Otteita Zachris Topeliuksen Maamme kirjasta
"Suomen kansa on kuin puu, joka levittää juurensa syvälle maahan. Sen suurimmat vahvimmat juuret ovat kaksi kauan erillään ollutta, mutta sitten yhtynyttä kansanheimoa, nimittäin karjalaiset ja hämäläiset."
"Näiden heimojen välillä oli muinoin paljon eripuraisuutta, mutta nyt he ovat jo kauan eläneet rauhassa toistensa vieressä, kuitenkaan luopumatta muutamista erikoispiirteistään, joista heidät voi helposti tuntea."
"Mitä lauhkeaa ja avomielistä suomalaisessa luonteessa mahdollisesti havaitaan, se on kaikki karjalaista perintöä.; mitä vakaata hiljaista ja karkeaa on kansassamme, se on etenkin hämäläisiltä perittyä."
Karjalaisista:
"Karjalainen on vartaloltaan solakka, hänellä on ruskea, kähärä tukka ja eloisat, siniset silmät. Hämäläisten rinnalla karjalainen on avomielisempi, ystävällisempi, liikkuvampi ja toimeliaampi, mutta myöskin puheliaampi, kerskaavampi, uteliaampi ja pikavihaisempi. Matkustaminen ja kaupanteko ovat hänelle mieluisia, hän kulkee pitkiä matkoja omassa maassaan ja vie tavaroitaan Venäjälle asti. Hän on hellätunteinen; hän rakastaa leikkiä ja kauniita lauluja, joita hänen heimonsa omat runosepät sepittävät."
"Karjalainen on ikäänkuin Suomen kansa valopuoli; avomielinen, kohtelias, vilkas, ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan vailla suomalaista itsepintaisuutta, mutta herkkä oppimaan ja varustettu liuonnonlahjoilla, jotka tarvitsevat ainoastaan hyvää kasvatusta, asettaakseen hänet kansansa parhaiden joukkoon."
Savolaisista:
"Savolaiset ovat samaa kansanheimoa kuin karjalaiset, mutta ovat aikanan asettuneet asumaan Saimaan vesien varsilla ja täten tulleet tavoiltaan ja luonteeltaan erilaisiksi. Mutta kun karjalaiset ovat paljon kärsineet hoviherrojen sortoa ja tulleet siitä joskus liiankin nöyriksi, ovat savolaiset kehittyneet varakkaammiksia, omintakeisimmiksi ja saaneet enemmän itseluottamusta, joka tekee heidät joskus pöyhkeiksi, jolla kuitenkin on oma arvokkuutensa. Tiedonhaluisena ja hyväpäisenä hän on maakansan sivistyneinpiä."
"Savolainen on ymmärtäväisempi ja enemmän omaa etuansa katsova, kuin tuo hyväntahtoinen karjalainen. Hänen kaupantekonsa onnistuu tavallsta paremmin, ja hän nauraa naapureilleen, jotka syövät päivässä enemmän kuin vuodessa ansaitsevat."
"Heidän hevosensa ovat maan parhaita juoksijoita; heidän lehmänsa antavat heille niin paljon voita, että he vievät sitä ulkomaille monta tuhatta leiviskää vuodessa. Siksi panemme tähän kuvan ahkerasta savolaisneidosta, joka kirnuaa voita. Hän ujostelee näyttäytyä yksinkertaisessa työpuvussaan, ikäänkuin hän tahtoisi sanoa meille: minä en ole niin köyhä, kuin tässä näytän, minulla on monta kauniinpaa pyhähametta, huivia ja vyöliinaa tallessa aitassamme Me vastaamme hänelle: Yksinkertaisuus ja ahkeruus ovat sinun parhaimmat kaunistuksesi; ainoastaan työ tekee meidät kaikki rikkaiksi, ainoastaan jumalanpelko, kainous ja hiljaiset, kotoiset avut tekevät Suomen neidon kotinsa aarteeksi ja synnyinmaansa arvolliseksi tyttäreksi."
Hämäläisistä:
"Hämäläinen on rotevampi, kankeampi, ja hartevampi, kestävämpi, jurompi ja jäyhempi kuin hänen veljensä karjalainen. Hänellä on suorempi, usein ruskea, joskus pellavankarvainen tukka; silmät ovat pienet ja harmaat tahi vaaleansiniset; kasvot leveämmät, iho harmaampi, katsanto tylympi. Hämäläinen on myöskin hiljaisempi ja vakavamielisempi kuin karjalainen, pitkälle ajatteleva ja itsepintainen, hidas vihastumaan ja hidas suomaan anteeksi."
"Hämäläinen on siis se varsinainen kivenvääntäjä, joka on painanut leimansa kansamme enemmistöön. Kestävämpää miestä et helposti tapaa, jos hän on kerran ottanut jotakin tehdäkseen, etkä hitaanpaa, jos hänen päähänsä on pistänyt olla tekemättä mitään."
"Hämäläiset ovat asuneet yhdessä suurissa kylissä aina niistä ajoista lähtien, jolloin heidän täytyi puolustaa itseään vihollisen hyökkäyksiä vastaan, ja niin huolellinen on hämäläinen pellostaan, että hän panee lantatunkion keskelle kartanoansa."
Hämäläisneito Akaan kylästä.
Sellaista Topelius 1875. Minussa on ripaus karjalaista, hiven saksalaista ja roimasti savolaista verta. Hämäläistä ei tiettävästi, kun en ole edes lisäverta täällä asuessani tarvinnut. Mutta kuinka pätee "satu-sedän" luonnehdinta minuun? Arvioikoot muut, jäävään itseni.
Alkeisopetuksen oppikirjaksi veli Zachrias Maamme kirjan muinoin kirjoitti. En tiedä, kannattaisiko sitä peruskoulun ala-asteen oppivelvollisuuksiin sälyttää. Mutta mielenkiintoinen teos, silloin tällöin selaten. Minun Maamme kirjani pohjautuu 16. suomenkieliseen painokseen, joka ilmestyi 1899 noin vuosi Topeliuksen kuoleman jälkeen, ja se on painanut WSOY:n graafinen laitos Porvoossa 1981.
Muita kirjahyyllyymme eksyneitä, joskus joskus lehteiltäviä teoksia ovat mm. "Vänrikki Stoolin tarinat", Otto Mannisen suomentamana ja Albert Edelfeld'in kuvittamana vuodelta 1931., "KALEVALA savon kielellä", kiäntännä Matti Lehmonen, Gummerus 1999 ja Ritva Koivukosken toimittama "Suloinen Savonmaa", WSOY Juva 1998. Viimeeksi mainitussa teoksessa n. 30 kirjoittajaa kuvaa savolaisia ja savolaisuutta, ja siinä on historiaa, merkittäviä savolaisia ja tietoa perinteestä. Noita niteitä väliin pralailen, sille päälle sattuessani.
Ergo: Minäkö en muka isänmaallinen! Isänmaallisuuteni ei vain halua kanavoitua katupartioiden, rotuvihan, ahdasmielisyyden ja oman edun sairaaloisen vaalimisen kautta.
PS: Maamme kirja ja Aku Ankan Sompailut, 400-sivuinen kuvakirja vuodelta 1985 ovat sulassa sovussa vierekkäin "työhuoneeni" kirjahyllyssä.
