ETÄTÖISSÄ

  Aamulla lähdin etätöihin. Lähdin kiertämään sähkövoimalla perinteisen norppa- ja kalasääksikierroksen. Kierroksen tarkoitus on tietysti tarkistaa, onko kalasääksipariskunta palannut pesälleen, näkyykö mahdollisesti norppaa/norppia.

  Kello oli seitsemän, arska paisteli, kevyttä lounaistuulta, mainio ilma lähteä matkaan. Oli karvan pakkasen puolella, joten ranta oli osin harsomaisen riitteen peitossa.

  Kaunista on, Suomessa, Etelä-Savossa, Anttolassa, Luonterilla!

Kun pääsin pesäpuuluodon lähelle, alkoi erottua, että lintu on himassa.

Vaikka äänetönnä (lähes) liikuin, lähti sääksi lentoon. Pian ilmaantui puoliso mukaan kaartelemaan luodon ympärillä.

  En saanut heitä samaan kuvaan asettumaan. Liekö jotain muuttoskismaa ilmassa. Tai mitä lie, ilmassa kuitenkin. Kalasääkset ainakin.

  Poistuin etuvasemalle kahden saaren välisen kapean salmen läpi. Salmen tuolla puolen oli kolme sorsaa pienellä luodolla. Nekin lähtivät viipottamaan, vaikka en aivan liki tuppautunut.

  Norpista en matkalla nähnyt viiksikarvaakaan. Ei kovin suuri ihme. Yleensä kerran kesässä, korkeintaan, sattuu sellainen säkä, että bongaa norpan. Vielä harvemmin siitä saa kuvan otettua. Muistaakseni kuvaus on minulle onnistunut kolme kertaa, tai neljä. En tosin päntiönä ole norppia kyttäämässä. Jäisi. piru vei, pottu istuttamatta, jos luodolla istuisi, veneellä lilluisi, päivät pääksytysten. Kovin satunnaista on meikäläisen tarkoituksellinen luonnon tarkkailu. 

  Kun palasin kotisatamaan, mietin, että tänään voisi ottaa kevyemmin. Moottorisahahommat olivat toinen vaihtoehto. Jääköön tuonnemaksi. Muuten, kokeilin eilen m-sahaa. Ihan pelästyin, meinasin lentää persiilleni, kun se pärähti käyntiin ensinykäyksellä. 

  Koska päätös keveydestä tuli tehtyä, ryhdyin suunnittelemaan pörriäishotellia. Sain sellaisen "hahmolleen". Koska saaressa ei talven jäljiltä ole puuliimaa, niin viimeistely jää tuota tuonnemaksi. Eiköpä kuitenkin mukaan ehdi, majoituskilpailuun. 

  Nyt ollaan syöty eilen tuvan uunissa muhinutta kaslerpaistia. Se oli lähes kahden kilon pala, joten ei ihan kerta-aterialla uponnut kahteen ihmiseen. Hilppa ottaa nokosia uunin kyljessä, minä kirjoitan. Kun olen kohta kirjoittanut, lähden pari pikkuhommaa hoitamaan, sitten kahvit ja vaikkapa joku tallenne tai suoratoisto.

  Loppuun vielä pari kuvaa aamulta. Ihan vaan varmemmaksi vakuudeksi siitä, että Suomessa, Etelä-Savossa, Anttolassa, Luonterilla on kaunista!