HAPPIRIKAS AAMU

  Yöllä oli vissiikiin sadellut melko lailla. Oli kosteaa ja sumuista aamulenkillä. Mutta happirikasta. Huomasin myös, että vaatetusta on syytä vähentää. Vanhalta muistilta vetelin ylleni pakkasaamun kuteet. Tuli hippusen hiki, kahdeksan asteen kosteassa lämmössä.

  Tänään lähtevät Tiilikaiset Espooseen, huomenna Lehkoset Anttolaan. Kasvimaat ja kasvulavat odottavat. Ja katiskat. Toivottavasti ei ole kaloja niihin kuollut. Tuskin sentään. Kyllä fisut sellaisissa aika kauan pärjäävät.

  Hallitus aloittaa neuvottelut rajoitusten purkamisesta. Mikäli minulta kysytään, niin kirjastot voisi kyllä avata. Väljempää niissä on kuin aamukahdeksalta Lidlin tungoksessa.
  Kirjapulaan tuli tosin eilen helpotusta. Käytiin hakemassa Jonin äidiltä Aijalta repullinen kirjoja. Hän on muuttamassa pienempään asuntoon, eikä sinne mahdu kovin laajaa kirjastoa. Varmaan parikymmentä kirjaa otettiin, ja kaupan päälle reppu niitä varten. Osa on joskus luettuja, osa lukemattomia. Colin Dexteriä, Åke Edwardsonia, Hiplalle, miksei minullekin, Henning Mankellia, jotain muutakin. Reppu on autossa valmiina kulkeutumaan saareen, en viitsi käydä tarkistamassa.
  Ehkä museoita ja näyttelyitä voisi myös hiljalleen availla. Ainakin kesäkuun alusta alkaen. Vaikka mikäpä minä olen tuollaisiin asioihin kantaa ottamaan, ehdotuksia tekemään. "Mikäli minulta kysytään", oli kappaleen alussa ehtona. Vastasin, vaikka ei kukaan kysynyt. Ei tarvitse hallituksen ohjenuorana pitää. Voi toki peesailla.

  Otsikko ylen sivuilta: Arttu Wiskari teki kansanmiesimagostaan hitin ja hetkeksi suosio meni päähän: "Rahaa oli kuin rakennusmestarilla, sitten tuli herääminen." 
  Mitä Arttu tarkoittaa vertauksellaan? Varmaan sitä, että rahaa on niin paljon, että "kun nousoo lompsan piälle seisommaan, näkkyy Kerj'mäin kirkko". Voin 40 vuotta rakennusmestarin viittaa harteillani kantaneena sanoa, että ei kannata yleistää. Ei minulle, ei tuntemilleni kollegoille, ole mammona pysyvää, ei juuri väliaikaistakaan, pesää rakentanut. Enemmän työmailla urakkatimpurit, raudoittajista puhumattakaan, tienasivat. Paljon enemmän.

  Miljoonasade laulaa biisissä "Ootko muistanu, Iiris?" albumilla Laukauksi viulukotelossa mm.
 
  Mä Iiris muistan sinut nyt ja aina ullakolla  
  kun tään aikakauden syvintä olemusta  
  mulle kuvailet ja käytät näitä sanoja:  
  laukauksia viulukotelossa  

  Löytyihän Iiriksellekin laulu. Vaikka eivät sanat juuri meidän Iirikseen täsmää. Vaikka saatta olla, että joku juippi laulaa Iirikselle tulevaisuudessa

  Ootko muistanu, Iiris, mitä piti yrittää  
  ootko muistanu, Iiris, meidän piti elää  
  tätä yhteiskuntaa suurempaa  elämää  
  viimeiseen asti

  Liisasta lauluja löytyy useilta esittäjiltä Four Cats, Tuomari Nurmio, Hector, Irwin (Lievestuoreen Liisa) ja Eero ja Jussi & Boys (Liisan koira, suomennos Walking the Dod-biisistä), mukaan lukien. Liisalla on valinnan varaa.

  Tässä aamun jos ei tärkeimmät, niin ainakin mieleen tulleet. Pitää mennä hörppimään personkuppi kahvia.