Liisa muuttuu ja kasvaa kohisten. Kolme viikkoa siitä, kun edellisen kerran nähtiin. Ilmeitä, hymyä, liikkeitä, paljon uutta on ilmaantunut.
Eli Tiilikaiset siis tulivat muutamaksi päiväksi Hollolaan ja Lahteen. Anna meni ip. ystävänsä 40-vuotisjuhlille. Ne järjestettiin tilanteen vaatimusten mukaan: picnic-henkisinä Messilässä. Me muut lähdettiin ulos. Iiris väläytti leikkipuistossa osaamistaan. Kärrynpyöriä oli opetellut tekemään. Alkuasento: tekninen osaaminen 9,25.
Itse suoritus vielä vaatii hiomista, mutta tuolla yritysinnolla ei mene kauaa, kun tekniikka ja taiteellinen vaikutelma kohtaavat korkean arvosanan ansaiten.
Niin aika kuluu. Annakin lähestyy neljänkympin rajaa, Joni on täpärästi yli. Ihminen syntyy, käy koulua, opiskelee, meneen töihin, perustaa perheen, rakentaa elämäänsä laina lainalta, luotsaa lapset omille teilleen, lyhentää lainojaan, eläköityy, nauttii lapsenlapsien katselusta, kuuntelusta, kehityksestä, erinomaisuudesta, ihanuudesta, purjehtii seesteisin mielin kohti hautaansa.
Tuo oli tietysti ihanteellinen taival, mutta aika tavallinen, uskallan sanoa. Joillain saattaa elämänpolku olla kivikkoisempi, mäkinen, mutkien täyttämä, jopa piikkimatoilla päällystetty. Eräillä puolestaan viivasuora, tasainen, ruusupensailla ja rhododendroneilla reunustettu, helppokulkuinen, jos osaa olla kompastumatta kultaharkkoihin.
Nyt riittää tiekarttojen esittely. Mainitsen niitten sijaan sen, että on jo toinen päivä ilman koronalkuolemaa. Tartunnat ovat painuneet alle viidenkymmenen per päivä. Tauti laantuu. Tai vetää henkeään, jossain lymyilee, hyökätäkseen turvallisuudentunteen sokaiseman kansan kimppuun salakavalasti paksurukoisen petäjän takaa, tai mahdollisesti terassin aurinkovarjon siimeksestä.
Toivottavasti noin ei käy, ainakaan kovin suuressa mittakaavassa. Viisaat ovat kyllä varmoja, että toinen aalto tulee, joten paras muistaa kaikki se, mitä ollaan muutama kuukausi opeteltu.
Palaan vielä eilen julkaisemaani laturipäätökseen. Päätös oli nopea, ja kuvastaa luultavasti allekirjoittaneen taka-alalla, -raivossa myös, piilevää tunnetta, että tekemistä ei ole tarpeeksi. Se ei ole totta. Tekemistä on. Mutta kun monena keväänä tai alkukesänä on tullut tehtyä joku mittavampi rupeama, niin normaalimökkipuuhastelu tuntuu lomavietolta. Enkä minä ole koskaan ollut varsinaisesti lomaihminen.
Toisaalta päätös on perusteltu siksi, että vanha laituri, vaikka varmasti vielä vuoden, parikin, jotenkin paikkansa täyttäisi, on tosiaan uransa ehtoopuolella. Aurinko on polttanut pinnan sellaiseksi, että paljain jaloin laiturilla kulkeva on vaarassa saada tikkuja jalkapohjiinsa. Enkä minä ainakaan halua mennä kengät jalassa uimaan.
Muutamaa kulkusillan lautaa ole jo joutunut altapäin vahvistamaan, kun ison oksan kohdalta on alkanut taipua uhkaavasti. Samoin rannemman kulkusillan toista kannatinlankkua olen parannellut ruuvamalla sen kylkeen laudan.
Tällaisia ongelmia tulee varmasti lisää. Ei ole poissuljettu, että jonkun alla lauta pettää, tai joku muu paikkaa pragaa, ikävin seurauksin.
Siis kevein mielin lähden projektia toteuttamaan. Ei Hilpallakaan ole mitään vastaansanomista. Varmaa on myös, että vuoden tai kahden kuluttua eivät rakennustarpeet ole ainakaan halvempia. Eikä kunto ole yhtään parantunut.
Hieman tietysti tutkiskelin valmislaiturivaihtoehtoja. Niitähän löytyy vaikka kuinka, vaikka minkä kokoisia, myös yksilöllisesti tehtyjä, ja vaikka minkä hintaisia. Vähän hankalaa vertailla yksyhteen oman tulevan tekeleeni ja valmiin ratkaisun hintoja, mutta käsitykseni mukaan puoleen pyydetyistä hinnoista taidan päästä. Asennettuna tilattuihin verratessa on kustannussäästö tietysti vielä suurempi. Toki aivan erinomaisia valmislaitureita markkinoilla on. En edes kuvittele, että omatekemä olisi parempi. Päin vastoin; vuosien kokemuksella tehdyt rakennelmat hakkaavat näpertelijän tekeleet mennen tullen. Mutta yritän ottaa oppia toteutetuista ratkaisuista, ja tehdä työn siten, että Iiris ja Liisa voivat nuorina naisihmisinä laiturilla aurinkoa ottaa. Summa summarum: Tonni tai pari on minulle iso raha, iso tuhlattavaksi, iso jos sen säästää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti