Eilen pääsin kotiin sairaalasta. Olisivat laskeneet jo maanantaina, mutta koska haava tihkui hieman verta, niin pitivät parhaana, että olen yhden yön.
Aamupalan ja lääkkeenoton jälkeen tapasin fysioterapeutin, ja yhdeksän maissa pääsin soittamaan kyydin kotiin. Hilppa, Anna ja Liisa tulivat hakemaan.
Polvi tuntui siedettävältä, mutta kun siihen leikkauksen jälkeen annettu puudutus alkoi menettää tehonsa, kipua kyllä oli, ja on yhä, aika lailla. Nukuttua sain melko hyvin, mutta sängystä, tuoliltakin, on hankalaa nousta. Tänään olenkin enimmäkseen makoilut lukien, samalla tehnyt jumppaliikkeitä, sekä pitänyt kylmäkallea polven päällä. Turvotusta on aika paljon. Toivottavasti alkaa hiljalleen tasoittua. Toiveissa on huomenna tai perjantaina lähteä Anttolaan.
Maanantai-iltana ja tiistaiyönä tuli katsottua sairaalassa jalkapalloa. Ei nukuttanut, vaikka ei polvea hurjsi särkenyt. No, aika yllättäviä tuloksia saatiin. Eilen en jaksanut kuin ensimmäisen puoliajan Norsuluurannikko-Norja pelistä seurata. Univajetta oli kertynyt. Tänään ainakin Englannin peli tulee seurattua, kun tulee ihmisystävälliseen aikaan.
Iiris on leirillä Pajulahdessa, se loppuu lauantaina. Jonin loma alka myös silloin. Iiriksellä on viikko "lomaa", sitten on taas leiri Kiteellä. Siis viikko ollaan koko vahvuudella saaressa. Ostin vetorenkaan. Tiedän, että Iiris on innoissaan. Enköhän minä kykene veneellä ajamaan.
Toivottavasti kelit suosivat. Minähän en paljon pysty hommia tekemään, mutta onneksi Joni on tuuraamassa.
Vajaan kahden viikon kuluttua on aika varattu hakasten poistoon. Siitä viikko fysioterapiaan. Kolmen kuukauden kuluttua on jälkikontrolli. Näitköhän alkusyksystä meikä urkenee sieni- ja marjametsään? Ainakin lähitienoille, sillä mustikkaa, puolukkaa ja sieniä ei tarvitse kovin kaukaa lähteä hakemaan.
Kirjoittelen tätä päivitystä sängyssä maaten. Polvi on istuessa kipeä, eikä sitä tahdo saada huvään asentoon. Usko on kuitenkin luja; viikon kuluttua on tilanne jo paljon parempi.
