MISSÄ OLIT SILLOIN?

  Missä olit silloin, kun sitä tai tätä merkittävää tapahtui? Sitä udellaan aika-ajoin, milloin siellä, milloin täällä. Verestelempä muistiani muutamien historiaan jääneiden sattumusten kohdalla:

  

Missä olit, kun Kekkosesta tuli ensimmäisen kerran presidentti? 

Sinä keväänä olin muutamaa kuukautta vaille viisi vuotias. Muistan kuitenkin putkiradion monotonisen Kekkonen-Kekkonen-Kekkonen-äänen. Vai kuvittelenko vain muistavani? Mene tiedä, mutta sen muistan, että valinta ei ollut edesmenneelle isoisälleni Aleksille mieleen. Näin jälkeen päin asiaa pohtiessani voin sanoa, että ei Aleksia demari Fagerholmin tappio kaivertanut, kokoomuksen kannattaja kun oli, jotain muuta täytyi olla hampaankolossa. Samoilta ajoilta on muistoja myös yleislakosta ja sen aiheuttamista mielenilmauksista, joita ukki paheksui.

  

Missä olit, kun John F. Kennedy murhattiin?  

Oikeastaan muuta en tapahtumasta (22.11.1963) muista, kuin että aamulla Mikkelin Lyseon pihalla eräs luokkatoveri kailotti kovaan ääneen: "Kennedy haukkas hatullansa paskaa!".

  Missä olit silloin, kun Martin Luther King murhattiin? Sitä, missä ja miten tuo uutinen huhtikuun neljäntenä 1968 korvani tavoitti, en saa kaaliini. Kaikenlainen sosiaalinen herääminen oli vasta orastamassa Pertti-henkilön sisikunnassa, mutta surulliseksi tapahtuma minut joka tapauksessa sai.

  

Missä olit silloin, kun Robert Kennedy murhattiin?  

Tuonkin kesäkuun 1968- uutisen tietoon tulemisen tarkka ajankohta ja tilanne on pyyhkiytynyt pois mielestäni. Muistan kuitenkin ajatelleeni: "Kyllä Kennedyjä koetellaan!".

  

Missä olit silloin, kun Neuvostoliitto saapui armeijan voimin tyynnyttelemään kansan 

Tsekkoslovakiassa? 

Sehän oli elokuussa 1968. Kun uutisointi oli Revon röörissä kiivaimmillaan, oltiin pikkuserkkuni Kitsun kanssa Avokkaassa. Muistan, kun eräänä päivänä lilluttiin soutuveneessä lekotellen simmareisillaan lämpimässä kelissä radio pauhaten. Meillä oli, ajan henkeen, melko pitkät hiukset, niinpä ohi ajava kolmen äijänkörilään miehittämä pikavene poikkesi reitiltään sörnäyttäen viereemme; luulivat onnettomat meitä naisiksi. Kun karu totuus kirkastui, oli kiihdytys kohti Kuparonvirtaa suorituskyvyn rajamailla.

  

Missä olit silloin, kun Amstrong harppasi pikku askeleen? 

21.07.1969 olin kotona As.Oy. Pennilän 3. kerroksessa, ja jos muistini ei totaalisesti sassaroi, katsoin tapahtuman yöllä suorana. Olo oli aika ambivalentti; ylpeys ihmiskunnan saavutuksesta, ja pelko astronauttien takaisinpaluun epäonnistumisesta. 

  Missä olit silloin, kun John Lennon murhattiin. 

Tuo joulukuun 8. 1980 on jäänyt mieleen surun päivänä. Tiedon muistan saaneeni 9. päivän aamuna tekussa luokkatovereiltani. Se iski kuin todella kovaa. Päivästä en paljonkaan muista, mutta opiskelu ei ainakaan pääasia sillä hetkellä ollut.

  

Missä olit silloin, kun Tsernobilissa posahti? 

Onnettomuus sattui 26.04.1986, mutta siitä en ole varma, kiirikö tieto tapahtumasta minulle samana päivänä. Kuitenkin aamun lehdestä, olisko ollu 17:nen päivän?, asiaa luin. Muistan pelästyneeni, olihan paikka aika lähellä, samalla huolehtineeni paikallisen väestön kohtalosta. 

  

Missä olit silloin, kun Estonia upposi?

Olin silloin velj-Hanskin kanssa Utsjoella Kevonsuussa sisähommia tekemässä. Edesmennenn enoni Ollin edesmennyt Tarja-vaimo oli ainakin paikalla. Aamu-uutisista se kuultiin 29:nen aamuna syyskuussa 1994. Se päivä eteni melko tarkkaan radion kuuluvuusalueella työskennellen, asiaa surkutellen, syitä spekuloiden.

  

Missä olit syyskuun 11. 2001? 

Ajoin siinä kolmen-neljään maissa Lahdessa pitkin Hämeenkatua suuntana Hollola ja työpaikka. Avasin radion ja kuulin ensitiedon tapahtumasta. Minun piti panna auto parkkiin ja ruveta tarkemmin kuuntelemaan; ensin en uskonut, luulin kuulleeni väärin, sitten kuvittelin lentotapaturmaksi. Hetken uutisointia seurattuani ilmeni, että toinenkin kone on törmännyt torniin. Olo oli epätodellinen. Ajoin pika pikaa konttorille, missä kollegat olivat lyöneet lapun lukulle, ja menneet viereiseen ravintolaan tv:ta katsomaan. Minä liityin joukkoon alati paisuvaan. Kaikella todennäköisyydellä ravitsemisliikkeen yleisöennätys rikottiin kevyesti ja ikuisesti voimaan jäävin luvuin. 

  Siinä jokunen merkkipaalu. Merkille pantavaa on, että kaikki tapahtumat, kuulentoa lukuunottamatta, ovat surullisia. Sellainen on ihmisluonto, hyvät asia maailmanlaajuisella perspektiivillä eivät vain jää mieleen. Vai onko niin, ettei niitä juuri tapahdukkaan? Ei varmaan tapahdu, siinä mittakaavassa ja koko palloa koskettavasti, kuin pahoja asioita. Suursotien rauhat olisivat tietysti sellaisia tapahtumia, mitkä noteerattaisiin pitkään, onneksi niitä (suursotia) ei ole hetkeen ollut.
  Mikäli minulta kysytään, sävähdyttävin uutinen mitä ajatella saatta ei olisi "Ikuinen maailmanrauha", koska tiedän sen mahdottomaksi, mutta muualla olevan elollisen, mieluummin älykkään, elämän löytyminen olisi veret seisauttava ja populaatiomme arvojärjestystä uusille urille luotsaava tieto.

Olkoon seuraava suuri uutinen hyvä ja yksinkertainen kuin lyhtykukan verhiö haljenneella betoniportaalla.

VAIKEETA ON...

  Elämässä on vaikeita asioita. Jokaisella on omakohtaisia hankaluuden aiheuttajia, kaikille yhteisiä ja yleismaailmallisia pulmia vielä lisäksi roimasti, elä siinä sitten säällisesti.
  Nyt listaan itselleni vaikeita, vaikeaksi kokemiani seikkoja:
-minulla on hankaluuksia pölynimurinpussin vaihdon teknisessä toteutuksessa, syystä tai toisesta onnistun tehtävän söhläämään niin, että pölyt päätyvät muualle, kuin on tarkoitettu, siksi Hilppa onkin perheen pölypussivastaava
-minulle tuottaa vaikeuksia tyhjentää kahvipaketti sille tarkoitettuun törppöön; toimenpiteen jälkeen laskutaso keittimen ympäristössä on ryyditetty Tumma paahto-Juhla Mokka-suodatijauhatuskahvilla
-minulla on ongelmia silmien auki pitämisessä klo. yhdeksän (21:00) jälkeen, oli kyseessä ruudun tai kirjan tuijottaminen
-vaikeaa on, jos nyt satun kaupallisten kanavien ohjelmia suorana katsomaan, sietää kohtuuttoman pitkät ja usein toistuvat mainoskatkot. Siksi suosinkin, näin vapaaherrana, tallentamista, jotta voin ohjelman katsoa myöhemmin, ja kyseiset tiedotteet pikakelata huut helevettiin
-minusta on vaikeaa olla lykkäämättä vaikeita tehtäviä kauemmas tulevaisuuteen, vaikka olen yrittänyt tapani parantaa
-minusta on vaikeaa vaieta, silloin kun pitäisi, ja vaikeaa olla vaikenematta, silloin, kun olisi tarvis
-vaikeuksien kautta saan aamuisin monesti reistailevan bluetooth-kuulokkeeni pariutumaan puhelimen kanssa
-ennen bluetooth-aikaa olin lenkillä vaikeuksissa kuulokkeideni piuhojen kanssa; ne pyrkivät kiertymään, tarttumaan kävelysauvojen yläpäihin, hankaloittamaan kuntoilun ja musiikin suomaa yhteisnautintoa
-minusta on vaikeaa osallistua jokavuotiseen (minimi) IKEA:aan suuntavaan toivioretkeen; ensin on kierrettävä ikuisuuksien mittainen näyttelyosasto, sen jälkeen myriadeja tuotteita sisältävä myymälä, saadakseen ostoskassiin pari muovikippoa ja muutaman energialampun
-vaikeaa on myös ajaa kotoa Lahteen näkemättä yhtäkään törkeää punaisiapäinajoa, ensimmäistäkään hiuksia nostattavaa kaistanvaihtoa, vaikkakaan tämä toteama ei taidan listaan itseoiketettuna kuulua, sillä noita tapahtumia ei ole vaikeaa nähdä (ottakaa nyt tuosta selvä)
  Maailmanlaajuisien vaikeuksien runsaudesta mainitsen vain muuatman:
-ennen sanottiin, että jokin on vaikeaa, kuin neulan löytäminen heinäsuovasta
-sitten joku älypää keksi, että vielä vaikeampaa on löytää tietty heinä heinäsuovasta
-mutta ruotsalaiset panivat paremmaksi; vaikeinta on löytää sukellusvene Tukholman saaristosta
  Niinpä niin, helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Olletikin, jos neula on heinäsuovassa!

  P.S. Annan ja Jonin tyttärestä tuntuu kehkeytyvän sosiaalinen persoona; oli eilen nukahtanut Annan syliin ennen Putousta, ja nukkui siinä koko lähetyksen ajan.

ILO JA ONNI

  Turinoin tuossa päivänä muutamana siitä, mikä tekee minut surulliseksi. Tasapuolisuuden säilyttääkseni pureudun nyt asioihin ilon ja onnen vinkkelistä. Kuten surun ja murheen, ei ilon tai onnen määrää voi mitata millään mittarilla tai asteikolla. Milläs todistat, että lottovoittajan ilo on tuhannen euron voiton kohdalla suurempi, kuin kymmen euron arvoisen osuman kolahtaessa? Varsin epätodennnäköistä on ainakin se, että tonnin voitto tuottaisi satakertaista iloa kymppin osumaan verrattuna. Näin maallikko-onnitukijana, toki diletanttina sellaisena, olen päätynyt lopputulemaan, missä ilon ja onnen määrä hetkellä, kun ne mielen valtaavat, on sama, oli impulssin antaja suuri tai pieni. Mutta näiden tunteiden kesto vaihtelee pienestä tovista ikuisuuteen, joten siltä kantilta nähden mittausta voidaan suorittaa. Mutta asiaan...
-tulin iloiseksi ja onnelliseksi Annan ja Jonin yhteisestä uuden kansalaisen maailmaansaattamisprojektista ja sen onnelliseen lopputulokseen päätymisestä, ja se ilo ja onni kestää loppun elämääni
-tulen onnelliseksi, kun kävelen heinä-elokuussa (aikana ennen hirvikärpäsiä) pitkin ja poikin kattarelliapajillani
-tulen iloiseksi, mikäli korini näillä reissuilla täyttyy
-saavutan onnellisen olotilan, kun syysmyrskyn riehuessa, hyytävän viiman lennättämien räntäpisaroiden takoessa ikkunoita, avaan sisätilan lämmössä hyvän kirja tai etsin tallenteilta mainion leffan, hörppään espressoa, ja suljen korvani tuulen ujellukselta
-tulin iloiseksi nähdessäni kolmen nuoren auttavan torin kulmalla vanhan rouvan rollaattoreineen bussiin
-tulen onnelliseksi, kun kuun loppupuolella tsekkaan tilini saldon, ja huomaan, että rahat riittävät eläkkeen maksuun asti, nippa nappa
-tulen iloiseksi, kun kuulen Beatlesien "Ob-La-Di-Ob-La-Da"-, Mungo Jerryn "In the Summertime"-, tai Junnu Vainion "Käyn ahon laitaa"-biisin
-kokonaisvaltaisen onnen tunteen koen keväisin, kun jäitten lähdettyä ensi kertaa starttaan moottorin, ja suuntaan keulan Hanelin rannasta Sappulanselältä Paajalansalmen ja Kiukuanselän kautta Avokkaaseen
-tunnen itseni onnelliseksi, kun riittävälumisen kevättalven aamuna pistän lumikengät jalkoihini, ja lähden pahnostamaan Messilän maastoon tai Vesijärven jäälle
-tulen iloiseksi, kun (aivan liian harvoin) huomaan olevani etuoikeutettu; tähän asti vuosia takana, terveys suhtalaisella mallilla, ruokaakin on riittänyt. Ne ovat asioita, joista pitää olla kiitollinen
  Siinä jokusia ilon ja onnen aiheita. Nuorempana iloitsin monista erilaisista urheilusuorituksista- ja tapahtumista, monista voitoista olin onnellinen. Nykyään sillä saralla on vaikeaa tunteitani hetkauttaa.
  Nyt kun mietiskelen ilojeni ja surujeni suhdetta, se lienee balanssissa; molempia suunnilleen tasaverroin. Joskus kannoin enemmänkin murhetta maailman menosta, silloin oli suru hallitsevana osapuolena. Tällä hetkellä tulen ynnäyksissäni sellaiseen johtopäätökseen, että elämässäni on enemmän iloa ja onnea, kuin surua ja murhetta, kaikista pallolamme tapahtuvista sapelinkalisteluista ja niistä johtuvista sodista, loputtomasta epäoikeudenmukaisuudesta ja kaiken takana kärkkyvästä itsekkyydestä huolimatta. Olen siis Hectoria lainatakseni lähes onnellinen mies.

  

SURU

  Surua on monenlaista, Mutta onko taulukkoa, missä määritellään surun suuruusluokka, kesto ja vaikutus? Onko lapsen, puolison, sukulaisen, tai tuttavan menehtymisen aiheuttama suru mitattavissa ja verrattavissa richterin asteikon kaltaisella välineellä? Eipä taida olla, enkä ole oikea henkilö sellaista laatimaan. Mutta listaan joitakin asioita, jotka saavat/ovat saaneet minut surulliseksi. Osa niistä on luettava harmistumisen kaltaiseksi, osa vaivaa kauemmin, muutamat kaiken aikaa. Jokainen voi kohdallaan päätellä, mitkä surut ovat surullisempia, tuskat tuskaisimpia.

-tulin surulliseksi, kun huomasin olohuoneen parketissa ruman naarmun
-tulin surulliseksi, kun luin lehdestä, että Salpakankaan juuri valmistuneessa koulussa on havaittu kosteusvaurio lattiassa
-tulen surulliseksi, kun luen, näen, kuulen jatkuvasta ihmisoikeuksien rikkomisesta, lapsisotilaiden käytöstä, ihmiskaupasta ja monien valtioiden kasvavasta itsekkyyden esiinmarssista pakolaiskysymysten kohdalla
-tulen surulliseksi, kun kuuntelen Leonard Cohenin "Partisan"-, John Lennonin "Imagine"-, Peter Gabrielin "Don't Give Up"-, tai Bob Dylanin "Blowing in the Wind"-kappaletta
-tulin surulliseksi, kun eilisaamuna huomasin kauppakeskus Sykkeessä poiketessani laitapuolen kulkijan repaleinen tuulipuku yllään, risaiset lenkkarit ilman sukkia jaloissaan lämmittelevän käytävän penkillä, ja määrätietoisen vartijan häntä kovistelevan (tällä kertaa rauhallinen miesparka sai jäädä istumaan)
-tulen surulliseksi, kun näen jonkun syytävän roskia ulos auton ikkunasta
-olen surullinen loputtomista ympäristörikoksista ja päätöksentekijöiden harkitsemattomista ja piittaamattomista ratkaisuista ympäristökysymyksissä
-tulen surulliseksi, kun näen maantiellä yliajetun supikoiran, ketun tai mäyrän
-tulin surulliseki, kun luin kuinka eurooppalaiset surmastivat määrättömästi biisoneita jätten ne raatoina lojumaan vaikeuttaakseen intiaanien elinoloja ja saadakseen nämä karkotetuksi (eversti Dodge: "Ampukaa kaikki puhvelit! Jokainen kuollut puhveli on yksi kuollut intiaani!". Sheridan: "Antaa heidän tappaa, nylkeä ja myydä kunnes kaikki puhvelit ovat kuolleet sukupuuttoon, sillä se on ainoa tapa saada aikaan pysyvä rauha ja antaa sivistyksen mennä eteenpäin!")
-minut saa surulliseksi ihmisten oman edun asettaminen toisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja elämän mahdollisuuksien edelle
-tulin surulliseksi, kun katsoin dokumentin, missä kerrottiin kuinka Yhdysvaltain ilmavoimat, käyttäen CIA:n syyttämättömyyssuojaa kilpenään, rekrytoi nuoria videpelitaitureita ohjaamaan Nevadan autiomaasta käsin lennokkeja Pakistanissa, Jemenissä, Irakissa, ties missä, ja surmaamaan terroristeja, siviilejä, vihollisia, lapsia, milloin ketäkin
-tulen surulliseksi, koska en aina pysty suvaitsemaan suvaitsemattomia, ymmärtämään toisin ajattelevia
-tulen surulliseksi, kun yritän ymmärtää kosmosta, ja tajuan, etten tiedä juuri mitään edes omasta planeetastamme, aurikokannasta puhumattakaan

MIKSI? MIKÄ? MITEN?

  Ihminen on eläimistä uteliain. Ihmiskunta on hamasta nuoruudestaan, lapsi varhaisesta lapsuudestaan, esittänyt myötään kysymyksiä "miksi?", "mikä?" tai "miten?" Vastauksia ei ole aina saatu, joskus ne eivät ole tarpeenkaan. Minä äleydyn nyt kysymysten tekoon, kannan siis korteni kysymysten kekoon.
-miksi pyyhkeet likaantuvat, vaikka niillä pyyhitään juuri pestyjä asioita, kuten käsiä, ylipäätään kehoa, astioita, yms.?
-miksi kaupan kassajonossa takanaolija lähes poikkeuksetta tunkee "tappituntumalle", mukavuusalueelleni? Voin vakuuttaa, ettei sen kaltainen käytös nopeuta ostotapahtumaa.
-miten lapsellinen mies ei välttämättä ole isä?
-miksi sanotaan "ottaa takapakkia"? Jos autoa pakittaa, se menee taaksepäin. Jos sitten takapakittaa, kumoavatko yhdyssanaverbin osat toisensa, niin kuin matematiikassa miinus kertaa miinus = plus? Meneeko auto siis takapakilla eteenpäin?
-miksi sanotaan, että auto on punainen, eikä että auto heijastaa aaltomuotoista sähkömagneettista valoa, minkä aallonpituus on väreistä pisin?
-miten aika voi kulua? Onko se silloin hankalissa olosuhteissa ja kovassa käytössä?
-miksi isät ennen näkivät harvoin joulupukkia? Ainakin meillä Piskolassa isä oli aina hevosille heinää antamassa, kun pukki saapui.
-miksi autojono lähtee liikennevalojen vaihtuessa liikkeelle hitaasti yksi kerrallaan, eikä yhtaikaa, kuten formuloissa?
-miksi nuhaisen ihmisen nenä tippuu? Onko hänellä myös lepra?
-miten on mahdollista, että ihmistä sanotaan pöllöksi, kun tarkoitetaan, että hän on tyhmä? Kuitenkin pöllö oli viisauden ilmentymä, ja kulki viisauden jumalattarien Athene (kreikkal. mytologia) ja Minerva (roomal. mytologia) mukana.
-mikä on etusetelin vastakohta?
-miksi saatetaan kijastossa, tai huopatossutehtaassa, jos niikseen tulee, kysyä satunnaiselta tuttavalta "mitä kuuluu?", vaikka on aivan hiljaista?
-miten voi samalla rikastua, kun repii rahaa?
-miksi sanotaan, että kello on paljon, kun se on 01:00, ja että kello on vähän, kun se on 21:00?
-miksi ihminen on arvokkaampi USA:ssa kuin Suomessa? Ihmisen hinta on määritettu (2010) USA:ssa 6,1 miljoonaksi dollariksi, ja Suomessa 1,9 miljoonaksi euroksi. Kannataako siis mennä rapakon taa itsensä myymään?
-mikä on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen? Tähän ei tarvitse vastata. Douglas Adams on antanut kirjassaan "Linnuradan käsikirja liftareille" vastauksen; supertietokone Deep Trought pohti pulmaa 7,5 miljoonaa vuotta, ja paljasti sen olevan 42.
  Vastauksia otetaan vastaan vastaanotolla, mutta vasta kun vastaajat ovat vastuullisesti harkinneet vastauksiaan. Vastakohtaisesti kysymysten esittäjä on vastuutuuttomasti muotoillut kysymyksensä. Vastaanotto sijaitsee vastapäätä tien vastakkaisella puolella vastamäen päällä olevaa vasta rakennettua vastaverstasta, tarkempia ohjeita kannattaa kysyä vastaantulijoilta tai vastaavilta.
  VAROITUS: Vastavuoroisesti vastuu siirtyy vastaajalle.

Hajamieliseksi tullut Peppe tähyilee tulevaisuuteen.

POIMINTOJA REISSUVIHOSTA

23.07.2006

Lamppuja, jätesäkkejä öljyä (oliivi- ja rypsi-), sulakkeita, alumiinifoliota

02.04.2007

Leivinpaperi, talouspaperi, kahvi, pipot, pilkkihaalari

02.09.2007

Tiskiaine, wc-paperi, lamppuöljy, myrskylyhtyjä (Hong Kong)

28.03.2008

Käymäläkuivike, kumikäsineitä, tiskiharja, pumpulia, hammastahna, mäntysuopa

10.05.2008

Eritelty tarvikelista saunalta laiturille johtavista portaista.

Bensaa (vene, m-saha, ruohonleikkuri), teräketju

21.06.2009

Sianihraa valurautapannujen käsittelyyn, palovaroittimen patteri, teräsvillaa, grillinpuhdistusharja

02.11.2009

Halogeenivalon polttimoita (300W), tuura, lumilapio, klapikassit

HUOM: KAADA TALVELLA PUUT RANNASTA!

23.05.2010

Leikareita, hammastahnaa, bensoo, capuccino vanilla, katiska, pari vaappua

29.08.2010

Veneeseen kynttilät, huussinkuivike, wc-paperi, akkulaturin sulakkeita, AA ja AAA pattereita, lehtiharava.

SIVUN LAIDASSA: Jonin piirtämä kuva Helmistä

17.10.2010

Puhallin 2000 W, suolaa, kahvia, sokeri, pumpulipuikko, paperilautasia, sinappia

29.06.2011

Jätesäkkejä, imurin pussit, saippuaa saunaan

SIVUHUOMAUTUS: "Joka taistelee hirmuja vastaan, katsokoon, etteihän itse muutu siinä hirmuksi.

Ja kun katsot kauan kuiluun, katselee myös kuilu sinua. Friedrich Nietzsche. (Bongattu jostain kirjasta, en muista mistä, kirj. huom.)

09.10.2011

MUISTA MITTARILUKEMA, kahvia, lamppuöljyä, käsitiskiainetta, ahkio (jos tarjouksessa)

17.03,2012

Keittiösaippua (kotoa), suodatinpussit, hammasharjat uusiksi, pikaliimaa. 

KAIVON PUHDISTUS: Osta aine, katso netistä, Hanskilta painepesuri, myyräverkko!

SIVUHUOMAUTUS: Nils desperandum. Tempora aspera vivimus, amice bone. (Mistä lie napattu, ei muistikuvaa. Kirj. huom.)

14.07.2012

Kotoa pienet ämpärit, dödö, kasteluletkun pistooli (vähän vankempi!), Ruikun Ruusut kotoa!

27.08.2012

Liesituulettimen aktiivihiilisuodatin, veneen valon polttimo (ota malli mukaan), karkeaa suolaa

SIVUHUOMAUTUS: Skylla ja Kharybdis. (Hirviöitä Odysseuksesta? Lähde tuntematon. Kirj. huom.)

Pääsiäinen 2013

Sinappi, huussinkuivike, oliiviöljy, veneen bensaa

SIVUHUOMAUTUS: Nulla regula sine expectione. (Tais olla Donna Leonista, kirj. huom.)

19.05.2013

Sitruunatiiviste, hammastahnaa, huppari kotoa, kaasupullon tayttö, kottarin sisäkumi!

8.10.2013

Uppopumppu (eppur si mueve!), puutarhasuunnitelma, sadeasut kotoa! Bensaa venheeseen, kevytpeitto tai pari

04.05.2014

Jätesäkkejä, hapankoppuja, näkkäriä, msahan bensaa ja 2-tahtiöljyä, teräketju, mäntysuopa (pala- sekä -liuos)

SIVUHUOMAUTUS: Kuka miekkaan tarttuu...Kuka heittää ensimmäisen kiven. Isän synnit siirtyvät pojasta pojalle. (Mikä lie raamatullinen aivoitus? Kirj. huom.)

12.07.2014

Ilmanpainemittari (paisuntasäiliö), led-lippisten patterit, huussin kuivike, hammastikkuja. Tark. kameran objektiivin suojus! 

11.10.2014

Pari puikkaria, pöytäliina ulkopöytään, TISKIKONESUOLA!!!!!, tuikkuja, näkkäri+hapankorppu, veneeseen bensaa, SADEPUVUT MUKAAN!!

 SIVUHUOMAUTUS: Askeettinen atsteekki. (Eilinen pilkahdus tajuntaan, ei tiedostettua syytä. Kirj. huom.)

  Mielenkiintoista, eikö? Juuri ja juuri hakkaa puhelinluettelon keltaiset sivut. Valokuvat eivät välttämättä ole päivämäärän aikaan otettuja, vuodenaika toki sopii.

ARKISTA ELÄMÄÄ, SANO NOOA

  Päivät täällä saaressa kuluvat verkalleen. Rutiinit hallitsevat, tottumus on toinen luonto, ihminen tapojensa orja. Siinä 5:30 ylös, pikainen silmäys uutisiin, joku tallenne katseluun, 6:30 kahvit lirisemään, Hilppa nousee, aamu-tv:n uutiset. Kun kun valoa piisaa aamupäiväksi puuhailemaan; puitten roudausta, vesomista, paikkojen talvikuntoon valmistelua. Joka toinen päivä pirtin uunin lämmitystä. Syönnin jälkeen pienet tirsat, ehkä uistelumaan, vähän sieneen, kammarin uuni palamaan.. Joka toinen päivä saunan korvennusta, hyvissä ajoin, jotta ehtii Emmerdalea katsomaan, Illalla yleensä laatuaikaa kirjan parissa, Hilppa saattaa katsella näköradiota. Eroa kesän maneereihin aamusoudun verran, en ole enää viitsinyt lähteä; jos ei ole sumua, tuulee.
  Siinä mielessä kokeneita mökkeilijöitä ollaan, että tällainsen 8-9 päivän reissun pärjää ilman kauppareissuja. Melko vissisti tietää, minkä verran evästä mukaan ottaa, pakkaseen osa. Yleensä käy niin, että luonto antaa lisukkeita, niin että muonaa saa kiikuttaa takaisin maalikyliin. Ja täällä tuppaa vararavinnolle käymään väärin, hernekeittopurkit ruostuvat puhki ja pussikeittojen päivämäärät ovat eri vuosikymmeneltä.
  Tapahtumia riittää vielä syksyisinkin: Eilen ajoi uisteluvene Puumalaan päin, ja hinaaja työnsi valtavaa tukkilotjaa samaan suuntaan, lie Lappeenrantaan matkalla. Hanhia, kurkia, joutsenia lentää aika ajoin etelän suuntaan. Teeri tai useampi pärähtää siivilleen aamupaskareissulla hyyskän takaa. Kätytikka koputtelee piha-aitan takan olevaa valtavaa raitaa tai parhaan päivät nähnyttä lipputankoa. Orava oli toissapäivänä veneliiterin nurkalla haavassa kuikuilemassa.  Orava ei täällä ole ihan jokapäiväinen, ei edes jokavuotinen nähtävä. Viimeeksi nököhammaspariskunta pesi täällä kolmisen vuotta sitten.
  Huomenna sörnäytetään Piskolaan, Hanelia ja Liisa-tätiä moikkaamaan. Samalla reissulla tulee suppilovahveroille noutaja. Kotipaikalla piti käydä jo eilen, mutta homma muuttui hovissa. Illalla Hilppa äkkäsi, että unohdetiin apk-suola. Sitä kun on hyvä laittaa koneen säiliö täyteen talven kynnyksellä, estää näet jäätymisvauriot. Soitin heti Anttolaan Saleen ja K-kauppaan, eihän niillä kyseistä tuotetta ollut. Siis soitto Tainalle, hän tuo tänään Mikkelistä, mutta on vasta illalla kotona, hänellä kun on Hanelin sanassa "kotkotuksia", nyt lienee senaattorin tehtäviin liittyvä kokous ilta kuudelta. Tänää oltaisiin näihin aikoihin Piskolassa, olisi nähty Tainan ja Hanskin tytöt. Huomenna pitää menna aamusta, iltapäiväksi on lupeissa sadetta. No, likat ehditään nähdä lauantaina, kun vien venheen Hanelin rantaan. Siis jos ovat kotosalla.
  Joo, niin oli päässyt käymään suolan kera, kahdesta syystä: Edellinen pakkaus oli niin iso, että siitä riitti kahdeksi vuodeksi, joten asia oli päässyt pyyhkitymään mielestä pois. Toinen, ratkaiseva pointti on se, että puute jäi kirjoittamatta reissuvihkoon. Reissuvihko on mainio asia! Se kulkee repussa väliä Hollola-Avokas, ja siihen merkataan puutteet ja muistettavat asiat päivämäärän kera. Vihkon ensimmäinen merkintä on 23.06.2006. Vihkossa ovat ylhäällä mm. moottorisahan teräketjun tyyppi, ulkomaalien koodit, perämoottorin ja veneen valmistusnumerot. Samoin jokusia Hilpan ylöspanemia reseptejä, ja omia juolahdusiani ja ajatuksenpoikasiani. Tämän reissun kohdalle on räntätty kotiin päin vietäväksi havuja haudoille. Reissuvihkon vakituinen paikka on läppärin vieressä, siihen sen tällään heti saareen tultuamme, siinä se makaa hamaan kotiin lähtöön asti. Hieno idea, nyt vain on näemmä tultu ikään, missä ei enää muista siihen puutteita merkitä. Saatta muuten olla että vielä joskus vihkon lueskelen, kirjoitan siitä tarinan.
  Vielä tulee aika, toivon mukaan, kun täällä katsotaan niin jäitten tulot kuin lähdötkin. Eihän ne toki sellaisia spektaakkeleita ole, kuin vaikkapa Tenojoen vapautuminen, mutta oma hohtonsa täälläkin on.
  Kohtapuoleen päiväkahveen aika, rouvan loihtima omenapiirakka taitaa olla finaalissa, täytyy tyytyä kaupan (Lidl) kekseihin. Saunapäiväkin on. Se on melko köykäinen duuni; tavakseni on heti saunomisen jälkeisenä aamuna työstää bastu "napsausta vaille" valmiiksi, siis vedet ja puut sisälle, kiukaan sekä padan alle klapit syttyineen pesään. Ei kun vähän valkeeta näyttää, johan alkaa lämpiämään!
  Kuten huomaatte täällä on melko kiihkeä rytmi, hyvä, että ainan mukana kestää! Mutta parhaamme yritämme.

BANAALI SYYSTARINA

  Ensimmäinen syyslomapäivä iltapäivään kulutettu. Aamulla oli tavanomainen sumuverho järven yllä, maasto tosi kosteaa. Siksi aamupäivä meni pirttin lämmityksessä ja puiden liiteriin roudauksessa. Ehdin siinä vielä kipaista vähän sieniä malliksi.

  Sumu istui tavallista sitkeämmin, välillä hieman harveni, laskeutui taas. Jokuset ohitse ajaneet veneetkin tormuuttelivat melko maltillisesti. Lopulta, vähän ennen klo. kahta alkoi taivas seljetä, joten ei ku vesille. Tarkoituksena uistelun varjolla kuvata ruskaa (niin kuin niitä otoksia ei oilis ollu ennestään lajin verran!), tai päinvastoin.

  Olihan siellä komeaa. Haapojen punaista väritystä jäin kaipaamaan, mutta tähän oli tyytyminen.

  Kaloista ei ollut tietoakaan, tai oli toki tieto, että niitä lätäkössä on. Siis kaloilla ei ollut tietoakaan uistimeni oivallisuudesta. En kuitenkaan siitä nokkiini ottanut, vaan ihailin maisemia.

  Rauhallistakin oli; yksi ainoa paatti näkyi Juvemmalla päin uistelevan. Kaksi kertaa lensi joutsenpari taivaanrannassa, mutta sen verran kaukana, etten niitä saanut tarkennettua kameraani. Aamupuoleen puita kärrätessäni lensi muutama hanhiparvi tyypillisesti äänellen ylitseni, mutta sumun seasta ei mitään erottanut. Nyt, ilman selvittyä, ei yhtään ylilentoa tapahtunut. 

  Tai tapahtui toki, muttei hanhien! Olin jo hollin aikaa kuulostellut jotakin välillä kovenevaa, sitten taas hiipuvaa ääntä. Lopulta äkkäsin helikopterin ilmestyvän metsän takaa. Eipä aikakaa, kun tajusin sen ilmakuvaavan mökkejä. Oli Saarelelankin yllä piipahtanut. Tulevaisuudessa kai odotettaissa puhelimen tai ovikellon pirinää asian tiimoilta.

  Pitää sanoa, kuten erikoistukija Rauno Murju (eno-Ollin  Kari Suomalaisen pilapiirroksen innoittamana antama nimi) 90-luvun alussa Kevon luonnonpuistossa nähdessään Bob Catin tekemässä lain mukaista tieoikeustietä Kevonsuun rakennuspaikalle. Murju nääs tokaisi: "Kaikkea sitä näkee, kun luonnossa liikkuu."

  Siitä sitten vielä Ilotti kiertäen kotirantaan. missä rouvat jo odottelivatkin. Helmi ei ollut rannasta pois tullu sen koommin, kun lähtöäni haukkumaan jäi. Kaveria ei oikein voi mukaankaan ottaa, kun se seilaa perästä kokkaan ja kokasta perään, saattaisi vaikka saada koukut nahkaansa.

MIKSI KANNATTAA MUUTTAA ANTTOLAAN?

  Tuollaistakin tulee, näin vapaaherrana, mietittyä. Siis syitä listaamaan.

MIKSI MUUTTAA SAARELAAN? PLUS- JA MIINUSNÄKÖKULMAT

-siellä on valmis paikka, missä voi elellä ympärivuotisesti, muutamia toimenpiteitä se kuitenkin edellyttää (+)
-siellä on puhdasta, niin vesi, kuin ilmakin (+)
-siellä viihtyy, on tekemistä (+)
-siellä on halvempaa elää, kun hankkii luonnosta, järvestä ja paikallisilta suuhunpantavaa (+)
-jos aseelliset konfliktit (ennen sodat, kirj. huom.) änkeävät tänne onnelaankin, eivät ensimmäiset täsmäpommit Luonterin eteläosien seutuville suuntaudu (+)
-jos ebolavirus hyökkää kohti Eurooppaa, on saaressa helpompi pysytellä erillään lajitoverien eritteistä (+)
-last but not least: Napajäätiköt saavat sulaa lähes kokonaan (Antarktiksen vaikutus n. 80 m, arktiksen n. 6 m) ennen kuin tulvan piru pirtin lattialla lainehtii. Saimaan pinnan pitkäaikainen keskiarvo on +75,85 (+)
-kauppoihin ja kirjastoon pitkähkö matka (-)
-"rospuuttokelit" vaikeuttavat liikkumista syksyin keväin. Niihin voi toki varautua hamsterimaisella otteella (- ?)
-muodostuuko muutaman kuukauden "pimeä" aika liian ahdistavaksi (+ ja -)

MIKSI EI VIELÄ OLLA MUUTETTU?

-rouvalla on näillä näkymin reilut kaksi vuotta taivalta eläkeikään
-tietyt remontit energiatalouden kurissapitämiseksi tehtävä ennen muuttoa
-äiti-Elina, 92 v. asustaa Lahdessa, ja vaikka onkin vielä omatoiminen, tarvitsee silloin tällöin apua
-en jaksa, joistakin höyrypäistä poiketen, uskoa, että Putin ihan kohta tänne tormaa, eikä Salpakangas, vaikka sotaan liittyvä nimi o(Salpalinja) onkin, on sekään mahd. vihollisen prioriteettilistan alkupuolella
-ebolaa en myös ymmärrä pelätä, vaikka kauhea eläjä, populaation kurissapitäjä parhaasta päästä, onkin
-mannerjäätikköjen sulamisvedet eivät ihan äkkiä Keinokartanontien asunnonkaan sokkelia hivele, itseasiassa turvallisempaa täällä on, Vesijärvi + 81,4

SUMMA SUMMARUM

  Erittäin todennäköistä on, että kolmen vuoden tähtäimellä toteutuu muutto Anttolaan, ainakin isoksi ajaksi vuotta. Jos siis terveyttä ja elinpäiviä piisaa. Hilppakin kun saaressa viihtyy, niin mikäpä siellä köllötellessä. Oletettavasti joku tukikohta ihmisten ilmoilla tulee olemaan, luultavasti kerrostaloasunto. Onko se Lahdessa, Mikkelissä tai vaikka Anttola-cityssä? Aika näyttää.