En tällä vuodatuksellani tarkoita, etteikö mielipidettään saisi esittää. Toki saa. Kuten sanoin, yhden klikkauksen takana on se, mitä haluan seinälläni nähdä. Ei minulle ole vaikeaa supistaa muutenkin maltillisissa lukemissa olevaa ystävämäärääni. Eikä nyt tarkoittamiani kavereita montaa edes ole. Toisaalta en haluaisi fb-kaveruutta lopettaa. Pitäneekö laittaa väliaikaiseen pannaan joidenkin postaukset, palata "syssymmällä" katselemaan, mistä silloin tuulee? Saattaa olla tuulen suunta toinen, noilla tuuliviireillä.
On tuo hallituksen vastaisuus kumma asia. Aivan sama, mitä se tekee, aina menee päin persettä. Vaikka hallitus esittää tai määrää toimintatavaksi sellaista, mitä kyseenalaistaja on joku aika sitten itse vaahdonnut, on se nyt väärin. Nyt en siis puhu suinkaan fb-kavereistani, vaan monista politiikan sameammissa vesissä seilaavista.
Hallitusta haetaan myös vastuuseen asioista, joista vastuu on ollut nyt ruikuttavan harteilla. Hallitusta on hyvä syyttää, koska silloin tietää, että ei ole yksin. Samaa ininää suoltavaa hiippailijaa löytyy, sellälletaputtelijaa piisaa Kuittisen Kuppilassa, kunhan se taas aukeaa.
On se yhtä helvettiä, että kaikki eivät halua tajuta, kuinka isojen vaikeuksien kanssa tulee toimia. Silloin tulee jokaisen käyttää sekin energia, sekin aivokapasiteetin hiven, minkä omistaa, edesauttamaan vaikeuksien selättämisessä. Kun pahin on takana, toipuminen varmaa, voi sitten lähteä kyselyn, syyttelyn, tutkinnan vaatimisen, kaikkien omia tarkoitusperiään edistävien tekojen tielle. Sitä ennen: Poliitikot, lyökää viisaat päänne yhteen keksimään keinoja koronan nopeaan selättämiseen, tavalliset dallaajat, jakakaa mieluumin positiivisia viestejä, vinkkejä ahdistavaa tilannetta helpottamaan, tai vaikka vitsinpoikasta oloa keventämään.
Eipä tänään pitänyt kirjoittaa, mutta näin kävi. Joskus pitää mieltään purkaa. Nyt on kevyempi olo.
Tuntuu, että olen väliin vihaisempi, kuin vihainen nuori mies, joka ei saanut lähteä kuustoistkesäsenä liftailemaan ympäri maata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti