Meijerin Baari, Jäätelöbaari, eli Meiski oli kuuskytluvun jälkimmäisellä puoliskolla Mikkelin teininuorison pääasiallinen kohtaamispaikka. Ainakin "penaaleiden". Oli se varmaan vielä seitkyluvullakin, minä vaan olin silloin pitkälti pois kuvioista.
Meiski oli siis kahvila Mikkelin keskustassa, Porrasalmenkadun varrella torin laidalla. Se oli kahdessa tasossa; katutasossa alaosa, puolen kerroksen verran leveitä portaita nousten pääsi yläosaan, mikä oli meidän nuorten valtakuntaa. Siellä, siis yläosassa, oli hieman toistakymmentä pöytää, joista puolenkymmentä takaseinustan levyisen punaisen nahkasohvan edessä. Ne pöydät olivat kaikkein halutuimpia.
Paikkaan liittyy paljon muistoja. Olen niitä joskus blogeissani käsitellytkin. Päällimäisinä mieleeni ovat jääneet hölmöilyt Räsäsen Ilun kanssa. Kerran talvella tapahtui seuraavaa. Oli suojasää, ja huomasimme Ilun kera, että takaseinän sohvan yläpuolella olevasta ikkunarivistöstä oli pari lasia auki tuuletuksen vuoksi. Siinä ei paljon sanoja tarvittu. Äkkiä talon takapihalle heittelemään lumipalloja ikkunoista sisään. Muutama saatiin raollaan olevista laseista perille, vaikka ne olivat yli kahden kerroksen korkeudella takapihan pinnasta. Sitten muina poikina sisään baariin ällistelemään seurauksia. Kun huomasin vanhahkon kultivoituneen oloisen herrasmiehen pyyhkivän lautasliinalla paitansa etumusta, tuli mieleeni, että olisi tuo temppu saanut jäädä tekemättä. Oli nimittäin yksi lumipalloista osunut täsmälleen herran keittolautasen keskelle! Olimme tuolloin neljä- viisitoistavuotiaita, lapsellisa nulikoita. Samoihin aikoihin oli huviamme myös tämä: Kun joku ruokailija lähti pois, hivuttauduimme pusertamaan sinappia tai ketsuppia aterimien selkiin, käänsimme ne alassuin, vetäydyimme loitommas istuksimaan. Hauskaa oli olevinaan, kun tarjoilija tuli astioita noutamaan, ja ryönäsi kätensä perusteellisesti. Kai meitä epäiltiin, kerran taidettiin lentää pihallekin.
Oltiin jo ainakin vuoden vanhempia, kun Ilfredin kanssa oltiin hankittu vesikonepistoolit. Tämä johti kerran varsinainen vesisotaan Meiskin yläsalissa; Muistelen, että ainakin minun vesiaseeni joutui jonkun toisen käsiin. Ja kohta oli tuoleista ja pöydistä muodostunut barrikaadeja, joiden takaa osapuolet tulittivat, paremminkin vesittivät, toisiaan. Uloshan siitä passitettiin, koko porukka. Taisi tulla porttikieltoa toviksi.
Usein me varattomat teinit istuttiin Meiskissä ostamatta mitään. Henkilökunta meitä väliin patisteli ulos tai kassalle. Kalervon Lassi oli kerran varautunut tähän. Kun meitä pyydettiin poistumaan, tälläsi Lassi pöytään Käytöksen Kultaisen Kirjan, avasi sen sivulta, jossa kerrottiin, että kahvilassa voi istahtaa levähtämään mitään ostamatta, jos paikassa on tilaa, tyhjiä pöytiä. Meni jauhot suuhun tarjoilijalta, sillä kertaa.
Meiskillä myös Järvisen Elisa väärensi monta kertaa poissaolovihkooni äiti-Elinan nimikirjoituksen. Uskallan tämän nyt tunnustaa, sillä rikos on vanhentunut. Jäin kyllä kiinni tuosta hommasta, mutta en sen takia, että väärennös olisi ollut huono, vaan ihan muista syistä.
Meiskillä kävivät myös mm. Lahdesta tai Helsingistä kotoisin olevat pop/rock-henkiset vierailevat nuoret. Muistan, kuinka heitä katsoin ylöspäin, kuin mitäkin kummajaisia, tuulahduksia "isosta maailmasta". Ja pyrin matkimaan heidän vaate- ja tukkastailiaan. Ah, kun oltiin nuoria ja lähes viattomia!
Tuosta Meiskin jengistä on aika moni jo poistunut keskuudestamme, jokunen asuu nyt, tai taas, Mikkelissä, useita kuka missäkin. toisia siellä täällä. Joittenkin elämänvaiheet ovat kutakuinkin tiedossani, suuremman joukon osalta file'ni heidän tapahtumistaan on blankko.
Mikkelissä oli toki muitakin kahviloita. Oli Puistobaaria, Kisabaaria, Mikonbaaria, mutta niissä ei tuolloin kuuskytluvun jälkipuoliskolla paljoa poikkeiltu. Paitsi Keskusbaarissa me Ilun kanssa joskus vierailtiin viikkorahapäivinä (jollei viikkorahoja ollut jätetty tilittämättä jonkin kolttosen seuraamuksena, mikä ei ollut valitettavasti harvinaista), tai oltiin muuten vaan viekkaudella tai väärydellä hankittujen markkojen vuoksi varoissamme; sieltä sai Mikkelin parhaat jäätelösoodat!
Seitkytluvun alussa silloin tällöin kiskottiin keskaria pienen pienessä Teinibaarissa ennen MP:n tai Pallo - Kissojen peliä, saateettiin sinne pelin jälkeen juurtua. Mutta ne ovat toisia tarinoita ne.
1970-luvun taitteessa tietysti oltiin jo täysi-ikäisiä, joten kapakoihin tiemme vei, Meiski jäi. Ja kohtahan minä pudistelin Etelä-Savon pölyt Lee Coopereistani, lähinnä Mikkeli Cityn osalta.
Noihin äsken mainitsemiini edesmenneisiin palatakseni. Vanhasen Tommi oli yksi yksi meistä meiskiläisistä. Näin miehen joskus viitisentoista vuotta sitten, kun kävin Ilun kanssa katsomasssa Etelä-Karjalassa yhtä myynnissä ollutta maatilaa, josta Ilu oli kiinnostunut saanut vinkin paikkakunnalla Op:n paikallisjohtajana toimivalta Tommilta. Joku vuosi sitten oltiin Tommin kanssa fb-kavereita, kunnes hän lopetti tilinsä, kun joku virus iskin läppäriinsä. Ilulta kuulin, että Tommilla oli syöpä, hoidettu, mutta taustalla kuitenkin. Tommilla oli mökki Hurissalossa. Olimme jo fb-aikaan sopineet, että joskus tavataan Anttolassa. Se sitten jäi, mutta sain Ilulta viime kesänä Tommin puhelinnumeron. Tarkoitus oli miehelle soittaa, sopia miitinki. Mutta se lipsui mielestäni. Syksyllä sain Ilulta tiedon, että Tommi oli menehtynyt. Kyllä harmittaa oma saamattomuuteni! Sen vuoksi teen tässä ja nyt lupauksen, että kevään aikana soitan Järvisen Makelle, Meiskin porukkaa myös. Maken numeron sain jo ajat sitten Mortilta. Make asuu Mikkelissä, Lähemäellä. Ei niin, että pelkäisin tai luulisin, Makenkin olevan kuolemankielissä. Mutta joka tapauksessa haluan sopia tuollaiset kontaktit täst'edes aina, kun ne ovat mahdollisia.
Missä lienevät Mikkelin nuoret tätä nykyä hölmöilevät? No, hölmöilkööt missä hölmöilevät, kyllä heistä kunnon veronmaksajia tulee. Suomen hallituksesta ja Ameriikan presidentistä huolimatta.
Meiski on poispäin ajavan auton keulan takana.
Tuomiokirkon tornista kuvattu näkymä. Meiski merkattu nuolella.
Kuvat Museoviraston kokoelmista.
Moi Pertti! Olen Esa Rapo ja keskusteltuani Kyyrön Laran kanssa sain tietää, että Ruikku asuu
VastaaPoistanykyisin Helsingissä joten soitin suunnittelimme tapaavamme. Olin jokapäiväinen vieras Meiskillä
ja paljon on tuttuja niiltä ajoilta. En tiedä muistatko minua mutta minä muistan kyllä Sinut.
Työn vuoksi olin Etelä-Karjalassa 33 vuotta ja muutin takaisin Mikkeliin 2013. Kaikkea hyvää muisteluillesi niitä on mukava lukea. Kaikkea hyvää muutenkin. Hyvää kevättä t.Esa Rapo