KLISEINEN FRAASIKOKOELMA, ELI CLIMATE CHANGE IS OVER
Alus lähestyy hiljaista aurinkokuntaa. Se on matkannut
kauan. Lähtö tapahtui pian sen jälkeen, kun viisikymmentä jaksoa kestänyt radiosignaali
galaksin keskustan suunnalta väheni, voimistui taas, ikään kuin hätähuudoksi,
hiljalleen hiipui lähes kokonaan. Signaalin
lähteeksi oli paikallistettu pienen tähden aurinkokunta. Heti alettiin
varustella alusta matkaan. Sitä oli nyt taitettu 1240 jaksoa. Matkustajat,
ykkönen, Lrum, ja kakkonen, Mrnot, olivat osajakso sitten heränneet
matkahorroksesta.
Lrum viestii kakkoselle
”mitään elämään viittaavaa ei sensoreiden ulottuvilla ole”.
”Ei ole. Mitä
luulet, tuo kolmas planeetta auringosta lienee ainoa mahdollinen hlrozinkaltaiselle elämälle?”
”Kyllä, suunnataan
sinne.”
Alus on planeetan
kiertoradalla. Ei mitään merkkejä radioaalloista. Havaintoa liikkeestä ei ole. Ei mitään keinotekoista valoa pimeällä
puolella. Säteilyä suodattuu muutamista paikoista herkkiin sensoreihin, mutta
sen taso on alhainen. Alla olevasta pinnasta on valtaosa vettä. Isompia yhtenäisiä
maa-alueita on muutama, jokunen pienempi myös. Alus kiertää planeetan monta
kertaa, aina hieman eri kohdilta.
”Huomaatko, että rannoilla
on monessa paikoissa merkkejä tuhoutuneista rakennelmista? Ne ovat osin veden
alla”, telepoi kakkonen.
”Olen pannut
merkille. Samoin kauempana rannoilta näkyy samanlaisia jälkiä. Laskeudutaan
jonkin isomman luo ottamaan selvää”, viestittää ykkönen takaisin.
Alus hivuttautuu
maahan melko korkealla vuoristossa sijaitsevan selvästi tietoisen mielen joskus
rakentaman, mutta kovin rappeutuneen rakennelmakokonaisuuden läheisyyteen. Mrnot
avaa peräluukun, ohjelmoi kymmenen isoa kulkijaa töihin.
Puoli osajaksoa
myöhemmin Lrum ja Mrnot ovat tietoistoimijoiden avulla purkaneet ja analysoineet
tuhansia esineitä tai sellaisten osia. Samoin on tarkkaan tutkittu ainoita
elollisia olentoja, pieniä, noin puolen elmin mittaisia, omituisen näköisiä olentoja.
Niillä on neljä raajaparia ja aukko energian vastaanottoon. Niitten tarkoitus
ei ole selvinnyt.
Paljon on tullut
ilmi, paljon on jäänyt selvittämättä. Tietoistoimijat ovat syöttäneet keskuskoneelle
kaiken mahdollisen. Keskuskone on jakanut tiedonsirpaleet erikoistuneille sivuaivoille.
On saatu selville, että täällä joskus asunut älykäs elämänmuoto ollut melko
alkeellinen. Sillä on ollut pää, neljä raajaa ja ruumis. Se on kommunikoinut
äänellä ja kirjoituksella. Sillä on ollut ainoastaan ulkoisia aisteja. Koko
populaatio on joutunut vaikeuksiin monta sataa jaksoa sitten, koska on
muuttanut jostain syystä planeetan ilmastoa kohtalokkain seurauksin. Loppu on
tullut melko äkkiä, noin viidenkymmenen jakson aikana. Kaikki merkit elollisesta älystä on
poissa. Jälkiä lapsellisesta tekoälystä on löytynyt. Täällä asunut laji on
ollut vasta kehityksensä alkuvaiheessa, kun tuho on kulkenut läpi planeetan.
Keskuskone telepoi, että kannattaisi tulla ruumaan. Ykkönen ja kakkonen hilautuvat hissiin,
laskeutuvat alas. Keskuskone viestittää, että yksi lukuisista pyöreistä
levyistä on saatua auki.
”Se sisältää ääntä”,
ilmoittaa keskuskone väreillen. ”Haluatteko kuulla?”
Kakkonen värähtää inhosta.
”Pitääkö meidän avata ulkoiset kuuloaistimme?”
”Ehkä olisi
hyödyllistä”, on keskuskoneen vastaus. ”En pysty sitä itse kuulemaan, mutta analyysi
osoittaa, että jotain mielenkiintoista voi olla tulossa.”
”No, avataan aistit.
Kerran se sattuu, ja siitä voi olla hyötyä”, lähettää ykkönen ympäristöönsä. ”Mennään
lepiöön.”
Lrum ja Mrnot pyörähtävät
hihnalle, joka kuljettaa ne aluksen keulaosassa olevaan tilaan, missä oli pari ”divaania”,
joille ne kampeutuvat. Kumpikin kiinnittää ravintoletkun kylkeensä. Sitten
molempien pyöreän ruhon kyljistä työntyy esiin kaksi maljamaista uloketta.
”Antaa tulla”, värähtelee
ykkönen kohti yleisyhteyspintaa.
Lepiön ilma täyttyy
kummallisista soinnuista. Se on jotain, mitä ne eivät koskaan olleet kuulleet.
Ehkä ammoin esihlrozit olivat jotain samankaltaista tunteneet. Silloin kymmeniätuhansia
jaksoja sitten, kun ne olivat pystyneet itse liikkumaan, tekemään raajoillaan, elämään
ulkoisten aistiensa varassa. Kolmannesta katastrofista säästyneet niukat tallenteet
antoivat viitteitä siihen.
Lrum’in ja Mrnot’in lähes
käyttämättömiin ulkoisiin kuuloaisteihin soljuu käsittämättömän levollista
äänten virtaa. Kumpikin sulkee kaikki kolme näköaistintaan, ajautuu lähes yfogrilla
huumattuun tilaan.
Ääntä kestää 16 osahetkeä.
Kun se loppuu, telepoi Lrum yhteisesti ”Ihmeellistä. Näitä täytyy kuunnella
lisää.”
”Niitä riittää”,
värähtelee Keskuskone. ”Siitä sortuneesta rakennelmasta liikkuja löysi enemmän
kuin dfriga erilaista levyä.
”En olisi koskaan
uskonut, että ulkoisen kuulon avaaminen voisi tuoda tällaista mielihyvää”, värähtelee
Mrnot vaisusti. ”Oli tuo tuhoutunut populaatio millainen tahansa, niin ei se
täysi paha voinut olla”, jatkaa se tuijottaen äsken kuullun kiekon pakkausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti