Hypoteesi: Jos koko Saimaan alueella satoi eilen 30 milliä, niin se tarkoittaa, että vettä järveen tuli sellaiset 132 000 kuutiota (4400 km² eli 4400000000 m² x 0,03 m = 132 000 m³). Valumat päälle, sillä hypoteesiin kuulu, että vettä ei satanut tasan Saimaan muotoisesta ja kokoisesta pilvestä. Iso määrä vettä siis. Toisaalta: Jos Imatrankoski olisi vapaana, niin tuo 132 000 m³ hujahtaisi kohti Laatokkaa vajaassa viidessä minuutissa (500 m³/s). Ei koski vapaana vaahtoa, mutta näytöksiä järjestetään Elokuussa. 20 minuuttia virtaa vesi ilman kahleita, eli neljät eilisen kaltaiset sateet humistavat naapurin puolelle jokaisessa performanssissa.
Mukavaa seurata, kuinka luonto muuttuu lähistöllä. Luonnonkukat vaihtavat asuinympäristöä; joko muuttavat toiseen paikka, tai valloittavat uusia alueita. Tänä kesänä ehkä merkittävin muutos on tapahtunut harakankellojen kohdalla. Aiemmin siellä täällä harvalukuisena kasvanut kukka on perustanut muutaman neliön kokoisen saarekkeen leikkimökin ja perunamaan väliselle alueelle.
Joukossa on "albiinoja". Mistä lie tuokin johtuu? Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, myös aikaan harakankellojen.
Tänään lienee poutapäivä. "Vaihtelu virkistää", sano piika ku kissalla pöytää pyyhki. Hetkinen, akka se niin sanoi. Piikahan sanoi "hei hulinaa", ku kirnuun pieras. Eli vaihteeksi poutaa, mutta ei hulinaa. Kun ei oo kirnuakaan. Mutta jossain voisi lähteä päivällä käymään. Kylillä? Siltakioskilla? Puumalassa? Mietitään.
Vähän epävakaiselta näyttää alkuviikon sää. Ei lääninsateita kuitenkaan. Yli kahdenkymmenen ei lämpötila nouse. Pitää joku päivä metsään mennä. Ainakin sieneen, ehkä mustikkaan. Parasta aikaa metsissä kulkea; ei ole vielä hirvikärpäsiä, itikoitakin maltillisesti, paarmoja tuskin lainkaan. Punkkeja on. Ne onneksi kaihtavat meikäläistä Kyolic'n ansiosta. Vaikka tänä kesänä, ensimmäisen kerran moneen vuoteen, oli yksi minussa kiinni. En edes kehtaa sanoa missä! Onneksi huomasin sen heti, näppäsin pois. Pari muuta olen bongannut vaatteilla kävelemässä. Eivät ole mukavia kavereita punkit. Mutta kai niilläkin on paikkansa luonnon kiertokulussa?
Vielä puolitoista viikkoa saaressa ollaan, sitten muutamaksi päiväksi Hollolaan. Ja kun sieltä palataan, onkin pian Elokuu. Kesä kohisten kuluu, syys suhisten tulee. Alkaa meikäläisen suosikkiaika. Vaikka aika mukavaa aikaa on jokainen vuodenaika. Siitä toteamuksesta loppukuvaan:
Aikaisen aamun aikaiset ulpukat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti