SOTA ON KAUNIS

  Alan hiljalleen kyllästyä. Syy siihen on tietysti ihan oma. Mitäs luen uutisia, selailen fb:ssa jaettuja juttuja, ylipäätään seuraan maailman menoa? Iloiset uutiset ovat harvinassa kuin persun järkilauseet. Alan ymmärtää, miksi Hector teki biisin SOTA ON KAUNIS albumilleen NUKU IDIOOTTI v. 1982. Heikki oli varmasti myös kyllästynyt jatkuvaan kähinään ja eripuraan, syyttelyyn ja vääristelyyn, omavaltaisuuteen ja röyhkeyteen, tietämättömyyteen ja tyhmyyteen, tappamiseen ja tuhoamiseen. 

  On sota välillä kissojen ja koirien 

  on sota välillä heikkojen ja vahvojen 

  on sota välillä suurien ja pienien 

  on sota välillä ihmisten ja eläinten 

  On sota välillä maailman ja taivasten 

  on sota välillä teräksen ja peltojen 

  on sota välillä nälkäisen ja kylläisen 

  on sota välillä herrojen ja narrien 

  on sota välillä vihan sekä rakkauden 

  on sota välillä meidän  

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota on siisti 

  sodalla kulkee 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota ei hylkää 

  syliin se sulkee   

  On sota välillä likaisten ja puhtaiden 

  on sota välillä kilttien ja ilkeiden 

  on sota välillä mustien ja valkoisten 

  on sota välillä totuuden ja valheiden  

  On sota välillä tähtien ja merien 

  on sota välillä hurskaiden ja syntisten 

  on sota välillä vaimojen ja huorien on 

  sota välillä pappien ja kirkkojen 

  on sota välillä vihan sekä rakkauden 

  on sota välillä meidän 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota on siisti 

  sodalla kulkee 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota ei hylkää 

  syliin se sulkee 

  

  On sota välillä isien ja poikien  

  on sota välillä kehtojen ja hautojen 

  on sota välillä menevän ja tulevan 

  on sota välillä vasemman ja oikean 

  on sota välillä vihan sekä rakkauden 

  on sota välillä meidän 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota on siisti 

  sodalla kulkee 

  Sota on kaunis 

  siinä on voimaa 

  Sota ei hylkää 

  syliin se sulkee 

  Kyynisen alakuloista tekstiä. Vaikka en minä oikeasti tiedä, mitä Hectorilla oli mielessään, kun hän sanoja tähän biisiin rustaili. Ehkä sitä halusi tähdentää, että tällä planeetalla ei kaksi vastakohtaa pysty selvittelemään välejään kuin sotimalla, joten sota on jokaiselle välttämätön, syliinsä sulkeva kaveri.

  Näistä alavireisitä mietteistä valoisampiin. Nyt, kun Hilpan näkö on onnistuneesti laitettu uuteen uskoon, päästiin rustaamaan omat aikataulumme kuntoon, kalenterit kohdilleen. Tunnissa saatiin asioita järjesteltyä. Se onnistui jopa lähes toivomallamme tavalla. Kyse oli siitä, että muutamia pakollisia reissuja tänne Hollolaan ja Lahteen on kesikikesään mennessä tehtävä. Netin ja puhelimen avulla ne saatiin sovituksi sopivin parin viikon välein. Jotakin jouduttiiin siirtämään, johonkin tuli luonnostaan passeli ajankohta. Nyt tiedetään heinäkuun puoliväliin saakka (toinen koronarokotus) tilanne, eli kolme reissua tullaan Hollolaan tekemään. 

  Eilen käytiin äitiä taas katsomassa. Aika entisellään oli Elina, paitsi että edistystä oli tapahtunut. Hän oli alkanut syödä itse! Sänkyyn laitetulta tasolta kuulemma lusikointi onnistuu jo hyvin. Puhetta ei tällä kertaa juuri tullut, hymyä senkin edestä. Vaikkei huoneesa edes senkkiä ole. 

  Vajaa kolme viikkoa ja 99 v. Taitaa se tasalukukin vielä täyttyä, koska olotila ei ole ainakaan huonontunut.

  Aamulla lähdetään vanhaa kaavaa noudattaen kohti Anttolaa. Obligatorinen pysähdys Mikkelissä Urpolan Lidlissä. Oivasti ehditään saada tavarat ja itsemme saareen, jotakin puraista, ennen kuin alkaa lätkämatsi. Sitkeästi olen jaksanaut Leijonien pelit seurata. Perään alkavat jalkapallon EeeÄmmät. Sieltä tulee katseltua muitakin kuin Suomen otteluja. Parin viikon huili, sitten starttaavat Olympialaiset. Ylenmäärin urheilua tulee Peppen tarpeisiin. Katson kuitenkin, pidän sitten vaikka sapattivuoden.

  Loppukuvaksi melko tarkalleen vuosi sitten, 2.6.2020, otettu. Liisa tulossa ensivisiitielle Saarelaan.

GRILLI AVATTU

  Kesäkeittiö on avattu. Noudatamme alueellisia rajoituksia säntillisesti. Tänään ei läyhkettä ollut. Ainoastaan grillimestari suoritti kesän grillikauden avauksen. Meillä grillikausi julistetaan avatuksi grillaten.  

  Aaamupaivän grillimestari oli muissa hommissa. Hän sai lopultakin puut rannalla pienittyä. Vielä kun ne saisi mahtumaan katokseen.

  Lintuja tuntuu kiinnostavan puun halkominen. Kerroin joku päivä sitten, että härkälinnut kävivät ajamassa sinisorsat pois ja aloittivat pesän teon. Jostain syystä paikka ei kuitenkaan ollut oikea. Härkikset muuttivat niemen taakse, ja eilen sorsapari oli taas rannalla. Tänään ei sorsia näkynyt, eikä häkälintujakaan. Nyt oli joutsenten vuoro. Nämä kaksi lilluttelivat samalla paikalla kuin sorsat aiemmin. Pesimässähän noitten pitäisi olla! Usein näkee yksinäisiä joutsenia, mutta ne ovat kai nuoria uroita, eli nuoria vanhoja poikia. 

  Myös peipponen, talitiaiset, käpytikka, västäräkki ja rantasipi ovat osoittaneet mielenkiintonsa. Peipponen tulee välillä laulamaan viereiseen koivuun, tintit lentelevät äänetin eestaas, tikka naputtaa viimeisiään vetävää lipputankoa, lentää välillä ylitseni rantaleppään, palaa pian takaisin lipputangon  luo, västäräkki pyrähtelee välillä istuksimaan puukatoksen päälle, laiturin luota kuuluu joskus rantasipin ääntelyä. Sipi ei ole käynyt näyttäytymässä. Se osallistuu touhuun etänä.

  Hilppa pääsi jo multaamaan osan perunasta. Sipuli on myös alkanut nousta. Kasvaa ne, vaikka ei järin lämmintä ole ollut.

  Iltapäivä on tarkoitus laiskotella. Nyt on viikonloppu. Se ei tosin ole puuhailun este. Kaikkina päivinä tehdää, mitä pitää tehdä. Mutta viikonloppu on sikäli spesiaalia aikaa, että juodaan jäätelökahvit. Ollaan oltu tiukan linjan pitäjiä pitkään. Hilppa varsinkin on pitänyt linjan huolella. Minä olen kyllä joskus lipsunut. Linja on, että viikolla ei ylimääräisiä herkkuja napsita. Viikonloppuna sitten voidaan hieman joustaa. Joku voi kysyä, että mikäs se sitten on, se ylimääräinen herkku? Tarkennan, että viikolla ei napsita mitään herkkuja. Paitsi minä joskus, kuten tuli jo mainittua. 

  Tiukka linja on hyvä juttu. Miettikää vaikka, kuinka monta kaloria joutuu polttamaan suklaapatukan tai hillomunkin neutraloidakseen!

  Nyt alkaa keli lämmetä. Me käydään Hollolassa. Aamulla lähdetään, tiistaina palataan. Uudet puuhat odottavat. Niin myös samat. Kesäkuu on alussa, jussi lähestyy. Ja sitä ennen oikein pienet juhlat. Kaikkia alueellisia rajoituksia noudattaen. Jopa niitä tiukasti tulkiten. Raportti aikanaan. 

REIMARI TUULIAJOLLA

  Toivottavasti kukaan ei joudu vaaraan. Yksi reimari on lähtenyt seikkailemaan. Reimari kansankeielessä, virallisesti lateraaliviitta, vihreä sellainen. Siis viitta, mikä pitää ohittaa vasemmalta puolelta kun ajat veneväylän nimelliskulkusuuntaan, oikealta, mikäli usmuutat nimelliskulkusuuntaa vastaan. 

 

  Reimarin näin katiskankokureissulla lillittelevän Leppäniemen kupeella rannassa. En tietysti aluksi tiennyt, mikä siellä kuultaa, kun ei ollut kiikaria matkassa. Ajelin asian tarkistamaan. Alkavan kesä säätilanteeseen sopivasti pukeutuneena.

 

  Viitta ei ole irronnut Avokkaansalmesta. Luultavasti luonterilta tänne ajautunut. Jos joku veneilee ilman plotteria, eikä tunne hyvin vesiä, on tietysti vaarana ajaa karille tai matalikolle, jos huono säkä käy. 

  Vähän sama tilanne ihmisellä tässä joka puolelta äänekästä kantaa ja mielipidettä suoltavassa yhteiskunnassa. En yhtään ihmettele, jos monilta on reimarit hukassa, viitat viturallaan, kun eri tahot huutavat oikeuksiaan, esittävät painavin sanakääntein, patarautaisin argumentein, omaa kantaansa, lyttäävät toisin ajattelevien mielipiteet vielä terhakkaammin, jos mahdollista. Ihmisen, niin veneilijän kuin maakravunkin, pitää tietää elämänsä nimelliskulkusuunta, jotta jotenkin selviää tästä hullunmyllystä. Mutta vaikka sen tietää, monet toimijat pyrkivät poistamaan tiellesi asettamia lateraaliviittoja. Myös kardinaaliviittoja, jos sellaisten apuun olet turvautunut. Varmin keino selvitä niin vesireiteistä kuin elämäntiestä on opetella ne ulkoa. Silloin irronut viitta, tai jonkun mulkeron elon taipaleelta hävittämä reimari, ei aiheuta hämmennystä, suitse pahimmassa tapauksessa väärille urille. 

  Tämän syväluotavaan pohdiskelun jälkeen arkisempiin asioihin. Katiskassa ei ollut kalan kalaa. Siirsin sen toiseen paikkaa, toiseen syvyyteen.

  Tänään piti sadella. Aamulla hieman tihuutti, sitten on ollut pilvipoutaa, nyt kurkistelee aurinko. Sadetutka kertoo, että ei taida juuri näillä maisemilla enää tänään sataa. Minä olen kuitenkin päivän duunit duunaillut. Paitsi että taidan lämmittää kammarin uunin. Olen melko holistinen lämmittäjä, enkä välitä holotnasta. Kymmenen asteen lämpötila ja tuuli tekevät holistin holotnanvastaisen taistelun hyväksyttäväksi. 

  Huominen ja lauantai näyttävät olevan jopa aurinkoisia. Ei silti lämpö kohoa kuin vähän toiselle kymmenelle. Sunnuntaina alkaa lämmetä, ensi viikko näyttää vähän kesäisemmältä.

  Me lähdetään pyhänä taas Hollolaan. Hilpalla on maanantaina operaatio, tiistaina tullaan takaisin lämmenneeseen saaristoon.

  Ennakkoäänet käydään antamassa. Kunhan tietäis kenelle? Tuttuja ja taattuja ei ehdolla ole. No, kyllä ehdokkaista joku seuloutuu. Äänestämässä siis käydään. Se on tapana ollut. 

  Tiistaina on jo kesäkuu. Eilen tuli kuukausi kuluneeksi siitä, kun saareen rantauduttiin. Kovin vilkkaasti on aika kulunut. Mutta kesä on vasta edessä. Kaikenlaista tulee puuhattua ennen kuin syksy työntyy vastaan. Vielä paljon enemmän on laista, mitä ei tule puuhattua. Eihän aika kaikkeen riitä. 

  

HÄRKÄLINNUT HÄÄRÄÄ

   Puita pilkkoessani olen tehnyt havaintoja. Eilen huomasin sinisorsaparin lilluvan aivan rannan tuntumassa. Parin tunnin kuluttua ilmaantui paikalle kaksi härkälintua. Ne hätistivät sorsat pois. Tänään alkoivat härkikset rakentamaan pesää.

  Se tietää sitä, että atonaalista laulua on tiedossa jonkin aikaa. Ja mahdollisesti saa myöhemmin katsella liki kymmentä poikasta matkustamassa emon selässä, laskeskella päivittäin, mikä on ollut hävikki. Pariin vuoteen härkälinnut eivät ihan kotirannassa ole pesäänsä pitäneet, mutta aiemmin usein. Taisi olla edellinen kerta, kai 2019, tai 2018, kun tuossa sikisivät. Kahdeksan tenavaa oli aluksi, kolme käsittääkseni kasvoi lentokykyiseksi. Hauet ja lokit niitä napsivat. Variksetkin. Se on luonnon laki.

  Tänään on muutakin tehty kuin pesänrakennusta tiirailtu. Ensitöikseni aamulla lähdin sähkön voimalla Potinlahteen pesemään auton. Ihan vedellä vaan isommat kurat pois huuhtelin. 

  Samalla reissulla kävin katsomassa katiskan. Muutama ahvenen tirri oli enää. Eikä kutua ollenkaan. Kutu alkaa siis olla ohi. Aika huonosti tuli tänä keväänä ahvenia. Katiska väärässä paikassa? Luultavasti. Kerran oli kuusi fileerattavaa kalaa, muuten etusormen mittaista. Ja runsaasti. Patakukkokamaa, mutta kun ei ole silavaa, niin on jäänyt tekemättä. 

  Tuolta reissulta palattuani tein toimenpiteen, joka tuli mieleeni sianpieremän aikoihin sängysssä pyöriessäni. Kai ajatuksissa kummiteli mahdollisuus, että se toinen raidan jäljellä olevista haaroista, se, joka on menossa linjan päälle, tuulella kaatuu. Muistin, että minulla on tallessa tuosta kaakkoisniemestä kerran pelastama pitkä vaijeri. Tukkilauttojen aikana se on puulaakin miehiltä siihen unohtunut. Minulta löytyy myös talja. Ja alumiinitikkaat. Joten eiku vaijeri raidan ympäri viiden metrin korkeudella, kettinki viidentoista metrin päähän koivun ympäri, talja väliin, kiristys. Luulen, että ei pääse nyt puuvanhus linjalle rojahtamaan.

  Jos puhelimesta tätä katsotte, voi olla, että viritys on vaikeasti havaittavissa. Siinä tapauksessa kehotan uskomaan sanaani.

  Tämän jälkeen pilkoin puita, seurailin härkälintuja, lounaaseen (kualluatikko) asti. Sitten nurmikkoa leikkaamaan, penkkien reunoja trimmerillä tarkkomaan. Nyt ajelin ruohon napsua lyhemmäksi. Ei nimittäin ole vaarassa palaa. Siisti on piha, taas muutaman päivän.

 

  Ruoho kasvaa näin keväällä ja alkukesästä sellaista vauhtia, että vähintään kerran viikossa pitää lyhentää. Pian alkaa Peppe kaivata syyskesää, leikkuutiheyden harvenemista. 

  Illalla pitänee taas katsoa lätkää. Eihän tuo parhaalla tavalla ole lähtenyt käyntiin Leijonilla. Mutta ei ole Kanadalla tai Ruotsillakaan. Ei hätiä: syksyllä ne kananpojat lasketaan, mitkä haukoilta säästyy!

  Huominen on vielä poutainen iltapäivään saakka, kertoo ennuste. Torstai on sadepäivä, sitten onkin taas mukavampaa ilmaa. Joskaan ei hellettä tarjota. 

  Vesi Saimaassa nousee kaiken aikaa. Juhannukseen asti varmasti nousee, sillä sadetta on tullut yhä valuma-alueelta lillittävien sulamisvesien lisäksi pintaa nostamaan. "Kohta on vissiin ruvettava venneen laitoja korottammaan", sano vanha kansa.

  Illemmalla herkutellaan. Hilppa kertoi paistavansa nokkoslettuja. Rautainen eväs, ja hyvän makuinen. Voittaa pinaattiletun, ainakin piikin mitalla. Joten kaikki joukolla nokkosia keräämään. Vuohenputkia ja voikukkia salaattiin. Ei maksa paljon.

SUNNUNTAI, LEPOPÄIVÄ

 Voiko olla parempaa pyhäpuuhaa kuin sonnan tyhjennys? Ei voi. Toiset menevät kirkoon, puhdistavat sonnan sielustaan, toiset menevät kompostikäymälän luo, tyhjentävät sonnan huussistaan. Molemmat ovat tähdellisiä. Ensimmäinen tietysti lähinnä henkilökohtainen valinta, toinen pakon sanelema mukavuuskysymys. Huussi tuli siis aamutuimaan tyhjennettyä. Sielun sonnat jäivät nollaamatta. En sitä kirkossa kyllä käykään hoitamassa. Eikä tällä kertaa tunnu olevan ääriään myöten.  

  Koska ilma oli mainio, sunnuntai aamussa, ryhdyin työstämään jokusia päiviä sitten aitan nurkalta kaatunutta raidan haaraa. Siellä, aitan takana, kasvaa ikivanha raita. Se oli alkujaan nelihaarainen. Ongelma tuon lahoamaan alkavan vanhuksen kohdalla on se, että kaksi haaroista on nojallaan vieressä kulkevaan sähkölinjaan päin. Reilu pari vuotta sitten yksi toiseen suuntaan kenollaan oleva haara kaatui talvella kohti navetan muuria. Nätisti oli rojahtanut, aiheuttamatta mitään vaurioita. Nyt hojeltui linjan suuntaan haluavista toinen. Onneksi se kaatui sähköpylvään ja aitanurkan väliin. Pylväs on viimeinen meille tulevassa linjassa, ja siinä on mittarikaappi. Raidan haararunko siis hojeltui pylvään sille puolelle, mistä ei enää lähde ilmajohtoa. Siihen se jäi, nurkan ja harusvaijerin kannatukselle sellaiseen parinkymmenen asteen kulmaan. Hieman meni kattopelti lommolle nurkalta, ja päädyn räystäslauta irtosi. Siinä vaurioit. Onnea oli, taas kerran, enemmän kuin ymmärrystä. Jos joku vankoista oksista olisi osunut mittarikaappiin, niin se olisi tullut alas säpäleinä. Ja sähkäriä olis huudetttu apuun. 

  Hilppa oli jo pari viikkoa sitten minulle sanoi, että tule kattomaan, tuo haara repeää kohta. Minä siihen, kaikki tietävänä, että kyllä se ensi talven lumille kestää. Me Hanelin kanssa keksitään sille kesän aikana jotakin. Asiassa on hyvä ja huono puoli. Hyvä on se, että ei tarvitse keksiä, huono se, että puu kaatui. Loppujen lopuksi oli kyllä hyvä, että se kaatui vaurioittamatta sähkölinjaa. 

  Minä siis tartuin moottorisahaan. Ensin katkoin kaikki oksat, mitkä maasta yletin. Sitten oli haettava teline, minkä päältä ryhdyin pätkimään runkoa. Aika keikkumistahan se oli. Hilppa huomasi jossain vaiheessa, mitä oli meneillään, riensi varottelemaan. Minä siihen, että ota pari kuvaa, on jotakin dokumenttia, jos käy väärin. 

  Aikaa mokomassa kului, yhdeksästä puoli kahteen. Välissä puolen tunnin lounastauko. Nyt pahalainen on pätkitty, pätkät kärrätty vanhan paskion luo, missä ne halon ja pinoan kuivamaan. 

  Sopiva sunnuntairupeama on takana. Jäätelökahvit äsken nautittiin. Siellä alkoi vaihteeksi satelemaan. Sataa kai yli yön. Aamusta pitäisi poutaantua. Huomenna on edessä pilkkeitten mättämistä katokseen, samalla isommiksi jätettyjen pilkkomista kirveellä. Nurmikkokin pitää lähipäivinä leikata. Kasvaa melkoista vauhtia. 

  Saunan pesu on myös kuutiotu alkavalle viikolle. Samalla lauteet pitää käsitellä parafiiniöljyllä. Joka päivälle riittä nahuamista. Pitää mielen virkeänä, eikä ehdi sontaa sieluun kerääntyä. 

  Kohta alkaa Suomen lätkämatsi Kazakstania vastaan. Toivottavasti ei ole yhtä tiukassa voitto kuin eilen. Jos yhtä penkkiurheiluhullu olisin kuin ennen, olisi nitroja tarvittu kielen alle sulamaan. Kolmas erä oli eloonjäämistaistelua. Nöyrästi puolustaen ja hyvän maalivahtipelin ansiosta voitto tuli. Leijonien peliä kolmannessa erässä voi hyvin kuvata selostajan, oliko Mika Saukkonen?, toteamuksella "taitaa olla kaisloja potkurissa". Veneilymiehiä, tuo Saukkonen. 

HORMIT NUOHOTTU, UUNIT SYYNÄTTY

  Sutari kävi eilen. Tai kaksi. Sutari ja sutaritar. No, näin sukupuolineutraalina aikana, kaksi nuohoojaa. Ja vielä tarkennukseksi: Nuohoojalla oli mukanaan naispuolinen harjoittelija, jotta kuuden kesämökin kiertue sujuisi perjantaille soveliaassa aikataulussa. 

  Sujuihan se. Puoli yhdeksän tulivat nokihenkilöt. Naapuri kävi heidät hakemassa yli. Ensin hoitui neljän kohteen nuohous Hannun H:n kuljettamana. Meille nuohoojat tulivat ennen yhtä. Täällä vierähti reilu tunti, kun on kolme piippua ja kuusi hormia rassattavana. 

  Minä kuljetin sutarit lopuksi Jänissaarille. Isäntä, tai omien sanojensa mukaan talonmies, oli paikalla, mutta etäkokouksissa kahden läppärin avulla puhuen samalla puhelimeen. Kovaa hommaa, tuo etätyö. Multitaskausta. Onneksi Saarelassa ei tarvitse multitaskata. Multiin joutuu tietysti näppinsä pistämään puutarhahommissa. Se on eri asia. 

  Kova hommaa olisi ollut etätyö savumerkkien ja kirjekyyhkysten kaudella. Vielä posti-Jannen aikanakin. Tai väärin todettu. Eihän se kovaa olisi ollut, vaan yhtä odottelua. Varsinkin Posti-Jannen aikaan. Vaikka posti kulki silloin luultavasti nopeammin kuin nykyään. Hilpalle lähetetyt kutsut silmäoperatioihin on päivätty reilua viikkoa ennen postilaatikkoon tipahtamista. Jannehan olisi, piruhitto, käväissyt ne nopeammin huilipäivinään onnikkakyydillä, tahi junalla, Lahdesta hakemassa. 

  Janne kulki reittinsä ma., ke., ja pe. Nykyään posti jaetaan ma., ke ja to. Ei tietysti saaristoon, ainakaan Anttolassa. Se ero on, että Janne ei välipäivinään kiikuttanut mainoksia ja ilmaisjakelua ihmisten riesaksi. 

  Janne hoiti työnsä säntillisesti. Avoveden aikaan punaisella kesikimoottorilla, talvisin hevosella tai hiihtäen, rospuuttoaikoina eri tapoja yhdistäen ja "konstilla". Jos jäihin tippumiset olisi tilastoitu, olisi Janne varmaan listojen kärkisijoilla. 

  Taas voi rauhallisin mielin tulia uuneissa pitää. Ei ollut nuohoojamestarilla huomautettavaa. Päin vastoin. Hän totesi leivinuuniin ja sen putsausluukkuihin tiiraillessaan "näkee, että on käytetty, mutta hyvässä kunnossa on!" Kunniaa 1940-luvulla Olkkosen Artun muuraama massiiviselle kokonaisuudelle. Ei tullut uunista "paikaasa hakeva", kuten Päätalon Herkolle Kallioniemeen Antti Lohilahden, Satusedän, satakunta vuotta sitten nahuamasta. Sitä en tiedä, kuinka hintoihinsa Saarelan uuni on tullut, mutta Herkon "rojekti" tuli, sillä Satusetä lorsasi tarinoitaan enemmän kuin laittoi laastia tiilen selkään. Taisi olla luonnonkivistä muurattu kuitenkin, Lohi-Antin hirsipedille rustaama uuni.

  Nuohoojan sanoista ilahtuneena lämmitin aamulla leivinuunin. Viisi astetta oli ulkolämpötila, eikä päivälläkään juuri yli kymmenen kipua. Samaa kaavaa noudattavat lähipäivät, joten näytetään energiayhtiöille pitkää nenää. Sateinen aamupäivä on menossa. Ip. saattaa  vähän hellittää veden tuhnuaminen. Aikaa on kirjoittaa. 

  Kun ylen sivuilla käväisin, huomasin, että ei muinaisilla egyptiläisilläkään ollut suu tuohesta:

  Egyptistä löytyy yhä upeita muinaisaarteita, viimeksi kokonainen kadonnut kaupunki – suomalaisegyptologi riemastui: mysteerit voivat ratketa "Sinuhe egyptiläisen ajalta" olevaa Atenin kaupunkia on kutsuttu tärkeimmäksi arkeologiseksi löydöksi sitten Tutankhamonin haudan. Sen toivotaan valottavan ennen kaikkea muinaista arkea. Se tiedetään jo nyt, että olut maistui muinaisegyptiläisille.  

  Tuo oli uutisvirran tärkeintä antia. Gazan tilanne, kunnallisvaalit, korona, Euroviisut, ei kiitos, muinaisten egyptiläisten juomakulttuuri, kyllä. 

  Vaikka urheilun seuraaminen on jäänyt melko olemattomaksi, niin lätkän mm, Suomen matsit, tulee varmaan katsottua. En ole enakkoarvioita seurannut, spekulaatiohin perehtynyt. Sen jostain huomasin, että vähän valmistavia otteluita on takana. En ole edes kokoonpanosta tietoinen. Jalonen on kuitenkin aika velho ammatissaan. Urheilutermein "katsotaan, mihin se riittää".

  Tänään kisat Leijonien osalta alkavat. USA kohdataan. Kuulin radiosta aamulla sanottavan, että tänään on SUPERLAUANTAI. Ainakin lätkää ja Euroviisuja siinä hehkutettiin. Tuollaiset "superpäivät" ovat nykyisin melkein kertaviikkoisia. Eli inflaation kärsinyt on ilmaus. Kuten legendaarinen, klassikko ja eeppinenkin. Kulttijutuiksi mainitaan monet sellaista arvoa ansaitsemattomat. Kohta pitää jonkun ryhtyä keksimään lisää ylisanoja, jotta voidaan taas hehkuttaa niin, että se herättää kansan syvissä riveissä kiinnostusta. 

 Saunapäivä on tänään. Niinhän se lauantai on aina ollut. Meille ei viikonpäivällä ole merkitystä. Saunotaan joka toinen päivä, tarvittaessa useammin. 

 Taidan laittaa uunin pellit kiinni, käydä jorpottelemassa, siirtyä kirjan pariin. Aluillaan on Camille Greben Lemmikki. 

Edustakoon lopuksi kevään vihreyttä vaahteran kukinto:

TÄYSI PÄIVÄ

   Täysi päivä takana. Aamulla 7:40 lähdettiin Hollolasta usmuuttamaan Espooseen. Mäntsälässä tankattiin, perillä oltiin 9:01. Iiris oli saanut luvan olla poissa esikoulusta, joten molemmat lapset olivat kotona. Ja olivat valmiina ovella vastassa, suut hevosenkengällä. Vaikka ei juuri tässä kuvassa hymy ole päällä.

  Iiris oli niin heiluvaisella päällä, että hänestä en saanut kunnon kuvaa napattua. 

  Oltiin ap. lasten kanssa ulkona, sillä aikaa kun Anna laittoi ruokaa. Sitten olikin aika Liisan mennä päiväunille. Mainio tyttö hän on; ei muuta, kun vie yläkertaan omaan sänkyynsä, jättää sinne. Liisa nukahtaa ihan itsekseen. 

  Anna lähti ennen yhtä omille asioilleen. Minä kuskasin Iiriksen ja kaksi hänen kaveriaan kahdeksi Kauniaisten jäähalliin luisteluharjoituksiin. Iiris on talvesta asti luisteluopissa käynyt, ja houkuttelivat hänet jatkamaan. Vielä tämän kuun ajan on neljänä päivänä viikossa kahden tunnin treenit. Jo piruetteja ja hyppyjä ovat alkaneet opettelemaan. 

  Aika raskaaksi käy vanhemmille tuollainen harrastus. Onneksi Iiriksen kavereiden vanhemmat vievät ja hakevat tytöt vuorollaan. Kesäksikin olisi kuulemma leirejä ja toimintaa, mutta ei Iiris aio sellaisiin osallistua. Jos syksyllä intoa vielä on, niin jatkaa sitten harrastusta. Näin olivat Annan ja Jonin kanssa päättäneet. 

  Uimakoulussa on Iiris myös käynyt parina sunnuntaina. Alkaa kuulemma jo sujua. Kesällä vetästään kilpaa reimarin ympäri!

  Jonia ei tällä reissulla nähty lain. Oli jo duunissa, kun Espooseen saavuttiin, ja meillä oli hoppu lähteä kohti Anttolaa heti, kun se oli mahdollista. No, kyllä perhe Tiilikainen Saarelaan suuntaa, jonain viikonloppuna. Ehkä piankin. Pitää ryhtyä kehittämään Jonille hommia. Hyvillä rengeillä on oma arvonsa. 

  Kun Anna tuli asioiltaan kolmen jälkeen, lähdettiin ajelemaan Hollolaan. Viideltä kotona, kahvit ja pari palaa leipää, tavarat autoon, eteenpäin.

  Kuuden jälkeen Mikkelin Lidlissä, vartin yli seitsemän Potinlahdessa. Vettä oli ripotellut matkan varrella aina välillä. Mikkelistä kun lähdettiin ei juuri vettä vihmonut. Vaan kun päästiin Maljalantielle alkoi tippumaan, ja ihan reilusti. Sade jatkui, kun veneelle päästiin. Me kun ei olla sokerista ei oltu moksiskaan. Lastattiin veneeseen tähdelliset tavarat, eli ruokatarpeet ja henkilökohtaiset jutut. Puutarhaan kuuluvat tarpeet ja muutakin ei kiireellistä jätettiin autoon yöpymään. Pikkasen pääsi sade lastatessa ja vesimatkalla kastelemaan. Ei väliä. Tavarat siirtyivät yli veden melko kuivina. 

  Kevättalvella oli meikäläisen kroppa siinä kunnossa, että autolla ajaminen oli pidemmän päälle tuskallista. Alle tunnin istumisen jälkeen alkoi kylkiä kivistää, ja oikeaa asentoa ei löytynyt millään. Kun mökkikausi alkoi, tapahtui käänne. Parempaan jopa. Ei ole ollut mitään ongelmaa näitä välimatkoja kaahailla. Vissiin on kroppa päättänyt, että koska välillä täytyy alistua ajotilanteeseen, parempi kun ei enää vihottele. Tai mikä lie, mutta iloinen olen asian tilasta. 

  Anttolan yli oli eilen mennyt melkoinen ukkosrintama. Oli tuullut ja ryskänyt ihan kunnolla. Ei mitään vahinkoa täällä kuitenkaan huomattu tapahtuneen. Sähköt kyllä pätkivät tiheään. Yhdeksän ja kymmenen välillä eilisiltana ilmoitti etäohjatta pistorasia sähkön katkenneen ja saman tien palaneen kolmetoista kertaa. Ei kuitenkaan yhtään pitempää katkosta ollut. Jossain muualla oli kai aika liuta talouksia ilman virtaa kauemminkin. Aikamoinen ukkoskesä voi olla tulossa, kun alku on ollut tälläinen. Enemmän ukkosia on Saarelan yllä jo käynyt kuin viime kesänä yhteensä. Tai voipi olla, että ei enää näillä seuduilla jyrähtele. On ne ukkosopilvet sellasia vänkyröitä, että kulkevat omia polkujaan. Monasti on rajuja kelejä ihan päälle ennustettu, mutta ovat kiertäneet joltain puolelta. Minä en ukkosia niinkään kammoksu, mutta eivät ne kovin mukaviakaan ole. Paitsi loppukesästä, kun yöt ovat pimeitä, on salamointia hienoa ihailla. 

  Tämä oli täyden päivän lopuksi kirjoitettua vähemmän täyspäistä jorinaa. Koettakaa kestää. 

PILKETTÄ

   Puuhomma ei ole edennyt ihan oletettuun tahtiin. Usein pyrkii tulemaan muuta tähdellistä tehtävää. On puutarhatöitä, on vesipumpun korjaamista, on katiskan kokemista, on ruohonleikkuuta, kuten tänään (1.kerta/2021). On ollut sadepäiviä. Ja, pakko myöntää, myös vapaapäiviä. Mutta kaikki aikanaan. Nyt (tänään klo 10:45) alkaa pilketta jo olla muuallakin kuin silmäkulmassa. 

  Meillä oli aikomuksena mennä huomenna käymään Kangastalon Puutarhalla. Koska ennuste huomiselle on sateentäyteinen, lähdettiinkin tänään. Heti lounaalta matkaan. Ajateltiin, että käydään kukat ja taimet ennen kuin ne loppuvat, sillä mediassa on kerrottu tiheään kuinka tavara viedään käsistä. Mitäs uskottiin meedioita. Voi olla, että eteläisessä Suomessa tavara vaihtaa omistajaa kiivaasti. Mutta näillä latitudeilla ollaan omassa aikataulussaan. Amppelit saatiin, samoin sinkkiämpäriin yksi kukka. Kesäkurpitsan-, kurkun-, tomaatin-, ja kurpitsantaimet olivat vielä liian pieniä. Samoin samettikukat pataan. Kuun taitteessa kehotettiin palamaan asiaan. Kun kysyin, riittääkö silloin meillekin ostettavaa, kerrottiin, että on täällä tavaraa. Uskotaan. Onhan siellä neljä pitkää kasvihuonetta pullollaan kasveja.

  Ihan uusi väri löytyi yhteen amppeliin. Musta. Ei ole Musta Dahlia, sillä se on James Ellroyn kirja, vaan on musta petunia. Minusta se on enemmänkin mustatorvisienikukka, eikö vaan?

  Huomenna satelee. Keskiviikkona lähdetään Hollolaan, torstaiaamuna Espooseen, illalla takaisin Anttolaan, sillä sutari tulee perjantaina. Hektistä on elämä eläkkeellä. 

  Hilppa laittoi aamulla kolmea eri hernettä kasvamaan. Eli nyt meillä on muuten istutukset tehty, paitsi taimet. Kesäkuun alussa nekin saadaan. Sitten voi keskittyä kasvun etenemisen seuraamiseen. Päätyönään. Sivuduunina jotain muuta kai tulee väsättyä? Vaiheessa vielä ovat suunnitelmat. "Hahmollaan", sano Haneli. Kaiken kaikkiaan taitaa tulla kesä, jolloin nautitaan enemmän elämästä kuin painetaan perssuoli pitkällä hommia. Veneillään, oleskellaan, taivastellaan, laiturilla veneliikennettä tarkkaillaan. Vesisateessa, pelkään. No, ei vielä maalailla, ei pirua, ei taivaanrantaa. Mustamaalataan tai väritetään jälkikäteen sellaiseksi kuin todellisuus muodostuu. Luultavasti hyviäkin jaksoja sään suhteen on tulossa. Kesä on kesä, arvaamaton ja erilainen. Mutta se on kesä. Ahos-Riti-vainaa asian tolan tiedosti, lausahti "kesä on kerran kesässä". Näin on. 

HILJAISET HULINAT

  Kesän avajaisissa käytiin kylillä. Hiljaiset hulinat. Ainakin heti kymmen jälkeen. Ei ollut viidenkymmenen suositus vaarassa torilla ylittyä. Ehkä päivän mittaan vähemmän virkuista torikin täyttyy. 

  Ei montaa tuttua reilun tunnin visiitillä tavattu. Sentään Rohusen Markku siellä pasteeraili. Asiasta oltiin eilen puhelimessa sovittu.

  Oli siellä myös Taina myymässä Anttolapaitoja ja -pipoja. Ostimme Hilpan kanssa pipot, paidat meillä jo on. Hyvään tarkoitukseen tuotto menee, eli Koivulan ylläpitoon.

  Tuttu oli myös haitariduon toinen osapuoli, Tuomas. Ei muuten tullut punkkia, vaikka sitä vienosti toivoin. 

  Munkkikahvit hörpittiin Markun kanssa, kuulumisia vaihdettiin. Sovittiin myös kesemmällä tapaavamme Kerniemellä. Toiveissa on, että Matti on myös silloin paikalla. Ja Seija. 

  

  Tunti torilla ja sen liepeillä pällisteltiin. Sitten käytiin Salesta muutama puute ostamassa. Jos ei ollut torilla ahdasta, niin kaupassa riitti asiakkaita. Maskit päässä, turvavälit mielessä, homma hoitui.

  Ei ollut vierasvenelaituri paljoakaan täyttynyt, kun yhdentoista jälkeen kyliltä lähdettiin. Ihan kelpo keli tänään on, luultavasti ip. on Kesän avajaisissa toinen meininki.

  Aamulla, ennen Anttolaan lähtöä, ehdin hoitaa sivuvirakseni muodostunutta käärmekuljetusta. Yksi luikero sattui väärän paikkaan. Tietysti käärmeen vinkkelistä katsottuna. Eiku saaviin, venematkalle. Nyt vein otuksen eri paikkaan kuin kaksi edellistä. Ajattelin, että ei muodosteta kohtuuttoman suurta populaatiota pieneen saareen. 

  Tässä maailmoista parhaassa toiset jarruttavat elvytyspakettia, toisen paikallisen kyykannan elpymistä. Mikäli minulta kysytään, ei epäilystäkään siitä, kummat ovat oikealla asialla. 

SULOINEN MYRKYNKEITTÄJÄ JA KYLÄSSÄ TUTTUJA

  Kesän esiaste jatkuu kuin kesäisenä kesä konsanaan. Aivan pläkä oli aamulla. Varsinainen sienikausi on kaukana edessä, mutta korvaavia sieniä voi sentään kerätä. Korvasieniä. Minä toimeuduin Saukonsalon puolelle niitä etsimään jo seitsemän jälkeen. Vähän löysin. Pieniä olivat vielä. Syy vähyteen selvisi hakkuuaukkoja kiertäessäni. Jos sijoittuu toiseksi ehtimiskisassa, on melko heikoilla. Joku, saappaan jäljistä päätellen naisihminen, oli kiertänyt uudemman aukon, aurinkoisemmat rinteet. Minä jäin siis tiiron osalle. Sen verran saalista kuitenkin tuli, että muutuin suloiseksi myrkynkeittäjäksi.

 

   Voin itsekin asiaa sivuten kommentoida, että jos Paasilinnan Arto olisi minusta kirjan nimen sorvannut, niin se olisi ollut joku muu!

 Tuon verran niitä sieniä oli:

  Kaksi annosnassakkaa pakkaseen kertyi. Ehkä viikon kuluttua lähden uudestaan sienimetsälle. Tai ehkä en, sillä viimevuotisiakin on vielä jäljellä.

  

  Tämä päivä, arkipyhä kun on, meni sitten pyhän vietoksi. Vieraitakin kävi. Anni ja Tuomas usmuuttivat ip. visiitille. Siinä ensi kuulumisia vaihdettiin...

...sitten kahvit hörpittiin.

  

  Tuomas oli ensimmäistä kertaa täällä käymässä, joten kierreltiin katsomassa paikkoja. Vielä aikamme pihalla juteltiin. 

  Vieraat lähtivät neljän maissa. Minä tälläsin saunan lämpiämään. Nyt on saunottu, talviturkki pois myös nakattu. Uskaltauduin lopulta veteen. Ei se lämmintä ole, enkä siellä kauaa viihtynyt. Pulahdus umpsukkeliin, kiiruusti pois. Mutta se on täyttää, rimaa hipoen, talviturkin poisheiton tunnusmerkit.

  Huominen sade on peruttu. Eli ennuste on muuttunut. Siis halkomahommaan vaan aamusta. Lauantaina on Anttolassa Kyläyhdistyksen järjestämä kesänavaus. Koska ei sadetta ole luvassa, sinne veneellä porhalletaan. Heti kymmeneksi mennään. Joitain torimyyjiä siellä varmaan on. Ja meillä tänään kyläillyt Tuomas siskonsa kanssa (Harmonikkaduoa Tuomas ja Anniina Korhonen) pitää huolen musiikillisesta tarjonnasta. 

  Anttolan kyläyhdistys ilmoittaa, että 50 henkilöä maksimassaan saa torilla olla samanaikaisesti. Siinä sitä laskemista piisaa. Voi olla, että meidän on Hilpan kanssa torialueelle eri aikaan, jotta lain kirjain tulee täytettyä.

  Lämpötila painuu huomisesta lähtien alle kahdenkympin. Ihan kelvon kevätkeliä kuitenkin pitää. Vallitseva helle sai yhden kyyn risteilemään pihalla. Eilen ja tänään se näyttäytyi. Kun yritin päivällä sitä ahdistaa sankoon, se pääsi livahtamaan aitan alle, eikä ole sen jälkeen näyttäytynyt. Toivottavasti tokeni ja luikki mesään asustelemaan. Ehkä tajusi, että muuten on odotettavissa suunnittelematon muutto johonkin naapurisaareen. Juha, ei tarvitse pelätä. Jänissaarille en kyytä aio kiikuttaa, vaikka sen kiinni saan. On niitä asumattomiakin saaria lähellä. 

  Kyy ei ole rauhoitettu, mutta minä en mieluusti sitä kyllä tapa. Mukavampi tapa on kuskata se pois tanhuvilta. Jos Iiris ja Liisa olisivat saaressa, ja kyy luikertelisi pihalle, niin ehkä antaisin sille lapiosta? Toivottavasti sellaiselta tilanteelta säästytään. 

  Kyystä ei enempää, ja syystä. Syystä, että ryhdyn nauttimaan kevyttä illallista. 

KESÄN MAKUA

  Kyllä yksi päivä kaiken muuttaa voi. Eikä tämä ole mikään Mähkösen Muutto & Pojat -firman mainoslause. Eilen oli kylmää, tuulista, sateista. Ulkona ei paljon viitsinyt heilua. Kun kuudelta menin aamukuselle, näytti mittari jo yhtätoista astetta. Tuuli kyllä, muutama sekuntimetri etelästä. Se oli kuitenkin lauhkeaa kuin lehmän henkäys. Luonto otti tilaisuudesta kaikki irti. Pörriäisiä, perhosia, kärpäsiä, vaikka mitä ötököita alkoi lennellä, ihan suuhun tuppautua. On taas linnuilla ruokaa! Samoin innostui koivikko ja aluskasvillisuus vihertämään. Kuva on napattu joskus kuuden jälkeen. 

  Toki muutakin on tänään tullut puuhattua, muutakin kuin luonnon heräämisen taivastelua. Vaikka ei se puuhasteluista hulluimmasta päästä ole, luonnon tutkiskelu, ei ollenkaan. 

  Aamulla pesin ensitöikseni veneen. Ei kovin työläs homma, mutta tunti siinä vierähti, kun piti ensin haalia painepesuri, vesiletku, jatkojohdot, harjat ja mäntysuovat ulottuville. 

  Nyt oli kello jo kahdeksan. Jätin veneen kuivamaan, nostin klapikoneen venevajasta, ryhdyin halkomaan. Hyvä masiina, paksuimmatkin palat halkesivat kevyesti. Samoin oksaisimmat koivut. Pari tuntia haloin puita, paksuimmat kahdeksaan, vähän ohuemmat neljään osaan. Kasasta noin kolmannes tuli esikäsiteltyä. Kun ehkä torstaina on sähköinen apuri työnsä tehnyt, pilkon tekeleet pienemmiksi kirveellä. 

  Hilppa on laittanut kasvulavoille jo useita lajeja kasvamaan, joten ennen lounasta (uunikanaa ja keittettyjä perunoita) laittelin aitaelementit lavojen ympärille. Ei nimittäin ole tarkoitus, että me huolehtisimme pupujen hyvinvoinnista. Ei pahoinvoinnistakaan. Kaikkea saavat rauhassa puputtaa, paitsi meidän hyötykasvejamme. 

  Olin aamulla sopinut Hanelin kanssa, että menen käymään Piskolassa kahden korvilla. Niinpä syötyämme laittelin veneeseen istuinpehmusteet sun muut tilpehöörit paikoilleen. Hörpättiin vielä aikaistetut kahvit, lähdin klo. 13 usmuuttamaan kylille. Ostin Koneesta- ja  Urheilusta katiskan ja Pitkälahden kalastuskunnan pyydysmerkkejä. Hauhalan kalastuskunnan merkkejä ei vielä ollut saatavilla, sillä kokous, jossa määritetään mm. yksikköhinnat, oli vasta perjantaina. Ei väliä, Haneli Hauhalan lupia myös myy. Tosin unohdin niitä häneltä ostaa, vaikka kysyin, ja sain tietää, että hänellä niitä jo on. Mutta ei silläkään väliä. Oikeastaan en Hauhalan vesialueella pyytöjäni uita kuin juhannuksen tienoilla muikkuverkkoja Potinlahdella. No, ehkä paria siikaverkkoa syksyllä. Eli on tässä aikaa merkit lunastaa.

  Käväisin vielä Salessa ostamassa jugurttia, ja banaaneja smoothieen. Ja tietysti Marskin Arinaleivän! Pakko tunnustaa: nautiskelin myös jäätelön. 

  Melko tismalleen kahdelta rantauduin Piskolaan. Hanelin kanssa käytiin katsomassa keskusvaraston ikkunatilanne. Kuten jo uumoilin, ei meille sopivaa kokoa löytynyt. Pitää jostain muulta hankkia lasit sisäänkäynnin aukkoihin. Internet on siinä hyvä hyvä renki. Varmaan huono isäntä myös, mutta ei pidä antaa sille liiaksi valtaa. 

  Huomenna jatkuu kesäinen keli. Ja puitten halkominen. Ja uuden katiskan juhlallinen vesillelasku, jossain vaiheessa päivää. En katiskaa tänään vielä pyyntiin laittanut, sillä sain Hanelilta reilun kilon painoisen hauen. Haneli näet tuli samaan aikaan katiskoiltaan, kun Piskolaan saavuin. Huomenna syödään paistettua haukifilettä. Loppuviikosta toivottavasti ahventa, pannulta tai savupöntöstä. 

  Perjantaina on jo viileämpää, alkaa myös satamaan. Antaa tulla, luonto kaipaa. Ei viikonloppuna, eikä ensi viikolla, tällaisiin lukemiin päästä, mutta plus viittätoista, vähän päällekin, on odotettavissa. Eipä tarvitse hikoilla, kuten tänään, huomenna ja torstaina. Aina löytyy asioista hyväkin puoli. Tai no, lähes aina. En viitsi ryhtyä listaamaan asioita, joista ei löydy hyvää puolta. Se nimittiän listaajan kynässä, tai näppiksessä, sellainen mielipide. Joten pysyköön kukin omasta puolestaan omissa puolissaan. Ja mielellään puolisoissaan myös. Taisi olla turhanpäiväinen toteamus, tuo viimeinen? Sillä se on kunkin oma asia. Voi tosin liipata läheltä sekä omaa että vierasta puolisoa. Eksyin ytimestä, lopetan tähän. 

TÄNÄÄN HUILATAAN JA VEDETÄÄN LONKKAA

  Sadepäivä tuli. Harmaata, tuulista, tihkuista. Sopiva päivä kerätä voimia tulevaan. Loppuviikko onkin lämmintä ja aurinkoista. Päätyönä tulee minulla olemaan puitten halkominen. 

  Eilen laittettiin pottu maahan. Hilppa istutti myös salaattia ja pinaattia kasvulavalle. Sen verran työnlaitaan riensin tänä aamuna, että kiinnitin muutamaan aitaelementtiin myyräverkon. Nyt ovat aidat verstaalla valmiina nostettavaksi kasvulavojen ympärille. Tulee vähän siistimpi viritys kuin edellisinä kesinä ollut rastaverkko.

  Siinäpä sitten jänikset ja kauriit katselevat haikeina, sylki suupielistä valuen. Onneksi ei ole saaressa hirviä. Nehän menis ryskyen läpi, ei edes katsois, missä aita on matalin. 

  Katiskanrähjä on ollut viikon pyynnissä. Ei apua kalannälkään. Muutama ahvenentirri ainoastaan on nielusta sisään eksynyt. Taidan huomenna ip. usmuuttaa Anttolaan katiskakaupoille. Jos vielä Koneessa- ja Urheilussa olis jäljellä. Lauantaina kun tulitiin, käytiin katsomassa, koska netissä kerrottiin, että liike on lauantaisin auki kymmenestä alkaen. Ei kyllä ollut. Lauantain aukioloaika ovessa oli peitety "SULJ"-lapulla. Näin kuitenkin ikkunasta, että muutama katiska sisällä oli. Pitää ostaa pyydysmerkit myös.

  Samalla reissulla taidan ajaa Piskolan kautta. Hanelilla on melkoinen varasto erilaisia ikkunoita ja parvekelaseja. Jostain purkukohteista hän niitä haalii. Sanonta "mitä meillä ei oo, sitä ei tarvitakkaan" on tiettävästi alunperin kuulunut "mitä Hanelilla ei oo, sitä ei tarvitakkaan." Mikäs siinä, olen asiantilasta monesti hyötynyt. 

  Lasit on tarkoitus laittaa talon pienen avokuistin aukkoihin. Ei ovea kuitenkaan, näillä näkymin. Lasit kuitenkin auttavat torjumaan tietyn suuntaisella tuulella kuistin lattialla vihmovan veden. Talvisin myös lumen, tietty. Luultavasti sopivia laseja ei Hanelin "keskusvarastolta" löydy. Jos ei, tehdään toisia ratkaisuja. 

  Moottoriveneen aion myös pestä jonain päivänä. Rannan pumppu pelaa taas, joten painepesuri vaan supattamaan. Kesäkeittiön siistiminen jää Hilpalle. Ei siellä paljon hommaa ole, matot pihalle, lakaisu, pöydän ja tasojen pyyhkiminen. Grillauskausi ei vielä ala, sillä mitään grillattavaa ei tullut mukaan ostettua. Seuraavlla kauppareissulla asia korjaantuu. Eli siltäkin osin kesäkausi alkaa. Vielä kun uimaan uskaltaisi mennä! Pitää terästäytyä, käydä seuraavalla saunareisulla pulahtamassa. Onneksi eilen kylvettiin, tänään ei. Tällä kelillä itsensä suggeroiminen uintihalukkaaksi saataisi olle työlästä. Huomenna on eri sää, mutta sama pää. Pidän kuitenkin mahdollisuutta talviturkin riisumiseen varteenotettavana, isossa kuvassa, lähtökohtaisesti.

  Toukokuu lähenee puoliväliä. Jotakin on saatu aikaan, enemmän on tekemättä. Sopivalla rytmillä mennään; ei liikaa, mutta ei niin vähän, että omatunto alkaisi soittella ovikelloa. Se on oikein hyvä tahti, kun ei ole liian kova työn mahti.

  Laitan loppuun kuvan Hilpasta äitienpäivän tunnelmissa. 

  PS. Ruusun ostin hänelle jo perjantaina, sillä täältä on kohtuuttoman pitkä matka kukkakauppaan. Pakko tunnustaa, että kahveja en sänkyyn tarjoillut. Keitin ne toki, aamupalan katoin. 

JÄLJESSÄ OLLAAN

  Saareen palanneita olemme. Autollinen, sittemmin veneellinen, tavaraa onnistuneesti kuljetettu, laitettu asianmukaisesti omille paikoilleen. Tihkusateessa ajettiin Mäntyharjun tienhaaraan asti, sitten alkoi hieman seljetä. Täällä ei sada, ei kyllä paistakkaan. 

  Eivät ole vuodet veljiä keskenään. Muistin virkistämiseksi kaivelin kuvan chromebookin ällistyttävistä varastotiloista. Tai no, oikeastaan kaivoin sen pilvestä. Mutta cromebookin avustuksella. Tällainen otos löytyi päivältä 7. toukokuuta 2020.

  Tämä alempi on napattu tänään, 8. toukokuuta 2021.

  Tuossa viimevuotisessa paistaa arska, joten se antaa hieman väärän kuvan, mutta erilailla vihertää. Nyt ei koivuissa juuri erota häivääkään vihreästä, vaikka silmuilla toki ovat. Eikä ruoho ole alkanut kasvamaan, kuten vuosi sitten. Äkkiä muutos tietysti tapahtuu. Kun puolen viikon maissa lämpenee, niin silmissä alkaa maisema vihertyä. 

  Kun torstaina käytiin äitiä katsomassa, oli hän pirteämpi kuin aikoihin. Vein hänelle etuajassa äitienpäiväruusun. Elina nosti päätään tyynystä ja yllätyksemme sanoi hieman epäselvästi, mutta ymmärrettävästi "voi miten ihania!" Ensimmäiset sanat, mitä olin häneltä kuullut sitten viime syksyn!

  Kun otin maskia syrjään ja kysyin "tunnet siä miut?", niin äiti mutisi "no tu.. tu.. tunnenhan mi.. mi.. minä". Muuta hän ei enää puhunut, mutta kyllä mieltä lämmittivät nuokin vähät sanat!

  Eilen oli sitten lääkärin pakeilla. Kaikki verikokeen tulokset olivat ihan ok. Sydänkäyrä myös kelvollinen, samanlainen, kuin edelliset, muutama vuosi sitten otetut. Verenpaine lekuria kuitenkin arvelutti. Alapaine tuppaa minulla olemaan hieman korkea. Tohtori ehdotti, että alkaisin syödä verenpainelääkettä. Minä kyselemään, että on sillä sivuvaikutuksia. Ei kuulemma ole. Joten yksi pilleri päivässä lisää lääke- ja luontaistuotevalikoimaan. Persekin sen kestää, alle 4 €/98 kpl. 

  Kipuilleista lonkista (jotka ovat olleet kipuilematta pari kuukautta) ja hartioista (jotka ovat olleet kipuilematta kohta kuukauden) ja polvesta (joka joskus muistuttaa olemassaolostaan, mutta ei ole liiemmin ollut haitaksi) sovimme yhteisymmärryksessä, että seurataan tilannetta. Jos äityy joku paikka kovinkin tuskille, niin sitten uutta aikaa tilamaan. Minulla on vielä kipulääkettä jäljellä. Lääkäri uusi, kaiken varalta, reseptin. Toivottavasti saan kevättyöt tehdä samalla tavalla jatkossa kuin on tähän asti tapahtunut. 

  Huomenna laitetaan siikliä alakasvimaalle, sipulia yläkasvimaalle. Alas ei tule tänä vuonna muuta kuin pottua. Ylös laitetaan, sipulin lisäksi, joku rivi annabellaa, hernettä ja porkkanaa. Kasvulavoille pian salaattia ja pinaattia. Myöhemmin kurkkua. Tänä kesänä tällätään kesäkurpitsa yläkasvimaan kyljessa olevaan laatikkoon, missä oli viime vuonna kurkkua. "Pitää vaihdella alustoja", sanovat viisaammat. Jotain muutakin kasvulavoilla varmaan vielä kasvaa. Ainakin monivuotista persiljaa ja ruohosipulia. Niin, ja kurpitsaa yritetään taas aitan takanurkalla saada pullistumaan. Pari vuotta ollaan yritety, vähän huonolla menestyksellä. Tomaattia tulee tietysti taas laitettua yhteen kasvusäkkiin, vanhojen ikkunoiden suojaan. 

  Vielä joku viikko kuluu, ennen kuin kaikki on kasvamassa. Jotku kasvit tarvitsevat kunnon kesän, ennen kuin ne voi laittaa maahan. Toivottavasti satoa piisaa. Viime kesä oli ihan tyydyttävä. Paitsi kurpitsan suhteen. Pitää kai vaihtaa lajiketta. Myskikurpitsa ei täällä taida menestyä. Vasta syksyllä se alkoi kukinnosta paisumaan. Ainakin omenen kokoiseksi ehti yksi, toinen jäi kananmuna mittoihin.

  Huomenna laittelen myös rannan vesipumpun paikalleen. Eiköpä kovimmat pakkasyöt jo takana ole? Sitten pääsen halkomishommaan kiinni. Ennen kuin lähdettiin Hollolaan toi naapurin Hannu halkomakoneen testattavaksi. Ainakin alkuun on siten uutuudenviehätystä luvassa.

Sasu Rivotta

  Puuhankkeessa ennen kokonaisvaltaisen halkomisen alkua oli vielä tehtävä risusavotta. Ei tietysti risusavotta sen varsinaisessa merkityksessä, vaan oksien ja risujen roudaus pois tantereelta. Metsän laitaan ne on nyt kiikutettu, samaan läjään, minne lehdet ja muu maatuva aines kärrätään. Se ei kuulu mielipuuhiini. Itse asiassa voi laskea ryhmään "mieluummin kuolisin". Joten kuten työ sujui kuvan osoittamalla tavalla, eli "keyvytpressutekniikalla". Ainakin nopeammin kuin kainalossa raahamalla. Nyt on pois risut silmistä, männynkävyt ehkä ei. Ainakaan jokainen. 

  Tuon "mieluummin kuolisin"-sanonnan alkuperän olen varmaan joskus selvittänyt. Selvitän varmuuden vuoksi vielä. Kun 1990-luvun alkupuolella olin aika paljon Utsjoellla, tapasin siellä tietysti myös paikallisia. Yksi näistä oli Tsieskulan vanha isäntä. Hän kertoi sodan aikana sairastuneensa vakavasti. Niin vakavasti, että sairaalaan piti päästä. Siihen aikaan ei ollut autotietä kuin Kaamaseen. Siis ensin pororeessä Kaamaseen (liki 60 km), sitten kuorma-auton lavalla Kaamasesta Rovaniemelle (360 km) yli 20 asteen pakkasessa. Vanha isäntä matkasta selvisi, taudista myös, mutta vakavin äänenpainoin hän lisäsi tarinansa lopuksi "jos nyt joutuisin saman matkan tekemään, niin mieluummin kuolisin!"

  Kimppalaituria käytiin pikaisesti aamulla naapurin Hannun kanssa nostamassa. Ei tarvinnut kuin keskimmäisten jalkojen kohdalta kammeta ylös. Vesi nousee yleensä juhannukseen, joten joudumme luultavasti vielä laituria operoimaan, mutta pärjätään tovi näin.

  Huomisaamuna on lähtö edessä. Reissuvihkoon on kertynyt melko pitkä lista tuotavaa. Sellaista se keväällä aina on. Kyllä tilanne tasaantuu, kun saadaan perusjutut taas haalittua. 2-tahti-pienkonebensaa sekä iso kannu teräketjuöljyä on listalla. Dödöä ja hammastahnaa. Myös, itsestäänselvänä, maito- ja paprikajauhe, tomaattipyree, sekä talouspaperia. Puhumattakaan vehnäjauhoista, hapankorpuista ja näkkileivästä. Veneen jauhesammutin pitää myös muistaa leimauttaa.   

  Lauantakina palataan. Toivottavasti ainakin lähes terveen paperit taskussa. Olkoot paperit mitä on, mutta viikon kuluttua näyttää ennuste läpötilan nousevan kahteenkymppiin. Yötkin lämpenevät kunnolla. Kun vettä sitä ennen taitaa sadella, pärähtää maisema melko äkkiä vihreäksi. Se parasta kesää. Toukokuun puolivälistä juhannukseen. Tai kauneinta ainakin. Loppukesä on sieni- ja marja-aikaa, joten sekin on parasta kesää. Itse asiassa heinäkuu, tuo varsinainen lomakuukausi, on kaikkein tylsin kesäkuukausista. Jos olette eri mieltä, olkaa. Kaikilla kuukausilla, kaikilla vuodenajoilla, on omat kannattajansa. Tuskin mielipiteeni saa kuitenkaan ketään mieltään osoittamaan. Ei ainakaan barrikaadeille lähtemään. 

  Kesä tulee, äkkiä. Ja menee myös. Nyt tuntuu siltä, että syyskuuhun on aikaa vaikka kuinka. Pian ihmetellään, että näin äkkiäkö se syys tuli? Kun nuoruuttaan muistelee, niin kolmen kuukauden kesälomat koulusta olivat iäisyyden mittaisia. Tempora mutantur, nos et... etc.

  Tänään vielä saunotaan, aamulla puhtoisina matkaan. Huomiseksi on tilattu autonpesu yhdeksitoista ja käynti äidin luokse yhdeksi. Nyt siellä saa olla kauemmin kuin vartin, ja useampi henkilö voi mennä yhtäaikaa. Hilppa siis lähtee messiin. 

  Lahdessa on koronatilanne huono. Taitaa olla pääkaupunkiseudun jälkeen huonoin. Meille tulee kaksi viikkoa ensimmäisestä rokotuksesta, joten vakavalta taudilta ollaan kai turvassa. Maskia lärviin, desiä handuun. Vielä aika kauan, luulen. 

  Äsken huomasi, että Pori Jazz on peruttu. Ei ollut aikomuksena kyllä mennäkään. Ehkä ensi vuonna? Ihan mieluusti sinne menisi, jos esiintyjistä mieleisiä löytyisi. Ensi kesä, tai kesä 2022, on tietysti vielä tuntematon. Usko ja luotto on siihen, että tämä paskamainen pandemia on silloin viimeistään selätetty, päästy kiinni vanhaan normaaliin. Ken elää, hän näkee. 

OLIS KIRVEELLE TÖITÄ

  Siinä läjä. Olis kirveelle töitä. Onneksi on kirves. Lähiajat täystyöllistetty kirves. Hartiat, jotka ovat koko talven kipuilleet, ovat onneksi nyt melko hyvässä kunnossa. Hieman viiltelee, kun aamupäivän töitä paiskii, mutta pieni lepo, ja ovat taas melkein kivuttomat. Pysyisi vointi tällaisen, niin hyvin tehtävistä töistä selvitään.

  Koska kroppa oli talvella kivulias, mietin jo klapikoneen hankintaa. Mietin vieläkin. Se vaan, että kun niissä on suojat, niin ei niillä voi kuin halkaisijaltaan alla 25 senttisiä puita halkoa. Ei sellaiselle käyttöä ole. Nytkin nuo keväällä kaadetut puut, koivu ja mänty, ovat molemmat tyvestä yli 60 senttisiä. Hannilan Hannulla on ollut jo vuosia klapikone. Siinä ei ole mitään suojia. Oli puhe, että lainaan sitä kokeeksi. Katsotaan, miten duuni sillä luontuu. Hitaampaa se varmasti on kuin kirveellä. Luultavasti myös vähemmän hartioita rasittavaa.

  Eilen kävivät Taina, Haneli ja Katriina vappurääppiäisissä. Toivat itse asiassa vapun meillekin siman ja munkkien muodossa. Vähän oli puhetta, että menisin joskus touko- kesäkuun vaihteessa, YYA-sopimuksen velvoittamana, jesaamaan Hanelia. Heillä on meininki suurentaa rantasaunan terassia. Mikäs siinä. Silloin omilta hommilta kyllä joutaa. Ja lauloihan Pavekin, RIP, "Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa." Hyvin meillä velj'poijaan kanssa sujuu YYA. Eikä siinä lasketa, kumpi tässä nyt enemmän on toista jeesannut. Tosi puheessa taitaa mennä melko tasan. 

  Eilinen oli lämpimin päivä tälle kaudelle. Eihän se hellettä ollut, mutta reilusti toistakymmentä astetta kuitenkin. Merkkejä luonnon heräämisestä alkaa näkyä. Sinistä vallan, meidän pihapiirissa.

  Sininen oli taivas myös. Ja vesi. Sinistä vasten lepän urvut näyttävät komeilta.

  Kävin äsken kokemassa katiskan. Ei senkään sinttiä, saatikka isompaa. Joudutaan nöyrtymään, syömään illalla tonnikalasalaattia. Kalaa tekee tosiaan mieli. Verkkoja ei saa pyyntiin laitaa. Paitsi muikkuverkot. Se taitaa kuitenkin olla turhaa. Heti jäitten lähdön jälkeen niitä kyllä voi saada, mutta nyt on se aika ohi. No, juhannuksen tietämissä mujetta tulee mukavasti tuosta ihan läheltä. Pitkä aika vaan sinne vielä on. Ensi viikolla käyn kyliltä paremman katiskan. Kyllä sieltä vielä ahvenia tulee, satunnaisia haukiakin. 

  Huomenna tulevat lähinaapurit saareen. Meille on Hannun kanssa heti edessä yhteislaiturin oikominen Potinlahdessa. Toivottavasti kahluuhousuilla tulee vielä reikä veteen. 

  Torstaina lähdetään Hollolaan, lauantaina palataan. Sitten onkin pottua laitettava vakoon. Ja puunhakkuu jatkuu, minkä kroppa sietää. Joutoaikoina pitää tehdä päätös ja summittainen aikataulu muutamasta aiotusta hommasta. Ei niistä enempää, ennen kuin se on ajankohtaista. 

  Tänään on taas saunailta. Kohta kahvihetki. Kahvin kanssa vielä vähän jäljellä olevaa Hilpan loihtimaa Ahvenanmaan pannukakkua. Ei suu tuohesta ole, saaressakaan. 

YELLOW SUBMA...., EIKÄKU ICEBREAKER

  Vappua vaan kaikille säädyttömille. Säälliselle myös. Vappusää on tosin säälittävän viileää, sama säädyttömille ja säällisille. 

  Eilen, kun kävin jeesaamassa naapureita, Jänissaarten kesäasukkaita, veneen vesillepanossa, toin meidän soutuveneemme saareen. Tänä aamuna naplikoin perään sähkömoottorin, juhlistin vappua pienimuotoisella moottorimarssilla. Marssiin osallistui yksi vene, yksi ihminen. Samalla laitoin katiskan (sen ainoan) pyyntiin.

  Sentin jäähän oli taas vetänyt isoja aloja Avokkaan salmesta, muualtakin. Aste, pari, pakkasta, tyyni yö, niin kyllä suunnilleen nolla-asteinen vesi mieluusti muuttaa olomuotoa. 

  Kiersin Ilotin ja Avokkaansaaren. Vesilintuja näkyi siellä täällä. Joutsenet pitävät senkin meteliä öisin jossain Ilotin takana, varmaan Piekälän puolella eräässä luhassa. Siellä ovat pesineet vuosikausia. En viitsinyt kovin lähelle oletettua pesäpaikkaa mennä. Yksinäinen joutsen sentään tuli kaislikosta näkyviin Ilotin kesantopellon laidalla.

  Hiljaista oli ulapalla. Ei muita marssijoita näkynyt. Nykymaailmasta viestittivät vain kolme erisuunnilla töröttävää telemastoa. Huomasi, että ei kesä ole vielä koittanut. Lunta ja jäätä oli siellä täällä nähtävissä. 

  Tänään en aioi työn laitaan tarttua. Normaalit "talkkarihommat" tietysti teen, mutta muuhun en puutu. Pitää se vappu olla kaikille. Palkallinen vapaapäivä. Tuskin eläkettä pienennetään, vaikka laiskottelen.

  Mitäpä uutisia näin vappuna on medialla tarjota? 

  No, koronatilanne on meillä menossa parempaan päin, mutta maailmalla se on monessa maassa painajaismainen. 

  Oppositio arvostelee kovasanaisesti kehysriihen ratkaisuja. Se on opposition tehtävä. 

  Pikkuleijonat nuijivat Saksan 10-0 alle 18-vuotiaitten mm-kisoissa. 

  Kokoomus on avannut grillikauden uudistuneena: Se aikoo jättää välikyljyksen. No perhana, tarkemmin katsottuna ei se ollutkaan entrecôte, vaan välikysymys. Jo vähän ihmettelinkin, että mikä uutinen Kokoomuksen grillausvalikoima on?  

  Huomenna on sunnuntai, mutta ajot jatkuvat pappilan metsässä. Ajattelin möyhiä kasvimaat jyrsimellä. Sitten kärräilen pätkityt puut halkomispaikalle. 

  Voi olla, että pottu laitetaan maahan vasta viikon kuluttua, kun ollaan tultu takaisin Hollolasta. Kyllä ne voisi tietysti vaikka alkuviikosta piilottaa, potut, laitaa harsoa päälle. Lopputulokseen ei sillä varmaan juuri merkitystä ole, joten istutetaan vasta 8. tai 9. päivä alkanutta kuuta. Jospa ilmat alkaisivat silloin lämmitä, jotta voitaisiin muutakin laittaa kasvamaan. Ainakin salaattia ja pinaattia. Tomaatit, kesäkurpitsat, kurkut, sen sellaiset, ovat tietysti vuorossa vasta joskus kesäkuussa. 

  Hiljalleen lähtee kesäkausi käyntiin. Ja hiljaisesti. Paitsi linnut pitävät konserttejaan. Pian viikko ollaan täällä oltu, ja kahden kesänaapurin eilisen tulon lisäksi vain kaksi venettä on Avokkaansalmen lävitse usmuuttanut. Yksi puinen matkavene meni keskiviikkona Puumalaan päin. Vihreälaitainen Buster tuli torstaina Saukonsalon suunnalta, parin tunnin kuluttua ajoi takaisin. Kävi varmaan kylillä.

  Kunhan kevät etenee, kesä koittaa, pörinää varmasti riittää kylliksi. Uskon, että koronan siivittämä veneily jatkuu viime kesän malliin vikkaana. 

  Eilen näytti mittari ip. jopa yli kymmentä astetta. Bongasin ensimmäisen kimalaisen sekä sitruunaperhosen. Arskalla on melkoinen voima, heti kun se paisteli, niin tuntui kuin yöpakkaset olisivat vain unta. 

 Kun tulin tänään järveltä ennen yhdeksää, hiutaloi snadisti lunta. Kello tulee nyt kymmenen. Vähän alkaa aurinko pilkottaa. Kolme astetta plussaa näyttää mittari. Tuvassa on sopivan lämmin. 

  Näitä mietti yksinäinen veneilijä vappupäivänä 2021.