KARHU JA AJONAKIT

  Luonto on lähellä, olitpa Anttolassa tai Hollolassa. Avokkaassa pyörivät puput pihapiirissä, Hollolassa karhu. Tai en kontiota meidän pihallamme nähnyt, vaikka siellä olen vuosien saatossa bongannut mm. kauriin, ketun, lumikon, mäyrän, supin ja siilin sekä albiinoharakan. Mutta havaintoja otsosta on muutaman sadan metrin päästä. No, ei sitä karhuraukkaa enää tienoolla näe; olivat ottaneet hengiltä luontokappaleen. Ikävää, mutta joltain kantilta ymmärrettävää. Toisaalta; minkälainen operaatio oli ollut nukuttaa karhu, kuskata se johonkin korpeen? Ja tutkittiinko ennen teloitusta, onko karhu uros vai naaras. Ja jos naaras, onko sillä pentuja? Minähän en ole suurpetoasiantuntija, en edes pienpetosellainen. Enkä muutenkaan tunne, tiedä, lainsäädännöstä, käytännöstä, tai siitä, mikä taho tekee päätökset petoeläimen lopettamisesta. Kai asiat ovat oikein menneet, lain kirjaimen mukaan. Laillisuus ei kuitenkaan aina takaa moraalista, maalaisjärkeen käyvää, tai monien oikeistajuun sopivaa lopputulosta.

  Nyt tiedän, mitä tarkoittaa sana "ajonakit". Ajoin näet eilen tovin jätehuolto-, kiinteistöpalvelu-, yms.-yrityksen pikkupakun perässä. Takaoveen oli kirjoitettu "Lassila&Tikanoja". Silloin asia minulle kirkastui: "Ajonkit" on "tikanoja" väärinpäin! Erittäin tärkeä, allekirjoittanutta vuosikausia askarruttuttanut ongelma, tuli kertaheitolla ratkaistuksi! 

Tässä uusi logovaihtoehto, vapaasti käytettävissä.

  Edellisessä blogissani tulin kehua retostelleeksi, että nämä muutamat päivät Hollolassa voi viettää huilaten, kun isompia hankintojakaan ei ole tehtävänä. Paskaa puhuin, eli unohdin! Perjantaina on edessä matka Ikeaan. Olen säästynyt parina edellisenä vuonna tuolta "toivioretkeltä", kun Hilppa on päässyt sille työporukan kanssa yhteisellä bussilla. Mutta nyt on pakkorako; Iiriksen leikkimökkiin pitää hankkia kalusteet. Annalla on pe. vapaapäivä, joten he tulevat Iiriksen kanssa myös sinne. Tietysti, täytyyhän tulevan asukkaan päästä vaikuttamaan sisustukseen. Kyllä minäkin tuon matkan kestän, pitkästä aikaa, ja hyvän asian puolesta. 

  Kun lauantaina startatataan kohti Heimaria, sitä kautta Anttolaa, on auto taas tupaten täysi, vaikka Elina jää Lahteen. Sen voin taata. Kaksi varastossa vartoillutta aurinkotuolia, jättisäkit vessa-, ja talouspaperia, säkki huussinkuiviketta, sekä obigatoriset kylmä-, kuivamuonalaukut, ja vaatehuoltokassit, vielä lisäksi kummankin reput, etc., lisättynä Ikeasta mukaan lähtevillä pakkauksilla tarkoittavat sitä, että kyytiimme on turha liftata.

  Siunattu sade saapui lopulta. Koko yön vettä tihuutteli, ja se jatkunee vielä jonkun tunnin. Samat pilvet ovat vaeltaneet/tulevat vaeltamaan Etelä-Savon läpi. Eläköön kasvimaa!

  Tuo sade tarkoitaa tietysti, että en viitsinyt aamulla lähteä lenkille. Iltapäivällä on tarkoitus mennä käymääm Kinnarin Tilalla, muutama kilometri meiltä Tampereelle päin. Maatilamyymälässä on kaikenlaista nähtävää ja ostettavaa. Minua kyllä kiinnostaa enemmänkin nähtävä, kuin ostettava. 

  On kiertänyt niin, että tuon vertaa kotiseutumatkailua ei ole ennen tehtyä. Korjataan asia nyt. 

  Huomenna mennään Lahteen ihmettelemään Kansainväliselle Suurmarkkinoille. Minä olen noissa karkeloissa käynyt joka vuosi (onkohan tämä kolmas?), kun ne ovat Lahden teatterin parkkipaikalla ja teatterin ja kirjaston välimaastossa olleet.

  Sillä ilmoitetaan olevan yli 110 kauppiasta 35 eri maasta. Eli taas on esillä kosolti tavaraa, mitä ihminen ei todellakaan tarvitse Mutta on siellä paljon ihan käypästäkin; hollantilaisia juustokauppiaita, saksalaisia pretzelkojuja. Kokemukseni mukaan juustoja löytyy herkullisista vielä herkullisempiin, pretzelit ovat isoja ja monin eri tavoin maustettuja. Noita molempi pitää maistiksi hankkia. Ehkä jotain muutakin?

  

  Eli sopivasti ohjelmaa on Hollola-viikolle kertynyt. Eilen leikkasin vähien pihaplänttimme nurmikot, sopivasti ennen sadetta. Hilppa kitki isompia rikkaruohoja, heitteli hieman lannoitetta pintaan. Kun parin viikon kuluttua tullaan kotona käymään, voi olla, että oma, jo pahasti tylsymään päässyt, työnnettävä leikkurini on kasvaneeseen nurmeen raskas työnnettävä. Mutta ei hätää; taloyhtiön bensakäyttöinen on käytettävissä. Voi tietysti olla, että ystävällinen naapuri on sörnäyttänyt meidänkin pihamme. Se on vaihtokauppaa; minä kolailen talvella lumet ovien edustalta ja autokatoksen välistä, hän leikkaa nurmikot. Jos on kotosalla. Joka tapauksessa pari viikkoa maksimissaan ollaa putkeen saaressa. Pitää aika ajoin käydä Elinan, nurmikon, postilaatikon ja vaatehuollon vuoksi Hollolassa. 

  Näin se tulee alkanut kesä? etenemään. Huomenna on jo kesäkuu ja tilipäivä. Siis markkinoille törsäämään!

LÄHTÖ MENNEISYYTEEN

  Palattu on. Eli ollaan. Rauhallisia maanantaiaamuisia teitä ajeltiin. Nyt on postiloota tyhjennetty, sisältö seulottu, tuloksena nippu roskapostia ja minun hammaslääkärilaskuni. Pihat havaittu sen kaltaiseksi, että ruohonleikkuu saa jäädä lähemmäs lauantaista paluuta Anttolaan. Kirjastossa ja Lidlissä käyty. Valokuvat siirretty pc:lle. Hilppa tsiikaa tallenteelta "Hakekaa kätilöä", minä kirjoitan.

  Jos ihmettelette blogin otsikkoa, ette ole ihan hakoteillä. Niin ihmettelen minäkin. Se vaan putkahti mieleen. Nimittäin "Paluu tulevaisuuteen" on niin sipsun syömä, että jotain muuta piti keksiä. Entä miksi blogin otsikoksi ylipäätään olisi pitänyt laittaa "Paluu tulevaisuuteen"? Erittäin hyvä kysymys, kuten politiikoilla on tapana sanoa, kun he haluavat voittaa aikaa. Vastaankin, kotvan pohdittuani, että yhtäältä ei miksikään, toisaalta ehkä ei ylipäätäänkään. Minussa taitaa piillä salainen poliitikko.

  No niin. Tiilikaiset sitten olivat kesänavausreissulla saaressa. Ilo ja onni saada seurata Iiris-tytön touhuilua. Lapsen vilpittömyys, uteliaisuus ja eduntavoittelun ulkopuolella oleva  hyväntahtoisuus on jotain sellaista, mikä tuppaa vuosien saatossa unohtumaan. Hienoja hetkiä ihmisen elämässä. Eivätkä pienet kolhut ja kömmähdykset nuorta ihmisenalkua kauaa vaivaa. Eiku ylös ja etteenpäin!

  Iltana muutamana Iiris, kotvan äitinsä kanssa unta haettuaan, pyysi Hilppa-mummaa nukuttajakseen. Kuulin, kuinka tytöllä riitti puhuttavaa. Kun Hilppa Iiriksen lopulta nukahdettua tuli tupaan, kysyin, että mitä kaikkea te puhelitte. Hilppa kertoi, että kaiken laista. Että Iiristä oli alkanut kiinnostaa sukulaisuussuhteet. Tyttö oli kysäissyt yht'äkkiä: Mumma, oletko sinä äiti?"

  Hilppa siihen: "Olenhan minä, sinun äidin äiti".

  Iiris oli ollut tovin hiljaa ja lopulta sanonut: "Mutta Peppe on minun paras kaveri!"

  Kyllä Peppe-papan mieltä lämmitti!

  Tuo Iiriksen aprikointi sukulaisuudesta jountui varmaan samana päivänä tapahtuneesta. En ollut paikalla asiaa kuulemassa, mutta kerrottuna se kuulosti seuraavan laiselta:

  Anna, Hilppa ja Iiris olivat istuksineet kahvipöydässä. Aikuiset olivat alkaneet muistelemaan Onni-pappaa, Hilpan isää. Onni kuoli jo vuosikausia sitten, kun Anna oli lapsi. Siinä sitten oli tullut sanottua, useaan otteeseen, että pappa on kuollut. 

  Tiilikaisille on piintynyt tapa kutsua Jonia papaksi. Niinpä epätietoinen Iiris oli mennyt omia yliopistojuttujaan tutkivan Jonin luo, ja sanoa paukauttanut: "Pappa, sinä olet kuollut!"

  Siitä oli alkanut asioiden ruotiminen. Joni, taiteilja kun on, oli piirtänyt Iirikselle sukupuun selvennykseksi. Ehkä asia ei ollut täysin kristallisoitunut tytön mielessä, koska se unta tavoitellessa alkoi vaivata.

  Omia, joskus aikuisesta huvittaviakin teitä kulkevat lapsen mietteet. Mutta kyllä niissä oma vissi logiikkansa on. Eivät he ihan tyhjästä ajatuksiaan taio. Sattaa vaan olla vaikeaa huomata, mitä polkuja ovat mielessään tallaneet.

  Avokkaaseen jäivät kylvöt ja istutukset harsojen alle. Eilen vähän peittoja raoteltiin. Ei vielä näkynyt pottua, punajuurta, ei paljon muutakaan. Salaatti ja pinaatti olivat sentään jo hieman päätään nostaneet. Kylmää on taas koko viikoksi luvassa, joten harsot eivät varmaankaa ole haitaksi. Mielenkiinnolla odottelen tulevaa lauantaita.
  Kukkapenkkeissä jotkut kasvit ovat alkaneet kukkia. Vartta lykkäävät muutamat. Tuo alla oleva ei kuki, on muuten vaan ihan korean näköinen.

  Pupuperhe jäi pihapiiriin asustelemaan. Monta kertaa päivässä, varmimmin iltaisin ja aikaisin aamulla, näkee pikkupupuja milloin missäkin, emon viillettämässä hieman kauempana. Kun tänä aamuna menin ennen kuutta aamukevennykselle, oli yksi pikkuinen noussut toiselle rappuselle. Oliko tulossa kylään? En ehtinyt kysyä, kun se kirmasi aitan nurkalle kököttämään. Jätin huutelematta perään. Ajattelin, että ei se kuitenkaan kyläilemään pääse, kun me lähdetään pois.

  Jokunen päivä täällä kotona ilmapiiriä haistellaa. Isompia puutteita, niiden myötä hankintoja, ei tiedossa ole. Ihan saadaan levon kannalta ottaa.
  On näköjään niin, että kun leipätyö on jäänyt taakse, mennään mökille raatamaan, tullaan Hollolaan lepäämään. Ennen aherrettiin maalikylissä, mentiin mökille lepäämään. Häränpyllyä saattavat asiat nakella, kun elämäntilanne vaihtuu. Ei se haittaa. Parempi kaava tämä minulle, meille, uskallan sanoa, on. Ja ehtii sitä saaressakin huilatakin. Kunhan tuvan ja leikkimökin maalaus on tehty (toivottavasti kesäkuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla), ei isompia projekteja ole aikomus ennen loppukesää tehdä. Vedetään henkeä, minkä nyt heinäkuusta alkaen sienessä laukataan, toivottavasti.

  Nyt muihin askareisiin, mitä ne lienevätkään.

Loppuun saunapuhdasta Iiristä.

PIKKUAPULAINEN ja muita tuokiokuvia

  Suunnitelmissa tehtiin muutos. Perjantaina ei maalattu leikkimökkiä. Eikä tänäänkään, kun oli sateen uhka päällä. Vaikka olisi se onnistunut; sade alkoi vasta viiden korvilla.
  Mutta perjantaina minä hakkasin "lärväkkeet" katolle, Joni kärräili puita. Minulla oli assistenttina Iiris. Palahuovan asentamisesta siunautuu kosolti jätettä. Niinpä sanoin mökin ympärillä tepastelavalle tytölle, että mitäs jos haen jätesäkin, niin voit kerätä siihen roskia. Iiris ei vastannut mitään, istahti rappusille tuumailemaan. Tovi kului huopanauloja naputellessa. Yht'äkkiä Iiris tokaisi: "Hyvä ajatus, se jätesäkki!" Minä siihen naamaa totisena pitäen: "Joo, haetaanpa aitasta." Yhdessä käytiin repäisemässä rullasta säkki. Humpsautin sen auki, laitoin yhden kalvon malliksi sisään, Kun nousin telineelle, näin, kuinka Iiris työnsi yhden roskan pussiin, raapi päätään, ja lähti omiin leikkeihinsä. Ei ihan riitä vielä tytön keskittymiskyky tuollaiseen hommaan. Mutta ajatus jätesäkistä oli kuitenkin hyvä!

  Välillä käytiin katsomassa katiska. Peppe-Pappa meloi, naisväki istui etutuhdolla. Ei senkään "verj'piätä" ollut pyydykseen uinut. Mutta pelastettiin samalla reissulla Iirikseltä karannut kaarnalaiva.

  Katto tuli aamupäivän aikana tehtyä. Maalipinta valmistuu, kun on valmistuakseen. Ei mökkeröllä ole hätää, huolta, kiirettä.

  Iltapäivällä menin Joni kaveriksi puita roudaamaan. Nyt ovat liiterit täynnä, yksi auma jäi vielä ulkopuolelle. Mutta uutta pitää kesän aikan tehdä. Puita tulee kulumaan aina vain enemmän.

  Iiriksen päiväunien ja kahvin jälkeen lähdettiin usmuuttamaan Piskolaan. Vähin tuuleskeli, mutta ei haitaksi asti.

                                                             Nuorempaa väkeä....

....ja me, joilla tuskin sokeri enää suussa sulaa.

  Pitihän Tainalla ja Hanelilla juoda toiset kahvit. Ja mikäs juodessa, kun sen kanssa sai uusista raparpereista tehtyä piirakkaa! Naisimmeiset kävivät Piskolan "päätalon" pihalta keräämässä meille mukaankin muutaman varren. Eli illalla herkuteltiin kiisselillä, vaniljakastikkeen kanssa, tietysti.

Äiti-Elina sai taas Iiriksen kanssa hieman jutella. Vaikka Iiris taisi jutella enimmäseen Katriinalta saatuun puhelimeen.

  Tänään ei siis myöskään maalattu. Aamulla kävin ennen Iiriksen (ja Annan sekä Jonin) heräämistä uistelemaasa tunnin-puolentoista lenkin. Saalis, tai sen niukkuus, ei liene kellekkään yllätys.

  Muuten päivä kului pihalla källäillessä, nurmikkoa leikkaillessa, hieman trimmailemassakin, possunfileepötköä grillaillessa, sadetta odotellessa. 

  Saippuakuplia alkoivat Hilppa ja Iiris puhaltelemaan. Vaan ei homma liiemmin tyttöä kiinnostanut, enemmänkin Jonia.

  Saunottiin, totta kai. Iiris halusi, ja sai myös. tukkaansa letin saunan jälkeen. Ja kaulassa piti olla Annin ja Katriinan aarrearkusta eilen löytynyt koru.

 Valmistelin saunomisen välillä kammarin uuniin sopivan hiilloksen. Eli meillä oli hiillosmakkaraillallinen viidelle. Iiris nakupellenä, Joni ihan tukevasti tälläytyneenä, katselivat vesi kielellään, kun Peppe-Pappa joskus lahjaksi saaduissa, erään vanhainkodin jäämistön huutokaupasta ostetuissa flanellikalsareissa, suoritti vaativaa tehtävää. Jos jostain löydätte vastaavia pukineita, ostakaa pois, ilman empimistä. Ovat ihan ykkösluokan saunanjälkeistavaraa!

  Nyt on makkarat paremmissa suissa. Iiris menossa nukkumaan. Alkaa tyttö olla yliväsynyt, riehui  isänsä kanssa viimeisetkin mehut pihalle. 

  Tiilikaiset lähtevät huomenna ruokailun jälkeen ajelemaan. Me huokaistaan hetki, poistutaan maanantaina aamukahvilta, palataksemme lauantaina. 

  Että sellaista. Minä taidan vetäytyä pseudonyymin Lars Kepler ihmisten tietoisuuteen tuoman Joona Linnan pariin. 

HELA TORSTAI

  Asiat tolallaan helatorstaina. Ja hela torstai takana. Jotkut pakkoruotsin vastustajat saattaisivat vaatia nimenmuutosta. Wholetorstai on ehkä enemmän heidän mieleensä. Mutta se kirkollisista ja kielipolittisista asioista.

  Tiilikaiset tulivat eilen. Iiris oli kuin kotonaan. Varmaan jotain muistoja edelliseltä kesältä oli säilynyt mielessä.

  Heti piti hakea pikkukammarista lelulaatikko ja käydä hiekkalaatikolla. Tietysti leikkimökki piti tarkastaa. Hyväksi havaitsi sen tyttö. Käytännön tenavana hän meni tarkastuskäynnille ruohonleikkuria työntäen. Osaa ottaa hyödyn irti tilanteesta kuin tilanteesta.

  Mukavasti helatorstai kului. Tulokahvit juotiin, ulkona källäiltiin, kanaa grillattiin, illalla saunottiin. Iiris oli uhannut mennä uimaan, mutta oli kuulemma reissu typistynyt varpaiden vilvotteluksi. En ihmettele; vesi on vielä kylmää. Minä olen koko tämän reisuun ajan käynyt joka saunareissu kastautumassa. Ei siellä montaa vetoa viitsi kroolata.

  Saunan jälkeen maistui tytölle vielä jugurtti Bonnesoseella höystettynä. Sitten äitinsä kanssa unta tavoittelemaan.

  Jonia armahdin eilen. Tai armahdin ja armahdin; itse mies uteli, että eikö tänään mihinkään hommiin aleta? Minä sanoin, että huomenna vasta.
  Ensin naputellaan yhdessä vesikate mökkiin. Sen jälkeen minä alan sitä maalailemaan. Siis en vesikatetta, vaan mökkiä. Joni ryhtyy himohommaansa, polttopuiden kärräykseen. Ihan omasta halustaan. Sopii minulle.
 
  Täksi päiväksi on luvattu aurinkoista, vaan ei kovinkaan lämmintä. Mutta jos arska mollotaa, kyllä pihapiirissä tarkenee. Ajattelin, että voitaisiin jossain välissä käydä vähän ajelemassa veneellä. Tänään se on tehtävä; huomiseksi viilenee entisestään, ja sunnuntaina lähtevät Tiilikaiset kotiinsa. No, ehkä iltapäivällä ulapalle sonnustaudutaan.

  Me Hilpan kanssa startataan Hollolaan maanantaina. Tarkoitus oli olla tiistaihin asti, mutta Hollolan kirjasto on eri mieltä. Se ilmoitti, että varaamani Jo Nesbøn "Jano" on noudettavissa, ja se on haettava viimeistään maanantaina.
  Ensi viikon launantaina palataan Anttolaan. Palataan Hotelli Heimarin kautta. Meidät on kutsuttu sinne lakkiaisiin.

  Kyllä  on mennyt toukokuu kiitämällä! Vastahan sitä kytättiin, että jäät lähtevät, pian on jo kesäkuu. No, menköön aika menojaan. Ja ollaan aika lailla saatu tehtyäkin. Eli suunnitellusti mennään, sano vanha aikatauluttaja.

  Nyt on kello lähenee jo seitsemää. Täytyy lähteä kahvinkeittoon. Ettei mene aikataulut ihan persiilleen.

  Iiris muuten hyppäsi veneeseen, kuin vanha tekijä. Ei onneksi ole vesi-, tai venekauhua. Se olisikin pahempi juttu, saariolosuhteissa.

ISOVELI VALVOO

  Aamu alkoi taas mukavasti, pienellä soutelulla. Mutta tuskin oli aamukahvit valuneet, kun minut saavutti tieto Manchesterin iskusta. Pikkasen oli eilistä vaikeampaa kauniiseen aamuun lähteä puuhailemaan. Vaikuttaa ne maailman asiat tänne saareenkin.

  Duunit ovat sujuneet ennakoidusti. Ja ilmat ovat olleet mainiot. Paitsi vettä ollaan oltu paitsi. Sadevettä. Ilman tietysti me tullaan toimeen, mutta kasvustolla alkaa olla hankalaa. Olisipa luontoäiti joskus niin armelias, että loihtisi sopivasti sateita öiksi, antaisi päiväsin paistaa.

  Sunnuntaina istutettiin potut, porkkanat. herneet, punajuuret, pavut, pinaatit, salaatit. Jotain muuta myös, Hilppa tietää paremmin.

  Eilen ap. kasasin leikkimökin kurkihirteen. Ip. tuli Haneli kaveriksi. Lyötiin katto-, ja räystäslaudat paikolilleen, levitettiin alushuopa.

Kuvassa isoveli valvoo pikkuveljen työkentelyä. 

  Tänään tein lattiat, sovitin listat valmiiksi. Niitä ei kannata kiinnittää ennen maalausta. Kaikki toimitetut palikat löysivät paikkansa ja riittivät. Tai eivät ihan. Kuistin lattia on ympärihöylättyä ja reunapyöristettyä lautaa. Sen asentamisesta ei ollut sen kummenpaa ohjetta. Enkä sitä olisi varmaan edes lukenut, vaikka olisi ollut. Ohje. Niipä arssinoin, ilman suurempia arssinointeja, että en jätä kovin suurta rakoa lautojen väliin, ettei mahdu Iiriksen tavaroita niistä putoamaan. Kun pääsin lopuilleen, huomasin, että ...kele eihän nää riitä. Minä tarkistamaan onko jokunen jäänyt venevajaan. No ei ollut. Sitten äkkäsin katsoa kasauskirjasesta, montako oli asiaan tarkoitettu. Täsmälleen se määrä niitä löytyi. Ilmeiseti, tai ihan varmastikin, on suunniteltu, että lautojen väleissä on n. sentin rako. Mutta kun minä naulailin palikat kolmen millin raolla, niin jäi, piruhitto, puoltatoista lautaa huutamaan. En siitä hätkähtänyt, alkanut tekelettä purkamaan, saatikka hattuni päällä pomppimaan. Soiti Leinosen Sahalle Alpille. Sieltä löytyy melko vastaavaa kamaa. Ei hätää!

Siinä se mökkeröinen nyt odottaa vesikatetta ja maalia.

  Kunhan saa väriä pintaansa, sopii miljööseen, kuin "suutarin sormi sijan persieeseen". Tuo vertaus on siitä hyvä, että se jättää jokaiselle mahdollisuuden omaan tulkintaan. Ehkä jollekulle kokemukseen perustuvankin.

  Aamulla sörnäytetään Mikkeliin. Ajoreitti tulee olemaan seuraava: Leinosen Saha - Minnan Torikahvila - Apteekki - Carlsson - Motonet - Kangastalon puutarha - Lidl.

  Leinosen Sahalta noudetaan pätkä lautaa, kuten aiemmin mainitsin. 

  Minna Torikahvilasta etsitään kahvia ja juttutuokiota Mortin kanssa.

  Apteekki tarvitaan metrilaastarin ostoon.

  Carlsonilta hankitaan "lärväkkeet" tykötarpeineen leikkimökin katolle.

  Motonetissä poiketaan hakemassa kiinnityslenkit jokaisen venettä varten uuteen laituriin. 

  Lidlistä ostetaan,  mitä Lidlistä ostaa pitää.

  Kangastalon Puutarhalta valitaan pari - kolme kukka-amppelia silmän iloksi.

  Torstaina passaa Annan, Joni ja Iiriksen tulla muutamaksi päiväksi huilailemaan. Paitsi että Jonin pään menoksi on jo melko mittavat suunnitelmat valmiina. 

  Hauska nähdä, muistaako Iiris mitään viime kesästä. Luultavasti muistaa, jotakin. Ehkä sen, että vesimittarin lukema laiturin päässä on aina "viish ashtetta!"

  Kun tätä kirjoittelin, satoi pienen kuuron. Niin pienen, että ei pistä edes vihaksi. Meidän viljelykset voidaan kastella järvivettä pumpaten. Vaan kun maailmassa on paljon enemmän muuta, kuin puutarhaa. Vielä kerran: Sadetta, pliis!

Alla kasvimaa ja kasvulavat hennosti harsotettuina.

  Nyt alkaa viisarit lähestyä kriittistä pistettä, eli Emmerdalen alkua. Siis seuraavaan kertaan.

LAITURI, POTTU JA SAUNAN PESU

  Eilinen oli laituripäivä. Kahdeksalta lähdettiin hinaamaan uusiokäyttöön tulevaa laituria rikospaikalle.

  Juha liittyi porukkaan, kun pääsimme vanhaa palvelijaa purkamaan. Siinä ei kauan nokka tohissut, Ei Juhan porukkaan liittymisessä, eikä purkamisessa.

  Heikki koneineen tuli hoitamaan hommansa, ja päästiin uittamaan uusvanhat sillat paikoilleen.

  Samalla kaadettiin muutama kokolias leppä rannalta ja pari mäntyä vähän ylempää. Näin saatiin hippunen tilaa lisää, samoin siistyi miljöö. Minä pätkin  rungot samantien klapimittaan.

  Heiguli lastasi ylimääräisen maan ja oksat traktorin lavalle ja Simppa ajoi ne pois. Kaksi ison lavan täyttä niitä kertyi. He vievät myöhemmin vanhat laiturisillat ja pukin pois; poltettavat omiin tarkoituksiinsa, kestopuujätteet jäteasemalle. Samoin tuovat vähän soraa myllätylle alueelle. Homma toimii.

  Me kolme pääsimme varsinaiseen ammattiin, laiturin kasaukseen.

Kaikenlaista naplikoitia...

 ...ajoittaista arssinointia.... 

....hetkellistä ähellystä riitti pitkälle iltapäivään. 

Mutta lopulta voitiin miehissä todoteta: "Siinä se männä vinkertää!"

  Nyt on kaunis sunnuntaiaamu. Takana tappio tällä kertaa paremmalle "rakkaalle viholliselle". Kohta käväistään Hannun kanssa vielä laiturilla. Eilen jäi joku täkkipultti puuttumaan, ja moottorisahasta loppui bensa, joten tolppien tasus on kesken. 

  Antaa säätöjalkojen "hakea paikkaansa". Sitten käydään vielä säätämässä siltojen korkeus veden pinnasta sopivaksi. 

  Tänään on aikomus laitaa potut maahan. Hilppa istuttaa myös ainakin porkkanat, punajuuret ja herneet. Ehkä jotain muutakin; hän on istutuksen aikataulusta vastaava henkilö.

  Iltapäivällä pestään sauna ja saunatupa. Minä kantelen pihakalusteet jossain välissä paikoilleen. Eli meillä on vankka usko siihen, että tästä kehkeytyy vielä kesä. 

  Ajattelin myös, että aloitan leikkimökin kasauksen alajuoksujen asennuksella. Siinä on vähän pähkäilemistä, kun, tietyistä, mutta järkeenkäyvistä syistä, toteutus tulee olemaan ohjeista poikkeava. 

  Haneli on tällä tietoa tulossa kaveriksi ma. tai ti. On sitten Iiriksen mökkeröinen valmis, kun tyttö torstaina saapuu. 

  Nyt aamukahvin keittoon, sitä tietä askareisiin.

  Ps. Tästä tuli varsinainen kuvakirja, mutta kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Jopa enmmän, kuin kymenentuhatta. Kun kyse on allekirjoittaneen sanasta.

  PSS. Tuli eilen testattua, että muutama vuosi sitten Lidlistä ostettu kahluuhaalari tekee yhä reiän veteen.

VALMISTAUTUMINEN

  Kolmatta päivää Hollolassa. Valmistaudutaan perjantain lähtöön haalimalla reissuvihkoon kirjattua tavaraa. Suurinpana, niin kooltaan, kuin kustannuksiltaan, ovat maalit. Tuvan ilmeen uusimiseen on nyt varattu värejä seuraavasti: 9 litraa lattiaan, 9 litraa seiniin, 9 litraa kattoon, litra leivinuunin fasadiin, 2,7 litraa uunin muuhun osaan. Lisäksi leikkimökkiä varten 2,7 litraa seiniin sekä litra oveen ikkunanpuitteisiin.
  Muihin hankintoihin lukeutuvat mm. kipinäpelti leivinuunin eteen, 5 kg siemenperunoita (siikli), kuokka, aarin verran harsoa, sekä porkkanan, punajuuren ja herneen siemeniä. Muita siemenpussukoita on jo saareen edellisellä reissulla viety.
  Ai niin, ja uusi akku veneeseen piti hankkia. Haneli oli ladannut sen talven jäljiltä. Kuitenkin viime lauantaina se hädin tuskin jaksoi starttia pyörittää. Laiton lataukseen liki vuorokaudeksi. Sunnuntaina ajoin vain pienen lenkin. Kun maanantaiaamuna lähdettiin, oli taas siinä ja siinä, että jaksoi liikauttaa vauhtipyörää. Heti Lahdessa menin Akku-Ässään. Testeri näytti, ettei virtalähteestä kalua saa. Joten uusi piti hankkia. Taas sain muutamia vihjeitä ylläpitoon ja käyttöiän maksimointiin. Mutta 3-4 vuotta nuo veneakut palvelevat, se on leikitön totuus.
  Eli tavaraa on taas menossa. Voipi olla, että jo aiemmin ostetut kaksi aurinkotuolia eivät vieläkään mahdu kyytiin. Elina on taas lähdössä Piskolaan, ja vie parine kasseineen oman tilansa, vaikka ei järin kookas tätä nykyä olekkaan. Onneksi Hannilan Hannu sanoi, kun äsken soiteltiin, että he saavat laiturin säätöjalat mahtumaan omaan autoonsa. Meille ei toisiaan mitään olisi sopinutkaan, paitsi jättämällä pois jotakin turhemasta päästä. Kuten esim. Hilpan. Noh, vitsin tapainen tietysti, kömpelö sellainen. Koettakaa kestää.

  Pikku hiljaa alkaa luonto vihertää, lopultakin! Kunpa tulisi päivän maatiassade, niin johan muuttuisi ympäristö hetkessä.
  Satakoon minkä sataa, perunaa laitetaan maahan ensiviikon alussa. Siementen istutus jäänee suuremmilta osin hieman myöhäisemmäksi. Joka tapauksessa pian noissa maisemaissa taas ollaan.

 Lokitkin ovat luultavasti vetreämpiä, kuin muutamassa plusasteessa tuulisella luodolla.

  Lauantaina on edessä laituritalkoot. Varmaankin maanantaina istutetaan perunat. Voi olla, että maalaushommiin ryhdytään vasta myöhemmin; Tiilikaiset tulevat luultavasti keskiviikkoiltana muutamaksi päiväksi saareen. Leikkimökki pitää kuitenkin saada harjaan. Jos Hanelille sopii, tiistaina sen voisi kasata.  

  Ei kannata enempää aikatauluttaa, ja nuo edellä mainitutkin ovat ohjeellisia. Mennään tilanteen mukaan. Yritän siihen oppia. Vaikka mielenlaatuni on sellainen, että kaikki asiat tulee vähintään mielessä laitettua aikajanalle. Kai juurtumaa ammoisilta työmaamestariajoilta. Oikeasti tuo piirre on sitkeässä. Meinaavat läheisetkin joskus hermostua. Ainakin naureskelevat meikäläisen kohellukselle. Mutta minkäs teet; tottumus on toinen luonto. Pitää tosissaan yrittää ottaa käyttöön uusi tapa, eli rakennella kolmas luonto.

  

  Katselin illalla lähes loppuun asti Suomen pelin. Kyllä oli joukkueilla eroa; toinen pelasi jääkiekkoa ja teki maalin, kun katsoi tarpeelliseksi, toinen sähläsi, hätiköi ja panikoi. Liekö pääkopassa itänyt ajatus, että USA on jatkossa sopivampi vastus kuin Venäjä? Vaan paljon pitää muuttua, mikäli pelit Leijonien osalta jatkuvat huomisen jälkeen. Mutta kaikki on mahdollista.

  Mr. President Trump jatkaa valitsemallaan tiellä. Toteaa vain, että hänellä on presidenttinä presidentin oikeudet tehdä sitä sun tätä. Kuinka kauan riittää kansan enemmistöllä malttia ja sietokykyä? Ja jos se loppuu, niin mitä sitten? Vastaan itse asettamaan kysymykseen: "En tiedä".

  Kun katselin uutisista Trumpin ja Erdoğanin tapaamista, ajattelin, että siinäpä varsinaisen veijarit. Liekö Donald saanut vieraaltaan oppia siitä, kuinka presidentin valtaoikeuksia suurennetaan? 

  Eikö Trump ole lähdössä reisuunkin? Saudi.Arabiaan, Israeliin ja Eurooppaan, muistelen. Mitä lie sammakoita odotettavissa, kesken kutuajan. 

  Mutta matkustaa mihin matkustaa. Minä tiedän, minne me matkustamme. Juuri eilen, kun loven varantoon tehneet maalit ja tykötarpeet oli maksettu, puhuttiin, että ei siellä niin usein maalata. Tuskin enää meidän toimestamme nyt työn alle tulevia ainakaan. Ja jos tuo lysti maksaa suunnileen yhden hengen lomaviikon aurinkorannoilla, on se hintansa väärti. Eikä me edes käydä aurinkorannoilla, joten tuvan voisi tuolla laskuopilla maalata kaksi kertaa vuodessa. Ei kuitenkaan taideta maalata. Mutta kammaria kai ehostetaan lämpötaloudellisessa mielessä. Samassa remmakassa uusiutuvat pinnatkin. Siihen menee toisen etelänreissu, eikä taida piisata, kuin alkunylkyyn. Pitänee ottaa kottia ensi vuoden lomamatkoista.

  Tällaisia mielessä tänään. Seuraava raportti luultavasti Luonterin tienoilta. T. tiukkakatseinen veneilijä uuden akun inspiroimana.

HUUSSINREIÄN KANSI ja muita lähtöhöpinöitä

  Lauantai oli vielä kylmähkö. Kävin ap. uistelemassa, ilman isompia saaliita palasin. Peli tuli sitten katsottua. Tuskaa. Jos maalintekijöitä ei ole, ja naapurilla on hieman säkää, on tulos karmeaa. Onneksi sentään kaksi pinnaa saatiin. Sveitsi näköjään nappasi myös kaksi pinnaa Kanadalta. Ei taida jatkotoiveita helpottaa. Suomen. Sveitsin kylläkin.

  Tuli Äitienpäivä ja tuli lopulta ajankohdan mukaista keliä. Ihan Äitien kunniaksi oli Äiti Luonto valmistellut toukokuun lämpimimmän päivän. Ei hellettä sentään, mutta ip. pihalla t-paita olosuhde, tuollaiset +17.

  Minä aloitin äitienpäivän rakentamalla Hilpalle aamukahvitarjoilun. Ei se poikennut muista aamuista kuin siten, että rouvaa onnitelin ja halasin.
  Ap. oli vielä aika kalsaa. Uudistin kuitenkin verekset airot, kun ei tuuli kiusannut. Hyvin sujui Päijät Vene tuttuja reittejä.

  Innostuin päivällä raivailemaan venevajaa, missä riittää yhä kaikenlaista pois vietävää. Samalla sain tilaa "verstaalleni.  Nyt mahtuvat työkalut mukavasti näkösälle ja helposti käyttöön otettaviksi.

  Pari jätesäkillistä taas täytin kaatsille ja kierrätykseen vietävää kamaa; oli vanhoja mattoja, oli muovi-, ja lasipulloja, oli sanoma-, ja aikakauslehtiä, oli ties mitä putkenpätkää ja käyttökelvotonta roinaa eli sälää.

  Mutta löytyi nostalgiaosastoonkin tavaraa. Löytyi v. 1968 palaneen huussin reijästä kansi. Tuon huuskan palon olen varmaan joskus tällä foorumilla kertonut, mutta kerrataan vielä. Siskoni Ritva sekä serkkumme Saksasta, Rita ja Irmi, olivat kolmestaan saaressa. Serkut olivat jokusia vuosia siskoani vanhempia. No, aamulla, kun Ritva porukan ensimmäisenä asteli huussille, ei paikalla ollut kuin kaksi höyryävää kekoa (laitos oli kolmireikäinen, yksi niistä pienempi lastenreikä, mitä kukaan ei käyttänyt). Ilmeisesti oli käynyt niin, että joku noista tupakoivista (kaikki kolme) neitosista oli illalla nakannut palavan natsan rieästä alas. Luulen, että vahinko on voinut sattua mannereurooppalaisille, ulkomukavuuslaitoksiin tottumatomille. Niin tai näin, hyyskä tuhoutui, mutta onneksi roihu ei levinnyt metsään. Yksi lähellä ollut isohko haapa oli vain hieman kärvähtänyt.

  Kun paikalle tehtiin uusi, nyt yhden istuttava, olin hanslankarina. Sama laitos palvelee yhä. Tosin huopakate on uusittu pariin kertaan. Samoin sisätiloja, kun reilu vuosikymmen sitten asensin sinne kompostikäymälän. Alla viimeinen aineellinen muisto palaneesta paskiosta. Ihme olisikin ollut, jos olisi löytynyt tuohon kanteen kuuluva reikä.

  Iltapäivällä oli niin lämmintä, että rouva nautiskeli juhlpäivästä lukien rappusilla. 

   Kun tätä juttua olin tähän asti kirjoittaut, ilmestyivät yllättäen Taina, Haneli ja Katriina ovelle. Olivat lähteneet veneilemään, jättäneet Annin Elinaa paimentamaan. 

Mikäs siinä. Kahvit keitettiin. Haneli haki veneestä Jallupullon kyytipojaksi. 

  Parituntinen porinoitiin. Haneli lupasi tulla kaveriksi Iiriksen leikkimökkiä kasaamaan, jos Joni ei jouda opinnoiltaan. Tästä hyvästä lainasin hänelle Fiskarsin halkomakirveen. On kuulemma velipojalla muutama melko hankala tyvipölli käsittelyssä. Ei tarvitse niitä varten klapikonetta herätellä.

  Kohta suuntasivat vieraat ulapalle, minä jatkamaan juttua. 

  Onneksi Jallua ei ollut enempää, vielä osuvat sormet näppylöille. Jollain tavalla. 

  Hilppa teki viimeisistä tarpeista salaatin, paistaa pannulla muutaman makkaran. Muuta ei enää olekkaan jäljellä, ruokaa. Leipää ja juustoa aamuksi. Eipä tervitse takaisin kantaa, eineitä.

  Hyvissä ajoin aamusta Hollolaa kohti suunnataan. Muutama päivä kotihommia ja hankintoja, mm. maalit tuvan ilmeen raikastamiseen. Ja perjataina takaisin. Eiköhän jokunen päivä ihmisten ilmoilla kulu. Mutta takaisin tulee olemaan ikävä, jo ennen kuin  palaamaan päästään.

  Nyt syömään. Illalla on taas piinallinen rupeama jääkiekon parissa. Tai toivon, ettei ole, melkään kuitenkin. Mutta parempi voittakoon. Jollei se ole Sveitsi. Sanoo rehti ja objektiivinen urheilun satunnaisseuraaja.

PS. Satunnaisseuraaja kurkisti verkosta, että suomalaiset F1-kuskit olivat keskeyttäneet. Aha.

PUU(TAR)HAA JA PUPUJA

  Kuusi päivää ollaan tällä rupeamalla täällä oltu. Jos lähimuistini ei ihan täysin petä, on noissa päivissä ollut yksi, jolloin ei satanut lunta. Eilenkin tuli pieniä kuuroja vähän väliä. Myös tänään, niukasti tosin. Ja joka ainoa yö on ollut pakkasen puolella. On täällä ennenkin toukokuussa viikonloppua pidempiä ajanjaksoja vietetty, mutta ei näin lumirikkaita. Kuten sanottua, eivät vuodet ole veljiä keskenään. Sehän on vain rikkautta. Kutenkin, ihan rehellisesti: mieluummin heiluisin pihalla bermudoissa ja t-paidassa, kuin pilkkihaalarissa. Vaan en valita.

Hyvä täällä meillä olla on, 

vaikka ilma kalsa, kuosi muodoton.

  Eilen mylläsin jyrsimellä vajaan aarin, ehkä noin puoli kapanalaa. Läntti piti vielä tänään lapiolla kääntää. Juuria ja kiviäkin piisasi. Hilppa veteli rautaharavalla isommat juuret pois. Siihen tällätään seuraavalla reissulla vähän pottua, joku rivi hernettä ja ripaus porkkanaa, ehkä myös pikkasen punajuurta.

 Samoin laitetaan kasvulavat kasvamaan salaattia, pinaattia, tilliä, basilikaa, kesäkurpitsaa, kehäkukkaa. Useampivuotista tilliä ja ruohosipulia siellä jo on.
  Salaattia pitänee laittaa yksi lavantäysi. Onhan kotijäniksellä koko iso perhe huolletavanaan. No, tosiasiassa kävi jokunen pupu viime kesänäkin salaattihalmetta maistamassa. Mutta ei kai ollut suunmukaista. Vähän vain näykkivät, joten meille riitti tavaraa kesäkuun lopulta syyskuulle saakka.

  Eilinen pupuperhe kävi vain näytillä. Kun jätettin ne rauhaan, pysyteltiin poissa pihapiiristä, olivat ne tunnin kuluttua kadonneet. Uljaan emonsa johdolla.

  Aamulla ensitöikseni sörnäytin Piskolaan palauttamaan jyrsimen. Olin laittanut kalenteriin muistutuksen: "Tankkaa jyrsin, rivesäkki Hanelille". Noteerasin muistutuksen. Kun ennen kahdeksaa lontustelin rantaan pilkkihaalariin sonnustautuneena älysin tankata veneessä odottelevan jyrsimen. Ja eiku matkaan! Koukkasin vaihtamassa muutaman sanan rannallaan olleen naapurin isännän kanssa. Siitä rehvakkaasti matkaa jatkamaan, kunnes Leppäniemessä muisti palautui ilman pätkimistä. Suoritin tyylipuhtaan u-käännöksen. Siellä se odotteli, venevajassa, rivesäkki. Mutta sanottakoon mitä sanotaan; muistin sen!

  Haneli oli lähdössä laskemaan ahvenverkkoja, joten jeesasin velipoikaa, kun lainatavara oli palautettu, kuppi kahvia hörpitty. Sappulanselällä ei ole norppia, joten ei myöskään verkkorajoituksia. 

  Päätettiin Hannilan Hannun kanssa, että turha odotella luultavasti pitkässä viivassa olevaa vedenpinnan nousua. Reilun viikon kuluttua, la. 20.5. laituriurakka suoritetaan. Osapuolet on iformoitu, ja Heguli on hälytetty kaivinkoneineen ja traktoreineen valmiuteen. Perjantaina, 19.5., tännetulomatkalla, tavataan Hanniloiden kanssa Kuortissa rautakaupassa, mistä ostetaan säätöjalat laituriprojektiin.

   Aamupäiväisen maankäännön jälkeen päätin, että tänään en tee, kuin pakolliset hommat. Niitä oli vain kammarin uunin lämmitys. Se on nyt palamassa. Voin siis keskittyä pakollisten sijaan valinnaisiin tehtäviin. Niihin lukeutuu mm. bloginkirjoitus. Sitä olen hetken aikaa touhunnut.
  Kahvit juotiin äsken. Rauhallista yhä saaristossa on. Vene on harvoin nähty kummajainen. Luultavasti kohti viikonloppua sään lämpenemisen edesauttamana venetiheys suurenee. Onneksi näillä seuduilla tuo kuuluisa KO (kusipääosamäärä) ei oleellisesti kasva, vaikka ihmismäärä lisääntyy. KO:han on Kurt Vonnegutin aikoinaan lanseeraama termi, mikä tarkoittaa kusipäiden lukumäärää per neliökilometri. Hui hai eli Jäähyväiset yksinäisyydelle! "Appoavoin majava" oli muistaakseni Vonnegutin jossain kirjassaan käyttämä ilmaus naisen sukupuolielimestä. Kurt-herra oli mainio kirjailija. Pitää ruveta kertaamaan hänen teoksiaan. Muutama löytyy omastakin hyllystä, mutta en ole vuosikausiin miehen tuotantoa lukenut, joitain opuksia en vuosikymmeniin.
  Summa summarum: Ken tykkää Kurtista, ei hevillä otsaansa kurtista!

  Huomenna taidan myös ottaa löysäillen. Ehkä ap. pari tuntia polttopuun kärräystä. Ip. ajattelin lähteä ulapalle. Vedän uistinta, jos siltä tuntuu. Kiertelen vähän saaria ja luotoja norppahavainnon toivossa. Saaret ja luodot onkin asianmukaista kiertää, veneellä liikuttaessa. Joskus nuoruudessa, pakko tunnustaa, on jokunen jäänyt kiertämättä. Ai niin: huomenna taitaa olla Suomella päiväpeli Norjaa vastaan. Näkkyypähän, millä mielellä olen. Joko katson, tai sitten en.
  Leivinuuni vielä huomenna lämmitetään. Hilppa loihtii lihamurekkeen sinne laitettavaksi. Samoin illan kahussa saunotaan.

  Sunnuntaista ei vielä tiedä. Ei täällä kolmiloikkaa viitsi hypellä, joten jotain tulee puuhailtua, luulen. Raivaussahan kanssa voisi lähteä kulkemaan, mutta kun unohdin kotiin jo monta viikkoa sitten ostamani visiiri/kuulosuojain-yhdistelmän. Unohdin, vaikka se minulle tuiki harvinaista onkin. En siis ehkä lähde raivaussahailemaan. Tykkään silmälaseistani. Ja näkökyvystäni myös.

  Manantaina, heti aamulahvilta, lähdetään Hollolaan. Eläkeläisen etuja; ei tarvitse paluuruuhkissa usmuutella. Viikon päästä perjantain taas tullaan, puolitoista viikkoa ollaan. Slloin on uudet hommat esissä, vanhat odottamassa.

OTTEITA MÖKINKIRJASTA

  Eilen tuli kuuroluonteisia lumisateita. Tänään aamulla tuli kuoroluonteisia lumisadepilviä.  Maa oli hetken valkeana. Mutta vain hetken.
  Me laittettiin yhdeksän kantissa Yamaha-merkkinen perätuuppari supattamaan, suunnattiin veneen keula kohti Anttola-Cityä. Perille päästiin loivassa aallokossa.

  Ensin täytettiin veneen tankki, varakannu ja vesipönttö laiturin tankkauspisteellä.
  Sitten saapasteltiin Anttolan Kone ja Urheiluun. Lunastin neljä Pitkälahden kalastuskunnan lupamerkkiä,  2 €/kpl. Jotta ei siitäkään kaupasta ilman heräteostosta olisi päästy, mainitsi Hilppa airorivistön nähdessään, että eikö suotuveneen airot olekin aika huonossa kunnossa. No, on ne. Lavat kestävät häthätää kuosissaan roudarinteipillä. Joten airopari mukaan, 51€. Nyt on uusi airopari, vaikka ei olla pariairokaksikko.
  Tämän jälkeen jatkettiin määrätietoista matkaa Saleen. Sieltä muutamat listatut puutteet kylmälaukkuun. Hintatasoa mielessä siunaillen.
  Ostokset Busteriin, kohti Leinosen Sahaa. Alpi oli ystävällisesti toimittanut tilaamani vähät puutavarat sahan rantaan. Kamat kyytiin, suunta kohti Piskolaa.
  Siellä odotti rannalla Haneli ja jyrsin. Ne erotti jo kaukaa Sappulanselältä siitä, että jyrsin on punainen, Haneli melkon likaisen ruskea. Nyt en puhu politiikkaa. Hilppa kävi moikkaamassa talolla huilailevaa Elinaa, me velj'-poijjaan kanssa punnerretiin pellonmyllääjä kyytiin.
  Sitä matka jatkui kohti Avokasta. Nippa nappa jaksoi vene nousta pintaan, kun oli vielä vastatuuli. Eli lasti oli sopivasti mitoitettu. Joku kymmenkilonen lisää, niin oltaisiin kynnetty puoliupoksissa. Kellutatakit päällä, kuitenkin. Helpottavat naaraajien töitä.
  Hilppa piti jyrsimestä tanakasti kiinni, ettei pääsisi aallokossa yli laidan pomppaamaan, tuo yli viisikymmenkiloinen möhkäle.

    Aikä ähellys oli kotirannassa, mutta saatiin jyrsin pois veneestä ihan kahdestaan; ei tarvinnut naapurimökille viestittää avuntarpeesta.

  Päätin, että kun tarpeelliset hankinnat oli tullut tehtyä, puutun pottu/porkkanamaan mylläämiseen vasta huomenna. Lounaan ja minimaalisen päiväunen jälkeen suuntasin ulapalle obligatorista yhtä uistinta hinaten. Sitä ennen olin pulauttanut koko kelvollisen katiskavarantoni (1 kpl.) veteen myöhäisiä haukia tai oikea-aikaisia ahvenia kutupuuhistaan pyytämään.
 

Tiukka oli uistelijan ilme pohjoistuulessa. 

   Kuten huomaatte päähine oli vaihtunut kalastushenkisempään. Vaan ei auttanut, henkisyys. Ja kylmäkin oli. Tunnin verran puksuttelin nokkaa päin pohjoistuulta. Ei nykyn nykyä. En viitsinyt kalasääksiä käydä hätyyttämässä. Kaukaa huomasin, että toinen tähysteli tarkkaavaisena pesäpuun latvassa. Muutenkin maisemat olivat entisen kaltaiset.

  Tuosta kuvasta huomasin, että haavi on rikki. Mutta en jäänyt haavi auki; paikkaan miten kuten, ennen kuin seuraavan kerran tarvetta mahdolliseen haavaamiseen on tiedossa. 

  Tänään tulee taas Suomen peli. Sen verran olen itseeni suuttunut, että aion kärsiä. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

  Huomenna on tarkoitus Hannilan Hannun kanssa käydä tekemässä "väliaikanen ratkaisu" Potinlhden kimppalaiturille. Sen verran tuunataan, että kaikkien osallistan veneet pystyy laiturissa säilyttämään. Vesi kun on kovin matalalla, ei ilman erikoisjärjestelyjä kahta paattia puolelleen saa sopimaan. Samalla mietitään aikataulua tulevan laiturin asentamiselle. 

  Iltapäivällä pitää jyrsiä kasvimaa. Perjantaina vien koneen takaisin Hanelille. Hänelläkin on tarvetta jotain möyriä. 

  Samalla toimitan tänään unohtuneen jutun velj'-Hanskille. Hän nimittäin soittii eilen illalla. Oli juuri ollut rantasaunassa, ja oli huomannut, että jostan hirren saumasta paistoi päivä. Piskolan rantasauna on kasattu viisikymmentäluvun jälkipuoliskolla Ylätalon aitasta. Joten ei ikivanhojen hirsien väliin sovi villaa tunkea. Haneli muisteli, että Avokkaan veneliiterissä oli joskus muinoin kangassäkillinen rivettä. Asia palautui minunkin mieleeni. Muistelimme, kuinka nöösipoikina olimme käyttäneet rivesäkkiä nyrkkeilysäkkinä. En ollut kyseistä nyssäkkää aikoihin nähnyt. Lupasin Hanelille, että tarkastan aamulla, jos löydän, tuon tullessani. Kun sitten ajelimme puutavaralastissa sahalta kohti Piskolaa, huuteli Hilppa keulasta, että muistitko sen riveen? Minä siihen, että saatana, enhän muistanut edes etsiä!

  Äsken sen säkin löysin. Rojujen alla kehno olla kellotteli. Niin että perjantaina saa Haneli rivettä. Tästä en riveä. Toivottavasti.

  Muuten, loput Ylätalon aittarivistä menivät Lakeistenrannan leirintäalueelle Pitkälahdentien varteen. Liekö vielä ammatissaan? Ja liekö koko leirintäalue hengissä?

  Ja toinen kuriositeetti: Rantasaunan aikanaan pykäsi Lepomaa Lohilahdesta, läheltä silloista kirkonkylää. Haneli oli muutaman vuoden ikäinen nassikka, mutta tekeytyi innokkaasti Lepomaan hanslankariksi. Lepomaa oli jo silloin iäkäs. Täytyy ensi kerran, kun veneellä Anttolaan menee, katsoa, vieläkö hänen mökkinsä Lohilahdessa on paikollaan.

  Kuten huomaatte, olen vieraantunut Anttolan arkielämästä. Vaikka täällä paljon aikaani vietän, kuluu se saaressa. Haneli asiat tietäisi, mutta ei niistä tule kauheasti juteltua.

  Tähän nostalgiaosioon päättykööyn tämänkertainen ote mökinkirjasta. 

KEVYESTI KESKELLÄ KEVÄTTÄ

  Launtaina lopulta tänne päästiin. Muutama satametrinen piti puikkojäissä sohlata. Potinlahti oli myös hieman pohjukastaan jään vallassa. Lauttakahvilan lautalta pääsi Hilpan hakemaan, kun jääsohjossa parikymmentä metriä kynsi.
  Olin aikonut jättää auton Piskolaan, mutta Hannilan Hannu soitti, kun oltiin Parkkilan kohdilla tulossa. Oli juuri ajanut veneen kyliltä mökille, ja kertoi, että sai vaimossa autopaikalta noudettua. Joten suunnitelma muuttui; tavarat lastattiin veneeseen jo Hanelilla, Hilppa sörnäytti auton Potinlahteen. Hyvä niin, normaali järjestys heti kesäkauden aluksi.
  Laitoin vedet päälle, pumpun saunarantaan, etc. Hyvin oli APK hibernoinut; lähti käskystä pelittämään Mikä ettei, monen kuukauden levon jälkeen.

  Eilinen päivä kului pihoja siistiessä. Seitsemästä kahteen siinä aikaa vietettiin, puolen tunnin ruokatunti välissä. Nyt on haravoitu, kukkapenkit perattu, ja rapun vieressä rehottanut ties mikä pensas on leikattu tyviään myöten. Uuden raivaussahan sisäänajo tuli samalla suoritttua.
  Tuli ihan kroppa kipeäksi harvoinnista sun muusta askaroinnista. Vanhan luut eivät tykkää uudenlaisesta rasituksesta. Pari rakkokin, kele, tuli, yksi molempien käsien peukalohankaan. Ei kestä äkikseltään edes haravointia, meikä. On vissiin tullu Mimoosan hipiä.

  Kävin ennen saunanlämmitystä kiepasemassa mutkan Halkoluodoilla. Kalasääksi pesii uskollisesti. Kanadanhanhia näkyi myös. Mutta ei norppaa. Harmi, ehkä toisella kertaa.

  Lätkäilta oli Suomen hampaattomille Jellonille tuskainen ja nöyrryyttävä. No, ei suuria tunteita, minulle. Vaan tulihan tuota peliä katseltua, viitisenkymmentä tehominuuttia. Tai Suomen puolelta tehotonta, tietysti. Kun tilanne oli selvä, oli vuorossa "Nuori Morse" tallenteelta. Islantilainen "Case" on muuten YLE Areenasta jo katsottuna kokonaan. Ihan kelpo sarja. Vaikka kyllä istantilaisten osaaminen tiedettiin. "Medicit, Firenzen valtiaat" on paria jaksoa auki. Kiitos Areena, kun julkaiset kaikki jaksot useista sarjoista kerralla. Ihan passelia touhua, meille huonomuistisille.

  Eilen oli aamulla nollassa, päivällä +5, iltapuoleen vähän enemmän. Toki aurinko ajoittain paisteli. Kelpo keli pihan siistimiseen. Illalla oli aivan pläkä, erimerkkiset rastaat, käpytikka, palokärki ja lukuisa joukko vesilintuja kuulomatkan säteellä pitivät konserttiaan.

  Nyt, kun kello on 5;30, ja olen tovin kirjoitellut, on mittari nollassa, pilvipoutaa. Täällä kun ei viitsi metsään lenkille mennä, on aikainen aamu sopivaa aikaa naputella. Soutuvenkin on vielä toisella puolella. Pitää käydä tänään hakemassa, varmasti jäärippeet Potinlahdesta ovat jo sulaneet. Voin sitten halutessani lähteä aamuisin soutelemaan.
  Macron voitti Ranskan vaalit. Parempi niin. Eli Ranska voitti eilen ainakin kahdella rintamalla; jääkiekossa ja pressanvaaleissa. Noin kokonaisuutena. Vaikka Suomen ja Le Pen'in kannattajat saattavat kysyttäessä olla eri mieltä.

  Veneenhaun ohella olen ajatellut, että tänään otan työn alle piha-aitan nurkalla rehottavan reilun aarin kokoisen vanhan vi......, eikäku vinhan vatukon. Ei se juurikaan marjoja ole tuottanut, ja on ruma silmälle, varsinkin näin keväisin. Vaihdan raivaussahaan sopivan terän ja sörnäytän puskat alas. Uuttahan ne heti puskevat, mutta tulee vähän siistimmäksi, pihapiirin laitama.
  Sahalle pitää myös tänään soittaa. Alpi saa tuoda saharantaan hieman tarvittavaa puutavaraa. Keskiviikkona käyn ne hakemassa, samalla täydentämässä ruokavarastoja. Tarkoitus on sillä reissulla mutkata Piskolan kautta, hakea Hanelilta jyrsin perunapellon tekoon. Tai pelto on ylimitoitettu ilmaus. Mutta jos pienen läntin kokeeksi mylläisi. Mikäli tulos on kelvollinen, voi viljelyalaa pikkuhiljaa suurentaa.
  Keskiviikkoa siis kylille. Huomenna pitää varmaan tehdä Hannilan Hannu kanssa jokinlainen suunnitelma ja aikataulutus yhteiselle laituriprojektille. Eli kun naapurille tulee uusi laituri, viedään heidän entinen palvelijansa Potinlahteen. Luultavasti se hinataan jo tällä viikolla pois tulevan tieltä odottelemaan asennusta neljä veneen yhteiseksi lepopaikaksi.

  Enpä laadi pidemmälle ulottuvaa aikataulua; mennään tilanteen mukaan. Ja sen takaan, että pitkästyminen ei muodostu ongelmaksi. Tästä tulikin mieleen, että muutama kalastastuskunnan pyydysmerkki ja perinteinen yhden vavan uistelulupa pitää Anttolassa keskiviikkona lunastaa. Voin laitaa katiskan pyyntiin, käydä mielenvirkistykseksi putkuttelemassa. Perässä vaappu tahi pelti.
  Pohjaongella voisi myös jokunen päivä käydä. Naapurin isäntä kertoi, näytti myös, hyvän paikan kevättalvella.

  Näillä näkymin saaressa ollaan maanataiaamuun asti. Muutama päivä Hollolassa, perjantaina, 19.5. taas takaisin. Tästä se lähtee, kesä. Olkoot ilmat mitä ovat. Uimassa en vielä eilen saunasta käynyt. Puolustelen sillä, että vesi on niin matalalla, ettei laiturin päähän voi laittaa uimatikkaita. Eikö olekkin uskottava selitys?

  Pian alan laitella aamupalaa esille. Siitä se tämä päivä lähtee kunnolla käyntiin.

Ei kaikki jää ollut vielä eilen sulanut. Nyt en tuohon paikkaan kuitenkaan mennyt palopuhetta pitämään. 

Toisin, kuin edellisellä reissulla.