HUOMIOITA KUNTOPOLUILTA

  Olen viime aikoina tehnyt lenkkini useimmiten mainioilla kuntopoluilla Tiilijärvien maastoissa. Aika paljon on metsässä kulkijoita puoli seitsemän ja puoli yhdeksän välillä. Suuri osa on iäkkäämpiä ihmisiä, sauvoilla tai sauvoitta käveleviä suunnilleen yhtä paljon, koiran tai koirien ulkoiluttajia myös runsaasti.
 Tavakseni olen ottanut nyökätä tervehdykseksi kaikilla aamuvirkuille vastaantulijoille. Seuraavia huomioita olen tehnyt:

  - keski-ikäistä vanhemmat miehet tervehtivät poikkeuksetta ja oma-aloitteisesti
  - keski-ikäistä vanhemmat naiset tervehtivät satunnaisesti, mutta eivät juuri koskaan oma-aloitteisesti
  - keski-ikäiset miehet tervehtivät usein, joskus oma-aloitteisesti
  - keski-ikäiset naiset tervehtivät harvoin, eivätkä koskaan oma-aloitteisesti
  - keski-ikää nuoremmat aikuiset miehet tervehtivät erittäin harvoin, eivätkä koskaan oma-aloitteisesti
  - keski-ikää nuoremmat aikuiset naiset tervehtivät erittäin harvoin, eivätkä koskaan oma-aloitteisesti
  - nuoriso ei tervehdi, sillä nuoriso ei ole siihen aikaan liikkeellä

  Millaisia päätelmiä tästä voi tehdä? Vaikka sellaisen, että tavat ovat muuttuneet. Ennen tervehdittiin yleisesti kaikkia. Nykyään se ei tietysti ole ihmispaljouden vuoksi kovin järkevää. Vanhempiin ihmisiin tapa on kuitenkin jollain lailla juurtunut.
  Naisihmisten haluttomuuden tervehtiä tuntematonta kulkijaa panen arkuuden, ehkä pelonkin, piikkiin. Kotona ammoin on opetettu, että vieraita miehiä tulee varoa.

  En muuten minäkään nyökkäile kenellekkään, kun kuljeksin taajamissa kevyenliikenteenväyliä pitkin. Metsämaastossa tervehtiminen puolestaan tuntuu luontevalta.

  Voiko tehdä jotain, kun ei tee mitään? Kysymys heräsi "Pelasta pörriäinen"- kampanjan tietoiskua kunnellessani. Siinä kehotetaan jättämään nurmikko leikkaamatta. Eli kun ei tee mitään, tekee kuitenkin jotain; pelastaa pörriäisiä.
  Sama jutta monessa muussa asiassa. Tekemättä olemisella on seurauksensa, jolloin itse asiassa tekemätön tekee jotakin.
  Minä en luultavasti jätä osaa nurmikosta leikkaamatta saaressa. Mutta pörriäishotellin aion naplikoida. Ketokukkia meillä kasvaa runsaasti, sen puoleen löytyy pörriäisille kohteita, joiden luona kannattaa pörrätä. Pörriäisten pelastaminen on tärkeä juttu, eikä kenenkään tule väheksyä omaa mahdollisuuttaan toimia asian eteen.

  Emmerdalen edelliset jaksot olivat "Kolinaa ullakolla I ja II". Tuli mieleen, että siinä on laitettu kansanomainen ilmaisu ja kirjakielen sana "sammaan liitton". Olisihan nimi voinut olla tuolla ajattelutavalla myös "Eau de Colognea vinnillä". 

  Nyt riittä löpinä! Lähden katsomaan, joko puhelin suhtautuu varautuneesti olotilaansaa?