OSTOKSILLA

  Kymmen päivää saaressa. Kymmenen päivää käymättä missään. Kymmenen päivän erinteeni eli karistus. Kymmenen päivää näkemättä ketään, paitsi toisemme, ja hetkellisesti muutamia kesänaapureita. Se on pisin aika, kun ollaan yksillä eväillä täällä oltu. Nyt oli lähdettävä varastoja täydentämään.
  Kahdeksalta startattiin kohti Mikkeliä. Kaupungissa suoritettiin rengasmatka: Motonet, bensis, Calrson (rauta), toriparkki, mistä jalkautuen Minnan Torikahvila (take-away-kahvit), apteekki ja S-market, autolle, Tokman, Hong Kong ja Lidl. Nyt ollaan omavaraisia taas kymmenen päivää, joittenkin ostosten suhteen paljon kauemmin.

  Mikkelin tori oli hiljainen. Muutama myyntikoju, muutama ihminen. Kaupoissa oli väkeä aika normaali määrä, jos viime kesää pitä vertailukohtana. Se kiinnitti huomiota, ettei Mikkelissä juurikaan näkynyt maskeja käytössä. Lahdessa ja Hollolassakin on se yleismpää.

  Lähelle yhtä vierähti kun oltiin Potinlahdessa, puoli kahteen, ennen kuin kaikki tavarat oli yli lautattu, paikoilleen laitettu. Eli siinä päivän työt, kirkkaasti.

  Eilen tuli hieman puutarhaluonteista työtä tehtyä. Kaivon takana on ollut muutaman neliön suuruinen kumpare, joka kasvaa kesäisin pienen miehen mittaista heinää. Kumpare on itse asiassa muinoin paikalle talvella tuotu hiekkakasa, joka on vuosien saatossa alkanut kasvaa heinää, ja siten luonut päälleen pienen multakerroksen. Kaunis se ei ole koskaan ollut. Nyt sain herätyksen, kun eräänä iltana hampaita pestessäni katseli rumistusta ja mietin, että jotakin pitäis tehdä!
  Siis lapio käteen, maata kääntämään. Sitten tasausta haravalla, isommat juuret ja mättäät lehtikompostiin, muutama kärillinen puutarhamultaa päälle, viimeinen silaus, avot. Puutarhamultaa meillä on ollut vielä vähän pressun alla siltä ajalta kun piha uusittiin, eli kohta viisi vuotta. Silloin tänne lautattiin traktorin peräkärrillinen multaa. Nyt se on loppu.
  Hilppa laittoi erehdyttävästi, mutta ilman tarkoitusta, hautakumpua muistuttavaan kumpareeseen kehäkukan ja krassin siemeniä. Siemenet hän on kerännyt syksyisin omista kukista. Saa nähdä, onko hautakumpu erinäköinen kuukauden, tai parin, kuluttua?

  Kun maisemoimaan aloitettiin, niin jatketaan samalla linjalla. Huomenna puran kaivon kannen, tai miksi sitä nimittäisi? Se ei myöskään enää näollään illauta. Teen siihen pelkän kannen. Sitä varten piti katehuopaa hankkia kaupunkireissulla. Pieniä töitä, mutta silmälle iloa tuottavia.

  Jo alkavat muutamat kukat hiljalleen tuupata sukuelimiään näkösälle, kuten tämä narsissi. 

  Ruoho vihertää päivä päivältä enemmän. Vaikka kylmän puoleista on luvassa ainakin tämän kuun loppuun asti, niin jotakin aina tapahtuu. Melkoisen takapakin kevät tosiaan otti. Jospa kesäkuu ottaisi etupakkia.

  Huomiseksi on siis homma selvillä. Lauantai on vielä avoin, kalenteri tyhjä. Jos ei kalenteriin saa merkintää, päiväkirjaan kai sentään. Ainakin nettipäiväkirjaan. Siitä sitten tuonnempana. Pitää hörppiä päiväkahvit.