Tänään päätin ryhtyä tositoimiin harjakaisten ajankohtaa jouduttaakseni. Soitin aamulla Hanelille, varmistin, että hänellä on purkupeltiä joutilaana. Kertoi olevan, myös olevansa paikalla. Joten matkaan.
Haneli källäili pihalla, kun laituriin rantauduin. Laitettiin kärri perään, ajettiin riihelle, missä peltiä oli säilytyksessä. Mutkia matkaan tuli kuitenkin. Riihelle johtavalle tielle oli Päivön pirutainen kaatanut koivun. Ei kun hakemaan moottorisahaa. Pian oli puu karsittu, pätkitty, sivuun siirretty.
Kävi säkä peltien kanssa. Yhden pinon päällä oli aivan oikean pituisia peltejä, vieläpä oikea määrä, eli viisi. Ei tarvinnut leikellä. Pellit kärriin, kärri rantaa, pellit veneeseen...
...vene ulapalle. Onneksi ei kovin tuullut, myötäisesti sekin, minkä tuuli, joten...
...onnellisesti kulki lasti omaan laituriin.
Kantelin pellit rikospaikalle, kokosin työkalut, aloin kiinnittää katetta. Välillä nosti tuuli pilvenriekaleita, joten tarkkana sai olla, että ei jäänyt pelti kauaksi aikaa irralleen, kun sen ylös oli nostanut.
Välillä kävin syömässä eilistä kesäkeittoa, jatkoin hommaa. Hyvissä ajoin iltapäivällä oli kate päällä. Kyllä kelpaa klapien tuolla viettää vuosi, pari. Tuuli huuhtelee, sade ei isommin kastele.
Katos on osapuilleen ovea vaille valmis. Vanhat saranat olen miljoonalaatikosta jo sitä varten kaivanut. Pitää joskus väsätä. Sadepäivän duuni, kun voi tehdä venevajassa. Mutta ei ovi, eli sen puuttuminen, ole este harjakaisille. Harjakaiset ovat pienimuotoiset. Ne alkavat juuri nyt, Hilpan loihtimalla smoothiella, jatkuvat illemmalla myös Hilpan, kenekäs muun, tekemällä kinkkupitsalla. Edes yleensä obligatorisia oluita ei tällä kertaa huushollista löydy. Siemaillaan ne takautuvasti.
Jos joku haluaa tehdä puukatoksen, niin minulle on hyvä resepti:
-1 kpl vanhoja laitureita
-sen verran kun on saatavilla naapurilta haettuja saunankuistin purkulautoja
-1 kpl pirtin vanhoja ulko-ovia
-riittävä määrä purkupeltiä
-pari krossia sekalaisia ruuveja
Aineksia kiehautellaan sopivasti välillä hämmentäen. Tulistumista tulee välttää, vaikka sitä yleisesti saattaa esiintyä. Mikäli se ei ryöstäydy vallitsevaksi, ei siitä ole merkittävää haittaa lopputuloksen kannalta.
Ei rouvakaan ole jouten ollut. Hän aloitti eilen verannan tuolien maalaamisen. Skrapaamalla ja hiomalla homma alkoi...
...jatkui maalaamisella kertaalleen...
ja tänään toiseen kertaan. Siinä rivistö kuivamassa.
Huomenna on lauantai. Mitähän piruutta silloin keksisi? Vai olisiko vaan? Miettisi vaikka Hilpan herättämää ideaa. Kun ajelimme keskiviikkona Hollolasta Anttolaan, ja mietittiin, onko Päivö-myrsky kaatanut meiltä puita, Hilppa tokaisi, että miksei ole sellaisia myrskyjä, että ne pätkisivät myös. "Ja pilkkoisivat, sekä pinoaisivat", minä lisäsin. "Olisi oivallinen myräkkä sellainen." Voi kuitenkin olla, että vaikka kuinka konstia myrskyn kouluttamiseen mietiskelisin, ei löytyisi. Ei ainakaan idioottivarmaa.
Harjakaisten avaus, eli smoothie, on nautittu tätä kirjoittaessa. Hilppa väsää pitsataikinaa valmiiksi. Rauhalliset harjakaiset. On muunkinlaisista kokemusta. Ei niinkään itseni kannalta, mutta mestariaikoina tuli monenmoista nähtyä. Niistä ehkä enemmän joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti