemattomiin väleihin aiheuttaen arvaamattomia
heijastusvaikutuksia, ja siitä, kun joku lippahattupäinen eläkegubbe (minäkin
paras sanomaan!) ohittaa kahdeksaakymppiä ajavaa rekkaa hitaasti, mutta
erittäin varmasti, yhdeksänkympin nopeudella. Onhan kaikilla toki oikeus
hitaampi ajoneuvo ohittaa, mutta voisi sitä kai painaa oikeanpuoleista läpykkää
karvan alemmaksi. Moottoriliikennetiellä taas kiireiset herrasmiehet syöksyvät
ohituskaistaosuudella vasemmalle kaistalle oluen ja konjakin maku sekä grillin
tuoksut mielessään, seurauksella, että kun kaista loppuu, on varsinaiselle ajoradalle tunkemassa bemaria, mersua,
audia, volvoa, seassa joku riisikippokin. Se aiheuttaa autojonon matelemista,
jopa pysähtelyjä. Sitä paitsi sellainen toiminta on uudistetulla osuudella, mihin
on rakennettu aita vastakkaisten ajoratojen välille ja ohituskaista oikeasti
loppuu aitaan, erittäin vaarallista! Eipä selviä huimailija törkeällä keltaisen viivoituksen
rikkomisella, vaan litistyy aidan ja ajonevojonon väliin. Rauha hänen
muistolleen, toivottavasti ei omaa kaistaansa ajaneille sattunut pahemmin. Summa
summarum: Onko järkee lähteä paahtamaan
ohi jonon, mikä ulottuu vähintään Lusista Mikkeliin? Jos kaikki köröttelisivät
rauhassa peräkkäin, saattaisi taival taittua 70-80 km:n keskinopeudella, ja
grillin saisi sytyttää, kossun korkata, tuntia-paria aiemmin.
Tulipahan
vuodateltua! Toivottavasti kuitenkin perille päästään onnekkaasti, menköön
vaikka iltaan, eiköhän sitä kuitenkin Uruguay-Englanti-matsia (22:00) ehdi
katsomaan. Ja jos ei, niin ei sitten.
Kylmällä
juhannussäällä on eittämättä myönteisiakin vaikutuksia. Sepalus auki
hukkuneiden määrä on viileän ilman osuessa osoittautunut vähäisemmäksi kuin
hellejussina. Toisaalta kuoliaaksi paleltuneiden joukko voi kasvaa. Myös
urheasti Avokkaaseen saapuvan Helmin vaara saada kyynpurema pienenee, jos
snaket hytisevät piiloissaan.
Niin tai näin,
juhannusta vietetään, lippukin lahouttaan ja maalittomuuttaan häpeilevään
salkoon nostetaan, saahan se siellä vähän normaalia kauemmin liehua. Ja kokolle
mennään, itikoille itseämme syötetään, kylmää kiroillaan, jälkihiilloksella
makkaroita paistetaan, jalkapallo unohdetaan; eläköön Suomen suvi!
Syttyy se, jos löpöllä...
...niin tohottajalla kuiteskii, tuumas Haneli!
torstai 12. kesäkuuta 2014
KUUMENOO, KYLYMENEE…
Kovinpa tuntuu kelit
vaehtelevan; hellepäiviä on olluna jo moniaita, sitte ennuste povas Anttolaan
ens lauantakiksi päivälämpötiloo alle viijen asteen! Äskön kun tarkistin,
olivatten toella justeeranneet arvion kymmentä astetta korkiammalle. Olokoon
mitä on, tulukoon mitä tulee, saareen pittää männä. Viikkaus tuaksepäen
istutetut kukkaset vuativat kontrollija.
Tästä tiä suven
vietto oikiasti alakaa; ämämmät, viikkauen kuluttua juhannus, reilun kahden 1.
eläke (pitäsköhän männä pankin ovelle jonnoon muihen huru-ukkoloihen ja –ämmälöihien
kanssa, sehän on muan tapa). Sinällää oevalline asja, jotta kisat tullee ehtoosta
ja yöstä, jos niätsä sieniin jumalat on olluna hyvällä mielin, kanttarellisatoa
alakaa kohtapuleen pukata ilimoille. Vaekka eipä näille vuosin yösienestykseen
otsalamppuva tarvita.
Kuikkasin välillä
juhannuksen siäpovvausta, näyttäs puolipilivistä alle kahenkympin ilimaa olevan
luppeessa, ei juur satteita. Kerkiää muutamaan kertaan luppaukset muuttuva
ennen Jussia. Näkkyypähän. Se on, niätsän, siän ennakoemine sellasta hyvinnii
hankalata toemintoo. Olipa sitte kysseessä Kerman Kalle, Mallusjoen Ahti
Rantanen, eli muu sammakkomies tahi rohveetta, tahikka Ilimatieteen laitos,
Foreca, mikä vuan tohelo, tahtoo ne männä persielleen. Sitte selitellään,
pekuloijaan, mikä mänj pielleen. Olko ukkosrintamat sotkemssa hyvvee
korkiapainetta, vae oljko Marsin asento jiänä huomijoimatta, sammakon kutu
epäonnistuna, vaiko vanahat ylöspannut tilastot sekkaantuna! Niipä se on, jotta
kun tarpeeks monj’ ilimat ennakoe, joku sauattaapi sattua kohilleen. Taietaa
kuitennii ukkoetana olla se vissein tietäjä.
Anna ja Helemi on näellä
näkymillä mittumaarina tulossa, Joni, kun taas opiskelun jälkeen töihin peäs,
tekke tietennii visuna miehenä pyhät töetä, suapi tupakkirahhaa. Ensj’ syksynä
piäsee onneks Helsinkin yljopistoon lukujaan jatkelemmaan, ei tarvihe Turkuun
kortteeriin männä. Uskaltaa se Anna kuitennii tulla, vaekka Helemi-raukka sae
kyykiärmeen tuikkauksen kevväällä! Helemi on sellane Rantanplan, jotta onko
mittää oppina. Oisko ies huomanna, mikä nappas, ku takakinttuun tapas.
Eipä sitte juur
muuta, ku Jussia vartoelemmaan. Velj-Hanski oletennii tuas on kokon kasanna,
ilmatkii näöttää sen roihauttamista puoltavan. Hanelj’ se muuton oeva
palonsytyttäjä, sillä on tohottaja, ja jos ei toemi, ni pensookii löytyy.
Tuatusti pallaa!
Anteeks Helemi, et siä ihan tuollane oo!
maanantai 9. kesäkuuta 2014
VIIME AIKOINA TAPAHTUNUTTA L. AJATUKSIA JA HAJAUTUKSIA
Oulussa paljastui traaginen tapahtuma, mutta oliko se niin
tärkeä koko sensaatioita halajavalle kansalle, että iltapäivälehtien piti sitä
ruotia, repiä ja raastaa sivu- ja päivätolkulla? Äsken näkyi vaihteeksi olevan
IS:n sivuilla ykköslööppinä: ”Oulun vauvasurmista epäilty äiti paljasti isien
nimiä!”. Nyt ei kun tutkiva journalismi penkomaan nimet esiin ja ne
julkaisemaan. Saadaan valtaväestölle hekumaa, muutamille lisää surua ja
murhetta. Kyllä lehdet tietävät mikä myy. Jos joskus tulee esiin positiivinen
uutinen, täytyy sen olla vähintään sadan tuhannen ihmishengen sankarillinen
pelastaminen, tai saasteettoman ja ilmaisen energian keksiminen, saadakseen
edes osan Oulun sinänsä kammottavien lapsensurmien hallitsemasta palstatilasta.
Immeisiin kun tuntuu raadollisuus vetoavan humaanisuutta kerkeämmin.
Kokoomuksen saa uuden
puheenjohtaja ensi launtaina Lahdessa. Samassa rytäkässä saamme, niin sinä, minä,
kuin Hentun Liisakin uuden pääministerin. Mikä muuttuu? Valistunut arvaus: ei
mikään!
Vihreät päättivät,
kysyttyään ensin Saanilan Stanilta neuvoa, pidättäytyä yhden puheenjohtajan
taktiikassa. Ehkä hyvä niin; mitä useampi kokki, sen huonompi soppa. Mikäli nyt poliittista soppaa huonommaksi voi
saada.
Uusinta uutta;
Kultarannassa puitiin Suomen tulevaisuutta, tuloksena pahnoja ja akanoita. Lavrov
ja Tuomioja tapasivat, nyt tiedottavat. Tuomiojalla on kyllä selkärankaa sanoa,
mitä hän ja Suomi ajattelevat, mutta Lavrov vastaa Speden muinaista sketsiä
mukaellen: ”Mitä sitten!?” Taas kysymys: mikä muuttuu? Valistunut arvaus: ei
mikään!
Teemu Selänne ei
tule Jokereihin. Onneksi miehellä on sen verran kontanttia, ettei tarvitse
lähteä pelleilemään Harkimon leikkikentälle.
Elämää suurempaa
ovat vain jalkapallo sekä haikumuikut uusien perunoiden ja kantarellikastikkeen
kera. Nythän käy niin, että kisat alkavat ensimmäisten keltavahveroiden
pullahtamista aiemmin, mutta kyllä soosi tehdään ennen välierävaihetta. Pottuja
saa jo, ei kun sitten patistamaan Hanelia nuotalle. Viime päivinä on uutisoitu
usean tähtipelaajan pois jäännistä, loukkaantumiset pääsyynä. Minulla on
kuitenkin tuntuma, että nimetyistä/nimettävistä 960:stä pelaajasta seuloutuu taidokkaita
suorituksia, jumalaisia syöttöjä, henkeäsalpaavia maaleja, epäinhimillisiä
torjuntoja. Torstaina se alkaa, kaikki nauttimaan!
PS. Olen nytkähtänyt
mestaruus-uumoiluissani Argentiinan kannalle. Ken elää, se näkee.
PPS. Taisin kehua Jortti Pehannekselle, että seuraava blogini olisi pidempi. Valittaen on todettava: "Tähän on tyytyminen", kuten sano Luukon Ane, kun kolmannen kerran peräkkäin nuotalla vesiperän vetivät.
Tämä Kangastalon Puutarhalta viime perjantakina ostetun amppelin, a' 12 € (nimi niin vaikee ja outo, vaikka samoja on ollu jo monena vuonna, etten saa päähäni) kuva tällättäköön päätökseksi 13.7. pelattavan loppuottelun Brasilia-Argentiina (2-3) kunniaksi.
tiistai 3. kesäkuuta 2014
TURHAT VALITTAJAT, PAREMMAKSIPANIJAT JA BESSERWISSERIT
Kuinka usein tunnet itseäsi väärin kohdellun? Kuinka usein
olet katkera osaksesi langenneesta ymmärtämättömyydestä? Kuinka usein olet
kateellinen ystävälle, naapurille, tutulle, työtoverille, jos vaikka kenelle? Kuinka
usein vaivut itsesäälin kuiluun, surkuttelun syöveriin, alakulon alhoon? Tunnen/olen tuntenut jokusia edellä luetellun kaltaisia lähimmäisiä, turhan valittajia,
itsesääliin uppoutuvia, joille kaikki hyvä, mitä muille tapahtuu on punainenen
vaate, joille muiden onnistuminen on ylipääsemätön harmin lähde, joille omat
epäonnistumiset ovat muiden aiheuttamia. Luulisi olevan raskasta elää
tuollaisten luulojen, tuollaisen katkeruuden vallassa. Katkeruutta toki on itse
kukin joskus kokenut, kadetta kantanut. Mutta kun niiden antaa muodostua
vallitseviksi, alkaa elämä muistuttaa helvettiä, otaksun. Tai voihan joku masokismiin
suuntautunut nauttiakin tuon kaltaisesta itsekidutuksesta.
Allekirjoittanut ei suinkaan lukeudu
valoisimpiin vaikuttajiin, elämänmyöteisimpiin etenejiin. Joskus,( lue ”aika
usein”), olen vihainen epäonnistumisistani, mokailuistani, väärinkäsityksistäni.
Mutta olen vihainen vain itselleni. Kadehtinut en ole juuri ketään (ehkä joskus vähän), vaikka
hyväosaisempia, varakkaampia, onnekkampia, kuten etevämpiäkin tienoot pullistelee. Pitää
olla tyytyväinen siihen, mitä on annettu ja mihin kykenee. Kuten huomaatte, ei
meikää liialla kunnianhimollakaan ole siunattu.
Toinen merkille
pantava ihmistyyppi on ”paremmaksipanijat”. Keskustelu heidän kanssaan on melko
tuskallista. Kertoi heille mitä tahansa, he ovat vähintään saman kokeneet,
tuplaten tehneet, monin verroin laajemmin nähneet tyyliin: ”Minulta leikattiin
tuossa keväällä umpisuoli” johon ”minultapa
on leikattu kaksi!”. Näille urhoille, miksei myös lyyleillekin ei ole
tekemätöntä paikkaa, kokematonta tapahtumaa. Itsetunto lienee tämän kaltaisilla
tallaajilla pakkaspuolen lukemissa, kun pitää, valheen voimallakin, sitä
pöngittää.
Läheistä sukua,
sielun veljiä ja sisaria ”paremmaksipanijoille” ovat” besserwisserit”. Mihin
tahansa keskustelu rönsyileekin, löytyy näiltä asiasta lisää tietoa, usein
korjattua sellaista. Ja perinpohjaisesti selvitettynä. Itsetunnon kohotusta
tämäkin, näyttämisen halua, tietynlaista kehuskelua. Noh, miksipä piilottaa
kynttiläänsä vakan alle? Mutta tyylillä, pliis!
Nyt, kun olen
lytännyt muutaman ihmistyypin maan rakoon, voin minä, täydellinen luojan
luoma, heittäytyä lukemaan 1. osaa ”Varistyttö” Erik Axl Sundin (pseudonuumi
hemmoista Jerker Erikson och Håkan Axlander Sundquist) Varistyttö-trilogiasta.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
KANNATTAAKO MÖKKEILY?
Tilastohirmu, statistiikan valtikaton valtias, vertaileva skeptikko Pertsa päätti vetää estradille hieman lukuja ja kokemuksiinsa nojautuvaa faktaa omasta mökkielämästään.
Kesäasunnolla vietetty aika/vuosi jakautuu seuraavasti:
-kevätkunnostukseen (piippujen suojat, vedet päälle, saunan pumpun asennus, suotuveneen vesille laitto, etc.) n. 4 h
-nurmen leikkuu n.20 h
-vesominen (rantapajukko, toista metriä vuodessa vartta puskeva haapa, kaiken puuston harvennus) n. 20 h
-puun teko (kaato, pätkiminen, halkominen, liiteriin roudaus vuoden tai kahden kuluttua) n. 40 h
-erilaiset pikkurempat ja fiksaukset, n. 20 h
-kauppareissut pidempien oleskelujaksojen aikana, n. 12 h
-haravointi, syksyisin ja keväisin, n. 6 h
-talvikuntoon laitto (kevätkunnostuksen vastakohta), n.6 h
-talvella vesiavannon teko, lumityöt, n. 3 h
Yhteensä "pakollisia" hommeleita n. 131 h. Mikäli isompia kunnostustöitä, esim. ulkomaalausta, joutuu tekemään, se ei sisälly edellä lueteltuun listaan. Töihin kulutettu aika koskee vain minua, Hilpalla se on varmasti enemmän, kun ynnätään siivous, ruoan laitto (en tosin omia grillailujani ja savustuksiani mukaan listannut), sekä osallistuminen luettelemiini arpietarointeihin.
Lähimenneisyydessä vuotuinen mökillä vietetty aika on ollut keskimäärin 90 vrk = 2208 h, joista nukkumiseen n. 580 h., eli tolpillaan tokkuroitia jää n. 1630 h. Tästä seuraa, että "vapaa-aikaa" mökillä olosta on 1630 h - 131 h = 1499 h, eli obilgatoorista touhuilua on 131/1499*100 = n. 9 %, siis lusmuilla voi 91 % valveillaoloajastaan. Noh, eihän se ole koko totuus, aina ja ikuisesti täällä puuhaa piisaa, aikaa jää silti auringon ottoon, lukemiseen, tv;n kuikuilemiseen, musiikin kuunteluun, you name it.
Tulevaisuudessa Anttolassa vietetty aika tulee huomattavastikin lisääntymään. Sehän kasvattaa puun tekoon ja kauppareissuihin, ehkä myös lumitöihin, käytettyä aikaa. Lorvailun mahdollistava ajan määrä kuitenkin tulee enenemään. Summa summarum: Mökkeily kannattaa!
Kesäasunnolla vietetty aika/vuosi jakautuu seuraavasti:
-kevätkunnostukseen (piippujen suojat, vedet päälle, saunan pumpun asennus, suotuveneen vesille laitto, etc.) n. 4 h
-nurmen leikkuu n.20 h
-vesominen (rantapajukko, toista metriä vuodessa vartta puskeva haapa, kaiken puuston harvennus) n. 20 h
-puun teko (kaato, pätkiminen, halkominen, liiteriin roudaus vuoden tai kahden kuluttua) n. 40 h
-erilaiset pikkurempat ja fiksaukset, n. 20 h
-kauppareissut pidempien oleskelujaksojen aikana, n. 12 h
-haravointi, syksyisin ja keväisin, n. 6 h
-talvikuntoon laitto (kevätkunnostuksen vastakohta), n.6 h
-talvella vesiavannon teko, lumityöt, n. 3 h
Yhteensä "pakollisia" hommeleita n. 131 h. Mikäli isompia kunnostustöitä, esim. ulkomaalausta, joutuu tekemään, se ei sisälly edellä lueteltuun listaan. Töihin kulutettu aika koskee vain minua, Hilpalla se on varmasti enemmän, kun ynnätään siivous, ruoan laitto (en tosin omia grillailujani ja savustuksiani mukaan listannut), sekä osallistuminen luettelemiini arpietarointeihin.
Lähimenneisyydessä vuotuinen mökillä vietetty aika on ollut keskimäärin 90 vrk = 2208 h, joista nukkumiseen n. 580 h., eli tolpillaan tokkuroitia jää n. 1630 h. Tästä seuraa, että "vapaa-aikaa" mökillä olosta on 1630 h - 131 h = 1499 h, eli obilgatoorista touhuilua on 131/1499*100 = n. 9 %, siis lusmuilla voi 91 % valveillaoloajastaan. Noh, eihän se ole koko totuus, aina ja ikuisesti täällä puuhaa piisaa, aikaa jää silti auringon ottoon, lukemiseen, tv;n kuikuilemiseen, musiikin kuunteluun, you name it.
Tulevaisuudessa Anttolassa vietetty aika tulee huomattavastikin lisääntymään. Sehän kasvattaa puun tekoon ja kauppareissuihin, ehkä myös lumitöihin, käytettyä aikaa. Lorvailun mahdollistava ajan määrä kuitenkin tulee enenemään. Summa summarum: Mökkeily kannattaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)