Tähän kohtaan kappale täsmennystä. Olen lähes koko blogirustaajan urani käyttänyt tästä paikasta nimeä Avokas. Se on jäänne vanhoilta ajoilta. Jo kauan on Avokkaansaaressa ollut useampia kesäasuntoja. Siis yritän luopua Avokas-nimestä, käytän täst'edes kiinteistörekisteriin merkittyä tilan nimeä, Saarelaa.
Eilen ja viime yönä jytisteli Päivö-myrsky näidenkin seutujen yli. Sain jo yöllä ensimmäisen raportin tilanteesta. Ei isoja havaittavia vahinkoja, puolilta öin sateetonta. Tiesin myös, että merkittäviä sähkökatkoja ei täällä ollut, sillä energiayhtiöltä tulee aina ilmoitus jakelun keskeytymisestä.
Potinlahdessa jututimme samaan aikaan veneellä rantautuvia kesänaapureita. He sanoivat, että kyllä tuuli oli ollut välillä kovaa. Niin kovaa, että eivät muista moista kokeneensa. Ovat kuitenkin maisemissa kesiään viettäneet varmaan 40 vuotta.
Hieman pelonsekaisin tuntein rantauduttiin hienosti paikallaan pysyneeseen laituriin. Mutta suotta. Ei kaatuneita puita, ei muutakaan myrskyn aikaansaannosta. Siis merkittävää. Risuja ja kuivia oksia oli tietysti ympäriinsä. Puutarhakeinu oli heittänyt voltin takaperin, mutta ei kerien. Jokunen perunanvarsi oli taittunut. Siis kevyttä ja kosmeettista haittaa. Onneksi eivät sade ja tuuli olleet pieksäneet tomaatinvarsia lakoon. Eikä kesäkurpitsan.
Sademittari näytti vettä tulleen 32 milliä. Ei lähellekään ennustettua kuuttakymmentä, puhumattakaan pelotellusta sadasta.
Kaiketi kovin myräkkä, tuimimmat tuulet, ohittivat tienoon pohjoisen tai etelän puolelta. Tai molemmilta.
Tänään on sadellut tuulen nostattamista pilvistä, välillä arska on paistanut. Varoitellusta rajuista ukkospuuskista ei ole tietoakaan. Eikä toisaalta väliäkään.
Huomenna kai poutaa, mutta viikonloppuna taas satelee runsaasti. Ei se haittaa. Ainakaan vielä. Kohta Saarelassa ryvetään kurkuissa...
...herkutellaan tomaateilla...
...ja kesäkurpitsakin alkaa kukkimaan.
Vielä terveydenhuoltoasiaa. Kävin aamulla verikokeessa. Minulle määrättiin pari kuukautta sitten "vuosihuollon" yhteydessä kolesterolilääkitys. Arvot olivat parina edeltävänä vuotena taas lähteneet nousemaan. Ei hälyttävästi, mutta lääkäri katsoi parhaaksi reseptin kirjoittaa. Geeneissä on minulla korkea kolesteroli. Paras se on tietysti yrittää pitää aisoissa.
Niin, kävin verikokeessa. Tuossa kahden maissa muistin, että pitää soittoaika lääkärille varata. Soitin ajanvarauksen takaisinsoittonumeroon. Puolen tunnin kulutta sieltä otettiin yhteyttä. Kerroin asiani. Terveydenhoitaja sanoi, että lääkäri K. N. on lomalla, mutta katsotaanpa. Pian hän jatkoi, että kaikki arvot ovat erinomaisia. Minä että joko tulokset on tulleet.
"Jo", vastasi hoitaja. "Ovat parantuneet edellisestä kovasti."
Hän kertoi vielä lukemat. Olisin asian itsekin huomenna Omakannasta katsonut, mutta nyt ei sitten tarvitse.
"Ei mitään huolta", hoitsu vielä sanoi, "mutta varataan soittoaika K.N:n loman jälkeiselle ajalle."
20. heinäkuuta lekuri pirauttaa, toteaa, että kohillaan on lääkitys.
Varmasti julkisessa terveydenhuollossa on sanomista ja parantamisen varaa. Vaan en yht'äkkiä keksi, millä tavalla, kun peilaan siihen, miten kohdallani ovat asiat vuosien varrella sujuneet. Siitä pitää olla kiitollinen. Nyt Phhyky aikoo ryhtyä Mehiläisen kanssa kimppaan. Aluksi Hollola ei ole siinä mukana, mutta pian varmasti. Voiko Peppe vuoden, kahden, kolmen, neljän, kuluttua kirjoittaa yhtä ylistäviä sanoja? Näkkyypähän. Ei ainakaan ylistävämpiä, siitä olen varma.
Arska paistaa nyt mukavasti. Ilma on parikymmenasteista. Lähden ulos ällistelemään. Se ero on muutaman päivän takaiseen, että en ällistellessäni ota kasteluletkua käteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti