BONSAI PUU

   Hieno aamu. Lenkki yhtä juhlaa. Kyllä ilmoilla on väliä. Kun palasin maastosta, oli Hilppa jo ruoputtelemassa pihoja. Liityin joukkoon, leikkasin omppupuun. Saa nähdä, vieläkö tuo Valkea Kuulas tekee omenia? Se on melko vanha, ja sitä ovat jänikset järsineet. Osittain runko on jo kuollut, mutta silmuja siinä taaskin on. Satoa se on vuosien varrella antanut vaihtelevasti. Parhaina kesinä kolmekin ämpärillistä, huonoimpina ei ompun omppua.
  Valkea Kuulas on siitä niipukas laji, että se tippuu pian kypsyttyään. Ja kun se tippuu, ovat räksät ja harakat heti kimpussa. Koska ollaan viime vuosina oltu kesät Anttolassa, on ollut pakko kerätä sato kotona käydessämme hieman "raakana".
  Parhaina kesinä ollaan saatu vuoden omenahillot omasta puusta. Siksi se saa vielä tilaisuuden näyttää kykynsä. Jos, viime kesän tapaan, ei satoa tule lainkaan, tapahtuu seuraava leikkaus moottorisahalla. Vaikka kyllä se on omaksi "Bonsai puuksi" muuttunut. Saa nähdä, itkeekö sydän mahlaa, jos tuon kaataa?

    Tänäänkin lähdin lenkille vasta aamukahvin jälkeen. Mitäs sitä sianpieremän aikaan starttaamaan, mukavampi mennä, kun arska on noussut paistanmaan. Kuten tänä aamuna teki, pilvettömältä taivaalta. Ehdin siten katsoa ylen ensimmäiset uutiset. Siellä kerrottiin, että öljyn hinta on laskenut pakkaselle. Lenkillä mietin, tarkoittaako tuo sitä, että kun kohta menee tankkaamaan, niin pankkikortilta ei veloiteta, vaan sille tallenetaan joku summa? Niin se kaiken järjen mukaan pitää olla. Nyt haalimaan tyhjiä jerrykannuja ja muita pöniköitä. Tässähän alkaa rikastumaan!

  Päivällä pitää lähteä pyöräilemään. Lämmintä on sopivasti. Jos ajelisi Lahteen, Vesijärven rantaa Jalkarannan kautta takaisin. Sopiva ja usein poljettu lenkki. Nyt ei vaan voi satamassa käydä kahvilla.
 
  Tässä on tullut pienimuotoista koronakierrosta soiteltua. Olen kavereitani jututtanut, kuulumisia kysellyt. Lähinnä sellaisia kavereita, jotka eivät ole viisauksissaan fb:iin liittyneet. Niiden kamujen, jotka ovat, tilanne on paremmin selvillä. Niille, jotka olen tavoittanut, kuuluu ihan hyvää. Ainakin terveyden osalta. Aika positiivinen ja tulevaisuuteen uskova on mieliala ollut. "Tilanteen rauhoituttua istutaan naamakkain, hörpitään pullakahvit personkupin kera", näin ollaan toisillemme vakuuteltu. Varmasti siten tulee käymään, jollain aikataululla.

  Taas tuli viime viikolla tieto yhden vanhan kaverin poismenosta. Vihavaisen Matti on jättänyt rakennuksen. Pikkuveljensä Antti siitä kertoi "Miun vanha Mikkeli"-sivustolla. Matti tuli tutuksi 1970-luvun alkupuolella. Hänen vanhempansa ostivat Kamalasaarista isoimman, rakennuttivat sinne mökin. Isämme Erkit (Vihavainen ja Lehkonen) kaveerasivat, niin myös me Matin ja Antin kanssa. Rantaharjussa vietettiin joskus aikaa, viikonloppuisin pelattiin futista Saukonsalon vanhan koulu kentällä. Ei ollut Mattikaan iällä pilattu. 1954 syntynyt, jollen aivan väärin muista. Pitkä vaikea sairaus oli hänet nujertanut, helmikuussa, kertoi Antti postauksessaan. Lepää rauhassa Matti!

  Loppuun anekdootti koskien isä Vihavaista. Olen sen joskus saattanut blogeihin muistoistani esiin kaivaa, mutta siitä huolimatta.:
  Erkki vihavainen täytti 50 vuotta. Erkki Lehkonen osti hänelle lahjaksi kalaverkon. Sellaisen 60 metriä pitkän ja 3 korkean. Niitä oli vastikää tullut markkinoille. Kului vuosi, ehkä parikin. Poikettiin isä-Erkin kanssa Vihavaisten saaressa. Erkki L. jossain vaiheessa kahvipöydässä kysäisi, Erkki V:lta. että onkos siinä verkossa ollut kalaa?
  Erkki V. hyppäsi ylös, sanoi "lähdetään heti katsomaan!"
  Marsimme peräkanaa rannalla olevaan liiteri/varastorakennukseen. Erkki V. haki varaston hyllyltä pahvilaatikon, avasi se, kurkisti sisään, ilmoitti, "ei oo menny yhtään!"
  Ei tainnut Erkki V. olla inokkaimpia kalamiehiä. Ei tosin ollut Erkki L. myöskään.
 

  Loppuun Bosai puu toiselta kantilta. Toivon sille jatkovuosia, joten alahan tehdä satoa!