Pääsiäinen tulee ja menee. Kevääntulo on ottanut vähän pakkia, mutta ensi viikolla taitaa taas lämmetä. Jäät ovat tiemmä isoilta seliltä Anttolassa osittain lähteneet. Kun 22. päivä olen käynyt lääkärillä "vuositarkastuksessa", on miettimisen paikka. Pottua pitäisi päästä maahan laittamaan, muutenkin pihoja siistimään, kasvulavoja ja -maita mylläämään. Kuulostellaan, mitä hallitus rajoitusten suhteen tekee. Eihän meiltä kiellettyä ole Anttolaan meno, ainakaan tällä hetkellä. Näkkyypähän.
Perunoista tuli mieleen tarina: Naapureina meille (yksi asunto välissä) asuu suunnilleen seiskavitonen pariskunta. He ovat riskiryhmässä ja ovat olleet aika visusti kotonaan. Ruokaa he tilaavat läheisestä K-Supermarketista netissä, valmiiksi pakatut käyvät sitten autolla hakemassa. Kun poikkeustoimet alkoivat, kävin kysymässä, tarvitsevatko he apua. Eivät kuulemma. Sovittiin, että jos jotain tarvetta jeesaukseen tulee, puolin tai toisin, niin ilmoitellaan.
Tämä pariskunta on jo vuosia huolehtinut meidän poissaolessamme postilaatikon tyhjennyksestä. Olen heille sieniä syyskesäisin sopimattomaksi korvaukseksi vienyt. Niin, eivät kanttarellit, tai niiden vienti, sopimatonta ole ollut, vaan sopimatonta. Eli ei olla tietysti sovittu mitään "korvausta".
Viime kesänä, koska oli kelvottoman huono sienivuosi, vein kerran oman maan pottuja paperikasillisen puolikkaan. Kovasti kiittelivät. Kun kävin heidän ovellaan pari, kolme viikkoa sitten kysymässä avuntarpeesta, niin hetki juteltiin ja ihmeteltiin maailman menoa. Yht'äkkiä rouva löi käsiään yhteen ja tokaisi, "ne teijän perunat oli parhaan makusia, mitä ikinä ollaan syöty!"
Minä siihen, "joo, on se siikli hyvvää. Ja luomua kans."
Rouva vielä täsmensi, että hänen veljensä vaimoineen oli ollut juuri kylässä, ja oli niin ihastunut meikän perunoihin, että oli väkisin meinannut viedä loput mukanaan.
Minkäkö takia naapurin rouva noin sanoi? No sen takia, tietysti, että ne potut ovat maailman parhaita. Niin yksinkertaista se on. Eli kyllä pitää päästä taas vakoa avaamaan. Muuten maailma joutuu turvautumaan toiseksi parhaisiin perunoihin.
Ryhdyin tähän kohtaan etsimään kuvaa perunan istutuksesta. Ensin silmiini osui kuitenkin alla oleva animatio kalasääksen laskeutumisesta pesäpuunsa latvaan. En edes muista, milloin ja miten sen olen tehnyt.
Ja sitten pottuasiaan, ettei ketään alkaisi potuttaa turha lupaus. Tässä möyhennän ensimmäistä pottumaatamme 11. toukokuutaa 2017. Naseva keli maatöille.
Toisenlaisiin asioihin. Kesällä 1970 tehtiin Kitusen Karin kanssa lomamatka Saksaan. Karin vanhemmat asuivat samassa talossa, Pennilässä Anttola-cityn ydinkeskustassa, kuin minä. Kari oli jo silloin Helsingissä lukemassa oikeusteiteitä. Kari valmistui aikanaan, sai varatuomarin arvon 1974, ja oli myöhemmin korkeimman oikeuden jäsen 19 vuoden ajan vuosina 1997-2016. Karia en tuon kesän jälkeen ole muistaakseni tavannut. Harmi. No, joka tapauksessa mentiin lautalla Saksaan, Fiat kuusstasella, eli pompannapilla, MUD-4:llä, baanaa München'iin. Onneksi oli kaistoja monta, ei oltu niin pahasti tientukkona. Tässä poijaat parkkipaikalla tuossa suurkaupungissa. Sillä parkkipaikalla auto oli, kaupungissa en enempää ajellut. Oli navigaattori siihen aikaan melko puuttellinen.
Nyt pointtiin. Ostin tuolloin München'ista takin. Sellaisen vaalean kesäpaltoon, joka oli, jos ei aivan natsipituinen, niin puolipohkeeseen kuitenkin. Kun sitten palasimme reissulta Anttolaan, ja pasteerailin melko äyreliäänä Lotjaan tuo takki päälläni, huudahti Seppäsen Timppa: "Onpa äree rotsi!"
Vielä paluumatkastamme. Muistan, että rahamme olivat niin finaalissa, että laivalla Karilla oli muutama pikkukolikko kummankin valtion valuuttaa, minulla sen verran Suomen markkoja, että saatiin yhdet oluet ja sämpylät mieheen.
Kyseisestä takista ei aikokirjoista löydy muuta kuvaa, kuin kevättalvella Avokkaasta ilokseni löytämä lehtileike vuoden 1970 jalkapallon Suomen cupin loppuottelusta, missä Ritin kera hötkyttiin kentälle 4-1 jatkoaikavoiton kunniaksi.
Koko tämänkertainen blogini lähti siitä muistosta, että päässäni alkoi yht'äkkiä kuulua "Äree rotsi!" Mitähän Karille kuuluu? Ja Timpalle? Pitää vissiin ryhtyä selvittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti